Lue keskustelun säännöt.
Lapseton pääsee niin helpolla
27.08.2021 |
Katselen lapsettoman facebookkia. On taas keikalla, kun ei ole lapsia eikä miestä. Itselläni oli aika iso kina tänään teinin kanssa. Se on toki selvitetty ja lapsi on valtavan rakas vaikka on ollut melkoisen tempperamenttinen pienestä pitäen. Onko huono ihminen jos miettii kuinka helpolla lapsettomat pääsee? Ei lasten sairasteluita, kiukkuja, teini - iän ongelmia yms.
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseton pääsee helpolla lapsiin liittyvissä asioissa.
Monessa muussa asiassa ei sitten pääsekään, sitä lapselliset eivät ehkä huomaa oma perhe-elämänsä tiimmellyksessä. Meillä ainakin töissä jaetaan parhaat loma-ajat perheellisille. Lapset aiheuttavat paljon sairauspoissaoloja, jonkun on hoidettava nekin työvuorot, joskus lyhyelläkin varoajalla.
Tuo on laitonta. Ota yhteys liittoon.
Kunpa ihmiset tajuaisi että on työnantajan velvollisuus pitää huolta siitä että oikeus toteutuu työpaikoilla. Ei ole siis niiden äitien/isien vika jos touhu on epäoikeudenmukaista. Varsinkin ihan pienten lasten vanhemmilla on esim. kesäisinkin mahdollisuus pitää lapsensa päiväkodissa. Ei ole perheen hyvinvoinnin kannalta mitenkään välttämätöntä että aina juuri heinäkuussa lomaillaan. Pienten koululaisten kohdalla toki tilanne on haastavampi kun päivähoitoon ei enää pääse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä et ap pääse keikoille koska sulla on teini?
Minä en pääse edes vartin lenkille koska minulla on taapero.
Teinin sentään voi jättää kotiin muutamaksi tunniksi kun keikalla riekkuu.
Aina ei ole oma valinta. Jotkut tulevat raskaaksi vaikka eivät haluaisi. Jotkut taas haluaisivat lapsia mutta eivät koskaan saa.
Lapsiperheaika on ohikiitävä hetki elämässä, paitsi jos niitä lapsia tekee jatkuvasti lisää. Oma valinta. Lapsenhoito on raskasta ekat 3 vuotta, paitsi jos lapsi on helppo ja tukiverkko hyvä. Jonnekin rokkifestareille lähtöä lapsi rajoittaa pitkään, paitsi jos toinen vanhempi jää kotiin tai jos ottaa lapsen mukaan. Useimmat ratkaisevat asian käymällä ensin tarpeeksi eri pailkkoissa ja tekemällä lapset vasta sitten. Nuorena lapset hankkimalla tämä ei onnistu, mutta nämä vanhemmat yleensä eroavat ja sitten pääsee menemään sen toisen vanhemman hoitovuorolla. Totaaliyhärit pääsevät festareille tai yksin juoksulenkille tai yksin vessaan, jos heillä on pirteitä isovanhempia tai vastaavia tyyppejä, jotka ottavat lapsen hoitoon.
Jos on kaksi vanhempaa ja yksi lapsi, niin eipä se lapsenhoito rasita jos se jaetaan tasan. Puolet ajasta on lapsivapaata. Se on sitten oma valinta, jos hankkii useamman lapsen. Talonrakennus, työt ym. ei liity suoraan lapsiin, taloa ei ole pakko rakentaa itse ja töissä käy sinkutkin. Parisuhdeaikaa jos haluaa viettää ilman lapsia muulloinkin kun heidän nukkuessa, niin joko jättää lapset tekemättä tai perustaa perheyrityksen, jossa molemmat töissä. Muuten se on mummolaviikonloppujen tai MLL:n lastenhoitajan takana muutaman vuoden. Pariskunnat nyt kuitenkin voi yleensä harrastaa kaikenlaista ihan oman perheen hoitoavun varassa, käydä kaupassa yksin ym.
Pikkulapsiajassa oli joitain raskaita juttuja, mutta raskaampaa oli huonossa työpaikassa. Kamalat työajat, fyysinen raskas työ, kiire, vaikeat asiakkaat, ilkeät pomot. Oli helpotus päästä lapsen kanssa kotiin.
