Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmiset voivat olla normaalipainoisia?
28.09.2014 |
Miten ihmiset voivat olla normaalipainoisia? Minäkin olin ennen normaalipainoinen, mutta kun lopetin fyysisesti raskaan työn teon puolitoista vuotta sitten, aloin lihoa huimaa vauhtia ja nyt on +20kg mittarissa. Miten ollaan normaalipainoinen? Kaipaisin vastauksia erityisesti laihtuneilta ja tulokset onnistuneesti säilyttäneiltä...
Kävin lääkärissäkin tarkastuttamassa etten ole sairas. Olen vain yksinkertaisesti unohtanut normaalin syömisen taidon, luulen.
Läskit on ällöjä -kommentteja tulee kuitenkin, hohhoijaa.
Kommentit (91)
Ostan kerralla koko viikon ruuat eikä siinä määrässä ei ole tarpeeksi kaloreita lihomiseen. Minun on helpompi olla kaupassa tiukkana kuin kotona jääkaapilla, joten herkut jää kauppaan. Jos jotain herkkuja ostan ne yleensä tulee syötyä hyvin nopeasti pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos asiallisista vastauksista! Kunpa olisinkin tuollainen ruoka on vain polttoainetta -tyyppi, mutta ei, rakastan ruokaa liiankin kanssa... Kun syön vain silloin kun vatsa kurnii ja vain sen verran, että kurniminen loppuu, tulen sitten syöneeksi niin vähän että seuraavana päivänä on jysäri ja kaikki ärsyttää. Ei oikein hyvä ratkaisu sekään sitten että mies kärsii tiuskimisesta jne.
Kokeilen ehdottomasti kyllä teidän vinkkejänne. Lisää saa laittaa! Mistä tiedän esimerkiksi, että mikä on normaali annoskoko, kun vatsa ei sitä kerro? (Eikä järki)
Geenejä en viitsi kyllä syyttää kuin ehkä laiskanpulskeasta luonteestani, kun kuitenkin yli 20 vuotta olin normaalipainoinen. :D
-ap
Annoskoot löytyy kun googlettelet lautasmallikuvia.
Mutta ruokahaluissa ja -himoissa on eroja.
Tarkoitan siis, että esim. äidilläni tai sisaruksillani ei tee koskaan mieli makeaa siinä mittakaavassa kuin minulla. Hänen mukaansa olin jo pienenä erilainen makeanhimon kanssa. Kyllä se vähenee jos on syömättä, mutta aina se on tietyllä tavalla taistelua.
Tiedän monia, joilla esim. helteellä "ei vain tee mieli mitään rasvaista". Mulla tekee aina mieli pizzaa. Aina.
Mä en taas ymmärrä miten voisin lihota (paitsi sairaus tai kortisonikuuri) !?
Mulla hälytyskellot soi heti kun vaatteet kirraa vyötäröltä, käyn myös usein vaa'alla joten sekin kertoo paljon. Silti en tingi hyvästä ruuasta koskaan, rakastan makeaa mutta syön pieniä annoksia kerrallaan enkä joka päivä. Einekset ja mättöruuat ei kiinnosta kuin ehkä kerran kuukaudessa (mäkkärin lasten juustoateria tai kaupan pizza. Mulle ei todellakaan ruoka ole polttoainetta vaan todella suuri nautinto - parhaimmillaan lähes orgastinen kokemus:D Silti en ymmärrä miksi mun pitäisi lihota??
Lauantaina söin mm horiatikisalaattia, dolmadesia ja tsazikia sekä halloumia alkuruuaksi, stifadoa ja juvetsimakaronia pääruuaksi ja browniejuustokakkuja jälkkäriksi. Lisäksi lasi viiniä ja skumppaa. Tuossa lihottavaa oli vain kakut ja alkoholi, muuten ihan erinomaista ravintoa mikä ei itsessään lihota. Eilen 3 ruokalajia muita herkkuja anoppilassa. Viikolla sitten 2 lämmintä ateriaa (tai ruokaisa salaatti + lämmin) päivässä.
Eikä tämä liity ikäänkään, olen 50+. Ateriakoko mulla on pieni mutta en kieltäydy koskaan mistään. Ongelma tulee varmasti siitä kun on kerran lihottanut itsensä paluu normaaliin on todella vaikea!
