Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En PRK jaksa ollae enää VAHVA!
29.09.2014 |
Kerään jostain syystä mangneetin tavoin lähelleni heikkoja ihmisiä, joiden neuvonantajaksi, tukijaksi ja puolestapuhujaksi ajoudun kuin huomaamatta.
Niin kauan kuin muistan, minun on pitänyt olla ihmissuhteissa se vahvempi osapuoli; lapsena jouduin tukemaan ja puolustamaan heikkoa äitiäni, huolehtimaan sisarestani ja sama jatkui ystävyys- + muissa ihmissuhteissani. Lähisukulaisistani en ole löytänyt vahvoja ihmisiä, joihin olisin voinut joskus itse turvautua, enemmänkin päin vastoin. Parisuhteessa olen se henkilö, joka hoitaa ulkopuoliset lujuutta vaativat ja negatiiviset asiat. Samoin auktoriteettia vaativat kasvatustilanteet ovat jääneet ja jäävät vastuulleni, sillä mieheni pyrkii välttelemään negatiivisia tilanteita ja tunteita.
Olen tietoisesti katkaissut ihmissuhteita, joissa joudun olemaan toiselle lähinnä tukihenkilö, sillä minulla on riittävästi taakkaa omassa perheessäni. Esim. kuvaavaa on, että yli kolmikymppinen sisareni soitti vuosien tauon jälkeen pyytääkseen minulta tukea ja valitti etten huolehdi hänestä enää. Itse hän kiukuttelee minulle edelleen kuin pieni lapsi, enkä ole saanut häneltä koskaan apua tai tukea.
Nuorimmat lapseni olen epäonnistunut kasvattamaan vastuunoton suhteen laiskoiksi ja minulla ei tunnu olevan enää voimia muuttaa kasvatussuuntaa. Vanhin lapsistani on kasvanut samanlaiseksi kuin minä ja otti jo nuorena kasvatusvastuuta rinnallani nuoremmista, mistä koen syyllisyyttä.
Tiedän että tilanne on suurelta osin omaa syytäni; olen urautunut, enkä osaa delegoida vastuuta ja valtaa missään tilanteessa tai paikassa. Olen äärimmäisen huojentunut, jos kohtaan jossain tilanteessa toisen vahvan ihmisen.
Nyt tuntuu, että haluan tilanteeseen edes pienen muutoksen. Löytyykä täältä kohtalotovereita? Onko jollakin vinkkejä, kuinka tilannetta voisi lähteä muuttamaan??
Kommentit (64)
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:33"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:28"]
Opettelet vaan sanomaan EI. Eli jos tuntuu siltä ettet nyt jaksa auttaa tai tukea kun joku sitä pyytää, sanot että et jaksa. Et vaikka vastaa puhelimeen ollenkaan jos siltä tuntuu. Sinulla on oikeus päättää miten ja milloin tuet ja milloin jätät tukematta.
Näin kun alkaa tehdä, niin varmasti tuntuu pahalta alkuun, mutta helpottavalta kun tottuu. Ja sehän ON sinun oikeutesi päättää oman aikasi ja energiasi käytöstä, ei ihmisillä ole oikeutta vaatia sinulta tukea. Annat sitä silloin kun jaksat ja haluat, et muulloin. Ja varmasti sinuun tukeutumaan tottuneet voi järkyttyä ja haukkua sinut itsekkääksi tms, mutta hehän siinä itsekkäitä ovat, jos vaativat sinulta itsellleen jotain mihiin heillä ei faktisesti ole oikeutta. Eli pysyt vaan kovana ja annat niiden loukkaantua jotka loukkaantuvat.
