Lapseton pääsee niin helpolla

Minä taas säälin lapsettomia. Päässäni ajattelen, että ei tuokaan raukka kelvannut kellekään eikä perhettä saanut. Vaikka sinällään mulle ihan sama, mutta ajattelen näin.. Kyllähän joku voi haluta elää yksin, eikä kaikista toki olekaan perhe-elämään, mutta jotenkin vaan pidän tuollaisia ihmisiä hieman outoina ja epäonnistuneina. Oon kyllä muutenkin hiukan vanhakantainen monessa asiassa.

Molemmat elämät koettu ja äidiksi ns. vanhana. Lapset on olleet se mitä aina kaipasin. Elämä ennen heitä oli yksinäistä. Toki on ollut työtä lapsissa ja sanon saman kuin koiran ostajalle. Lähde hommaan vasta kun mitään muuta vaihtoehtoa ei sinun kohdalla ole.

Vierailija kirjoitti:

Mitä kylvää niin sitä niittää. 

Sitä niittää mitä siittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössähän koko suomalainen yhteiskunta on aina lapsiperheiden puolella. Hirveästi kaikkea ilmaistoimintaa ja tukea. Sinkuille ei ole mitään ja samalla kaikesta pitää maksaa ylimääräistä, niin neliöistä kuin ruuasta. Sinkku joutuu myös kantamaan kaikki riskit yksin. Ei sovi sinkkuilu heikkohermoisille.

PARISKUNNAN EURO ON SINKUN 27 SENTTIÄ/AAMULEHTI 1.7.13

Asumis- ja elämiskulut johtavat siihen, että yhteiselo on sinkkuutta halvempaa. Suurin ero pariskuntien ja sinkkujen toimeentulosta syntyy asumisesta. Mitä pienempi asunto, sitä kalliimpi neliöhinta.

Tilastokeskus selvitti, kuinka paljon työssä käyville sinkuille ja pariskunnille jää rahaa käteen asumis- ja elämiskulujen jälkeen. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella lapsettomalle alle 35-vuotiaalle pariskunnalle jää keskimäärin 1 368 euroa eli 684 euroa henkeä kohden. Sinkulle jää 364 euroa.

Suomen yli miljoonasta yhden hengen taloudesta noin joka kolmas on Tilastokeskuksen mukaan pienituloinen. Alle 35-vuotiaista sinkuista 43,9 prosenttia lasketaan luokkaan ”köyhä yksin asuva”.

Sinkulle jää keskimäärin noin neljä kertaa vähemmän rahaa säästettäväksi. Se tekee ainakin maallisten unelmien toteuttamisesta sinkuille vaikeampaa.

Keskiarvotuloja vertailemalla selviää, että pääkaupunkiseudulla pariskunnan euro on sinkun 23 senttiä. Muualla Suomessa se on 27 senttiä. Sinkku tulee hieman paremmin toimeen pääkaupunkiseudun ulkopuolella pitkälti pienempien asumiskustannusten vuoksi.

Näissä ei koskaan oteta kunnolla huomioon perheellistymisen kustannuksia pitkällä tähtäimellä. Esim itse olisin sinkkuna tyytynyt max rivarineliöön, 120 k€. Se olisi ollut ainakin 10 vuotta ollut maksettuna yksin.

Sen sijaan menin sinne minne sladdi vei ja perheellistyin. Vielä maksetaan muutama vuosi 400 k€ omakotitaloa, 80% minun varassani. Kaksi autoa, neljän sapuskat, kakaroiden harrastukset,lomareissut ainakin tuplakustannukset jne...

Joten pitkällä tähtäimellä sinkkuna pysyminen säästää huomattavasti vs perheellistyminen. Aikoinaan rouvan ällöystävätär (ahne ja typerä nainen) sanoi mieleenpainuvasti "Vieläkö se sun miehes työkaveri on vapaa? Sillä on varmaan paljon rahaa säästössä kun se on ollut niin pitkään sinkku (35v jeppe tuolloin) ja hyvissä hommissa...". Jepjep, mihin ne ukkomiehen rahat katoaa?

