En PRK jaksa ollae enää VAHVA!

44: eikö tuo ole hiukan asenteellista? "sisko jauhaa ongelmistaan, mies kasvattaa väärin" jne.. ap:n sanojen - tai oikeammin ajatusten - vääristämistä. Yksipuolista ajattelua. Ehkä lähipiiri ei tarkoita pahaa, ehkä he ovat tottuneet tuohon kuvioon joka on aina ollut ja siksi kuvittelevat sen olevan oikein. Vaikka alkusyyt kuinka olisivat ap:ssa (tosin ihan alumperin, lapsuudesta johtuen hän on ollut avuton manipulointia vastaan), toimivat muutkin väärin. Tässä moni yrittää auttaa ap:ta löytämään muutoksen ja tosiasia on, että monet jotka ovat tottunet tiettyihin palveluksiin ap:n kaltaisilta ihmisiltä raivostuvat kun homma ei toimi enää. Ap:ssa on muutos alkanut jo, kun ei jaksa eikä halua jatkaa samaa rataa.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:50"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:46"]

Onko vaihtoehdot haukkua mies, sisko ja lapset TAI syytellä ap:ta? Voi miettiä mitä olisi viisasta tehdä että tilanne muuttuisi, kaikkien hyväksi. Ilman kenenkään syyttämisiä.

[/quote]Samaa mieltä. Tottahan se on, että ap itse mahdollistaa väärinkohtelun, mutta tumitseminen ja syytteley ei auta. Itsestä se muutos tulee lähteä, mutta jos on lapsesta asti kasvatettu vääränlaiseen vahvuuteen ja muiden miellyttämiseen, tällainen ihminen tarvitsee paljon tukea ja rakkautta kestääkseen sisimpänsä ja menneisyytensä tutkimisen ja aloittaakseen itsensä ja sitäkautta muiden ihmisten aidon rakastamisen.

[/quote]

Niin, se on näissä keskustelupalstoissa huono juttu, että kuinka paljon täällä sitten on ihmisiä, jotka itse ovat kokeneet tarpeeksi tukea ja rakkautta voidakseen aidosti rakastaa itseään ja muita ihmisiä- aika harva varmaan. Tällöin sitten toisten kirjoitukset painelee niitä omia traumanappuloita ja herättää "vihaa" kirjoittajaa kohtaan kun ei tiedosteta että se syy ei ole siinä mitä on juuri lukenut. Esim. huomasin että kun tämän aloittaja puhuu paljon heikoista ihmisistä ja kuinka halveksuukin heitä, niin tunnistin itsessäni kokemuksen siitä, että olen tällainen heikko ihminen ja minua sitten kuuluu halveksua. Toisaalta onko se sitten varsinaisesti heikkoutta jos saa muut ihmiset hoitamaan omat asiansa puolestaan ja auttamaan, ehkä se onkin taitavaa manipulointia? Mikä ei tietenkään ole oikein, mutta asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Jos joku saa toisen toimimaan oman pillinsä mukaan ja toinen tekee sen, niin kuka siinä on vahva ja kuka heikko? Ei tietenkään todellisuudessa kumpikaan, kunhan mietin näitä termejä. Sitten taas ap on varmaan suunnitelmallinen ja vastuuntuntoinen ym., mitä taas nämä "manipuloijat" eivät välttämättä ole, jolloin ap:lla on paremmat eväät selvitä monissa asioissa paremmin kuin sellainen, joka odottaa kaikkien hoitavan asiat puolestaan, ja ne taas ovat vahvuuksia.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:40"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:35"]

Joo siis kyllähän nuo sinun kokemukset on varmasti totta, eli sinua hyväksikäyttävät ihmiset ei tietenkään toimi oikein, eikä se ole sinun vikasi. Sun pitäisi tosiaan päästä siihen pisteeseen, että voit päästä irti niistä ihmissuhteista, jotka ei anna mitään, ja ottaa vastaan sellaisia ihmissuhteita, jotka ovat vastavuoroisia. Joillain ihmisillä sellaisia ei tule vastaan juuri siksi, ettei sitä pohjimmiltaan osaa sitten ottaakaan vastaan muuta kuin sitä samaa mitä on lapsuudessaankin kokenut, ja jos joku vilpittömästi pitää ja rakastaa niin voi joutua kohtaamaan ne omat omaksutut tunteet siitä että on ihan huono ja kelpaamaton. Näin siis mulla. Suosittelen minäkin ammattilaisen kanssa asioiden selvittelyä, varmasti pääset irti tästä nykyisestä negatiivisesta kierteestäsi.