[/quote]
Kiitos tästä! Eli annemuutosta tarvitaan, nyt vain pitäisi löytää keinot sen toteuttamiseen? Helppoa tästä asenteesta ei ole irti päästä, sillä olen vahvaksi joutunut kasvaan. Aloittaja
[/quote]
Asennemuutoosta piti kirjoittamani..:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei omakohtaista kokemusta. Mutta loputtomasti kukaan ei jaksa. Sinulla on nyt raja tullut vastaan. Turha menneistä syytellä itseään, mutta tulevaisuudessa et suostu olemaan aina se vahva. Läheisille voit jopa sanoa suoraan, että voimavarat käytetty. Etäisimmistä roikkujista otat vain välimatkaa. Etsi toimintaa ja tekemistä, joka lataa omia voimavarojasi. Esim. joku yhteinen harrastus niitten nuorempien lasten kanssa.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:33"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:28"]
Opettelet vaan sanomaan EI. Eli jos tuntuu siltä ettet nyt jaksa auttaa tai tukea kun joku sitä pyytää, sanot että et jaksa. Et vaikka vastaa puhelimeen ollenkaan jos siltä tuntuu. Sinulla on oikeus päättää miten ja milloin tuet ja milloin jätät tukematta.
Näin kun alkaa tehdä, niin varmasti tuntuu pahalta alkuun, mutta helpottavalta kun tottuu. Ja sehän ON sinun oikeutesi päättää oman aikasi ja energiasi käytöstä, ei ihmisillä ole oikeutta vaatia sinulta tukea. Annat sitä silloin kun jaksat ja haluat, et muulloin. Ja varmasti sinuun tukeutumaan tottuneet voi järkyttyä ja haukkua sinut itsekkääksi tms, mutta hehän siinä itsekkäitä ovat, jos vaativat sinulta itsellleen jotain mihiin heillä ei faktisesti ole oikeutta. Eli pysyt vaan kovana ja annat niiden loukkaantua jotka loukkaantuvat.
[/quote]
Kiitos tästä! Eli annemuutosta tarvitaan, nyt vain pitäisi löytää keinot sen toteuttamiseen? Helppoa tästä asenteesta ei ole irti päästä, sillä olen vahvaksi joutunut kasvaan. Aloittaja
[/quote]
Ei tuo ole vahvuutta, se on ylikiltteyttä ja kynnysmattona olemista, hyväksikäytettäväksi itsensä asettamista.
Toteuttaminen on hyvin helppoa. Seuraavan kerran kun sinulta pyydetään apua tai tukea ja tuntuu ettei ei taas, niin vaan sanot sen EI. Ja jatkat tämän harjoittelua huolimatta siitä että sinusta tuntuu että jätät toisia pulaan tai että ne ihmiset ei enää pidä sinusta.
OT, miten tuota voi toteuttaa, jos se on oma lapsi, joka vaatii jatkuvasti tukea, arvostamatta sitä kuitenkaan, eikä tunnu, että mistään avusta ei edes ole hyötyä lapselle? EIhän omalle lapselle voi kääntää selkäänsä.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:34"]
Ei omakohtaista kokemusta. Mutta loputtomasti kukaan ei jaksa. Sinulla on nyt raja tullut vastaan. Turha menneistä syytellä itseään, mutta tulevaisuudessa et suostu olemaan aina se vahva. Läheisille voit jopa sanoa suoraan, että voimavarat käytetty. Etäisimmistä roikkujista otat vain välimatkaa. Etsi toimintaa ja tekemistä, joka lataa omia voimavarojasi. Esim. joku yhteinen harrastus niitten nuorempien lasten kanssa.
[/quote]
Olen tosiaan katkaissut ihmissuhteita, jotka pelkästään ottavat, eivät anna minulle mitään. Koen tietysti näistä syyllisyyttä, koska olen siten loukannut hyvinkin läheisiä ihmisiä.
Ongelmana on myös, kuinka saisin mieheni ottamaan vastuuta kasvattaja ja olemaan auktoriteetti lapsillemme. Olen yrittänyt puhua hänelle lukuisia kertoja asiasta, mutta saan osallistumaan hänet tiukkoihin tilanteisiin vain painostamalla rajusti. Hän on aina pyrkinyt välttelemään ikäviä tunteita nostavia tilanteita ja jään aina kuin huomaamatta kantamaan vastuun noissa tilanteissa yksin. Jonkinlaista parannusta miehessä on tosin iän myötä asian suhteen tapahtunut, mutta ei riitävästi ja salassa tunnen joskus halveksuntaa hänen heikkouttaan kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:44"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:34"]
Ei omakohtaista kokemusta. Mutta loputtomasti kukaan ei jaksa. Sinulla on nyt raja tullut vastaan. Turha menneistä syytellä itseään, mutta tulevaisuudessa et suostu olemaan aina se vahva. Läheisille voit jopa sanoa suoraan, että voimavarat käytetty. Etäisimmistä roikkujista otat vain välimatkaa. Etsi toimintaa ja tekemistä, joka lataa omia voimavarojasi. Esim. joku yhteinen harrastus niitten nuorempien lasten kanssa.
