Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pelkään, ettei mies ”rauhoitu” isyyden myötä ja jään yksin vastuuseen
Olemme siis jo muutaman vuoden seurustelleet ja yhdessä asunut pariskunta. Minä 28v, mies 38v. Tapasimme alunperin erään melko vauhdikkaan urheilulajin kisoissa ja kaikenlainen harrastaminen ja yhdessä kilpailu on ollut iso osa parisuhdettamme.
Nyt on kuitenkin molemmilla jo biologinen kello kovasi tikittämässä, mutta jossain syvällä sisimmissäni pelkään kovasti että mies on ”ikuinen Peter Pan” eikä rauhoittuisi rooliin isänä.
Mies on rakastava ja intohimoinen, mutta jo 20
vuotta elämästään seikkailuille ja harrastuksille elänyt. Mies tulee ja menee miten tykkää, leireilee viikko tolkulla vuodessa, käyttää kaiken vapaansa harrastuksiin tai niihin valmistautumiseen. Saattaa ilmoittaa viikon leiristä muutaman päivän varoajalla ja on säännöllisesti pe-su jossain treenimatkalla. Kotityöt ja muu arjenpyöritys jää aikalailla minulle jo nyt… Miehen onnekseen hänen osa-aika työnsä on hyvin salliva äkillistenkin menojen suhteen ja minä taas puserran melko pitkääkin päivää ja tuon ison osan talouden rahoista.
Kun olemme keskustelleet tulevaisuudesta, hän kovasti haluaisi jatkaa sukua (näillä sanoin). Itse taas pelkään hyvin paljon, että lopulta minä jään ulos rakkaasta harrastuksestani, katkerana kotiin hoitamaan lasta ja tekemään muutkin kotityöt. Rakastan miestäni yli kaiken ja hän on täydellinen puoliso. Voisin nähdä itseni jopa luopumassa lapsihaaveestani hänen vuokseen, mutten kuitenkaan tekeväni sitä tällaiseen tilanteeseen…
Kommentit (404)
Vierailija kirjoitti:
Ilman muuta hanki se lapsi, tai useitakin. Mies hoitaa kyllä hommasta osansa , älä pelkää mitään. Kyllä lapsen tulo perheeseen muuttaa kaikkien arvomaailmaa, eikä ne seikkailut tunnukaan enää niin hirvittävän tärkeältä.
Kahden opiskelijan äiti
Juuri näin, yksikään nainen ei ole koskaan pettynyt miehensä panostukseen lapsiperheessä. Joka muuta väittää on trolli!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai sitten elämä voi yllättää ja miehestä tulee täysi sohvaperuna. Se on fifty-sixty. Luota vaistoosi. Onko miehen kanssa oikeasti hyvä olla? Minun ex-mieheni mt-ongelmat alkoivat oireilla noin 40-vuotiaana. Eron jälkeen mies hävisi kuin tuhnu erämaahan eikä ole kuulunut. Olihan niitä merkkejä ilmassa jo kauan ennenkin mutta ruuhkavuosissa en osannut niitä nähdä. Oma olo oli liitossa kehno. Jos olisin pysähtynyt aiemmin oikeasti miettimään niin olisin ehkä ymmärtänyt.
Ja miten miehesi konkreettisesti aikoo ottaa rahallista vastuuta toivomastaan lapsesta? Vai olisiko sekin sinun tehtäväsi...
28 v ja biologinen kello? Onko pakko synnyttää? Se on valtava ilmastorikos ja sossurahoilla eläminen sen jälkeen on oksettava.
Jos mies ei kykene puhumaan lapsen käytännön jutuista nyt, kuinka hän pystyisi niistä keskustelemaan läpsen tultua? Siinä vaiheessa keskitytään jo muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. Rauhoitu ja ota elämä sellaisena kuin se tulee. Miestä et pysty muuttamaan, mutta pystyt muuttamaan omaa asennettasi. Lopeta tuollaiset pelot ja anna elämän viedä.
Mä niin VIHAAN näitä tämmösiä kommentteja. Kun ei asiat vaan mene hyvin ja elämä vie hupsheijaa kivasti eteenpäin, vaan ne asiat täytyy hoitaa! Varsinkin jos on kyse niinkin isosta asiasta kuin lapsesta!