Bmi 23,4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 00:25"]
Kiitos asiallisista vastauksista! Kunpa olisinkin tuollainen ruoka on vain polttoainetta -tyyppi, mutta ei, rakastan ruokaa liiankin kanssa... Kun syön vain silloin kun vatsa kurnii ja vain sen verran, että kurniminen loppuu, tulen sitten syöneeksi niin vähän että seuraavana päivänä on jysäri ja kaikki ärsyttää. Ei oikein hyvä ratkaisu sekään sitten että mies kärsii tiuskimisesta jne.
Kokeilen ehdottomasti kyllä teidän vinkkejänne. Lisää saa laittaa! Mistä tiedän esimerkiksi, että mikä on normaali annoskoko, kun vatsa ei sitä kerro? (Eikä järki)
Geenejä en viitsi kyllä syyttää kuin ehkä laiskanpulskeasta luonteestani, kun kuitenkin yli 20 vuotta olin normaalipainoinen. :D
-ap
[/quote]
Tuo annoskoko on yksilöllinen mutta mulla esim aina 1/2 lautasellista salaattia/kasviksia ja esim 2 lihapullaa (3 jos olen todella nälkäinen), ei kastiketta. Tai lihapullien sijaan 1/2 nahaton broilerinfile, 100g lihaa tai kalaa. Jos syön perunaa niin 1 riittää, pastaa 2-3 dl. Suosin pataruokia jotka on vähärasvaisia ja niihin voi laittaa kasviksia sekaan, ei tarvita kermaa eikä jauhosuuruksia.
Mulla lihomisen estää vaaka. Käyn vaa'alla usein, jos painoa on tullut lisää syön vähemmän.
Rakastan ruokaa ja syömistä, syön ulkona jopa muutaman kerran viikossa. Toisaalta olen kasvissyöjä suurimmmaksi osaksi niin ehkä sekin tasapainottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä pysyn normaalissa painossa sillä, että syön silloin kun on nälkä ja lopetan kun olen täynnä ja välissä en napostele, karkki yms ei vaan enää jotenkin maistu ja yks pussi kestää viikkoja. Eikä mulle tuu hirveen äkkiä myöskään nälkä. Nytkin on jo kohta 24 tuntia siitä, kun oon viimeksi syönyt ja lasi vettä täytti ihan hyvin. Kävelen tai pyöräilen joka paikkaan ja maanantaisin käyn salilla, tiistaina zumbassa, keskiviikkona joogassa ja kotona on kahvakuulia ja kuntopyörä. Päivät istun luennoilla.
Normaalipainoinen voi olla helposti kun säilyttää samat elintavat läpi elämän.
Pienikin muutos, niin elimistö menee sekaisin. Laihduttaminen laukaisee elimistössä aineenvaihunnallisen ja hormonaalisen pommin, parempi olisi ensin opetella painonhallinta.
Sinulla on jo kysymyksessäsi vastaus siihen miten saat ne kilot karistettua: mene fyysisesti raskaaseen työhön tai urheile vapaa-aikana vastaava määrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ollut normaalipainoinen skarppaamatta mitenkään. Osaan kai luontaisesti säädellä syömisiäni kulutuksen mukaan.
4 krt viikossa salilla sekä pyöräily töihin tai pari juoksulenkkiä per viikko, 5 ruokailua päivässä (aamainen, 2 * välipala, lounas ja illallinen)
Joka aterialla enemmän proteiinia kuin hiilareita sekä paljon kasviksia eri muodossa. Ei leipää eikä rasvaista lihaa. Annoskoot niin että nälkä ei jää mutta ei tule ähky (lihasta ainakaan).
