Päinvastainen arvomaailma perheen sisällä
Te ketkä olette samassa tilanteessa, miten pärjäätte? Itse en voisi olla enempää eri mieltä arvokysymyksissä vanhempiensa, ja muiden sisarusteni kanssa (2 pikkusiskoa ja 1 isoveli). Näkemyksemme eroavat kaikissa itselleni tärkeissä asioissa. Itselleni ympäristöarvot ovat hyvin tärkeitä, ja yritän elää näiden arvojen mukaan. Muu perheeni elää jopa harvinaisen saastuttavaa elämää, ja käy reippaasti lentolomilla pitkin vuotta eikä välitä kierrätyksestä. Samoin asenteemme vähemmistöjen kohtelusta ei kohtaa, ja välillä tuntuu suorastaan että olisin syntynyt ihan väärään perheeseen. Keskusteluissa olen lähes aina ainut oman tiimini pelaaja kenen niskan päälle on helppo päästä. Asiallista keskustelua on lähes mahdoton käydä, ja joskus kommentointi menee suoranaiseksi ilkeilyksi mitä muut eivät kuitenkaan tuomitse, sillä myös he pitävät ajatuksiani älyttöminä. Ei huvita osallistua enää sen kummemmin yhteisiin jouluihin eikä muihinkaan kesteihin. Perheeni mielestä olen kuitenkin hankala ja minua syytetään riitaisuudesta, mikä on yleensä seurausta tilanteesta missä yritän puolustaa itseäni ilkeilyä vastaan. Miten te muut olette ratkaisseet tällaiset tilanteet? Oletteko nähneet perhettänne esimerkiksi vain poika- tai tyttöystävän kanssa, milloin käytös saattaa olla sivistyneempää vai miten? Kaipaan muutenkin vertaisapua. :( N22
Kommentit (170)
Ärsyttävä perhe ap:lla.
Muakin ärsyttäis jos homoja haukutaan.
Sen sijaan ilmastoasioista en piittaa, en usko yksilön voivan vaikuttaa, en kierrätä tms. En silti pilkkaa ympäristöasioista huolehtivia.
Minulla on aina ollut vaikeaa sietää sukuni patavanhoillisia, sovinistisia ja r*sistisia arvoja. Olen tehnyt juuri kuten tuolla edellä mainittiin, eli käyn sukulaisteni luona vain kumppanini ja lasteni kanssa.
Kun alkaa kovin suuri nälviminen arvoistani tai vaikkapa kasvissyönnistäni, löytyy minulle aika takavasemmalta jotakin lasteni leikittämistä tai muuta tärkeää tekemistä. Ilkeily kyllä varmaankin tulee jatkumaan ikuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitseeko sitä olla äänessä aiheissa, jousta tietää syntyvän riitaa? Mikä tarve sinulla on julistaa hienoja näkemyksiäsi?
Mielestäni perhetapaamiset olisivat helpompia, jos niissä ei aina keskusteltaisi reissaamisesta tai muista aiheista joista itselleni tulee vaan paha mieli. Oikeastaan on vaikea puhua mistä vaan, koska olen niin eri mieltä kaikesta. Vaihtoehtona on toki olla "julistamatta" mitään mielipiteitäni (aka normaali keskusteluun osallistuminen), mutta silloin jään mieluummin vain kotiin. Ap
Jää sitten. Olet vähemmistö, joten et voi alkaa määräilemään mistä muut puhuvat. Ei vaikka mieli tekisi. Perheen piirissä et voi ilmiantaa ja poistattaa keskusteluja, kuten palstoilla olet tottunut.
Sitten on varmaan kaikille parasta, että jään jatkossa kotiin. Tilanne on silti surullinen, sillä onhan kyseessä kuitenkin perheeni. AP
Sinun tilanteessasi jäisin kotiin.
Mutta kuinka on mahdollista, että olette eri mieltä ihan kaikesta? Siis pukeutumisesta, loman vietosta, ruoanlaitosta, asumisesta, työstä, käsitöistä, liikunnasta, eläimistä, lapsista, terveydenhoidosta, vanhusten hoivasta, abortista, uskonnosta, yksilön vapaudesta, siivoamisesta, pyykinpesusta, pyhien vietosta, taiteesta, musiikista, elokuvista...?
Jos tosiaan yksimielisyyttä ei löytyisi mistään, jäisin varmaan kotiin.