[/quote]

En jaksa uskoa, että keskustelu ammattilaisen kanssa  sopisi minulle. Ajatusten vaihto anonyymina, kuten tässä on, lienee minulle se terapeuttisin muoto. Ja tiedon hankkiminen alan kirjallisuudesta. Aloittaja.

[/quote]

Niin, en minäkään usko että terapia edes auttaisi sinua. Siinä takana kun on se halu muuttua, sinä tahdot vuorostasi leikkiä marttyyriä.

Niin ja ehkä ap:n syyllisyydentuntoakin lievittäisi jos lakkaisi jaottelemasta ihmiset heikkoihin ja vahvoihin, koska siitähän tulee sellainen olo, että kun on itse vahva, niin on velvollisuus auttaa näitä heikkoja rassukoita, vaikka he ensinnäkin varmasti hyötyisi enemmän siitä kun heitä lakattaisi paapomasta ja toiseksi he eivät välttämättä ole ensinkään heikkoja vaan kuten ap:kin mietti, mahdollisesti ihan vain laiskoja. Eikä ole ap:n velvollisuus tehdä asioita toisten ihmisten puolesta jos ei vilpittömästi itse halua.

Joillain on uskomaton kyky kukea rivienvälistä jotain muille salattua :( Vaikka kuinka luen tätä ketjua en löydä mitään mikä tukisi väitettä että ap ei halua muuttua tai haluaisi leikkiä marttyyria, päinvastoin.

Taitaa olla täysin oikeassa tuo 48.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 12:08"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:40"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:35"]

Joo siis kyllähän nuo sinun kokemukset on varmasti totta, eli sinua hyväksikäyttävät ihmiset ei tietenkään toimi oikein, eikä se ole sinun vikasi. Sun pitäisi tosiaan päästä siihen pisteeseen, että voit päästä irti niistä ihmissuhteista, jotka ei anna mitään, ja ottaa vastaan sellaisia ihmissuhteita, jotka ovat vastavuoroisia. Joillain ihmisillä sellaisia ei tule vastaan juuri siksi, ettei sitä pohjimmiltaan osaa sitten ottaakaan vastaan muuta kuin sitä samaa mitä on lapsuudessaankin kokenut, ja jos joku vilpittömästi pitää ja rakastaa niin voi joutua kohtaamaan ne omat omaksutut tunteet siitä että on ihan huono ja kelpaamaton. Näin siis mulla. Suosittelen minäkin ammattilaisen kanssa asioiden selvittelyä, varmasti pääset irti tästä nykyisestä negatiivisesta kierteestäsi.

[/quote]

En jaksa uskoa, että keskustelu ammattilaisen kanssa  sopisi minulle. Ajatusten vaihto anonyymina, kuten tässä on, lienee minulle se terapeuttisin muoto. Ja tiedon hankkiminen alan kirjallisuudesta. Aloittaja.

[/quote]

Niin, en minäkään usko että terapia edes auttaisi sinua. Siinä takana kun on se halu muuttua, sinä tahdot vuorostasi leikkiä marttyyriä.

[/quote]

Höpö höpö. Muutoksenhan haluan, mutta en koe, että ulkopuolinen ammattiapu on ratkaisu minun kaltaiselleni ihmiselle. Pidän vertaistukea ja kirjallisuutta parhaana vaihtoehtona. Olen nähnyt liian läheltä tapauksia, joissa ns. ammatilaisen apuun turvautunut ihminen on tullut riippuvaiseksi terapiasta (ja siihen kai osittain pyritään = rahastus) saamatta todellista apua ongelmiinsa. Aloittaja

Ei terapia tosiaan sovi kaikille. Ei siksi että ihminen ei haluaisi olla itselleen rehellinen tai olisi haluton muutokseen, mutta me ihmiset olemme erilaisia ja yksi tapa sopii yhdelle, toinen toiselle. Joillekin se anonyymi ajatustenvaihto, lukeminen ja pohdiskelu ovat juuri ne tuloksia tuottavat metodit. Itse kävi aikoinani työterveyspsykologilla ja hän itse oli sitä mieltä että se ei olekaan paras vaihtoehto minulle, vaan suositteli juurikin jatkamaan lukemalla ja miettimällä :)

Kannattaa sitten ap vaan varoa ettei jää siihen vaiheeseen jossa hakee vertaistukea, lukee kirjoja tms vaan joskus pitää tosiaan alkaa soveltaa niitä juttuja käytäntöön. On valtavan helppo jäädä jumiin siihen tuen etsimiseen ja konkreettisempien keinojen tarpeen tuntemiseen, ja näin välttää se mitä pelkää, eli syyllisyydentunteidensa ja konkreettisen ei:n sanomisen kohtaaminen...

