Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En PRK jaksa ollae enää VAHVA!
29.09.2014 |
Kerään jostain syystä mangneetin tavoin lähelleni heikkoja ihmisiä, joiden neuvonantajaksi, tukijaksi ja puolestapuhujaksi ajoudun kuin huomaamatta.
Niin kauan kuin muistan, minun on pitänyt olla ihmissuhteissa se vahvempi osapuoli; lapsena jouduin tukemaan ja puolustamaan heikkoa äitiäni, huolehtimaan sisarestani ja sama jatkui ystävyys- + muissa ihmissuhteissani. Lähisukulaisistani en ole löytänyt vahvoja ihmisiä, joihin olisin voinut joskus itse turvautua, enemmänkin päin vastoin. Parisuhteessa olen se henkilö, joka hoitaa ulkopuoliset lujuutta vaativat ja negatiiviset asiat. Samoin auktoriteettia vaativat kasvatustilanteet ovat jääneet ja jäävät vastuulleni, sillä mieheni pyrkii välttelemään negatiivisia tilanteita ja tunteita.
Olen tietoisesti katkaissut ihmissuhteita, joissa joudun olemaan toiselle lähinnä tukihenkilö, sillä minulla on riittävästi taakkaa omassa perheessäni. Esim. kuvaavaa on, että yli kolmikymppinen sisareni soitti vuosien tauon jälkeen pyytääkseen minulta tukea ja valitti etten huolehdi hänestä enää. Itse hän kiukuttelee minulle edelleen kuin pieni lapsi, enkä ole saanut häneltä koskaan apua tai tukea.
Nuorimmat lapseni olen epäonnistunut kasvattamaan vastuunoton suhteen laiskoiksi ja minulla ei tunnu olevan enää voimia muuttaa kasvatussuuntaa. Vanhin lapsistani on kasvanut samanlaiseksi kuin minä ja otti jo nuorena kasvatusvastuuta rinnallani nuoremmista, mistä koen syyllisyyttä.
Tiedän että tilanne on suurelta osin omaa syytäni; olen urautunut, enkä osaa delegoida vastuuta ja valtaa missään tilanteessa tai paikassa. Olen äärimmäisen huojentunut, jos kohtaan jossain tilanteessa toisen vahvan ihmisen.
Nyt tuntuu, että haluan tilanteeseen edes pienen muutoksen. Löytyykä täältä kohtalotovereita? Onko jollakin vinkkejä, kuinka tilannetta voisi lähteä muuttamaan??
Kommentit (64)
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:05"]
Mitä oikeastaan tarkoitat termillä vahva? Jos on vahva, ei voi "ajautua huomaamatta heikkojen ihmisten tukijaksi ja puolestapuhujaksi" niin että lopulta ei jaksa enää itse mitään. Oot varmasti vastuuntuntoinen ja fiksu ym. hyviä luonteenpiirteitä omaava ihminen, mutta sinun pitäisi ehkä myöntää ensin itsellesi, että sinussakin on sitä mitä kutsut heikkoudeksi, koska et pysty pitämään puoliasi uuvuttavia ihmisiä vastaan. Eli vaikka jotain syvään juurtunutta syyllisyyden tunnetta, minkä vuoksi tunnet, että sinun pitää hoitaa kaikki (joka kääntyy sitten vihaksi niitä omia avustettavia kohtaan, eli kuinka pyyteetöntä se auttamisenhalu sitten lopulta on? Vai tekeekö sitä vain sen oman syyllisyyden lievittämiseksi?)
[/quote]
Merkittävin kasvatusmetodi, jolla minut on kasvatettu on ollut syyllistäminen, aiheesta ja manipulointi tarkoituksessa. Ns. vahvaksi vastuunottajaksi olen joutunut kasvamaan, koska vastuu kaadettiin niskaani jo pienenä lapsena. Olen siis niin urautunut rooliini, että irti pääsy on hankalaa. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:14"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:58"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:37"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:33"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:28"]
Opettelet vaan sanomaan EI. Eli jos tuntuu siltä ettet nyt jaksa auttaa tai tukea kun joku sitä pyytää, sanot että et jaksa. Et vaikka vastaa puhelimeen ollenkaan jos siltä tuntuu. Sinulla on oikeus päättää miten ja milloin tuet ja milloin jätät tukematta.
Näin kun alkaa tehdä, niin varmasti tuntuu pahalta alkuun, mutta helpottavalta kun tottuu. Ja sehän ON sinun oikeutesi päättää oman aikasi ja energiasi käytöstä, ei ihmisillä ole oikeutta vaatia sinulta tukea. Annat sitä silloin kun jaksat ja haluat, et muulloin. Ja varmasti sinuun tukeutumaan tottuneet voi järkyttyä ja haukkua sinut itsekkääksi tms, mutta hehän siinä itsekkäitä ovat, jos vaativat sinulta itsellleen jotain mihiin heillä ei faktisesti ole oikeutta. Eli pysyt vaan kovana ja annat niiden loukkaantua jotka loukkaantuvat.
[/quote]
Kiitos tästä! Eli annemuutosta tarvitaan, nyt vain pitäisi löytää keinot sen toteuttamiseen? Helppoa tästä asenteesta ei ole irti päästä, sillä olen vahvaksi joutunut kasvaan. Aloittaja
[/quote]
Ei tuo ole vahvuutta, se on ylikiltteyttä ja kynnysmattona olemista, hyväksikäytettäväksi itsensä asettamista.