Emme ole eri mieltä ihan kaikesta. Listaltasi löytyi paljon asioita mistä puhumisesta ei varmastikaan tulisi riitaa. Kyse on myös asenteista, myös minun asenteestasi. En voi sietää sitä miten yksinäiseksi tunnen oloni perheessäni. Toivoisinkin, että erimielisyydet liittyisivät vaikka siivoamiseen, koska se ei tunnu itselleni niin tärkeältä. Erimielisyydet liittyvät vahvasti minulle tärkeisiin asioihin, eikä perheelläni ole pienintäkään hinkua ymmärtää niitä. Kadehdin aina lapsia keiden vanhemmat tukevat lapsiaan myös tilanteissa, missä lapsen päätös ei noudata ensisijaisesti vanhemman toivetta.
Minäkin olin tällainen mustavalkoinen ihminen nuorena. Koko sukuni oli kategorisesti täysin vastakkaista mieltä asioista, joista paasasin. Minun onnekseni niistä ei tehty taisteluja, vaan jotenkin sovin kuitenkin seuraan ja aina joku (mummo, äiti) jaksoi tulla lohduttelemaan ja sovittiin asioita. Nyt kun mietin, niin taisin olla oikeinkin rasittava. Harmi, jos sinun täytyy näiden asioiden takia erota perheestäsi. Esim. ilmastokysymykset eivät ole lähellekään niin tärkeitä, kuin se, että sinulla säilyy suhde sukuusi. Parin vuoden päästä mielipiteesi ovat muuttuneet kuitenkin. Ymmärrän, jos sinulla on esim. homoseksuaaleja ystäviä jolloin sinua loukkaa henkilökohtaisesti perheesi kielenkäyttö...
Asiat eivät ole mustavalkoisia läheskään aina. Niistä voi aina löytää vaikka kuinka monta puolta. Kunhan tulee vähän ikää lisää, niin huomaat sen itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi muuttaa perhettäsi, mutta voit itse päättää kuinka paljon haluat heidän kanssaan viettää aikaa. Otat vain jatkossa sen kumppanin mukaan.
Nää on just näitä höpövastauksia. Ette itsekään toimisi kuten neuvotte. Suhteet perheeseen ja sisaruksiin ovat sen verran oleelliset ja tärkeät, ettei tällaiset - tyyliin "jätä ne"- vastaukset ole misään kotoisin. Parisuhteessakin jos on joku ongelma, yleisin neuvo täällä on "jätä se". Puhutte ja höpötätte, mutta kun asia osuu omalle kohdallene, tuskin suoraan toimitte kuten muita neuvotte.
Moni kyllä rajoittaa yhteydenpitoa lapsuudenperheeseen tai jopa lopettaa sen kokonaan, ja myös lähtee huonosta parisuhteesta. Ihan omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei ne (aina) helppoja valintoja ole, mutta joskus oman terveyden kannalta välttämättömiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän vihreisiin arvoihin kallellaan oleva poikamme ei enää saa asemalta kyytiä kotiin, koska onnistui olemaan vahvasti sitä mieltä, että yksityisautoilu on pahasta ja tietynlaiset työt (vaikka rekkakuski tai kokki) on vääristyneen maailmankatsomuksen tulosta, hän ei halu sellaisesta hyötyä. Niinpä rekkakuski-isä toteaa, että jos kotona haluat käydä, niin ota asemalta fillari ja aja 30 km.
Oikein, puheistaan pitää ottaa vastuu.
Vanhemmat voivat toki kyykyttää tai kiusata lastaan kuten sielu sietää, mutta turha esittää yllättynyttä, kun ei aikuisena halua enää pitää yhteyttä.
Miksi vanhemmat haluaisi pitää yhteyttä lapseensa, jolla on täysin toisenlainen maailmankatsomus ja joka tuo sen esille vanhempiaan rienaten ja syyllistäen? Jos joku vastustaa autoilua ja moittii vanhempiaan siitä, että ajavat autoa työkseen, niin silloin kannattaa lapselle ilmoittaa oma kantansa. Koska autoilu on sinusta väärin enkä halua, että joudut vastentahtoisesti tekemään väärin, niin emme enää nouda sinua autolla asemalta. Eli osoittavat, että edelleen hyväksyvät lapsensa eivätkä enää pakota auton kyytiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän vihreisiin arvoihin kallellaan oleva poikamme ei enää saa asemalta kyytiä kotiin, koska onnistui olemaan vahvasti sitä mieltä, että yksityisautoilu on pahasta ja tietynlaiset työt (vaikka rekkakuski tai kokki) on vääristyneen maailmankatsomuksen tulosta, hän ei halu sellaisesta hyötyä. Niinpä rekkakuski-isä toteaa, että jos kotona haluat käydä, niin ota asemalta fillari ja aja 30 km.
