Lue keskustelun säännöt.
Onko ihan mahdoton haave kun haluaisin kirjoittaa kirjan? Siis ihan julkaisukelpoisen?
Kirjan kirjoittaminen on ollut mun haave jo vuosia, mutta en vain ole saanut aikaiseksi laittaa mitään paperille. Tarina on mielessä ja olen hahmoja ja juonta kehitellyt, mutta pitäisi saada oikeasti ns. lihaa luiden ympärille eli kunnon tarina kasaan. Tiedän, että se eka versio ei ole lopullinen vaan pitää käydä kirja uudestaan läpi.
Sitten mietin sitäkin, että jos nyt saisin kirjan käsikirjoituksen kasaan, niin miten osaan valita mihin kustantamoon sen lähetän vai lähetänkö moneen yhtä aikaa? Omakustanteeseen ei ole varaa.
Viisastelijat voi pitää sormensa kurissa ja jättää viestinsä kirjoittamatta. Ihan konkreettisia vinkkejä tietävät voi antaa mulle neuvoja. :)
Kommentit (304)
Vierailija kirjoitti:
Itsekin suunnittelen fiktiivistä ihmisuhdedraamaa, mutta tarina perustuu löyhästi tositapahtumiin. Pitkän aikaa suunniteltu kosto eräälle ex-ystävälleni. Todellakin pidän huolen että ihmiset ovat tunnistettavia. Jos kunnon julkaisijaa ei löydy, sitten se TV-sarja, TV-show tai lehtiartikkeli.
Niin että sä aiot tarkoituksellisesti toimittaa lukuisten ihmisten saataville tietoa tai vihjausta yksityishenkilöstä siten, että tämä henkilö on siitä pääteltävissä? Liikut vaarallisilla vesillä, tässä alkaa olla kaikki elementit koossa yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen.
Susan Ruusunen syyllistyi tähän rikokseen Pääministerin Morsian - kirjallaan. Osui omaan nilkkaan, sillä kirjan tuotto jäi vähäiseksi, joutui korvaamaan taloudellissti, ja maine meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sun pitää asiaa kysyä tällaisessa paikassa, niin on mahdotonta.
Julkaisukelpoisen kirjan kirjoittaminen onnistuu keneltä tahansa, joka osaa sisältöä järkevästi tuottamaan. Julkaiseminen on eri juttu, jos on äärimmäisen lahjakas, voi löytää kustantamon joka haluaa julkaista tuotoksen. Jos on rahaa, voi julkaista omalla kustannuksella ja myydä yksittäiskappaleina samalla kun yrittää tarjota sitä kustantamoille.
Vierailija kirjoitti:
Ettei pääasia unohtuisi:
sinulla täytyy olla suhteita johonkin alan toimijaan.
Pyri siis vähintään tuttavaksi jonkun sellaisen kanssa.
Muuten on ainut toivo omakustanne, eikä sellaisilla yleensä tienata mitään, jos nyt siitä on kyse. Omaksi hyvikseen voi tietysti painaa teelmiään muutaman kappaleen verran.
Eikä tarvitse olla suhteita. Hyvä käsikirjoitus riittää.
Minäkin olen pyöritellyt mielessäni monenlaisia aiheita joista taitava kirjoittaja kirjan raapaisisi, erikoisia ja hieman tuollaista maagisen realismin kaltaisia aiheitakin. Henkilöitä on minusta vaikeampi keksiä, ja varsinkin niille nimiä, mutta voithan lainata kavereiden luonteenpiirteitä. Luonnostele henkiöt erikseen kaikkine piirteineen.
Minä olen myös käynyt pari hyvää kurssia ja innostus on kova. Mutta sitten: jaksaminen loppuu. Kirjoittaminen on jaksamisintensiivinen laji.
Sinulla täytyy jo ennen kirjaa olla valtavasti tekstejä kirjoitettuna, ehkä salanimellä julkaistunakin, ja sinulla täytyy olla sellainen sisäinen palo että kun istut koneen ääressä niin pari tuntia menee että hurahtaa, etkä malta katsella someakaan siinä välissä. Näin kieli, kirjoittajan ääni, pääsee kypsymään jo ennen kirjaa.
Kirjoituksen opettaja sanoisi että kirjoittamiskynnyksen täytyy olla tosi matala, ja julkaisukynnyksen tosi korkea. Sitten kun kovalevy on pullollaan novellia ja romaaninalkua ja päässä alkaa olla hyvä henkilögalleria ja päässä toisiaan risteäviä tarinoita jotka saat punottua yhdeksi isoksi juoneksi jolla juonella on oikeasti jokin teema, jokin sanoma. Sitten on aika paiskata romaani kasaan. Sen jälkeen sitä pitää karsia, tiedäthän, "kill your darlings".
Mieti kahteen kertaan jos aiot kertoa jostain mitä aikaisemmat sukupolvet ovat jo kertoneet. Sinun täytyy tuoda tarinaan uutta faktaa tai sitten uutta näkemystä vanhaan, tai sitten voit tuoda jokin ihan uuden toisenlaisen äänen kuuluville. Vaikka uuden sukupolven. milleniaalit on kyllä tehneet leffoja ja nettisivuja, mutta kirjoja mahtuisi vielä.