Lapsettomilla ihmisillä on varmasti omat haasteensa elämässä. Tai sitten ei; varmasti on lapsettomia, joiden elämä on helppoa kuin mikä, MUTTA varmasti on myös lapsiperheitä ja vanhempia, joiden elämä on helppoa kuin mikä.

Ei yksistään lasten olemassa olo tee elämästä joko helppoa / vaikeaa.

Lapsettomalla saattaa olla suuret haasteet omassa elämässään.

Mutta toki itsekin (monen lapsen vanhempana) välillä mietin, että vitsit miten helppoa olisi vaikka lähteä miehen kanssa matkoille, kun lähtisi vaan:D Mutta onneksi meitä on siunattu myös hyvillä tukiverkoilla, pitää vain kysyä välissä lapsille hoitopaikka ja sitten pääsee lähtemään.

Vierailija kirjoitti:

Lapseton pääsee helpolla lapsiin liittyvissä asioissa.

Monessa muussa asiassa ei sitten pääsekään, sitä lapselliset eivät ehkä huomaa oma perhe-elämänsä tiimmellyksessä. Meillä ainakin töissä jaetaan parhaat loma-ajat perheellisille. Lapset aiheuttavat paljon sairauspoissaoloja, jonkun on hoidettava nekin työvuorot, joskus lyhyelläkin varoajalla.

Kai olet puuttunut tuohon parhaiden loma-aikojen jakamiseen perheellisille? Typerää toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössähän koko suomalainen yhteiskunta on aina lapsiperheiden puolella. Hirveästi kaikkea ilmaistoimintaa ja tukea. Sinkuille ei ole mitään ja samalla kaikesta pitää maksaa ylimääräistä, niin neliöistä kuin ruuasta. Sinkku joutuu myös kantamaan kaikki riskit yksin. Ei sovi sinkkuilu heikkohermoisille.

PARISKUNNAN EURO ON SINKUN 27 SENTTIÄ/AAMULEHTI 1.7.13

Asumis- ja elämiskulut johtavat siihen, että yhteiselo on sinkkuutta halvempaa. Suurin ero pariskuntien ja sinkkujen toimeentulosta syntyy asumisesta. Mitä pienempi asunto, sitä kalliimpi neliöhinta.

Tilastokeskus selvitti, kuinka paljon työssä käyville sinkuille ja pariskunnille jää rahaa käteen asumis- ja elämiskulujen jälkeen. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella lapsettomalle alle 35-vuotiaalle pariskunnalle jää keskimäärin 1 368 euroa eli 684 euroa henkeä kohden. Sinkulle jää 364 euroa.

Suomen yli miljoonasta yhden hengen taloudesta noin joka kolmas on Tilastokeskuksen mukaan pienituloinen. Alle 35-vuotiaista sinkuista 43,9 prosenttia lasketaan luokkaan ”köyhä yksin asuva”.

Sinkulle jää keskimäärin noin neljä kertaa vähemmän rahaa säästettäväksi. Se tekee ainakin maallisten unelmien toteuttamisesta sinkuille vaikeampaa.

Keskiarvotuloja vertailemalla selviää, että pääkaupunkiseudulla pariskunnan euro on sinkun 23 senttiä. Muualla Suomessa se on 27 senttiä. Sinkku tulee hieman paremmin toimeen pääkaupunkiseudun ulkopuolella pitkälti pienempien asumiskustannusten vuoksi.

Näissä ei koskaan oteta kunnolla huomioon perheellistymisen kustannuksia pitkällä tähtäimellä. Esim itse olisin sinkkuna tyytynyt max rivarineliöön, 120 k€. Se olisi ollut ainakin 10 vuotta ollut maksettuna yksin.

Sen sijaan menin sinne minne sladdi vei ja perheellistyin. Vielä maksetaan muutama vuosi 400 k€ omakotitaloa, 80% minun varassani. Kaksi autoa, neljän sapuskat, kakaroiden harrastukset,lomareissut ainakin tuplakustannukset jne...