Tulee paha mieli poikanne puolesta. Harmittaa, että pohjimmiltaan hyväntahtoiset nuoret nujerretaan tällä tavalla vanhempien puolesta. Toivottavasti teillä on muitakin lapsia, niin ei tule täysin yksinäistä vanhuutta.
Oikeastiko sinä hakisit lapsesi asemalta ja kuuntelisit koko matkan ajan valitusta siitä, miten autoilemalla tuhotaan ilmasto? Että on typerää ja suorastaan sairasta viedä seuraavilta sukupolvilta elämä vain oman mukavuuden takia. Ja se koko matka tehdään vain lapsen takia, ei siksi, että itse halutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän vihreisiin arvoihin kallellaan oleva poikamme ei enää saa asemalta kyytiä kotiin, koska onnistui olemaan vahvasti sitä mieltä, että yksityisautoilu on pahasta ja tietynlaiset työt (vaikka rekkakuski tai kokki) on vääristyneen maailmankatsomuksen tulosta, hän ei halu sellaisesta hyötyä. Niinpä rekkakuski-isä toteaa, että jos kotona haluat käydä, niin ota asemalta fillari ja aja 30 km.
Tulee paha mieli poikanne puolesta. Harmittaa, että pohjimmiltaan hyväntahtoiset nuoret nujerretaan tällä tavalla vanhempien puolesta. Toivottavasti teillä on muitakin lapsia, niin ei tule täysin yksinäistä vanhuutta.
Oikeastiko sinä hakisit lapsesi asemalta ja kuuntelisit koko matkan ajan valitusta siitä, miten autoilemalla tuhotaan ilmasto? Että on typerää ja suorastaan sairasta viedä seuraavilta sukupolvilta elämä vain oman mukavuuden takia. Ja se koko matka tehdään vain lapsen takia, ei siksi, että itse halutaan.
Kyllä sen lapsen eteen tehdään paljon vaikeampiakin asioita. Tuo nyt vain on esimerkki siitä, kun teini ottaa etäisyyttä perheensä arvomaailmaan. Eli kuulostaa ihan normaalilta. Kyllä me haettaisiin lapsi ja kuunneltaisiin. Kyllä ne siitä asettuu, kun ikää tulee lisää. Ei muutenkaan olla mitään nillittäjiä, etenkään omia lapsia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän vihreisiin arvoihin kallellaan oleva poikamme ei enää saa asemalta kyytiä kotiin, koska onnistui olemaan vahvasti sitä mieltä, että yksityisautoilu on pahasta ja tietynlaiset työt (vaikka rekkakuski tai kokki) on vääristyneen maailmankatsomuksen tulosta, hän ei halu sellaisesta hyötyä. Niinpä rekkakuski-isä toteaa, että jos kotona haluat käydä, niin ota asemalta fillari ja aja 30 km.
Tulee paha mieli poikanne puolesta. Harmittaa, että pohjimmiltaan hyväntahtoiset nuoret nujerretaan tällä tavalla vanhempien puolesta. Toivottavasti teillä on muitakin lapsia, niin ei tule täysin yksinäistä vanhuutta.
Oikeastiko sinä hakisit lapsesi asemalta ja kuuntelisit koko matkan ajan valitusta siitä, miten autoilemalla tuhotaan ilmasto? Että on typerää ja suorastaan sairasta viedä seuraavilta sukupolvilta elämä vain oman mukavuuden takia. Ja se koko matka tehdään vain lapsen takia, ei siksi, että itse halutaan.
Kyllä sen lapsen eteen tehdään paljon vaikeampiakin asioita. Tuo nyt vain on esimerkki siitä, kun teini ottaa etäisyyttä perheensä arvomaailmaan. Eli kuulostaa ihan normaalilta. Kyllä me haettaisiin lapsi ja kuunneltaisiin. Kyllä ne siitä asettuu, kun ikää tulee lisää. Ei muutenkaan olla mitään nillittäjiä, etenkään omia lapsia kohtaan.
Siis annat teinisi moittia ratkaisujasi, mutta et vaadi teiniltä perusteluja sille, että hänen takiaan pitää autoilla? Jos aidosti vastustaa autoilua, niin ei mene vanhempien kyytiin eli kyllä lapsille pitää opettaa, että omat puheet ja omat arvot kannattaa pitää samassa linjassa, muuten ei ole kuuntelemisen arvoinen.