Varaa tähän jokainen vapaailtasi seuraavan viiden vuoden ajaksi. Minä en tuohon pystynyt, jatkan haaveilua siitä että voisin joskus olla kirjailija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat kokemukseni ovat tieteellisestä kirjoittamisesta, mutta ehkä näistäkin kokemuksista on jotain hyötyä.
Taustaksi, olin laatinut kuusi pidempää tieteellistä artikkelia, jotka julkaistiin oman alani kenties arvostetuimmassa tieteellisessä julkaisussa. Sittemmin kirjoittamani kirja sivusi noiden aiheita.
Omaksi kustantajakseni valikoitui alani suurin toimija. Kustantajan kanssa toimin niin, että soitin ensin kustannuspäällikölle ja keskustelin tämän suunnilleen puoli tuntia. Sen jälkeen sain täytettäväkseni ns. “ideakortin”, jossa käsiteltiin paitsi kirjan sisältöä, myös sen kohdemarkkinoita ja vastaavia seikkoja. Samalla laadin kirjastani kattavamman rungon, tavallaan aukikirjoitetun sisällysluettelon, jossa jokaisesta sisällysluettelon kohdasta kirjoitin noin sivun ja avasin, mitä kyseinen kohta tulee käsittelemään.
Koska silloin suunnitteilla ollut kirjani oli aihepiiriltään suppea ja alallani vaikeaksi mielletystä aiheesta, kustantaja pohti kannattaako kirjaa ylipäätään julkaista. Tässä vaiheessa kustantaja pyysi minua laatimaan kirjan aihepiiriä sivuavan lyhyen tieteellisen kirjoituksen, joka kustantajani toimesta sitten julkaistiin alani ammattilaisille suunnatussa verkkopalvelussa. Verkkopalvelussa julkaistu kirjoitukseni osoittautui sitten menestykseksi, se oli kuukauden luetuimpia kirjoituksia.
Tuosta meni noin kuukausi, jonka jälkeen minulle tarjottiin kustannussopimusta.
Kustantajan kanssa puhumani perusteella projektini eteni poikkeuksellisen nopeasti. Siihen vaikutti kuitenkin merkittävässä määrin aikaisempi tieteellisten artikkelieni julkaisuhistoria. Osin ymmärrettävää, sillä julkaisuun, jossa artikkelini oli julkaistu, on varsin vaikeaa saada artikkeleita julkaistavaksi. Tästä johtuen, minulta ei pyydetty kirjoitusnäytettä, jollainen tavallisesti ymmärtämäni mukaan pyydetään. Kustanaja totesi tuosta lähinnä sen, että aiempien artikkelieni johdosta sille ei ole tarvetta.
Omien kokemuksieni perusteella pohtisin kirjaa “ideakortin” kautta. En tosin tiedä käytetäänkö sellaisia kaunokirjallisissa teoksissa, mutta ainakin oman kustantajani ideakortissa pyydettiin kirjan yleistietoja (nimi, arvioitu sivumäärä jne.), tietoja kirjoittajasta (käytännössä CV), kuvaus vähintään kolmesta kohderyhmästä ja kirjan myyntiargumentit, eli miksi se kannattaa ostaa (ja tietenkin julkaista).
Varsinaisen kirjoittamistyön osalta toimin loppujen lopuksi niin, että lavensin laatimani sisällysluettelon lopulliseksi kirjaksi. En tiedä toimiiko tämä kaunokirjallisuuden kanssa samoin, mutta sisällysluetteloperusteinen kirjoittaminen toimi ainakin tässä tapauksessa. Itse kirjoittamistyön osalta varasin sille aikaa kesälomani ja vähän päälle, jonka aikana kirjoitin kirjan ensimmäisen version. Se kesti vajaat pari kuukautta (lopullisessa kirjassa on vähän vajaat 300 sivua). Tosin, kirjoitan asiatekstejä varsin paljon, joten kirjoitan todennäköisesti nopeammin kuin moni muu. Kirjan ensimmäisen version valmistuttua kirjoitin viitenä päivässä viikossa vähintään kaksi tuntia. Usein enemmän. Loppujen lopuksi, kustannustoimittajalle mennyt ensimmäinen versio oli kolmas kerta, kun olin kirjoittanut kirjani. Kustannustoimituksessa tuo otettiin hyvin vastaan, kustannustoimittajalla oli hyvin vähän korjattavaa. Huomiot olivat enemmänkin tasolla pitäisikö joitakin kappaleita yhdistää, virkkeitä jakaa ja joissakin kohdin olisiko jossakin kohdin tarve muuttaa jotakin sanaa jne. Kustannustoimittajalle ei edes ollut huomioita kaikille sivuille, eli teksti oli varsin valmista.