Joten pitkällä tähtäimellä sinkkuna pysyminen säästää huomattavasti vs perheellistyminen. Aikoinaan rouvan ällöystävätär (ahne ja typerä nainen) sanoi mieleenpainuvasti "Vieläkö se sun miehes työkaveri on vapaa? Sillä on varmaan paljon rahaa säästössä kun se on ollut niin pitkään sinkku (35v jeppe tuolloin) ja hyvissä hommissa...". Jepjep, mihin ne ukkomiehen rahat katoaa?

Pariskunta = 2 ihmistä, kahden hengen talous

Sinkku = 1 ihminen, yhden hengen talous

Pariskunta on perhe, mutta pariskunta ei automaattisesti tarkoita lapsiperhettä nyt eikä tulevaisuudessa. Totta kai työtön pariskunta pärjää pitkässäkin juoksussa huonommin kuin hyvin ansaitseva sinkku, mutta eiköhän se kaikista parhaiten toimeentuleva talousyksikkö kuitenkin ole työssäkäyvä lapseton pariskunta, erityisesti jos molemmilla hyvät ansiot.

AP tarkoittaa siis lapsettomia PARISKUNTIA. Yksinsuvat ei todellakaan pääse helpommalla.

Kyllä lapsettomana pariskuntana kaikki on niin helpompaa. Asuminen ja eläminen ylipäänsä hyvin edullista ilman lapsia.

Vierailija kirjoitti:

AP tarkoittaa siis lapsettomia PARISKUNTIA. Yksinsuvat ei todellakaan pääse helpommalla.

Ei pidä yleistää. Yksinasuvia on puolet suomalaisista kotitalouksista ja siihen joukkoon mahtuu monenmoista laidasta laitaa, opiskelijasinkusta insinööriin, ja muuttotappioseudun aikamiespojasta eiralaiseen eläkeläisrouvaan. Yksinasuminen voi lisätä yksinäisyyttä, mutta yksinasuminen ei myöskään automaattisesti tarkoita yksinäisyyttä. Työttömän tai pienituloisen yksinasuvan tai eronneen elämä voi olla taloudellista vaikeaa, mutta onko kainuulaisen velattomalla kotitilallaan vaatimattomasti elelevän, metsästystä ja kalastusta harrastavan poikamiehen elämä helpompaa vai vaikeampaa kuin kajaanilaisen lapsiperheen?

Mjauuu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja koiraton myös.

Tämä.

Käsittämättömän moni lapsiperhe hommaa vielä koiran lisäriesaksi - ja sitten valitetaan, että on liikaa hommaa.

Lopputulos on lauma huonosti käyttäytyviä kakaroita ja rakkeja, jotka on rasite myös naapurustolle.

Näiden sijaan kannattaa hankkia kissa :)

Kissa vaatii yhtä paljon hoitoa ja huolenpitoa kuin koira. On yleinen väärä ajatus, että kissa on helppo ja vaatimaton lemmikki. Toki ei ole yhtä äänekäs kuin yötä päivää räkyttävä koira eikä siten äänellään häiritse naapureita, mutta aktivointia kissakin tarvitsee voidakseen hyvin. Päivittäisiä ulkoilulenkkejä valjaissa, jos ei ole aidattua pihaa, jossa voi ulkoilla vapaasti, sisäleikkejä, laadukasta ruokaa, terveydestä huolehtimista. Ja paljon rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössähän koko suomalainen yhteiskunta on aina lapsiperheiden puolella. Hirveästi kaikkea ilmaistoimintaa ja tukea. Sinkuille ei ole mitään ja samalla kaikesta pitää maksaa ylimääräistä, niin neliöistä kuin ruuasta. Sinkku joutuu myös kantamaan kaikki riskit yksin. Ei sovi sinkkuilu heikkohermoisille.

PARISKUNNAN EURO ON SINKUN 27 SENTTIÄ/AAMULEHTI 1.7.13

Asumis- ja elämiskulut johtavat siihen, että yhteiselo on sinkkuutta halvempaa. Suurin ero pariskuntien ja sinkkujen toimeentulosta syntyy asumisesta. Mitä pienempi asunto, sitä kalliimpi neliöhinta.