Toteuttaminen on hyvin helppoa. Seuraavan kerran kun sinulta pyydetään apua tai tukea ja tuntuu ettei ei taas, niin vaan sanot sen EI. Ja jatkat tämän harjoittelua huolimatta siitä että sinusta tuntuu että jätät toisia pulaan tai että ne ihmiset ei enää pidä sinusta.
[/quote]
Varmasti myös kiltteyttä ja samalla vahvan roolin omaksumista. Rooli on minussa niin tiukasti, etten tosiaan tiedä kuinka purkaa tilannetta. Olen ollut jo vuosia niin väsynyt tilanteeseen, että etsin jo pakotietä epätoivoisesti. Välillä ajattelen, että vain lähden ja katoan palaamatta koskaan takaisin. Aloittaja
[/quote]
Mikä siinä hei on ettet vaan voisi itse jutella asioistasi?
Ja sanoa vaan että ei -et ehdi tms.
Lapset nyt vaan otat mukaan tekemään kotihommia niin jää aikaa muuhunkin. Joku (ap?)tätä alapeukutti, olisi kiva tietää miksi. Että saa lähinnä itse mouruta kun SINÄ olet niin paljon muiden edessä uhrautunut ja valivali muttet sitten ole valmis muuttamaan omaa toimintaa. Miksi sitten koittaa muuttaa muita?
17, jonka mielestä katoaminen kertoo vaan sinun omasta sisäisestä mielikuvasta muttet tahdo paeta, siihen riittäisi tilanteenmuutos. Normaalisti on vaan helpompi muuttaa itseään kuin muita. Ala sinä kertomaan sisarellesi ongelmiasi tai delegoi niitä tehtäviä. Mitä sä mouruat miksi muut tekee miten tekee -jos olet sen mahdollistanut ja sallinut ennen. Sinun pitäisi olla itseesi pettynyt ja tehdä siihen muutos. Eikä alkaa muita syyttelemään. Lapset, mies, työpaikka, sisarrus.. Kaikkien kanssa menee huonosti! Ei ihme että tekee mieli lopettaa siihen paikkaan. Ethän sinä ole missään tyytyväinen kenenkään kanssa niin helppo tapa on pako. Mutta ei ongelmat niin ratkea, ne alkaa purkaantua sillä että sinäkin olet ystävällinen muille ja sanot vaan ei.
Etkä tee kaikkea itse. SINUTKIN VOIDAAN KORVATA. Mutta kuulostat marttyyriltä, vuosia olet vaan ollut uhri: Se joka lapsia opettaa (tämä muuten ristiriidassa siihen että sinä kuitenkin teet, eikä lapset), teet kaikki työt etkä delegoi eli ammut siinä itseäsi jalkaan, pusket töissä ja kotona, istut keittiössä kahville sisaren kanssa joka vuodattaa ongelmat eteesi. Sinä tuon mahdollistat kuitenkin.
[/quote]
Senhän olenkin jo oivaltanut, että minut voidaan korvata ja marttyyri tajuan olleeni. Nyt siis haluan päästä roolistani pois ja pyydän siihen keinoja/neuvoja? Aloittaja
Miestäsi et voi muuttaa. Voit kertoa, että stressaannut tilanteista, joissa joudut olla auktoriteetti yksin. Ja jos tuntuu, että voimat ei riitä, niin sitten sanot lapsillesi, että sinun tehtävä vanhempana on asettaa rajat, mutta mitään loputonta taistelua et vain jaksa. Lapsillakin on oma vastuunsa. Eli kuunnella äitiä, eikä vain jyrätä yli. Anna läheistesi kantaa vastuuta toimistaan itse. Jos eivät sitä tee, niin anna olla. -Nro 9.
Kysyit vinkkejä siihen, miten saat itsesi sanomaan EI, ehkä sinun kannattaisi miettiä, että miksi se on niin vaikeaa. Sanoit, että tunnet syyllisyyttä pienimmästäkin virheestä- voi olla, että se tulee jostain lapsuudesta. Jos esim. omat vanhemmat ei rakasta, niin lapsi tuntee siitä syyllisyyttä koska kokee olevansa niin arvoton ettei edes omat vanhemmat välitä. Ehkä nämä kaikki sinulta apua pyytävät ihmiset aistivat juuri sen, että suostut mihin vain koska sinulla on joku sisäinen pakko olla kaikille mieliksi- miksi?
Sitten voisit ehkä mennä juttelemaan jonkun ammatti-ihmisen kanssa? Vaikea se on itse päästä irti vuosikausia, jopa -kymmeniä kestäneistä kuvioista. Ja luet alan kirjoja, niitä löytyy paljon hyviä. Minusta et ole vaikeroimassa ja syyttelemässä muita omista ongelmistasi vaan olet tiedostanut ongelman ja haluat siihen muutosta, olet ihan oikealla tiellä. Lähipiiri ei tule siitä pitämään, se on selvä jo nyt, mutta yllättävää että täältäkin löytyy ihmisiä jotka syylistävät sinua eivätkä tahdo sinun voivan hyvin ja olevan terveissä ihmissuhteissa. Otat vastaan vaan kaikki vilpittömästi annetut neuvot ja jätät omaan arvottomuuteensa muut. Matka tulee todennäköisesti olemaan pitkä ja hankala ja takapakkejakin tulee, mutta se kannattaa! Onnea ja ole hyvä itsellesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:09"]
Tarvitsen neuvoa siihen, kuinka saisin muutoksen aikaan itsessäni ja oppisin kestämään sen, että jätän joskus toiset selviytymään omillaan. Minusta tuntuu, että kyse on usein myös läheisteni laiskuudesta, onhan niin helppo antaa jonkun toisen hoitaa asioita puolestaan.
