Päinvastainen arvomaailma perheen sisällä
Te ketkä olette samassa tilanteessa, miten pärjäätte? Itse en voisi olla enempää eri mieltä arvokysymyksissä vanhempiensa, ja muiden sisarusteni kanssa (2 pikkusiskoa ja 1 isoveli). Näkemyksemme eroavat kaikissa itselleni tärkeissä asioissa. Itselleni ympäristöarvot ovat hyvin tärkeitä, ja yritän elää näiden arvojen mukaan. Muu perheeni elää jopa harvinaisen saastuttavaa elämää, ja käy reippaasti lentolomilla pitkin vuotta eikä välitä kierrätyksestä. Samoin asenteemme vähemmistöjen kohtelusta ei kohtaa, ja välillä tuntuu suorastaan että olisin syntynyt ihan väärään perheeseen. Keskusteluissa olen lähes aina ainut oman tiimini pelaaja kenen niskan päälle on helppo päästä. Asiallista keskustelua on lähes mahdoton käydä, ja joskus kommentointi menee suoranaiseksi ilkeilyksi mitä muut eivät kuitenkaan tuomitse, sillä myös he pitävät ajatuksiani älyttöminä. Ei huvita osallistua enää sen kummemmin yhteisiin jouluihin eikä muihinkaan kesteihin. Perheeni mielestä olen kuitenkin hankala ja minua syytetään riitaisuudesta, mikä on yleensä seurausta tilanteesta missä yritän puolustaa itseäni ilkeilyä vastaan. Miten te muut olette ratkaisseet tällaiset tilanteet? Oletteko nähneet perhettänne esimerkiksi vain poika- tai tyttöystävän kanssa, milloin käytös saattaa olla sivistyneempää vai miten? Kaipaan muutenkin vertaisapua. :( N22
Kommentit (170)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni täällä vihaa lastaan tai muuten vain esittää huonoa vanhempaa.
Tuo vihaaminen on yllättävän yleistä. Mun vanhemmat vihaa lapsiaan eivätkä salaile sitä mitenkään, vaan tekevät kaikin tavoin sen erittäin selväksi.
Näitä piisaa suomessa valtavia määriä.
Totta, vanhempiaan, eikä lapsiaankaan voi valita. Yksilöitä olemme kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien voi olla vaikeaa ymmärtää että nuori on ilmasto- ym. ahdistuksensa kanssa vakavissaan. En itsekään ymmärrä ja myönnän sen.
Naurulla ja kiusoittelemisella reagoiminen voi olla hämmennystä.
Voisin neuvoa, että älä ota niin vakavasti, ja vie keskustelua neutraalimpiin aiheisiin, mutta oikeastaan se ei ole sinun vastuullasi.
Ikävä tilanne.Arvostan kaikkia asiallisia vastauksia tässä ketjussa. Tulee tippa linssiin. Ap
Olen eri kuin edellinen. Mutta sanon minäkin, että sinusta välitetään vaikka ei ehkä osatakaan kohdella oikein. Usko minua, ap. Olen minäkin itkenyt monet kerrat vanhempieni ajattelemattomuuden vuoksi.
Mutta kerran, kun erinäisten teknisten ongelmien vuoksi he eivät saaneet minuun kuukauteen yhteyttä, heitä vuorostaan itketti ja pyysivät anteeksi ajattelemattomia puheitaan. Luulivat että olin heidän juttuihinsa niin väsynyt että olin vaihtanut numeroani!
En suosittele testaamaan juuri tuota, mutta jonkinlainen etäisyys voi helpottaa aikuisten välien muodostamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien voi olla vaikeaa ymmärtää että nuori on ilmasto- ym. ahdistuksensa kanssa vakavissaan. En itsekään ymmärrä ja myönnän sen.
Naurulla ja kiusoittelemisella reagoiminen voi olla hämmennystä.
Voisin neuvoa, että älä ota niin vakavasti, ja vie keskustelua neutraalimpiin aiheisiin, mutta oikeastaan se ei ole sinun vastuullasi.
Ikävä tilanne.Arvostan kaikkia asiallisia vastauksia tässä ketjussa. Tulee tippa linssiin. Ap
Olen eri kuin edellinen. Mutta sanon minäkin, että sinusta välitetään vaikka ei ehkä osatakaan kohdella oikein. Usko minua, ap. Olen minäkin itkenyt monet kerrat vanhempieni ajattelemattomuuden vuoksi.