Sama. Perheeni on erittäin uskovainen, mutta erittäin rakas. Emme puhu asioista, jotka aiheuttavat riitaa ja pahaa mieltä. Joskus teininä tuli riideltyä, enkä kokenut sitä hyödylliseksi. Tiedämme olevamme eri mieltä, mutta asioista ei tarvitse jauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitseeko sitä olla äänessä aiheissa, jousta tietää syntyvän riitaa? Mikä tarve sinulla on julistaa hienoja näkemyksiäsi?
Mielestäni perhetapaamiset olisivat helpompia, jos niissä ei aina keskusteltaisi reissaamisesta tai muista aiheista joista itselleni tulee vaan paha mieli. Oikeastaan on vaikea puhua mistä vaan, koska olen niin eri mieltä kaikesta. Vaihtoehtona on toki olla "julistamatta" mitään mielipiteitäni (aka normaali keskusteluun osallistuminen), mutta silloin jään mieluummin vain kotiin. Ap
Olet ihan normaali lumihiutale. Löydät vertaisutukea erityisesti yliopistojen taide- ja humanistisilta aloilta. Huonona puolena on se, minkä oletkin jo perheesi kanssa huomannut, että et pysty kestämään muiden ihmisten eriäviä mielipiteitä, tai edes muiden ihmisten erilaisia elämäntapavalintoja. Oletat, että oma arvomaailmasi on ainoa oikea, ja koko ympäröivän maailman tulisi mukautua sinun tahtoosi ja maailmankuvaasi. Tähän erittäin yleiseen, mutta erittäin vakavaan tautiin auttanee elämänkokemus, ja lumihiutaleen omasta jääräpäisyydestä syntyvät jatkuvat mielipahan ja epäonnistumisen tunteet. Kun siis kasvat joskus henkisesti aikuiseksi, niin oloasi alkaa helpottamaan, kun opit käsittelemään vastoinkäymisiä.
No, voisitko jättää saastutuksesta pauhaamisen ja vähemmistöt rauhaan, kun olet perheen luona?
Maailmassa on paljon muita aiheita. Ja kaikkea ei ole pakko kommentoida. Ihmiset eivät yleensä pidä siitä, että heitä "koulutetaan ja läksytetään" sukujuhlissakin.
AP on kaikkien viestiensä perusteella lapsellinen pelle. Onko vasemmistolaisen ideologian esille tuominen oikeasti tärkeämpää, kuin perhesuhteet? Omituinen on ap:n arvomaailma. Sekä ap:n, että hänen sukulaistensa arvot tulevat kokemaan muutoksia vielä vaikka kuinka montaa kertaa elämienne aikana.
Vierailija kirjoitti:
AP on kaikkien viestiensä perusteella lapsellinen pelle. Onko vasemmistolaisen ideologian esille tuominen oikeasti tärkeämpää, kuin perhesuhteet? Omituinen on ap:n arvomaailma. Sekä ap:n, että hänen sukulaistensa arvot tulevat kokemaan muutoksia vielä vaikka kuinka montaa kertaa elämienne aikana.
Jostakin syystä tässäkin ketjussa on moni kertonut, kuinka oikeistolaista ideologiaa saa tunkea toisten kurkusta alas, tai jopa pistää välit poikki lapseensa jos tämä ei olekaan oikeistolainen.
Kannattaa välillä lukea nämä viestit läpi ja kääntää leirit mielessään päinvastoin. Ja sen jälkeen miettiä, ketkä yrittävät riistää toisilta ajatuksen vapauden.
Vierailija kirjoitti:
No, voisitko jättää saastutuksesta pauhaamisen ja vähemmistöt rauhaan, kun olet perheen luona?
Maailmassa on paljon muita aiheita. Ja kaikkea ei ole pakko kommentoida. Ihmiset eivät yleensä pidä siitä, että heitä "koulutetaan ja läksytetään" sukujuhlissakin.
En ole ap, mutta oma kokemukseni on että kyllä ne sukulaiset haluavat alkaa puhua arvomaailmastani ja yrittää tökkiä, josko saisivat minut provosoitumaan.