Vanhustenhoitoon verrattuna lapsenhoito on kuin huviretki. Lapsettomana sinkkuna kun valvoin öisin heräilevän dementikon kanssa, niin aika naurettavalta kuulosti lapsiperheiden valittelut. Tietysti hänet oli pakko lopulta sijoittaa vanhainkotiin, ja se vasta raskasta oli kun näki miten surkea hoito siellä oli ja miten tuttu ihminen muuttui vihannekseksu. Lapsiperheaika on iloista ja mukavaa. Nuoruuskin on, jos sen saa viettää huolettomana, ja minä sain, mistä olen kiitollinen. Ei se nuoruus lapsettomillakaan jatku ikuisesti. Kaikki muut paitsi lapsiin liittyvät vaikeudet kohtaavat muitakin kun lapsiperheitä.
Vierailija kirjoitti:
Ja koiraton myös.
Tämä.
Käsittämättömän moni lapsiperhe hommaa vielä koiran lisäriesaksi - ja sitten valitetaan, että on liikaa hommaa.
Lopputulos on lauma huonosti käyttäytyviä kakaroita ja rakkeja, jotka on rasite myös naapurustolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellistä marttyyrimeininkiä. Mulla ei ole yhtään unelmaa, mitä kaksi lastamme olisivat estäneet, mutta sellaisia on joita he ovat varmaan hidastaneet. Pieni hinta.
Onhan niitä karmeita hetkiä ollut: esikoinen itki refluksiaan yötä päivää ekan puolivuotta ja väsymys alkoi mennä ihan psykoosin puolelle, kaikki kerrat kun itse on ollut pahasti sairas mutta täytynyt hoitaa lapset tarpeet, ne pelot ja ahdistus ja neuvottomuus kun esikoista koulukiusattiin, kun nuoremman nepsydiagnoosi tuli ja kaikki siihen liittyvä tutkimuksissa ja palavereissa ramppaaminen huolen ja surun lisäksi, kaikki ne miljoonat isommat ja pienemmät hetket kun vieraat eivät ymmärrä lapseni epätavallista tapaa olla vuorovaikutuksessa, se aika kun isommalla epäiltiin syöpää, ne kaikki miljoonat kerrat kun itselle ei pysty ostamaan mitään uutta kun rahat riittävät vain lapsien tarpeisiin..
Ja onhan niitä upeita hetkiä ollut; hyökyvä rakkaus omaa vauvaa kohtaan, ensimmäiset hymyt, ensimmäiset askeleet, ensimmäinen "äiti", jokainen kerta kun perheenä istutaan syömään, jokainen ilta kun saa halata ja kuulla "rakastan sua äiti", jokainen joulu, kaikki synttärit, ylpeys kaikista uusista taidoista varsinkin niistä joiden eteen lapsi on joutunut tekemään paljon työtä, kaikki tilanteet joissa näen ja kuulen että minun lapseni on ihminen joka ottaa toiset huomioon ja välittää ihmisistä ja maailmasta, kaikki upeat keskustelut (usein kainalossa viltin alla) ihmetellen maailmaa ja elämää.. Meidän lapset on niin hyviä tyyppejä, joilla on mielenkiintoisia ajatuksia!
Olen jäänyt plussan puolelle, todellakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käytännössähän koko suomalainen yhteiskunta on aina lapsiperheiden puolella. Hirveästi kaikkea ilmaistoimintaa ja tukea. Sinkuille ei ole mitään ja samalla kaikesta pitää maksaa ylimääräistä, niin neliöistä kuin ruuasta. Sinkku joutuu myös kantamaan kaikki riskit yksin. Ei sovi sinkkuilu heikkohermoisille.
Ei todellakaan sovi eikä vähiten muiden ihmisten asenteiden takia. On tyrmistyttävää, että jotkut ihmiset kokevat nykyäänkin hyväksyttäväksi puida esim. sinkun mahdollisia traumoja tai frigidiyttä/impotenssia selän takana mahdollisiksi syiksi sille, miksi sinkku ei ole "löytänyt ketään". Seksuaalisesta suuntautumisesta sentään kehdataan udella päin naamaa. Ilmeisesti jotkut kokevat, että lapseton sinkku pääsee liian helpolla ja sinkkua on siis "rangaistava" tahdittomilla uteluilla ja mauttomilla töksäytyksillä, jotta ymmärtäisi paikkansa. Onneksi uusien sukupolvien myötä tämä alkaa olla katoavaa kansanperinnettä. Nuoret eivät suhtaudu sinkkuihin läheskään yhtä ennakkoluuloisesti ja halveksivasti kuin aiemmat ikäpolvet.