[/quote]
Olen tosiaan katkaissut ihmissuhteita, jotka pelkästään ottavat, eivät anna minulle mitään. Koen tietysti näistä syyllisyyttä, koska olen siten loukannut hyvinkin läheisiä ihmisiä.
Ongelmana on myös, kuinka saisin mieheni ottamaan vastuuta kasvattaja ja olemaan auktoriteetti lapsillemme. Olen yrittänyt puhua hänelle lukuisia kertoja asiasta, mutta saan osallistumaan hänet tiukkoihin tilanteisiin vain painostamalla rajusti. Hän on aina pyrkinyt välttelemään ikäviä tunteita nostavia tilanteita ja jään aina kuin huomaamatta kantamaan vastuun noissa tilanteissa yksin. Jonkinlaista parannusta miehessä on tosin iän myötä asian suhteen tapahtunut, mutta ei riitävästi ja salassa tunnen joskus halveksuntaa hänen heikkouttaan kohtaan.
Tämä oli taas aloittajan viesti.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:39"]
OT, miten tuota voi toteuttaa, jos se on oma lapsi, joka vaatii jatkuvasti tukea, arvostamatta sitä kuitenkaan, eikä tunnu, että mistään avusta ei edes ole hyötyä lapselle? EIhän omalle lapselle voi kääntää selkäänsä.
[/quote]
Minkähänikäisestä lapsesta on kysymys ja minkä tyyppisen tuen vaatimisesta...
Ei meinaan lapsilta voi odottaakaan että he osaisivat arvostaa saamaansa tukea, ja silti vanhempien osa on toki lapsensa hoitaa ja heitä tukea. Mutta jos alkaa olla jo aikuinen lapsi kyseessä niin sitten toki ei tarvitse loputtomiin jaksaa epäkiitollista ihmistä tukea vain siksi että tämä on oma lapsi.
Mutta kaikenikäisten kanssa voi kyllä laittaa rajansa myös. Ei tietysti omaa lasta voi hylätä mutta ei myöskään tarvitse loputtomiin suostua ihan mihin vaan mitä lapsi keksii haluta tai vaatia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:28"]
En tiedä, onko tästä mitään apua, mutta oletteko lukeneet kirjan "Kiltteydestä kipeät"? Siitä voisi löytyä jotain, syitä miksi näin on ja keinoja muutokseen.
Siihen on jatko-osakin, jonka nimeä en muista.
[/quote]Jospa tosta kirjasta löytys ihan käytäntöön sopivia neuvoja? Mä olen käsittänyt että on ihan omakohtaista kokemusta niillä naisilla jotka sen on laatineet. Mua ainakin autto, tavallaan tajus jotain minkä oli jo tienny, mut kun sai tukea ja ikään kun luvan toimia itsensä hyväks niin se rohkas.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:49"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:28"]
En tiedä, onko tästä mitään apua, mutta oletteko lukeneet kirjan "Kiltteydestä kipeät"? Siitä voisi löytyä jotain, syitä miksi näin on ja keinoja muutokseen.
Siihen on jatko-osakin, jonka nimeä en muista.
[/quote]Jospa tosta kirjasta löytys ihan käytäntöön sopivia neuvoja? Mä olen käsittänyt että on ihan omakohtaista kokemusta niillä naisilla jotka sen on laatineet. Mua ainakin autto, tavallaan tajus jotain minkä oli jo tienny, mut kun sai tukea ja ikään kun luvan toimia itsensä hyväks niin se rohkas.