Esimerkiksi jos olen vienyt vanhoille sukulaisilleni itse valmistamaani liharuokaa enkä ota sitä itse, alkaa kasvissyöntini ivaaminen. Vaikeaa sanoa, mitä voisin tehdä toisin ja paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän vihreisiin arvoihin kallellaan oleva poikamme ei enää saa asemalta kyytiä kotiin, koska onnistui olemaan vahvasti sitä mieltä, että yksityisautoilu on pahasta ja tietynlaiset työt (vaikka rekkakuski tai kokki) on vääristyneen maailmankatsomuksen tulosta, hän ei halu sellaisesta hyötyä. Niinpä rekkakuski-isä toteaa, että jos kotona haluat käydä, niin ota asemalta fillari ja aja 30 km.
Oikein, puheistaan pitää ottaa vastuu.
Vanhemmat voivat toki kyykyttää tai kiusata lastaan kuten sielu sietää, mutta turha esittää yllättynyttä, kun ei aikuisena halua enää pitää yhteyttä.
Miksi vanhemmat haluaisi pitää yhteyttä lapseensa, jolla on täysin toisenlainen maailmankatsomus ja joka tuo sen esille vanhempiaan rienaten ja syyllistäen? Jos joku vastustaa autoilua ja moittii vanhempiaan siitä, että ajavat autoa työkseen, niin silloin kannattaa lapselle ilmoittaa oma kantansa. Koska autoilu on sinusta väärin enkä halua, että joudut vastentahtoisesti tekemään väärin, niin emme enää nouda sinua autolla asemalta. Eli osoittavat, että edelleen hyväksyvät lapsensa eivätkä enää pakota auton kyytiin.
Ihan hirveitä vastauksia täällä.
Muutama vuosi sitten oli julkisuudessa idea, että lapsiperheissä olisi mahdollista käyttää alle äänestysikäisten "ääni" vanhempien oman äänen lisäksi.
Tässäpä herkullinen tilanne tämän ketjun tilanteeseen peilaten.
Eli äärioikeistolainen isä tai viherseko äiti ostelisivat perheen alaikäisten ääniä.
Mitä tarjotaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP on kaikkien viestiensä perusteella lapsellinen pelle. Onko vasemmistolaisen ideologian esille tuominen oikeasti tärkeämpää, kuin perhesuhteet? Omituinen on ap:n arvomaailma. Sekä ap:n, että hänen sukulaistensa arvot tulevat kokemaan muutoksia vielä vaikka kuinka montaa kertaa elämienne aikana.
Jostakin syystä tässäkin ketjussa on moni kertonut, kuinka oikeistolaista ideologiaa saa tunkea toisten kurkusta alas, tai jopa pistää välit poikki lapseensa jos tämä ei olekaan oikeistolainen.
Kannattaa välillä lukea nämä viestit läpi ja kääntää leirit mielessään päinvastoin. Ja sen jälkeen miettiä, ketkä yrittävät riistää toisilta ajatuksen vapauden.
Kyllä tuo ap käyttäytyminen on lapsellista pelleillyä, vaikka hän edustaisi mitä tahansa ideologiaa tai ismiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitseeko sitä olla äänessä aiheissa, jousta tietää syntyvän riitaa? Mikä tarve sinulla on julistaa hienoja näkemyksiäsi?
Mielestäni perhetapaamiset olisivat helpompia, jos niissä ei aina keskusteltaisi reissaamisesta tai muista aiheista joista itselleni tulee vaan paha mieli. Oikeastaan on vaikea puhua mistä vaan, koska olen niin eri mieltä kaikesta. Vaihtoehtona on toki olla "julistamatta" mitään mielipiteitäni (aka normaali keskusteluun osallistuminen), mutta silloin jään mieluummin vain kotiin. Ap
Jää sitten. Olet vähemmistö, joten et voi alkaa määräilemään mistä muut puhuvat. Ei vaikka mieli tekisi. Perheen piirissä et voi ilmiantaa ja poistattaa keskusteluja, kuten palstoilla olet tottunut.
Sitten on varmaan kaikille parasta, että jään jatkossa kotiin. Tilanne on silti surullinen, sillä onhan kyseessä kuitenkin perheeni. AP
Sinun tilanteessasi jäisin kotiin.
Mutta kuinka on mahdollista, että olette eri mieltä ihan kaikesta? Siis pukeutumisesta, loman vietosta, ruoanlaitosta, asumisesta, työstä, käsitöistä, liikunnasta, eläimistä, lapsista, terveydenhoidosta, vanhusten hoivasta, abortista, uskonnosta, yksilön vapaudesta, siivoamisesta, pyykinpesusta, pyhien vietosta, taiteesta, musiikista, elokuvista...?
