En PRK jaksa ollae enää VAHVA!

Kerään jostain syystä mangneetin tavoin lähelleni heikkoja ihmisiä, joiden neuvonantajaksi, tukijaksi ja puolestapuhujaksi ajoudun kuin huomaamatta.

Niin kauan kuin muistan, minun on pitänyt olla ihmissuhteissa se vahvempi osapuoli; lapsena jouduin tukemaan ja puolustamaan heikkoa äitiäni, huolehtimaan sisarestani ja sama jatkui ystävyys- + muissa ihmissuhteissani. Lähisukulaisistani en ole löytänyt vahvoja ihmisiä, joihin olisin voinut joskus itse turvautua, enemmänkin päin vastoin. Parisuhteessa olen se henkilö, joka hoitaa ulkopuoliset lujuutta vaativat ja negatiiviset asiat. Samoin auktoriteettia vaativat kasvatustilanteet ovat jääneet ja jäävät vastuulleni, sillä mieheni pyrkii välttelemään negatiivisia tilanteita ja tunteita.

Olen tietoisesti katkaissut ihmissuhteita, joissa joudun olemaan toiselle lähinnä tukihenkilö, sillä minulla on riittävästi taakkaa omassa perheessäni. Esim. kuvaavaa on, että yli kolmikymppinen sisareni soitti vuosien tauon jälkeen pyytääkseen minulta tukea ja valitti etten huolehdi hänestä enää. Itse hän kiukuttelee minulle edelleen kuin pieni lapsi, enkä ole saanut häneltä koskaan apua tai tukea.

Nuorimmat lapseni olen epäonnistunut kasvattamaan vastuunoton suhteen laiskoiksi ja minulla ei tunnu olevan enää voimia muuttaa kasvatussuuntaa. Vanhin lapsistani on kasvanut samanlaiseksi kuin minä ja otti jo nuorena kasvatusvastuuta rinnallani nuoremmista, mistä koen syyllisyyttä.

Tiedän että tilanne on suurelta osin omaa syytäni; olen urautunut, enkä osaa delegoida vastuuta ja valtaa missään tilanteessa tai paikassa. Olen äärimmäisen huojentunut, jos kohtaan jossain tilanteessa toisen vahvan ihmisen.

Nyt tuntuu, että haluan tilanteeseen edes pienen muutoksen. Löytyykä täältä kohtalotovereita? Onko jollakin vinkkejä, kuinka tilannetta voisi lähteä muuttamaan??