Nälkä ei kovin usein korvenna enkä kärviste 'pelkällä kanin ruoalla'
silloin tällöin vedän pitsan tai jotain herkkua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa syö liian paljon ja jopa liian harvoin. Huono tapa on päästää nälkä tulemaan, vaikka joku niin ehdottikin. Itse aloin pienentämään annoskokoja. Olin itse riippuvainen "ähkyn" tunteesta, eli napa piti vetää niin täyteen, että maha vaan venyy. Aloin syömään pienempiä annoksia ja useammin (ts sen 5 kertaa päivässä), sekä tein terveellistä ruokaa. Tein itselleni säännölliset ruoka-ajat. Kun ei ollut välttämättä karmiva nälkä, ei tullut syötyä liikaa. Unohdin myös kaksi tapaa: Santsaamisen maun takia (ruoasta voi nauttia, vaikka sitä söisi vähemmän) ja ajatuksen, että lautanen on syötävä tyhjäksi. Lopetin syömästä kun olin tyydyttänyt nälän, en odotellut täyttä oloa. En heittänyt ruokaa silti hukkaan, vaan söin sitten ruoan myöhemmin. Aika äkkiä opin myös ottamaan ruokaa riittävän vähän.
Olen ollut normaalipainoinen siitä saakka kun luovuin suositellusta ruokarytmistä eli aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala. Välipalaa en syö lainkaan, enkä perinteistä päivällistä. Nälkä pysyy poissa pitkät välit, kun en syö koskaan esim vaaleaa leipää, pullaa ym. Aamupalani on lasi piimää, lounas lautasmallilla eli puolet lautasella aina rehuja. En koskaan santsaa . Välipalaa en syö, myöhäinen illallinen on samalla myös iltapala. Herkkupäivä kerran viikossa.
Paino alkoi nousta heti kun pituuskasvu päättyi. Olin pari vuotta 10kg ylipainoinen, kunnes laihduin nielurisaleikkauksen myötä, kun syöminen oli lähes mahdotonta muutaman viikon. Sen jälkeen siirryin ruokavaliooni, joka vastaa selvästi kulutusta. En harrasta urheilua. Kävelen päivän aikana paljon, en tee istumatyötä. Yksi raskaus takana, siitä ei kiloja. Olen nyt 40v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huom, noilla määrillä painoni pysyy tarkasti 52 kilossa . Jos olisi tarve laihduttaa, pitäisi vähentää parisataa kilokaloria. En tiedä itsekään mitä jättäisin pois :-D Liikuntaa lisäämällä se kai vain onnistuisi. Aika paljon saisi liikkua.
- Pienet annoskoot - ihminen pärjää oikeasti yllättävän vähällä!
- Ei leipää ruuan kanssa
- Puolet lautasesta salaattia/vihanneksia
- Ei syömistä tavan vuoksi, monet välipalat ovat ihan turhia
- Sokerin välttäminen (kahvissa/teessä, jugurteissa jne)
Eli urbaani ihminen tulee toimeen käsittämättömän vähällä kasvun pysähdyttyä, niin se on.
Syön vain kerran tai kaksi päivässä. Aamupalaa ei ikinä, lounas joskus, päivällinen joka päivä ja se aika kasvispainoinen, iltapalaa ei ikinä. Herkkuja harvoin. 5 kertaa viikossa kuntosali, joka päivä vähintään 10 km juoksulenkki, kahvakuulassa käyn silloin kun ehdin, eli 1-3 kertaa viikossa. Olen laihtunut tuolla 20 kiloa ja painan enää 42kg. :)
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 09:12"]
Suurin osa syö liian paljon ja jopa liian harvoin. Huono tapa on päästää nälkä tulemaan, vaikka joku niin ehdottikin. Itse aloin pienentämään annoskokoja. Olin itse riippuvainen "ähkyn" tunteesta, eli napa piti vetää niin täyteen, että maha vaan venyy. Aloin syömään pienempiä annoksia ja useammin (ts sen 5 kertaa päivässä), sekä tein terveellistä ruokaa.
[/quote]
Mulla taas toimi päinvastainen. Söin ennen suositusten mukaan 5 kertaa päivässä, ja pieniä annoksia, istumatyöläisen pienen naisen kulutus kun on niin pieni että ei ne kummoisen kokoisia saa olla ne ateriat jos niitä 5 päivässä on. Minulla oli tuon ruokarytmin kanssa ongelmia nälän ja verensokerin heilahteluun liittyvien ongelmien kanssa ihan jatkuvasti. Lisäksi en tullut niistä pikkuaterioista henkisesti tyytyväiseksi, tuntui tylsältä närppimiseltä. Ja tosiaan, tunnin päästä jo ekat näläntunteet.