Tilastokeskus selvitti, kuinka paljon työssä käyville sinkuille ja pariskunnille jää rahaa käteen asumis- ja elämiskulujen jälkeen. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella lapsettomalle alle 35-vuotiaalle pariskunnalle jää keskimäärin 1 368 euroa eli 684 euroa henkeä kohden. Sinkulle jää 364 euroa.

Suomen yli miljoonasta yhden hengen taloudesta noin joka kolmas on Tilastokeskuksen mukaan pienituloinen. Alle 35-vuotiaista sinkuista 43,9 prosenttia lasketaan luokkaan ”köyhä yksin asuva”.

Sinkulle jää keskimäärin noin neljä kertaa vähemmän rahaa säästettäväksi. Se tekee ainakin maallisten unelmien toteuttamisesta sinkuille vaikeampaa.

Keskiarvotuloja vertailemalla selviää, että pääkaupunkiseudulla pariskunnan euro on sinkun 23 senttiä. Muualla Suomessa se on 27 senttiä. Sinkku tulee hieman paremmin toimeen pääkaupunkiseudun ulkopuolella pitkälti pienempien asumiskustannusten vuoksi.

Näissä ei koskaan oteta kunnolla huomioon perheellistymisen kustannuksia pitkällä tähtäimellä. Esim itse olisin sinkkuna tyytynyt max rivarineliöön, 120 k€. Se olisi ollut ainakin 10 vuotta ollut maksettuna yksin.

Sen sijaan menin sinne minne sladdi vei ja perheellistyin. Vielä maksetaan muutama vuosi 400 k€ omakotitaloa, 80% minun varassani. Kaksi autoa, neljän sapuskat, kakaroiden harrastukset,lomareissut ainakin tuplakustannukset jne...

Joten pitkällä tähtäimellä sinkkuna pysyminen säästää huomattavasti vs perheellistyminen. Aikoinaan rouvan ällöystävätär (ahne ja typerä nainen) sanoi mieleenpainuvasti "Vieläkö se sun miehes työkaveri on vapaa? Sillä on varmaan paljon rahaa säästössä kun se on ollut niin pitkään sinkku (35v jeppe tuolloin) ja hyvissä hommissa...". Jepjep, mihin ne ukkomiehen rahat katoaa?

No nuo sun mainitsemat asiat ei kyllä ole mitään lapsiperheen välttämättömiä menoja :D on myös perheitä jotka asuu kerrostaloasunnoissa ja autojakin on vain yksi tai ei ollenkaan! Mutta ehkä paheksut heitäkin kun ei sovi tuollainen elämäntapa sinun maailmankuvaan.

Teinin äiti voi aivan hyvin lähteä keikalle. Itse asiassa, minä olen kahden nuoremman lapsen äiti, ja olen kyllä käynyt keikoilla (lapset ovat olleet isänsä kanssa). Olen käynyt yksin myös ulkomaanmatkoilla. Eli jos toinen vanhempi on kuvioissa joko samassa perheessä tai niin, että lapset ovat välillä hänen luonaan, onnistuu kyllä tällaiset jopa aika helposti. Sitten toki, jos on yh, se vaatii vähän sumplimista - joidenkin vuosien ajan. Mutta ei teinin äidin tarvitse olla koko ajan kotona vahtimassa lasta. Omituinen ajatuskin! Silloin kun itse olin teini, saatoin joskus olla vaikka viikonkin yksin kotona, kun en halunnut lähteä muun perheen mukana hiihtolomamatkalle tai mökille.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun mainitset, niin tottahan tuo on. Lapsettomana joskus melkein hävettää oman elämäni sietämätön keveys verrattuna perheellisten ikuiseen raatamiseen. Rahaa jää säästöön ja sen kaiken voin käyttää oman mieleni mukaan ja itseeni. Voi valita kivan sporttiauton eikä tarvitse tyytyä siihen tylsään käytännölliseen perhepakkaukseen, johon mahtuvat lapset ja heidän rojunsa. Kodissa voi panostaa sisustukseen, oleskelutiloihin ja yleellisyyteen, kun ei ole sitä pakollista ylimääräistä koppiriviä lapsille ja tylsää lastenkestävää vessaa. Voi toteuttaa aikuisten unelmia, matkustella, kokeilla uusia harrastuksia ja tarttua tilaisuuksiin vaikka siltä istumalta ilman hankalia järjestelyjä kotona. Raskaan työpäivän jälkeen lapsellisilla (no, äideillä nyt yleensä ainakin) odottaa vielä toinen työpäivä kotona, kun taas me lapsettomat voidaan lähteä kasvohoitoon, konserttiin tai kuntosalille tuulettumaan työpäivästä ja keräämään voimia seuraavaan päivään. Meille jää aikaa ja voimia panostaa itseemme ja parisuhteeseemme. Että ihmekös tuo sitten jos lapsellisilla on naama astetta vähemmän freesimpi ja pinna kireällä töissä ja kateutta lapsettomien helppoa elämää kohtaa.