Ap, eikö sua tällä hetkellä haittaa käyttää rahaa miehen elättämiseen ja aikaa ja voimavarojen arjen pyörittämiseen yksin? Eikä sinua vaivaa ollenkaan se, että mies elää siivellä? Jos teille tulee joskus ero, niin mahtaa ottaa päähän että on itse tehnyt töitä niska limassa mahdollistaakseen miehelle elämän peter panina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman muuta hanki se lapsi, tai useitakin. Mies hoitaa kyllä hommasta osansa , älä pelkää mitään. Kyllä lapsen tulo perheeseen muuttaa kaikkien arvomaailmaa, eikä ne seikkailut tunnukaan enää niin hirvittävän tärkeältä.
Kahden opiskelijan äiti
Juuri näin, yksikään nainen ei ole koskaan pettynyt miehensä panostukseen lapsiperheessä. Joka muuta väittää on trolli!
Öö, kai tämä oli sarkasmia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman muuta hanki se lapsi, tai useitakin. Mies hoitaa kyllä hommasta osansa , älä pelkää mitään. Kyllä lapsen tulo perheeseen muuttaa kaikkien arvomaailmaa, eikä ne seikkailut tunnukaan enää niin hirvittävän tärkeältä.
Kahden opiskelijan äiti
Juuri näin, yksikään nainen ei ole koskaan pettynyt miehensä panostukseen lapsiperheessä. Joka muuta väittää on trolli!
Öö, kai tämä oli sarkasmia?
Öööö, suattoipa olla tai suattoipa olla olematta. Öööö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihinkä sitä vanha koira pääsee tavoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Rauhoitu ja ota elämä sellaisena kuin se tulee. Miestä et pysty muuttamaan, mutta pystyt muuttamaan omaa asennettasi. Lopeta tuollaiset pelot ja anna elämän viedä.
Mä niin VIHAAN näitä tämmösiä kommentteja. Kun ei asiat vaan mene hyvin ja elämä vie hupsheijaa kivasti eteenpäin, vaan ne asiat täytyy hoitaa! Varsinkin jos on kyse niinkin isosta asiasta kuin lapsesta!
Juuri niin. Tuollaisella puheella vain ajetaan nainen tilanteeseen, jossa joutuu hämillään katselemaan ympärilleen, että jaahas, yksin olen, pitää koittaa jotenkin sitten selvitä. Tietenkin vielä haukutaan naiiviksi hyväuskoiseksi hölmöksi. ”Tiesit mihin lähdit! Hahhaahhaahaa, kärsi siitä nyt! Oi että tulee voimaantunut olo teistä ylikilteistä pikku mammoista…”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Mulla on isä joka pyöri harrastuksissa kaiken vapaa-aikansa kun olin alta 5-vuotias. Missasi veljeni synttäritkin kun piti olla kisoissa tai jotakin. Äiti pisti sitten kovan kovaa vastaan ja iskä alkoi olla enemmän kotona ja hoitaa meitä. Kyllä sillä edelleenkin harrastukset vie ja on sitä tyyppiä, että hänen menot on ne tärkeimmät. Kun oltiin koululaisia niin sen ajan pisti meidän tarpeet omiensa edelle. Eli mies voi muuttua osittain tai olla muuttumatta. Otin itselleni miehen, joka on jo juoksunsa juossut ja joka aina ensin kantaa vastuunsa ja sitten miettii omia halujaan. Hän vain on sellainen eli ei uhriudu vaan se on hänen luonteensa. Eipä ole tarvinnut yhtään miettiä onnistuuko perhe-elämä vai ei.
Minulla on isä, jolle työ meni kaiken edelle, ja lisäksi oli harrastuksia. Äiti hoiti kaiken, eikä hänellä ollut mitään muuta elämää. Isä on samanlainen edelleen nyt 65-vuotiaana, tosin nyt jo odottaa eläkkeelle pääsyä että ehtii harrastaa paremmin. Meille lapsilleen joutaa soitella silloin tällöin. Ja juu, eronneita ovat. Äidille jäi kiitokseksi pieni kesämökki ja huono eläkekertymä, isällä on paljon omaisuutta ja isot tulot. Miettikää naiset oikeasti mihin suostutte! Tuon mallin jälkeen otin itse vähemmän kunnianhimoisen miehen, joka osallistuu lastensa elämään.
Vierailija kirjoitti:
Moni mies hankkii lapsen vaan jotta sillä voi kehuskella kavereille kun on siihen kyennyt ja kun muillakin on lapsia. Oikeasti lapsi ja vanhemmuus ei kiinnosta yhtään.