[/quote]
Otan tuon luettavien joukkoon. Kiitos. :) AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isommille lapsillehan voi puhua jo järkevämmin. Perustella syyt. Esim. Te saatte valita imuroiko Matti ja Mervi laittaa pyykit koneeseen ja kuivuriin vai toisinpäin. Minä käyn kaupassa ja sitten ruuan jälkeen mennään uimahalliin! Mutta minä en kaikkea jaksa, sitten jää uimahalli väliin.
Meillä tämä toimii jo tarhaikäiselle. :)
Miksi sinä et ole ottanut yhteyttä siskoosi? Tai hän sitten sinuun? Ja sinulla heti asenne että tarttee kuunnella. Miksi et taas sano että et jaksa kuunnella ongelmia, et osaa ratkaista niitä ja oikea ihminen kuulemaan ongelmia on terapeutti. Että sinä olet sisko mutta tahdot muutakin kuin muiden ongelmia.
Minusta on kurjaa että alistat toisem "siskosikin yli kolmenkymmenen". Kuulostat ilkeältä. Onko sitten kovin ihmeellistä jos lapsesikin on ilkeitä eikä auta? Eikun sinähän hyysäät ne. Uskon että olet kuunnellut siskosikin ongelmia ennen mielellään.
Minusta asia pitäisi käsitellä, sinun kautta muille. Myönnä että sinä et jaksa nyt enää itse! Eihän silloin jaksa muiden ongelmatkaan. Mutta älä syytä että muut on sitä ja tätä, silloin jäät kyllä yksin.
Minusta sinuakin auttaa terapia ja olisitte lapsienne ollessa pieniä voineet hakea apua tuohon ettette osaa yhteisillä säännöillä kasvattaa lapsia. Nytkin sinä arvostelet taas miestäsi ettei hän tahdo hoitaa nagatiivisia tilanteita. Jos luen sinua oikein niin uskon että sinä ja miehesi vaan hoitaisitte tilanteet eri tavalla. Sinun tapa sanoa ettei mies niitä sitten kohtaa on hyvin kurjaa. Sinun tapasi taitaa olla se oikea?
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:37"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:33"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:28"]
Opettelet vaan sanomaan EI. Eli jos tuntuu siltä ettet nyt jaksa auttaa tai tukea kun joku sitä pyytää, sanot että et jaksa. Et vaikka vastaa puhelimeen ollenkaan jos siltä tuntuu. Sinulla on oikeus päättää miten ja milloin tuet ja milloin jätät tukematta.
Näin kun alkaa tehdä, niin varmasti tuntuu pahalta alkuun, mutta helpottavalta kun tottuu. Ja sehän ON sinun oikeutesi päättää oman aikasi ja energiasi käytöstä, ei ihmisillä ole oikeutta vaatia sinulta tukea. Annat sitä silloin kun jaksat ja haluat, et muulloin. Ja varmasti sinuun tukeutumaan tottuneet voi järkyttyä ja haukkua sinut itsekkääksi tms, mutta hehän siinä itsekkäitä ovat, jos vaativat sinulta itsellleen jotain mihiin heillä ei faktisesti ole oikeutta. Eli pysyt vaan kovana ja annat niiden loukkaantua jotka loukkaantuvat.
[/quote]
Kiitos tästä! Eli annemuutosta tarvitaan, nyt vain pitäisi löytää keinot sen toteuttamiseen? Helppoa tästä asenteesta ei ole irti päästä, sillä olen vahvaksi joutunut kasvaan. Aloittaja
[/quote]
Ei tuo ole vahvuutta, se on ylikiltteyttä ja kynnysmattona olemista, hyväksikäytettäväksi itsensä asettamista.
Toteuttaminen on hyvin helppoa. Seuraavan kerran kun sinulta pyydetään apua tai tukea ja tuntuu ettei ei taas, niin vaan sanot sen EI. Ja jatkat tämän harjoittelua huolimatta siitä että sinusta tuntuu että jätät toisia pulaan tai että ne ihmiset ei enää pidä sinusta.