[/quote]

Höpö höpö. Muutoksenhan haluan, mutta en koe, että ulkopuolinen ammattiapu on ratkaisu minun kaltaiselleni ihmiselle. Pidän vertaistukea ja kirjallisuutta parhaana vaihtoehtona. Olen nähnyt liian läheltä tapauksia, joissa ns. ammatilaisen apuun turvautunut ihminen on tullut riippuvaiseksi terapiasta (ja siihen kai osittain pyritään = rahastus) saamatta todellista apua ongelmiinsa. Aloittaja

[/quote]

Siltä varalta että joku teilaa tämän mielipiteen niin sanon, että joskus sitä todella jää jumiin terapiaan josta ei ole mitään apua, mutta siitä ei osaa irrottautua, koska ei koe mitään muutakaan olevan tarjolla. Siinähän on aika paljon kyse siitä, että löytääkö sopivan terapeutin- eihän kaikkien ihmisten kanssa voi esim. seurustella tai ruveta ystäviksikään, sama homma terapeutin kanssa (mielestäni). Jos löytyy itselle sopiva terapeutti niin siitä voi olla paljonkin apua, mutta jos ei koe sellaista tarvitsevansa niin mikään joka ongelman patenttiratkaisuhan se ei ole. Joskus terapiasta on enemmän haittaa kuin hyötyä, koska vaikkei se terapeutti yrittäisi varsinaisesti rahastaa niin ei hänkään välttämättä osaa luopua siitä auttamisen halustaan vaikka terapia ei etenisi mihinkään.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:50"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:25"]

Mitenkä niin täälläkin on ihmisiä jotka tahtoo ap.lle pahaa? Mistä toi tulee? Ai siitä että me ei yhdessä haukuta siskoa, miestä, työkavereita ja sen lapsia? Joo, hyvää vointia ap.lle. lähden tästä ketjusta tekemään jotain hyödyllistä.

[/quote]

Joo, kaipa täällä sitä on vain yritetty sanoa, että muiden ihmisten syyttäminen ei auta itseä, vaikka ne muutkin ihmiset on toimineet väärin. Mutta jos on yhtäkkiä herännyt huomaamaan, että joku ihminen onkin vain käyttänyt jollain tavalla hyväksi, niin varmaan on ihan normaalia tuntea aluksi vihaa ja pettymystä ja syyllistäviä tunteita. Se ehkä auttaakin siinä, että pystyy lopettamaan tällaiset ihmissuhteet, jotkuthan ei ollenkaan halua edes myöntää olevansa tällaisessa riippuvuussuhteessa ja syyttää pelkästään itseään. Joten ehkä ap:ta on alkanut vituttaa nämä muut ihmiset, mikä on varmaan ihan hyväkin juttu tässä vaiheessa.

[/quote]

Ongelmaa ei välttämättä ole ehkä ollut ennen! Ota sekin huomioon. Ap on alkanut väsyä, alkaa selvästi vanheta.. :) Nyt sitten siskon jutut on ainaista valittamista, mies ei tahdo käydä läpi kinoja lapsien kanssa ja työkavereitten delegoinnit on alkanut ottaan päähän. Ehkä joku on istunut kahvilla kun ap toimittaa jotain pyydettyä tehtävää ja tajunnut että hänhän voisi olla istumassa jos ei olisi ottanut tehtävää.

Työpaikan ongelmat voi äityä pahoiksi ja niitä huonontaa tiuskimalla takaisin ettei tee. Siihen oikea tapa hoitaa on kertoa työpaikan toiminnasta joko työjohdolle tai liitolle. Jos työväki itse alkaa selvittää välejään niin siitä voi tulla rumaa jälkeä (varsinkin näin naisten kesken). Ette te sitä osaa hoitaa työnä vaan menette henkilökohtaisuuksiin. Nytkin on ap hyväksikäytetty reppana.

Kotona lapset tekee annettuja kotitöitä, sinä jäät mieluiten välillä sohvalle makaamaan!