[/quote]
Kyllä, on kyse läheistesi laiskuudestakin, useimmat ihmiset ON laiskoja ja huomaamattaan ihan tulevat käyttäneekseen hyväksi ihmisiä jotka itse asettuvat hyväksikäytettäviksi. Mutta näitä muita et voi muuttaa, itsesi voit. Voit lopettaa suostumasta hyväksikäytettäväksi.
Ongelmasi tosiaan on tuo "miten oppia kestämään se että jättää joskus toiset selviytymään omillaan". Kestämään syyllisyydentunteet jotka siitä seuraa. Siihen ei kuitenkaan ole muuta apua kuin se, että laittaa itsensä siihen tilanteeseen ja kestää ne tunteet mitä tulee. Ei ahdistukseen tai syyllisyyden tunteisiin kuole eikä ne kestä loputtomiin. Ne tulee ja menee, ja sitten helpottaa, ja lopulta on parempi olo kuin ennen kun on onnistunut pitämään rajansa. Mutta tätä asiaa ei voi oppia lukemalla tai vatvomalla mielessään vaan vain harjoittelemalla, menemällä niihin tilanteisiin joissa joutuu pitämään rajoja ja sitten kestämään kaiken mitä siitä seuraa.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:24"]
Kysyit vinkkejä siihen, miten saat itsesi sanomaan EI, ehkä sinun kannattaisi miettiä, että miksi se on niin vaikeaa. Sanoit, että tunnet syyllisyyttä pienimmästäkin virheestä- voi olla, että se tulee jostain lapsuudesta. Jos esim. omat vanhemmat ei rakasta, niin lapsi tuntee siitä syyllisyyttä koska kokee olevansa niin arvoton ettei edes omat vanhemmat välitä. Ehkä nämä kaikki sinulta apua pyytävät ihmiset aistivat juuri sen, että suostut mihin vain koska sinulla on joku sisäinen pakko olla kaikille mieliksi- miksi?
[/quote]Tää oli minusta hyvä. Mutta ne jutut on yleensä niin syvällä että yksin ei selviä, joku vertaistukiryhmä, terapeutti, kirjallisuus, mitä tahansa, mutta kaikki apukeinot kannattaa ottaa huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:25"]
Sitten voisit ehkä mennä juttelemaan jonkun ammatti-ihmisen kanssa? Vaikea se on itse päästä irti vuosikausia, jopa -kymmeniä kestäneistä kuvioista. Ja luet alan kirjoja, niitä löytyy paljon hyviä. Minusta et ole vaikeroimassa ja syyttelemässä muita omista ongelmistasi vaan olet tiedostanut ongelman ja haluat siihen muutosta, olet ihan oikealla tiellä. Lähipiiri ei tule siitä pitämään, se on selvä jo nyt, mutta yllättävää että täältäkin löytyy ihmisiä jotka syylistävät sinua eivätkä tahdo sinun voivan hyvin ja olevan terveissä ihmissuhteissa. Otat vastaan vaan kaikki vilpittömästi annetut neuvot ja jätät omaan arvottomuuteensa muut. Matka tulee todennäköisesti olemaan pitkä ja hankala ja takapakkejakin tulee, mutta se kannattaa! Onnea ja ole hyvä itsellesi!
[/quote]
Suuret kiitokset tästä! Aloittaja
Käytännön neuvoja jos tosiaan haluat, niin aiheesta on varmasti jotain kirjoja tai muita opuksia, jos et terapiaan halua. Itselläni ei ole tuollaisesta aiheesta kokemusta, koska edustan ennemminkin sitä iilimato- laitaa, mutta tulee mieleen, että jos siinä EI:n sanomisessa pelkää siitä seuraavaa omaa musertavaa syyllisyyden tunnetta, niin se varmaan pitäisi oppia jotenkin hallitsemaan. Koska tosiasiassa ihmiset enemmänkin kunnioittavat sellaisia ihmisiä, jotka osaavat asettaa omat rajansa, ja jos sinä sanot EI niin ne saattaa ehkä hetkeksi loukkaantua mutta löytävät sitten kyllä seuraavan "uhrin". Joten jotenkin sun pitäisi alkaa käsittelemään sitä syyllisyyden tunnettasi. Siitä minullakin on kokemusta mutta toimimme eri tavalla, tosin on minunkin vaikea sanoa ei mutta kukaan tuskin kuvailisi minua vahvaksi ihmiseksi, pikemminkin ihmisten (ärsyttäväksi) miellyttäjäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:27"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:09"]
Tarvitsen neuvoa siihen, kuinka saisin muutoksen aikaan itsessäni ja oppisin kestämään sen, että jätän joskus toiset selviytymään omillaan. Minusta tuntuu, että kyse on usein myös läheisteni laiskuudesta, onhan niin helppo antaa jonkun toisen hoitaa asioita puolestaan.
[/quote]
Kyllä, on kyse läheistesi laiskuudestakin, useimmat ihmiset ON laiskoja ja huomaamattaan ihan tulevat käyttäneekseen hyväksi ihmisiä jotka itse asettuvat hyväksikäytettäviksi. Mutta näitä muita et voi muuttaa, itsesi voit. Voit lopettaa suostumasta hyväksikäytettäväksi.