Ei tuo sinun elämäsi "keveys" lapsettomuudesta johdu, vaan siitä, että sinulla on riittävät tulot tuollaiseen elämään. Ei kaikilla työssäkäyvillä sinkuilla ole varaa elää noin. Ja sitten niistäkin, joilla olisi varaa, suurimmalla osalla ei ole energiaa niin aktiiviseen elämään. Merkittävä osa ihmisistä ei jaksa työpäivien jälkeen juosta kasvohoidoissa ja konserteissa, vaan he lojuvat sohvalla lepäämässä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomilla ihmisillä on varmasti omat haasteensa elämässä. Tai sitten ei; varmasti on lapsettomia, joiden elämä on helppoa kuin mikä, MUTTA varmasti on myös lapsiperheitä ja vanhempia, joiden elämä on helppoa kuin mikä.

Ei yksistään lasten olemassa olo tee elämästä joko helppoa / vaikeaa.

Lapsettomalla saattaa olla suuret haasteet omassa elämässään.

Mutta toki itsekin (monen lapsen vanhempana) välillä mietin, että vitsit miten helppoa olisi vaikka lähteä miehen kanssa matkoille, kun lähtisi vaan:D Mutta onneksi meitä on siunattu myös hyvillä tukiverkoilla, pitää vain kysyä välissä lapsille hoitopaikka ja sitten pääsee lähtemään.

Lapsettomalla sinkulla on se 4 viikkoa kesälomaa ja viikko talvilomaa ja asumisen ym. kustannukset yksin maksettavana, niin rajoitti kyllä matkustelua. Ehkä ikävin juttu oli se, että yhden hengen hotellihuoneet tai myös retkeilymajahuoneet ovat kallita tai niitä ei ole. Sitten maksat yksin kahden hengen huoneen tai nukut vieraan kanssa. Retkeillessä kannat yksin teltan ja keittimen ja jos koipi katkeaa, niin odottelet jotakuta apuun. Ja joskus olisi kiva olla matkaseuraa, mutta pariskunnat ovat siinä omassa kuplassa. No, siltikin ehdin ennen lapsenhankintaa matkustella ihan tarpeeksi, kivaa oli ja ei enää ole hinkua. Eläkeläisenä on taas aikaa, mutta silloin ei todennäköisesti enää jaksa tuota puoli-ilmaista matkustelua ja köyhänä ei pysty muuhun, joten varmaan ne matkailut oli siinä. Hyvä, kun tuli nuorena mentyä ennen kuin oli lapsia!

Oletko muuten tullut ajatelleeksi, että kun yh huomaa että roskis haisee ja ulkona on 30 astetta pakkasta, niin seuraavaksi alkaa lapsen pukeminen roskiksen vientiä varten? :D No, muutaman vuoden se vaihe vain kestää. Meinaan vaan kun sinusta on raskasta viedä mummolaan lapset että pääset miehen kanssa kahdestaan reissaamaan. :)

Tosiaan elämässä on paljon raskaita juttuja ja pikkulapsiaika on vain yksi joukossa. Ja siinä on paljon myönteisiä asioita myös, toisin kuin monissa muissa raskaissa elämänvaiheissa. Joskus sattuu vielä useampi raskas elämänvaihe päällekkäin ja näinkin voi käydä myös lapsettomalle sinkulle.