Jep. Huolehdin kaikin tavoin psykoosisairaudesta kärsivästä siskostani ja hänen lapsistaan sekä syöpää sairastavasta vanhemmastani. Joskus riittää aikaa itsellekin. Julkisuuteen en näytä kuin ne hetket, jolloin sitä aikaa itselle on.
Helppoa on tämä lapsettoman elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheaika on ohikiitävä hetki elämässä, paitsi jos niitä lapsia tekee jatkuvasti lisää. Oma valinta. Lapsenhoito on raskasta ekat 3 vuotta, paitsi jos lapsi on helppo ja tukiverkko hyvä. Jonnekin rokkifestareille lähtöä lapsi rajoittaa pitkään, paitsi jos toinen vanhempi jää kotiin tai jos ottaa lapsen mukaan. Useimmat ratkaisevat asian käymällä ensin tarpeeksi eri pailkkoissa ja tekemällä lapset vasta sitten. Nuorena lapset hankkimalla tämä ei onnistu, mutta nämä vanhemmat yleensä eroavat ja sitten pääsee menemään sen toisen vanhemman hoitovuorolla. Totaaliyhärit pääsevät festareille tai yksin juoksulenkille tai yksin vessaan, jos heillä on pirteitä isovanhempia tai vastaavia tyyppejä, jotka ottavat lapsen hoitoon.
Jos on kaksi vanhempaa ja yksi lapsi, niin eipä se lapsenhoito rasita jos se jaetaan tasan. Puolet ajasta on lapsivapaata. Se on sitten oma valinta, jos hankkii useamman lapsen. Talonrakennus, työt ym. ei liity suoraan lapsiin, taloa ei ole pakko rakentaa itse ja töissä käy sinkutkin. Parisuhdeaikaa jos haluaa viettää ilman lapsia muulloinkin kun heidän nukkuessa, niin joko jättää lapset tekemättä tai perustaa perheyrityksen, jossa molemmat töissä. Muuten se on mummolaviikonloppujen tai MLL:n lastenhoitajan takana muutaman vuoden. Pariskunnat nyt kuitenkin voi yleensä harrastaa kaikenlaista ihan oman perheen hoitoavun varassa, käydä kaupassa yksin ym.
Pikkulapsiajassa oli joitain raskaita juttuja, mutta raskaampaa oli huonossa työpaikassa. Kamalat työajat, fyysinen raskas työ, kiire, vaikeat asiakkaat, ilkeät pomot. Oli helpotus päästä lapsen kanssa kotiin.
Vanhustenhoitoon verrattuna lapsenhoito on kuin huviretki. Lapsettomana sinkkuna kun valvoin öisin heräilevän dementikon kanssa, niin aika naurettavalta kuulosti lapsiperheiden valittelut. Tietysti hänet oli pakko lopulta sijoittaa vanhainkotiin, ja se vasta raskasta oli kun näki miten surkea hoito siellä oli ja miten tuttu ihminen muuttui vihannekseksu. Lapsiperheaika on iloista ja mukavaa. Nuoruuskin on, jos sen saa viettää huolettomana, ja minä sain, mistä olen kiitollinen. Ei se nuoruus lapsettomillakaan jatku ikuisesti. Kaikki muut paitsi lapsiin liittyvät vaikeudet kohtaavat muitakin kun lapsiperheitä.
Lapsuus kestää virallisesti 18 vuotta. Koko sen ajan olet ainakin periaatteessa vastuussa kyseisestä henkilöstä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheaika on ohikiitävä hetki elämässä, paitsi jos niitä lapsia tekee jatkuvasti lisää. Oma valinta. Lapsenhoito on raskasta ekat 3 vuotta, paitsi jos lapsi on helppo ja tukiverkko hyvä. Jonnekin rokkifestareille lähtöä lapsi rajoittaa pitkään, paitsi jos toinen vanhempi jää kotiin tai jos ottaa lapsen mukaan. Useimmat ratkaisevat asian käymällä ensin tarpeeksi eri pailkkoissa ja tekemällä lapset vasta sitten. Nuorena lapset hankkimalla tämä ei onnistu, mutta nämä vanhemmat yleensä eroavat ja sitten pääsee menemään sen toisen vanhemman hoitovuorolla. Totaaliyhärit pääsevät festareille tai yksin juoksulenkille tai yksin vessaan, jos heillä on pirteitä isovanhempia tai vastaavia tyyppejä, jotka ottavat lapsen hoitoon.