Juu, lapset nostaa metelin. Mutta sinä olet mahdollistanut sen että hyysäät lapsesi kermaperseiksi. Sinä vähän kuin pyyhit perseet 15-vuotiaalta koska se ei jaksa. Ongelmaa ei tule jos homman tekee valittamatta. Pienen lpsen hyssyttely nukkumaan vauvana on vielä jännittävää ja ihanaa kunnes tahtoisit vaan laittaa lapsen yksin sänkyyn mutta tajuat että se on tottunut nukahtamaan hyssytykseen! Silloin se on ongelma.

Ei sinun paapominen ja tekeminen ole ennen ollut ongelma, olet ehkä joskus uutena työntekijänä tehnyt reippaana sitä ja tota, sitten se alkaa vähitellen tuntumaan pahalta. Alkaa syyttäminen kun muut lusmuilee ja syytää sinulle tehtäviään.

Kannattaa välillä miettiä vaikka työmoraaliaan ja miettiä miksi ottaa lisätaakan jatkuvasti toisilta. Ehkä olet miettinyt että he tekee vähemmän työtä (sysää ne sinulle) ja saavat siitä kuitenkin palkan? Jos sinä pyydät vastapalvelusta niin tekeekö muut sinun töitä?

Tuossa ollaan äkkiä pattitilanteessa ja siihen auttaa puhuminen yhdessä muiden työntekijöiden kanssa j työnjohdon kanssa. Meillä tuollaisessa tilanteessa mukaan tulee lääkäri ja työpaikan terapeutti. Puhutaan oikesti vakavasta asiasta.

Sinä ensin kehuit että terapia kuulostaa hyvältä tai ainakin kirjallisuuteen tutustuminen, nyt sinulle riittää ihan jaarittelu "tukiryhmälle" ja pahimmillaan se on ihmisiä täällä Vauva-netissä pelkään. Miksi sinä et terapiaan menisi jos kaipaat oikesti noin suurta muutosta elämääsi?

Joskus ihmisen koko olemus alkaa sairastua: tulee liikakiloja, alakuloa, selkäkipuja, ne etenee masennukseen ja sydänongelmiin jos et katkaise tilannetta.

Kun lukee ketjua niin kyllä tässä paistaa läpi se miten sinä ajattelet ja toimit. Vaikka sinut olisi lapsena jonkunlaiseksi kasvatettu niin se yksinään on kamalan helppo kohde, jälleen joku muu siihen syynä! Vanhemmat kasvattikin väärin. Olet aikuinen ihminen, itse voisi ottaa vastuuta. Ainakin niistä kermaperse lapsista.. Ei se mies yksin ole hommaa kussut.

56: ap vastasi kommenttiini olikohan se 32 tai jotain, jossa ehdotin terapiaa, vertaisryhmää ja kirjallisuutta. Ehkä hän ei katsonut tarpeelliseksi tarkentaa että muuten hyvä mutta ei terapiaa? En miksikään takinkääntäjäksi tai epäluotettavaksi tuon perusteella leimaisi.

Ja ap edelleen: neuvoista ja neuvoista huomaa ketkä tietävät mistä puhutaan, ota vastaan ne joista koet olevan hyötyä ja toisesta korvasta sisään, toisesta ulos niiden vastaukset jotka eivät selkeästi tunne aihepiiriä mistä tässä on kyse.

minulla tämä esiintyy vapaaehtoistyön kuormasta eli lupaudun vaikka mihin ja sitten alan hoitamaan näitä asioita kuin ne olisivat tärkeä työ tai kunnian kysymys. mieheni on sanonutkin minulle, että keskityn siihen, että muiden perheillä olisi hyvä olla. 

yritän pyristellä irti ja jättää sopivan määrän sitoumuksia. ellei kohtuus onnistu, jätän kaikki sellaiset työt. 

EI on vaikea sana ja kehittämishalu on vaarallinen yhdistelmä siihen. tämän pitäisi kohdistua asioihin, joista itse ja koko perhe hyötyy, ei vain siihen että esim. minulla itselläni on ensin tärkeä olo. riippakivi on vastassa lopulta. esim. en ennätä lasten kanssa uimahalliin, koska aina on kokous/ palaveri tmv. ja kun ei ole, pitää siivota jne. että sellaista elämää. 

olenkin päättänyt, että pitää tehdä tärkeitä asioita, ei suorittaa elämää. ja tärkeistä asioita valita tapa, joka miellyttää itseään. ja oikeasti huomata, mikä on tärkeää.

joten tsemppiä ap!! sano EI, karsi ja priorisoi. yksi hyvä hetki on parempi kuin ei yhtään eli jos esim. saat lapset tarttumaan toimeen on parempi kuin he eivät koskaan tarttuisi. olet onnistunut. laita lappu seinälle muistuttamaan tästä ja pian huomaat, että lappuja alkaa tulla. eli aina jokin asia onnistuu ja pääset kohti tavoitettasi. pala palalta. 

