Miten ihmiset voivat olla normaalipainoisia?

Hei!
Olen laihtunut nyt 15 kiloa noin 11 kuukaudessa. Olen normaalipainoinen ensimmäistä kertaa sitten ala-asteen. Ainoat muutokset mitä tein elämääni oli alkoholin jättäminen minimiin ja karkkipäivässä pysyminen. Karkkia ja herkkua saan sitte syyä sinä yhtenä päivänä niin palijo ku jaksaa. Ja Kävelylenkit kaksi kertaa viikossa.

Pakko retostella että oli aika helppo homma. :) Mutta geenit varmasti myös vaikuttaa.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:33"]

Mulla on painoindeksi 26-27 ja ikää 40 ja en saa millään tiputettua tuota ylimääräistä pois. Vaikka kuinka syön terveellisesti, paino ei laske. Olen päässyt siihen, että paino ei tuosta enää nouse, mutta laskemaan en sitä saa millään. Laihtuminen vaatisi ilmeisesti herkkujen ihan totaalista kieltoa ja liikunnan rajua lisäämistä. Tervellisellä, normaalilla ruokavaliolla paino ei tuosta tipu ja nälässä en pysty olemaan.

[/quote]

Olen itse yli 40-vuotias ja kiinnostaisikin tietää moniko on huomannut että keski-iässä aineenvaihdunta hidastuu niin että entiset ruokatottumukset eivät enää pidäkään painoa siinä missä ennen? Lopetin tupakoinnin neljä vuotta sitten ja noudatin tarkkaa ruokavaliota ettei paino pääse nousemaan ja se toimikin muutaman vuoden, mutta nyt paino on noussut vuodessa kolme kiloa eikä tunnu tippuvan millään jos yhtään syö. Tiukalla dietillä tippuu mutta miten kauan voi elää jollain 600kcal-ruokavaliolla? :/

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 12:15"]

Hei! Olen laihtunut nyt 15 kiloa noin 11 kuukaudessa. Olen normaalipainoinen ensimmäistä kertaa sitten ala-asteen. Ainoat muutokset mitä tein elämääni oli alkoholin jättäminen minimiin ja karkkipäivässä pysyminen. Karkkia ja herkkua saan sitte syyä sinä yhtenä päivänä niin palijo ku jaksaa. Ja Kävelylenkit kaksi kertaa viikossa. Pakko retostella että oli aika helppo homma. :) Mutta geenit varmasti myös vaikuttaa.

[/quote]

Onneksi olkoon! Paljonko sitten jaksat herkutella karkkipäivänä? Mulle ei ainakaan ole ongelma eikä mikään kiskaista vaikka 4000 kcal edestä roskaa naamariin illan aikana. Vaikea uskoa että tolla laihtuisi.

- ap

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 12:20"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:33"]

Mulla on painoindeksi 26-27 ja ikää 40 ja en saa millään tiputettua tuota ylimääräistä pois. Vaikka kuinka syön terveellisesti, paino ei laske. Olen päässyt siihen, että paino ei tuosta enää nouse, mutta laskemaan en sitä saa millään. Laihtuminen vaatisi ilmeisesti herkkujen ihan totaalista kieltoa ja liikunnan rajua lisäämistä. Tervellisellä, normaalilla ruokavaliolla paino ei tuosta tipu ja nälässä en pysty olemaan.

[/quote]

Olen itse yli 40-vuotias ja kiinnostaisikin tietää moniko on huomannut että keski-iässä aineenvaihdunta hidastuu niin että entiset ruokatottumukset eivät enää pidäkään painoa siinä missä ennen? Lopetin tupakoinnin neljä vuotta sitten ja noudatin tarkkaa ruokavaliota ettei paino pääse nousemaan ja se toimikin muutaman vuoden, mutta nyt paino on noussut vuodessa kolme kiloa eikä tunnu tippuvan millään jos yhtään syö. Tiukalla dietillä tippuu mutta miten kauan voi elää jollain 600kcal-ruokavaliolla? :/

[/quote]

Ei niitä 600 kalorin päiviä jatkuvasti ole! Muina päivinä voi hyvin syödä 1300-1800 kaloria ilman että lihoo jos esim kerran viikossa pitää tuon tiukemman päivän (olettaen ettei tarvitse laihtua vaan pysyä normipainossa). Mulle tuo "paastopäivä" tulee ihan luonnostaan maanantaille kun viikonloppuna on syönyt enemmän, liiasta syömisestä jää huono olo ja tuolla sen saa pois.

ja olen 50+ (en muista millä nrolla kirjoitin tänne aiemmin).