Näitä riittää. Kaikille jotka suostuu kuuntelemaan, kehuskellaan miten lapsi sitä ja tätä ja jos joskus sattuu tekemään jotain lapsen kanssa niin some täyteen kuvia heti, että kaikki näkee miten hieno isä hän on. Tosiasiassa vaimo hoitaa kaiken ja mies nyppii rusinat pullasta. Jopa mieheni isä kertoi ihan tosissaan, etteivät hänen lapsensa koskaan valvottaneet yöllä, anoppi oli asiasta vähän eri mieltä... Muitakin saman tyyppisiä perheitä tiedän, aika monessa ne kulissit on kyllä sitten jossain kohtaa kaatuneet kun vaimolla on tullut mitta täyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tee lasta hänen kanssaan. Tietysti jos olet valmis yksinhuoltajuuteen, niin siitä sitten vaan. Kokemusta on ja ei tule mies muuttumaan, pahenee ajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Mulla on isä joka pyöri harrastuksissa kaiken vapaa-aikansa kun olin alta 5-vuotias. Missasi veljeni synttäritkin ... clip clip... Otin itselleni miehen, joka on jo juoksunsa juossut ja joka aina ensin kantaa vastuunsa ja sitten miettii omia halujaan. Hän vain on sellainen eli ei uhriudu vaan se on hänen luonteensa. Eipä ole tarvinnut yhtään miettiä onnistuuko perhe-elämä vai ei.
Minulla on isä, jolle työ meni kaiken edelle, ja lisäksi oli harrastuksia. Äiti hoiti kaiken, eikä hänellä ollut mitään muuta elämää. ..... clip clip.... Miettikää naiset oikeasti mihin suostutte! Tuon mallin jälkeen otin itse vähemmän kunnianhimoisen miehen, joka osallistuu lastensa elämään.
Sama täällä! Oma isä oli aina töissä/ työmatkoilla. Äiti hoiti kaiken, menetti mielenterveytensä ja eläkkeensä. Mulle meinasi käydä samoin, mutta ekan masennusjakson jälkeen puolisolla syttyi lamppu, onneksi. Hän vaihtoi työpaikkaa ja 2v:stä alkaen on lapsella ollut läsnäoleva ja huolehtiva isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen hankkii lapsen, hänen on se hoidettava. Ei siinä sen kummempaa. Miksi annat edes sellaisen vaihtoehdon että jäisit yksin vastuuseen? Hoida oma osasi vastuusta, ja jätä miehelle oma osansa. Jos päädytte tekemään lapsen, ei mies yksinkertaisesti voi jatkaa entiseen malliin, jos hänellä on vastuu hoidettavana. Jaatte päivät, työt, velvollisuudet, ja jos mies yrittää laistaa omistaan niin älä anna sen tapahtua. Jos miehen pitää viedä hakea lapsi tarhasta, ei hän voi olla yhtä aikaa reissussa. Yksinkertaista.
No jos mies on etukäteen sanonut ettei luovu harrastuksistaan eikä muuta elämäänsä lapsen takia niin miten ap pakottaisi tuollaisen tekemään osansa. Luuletko että miestä kiinnostaisi että on hänen vuoronsa hakea lapsi tarhasta eikä voi harrastaa. Hän laittaisi Aplle viestin että olen harrastamassa en pääse hakemaan lasta. Ja sitten se olisi apn ongelma hakea se lapsi tai hommata joku muu hakemaan. Tai sitten mies menisi harrastukseen ja ap kuulisi asiasta kun päiväkodista soitettaisiin että lasta ei ole haettu soitetaanko sossut hakemaan kun tarha menee kiinni.
Normaaliin mieheen voi vaikuttaa jonkun verran sillä että sovitaan asiat. Mutta ei apn miehen kova vapaudenkaipuu ja se että hän haluaa vain omaa nautintoa muutu todennäköisesti vaikka saisi lapsen. Eli edelleen miehelle on tärkeintä omat harrastukset ja menemiset. Jos mies ei tahdo viihtyä apn kanssa kotona kaksin niin miten viihtyisi sitten jos pitäisi vaihtaa kakkavaippoja ja kantaa korvakipua itkevää vauvaa. Todennäköisemmin mies tulisi ennemmin lisäämään harrastamiseen käytettyä aikaa jos perheeseen tulee vauva.
No kai sitä isääkin alkaa kiinnostaa kun sossut tuo lapsen harrastuspaikalle. Kai se sitten viimestään huomaa, että näin ei voi toimia vaan kyllä se lapsi vain on haettava tarhasta. Kyllähän hän aikuinen ja varmaan ihan normaalijärkinen ihminen on, että tuskin montaa kertaa jättää lasta sossujen harteille. Tämä vaatii vain sen, että nainen ei tee asioita miehen puolesta ja opeta miestä siihen että omista velvollisuuksista voi laistaa ja lapsi selviää kyllä kun äiti hoitaa. Jos ei hoida, niin isän on pakko.