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 12:39"]

56: ap vastasi kommenttiini olikohan se 32 tai jotain, jossa ehdotin terapiaa, vertaisryhmää ja kirjallisuutta. Ehkä hän ei katsonut tarpeelliseksi tarkentaa että muuten hyvä mutta ei terapiaa? En miksikään takinkääntäjäksi tai epäluotettavaksi tuon perusteella leimaisi.

Ja ap edelleen: neuvoista ja neuvoista huomaa ketkä tietävät mistä puhutaan, ota vastaan ne joista koet olevan hyötyä ja toisesta korvasta sisään, toisesta ulos niiden vastaukset jotka eivät selkeästi tunne aihepiiriä mistä tässä on kyse.

[/quote]

:)

Ap sanoo olevansa vahva. Jaah, mun mielestä ap on heikko, jos ei osaa pitää puoliaan ja tekee kaiken mitä pyydetään.

Sit ihmettelen tätä auktoriteettiasiaa, miks ihmeessä lapsilla pitää olla auktoriteetti? Omat lapseni ovat jo aikuisia, me on aina neuvoteltu asioista enkä ikinä koe olleeni auktoriteetti tai tarvinneeni sellaista asemaa suhteessa lapsiini. Mieluummin olen heille esikuva ja neuvonantaja.

Vahvuutta on se, että luottaa toisten ihmisten kykyyn pärjätä eikä tunge nokkaansa toisten asioihin ja huolehdi liikaa. 

Siksi puhutaankin vahvuuteen sairastumisesta. Ja siinä ei tarkoiteta mitään tervettä vahvuutta. Johan sairastuminen sanakin kertoo että siitä kärsivä ihminen ei voi hyvin. Tarvitsee enemmän apua kuin tuomitsemista. Minusta ap on avoin ja fiksu kun ei halua katkeroitua vaan on valmis muutokseen.

Täällä tulikin jo vastaukset, mitkä halusin sinulle antaa. Olen itse ollut samanlainen. Tein suuren elämänmuutoksen ja vuosien terapia on yhä kesken.Sanon vain, että todellista vahvuutta on olla heikko.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:18"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:05"]

Mitä oikeastaan tarkoitat termillä vahva? Jos on vahva, ei voi "ajautua huomaamatta heikkojen ihmisten tukijaksi ja puolestapuhujaksi" niin että lopulta ei jaksa enää itse mitään. Oot varmasti vastuuntuntoinen ja fiksu ym. hyviä luonteenpiirteitä omaava ihminen, mutta sinun pitäisi ehkä myöntää ensin itsellesi, että sinussakin on sitä mitä kutsut heikkoudeksi, koska et pysty pitämään puoliasi uuvuttavia ihmisiä vastaan. Eli vaikka jotain syvään juurtunutta syyllisyyden tunnetta, minkä vuoksi tunnet,  että sinun pitää hoitaa kaikki (joka kääntyy sitten vihaksi niitä omia avustettavia kohtaan, eli kuinka pyyteetöntä se auttamisenhalu sitten lopulta on? Vai tekeekö sitä vain sen oman syyllisyyden lievittämiseksi?)

[/quote]

Merkittävin kasvatusmetodi, jolla minut on kasvatettu on ollut syyllistäminen, aiheesta ja manipulointi tarkoituksessa. Ns. vahvaksi vastuunottajaksi olen joutunut kasvamaan, koska vastuu kaadettiin niskaani jo pienenä lapsena. Olen siis niin urautunut rooliini, että irti pääsy on hankalaa. AP

[/quote]

mene kognitiiviseen terapiaan.

Opettele sanomaan ei. Ei muuta keinoa.

Olen itse analysoinut itsessäni samaa väärää vahvuutta, kuin ap. Myönnän itsekin, että minua raivostuttaa ihmiset, jotka heittäyvyät avuttomiksi ja odottavat, että kyllä joku muu korjaa jälkeni ja ottaa vastuun. Kun nyt jotkut asiat on vain hoidettava ja osa ihmisistä pelkää ikäviä tilanteita ja vastuuta ja työtä, niin kauan kuin niillä on lähellä.