Ongelmasi tosiaan on tuo "miten oppia kestämään se että jättää joskus toiset selviytymään omillaan". Kestämään syyllisyydentunteet jotka siitä seuraa. Siihen ei kuitenkaan ole muuta apua kuin se, että laittaa itsensä siihen tilanteeseen ja kestää ne tunteet mitä tulee. Ei ahdistukseen tai syyllisyyden tunteisiin kuole eikä ne kestä loputtomiin. Ne tulee ja menee, ja sitten helpottaa, ja lopulta on parempi olo kuin ennen kun on onnistunut pitämään rajansa. Mutta tätä asiaa ei voi oppia lukemalla tai vatvomalla mielessään vaan vain harjoittelemalla, menemällä niihin tilanteisiin joissa joutuu pitämään rajoja ja sitten kestämään kaiken mitä siitä seuraa.
[/quote]Se lukeminen ja miettiminen monilla auttaa ja vahvistaa sisintä. Sitten on mistä lähteä harjoittelemaan. Ja ehkä se auttaa myös niinkinpäin ettei turhaan riko suhteita jotka voisivat eheytyä, antaa työkaluja toimia kaikille osapuolille rakentavasti.
Joo siis kyllähän nuo sinun kokemukset on varmasti totta, eli sinua hyväksikäyttävät ihmiset ei tietenkään toimi oikein, eikä se ole sinun vikasi. Sun pitäisi tosiaan päästä siihen pisteeseen, että voit päästä irti niistä ihmissuhteista, jotka ei anna mitään, ja ottaa vastaan sellaisia ihmissuhteita, jotka ovat vastavuoroisia. Joillain ihmisillä sellaisia ei tule vastaan juuri siksi, ettei sitä pohjimmiltaan osaa sitten ottaakaan vastaan muuta kuin sitä samaa mitä on lapsuudessaankin kokenut, ja jos joku vilpittömästi pitää ja rakastaa niin voi joutua kohtaamaan ne omat omaksutut tunteet siitä että on ihan huono ja kelpaamaton. Näin siis mulla. Suosittelen minäkin ammattilaisen kanssa asioiden selvittelyä, varmasti pääset irti tästä nykyisestä negatiivisesta kierteestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:22"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:14"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:58"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:37"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:33"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:28"]
Opettelet vaan sanomaan EI. Eli jos tuntuu siltä ettet nyt jaksa auttaa tai tukea kun joku sitä pyytää, sanot että et jaksa. Et vaikka vastaa puhelimeen ollenkaan jos siltä tuntuu. Sinulla on oikeus päättää miten ja milloin tuet ja milloin jätät tukematta.
Näin kun alkaa tehdä, niin varmasti tuntuu pahalta alkuun, mutta helpottavalta kun tottuu. Ja sehän ON sinun oikeutesi päättää oman aikasi ja energiasi käytöstä, ei ihmisillä ole oikeutta vaatia sinulta tukea. Annat sitä silloin kun jaksat ja haluat, et muulloin. Ja varmasti sinuun tukeutumaan tottuneet voi järkyttyä ja haukkua sinut itsekkääksi tms, mutta hehän siinä itsekkäitä ovat, jos vaativat sinulta itsellleen jotain mihiin heillä ei faktisesti ole oikeutta. Eli pysyt vaan kovana ja annat niiden loukkaantua jotka loukkaantuvat.
[/quote]
Kiitos tästä! Eli annemuutosta tarvitaan, nyt vain pitäisi löytää keinot sen toteuttamiseen? Helppoa tästä asenteesta ei ole irti päästä, sillä olen vahvaksi joutunut kasvaan. Aloittaja
[/quote]
Ei tuo ole vahvuutta, se on ylikiltteyttä ja kynnysmattona olemista, hyväksikäytettäväksi itsensä asettamista.
Toteuttaminen on hyvin helppoa. Seuraavan kerran kun sinulta pyydetään apua tai tukea ja tuntuu ettei ei taas, niin vaan sanot sen EI. Ja jatkat tämän harjoittelua huolimatta siitä että sinusta tuntuu että jätät toisia pulaan tai että ne ihmiset ei enää pidä sinusta.
[/quote]
Varmasti myös kiltteyttä ja samalla vahvan roolin omaksumista. Rooli on minussa niin tiukasti, etten tosiaan tiedä kuinka purkaa tilannetta. Olen ollut jo vuosia niin väsynyt tilanteeseen, että etsin jo pakotietä epätoivoisesti. Välillä ajattelen, että vain lähden ja katoan palaamatta koskaan takaisin. Aloittaja
[/quote]
Mikä siinä hei on ettet vaan voisi itse jutella asioistasi?
Ja sanoa vaan että ei -et ehdi tms.
Lapset nyt vaan otat mukaan tekemään kotihommia niin jää aikaa muuhunkin. Joku (ap?)tätä alapeukutti, olisi kiva tietää miksi. Että saa lähinnä itse mouruta kun SINÄ olet niin paljon muiden edessä uhrautunut ja valivali muttet sitten ole valmis muuttamaan omaa toimintaa. Miksi sitten koittaa muuttaa muita?