Limsat ym. makeat juomat pois. Myös light-versiot.

Säännöllinen syöminen.herkut vain vkloppu.säännöllinen liikunta.kerta vk.ssa vaaalla.jos näyttää nousua niin sitten tarkkuutta syömiseen.oon koko aikuisiän ollut samoissa mitoissa,ikää 37& lapsia 5.173cm&60kg.

Minä laihdutin 7 vuotta sitten vähän päälle 10 kiloa lisäämällä kasvisten määrää ruokavaliossa (tyyliin makaronilaatikkoon sekaan kasviksia), vähensin leivänsyöntiä (en syö ruoan kanssa leipää enää) ja lisäsin vähän liikuntaa. Herkuttelin joskus, en joka päivä. Luultavasti annoskoot pienenivät myös jonkin verran. Samalla reseptillä paino on pysynyt lukuunottamatta raskauksia. Synnytysten jälkeen paino on suhteellisen nopeasti palannut lähtölukemiin. Viimeisestä synnytyksestä nyt puoli vuotta ja kaksi kiloa jäljellä.

Hei! Haastavaa on. Mutta kaloreita laskemalla pysyn kurissa. Vältän rasvaisia ruokia esim.leivonnaisia. Sokerittomia karkkeja syön vaikka tekevätkin ilmavaivoja. Jos menen vaikka elokuviin ja haluan herkutella niin jätän päivän kaloreita syömättä että voin vetää herkkuja mutta kalorimäärä ei ylity. Liikun lähes päivittän. Vähintään sauvakävelylenkin verran. 1300kcal on menty heinäkuusta saakka ja vielä muutama kilo jäljellä.

Suosittelen todellakin kaikille luopumista karkkipäivästä/herkkupäivästä. Mulla meni ekana niin, että mässäsin sitten monta päivää putkeen kun annoin luvan. Mitä sitten, kyllä se lähti tasoittumaan kun mulla todellakin oli LUPA syödä karkkia. Kummasti kolmannen överipäivän jälkeen huomasin ajattelevani, että "saan mennä tänäänkin ostamaan karkkia" niin eipä tehnyt enää mieli hetkeen.

Säännöllisellä syömisellä ei mulla noita himoja tule niin paljon ja helpottaa, että voin tosiaan tänään tai huomenna tai ihan milloin tahansa mennä kaupan kautta ostamaan karkkipussin. En näe mitään järkeä syödä viikonloppuna herkkuja vain siksi, että olisi joku lupa. Toki syön jos mieli tekee, mutta usein huomasin ottavani kaupassa ihan kaikkea sekaisin ja kauheat kasat, koska en osaa päättää, että mitä sitä söiskään kun seuraavana päivänä ei ollut enää lupaa syödä niitä. Kummasti kun on tosiaan lupa siihen herkutteluun niin ei enää tee niin paljon mieli. Mulla lähtee homma aivan lapasesta jos ajattelen, että viikonloppuna sitten saan syödä sitä ja tätä. Ahmin järkyttävät kasat herkkuja, osan jopa ihan varmuuden vuoksi, että ei sit viikolla tekisi mieli ja kestän himoissani seuraavaan viikonloppuun.

Miksi menisin lauantaina ostamaan karkkia jos mun ei niin tee mieli? Voin ihan hyvin ostaa sen pussin myös sunnuntaina tai maanantaina, mitä väliä sillä on. Tällä logiikalla ainakin mulla vähenee herkkujen syönti aika huomattavasti ja kun alkaa laskemaan niin ei noita herkkupäiviä kerry viikossa kovinkaan montaa.