Minä sitten siirryin toiseen tapaan, syömään vain 3 kertaa päivässä, ilman mitään välipaloja. Muutaman viikon teki tiukkaa, aterioiden välillä huimasi, särki päätä, ärsytti jne. Mutta ajattelin,e ttä jos ranskalaiset ja italialaisetkin pystyy olemaan ilman välipaloja niin miten en muka minä. Ja kyllähän kroppa tottuikin pitkään ateriaväliin, ja nykyisin minulla ei ole enää minkäänlaisia näläntunteita aterioiden välillä. Ja saa syödä ihan kunnolla niillä aterioilla kun ei jaa päivän kaloreita niin moneen osaan.
Kokeilemalla löytyy se oma paras vaihtoehto. Oli se sitten pienet annokset tasaisin väliajoin tai jotain muuta. EI kannata edes yrittää kärvistellä sellaisella dietillä, joka ei itselle sovi.
Itselläni toimii aamupala-lounas-illallinen-(iltapala jos nälkä). Kaikilla aterioilla syön itseni kunnolla kylläiseksi. Välipaloja ja naposteluja en harrasta. Esimerkiksi lounas voisi olla ruisleipäpala voilla, maitolasi, 5 lihapullaa, 2 perunaa ja jälkkäriksi hedelmä/keksi kahvin kera.
Itselleni on tärkeää, että olen oikeasti kylläinen. Muuten tekee heti mieli jotain herkkuja.
Liikuntaa harrastan n. 5 krt viikossa (juoksu/sali) + päivittäin koiran ulkoilutukset. Työmatkan 1km kävelen aina.
Eli tiivistettynä: syö 3-4krt päivä niin että olet oikeasti kylläinen. Liiku ja ole aktiivinen pitkin päivää.
Tsemppiä! T. 173cm/59kg
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 00:08"]
En minäkään ymmärrä, miten niinkin moni kykenee ylläpitämään normaalipainon. Kerran kunnolla lihottuaan tuntuu aivan mahdottomalta tilalta saavuttaa. Kärvistelyä ja tsemppausta = pysyvää elämäntapamuutosta aloittelen aina, saan kilon tai pari pois, joskus viisikin, kunnes tapahtuu jotain ja puf lihon kaiken takaisin korkojen kera. Olenkin paljon lihavampi nyt kuin ennen yhtäkään yritystä laihtua ja joka kerta grammankaan poissaaminen on vaikeampaa kuin aiemmin. En tiedä enää mitä tehdä. Haluaisin niin kovasti olla normaalipainoinen tai edes lievästi ylipainoinen. Kroppa hajoaa ennen aikojaan tämän taakan alle enkä jaksa mitään. Uskon, että mulla on jokin syömishäiriö, eihän tämä normaalin ihmisen hommaa ole. Syöminen kun liittyy minulla kaikkeen - suruun, iloon, tylsyyteen, iloon, yhdessäoloon, lohtuun, palkitsemiseen, kiukkuun. Kaikkeen. Mikään ei tuo yhtä nopeaa nautintoa kuin syöminen, mikään ei lohduta paremmin, mikään ei lievitä kiukkua nopeammin.
[/quote]
Vastasit itse siihen, mikset kykene laihduttamaan. Eli ongelmasi on selvästi psyykkinen, ja jos yrität korjata sitä vain ulkoisilla muutoksilla, se tuskin onnistuu. Vielä jos laihduttaessasi kiellät itseltäsi esim. herkut ja syöt liian vähän, niin huono kierre on valmis. Mieti, miksi syöt ja mihin tunteisiin. Mieti, mitä voisit tehdä syömisen sijaan, mistä saisi mielihyvää. Älä pyri jostain pois (esim. pois ylipainosta & huonnoista ruokailutottumuksista) vaan pyri jotain kohti. Aseta tavoitteeksi vaikka ekalle viikolle syödä joka päivä vähintään puoli kiloa kasviksia, ihan sama mitä muuta syöt. Tokalle viikolle ota tavoitteeksi kävellä joka päivä 15 minuuttia jne. Tutustu järkevään laihdutukseen ja mieti, mitä oikeasti haluat.