Tämän kanssa kävin pitkän työn ja totesin, että se johtuu turvattomasta lapsuudesta. Minulla ei lapsenakaan ollut ikinä turvallinen olo, että joku olisi pitänyt huolta minusta. Joten totuin siihen, että jos meinaa pelastua ja hommat hoitua, minun täytyy ottaa vastuu niistä yksin ja äidistänikin.

Ja se, mitä aloin tekemään, on seuraavaa. Ennen: Kun näin, että joku homma menee töissä päin persettä ja toinen tekee virheen, eikä viitsi tehdä työtä kunnolla, ennen aina korjasin sen ja hoisin hommat niin, että työ on tehty kunnolla ja toiselle työkaverille ei tule vaikeuksia.

Nykyään: En ota enää vastuuta työkaveristani ja toisen työstä. Vaikka näen, että hän tekee huonosti ja väärin, keskityn vain siihen, että pidän huolen omista asioistani. Minun vastuulla ei ole pelastaa työkavereitani ja tehdä heidän töitään siksi, että he eivät joutuisi vastuuseen virheistään ja eivät halua olla hankalissa tilanteissa. Jos työkaveri kämmää, hän myös ottaa vastuun virheestään ja en tunne siitä huonoa omaatuntoa.

Jos ystäväni on vaikeuksissa ja tarvitsee apua asiaan, minkä hän voisi tehdä itsekin tai ostaa maksullisen palvelun Ennen: syöksyin apuun ja autoin väsyneenäkin. Nykyään: Ystävällisesti kuuntelen ja vastaan, että minä en taida kyetä auttamaan. Ei ole minun vastuullani, vaikka näen, että hänen tekemättömyytensä voi johtaa hänet vaikeuksiin. Ei ole minun vastuullani korjata koko ajan ystävieni, sukulaisteni ja tuttujeni elämää.

Tämä oli aluksi vaikeaa, koska olen aina ajatellut, että jonkunhan ne hommat on hoidettava, koska olen näin elänyt lapsesta asti. Jos en itse toiminut, asiat johtivat katastroofiin. Mutta nykyään olen ymmärtänyt, että äitini esm. teki vapaaehtoisen valinnan jäädessään nyrkkeilysäkiksi, kuten joku tuttuni on tehnyt. En koe enää, että on minun vastuullani auttaa häntä. Elämä on valintoja, jos käyttää tätä kliseetä. Voin kuunnella, mutta hänen on itse tehtävä ratkaisut. En hae yöllä kahdettakymmenennettä kertaa turvakotiin ja kuuntele ja hoida lapsia ja paijaa ja auta. Taksit on olemassa ja maksullinen ammattiapu sitä varten.

Ja kyllä, olen saanut kuulla itkukuoron, kuinka paska ihminen olen. Mutta olen oppinut kovettamaan itseäni. Olen todennut, että silloin kun itse olisin tarvinnut apua, kukaan ei auttanut, vaan kädet lipesivät välittömästi altani. Jokainen on oman onnensa seppä.

Nyt on hyvä, kun en halveksi enää ihmisiä, jotka jättävät työt tekemättä, tekevät laiskuuttaan virheitä ja rypevät. Olen tajunnut, että he saavat ottaa vastuun itse mokistaan, en koe siitä syyllisyyttä, vaikka olisin voinut heidät pelastaa niistä. Minä en ole kenenkään isä, enkä äiti ja minun tehtäväni ei ole pelastaa maailmaa, vaikka niin kuvittelin ja kasvatin itselleni jumaluussyndrooman ja kuvittelin kaiken olevan minun vastuulla ja maailman melkein romahtavan, jos en ole kaikkia auttamassa.

Lapsien kohdalla ymmärrän ap.ta siinä mielin, että olen korvannut omaa turvattomuuttani yrittämällä olla lapsille liiankin suuri turva. Mutta toivottavasti he osaavat omat lapsensa kasvattaa paremmin ja eivät sorru kumpaankaan äärilaitaan. Koskaanhan vanhemmat eivät ole täydellisiä. Jokainen sukupolvi tekee omat virheensä.

Hep, täällä samanlainen, ja jos joku osaa vinkata miten parantaa eloa, lukisin ohiksena mielelläni...