Olen eri, mutta ei ne sitä lasta sinne harrastuspaikalle tuo. Ne soittaa isälle ja äidille, ja jos kumpikaan ei suostu hakemaan tai vastaamaan puhelimeen ne lapset menee kiireelliseen sijoitukseen. Vai luuletko ihan oikeasti, että jos mies sanoo ettei hae ja älkää sitä tänne tuoko ja nainen sanoo että en hae ja viekää väkisin miehelle koska yritän antaa sille lapsen heittelyn välityksellä opetuksen, niin sossut vaan kiltisti kiikuttaa sen lapsen sinne miehen harrastuspaikalle? Ei tod. Ne toteaa, että kumpikin vanhempi on kieltäytynyt lapsen hakemisesta ja hoitamisesta joten nyt lähteekin isot pyörät pyörimään.
Ei sossuja kiinnosta antaa opetuksia kenellekään, ei kiinnosta perheen keskinäinen työnjako tai vanhempien riidat. Sossua kiinnostaa vain ja ainoastaan että joku sen lapsen hoitaa.
No en tietenkään luule. Mutta kyllä mieskin miettii viimeistään sitten kun saa itse selvittää miten lapsi saadaan sijoituksesta pois. Valitettavasti osa ihmisistä kasvaa aikuisiksi ja ottaa vastuun vasta kun on pakko. On karhunpalvelus hoitaa asiat heidän puolestaan (ja sitten valittaa kun toinen ei hoida mitään).
Häh? Eli hankkikaa vaan lapsi ja hoida sitkeästi vain 50% kunnes lastensuojelu vie ja "mies saa mahdollisuuden oppia kun pohtii miten saa lapsen sieltä sijoituksesta pois????" On se kyllä hienoa että tuo Peter Pan sai viimein sysäyksen kasvaa aikuiseksi - mitäpä sillä väliä, vaikka mun (siis apn) lapsi traumatisoituu loppuelämäkseen, mutta sainpahan opetettua miehen tavoille??!
No tuo oli tietenkin kärjistystä. Mutta oikeastikin, ei se lapsi siitä traumatisoidu vaikka olisikin niin pitkään päikyssä että sossut jo ottaa yhteyttä isään. Pitää myös huolehtia että isä ottaa vastuun ihan alusta asti, joten tällaista ei edes pääse tapahtumaan enää siinä vaiheessa kun lapsi on päikky-iässä tai muuten siinä iässä mistä edes muistaa mitään.
Sosiaalityöllä on jo nyt kädet täynnä töitä ja jos isä toistuvasti jättää lapsen heitteille niin kyllä se lapsi lähtee silloin äidiltäkin kiireelliseen sijoitukseen. On myös olemassa niitä sossuja joilla on liipaisinsormi herkässä kiir. sijoituspapereita printattaessa.
Tuo on lisäksi todella raskasta jo muutenkin sille äidille, siihen pitää voida luottaa, että mies hoitaa oman osuutensa! Se lapsikin vain oppii, että ei isään voi luottaa joten ei muihinkaan miehiin, se näkyy sitten 20 vuoden päästä kun lapsi on ensimmäisessä parisuhteessaan.
Tällöin lapsella on täytynyt olla korvaavia kunnollisia miehenmalleja tuohon mennessä ja mielellään vain etäiset välit tuollaiseen "isään" jotta ei kasva kieroon.
Huh huh mitä venäläistä rulettia noin monella elämällä, millaista turhaa rahanmenoa valtiolle, mahdollisia oikeudenkäyntejä, paperisotaa, tuhottuja elämiä, katkeria kohtaloita. Aika kova hinta yhden turhantärkeän ukon vapaudelle. Eikä tämä ole miesvihaa, kyllä näitä naisissakin on.
Kovasti tuo meidän perheellinen peeämmäkin kerkeää jakamaan fetapiirakkaohjeita, en sano että olisi epäluotettava ja jättäisi hoitamatta, mutta Veitolan ohjelma kun saatiin purkkiin mies oli lapsen kanssa Tampereella ja pääministerillä on varmasti muutenkin kalenteri täynnä.