Jos on kaksi vanhempaa ja yksi lapsi, niin eipä se lapsenhoito rasita jos se jaetaan tasan. Puolet ajasta on lapsivapaata. Se on sitten oma valinta, jos hankkii useamman lapsen. Talonrakennus, työt ym. ei liity suoraan lapsiin, taloa ei ole pakko rakentaa itse ja töissä käy sinkutkin. Parisuhdeaikaa jos haluaa viettää ilman lapsia muulloinkin kun heidän nukkuessa, niin joko jättää lapset tekemättä tai perustaa perheyrityksen, jossa molemmat töissä. Muuten se on mummolaviikonloppujen tai MLL:n lastenhoitajan takana muutaman vuoden. Pariskunnat nyt kuitenkin voi yleensä harrastaa kaikenlaista ihan oman perheen hoitoavun varassa, käydä kaupassa yksin ym.
Pikkulapsiajassa oli joitain raskaita juttuja, mutta raskaampaa oli huonossa työpaikassa. Kamalat työajat, fyysinen raskas työ, kiire, vaikeat asiakkaat, ilkeät pomot. Oli helpotus päästä lapsen kanssa kotiin.
Vanhustenhoitoon verrattuna lapsenhoito on kuin huviretki. Lapsettomana sinkkuna kun valvoin öisin heräilevän dementikon kanssa, niin aika naurettavalta kuulosti lapsiperheiden valittelut. Tietysti hänet oli pakko lopulta sijoittaa vanhainkotiin, ja se vasta raskasta oli kun näki miten surkea hoito siellä oli ja miten tuttu ihminen muuttui vihannekseksu. Lapsiperheaika on iloista ja mukavaa. Nuoruuskin on, jos sen saa viettää huolettomana, ja minä sain, mistä olen kiitollinen. Ei se nuoruus lapsettomillakaan jatku ikuisesti. Kaikki muut paitsi lapsiin liittyvät vaikeudet kohtaavat muitakin kun lapsiperheitä.
Tuo sairaasta vanhemmasta huolehtiminen voi joillakin osua samaan aikaan, kun on huolehdittava myös omasta lapsesta. Kiva, jos on helpot lapset, kaikilla ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmetyttää, että aina ajatellaan lapsettomien pääsevän helpolla. Elämässä nyt ihan oikeasti on paljon vaikeampiakin asioita kuin vanhemmuus...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja koiraton myös.
Tämä.
Käsittämättömän moni lapsiperhe hommaa vielä koiran lisäriesaksi - ja sitten valitetaan, että on liikaa hommaa.Lopputulos on lauma huonosti käyttäytyviä kakaroita ja rakkeja, jotka on rasite myös naapurustolle.
Näiden sijaan kannattaa hankkia kissa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat kaiken sairauden alku
Sen huomaa kaikesta, minkä sinä suustasi ja näppäimistöltäsi päästät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseton pääsee helpolla lapsiin liittyvissä asioissa.
Monessa muussa asiassa ei sitten pääsekään, sitä lapselliset eivät ehkä huomaa oma perhe-elämänsä tiimmellyksessä. Meillä ainakin töissä jaetaan parhaat loma-ajat perheellisille. Lapset aiheuttavat paljon sairauspoissaoloja, jonkun on hoidettava nekin työvuorot, joskus lyhyelläkin varoajalla.
Tuo on laitonta. Ota yhteys liittoon.
Niin ja kuuluuhan henkilö liittoon? Ne palvelee vain maksavia jäseniä. Liittykää ihmiset liittoon!
No, jos vertaan elämääni siihen, mitä se oli ennen lapsia, niin kyllä, "pääsin helpolla" aiemmin.
Kärsin myös useita vuosia lapsettomuudesta, ja olisin antanut vaikka amputoida itseltäni raajan, jos lapsi olisi sillä saanut alkunsa. Onneksi sitä ei tarvittu, vaan IVF riitti.