17, jonka mielestä katoaminen kertoo vaan sinun omasta sisäisestä mielikuvasta muttet tahdo paeta, siihen riittäisi tilanteenmuutos. Normaalisti on vaan helpompi muuttaa itseään kuin muita. Ala sinä kertomaan sisarellesi ongelmiasi tai delegoi niitä tehtäviä. Mitä sä mouruat miksi muut tekee miten tekee -jos olet sen mahdollistanut ja sallinut ennen. Sinun pitäisi olla itseesi pettynyt ja tehdä siihen muutos. Eikä alkaa muita syyttelemään. Lapset, mies, työpaikka, sisarrus.. Kaikkien kanssa menee huonosti! Ei ihme että tekee mieli lopettaa siihen paikkaan. Ethän sinä ole missään tyytyväinen kenenkään kanssa niin helppo tapa on pako. Mutta ei ongelmat niin ratkea, ne alkaa purkaantua sillä että sinäkin olet ystävällinen muille ja sanot vaan ei.
Etkä tee kaikkea itse. SINUTKIN VOIDAAN KORVATA. Mutta kuulostat marttyyriltä, vuosia olet vaan ollut uhri: Se joka lapsia opettaa (tämä muuten ristiriidassa siihen että sinä kuitenkin teet, eikä lapset), teet kaikki työt etkä delegoi eli ammut siinä itseäsi jalkaan, pusket töissä ja kotona, istut keittiössä kahville sisaren kanssa joka vuodattaa ongelmat eteesi. Sinä tuon mahdollistat kuitenkin.
[/quote]
Senhän olenkin jo oivaltanut, että minut voidaan korvata ja marttyyri tajuan olleeni. Nyt siis haluan päästä roolistani pois ja pyydän siihen keinoja/neuvoja? Aloittaja
[/quote]
Ja mielestäni niitä olen antanut. Mutta tuo muiden syyttäminen lähtee sinusta.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:35"]
Joo siis kyllähän nuo sinun kokemukset on varmasti totta, eli sinua hyväksikäyttävät ihmiset ei tietenkään toimi oikein, eikä se ole sinun vikasi. Sun pitäisi tosiaan päästä siihen pisteeseen, että voit päästä irti niistä ihmissuhteista, jotka ei anna mitään, ja ottaa vastaan sellaisia ihmissuhteita, jotka ovat vastavuoroisia. Joillain ihmisillä sellaisia ei tule vastaan juuri siksi, ettei sitä pohjimmiltaan osaa sitten ottaakaan vastaan muuta kuin sitä samaa mitä on lapsuudessaankin kokenut, ja jos joku vilpittömästi pitää ja rakastaa niin voi joutua kohtaamaan ne omat omaksutut tunteet siitä että on ihan huono ja kelpaamaton. Näin siis mulla. Suosittelen minäkin ammattilaisen kanssa asioiden selvittelyä, varmasti pääset irti tästä nykyisestä negatiivisesta kierteestäsi.
[/quote]
En jaksa uskoa, että keskustelu ammattilaisen kanssa sopisi minulle. Ajatusten vaihto anonyymina, kuten tässä on, lienee minulle se terapeuttisin muoto. Ja tiedon hankkiminen alan kirjallisuudesta. Aloittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:39"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:22"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:14"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:58"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:37"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:33"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:28"]
Opettelet vaan sanomaan EI. Eli jos tuntuu siltä ettet nyt jaksa auttaa tai tukea kun joku sitä pyytää, sanot että et jaksa. Et vaikka vastaa puhelimeen ollenkaan jos siltä tuntuu. Sinulla on oikeus päättää miten ja milloin tuet ja milloin jätät tukematta.
Näin kun alkaa tehdä, niin varmasti tuntuu pahalta alkuun, mutta helpottavalta kun tottuu. Ja sehän ON sinun oikeutesi päättää oman aikasi ja energiasi käytöstä, ei ihmisillä ole oikeutta vaatia sinulta tukea. Annat sitä silloin kun jaksat ja haluat, et muulloin. Ja varmasti sinuun tukeutumaan tottuneet voi järkyttyä ja haukkua sinut itsekkääksi tms, mutta hehän siinä itsekkäitä ovat, jos vaativat sinulta itsellleen jotain mihiin heillä ei faktisesti ole oikeutta. Eli pysyt vaan kovana ja annat niiden loukkaantua jotka loukkaantuvat.
[/quote]
Kiitos tästä! Eli annemuutosta tarvitaan, nyt vain pitäisi löytää keinot sen toteuttamiseen? Helppoa tästä asenteesta ei ole irti päästä, sillä olen vahvaksi joutunut kasvaan. Aloittaja
[/quote]
Ei tuo ole vahvuutta, se on ylikiltteyttä ja kynnysmattona olemista, hyväksikäytettäväksi itsensä asettamista.
Toteuttaminen on hyvin helppoa. Seuraavan kerran kun sinulta pyydetään apua tai tukea ja tuntuu ettei ei taas, niin vaan sanot sen EI. Ja jatkat tämän harjoittelua huolimatta siitä että sinusta tuntuu että jätät toisia pulaan tai että ne ihmiset ei enää pidä sinusta.
[/quote]
Varmasti myös kiltteyttä ja samalla vahvan roolin omaksumista. Rooli on minussa niin tiukasti, etten tosiaan tiedä kuinka purkaa tilannetta. Olen ollut jo vuosia niin väsynyt tilanteeseen, että etsin jo pakotietä epätoivoisesti. Välillä ajattelen, että vain lähden ja katoan palaamatta koskaan takaisin. Aloittaja
[/quote]
Mikä siinä hei on ettet vaan voisi itse jutella asioistasi?