Jos tosiaan yksimielisyyttä ei löytyisi mistään, jäisin varmaan kotiin.
Emme ole eri mieltä ihan kaikesta. Listaltasi löytyi paljon asioita mistä puhumisesta ei varmastikaan tulisi riitaa. Kyse on myös asenteista, myös minun asenteestasi. En voi sietää sitä miten yksinäiseksi tunnen oloni perheessäni. Toivoisinkin, että erimielisyydet liittyisivät vaikka siivoamiseen, koska se ei tunnu itselleni niin tärkeältä. Erimielisyydet liittyvät vahvasti minulle tärkeisiin asioihin, eikä perheelläni ole pienintäkään hinkua ymmärtää niitä. Kadehdin aina lapsia keiden vanhemmat tukevat lapsiaan myös tilanteissa, missä lapsen päätös ei noudata ensisijaisesti vanhemman toivetta.
Minäkin olin tällainen mustavalkoinen ihminen nuorena. Koko sukuni oli kategorisesti täysin vastakkaista mieltä asioista, joista paasasin. Minun onnekseni niistä ei tehty taisteluja, vaan jotenkin sovin kuitenkin seuraan ja aina joku (mummo, äiti) jaksoi tulla lohduttelemaan ja sovittiin asioita. Nyt kun mietin, niin taisin olla oikeinkin rasittava. Harmi, jos sinun täytyy näiden asioiden takia erota perheestäsi. Esim. ilmastokysymykset eivät ole lähellekään niin tärkeitä, kuin se, että sinulla säilyy suhde sukuusi. Parin vuoden päästä mielipiteesi ovat muuttuneet kuitenkin. Ymmärrän, jos sinulla on esim. homoseksuaaleja ystäviä jolloin sinua loukkaa henkilökohtaisesti perheesi kielenkäyttö...
Asiat eivät ole mustavalkoisia läheskään aina. Niistä voi aina löytää vaikka kuinka monta puolta. Kunhan tulee vähän ikää lisää, niin huomaat sen itsekin.
Tässäkin huomaa ilmiön yksipuolisuuden. Itse pitää joustaa ja kestää vaikka mitä ja myydät omat arvonsa voidakseen olla perheensä kanssa, mistä puolestaan kukaan ei ole valmis laittamaan tikkuakaan ristiin sen yhden puolesta, että voisi kokea viihtyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän vihreisiin arvoihin kallellaan oleva poikamme ei enää saa asemalta kyytiä kotiin, koska onnistui olemaan vahvasti sitä mieltä, että yksityisautoilu on pahasta ja tietynlaiset työt (vaikka rekkakuski tai kokki) on vääristyneen maailmankatsomuksen tulosta, hän ei halu sellaisesta hyötyä. Niinpä rekkakuski-isä toteaa, että jos kotona haluat käydä, niin ota asemalta fillari ja aja 30 km.
Oikein, puheistaan pitää ottaa vastuu.
Vanhemmat voivat toki kyykyttää tai kiusata lastaan kuten sielu sietää, mutta turha esittää yllättynyttä, kun ei aikuisena halua enää pitää yhteyttä.
Miksi vanhemmat haluaisi pitää yhteyttä lapseensa, jolla on täysin toisenlainen maailmankatsomus ja joka tuo sen esille vanhempiaan rienaten ja syyllistäen? Jos joku vastustaa autoilua ja moittii vanhempiaan siitä, että ajavat autoa työkseen, niin silloin kannattaa lapselle ilmoittaa oma kantansa. Koska autoilu on sinusta väärin enkä halua, että joudut vastentahtoisesti tekemään väärin, niin emme enää nouda sinua autolla asemalta. Eli osoittavat, että edelleen hyväksyvät lapsensa eivätkä enää pakota auton kyytiin.
Ihan hirveitä vastauksia täällä.
Ei tuo kyllä mikään "ihan hirveä" vastaus ollut. Ei kyllä kovin fiksukaan. Mutta yritä joka tapauksessa olla pahoittamatta mieltäsi noin helposti.
Nää on just näitä höpövastauksia. Ette itsekään toimisi kuten neuvotte. Suhteet perheeseen ja sisaruksiin ovat sen verran oleelliset ja tärkeät, ettei tällaiset - tyyliin "jätä ne"- vastaukset ole misään kotoisin. Parisuhteessakin jos on joku ongelma, yleisin neuvo täällä on "jätä se". Puhutte ja höpötätte, mutta kun asia osuu omalle kohdallene, tuskin suoraan toimitte kuten muita neuvotte.