Mutta kerran, kun erinäisten teknisten ongelmien vuoksi he eivät saaneet minuun kuukauteen yhteyttä, heitä vuorostaan itketti ja pyysivät anteeksi ajattelemattomia puheitaan. Luulivat että olin heidän juttuihinsa niin väsynyt että olin vaihtanut numeroani!
En suosittele testaamaan juuri tuota, mutta jonkinlainen etäisyys voi helpottaa aikuisten välien muodostamista.
Kiitos viestistäsi. <3 ap
AP pyysi empatiaa ja vertaistukea, mutta sai muutamaa viestiä lukuun ottamatta sivukaupalla jankkausta autoista.
Eikö ap ja kaikkien ihmisten pitäisi tajuta, että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä. Silloin kun ne eroavat voimakkaasti , niin niistä asioista on todella tyhmää alkaa inttämään. Pitää puhua neutraaleista asioista, kyllä niitä on, tai sitten olette vaan riidanhaluisia,,,, ja jos sellaisia ei ole, eikä pysty siihen on paras pysytellä etäisempänä.
Jos oma käytös aiheuttaa murheita toisen elämään, on paras katsoa peiliin molempien useimiten.
Mitä vanhemmaksi tulen sitä vähemmän kiinnostaa jos joku toinen on eri mieltä vaikka itsellä on vahvat arvot ja mielipiteet. Monena päivänä viikossa olen tekemisissä ihmisten kanssa joiden arvot ovat ainakin puheidensa perusteella hyvin kaukana omista arvoistani mutta en anna sen haitata yhteistyötä ja annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hyvin harva asia on minulle niin tärkeä että jaksaisin riidellä edes läheisimpien ihmisteni kanssa.
Jotkut ihmiset on hirveän herkkiä sille jos tuntevat että heitä tuomitaan, moititaan, halveksutaan tms. Ja voivat ylireagoida ja ottaa ihan liian henkilökohtaisesti pienetkin heitot ja muiden mielestä normaalin keskustelun.
Ehkä apn perheessä on vähän tollasta... että se ilmastoahdistus voi kuulosta perhee korvissa syyttelyltä ja että just heidän pitäis maailmaa muuttaa ja pienin teoin yrittää pelastaa, tai että just heidän teot nyt tuhoaa maailman ja he on huonoja ihmisiä. Ap ei ehkä sano noin, mut perhe saattaa kuulla/tulkita asian noin ja tietenkin loukkaantua ja jopa älähtää jotain rumaa vastaan. Ei kukaan halua omassa kodissaan kesken vaikka mukavan lomakeskustelun tai ruuanlaiton kuulla olevansa huono ihminen, jonka pelkkä olemassaolo ärsyttää, itkettää ja nolottaa jotain. Edelleen, en usko että ap sanoisi mitään tollasta, vaan että jotkut ihmiset ottaa tosi pienestä itteensä ja loukkaantuu.
Ja voihan olla että myös ap loukkaantuu herkästi ja kokee jo perheen elämäntavan ja normaalin olemassaolon jotenkin masentavana läpsynä naamaansa, vaikkei ne tee mitään väärää, ovat vaan syntyneet tähän maailmaan ja aikaan.
Todella ikävä tilanne kyllä. Jättäisin kanssakäymistä vähemmälle, ehkä kirjottaisin vaikka heistä rakkaimmalle kirjeen ja kertoisin tunteistani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän vihreisiin arvoihin kallellaan oleva poikamme ei enää saa asemalta kyytiä kotiin, koska onnistui olemaan vahvasti sitä mieltä, että yksityisautoilu on pahasta ja tietynlaiset työt (vaikka rekkakuski tai kokki) on vääristyneen maailmankatsomuksen tulosta, hän ei halu sellaisesta hyötyä. Niinpä rekkakuski-isä toteaa, että jos kotona haluat käydä, niin ota asemalta fillari ja aja 30 km.
Älä sitten ihmettele, jos se poikanne ei enää tule käymään.
Poikahan vastustaa yksityisautoilua, miksi siis haluaisi vanhempiensakaan ajavan 120km vain häntä kuskatakseen?
Ei se tarkoita sitä, että hän haluaisi sitä 120 kilometriä myöskään pyörällä ajaa. Itse ainakin valitsisin sitten olla vierailematta.
Poikahan vastustaa yksityisautoilua, miksi siis haluaisi vanhempiensakaan ajavan 120km vain häntä kuskatakseen?