Minä ja mieheni olemme yli kolmekymppisiä emmekä lapsia halua. Molemmat olemme sen aina tienneet. Tälläkin hetkellä juon vielä aamukahvia sängyssä mieheni kanssa ja nautimme hiljaisuudesta. Illalla lähdemme ystäväpariskunnan luokse iltaa istumaan. Elämä on mukavaa. Teemme molemmat reissutyötä joten tähän elämäntyyliin eivät lapset edes sovi.

Jos meillä olisi lapsia tekisin jo päivän toista ateriaa lapsien kiljuessa vieressä ja illalla metsästäisin heille hoitopaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Mjauuu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja koiraton myös.

Tämä.

Käsittämättömän moni lapsiperhe hommaa vielä koiran lisäriesaksi - ja sitten valitetaan, että on liikaa hommaa.

Lopputulos on lauma huonosti käyttäytyviä kakaroita ja rakkeja, jotka on rasite myös naapurustolle.

Näiden sijaan kannattaa hankkia kissa :)

Kissa vaatii yhtä paljon hoitoa ja huolenpitoa kuin koira. On yleinen väärä ajatus, että kissa on helppo ja vaatimaton lemmikki. Toki ei ole yhtä äänekäs kuin yötä päivää räkyttävä koira eikä siten äänellään häiritse naapureita, mutta aktivointia kissakin tarvitsee voidakseen hyvin. Päivittäisiä ulkoilulenkkejä valjaissa, jos ei ole aidattua pihaa, jossa voi ulkoilla vapaasti, sisäleikkejä, laadukasta ruokaa, terveydestä huolehtimista. Ja paljon rakkautta.

Totta. Ei kissa ole mikään hiljaa sohvannurkassa makaava huomaamaton karvakasa. Jos näin on, niin kissa ei ole terve. Olen sitä mieltä,että perheeseen, jossa on vauva tai taaperoita, ei pitäisi hankkia mitään lemmikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseton pääsee helpolla lapsiin liittyvissä asioissa.

Monessa muussa asiassa ei sitten pääsekään, sitä lapselliset eivät ehkä huomaa oma perhe-elämänsä tiimmellyksessä. Meillä ainakin töissä jaetaan parhaat loma-ajat perheellisille. Lapset aiheuttavat paljon sairauspoissaoloja, jonkun on hoidettava nekin työvuorot, joskus lyhyelläkin varoajalla.

Tuo on laitonta. Ota yhteys liittoon.

Kunpa ihmiset tajuaisi että on työnantajan velvollisuus pitää huolta siitä että oikeus toteutuu työpaikoilla. Ei ole siis niiden äitien/isien vika jos touhu on epäoikeudenmukaista. Varsinkin ihan pienten lasten vanhemmilla on esim. kesäisinkin mahdollisuus pitää lapsensa päiväkodissa. Ei ole perheen hyvinvoinnin kannalta mitenkään välttämätöntä että aina juuri heinäkuussa lomaillaan. Pienten koululaisten kohdalla toki tilanne on haastavampi kun päivähoitoon ei enää pääse.

Ei ole lapsellisten vika ei, mutta ainakin meidän töissä lapselliset vaatii niitä parhaita loma-aikoja itselleen, eikä suhtaudu kovin myötätuntoisesti, jos me lapsettomatkin haluttais lomailla heinäkuussa :D Minulta on kerran jopa kysytty, että mitä niin tärkeää menoa minulla muka on, että pitää saada heinäkuulle vapaata, kun alettiin alustavasti palaverissa suunnitella kesälomia. En silloin nuorena, työuraani aloittavana osannut perustella asiaani ja parhaat lomat meni ohi, kun perheelliset listasi kaikki puuhamaaraissut, serkkutapaamiset, lomamökit ja puolison lomat yms. tiskiin. Aikani alistuin tähän, mutta tarpeeksi monta vuotta kun kärvistelin, niin otin asian puheeksi ja onneksi esimies on reilu ja ymmärsi, joten lopulta minäkin pääsin vuorollani lomalle kesän parhaina kuukausina.