T: 52

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 00:19"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 00:08"]

En minäkään ymmärrä, miten niinkin moni kykenee ylläpitämään normaalipainon. Kerran kunnolla lihottuaan tuntuu aivan mahdottomalta tilalta saavuttaa. Kärvistelyä ja tsemppausta = pysyvää elämäntapamuutosta aloittelen aina, saan kilon tai pari pois, joskus viisikin, kunnes tapahtuu jotain ja puf lihon kaiken takaisin korkojen kera. Olenkin paljon lihavampi nyt kuin ennen yhtäkään yritystä laihtua ja joka kerta grammankaan poissaaminen on vaikeampaa kuin aiemmin. En tiedä enää mitä tehdä. Haluaisin niin kovasti olla normaalipainoinen tai edes lievästi ylipainoinen. Kroppa hajoaa ennen aikojaan tämän taakan alle enkä jaksa mitään. Uskon, että mulla on jokin syömishäiriö, eihän tämä normaalin ihmisen hommaa ole. Syöminen kun liittyy minulla kaikkeen - suruun, iloon, tylsyyteen, iloon, yhdessäoloon, lohtuun, palkitsemiseen, kiukkuun. Kaikkeen. Mikään ei tuo yhtä nopeaa nautintoa kuin syöminen, mikään ei lohduta paremmin, mikään ei lievitä kiukkua nopeammin.

[/quote]

Vastasit itse siihen, mikset kykene laihduttamaan. Eli ongelmasi on selvästi psyykkinen, ja jos yrität korjata sitä vain ulkoisilla muutoksilla, se tuskin onnistuu. Vielä jos laihduttaessasi kiellät itseltäsi esim. herkut ja syöt liian vähän, niin huono kierre on valmis. Mieti, miksi syöt ja mihin tunteisiin. Mieti, mitä voisit tehdä syömisen sijaan, mistä saisi mielihyvää. Älä pyri jostain pois (esim. pois ylipainosta & huonnoista ruokailutottumuksista) vaan pyri jotain kohti. Aseta tavoitteeksi vaikka ekalle viikolle syödä joka päivä vähintään puoli kiloa kasviksia, ihan sama mitä muuta syöt. Tokalle viikolle ota tavoitteeksi kävellä joka päivä 15 minuuttia jne. Tutustu järkevään laihdutukseen ja mieti, mitä oikeasti haluat.

[/quote]

Tiedostan kyllä, että ongelma on psyykkinen ja jonkinlainen syömishäiriö myös taustalla (ahmimista, mutta oksennuskammoisena ei koskaan oksentamista). Minulla on 25 vuoden laihdutusura takanani - eka laihis oli 10-vuotiaana, kun en ollut pätkääkään ylipainoinen mutta luulin olevani. Tuntuupa uskomattomalta lukea tuo. Olen laihduttanut siis käytännössä koko ikäni ja joka vuosi painan enemmän kuin edellisenä vuotena. En taida nousta tästä omin avuin, tunteiden käsittelyni on niin vajavaista ja liitän syömisen siihen. Lisäksi vääristynyt kehonkuva käytännössä koko elämäni - ensin niin päin että tunsin olevani lihava ja sitten kun olin oikeasti lihava niin eihän sitä pitkään aikaan oikein tajunnutkaan, kun aina oli kuitenkin tuntunut samalta.

Ymmärrän, etteivät kaikki ylipainoiset ole näin sekaisin päästään kuin minä, mutta tällainen tarina täällä kuitenkin. Käyn asiantuntijatason töissä, olen opiskellut jne. eli vietän ihan normaalia elämää muuten. Varmaan suurin osa pitää minua vaan saamattomana ja laiskana, kun en näistä loputtomista ponnisteluistani monelle puhu.

Olen yrittänyt myös etsiä korvaavia mielihyvän lähteitä VUOSIA siinä onnistumatta. Nyt ollaan jo siinä pisteessä, että suurin osa liikunnastakaan ei oikein onnistu, koska keho ei kestä. Kävely ei onnistu, jalka on järkyttävän kipeä, selkä kipeytyy pyöräilystä, uimahalliin en lähde pilkattavaksi. Kesällä uin paljon omassa rannassa ja se tuntui hyvältä, on miellyttävää tuntea itsensä melkein painottomaksi ;)

Toivon että voisin kääntää kelloa ajassa taakse päin ja olla koskaan lihomatta sitä ensimmäistä kertaa. Tai olla aloittamatta sitä ensimmäistä turhaa nälkäkuuria 10-vuotiaana.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 13:45"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 00:19"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 00:08"]