Että en kyllä lainkaan kaipaa helppoa elämääni, vaikka toki joskus olisi mieluisaa lukea vaikka romaani yhdeltä istumalta, eikä vartin pätkissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheaika on ohikiitävä hetki elämässä, paitsi jos niitä lapsia tekee jatkuvasti lisää. Oma valinta. Lapsenhoito on raskasta ekat 3 vuotta, paitsi jos lapsi on helppo ja tukiverkko hyvä. Jonnekin rokkifestareille lähtöä lapsi rajoittaa pitkään, paitsi jos toinen vanhempi jää kotiin tai jos ottaa lapsen mukaan. Useimmat ratkaisevat asian käymällä ensin tarpeeksi eri pailkkoissa ja tekemällä lapset vasta sitten. Nuorena lapset hankkimalla tämä ei onnistu, mutta nämä vanhemmat yleensä eroavat ja sitten pääsee menemään sen toisen vanhemman hoitovuorolla. Totaaliyhärit pääsevät festareille tai yksin juoksulenkille tai yksin vessaan, jos heillä on pirteitä isovanhempia tai vastaavia tyyppejä, jotka ottavat lapsen hoitoon.
Jos on kaksi vanhempaa ja yksi lapsi, niin eipä se lapsenhoito rasita jos se jaetaan tasan. Puolet ajasta on lapsivapaata. Se on sitten oma valinta, jos hankkii useamman lapsen. Talonrakennus, työt ym. ei liity suoraan lapsiin, taloa ei ole pakko rakentaa itse ja töissä käy sinkutkin. Parisuhdeaikaa jos haluaa viettää ilman lapsia muulloinkin kun heidän nukkuessa, niin joko jättää lapset tekemättä tai perustaa perheyrityksen, jossa molemmat töissä. Muuten se on mummolaviikonloppujen tai MLL:n lastenhoitajan takana muutaman vuoden. Pariskunnat nyt kuitenkin voi yleensä harrastaa kaikenlaista ihan oman perheen hoitoavun varassa, käydä kaupassa yksin ym.
Pikkulapsiajassa oli joitain raskaita juttuja, mutta raskaampaa oli huonossa työpaikassa. Kamalat työajat, fyysinen raskas työ, kiire, vaikeat asiakkaat, ilkeät pomot. Oli helpotus päästä lapsen kanssa kotiin.
Vanhustenhoitoon verrattuna lapsenhoito on kuin huviretki. Lapsettomana sinkkuna kun valvoin öisin heräilevän dementikon kanssa, niin aika naurettavalta kuulosti lapsiperheiden valittelut. Tietysti hänet oli pakko lopulta sijoittaa vanhainkotiin, ja se vasta raskasta oli kun näki miten surkea hoito siellä oli ja miten tuttu ihminen muuttui vihannekseksu. Lapsiperheaika on iloista ja mukavaa. Nuoruuskin on, jos sen saa viettää huolettomana, ja minä sain, mistä olen kiitollinen. Ei se nuoruus lapsettomillakaan jatku ikuisesti. Kaikki muut paitsi lapsiin liittyvät vaikeudet kohtaavat muitakin kun lapsiperheitä.
Lapsuus kestää virallisesti 18 vuotta. Koko sen ajan olet ainakin periaatteessa vastuussa kyseisestä henkilöstä.
Hyvä ja tärkeä huomio, joka monella tuntuu unohtuvan. Lapsesta voi tosin olla huolta vielä täysi-ikaisenäkin vaikka ei varsinaisesti olisi vastuussa enää, samoin muista sukulaisista ja perheenjäsenistä. Nämä on niin yksilöllisiä tilanteita ettei oikeasti voi mennä sanomaan että milloin ja kenellä on raskasta tai helppoa, oli sitten lapsia tai ei. Esim. jossain perheessä voi olla niinkin että tuo pikkulapsiaika sujuu leppoisasti ja isommat haasteet alkaa vasta sen jälkeen. Elämässä voi joutua kohtaamaan vaikka mitä perhe- ja parisuhteisiin sekä omaan ja muiden terveyteen liittyvää, ja koulussa ja työelämässä on omat haasteensa.