[/quote]
Varmasti myös kiltteyttä ja samalla vahvan roolin omaksumista. Rooli on minussa niin tiukasti, etten tosiaan tiedä kuinka purkaa tilannetta. Olen ollut jo vuosia niin väsynyt tilanteeseen, että etsin jo pakotietä epätoivoisesti. Välillä ajattelen, että vain lähden ja katoan palaamatta koskaan takaisin. Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmissuhteita joissa tällä hetkellä on sellainen dynamiikka että ne pelkästään ottaa eikä anna, ei ole välttämätöntä aina katkaista. Niitä voi myös muuttaa. Siis ihan sillä, että itse ei enää suostu siihen perinteiseen dynamiikkaan eli yksipuolisen tuen ja avun antajaksi. Lähes aina tällaisesta muutoksesta tulee ihmissuhteeseen jonkinlainen kriisi, ja toinen voi syytellä itsekkääksi jne. Mutta jos sen toisen kriiseilyn ottaa ihan rauhallisesti vastaan niin se useimmiten menee ohi ja toinenkin tajuaa että oikeassahan se oli, että ei minulla ole oikeutta vaatia siltä ihmiseltä sitä mitä olen vaatinut. Joskus toinen ei sopeudu ja silloin tosiaan ihmissuhde katkeaa, mutta useimmiten niin ei käy, eikä missään nimessä kannata itse katkaista sitä ihmissuhdetta vaan pitää vaan rajansa ja pysyä siinä niin kauan kuin toinen haluaa.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:57"]
Isommille lapsillehan voi puhua jo järkevämmin. Perustella syyt. Esim. Te saatte valita imuroiko Matti ja Mervi laittaa pyykit koneeseen ja kuivuriin vai toisinpäin. Minä käyn kaupassa ja sitten ruuan jälkeen mennään uimahalliin! Mutta minä en kaikkea jaksa, sitten jää uimahalli väliin.
Meillä tämä toimii jo tarhaikäiselle. :)
Miksi sinä et ole ottanut yhteyttä siskoosi? Tai hän sitten sinuun? Ja sinulla heti asenne että tarttee kuunnella. Miksi et taas sano että et jaksa kuunnella ongelmia, et osaa ratkaista niitä ja oikea ihminen kuulemaan ongelmia on terapeutti. Että sinä olet sisko mutta tahdot muutakin kuin muiden ongelmia.
Minusta on kurjaa että alistat toisem "siskosikin yli kolmenkymmenen". Kuulostat ilkeältä. Onko sitten kovin ihmeellistä jos lapsesikin on ilkeitä eikä auta? Eikun sinähän hyysäät ne. Uskon että olet kuunnellut siskosikin ongelmia ennen mielellään.
Minusta asia pitäisi käsitellä, sinun kautta muille. Myönnä että sinä et jaksa nyt enää itse! Eihän silloin jaksa muiden ongelmatkaan. Mutta älä syytä että muut on sitä ja tätä, silloin jäät kyllä yksin.
Minusta sinuakin auttaa terapia ja olisitte lapsienne ollessa pieniä voineet hakea apua tuohon ettette osaa yhteisillä säännöillä kasvattaa lapsia. Nytkin sinä arvostelet taas miestäsi ettei hän tahdo hoitaa nagatiivisia tilanteita. Jos luen sinua oikein niin uskon että sinä ja miehesi vaan hoitaisitte tilanteet eri tavalla. Sinun tapa sanoa ettei mies niitä sitten kohtaa on hyvin kurjaa. Sinun tapasi taitaa olla se oikea?
[/quote]Pitikö tästä löytyä joku apu tai neuvo? Et selvästi ymmärrä mistä ap puhui. Tuskin on tarvetta lyödä lyötyä. En siis ole ap mutta samanlaisten asioiden kanssa kamppaillut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko niin, että et ihan kuitenkaan luota muiden ihmisten kykyihin ratkaista ongelmat ja tilanteet? Osaatko varmasti pysyä ulkopuolella? Vanhin siskoni on hyvin paljon kuvauksesi mukainen, ja vaikka hyvä ihminen onkin, usein huomaa että hän pitää omia mallejaan parhaina ja haluaa aina olla mukana tarjoamasta niitä. Vaikka olisi parempi jättää toinenihminen ratkomaan itse ongelmansa.