En minäkään ymmärrä, miten niinkin moni kykenee ylläpitämään normaalipainon. Kerran kunnolla lihottuaan tuntuu aivan mahdottomalta tilalta saavuttaa. Kärvistelyä ja tsemppausta = pysyvää elämäntapamuutosta aloittelen aina, saan kilon tai pari pois, joskus viisikin, kunnes tapahtuu jotain ja puf lihon kaiken takaisin korkojen kera. Olenkin paljon lihavampi nyt kuin ennen yhtäkään yritystä laihtua ja joka kerta grammankaan poissaaminen on vaikeampaa kuin aiemmin. En tiedä enää mitä tehdä. Haluaisin niin kovasti olla normaalipainoinen tai edes lievästi ylipainoinen. Kroppa hajoaa ennen aikojaan tämän taakan alle enkä jaksa mitään. Uskon, että mulla on jokin syömishäiriö, eihän tämä normaalin ihmisen hommaa ole. Syöminen kun liittyy minulla kaikkeen - suruun, iloon, tylsyyteen, iloon, yhdessäoloon, lohtuun, palkitsemiseen, kiukkuun. Kaikkeen. Mikään ei tuo yhtä nopeaa nautintoa kuin syöminen, mikään ei lohduta paremmin, mikään ei lievitä kiukkua nopeammin.

[/quote]

Vastasit itse siihen, mikset kykene laihduttamaan. Eli ongelmasi on selvästi psyykkinen, ja jos yrität korjata sitä vain ulkoisilla muutoksilla, se tuskin onnistuu. Vielä jos laihduttaessasi kiellät itseltäsi esim. herkut ja syöt liian vähän, niin huono kierre on valmis. Mieti, miksi syöt ja mihin tunteisiin. Mieti, mitä voisit tehdä syömisen sijaan, mistä saisi mielihyvää. Älä pyri jostain pois (esim. pois ylipainosta & huonnoista ruokailutottumuksista) vaan pyri jotain kohti. Aseta tavoitteeksi vaikka ekalle viikolle syödä joka päivä vähintään puoli kiloa kasviksia, ihan sama mitä muuta syöt. Tokalle viikolle ota tavoitteeksi kävellä joka päivä 15 minuuttia jne. Tutustu järkevään laihdutukseen ja mieti, mitä oikeasti haluat.

[/quote]

Tiedostan kyllä, että ongelma on psyykkinen ja jonkinlainen syömishäiriö myös taustalla (ahmimista, mutta oksennuskammoisena ei koskaan oksentamista). Minulla on 25 vuoden laihdutusura takanani - eka laihis oli 10-vuotiaana, kun en ollut pätkääkään ylipainoinen mutta luulin olevani. Tuntuupa uskomattomalta lukea tuo. Olen laihduttanut siis käytännössä koko ikäni ja joka vuosi painan enemmän kuin edellisenä vuotena. En taida nousta tästä omin avuin, tunteiden käsittelyni on niin vajavaista ja liitän syömisen siihen. Lisäksi vääristynyt kehonkuva käytännössä koko elämäni - ensin niin päin että tunsin olevani lihava ja sitten kun olin oikeasti lihava niin eihän sitä pitkään aikaan oikein tajunnutkaan, kun aina oli kuitenkin tuntunut samalta.

Ymmärrän, etteivät kaikki ylipainoiset ole näin sekaisin päästään kuin minä, mutta tällainen tarina täällä kuitenkin. Käyn asiantuntijatason töissä, olen opiskellut jne. eli vietän ihan normaalia elämää muuten. Varmaan suurin osa pitää minua vaan saamattomana ja laiskana, kun en näistä loputtomista ponnisteluistani monelle puhu.

Olen yrittänyt myös etsiä korvaavia mielihyvän lähteitä VUOSIA siinä onnistumatta. Nyt ollaan jo siinä pisteessä, että suurin osa liikunnastakaan ei oikein onnistu, koska keho ei kestä. Kävely ei onnistu, jalka on järkyttävän kipeä, selkä kipeytyy pyöräilystä, uimahalliin en lähde pilkattavaksi. Kesällä uin paljon omassa rannassa ja se tuntui hyvältä, on miellyttävää tuntea itsensä melkein painottomaksi ;)

Toivon että voisin kääntää kelloa ajassa taakse päin ja olla koskaan lihomatta sitä ensimmäistä kertaa. Tai olla aloittamatta sitä ensimmäistä turhaa nälkäkuuria 10-vuotiaana.