Ja sanoa vaan että ei -et ehdi tms.
Lapset nyt vaan otat mukaan tekemään kotihommia niin jää aikaa muuhunkin. Joku (ap?)tätä alapeukutti, olisi kiva tietää miksi. Että saa lähinnä itse mouruta kun SINÄ olet niin paljon muiden edessä uhrautunut ja valivali muttet sitten ole valmis muuttamaan omaa toimintaa. Miksi sitten koittaa muuttaa muita?
17, jonka mielestä katoaminen kertoo vaan sinun omasta sisäisestä mielikuvasta muttet tahdo paeta, siihen riittäisi tilanteenmuutos. Normaalisti on vaan helpompi muuttaa itseään kuin muita. Ala sinä kertomaan sisarellesi ongelmiasi tai delegoi niitä tehtäviä. Mitä sä mouruat miksi muut tekee miten tekee -jos olet sen mahdollistanut ja sallinut ennen. Sinun pitäisi olla itseesi pettynyt ja tehdä siihen muutos. Eikä alkaa muita syyttelemään. Lapset, mies, työpaikka, sisarrus.. Kaikkien kanssa menee huonosti! Ei ihme että tekee mieli lopettaa siihen paikkaan. Ethän sinä ole missään tyytyväinen kenenkään kanssa niin helppo tapa on pako. Mutta ei ongelmat niin ratkea, ne alkaa purkaantua sillä että sinäkin olet ystävällinen muille ja sanot vaan ei.
Etkä tee kaikkea itse. SINUTKIN VOIDAAN KORVATA. Mutta kuulostat marttyyriltä, vuosia olet vaan ollut uhri: Se joka lapsia opettaa (tämä muuten ristiriidassa siihen että sinä kuitenkin teet, eikä lapset), teet kaikki työt etkä delegoi eli ammut siinä itseäsi jalkaan, pusket töissä ja kotona, istut keittiössä kahville sisaren kanssa joka vuodattaa ongelmat eteesi. Sinä tuon mahdollistat kuitenkin.
[/quote]
Senhän olenkin jo oivaltanut, että minut voidaan korvata ja marttyyri tajuan olleeni. Nyt siis haluan päästä roolistani pois ja pyydän siihen keinoja/neuvoja? Aloittaja
[/quote]
Ja mielestäni niitä olen antanut. Mutta tuo muiden syyttäminen lähtee sinusta.
[/quote]
Totta. Aloittaja
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:25"]
Sitten voisit ehkä mennä juttelemaan jonkun ammatti-ihmisen kanssa? Vaikea se on itse päästä irti vuosikausia, jopa -kymmeniä kestäneistä kuvioista. Ja luet alan kirjoja, niitä löytyy paljon hyviä. Minusta et ole vaikeroimassa ja syyttelemässä muita omista ongelmistasi vaan olet tiedostanut ongelman ja haluat siihen muutosta, olet ihan oikealla tiellä. Lähipiiri ei tule siitä pitämään, se on selvä jo nyt, mutta yllättävää että täältäkin löytyy ihmisiä jotka syylistävät sinua eivätkä tahdo sinun voivan hyvin ja olevan terveissä ihmissuhteissa. Otat vastaan vaan kaikki vilpittömästi annetut neuvot ja jätät omaan arvottomuuteensa muut. Matka tulee todennäköisesti olemaan pitkä ja hankala ja takapakkejakin tulee, mutta se kannattaa! Onnea ja ole hyvä itsellesi!
[/quote]
Mitenkä niin täälläkin on ihmisiä jotka tahtoo ap.lle pahaa? Mistä toi tulee? Ai siitä että me ei yhdessä haukuta siskoa, miestä, työkavereita ja sen lapsia? Joo, hyvää vointia ap.lle. lähden tästä ketjusta tekemään jotain hyödyllistä.
Onko vaihtoehdot haukkua mies, sisko ja lapset TAI syytellä ap:ta? Voi miettiä mitä olisi viisasta tehdä että tilanne muuttuisi, kaikkien hyväksi. Ilman kenenkään syyttämisiä.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:39"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:22"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:14"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:58"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:37"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:33"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:28"]
Opettelet vaan sanomaan EI. Eli jos tuntuu siltä ettet nyt jaksa auttaa tai tukea kun joku sitä pyytää, sanot että et jaksa. Et vaikka vastaa puhelimeen ollenkaan jos siltä tuntuu. Sinulla on oikeus päättää miten ja milloin tuet ja milloin jätät tukematta.
Näin kun alkaa tehdä, niin varmasti tuntuu pahalta alkuun, mutta helpottavalta kun tottuu. Ja sehän ON sinun oikeutesi päättää oman aikasi ja energiasi käytöstä, ei ihmisillä ole oikeutta vaatia sinulta tukea. Annat sitä silloin kun jaksat ja haluat, et muulloin. Ja varmasti sinuun tukeutumaan tottuneet voi järkyttyä ja haukkua sinut itsekkääksi tms, mutta hehän siinä itsekkäitä ovat, jos vaativat sinulta itsellleen jotain mihiin heillä ei faktisesti ole oikeutta. Eli pysyt vaan kovana ja annat niiden loukkaantua jotka loukkaantuvat.