Mitä oikeastaan tarkoitat termillä vahva? Jos on vahva, ei voi "ajautua huomaamatta heikkojen ihmisten tukijaksi ja puolestapuhujaksi" niin että lopulta ei jaksa enää itse mitään. Oot varmasti vastuuntuntoinen ja fiksu ym. hyviä luonteenpiirteitä omaava ihminen, mutta sinun pitäisi ehkä myöntää ensin itsellesi, että sinussakin on sitä mitä kutsut heikkoudeksi, koska et pysty pitämään puoliasi uuvuttavia ihmisiä vastaan. Eli vaikka jotain syvään juurtunutta syyllisyyden tunnetta, minkä vuoksi tunnet, että sinun pitää hoitaa kaikki (joka kääntyy sitten vihaksi niitä omia avustettavia kohtaan, eli kuinka pyyteetöntä se auttamisenhalu sitten lopulta on? Vai tekeekö sitä vain sen oman syyllisyyden lievittämiseksi?)
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:57"]
Isommille lapsillehan voi puhua jo järkevämmin. Perustella syyt. Esim. Te saatte valita imuroiko Matti ja Mervi laittaa pyykit koneeseen ja kuivuriin vai toisinpäin. Minä käyn kaupassa ja sitten ruuan jälkeen mennään uimahalliin! Mutta minä en kaikkea jaksa, sitten jää uimahalli väliin.
Meillä tämä toimii jo tarhaikäiselle. :)
Miksi sinä et ole ottanut yhteyttä siskoosi? Tai hän sitten sinuun? Ja sinulla heti asenne että tarttee kuunnella. Miksi et taas sano että et jaksa kuunnella ongelmia, et osaa ratkaista niitä ja oikea ihminen kuulemaan ongelmia on terapeutti. Että sinä olet sisko mutta tahdot muutakin kuin muiden ongelmia.
Minusta on kurjaa että alistat toisem "siskosikin yli kolmenkymmenen". Kuulostat ilkeältä. Onko sitten kovin ihmeellistä jos lapsesikin on ilkeitä eikä auta? Eikun sinähän hyysäät ne. Uskon että olet kuunnellut siskosikin ongelmia ennen mielellään.
Minusta asia pitäisi käsitellä, sinun kautta muille. Myönnä että sinä et jaksa nyt enää itse! Eihän silloin jaksa muiden ongelmatkaan. Mutta älä syytä että muut on sitä ja tätä, silloin jäät kyllä yksin.
Minusta sinuakin auttaa terapia ja olisitte lapsienne ollessa pieniä voineet hakea apua tuohon ettette osaa yhteisillä säännöillä kasvattaa lapsia. Nytkin sinä arvostelet taas miestäsi ettei hän tahdo hoitaa nagatiivisia tilanteita. Jos luen sinua oikein niin uskon että sinä ja miehesi vaan hoitaisitte tilanteet eri tavalla. Sinun tapa sanoa ettei mies niitä sitten kohtaa on hyvin kurjaa. Sinun tapasi taitaa olla se oikea?
[/quote]
Syyllistäminen ja syyttely ei valitettavasti tilannettani auta, sillä olen tutkiskellut itseäni ja kannan syyllisyyttä pienimmistäkin virheistäni. Tarvitsen neuvoa siihen, kuinka saisin muutoksen aikaan itsessäni ja oppisin kestämään sen, että jätän joskus toiset selviytymään omillaan. Minusta tuntuu, että kyse on usein myös läheisteni laiskuudesta, onhan niin helppo antaa jonkun toisen hoitaa asioita puolestaan.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:05"]
Olisiko niin, että et ihan kuitenkaan luota muiden ihmisten kykyihin ratkaista ongelmat ja tilanteet? Osaatko varmasti pysyä ulkopuolella? Vanhin siskoni on hyvin paljon kuvauksesi mukainen, ja vaikka hyvä ihminen onkin, usein huomaa että hän pitää omia mallejaan parhaina ja haluaa aina olla mukana tarjoamasta niitä. Vaikka olisi parempi jättää toinenihminen ratkomaan itse ongelmansa.