[/quote]

Suosittelisin sinulle terapiaan menoa, ennen kuin rikot itsesi ja kroppasi lopullisesti. Sanon tämän kaikella lämmöllä. :)

Ehkä siitä syömisestä ja painosta ei kannattaisi tehdä niin hirveän isoa asiaa. Äitini laihtui heti, kun lopetti sen vuosikymmeniä kestäneen laihduttamisen ja alkoi syödä ruokia, joista pitää, sen kummemmin stressaamatta. 

Säännöllinen liikunta olisi hyvä harrastus ihan jokaiselle. Vaikka olisi näennäisesti hoikka, niin voi olla ns. laihaläski ja sisäelinrasvaa olla todella paljon.

Ei kuntoilu ole niin kauheaa kuin luulisi, kunhan pääsee vauhtiin. Sitten alkaakin tulla jo tuloksia sen verran, että motivoi jatkamaan eteenpäin.

Treenautan itse 4-5 henkeä oman harjoitteluni ohessa ja käytämme paljon energiaa ja aikaa myös palautetumisesta huolehtimiseen sekä ruokavalion tarkkailuun. Tämän lisäksi tietoa ravinnosta on saatavilla enemmän kuin koskaan, ko. palvelut ovat helppokäyttöisiä ja ruoka-vaakakaan ei maksa montaa euroa. 

Olen huomannut yhden yhdistävän tekijän niiden välillä jotka laihtuvat ja joilla paino pysyy samassa huolimatta agressiivisestakin ruokasuunnitelmasta. Kutsun itse ilmiötä ohisyömiseksi. Ohisyöminen on jännä ilmiö, tuntuu että ihminen laittaa huomaamatta kaloreita suuhunsa eikä tajua tätä edes itse. 

Normaalipainossa pysyminen on yllättävän helppoa. Olen entinen ylipainoinen ja tehnyt ruokavalioremontin pikkuhiljaa pienin muutoksin ja ollut tässä normaalipainossa nyt neljä ja puoli vuotta. Mun mielestä avain mun onnistumiseen oli se muutosten tekeminen pikkuhiljaa, ei kitukuureja, ei pikadieettejä. Syön kunnon ruokaa säännöllisin välein ja liikun lähes päivittäin. Erittäin rennolla otteella menen. Viikonloppuna otin viiniä ruuan kanssa ja sipsejäkin meni illanistujaisissa. Äsken söin jätskin. Kun kokonaisuus on kunnossa, voi nautiskella kohtuudella. Se ei oikeesti ole tähtitiedettä. Jos mässäily on tärkeää, sitten se on eikä sitä kukaan voi muuttaa, muutos pitää lähteä omasta päästä. Itselläni se vaan kerran loksahti kohdalleen ja sen jälkeen alkoi uusi, terveempi elämä.

Up

Alkuviikko eli pari päivää 1200 kcal/päivä, ke- tai to-aamuna punnitus, jos en ole tyytyväinen lukemaan, pidän joko ke tai to vielä yhden 1200-päivän. Loppuviikon voin syödä villisti. Olen ruuasta ja herkuista nauttivaa sorttia, en toimi niin että söisin jatkuvasti kohtuudella :D bmi pysyy tällä konstilla noin 20,5. Liikuntaa kohtuullisesti läpi viikon.

Liian vähillä kaloreilla kituuttaminen sekoittaa aineenvaihdunnan, ja silloin paino helposti nousee, joten syökää riittävästi terveellistä ruokaa! Ateriaväli ei saa olla liian pitkä ja syödään mieluummin pieniä ateria useammin kuin pari suurta ateriaa päivässä. Unohtakaa einekset ja sokerilla kyllästetyt tuotteet. Makeutusaineet eivät ole sokeria parempia, ne saattavat ylläpitää sokerin himoa ja aiheuttaa erinäisiä terveyshaittoja. Paljon kasviksia ja sellaista liikuntaa, mistä oikeasti pitää. Liikunta ei ehkä itsessään välttämättä suoraan vaikuta painoon (riippuu tietysti lajista) mutta se auttaa säätelemään kylläisyyshormonia ja tuottaa hyvää oloa -> vähentää esim. lohtusyömistä. 