[/quote]
Kiitos tästä! Eli annemuutosta tarvitaan, nyt vain pitäisi löytää keinot sen toteuttamiseen? Helppoa tästä asenteesta ei ole irti päästä, sillä olen vahvaksi joutunut kasvaan. Aloittaja
[/quote]
Ei tuo ole vahvuutta, se on ylikiltteyttä ja kynnysmattona olemista, hyväksikäytettäväksi itsensä asettamista.
Toteuttaminen on hyvin helppoa. Seuraavan kerran kun sinulta pyydetään apua tai tukea ja tuntuu ettei ei taas, niin vaan sanot sen EI. Ja jatkat tämän harjoittelua huolimatta siitä että sinusta tuntuu että jätät toisia pulaan tai että ne ihmiset ei enää pidä sinusta.
[/quote]
Varmasti myös kiltteyttä ja samalla vahvan roolin omaksumista. Rooli on minussa niin tiukasti, etten tosiaan tiedä kuinka purkaa tilannetta. Olen ollut jo vuosia niin väsynyt tilanteeseen, että etsin jo pakotietä epätoivoisesti. Välillä ajattelen, että vain lähden ja katoan palaamatta koskaan takaisin. Aloittaja
[/quote]
Mikä siinä hei on ettet vaan voisi itse jutella asioistasi?
Ja sanoa vaan että ei -et ehdi tms.
Lapset nyt vaan otat mukaan tekemään kotihommia niin jää aikaa muuhunkin. Joku (ap?)tätä alapeukutti, olisi kiva tietää miksi. Että saa lähinnä itse mouruta kun SINÄ olet niin paljon muiden edessä uhrautunut ja valivali muttet sitten ole valmis muuttamaan omaa toimintaa. Miksi sitten koittaa muuttaa muita?
17, jonka mielestä katoaminen kertoo vaan sinun omasta sisäisestä mielikuvasta muttet tahdo paeta, siihen riittäisi tilanteenmuutos. Normaalisti on vaan helpompi muuttaa itseään kuin muita. Ala sinä kertomaan sisarellesi ongelmiasi tai delegoi niitä tehtäviä. Mitä sä mouruat miksi muut tekee miten tekee -jos olet sen mahdollistanut ja sallinut ennen. Sinun pitäisi olla itseesi pettynyt ja tehdä siihen muutos. Eikä alkaa muita syyttelemään. Lapset, mies, työpaikka, sisarrus.. Kaikkien kanssa menee huonosti! Ei ihme että tekee mieli lopettaa siihen paikkaan. Ethän sinä ole missään tyytyväinen kenenkään kanssa niin helppo tapa on pako. Mutta ei ongelmat niin ratkea, ne alkaa purkaantua sillä että sinäkin olet ystävällinen muille ja sanot vaan ei.
Etkä tee kaikkea itse. SINUTKIN VOIDAAN KORVATA. Mutta kuulostat marttyyriltä, vuosia olet vaan ollut uhri: Se joka lapsia opettaa (tämä muuten ristiriidassa siihen että sinä kuitenkin teet, eikä lapset), teet kaikki työt etkä delegoi eli ammut siinä itseäsi jalkaan, pusket töissä ja kotona, istut keittiössä kahville sisaren kanssa joka vuodattaa ongelmat eteesi. Sinä tuon mahdollistat kuitenkin.
[/quote]
Senhän olenkin jo oivaltanut, että minut voidaan korvata ja marttyyri tajuan olleeni. Nyt siis haluan päästä roolistani pois ja pyydän siihen keinoja/neuvoja? Aloittaja
[/quote]
Ja mielestäni niitä olen antanut. Mutta tuo muiden syyttäminen lähtee sinusta.
[/quote]
Et siis syytä muita? Miten se olikaan miten mies kasvattaa väärin, sisko jauhaa ongelmistaan, teet työkavereittesikin työt (ne kun käyttää hyväkseen ilmeisesti myös sinua) ja lapsetkin makaa eikä auta?
Sanoit itse että tahdot pois. Lapsi sanoo noin. Muuta itses, jos menet valittamaan muille minkälaisia ne on -niin käy kuten tässä minun kahdalla: lähetti ammutaan. Et sinä saa muista kaveria silloin. Totuuskin voi sattua mutta ottamatta kantaa siihen että puhutaan VAIN sinun kokemuksestasi (miehesi versio voisi olla erilainen) niin sanon että älä ole muille rankka vaikka olet itse loppu. Se terapia toimii, se ei muuta muita vaan sinua.
Terkuin ketjun paskiainen, joka ilmeisesti toivoo ap.lle pahaa :D
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:25"]
Mitenkä niin täälläkin on ihmisiä jotka tahtoo ap.lle pahaa? Mistä toi tulee? Ai siitä että me ei yhdessä haukuta siskoa, miestä, työkavereita ja sen lapsia? Joo, hyvää vointia ap.lle. lähden tästä ketjusta tekemään jotain hyödyllistä.
[/quote]
Joo, kaipa täällä sitä on vain yritetty sanoa, että muiden ihmisten syyttäminen ei auta itseä, vaikka ne muutkin ihmiset on toimineet väärin. Mutta jos on yhtäkkiä herännyt huomaamaan, että joku ihminen onkin vain käyttänyt jollain tavalla hyväksi, niin varmaan on ihan normaalia tuntea aluksi vihaa ja pettymystä ja syyllistäviä tunteita. Se ehkä auttaakin siinä, että pystyy lopettamaan tällaiset ihmissuhteet, jotkuthan ei ollenkaan halua edes myöntää olevansa tällaisessa riippuvuussuhteessa ja syyttää pelkästään itseään. Joten ehkä ap:ta on alkanut vituttaa nämä muut ihmiset, mikä on varmaan ihan hyväkin juttu tässä vaiheessa.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:46"]
Onko vaihtoehdot haukkua mies, sisko ja lapset TAI syytellä ap:ta? Voi miettiä mitä olisi viisasta tehdä että tilanne muuttuisi, kaikkien hyväksi. Ilman kenenkään syyttämisiä.