Nyt kun mainitset, niin tottahan tuo on. Lapsettomana joskus melkein hävettää oman elämäni sietämätön keveys verrattuna perheellisten ikuiseen raatamiseen. Rahaa jää säästöön ja sen kaiken voin käyttää oman mieleni mukaan ja itseeni. Voi valita kivan sporttiauton eikä tarvitse tyytyä siihen tylsään käytännölliseen perhepakkaukseen, johon mahtuvat lapset ja heidän rojunsa. Kodissa voi panostaa sisustukseen, oleskelutiloihin ja yleellisyyteen, kun ei ole sitä pakollista ylimääräistä koppiriviä lapsille ja tylsää lastenkestävää vessaa. Voi toteuttaa aikuisten unelmia, matkustella, kokeilla uusia harrastuksia ja tarttua tilaisuuksiin vaikka siltä istumalta ilman hankalia järjestelyjä kotona. Raskaan työpäivän jälkeen lapsellisilla (no, äideillä nyt yleensä ainakin) odottaa vielä toinen työpäivä kotona, kun taas me lapsettomat voidaan lähteä kasvohoitoon, konserttiin tai kuntosalille tuulettumaan työpäivästä ja keräämään voimia seuraavaan päivään. Meille jää aikaa ja voimia panostaa itseemme ja parisuhteeseemme. Että ihmekös tuo sitten jos lapsellisilla on naama astetta vähemmän freesimpi ja pinna kireällä töissä ja kateutta lapsettomien helppoa elämää kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheaika on ohikiitävä hetki elämässä, paitsi jos niitä lapsia tekee jatkuvasti lisää. Oma valinta. Lapsenhoito on raskasta ekat 3 vuotta, paitsi jos lapsi on helppo ja tukiverkko hyvä. Jonnekin rokkifestareille lähtöä lapsi rajoittaa pitkään, paitsi jos toinen vanhempi jää kotiin tai jos ottaa lapsen mukaan. Useimmat ratkaisevat asian käymällä ensin tarpeeksi eri pailkkoissa ja tekemällä lapset vasta sitten. Nuorena lapset hankkimalla tämä ei onnistu, mutta nämä vanhemmat yleensä eroavat ja sitten pääsee menemään sen toisen vanhemman hoitovuorolla. Totaaliyhärit pääsevät festareille tai yksin juoksulenkille tai yksin vessaan, jos heillä on pirteitä isovanhempia tai vastaavia tyyppejä, jotka ottavat lapsen hoitoon.
Jos on kaksi vanhempaa ja yksi lapsi, niin eipä se lapsenhoito rasita jos se jaetaan tasan. Puolet ajasta on lapsivapaata. Se on sitten oma valinta, jos hankkii useamman lapsen. Talonrakennus, työt ym. ei liity suoraan lapsiin, taloa ei ole pakko rakentaa itse ja töissä käy sinkutkin. Parisuhdeaikaa jos haluaa viettää ilman lapsia muulloinkin kun heidän nukkuessa, niin joko jättää lapset tekemättä tai perustaa perheyrityksen, jossa molemmat töissä. Muuten se on mummolaviikonloppujen tai MLL:n lastenhoitajan takana muutaman vuoden. Pariskunnat nyt kuitenkin voi yleensä harrastaa kaikenlaista ihan oman perheen hoitoavun varassa, käydä kaupassa yksin ym.
Pikkulapsiajassa oli joitain raskaita juttuja, mutta raskaampaa oli huonossa työpaikassa. Kamalat työajat, fyysinen raskas työ, kiire, vaikeat asiakkaat, ilkeät pomot. Oli helpotus päästä lapsen kanssa kotiin.
Vanhustenhoitoon verrattuna lapsenhoito on kuin huviretki. Lapsettomana sinkkuna kun valvoin öisin heräilevän dementikon kanssa, niin aika naurettavalta kuulosti lapsiperheiden valittelut. Tietysti hänet oli pakko lopulta sijoittaa vanhainkotiin, ja se vasta raskasta oli kun näki miten surkea hoito siellä oli ja miten tuttu ihminen muuttui vihannekseksu. Lapsiperheaika on iloista ja mukavaa. Nuoruuskin on, jos sen saa viettää huolettomana, ja minä sain, mistä olen kiitollinen. Ei se nuoruus lapsettomillakaan jatku ikuisesti. Kaikki muut paitsi lapsiin liittyvät vaikeudet kohtaavat muitakin kun lapsiperheitä.
Tuo sairaasta vanhemmasta huolehtiminen voi joillakin osua samaan aikaan, kun on huolehdittava myös omasta lapsesta. Kiva, jos on helpot lapset, kaikilla ei ole.
No tuo lapsettomana huolehdittu oli isovanhempi. Tietysti omien vanhempien kanssa oli lapsiakin. Varmaan ihan normaalitasoisia. Mutta se nyt ei taas liity aloitukseen, jonka mukaan lapsettomien elämä on automaattoisesti huoletonta ja lapsiperheiden raatamista. Mikä ei pidä paikkaansa.
Ja 18 vuotta on yksi hujaus.
Ja koiraton myös.