Olen normaalipainoinen ja kyllä tämä kovaa työtä on varsinkin kun nautin herkuista ja hyvästä ruuasta todella paljon. Olen myös tunnesyöjä ollut aina. BMI pysyy alle 20 hyvien geenien avulla ja ankaralla itsekurilla. Kyllä tämä aika paljon vaatii ja jatkuvasti joutuu ajattelemaan onko järkevää syödä jotakin vai ei. Nuorempana söin ihan mitä vain niin paljon kuin halusin, mutta nyt +30v, kilot tulevat helpommin. Yleensä viikonloppuisin syön aika lailla mitä haluan kun taas arkena olen tosi tarkka siitä mitä syön. 

Täällä kohtalotoverisi ap!

Mä tosin olen lihonnut vasta noin 4 kg, mutta sekin on ihan liikaa ja pelkään, että sama tahti jatkuu vain. Kotona ei ole vaakaa, enkä ole muualla uskaltanut vaa'alla käydä pariin kuukauteen, joten voi olla, että on tullut enemmänkin kiloja kuin noi 4.

30-vuotiaaksi asti painoin 10 vuoden saman verran, eikä edes kahdesta raskaudesta jäänyt ylimääräisiä kiloja. Nyt sitten tuntuu, että samoilla syömisillä ja liikkumisilla kiloja kertyy pari vuodessa, joten 10 vuoden päästä niitä olisi 20 kg ylimääräistä... Rakastan ruokaa ja syömistä ja luulen, että mulla on myös jonkinlainen ahmimishäiriö. En vaan voi lopettaa silloin, kun on hyvä olo, vaan on pakko aina jatkaa siihen asti, että olen ihan ähky ja olo on huono.

Aamupala pysyy onneksi ihan kontrollissa ja lounaaksikin syön jotain aika terveellistä peruskotiruokaa. Olen yrittänyt pysyä yhdessä annoksessa ja syödä pienemmältä lautaselta, jotta söisin vähemmän, mutta kun ruoka nyt vaan on niin hyvää, niin yleensä on PAKKO ottaa lisää. Päivällisaikaan olen vielä aika ähky tuosta lounaasta, joten nykyään syön yleensä vain yhden lämpöisen ruoan päivässä.

Iltapalalla alkaa sitten hirveä mättäminen, kun ensin syön ihan kunnollisen ja terveellisen iltapalan ja sen jälkeen keittiönkaapit vaan jotenkin pakottaa mut puoleensa ja kaivan sieltä jotain herkkua tai herkun korviketta. Olen yrittänyt olla ostamatta kaappeihin mitään hyvää, mutta jostain syystä sinne aina vaan kertyy kaikkea hyvää. Nyt siellä oli esim. vierailta saatuja/jääneitä suklaakeksejä (sellaisia, missä oli ihana suklaatäyte) ja eilen piti ottaa jälkkäriksi vain yksi, niin tietenkin söin ne kaikki loppuun. Tai jos juhlista jää esim. kakkuja, niin vedän ne sitten iltapalalla jälkkäriksi, kunnes on huono olo. Mulla ei ole mitään itsekuria ja kontrollia tossa herkkuasiassa =(

Ja nuorempana olin jo ihan samanlainen, mutta silloin paino pysyi samassa ja olin ihan hoikka. Ei olisi pitänyt totuttaa itseään tohon mässäilyyn, mutta nyt se on myöhäistä. Yritän pakottaa itseni pitämään vain 3 herkkupäivää viikossa, mutta ne 4 iltaa, kun en saisi mitään herkkuja syödä, ovat ihan kauheaa tuskaa... Ja mulla ei todellakaan onnistu se, että unohdan herkkupäivät, koska söisin niitä herkkuja ihan joka ilta, jos vaan antaisin itselleni luvan. Eikä onnistu myöskään se, että söisin joka päivä vaikka pari palaa tummaa suklaata, koska kerralla menee sitäkin se yksi levyllinen.

Joten ymmärrän kyllä, mistä ylimääräiset kiloni ovat tulleet, mutta nyt ne pitäisi saada pois ennen kuin tilanne lähtee ihan käsistä. Liikuntaa harrastan jo niin paljon, etten sen määrää pysty enää lisäämään paitsi heräämällä tuntia aiemmin ja menemällä salille/lenkille jo aamusta, mutta siihen en pysty, koska olen nytkin koko ajan univelassa).