Rakas sisko. Siis joka tapauksessa asiat jäävät naisen vastuulle, oli mies millainen hyvänsä. Mies voi olla osallistuva, vähän kuten apulainen, mutta viime käden vastuu on aina naisilla. Lasten kouluasiat, monipuolinen ravinto, sopiva vaatetus, kehityksen monipuolinen tukeminen, ja lukuisat muut asiat. Mies on messi. Eli on kyllä mukana, kun sinä vain selvität asiat ensin ja teet aloitteet ja huolehdit asioiden hoitumisesta. Niin se vain menee. Mies ei ole päävastuullinen näissä asioissa ikinä, niin että huolehtisi niistä kokonaisvastuullisesti naisen vain osallistuessa sivusta. Ja sitten kun yrität näistä vastuista puhua, niin mies ei edes ymmärrä, mistä on kysymys. Mies huolehtii ensisijaisesti omista asioistaan, omat vaatetukset ja varusteet ja ravinto ja hyvinvointi ja lepo on miehelle aina ensisijainen. Älä siis murehdi, jos lapsia haluat, ei sopivaa kumppania kannata hirveästi etsiä. Sellaista ei vain ole. Ota se vähiten huonoin. Jos miehesi on sitä, anna mennä.
Jos mies on geeneiltään ok, niin jatkat toki sukua mutta otat jonkun hieman vaatimattomamman miehen elättämään. Eli siemenet sisään ja sika ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei puhu mitään sellaista kuin että onhan tärä harrastusmaailmaa ehtinyt nähdä jo ihan tarpeeksi, niin ei ole muuttamassa elämäänsä lapsen myötä.
Sinulla on hyviä havaintoja.
Joo ei todellakaan, sen sijaa painottaa että
EI aio luopua harrastuksistaan. Ei kuulemma
kaveritkaan luopuneet.”Kyllä asiat hoituu, älä stressaa, se lapsi menee siinä mukana” ei paljon lohduta kun itsellä on niin paljon pelissä. Olen pyöritellyt näitä asioita mielessäni pitkään ja jotenkin tämä
Aukikirjoittaminen auttaa.-ap
Niin kyllä se lapsi siinä mukana menee - SINUN MUKANA! Miestä ei näy siinä kuviossa yhtään enempää kuin nytkään
Alue: Aihe vapaa
Kerroit, että olette tutustunut yhteisen urheiluharrastuksen kautta.
Voisiko olla, että olet alunperin fanittanut tätä vanhempaa miestä, joka oletettavasti on isompi tekijä noissa ympyröissä? Tämä fanityttöasenne on sitten alitajuisesti hiipinyt teidän parisuhteeseenkin jo alunperin hieman epätasa-arvoisena asetelmana ja arjen jakamisena.
Vaikuttaa vähän siltä, että mies on se suhteenne tähti, joka oletusarvoisesti voi mennä ja tulla mielensä mukaan sinun hoitaessa arjen ja tuodessa jopa suuremman osan tuloista huusholliinne, jolloin hän voi tehdä osa-aikaista työtäkin harrastuksensa vuoksi. Olisiko tämäkään hänelle taloudellisesti mahdollista jollet sinä olisi pääasiallisena ansaitsijana?
Nyt kun olette olleet jo muutaman vuoden yhdessä, olet ehkä jo toipunut rakkauden ensihuumasta sen verran, että alat nähdä miehesi vähän realistisemmassa valossa.
Jos kuulisit ystäväsi kertomana tämän tarinasi miltä se kuulostaisi? Nimittäin sanoisin, että aika monelle naiselle kertomasi arjen kuviot olisivat aivan liian epätasa-arvoisia jo ilman lastakin puhumattakaan sen kanssa.
Jos miehesi aidosti rakastaa sinua, hän ei ohita sinun tarpeitasi ja huoliasi olankohtauksella tai ärtymyksellä. Rakastaako hän sinua tasaveroisena kumppanina vai vaan kilttinä fanityttönä, joka ei esitä mitään vaatimuksia, tekee nöyrästi enemmän kuin oman osansa ja nielee oman pahan mielensä?
Liiallisesta kiltteydestä on vain hienonhieno askel katkeruuteen jos ja kun huomaat, että asiat eivät muutukaan toivomaasi suuntaan.
Olet kuitenkin siinä mielessä hyvässä tilanteessa, että olet jo alkanut pohtia näitä asioita ja voit vielä tehdä tehdä ratkaisuja moneen suuntaan. Tärkeintä on, että kuuntelet sisäistä ääntäsi tarkkaan, etkä yritä vaientaa sitä. Yleensä nimittäin ne asiat, jotka myöhemmin tulevat ongelmina eteen, ovat olleet läsnä jo suhteen alkumetreillä.