[/quote]
Samaa minäkin mietin. Esim. ap tuntuu jotenkin halveksivan miehensä rennompaa tapaa kasvattaa lapsia ja yrittää pakottaa miehen omaan muottiinsa. Vaikka todennäköisesti mies voisi päästä ihan yhtä hyvään tulokseen omalla rennommalla tavallaan. Meillä esimerkiksi molemmat välttää konflikteja lasten kanssa, ksoka emme vaan pidä tahtojen taistelua parhaana keinona päästä haluttuun lopputulokseen, ja hyvin on kasvatus silti onnistunut. Vaikka ap:n silmissä varmasti olisimme avuttomia nössöjä ;)
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:05"]
Mitä oikeastaan tarkoitat termillä vahva? Jos on vahva, ei voi "ajautua huomaamatta heikkojen ihmisten tukijaksi ja puolestapuhujaksi" niin että lopulta ei jaksa enää itse mitään. Oot varmasti vastuuntuntoinen ja fiksu ym. hyviä luonteenpiirteitä omaava ihminen, mutta sinun pitäisi ehkä myöntää ensin itsellesi, että sinussakin on sitä mitä kutsut heikkoudeksi, koska et pysty pitämään puoliasi uuvuttavia ihmisiä vastaan. Eli vaikka jotain syvään juurtunutta syyllisyyden tunnetta, minkä vuoksi tunnet, että sinun pitää hoitaa kaikki (joka kääntyy sitten vihaksi niitä omia avustettavia kohtaan, eli kuinka pyyteetöntä se auttamisenhalu sitten lopulta on? Vai tekeekö sitä vain sen oman syyllisyyden lievittämiseksi?)
[/quote]Ei turhaan käytetä termiä "sairastunut vahvuuteen", siitä voi jo päätellä paljon. Ja se on juurikin niiden ongelma jotka ovat pienestä pitäen olleet muiden ihmisten "kaatopaikkana".
Niin ja jos siis oma lapsuutesi on ollut sellainen, ettei sinusta ole huolehdittu, ja sen vuoksi olet kehittänyt itsellesi sinänsä hyvän "pärjääjä"- toimintamallin, niin jospa siellä vahvuuden alla on juuri sellainen rakkautta ja huolenpitoa vaille jäänyt surullinen ja vihainen lapsi. Kysymys ehkä kuuluu, miksi kohtaat niin vähän ihmisiä, jotka haluaisivat antaa sinulle jotain eikä vain ottaa? Mihin tarvitset tällaisia ihmisiä? Osaisitko ottaa vastaan muuta kuin avuntarvetta? Mitä saat siitä että olet aina se vahva?
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:28"]
Opettelet vaan sanomaan EI. Eli jos tuntuu siltä ettet nyt jaksa auttaa tai tukea kun joku sitä pyytää, sanot että et jaksa. Et vaikka vastaa puhelimeen ollenkaan jos siltä tuntuu. Sinulla on oikeus päättää miten ja milloin tuet ja milloin jätät tukematta.
Näin kun alkaa tehdä, niin varmasti tuntuu pahalta alkuun, mutta helpottavalta kun tottuu. Ja sehän ON sinun oikeutesi päättää oman aikasi ja energiasi käytöstä, ei ihmisillä ole oikeutta vaatia sinulta tukea. Annat sitä silloin kun jaksat ja haluat, et muulloin. Ja varmasti sinuun tukeutumaan tottuneet voi järkyttyä ja haukkua sinut itsekkääksi tms, mutta hehän siinä itsekkäitä ovat, jos vaativat sinulta itsellleen jotain mihiin heillä ei faktisesti ole oikeutta. Eli pysyt vaan kovana ja annat niiden loukkaantua jotka loukkaantuvat.
[/quote]
Kiitos tästä! Eli annemuutosta tarvitaan, nyt vain pitäisi löytää keinot sen toteuttamiseen? Helppoa tästä asenteesta ei ole irti päästä, sillä olen vahvaksi joutunut kasvaan. Aloittaja