Vierailija kirjoitti:

Ja juuri siksi osa meistä on lapsettomia. Me ei haluta kaikkia noita ongelmia.

Vain itsekäs lyhytnäköinen laiskuri on lapseton. Aloittajan kaveri on keski-ikäinen täti, joka rilluttelee jossain keikoilla kuin teini vaikka tuossa iässä pitäisi olla kotona kasvattamassa lapsia.

Lapseton ilmeisesti haluaa myös yksinäisen vanhuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössähän koko suomalainen yhteiskunta on aina lapsiperheiden puolella. Hirveästi kaikkea ilmaistoimintaa ja tukea. Sinkuille ei ole mitään ja samalla kaikesta pitää maksaa ylimääräistä, niin neliöistä kuin ruuasta. Sinkku joutuu myös kantamaan kaikki riskit yksin. Ei sovi sinkkuilu heikkohermoisille.

PARISKUNNAN EURO ON SINKUN 27 SENTTIÄ/AAMULEHTI 1.7.13

Asumis- ja elämiskulut johtavat siihen, että yhteiselo on sinkkuutta halvempaa. Suurin ero pariskuntien ja sinkkujen toimeentulosta syntyy asumisesta. Mitä pienempi asunto, sitä kalliimpi neliöhinta.

Tilastokeskus selvitti, kuinka paljon työssä käyville sinkuille ja pariskunnille jää rahaa käteen asumis- ja elämiskulujen jälkeen. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella lapsettomalle alle 35-vuotiaalle pariskunnalle jää keskimäärin 1 368 euroa eli 684 euroa henkeä kohden. Sinkulle jää 364 euroa.

Suomen yli miljoonasta yhden hengen taloudesta noin joka kolmas on Tilastokeskuksen mukaan pienituloinen. Alle 35-vuotiaista sinkuista 43,9 prosenttia lasketaan luokkaan ”köyhä yksin asuva”.

Sinkulle jää keskimäärin noin neljä kertaa vähemmän rahaa säästettäväksi. Se tekee ainakin maallisten unelmien toteuttamisesta sinkuille vaikeampaa.

Keskiarvotuloja vertailemalla selviää, että pääkaupunkiseudulla pariskunnan euro on sinkun 23 senttiä. Muualla Suomessa se on 27 senttiä. Sinkku tulee hieman paremmin toimeen pääkaupunkiseudun ulkopuolella pitkälti pienempien asumiskustannusten vuoksi.

Näissä ei koskaan oteta kunnolla huomioon perheellistymisen kustannuksia pitkällä tähtäimellä. Esim itse olisin sinkkuna tyytynyt max rivarineliöön, 120 k€. Se olisi ollut ainakin 10 vuotta ollut maksettuna yksin.

Sen sijaan menin sinne minne sladdi vei ja perheellistyin. Vielä maksetaan muutama vuosi 400 k€ omakotitaloa, 80% minun varassani. Kaksi autoa, neljän sapuskat, kakaroiden harrastukset,lomareissut ainakin tuplakustannukset jne...

Joten pitkällä tähtäimellä sinkkuna pysyminen säästää huomattavasti vs perheellistyminen. Aikoinaan rouvan ällöystävätär (ahne ja typerä nainen) sanoi mieleenpainuvasti "Vieläkö se sun miehes työkaveri on vapaa? Sillä on varmaan paljon rahaa säästössä kun se on ollut niin pitkään sinkku (35v jeppe tuolloin) ja hyvissä hommissa...". Jepjep, mihin ne ukkomiehen rahat katoaa?

Tuo kaikkihan on seurausta omista valinnoistasi. Jos nyt saisit valita uudestaan, tekisitkö toisin - vai valitsisitko silti perhe-elämän, vaikka sen seurauksena sinulla jääkin vähemmän rahaa säästöön? Ja mikä estää asumasta siinä rivarineliössä?