[/quote]Samaa mieltä. Tottahan se on, että ap itse mahdollistaa väärinkohtelun, mutta tumitseminen ja syytteley ei auta. Itsestä se muutos tulee lähteä, mutta jos on lapsesta asti kasvatettu vääränlaiseen vahvuuteen ja muiden miellyttämiseen, tällainen ihminen tarvitsee paljon tukea ja rakkautta kestääkseen sisimpänsä ja menneisyytensä tutkimisen ja aloittaakseen itsensä ja sitäkautta muiden ihmisten aidon rakastamisen.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:58"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:37"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:33"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:28"]
Opettelet vaan sanomaan EI. Eli jos tuntuu siltä ettet nyt jaksa auttaa tai tukea kun joku sitä pyytää, sanot että et jaksa. Et vaikka vastaa puhelimeen ollenkaan jos siltä tuntuu. Sinulla on oikeus päättää miten ja milloin tuet ja milloin jätät tukematta.
Näin kun alkaa tehdä, niin varmasti tuntuu pahalta alkuun, mutta helpottavalta kun tottuu. Ja sehän ON sinun oikeutesi päättää oman aikasi ja energiasi käytöstä, ei ihmisillä ole oikeutta vaatia sinulta tukea. Annat sitä silloin kun jaksat ja haluat, et muulloin. Ja varmasti sinuun tukeutumaan tottuneet voi järkyttyä ja haukkua sinut itsekkääksi tms, mutta hehän siinä itsekkäitä ovat, jos vaativat sinulta itsellleen jotain mihiin heillä ei faktisesti ole oikeutta. Eli pysyt vaan kovana ja annat niiden loukkaantua jotka loukkaantuvat.
[/quote]
Kiitos tästä! Eli annemuutosta tarvitaan, nyt vain pitäisi löytää keinot sen toteuttamiseen? Helppoa tästä asenteesta ei ole irti päästä, sillä olen vahvaksi joutunut kasvaan. Aloittaja
[/quote]
Ei tuo ole vahvuutta, se on ylikiltteyttä ja kynnysmattona olemista, hyväksikäytettäväksi itsensä asettamista.
Toteuttaminen on hyvin helppoa. Seuraavan kerran kun sinulta pyydetään apua tai tukea ja tuntuu ettei ei taas, niin vaan sanot sen EI. Ja jatkat tämän harjoittelua huolimatta siitä että sinusta tuntuu että jätät toisia pulaan tai että ne ihmiset ei enää pidä sinusta.
[/quote]
Varmasti myös kiltteyttä ja samalla vahvan roolin omaksumista. Rooli on minussa niin tiukasti, etten tosiaan tiedä kuinka purkaa tilannetta. Olen ollut jo vuosia niin väsynyt tilanteeseen, että etsin jo pakotietä epätoivoisesti. Välillä ajattelen, että vain lähden ja katoan palaamatta koskaan takaisin. Aloittaja
[/quote]
Mikä siinä hei on ettet vaan voisi itse jutella asioistasi?
Ja sanoa vaan että ei -et ehdi tms.
Lapset nyt vaan otat mukaan tekemään kotihommia niin jää aikaa muuhunkin. Joku (ap?)tätä alapeukutti, olisi kiva tietää miksi. Että saa lähinnä itse mouruta kun SINÄ olet niin paljon muiden edessä uhrautunut ja valivali muttet sitten ole valmis muuttamaan omaa toimintaa. Miksi sitten koittaa muuttaa muita?
17, jonka mielestä katoaminen kertoo vaan sinun omasta sisäisestä mielikuvasta muttet tahdo paeta, siihen riittäisi tilanteenmuutos. Normaalisti on vaan helpompi muuttaa itseään kuin muita. Ala sinä kertomaan sisarellesi ongelmiasi tai delegoi niitä tehtäviä. Mitä sä mouruat miksi muut tekee miten tekee -jos olet sen mahdollistanut ja sallinut ennen. Sinun pitäisi olla itseesi pettynyt ja tehdä siihen muutos. Eikä alkaa muita syyttelemään. Lapset, mies, työpaikka, sisarrus.. Kaikkien kanssa menee huonosti! Ei ihme että tekee mieli lopettaa siihen paikkaan. Ethän sinä ole missään tyytyväinen kenenkään kanssa niin helppo tapa on pako. Mutta ei ongelmat niin ratkea, ne alkaa purkaantua sillä että sinäkin olet ystävällinen muille ja sanot vaan ei.
Etkä tee kaikkea itse. SINUTKIN VOIDAAN KORVATA. Mutta kuulostat marttyyriltä, vuosia olet vaan ollut uhri: Se joka lapsia opettaa (tämä muuten ristiriidassa siihen että sinä kuitenkin teet, eikä lapset), teet kaikki työt etkä delegoi eli ammut siinä itseäsi jalkaan, pusket töissä ja kotona, istut keittiössä kahville sisaren kanssa joka vuodattaa ongelmat eteesi. Sinä tuon mahdollistat kuitenkin.