Itse kirjoittamisprosessissa minulla toimi hyvin ns. Pomodoro-tekniikka, jossa kirjoitetaan 25 minuuttia, pidetään 5 minuutin tauko ja samaa toistetaan neljä kertaa, jonka jälkeen pidetään 30-60 minuutin tauko.
Toivottavasti tästä on AP:lle jotain apua.
Vielä lisäyksenä tieteellisestä kirjoittamisesta.
Tietenkin ideakortissa kuvataan synopsis, esitellään aihe. Ideakortissa tuo osuus oli noin sivun ja ilmeisesti sitä käytetään erilaisissa kustantajan palavereissa. Laatimani aukikirjoitttu sisällysluettelo/runko, oli pituudeltaan noin kymmenen sivua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni on palkittu kirjailija, tosin ulkomailla. Hän aloitti julkaisun antologioista, joissa julkaistiin lyhyttarinoita useilta kirjoittajilta. Sitä kautta hän - vuosien kirjoittamisen päästä - sai kustannussopimuksen omalle kirjalleen. Tähän mennessä hän on julkaissut jo useita kirjoja ja käy tekemässä keskutelupaneelikeikkoja eri messuilla kirjailijana.
Toinen ulkomaalainen kirjailijaystäväni kirjoitti tarinoita ensin useita vuosia. Julkaisi niitä osin tai osittain netissä, ja sai hyvää palautetta. Jatkoi kirjoittamista lisää ja lisää. Lopulta todella pieni kustantamo otti kirjoja vastaan, joista uusin nousi julkaisun jälkeen Amazonissa TOP 5-listalle, vaikka olikin genreltään hyvin omalaatuinen.
Eli, ensin kirjoitetaan, kirjoitetaan ja kirjoitetaan vähän lisää. Tehdään taustatyötä julkaisuihin, jos ne liittyvät jotenkin tosielämään.
Pitää myös muistaa, että harva elättää itseään pelkästään kirjoittamalla. Näilläkin molemmilla ammattilaiskirjailijoilla on toinen päivätyö, jonka sivussa julkaistaan kirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan enää lue kirjoja, paitsi ehkä jotain ruotsalaisia dekkareita. Jos osaat kirjoittaa, eli keksit hyvän tarinan, tee siitä mieluummin tv-käsikirjoitus.
Se, että sun duunarikuplassa ei kukaan lue kirjoja, ei tarkoita ettei muut niitä lukis. Mun lähipiirissä ihan kaikki lukee ainakin satunnaisesti, osa silloin jos löytää oikein kiinnostavan kirjan ja osa ihan aktiivisesti ja jatkuvasti omaksi ilokseen, kuten minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Englanniksi kirjoittaminen ja julkaiseminen amazonissa tai smashwordissa nykyaikaa. Kohta tulee eräs sanomaan että tarvitset natiivitason englannintaidon. Jos ymmärrät lukea taru sormusten herrasta englanniksi olet tarpeeksi hyvä kirjoittamaan itsekin englanniksi. Englanninkieliset markkinat voivat jopa tuottaa rahaa. Suomeksi kirjoittamalla pääsee toki hakemaan apurahoja. Onnea matkaan.
Olet väärässä. Kannattaa kirjoittaa äidinkielellään, jollei oikeasta osaa jotain muuta kieltä todella hyvin. Englanti erityisesti on petollisen vaikea kieli, sillä sen alkeet on helppo oppia, mutta ilmeikkään ja sujuvan tekstin kirjoittaminen on todella vaikeaa, varsinkin jos tarinassa on dialogia, jossa puhujan pitäisi kuulostaa aidolta. Useimmat eivät kykene kirjoittamaan edes äidinkielellään kunnollista tekstiä saati sitten vieraalla kielellä.
Mutta olen samaa mieltä kuin aiempi kommentoija. Älä edes mieti julkaisemista tässä vaiheessa. Ota ensimmäiseksi tavoitteeksi se, että pääset hyvään alkuun kirjoittamisessa. Kirjoita itsellesi lyhyt kuvaus kirjan juonesta tai siitä, mitä haluat kirjassasi sanoa. Kirjoita muutama luku tai muutama kymmenen sivua, jotta tiedät, kuinka hyvin kirjoittaminen sujuu. Näytä tekstisi jollekin luotettavalle kaverille, joka osaa antaa rakentavaa palautetta ja tuntee edes jollain tavoin kirjallisuutta.
Julkaise netissä. Saat kirjan saman tien lukijoille ilman kustantamon hitautta ja hyvin todennäköisesti tienata kirjallasi yhtä paljon, eli et mitään. Jos kirjaa kerää netissä lukijoita, niin neuvottelut "oikean" kirjan suhteen on paljo helpompi käydä kustantamon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ehdi lukea kaikkia kommentteja.
Kun käsis on valmis, se kannattaa lähettää samalla usealle sopivalle kustantajalle, muuten prosessi voi viedä vaikka 10 vuotta. Jos ja kun kustannussopimus syntyy, tulee ilmoittaa tilanteesta niille muille, jotka eivät ole vastanneet.
Ap:n ei pidä välittää negatiivisista kommenteista.
Rohkeutta!
Kirjoitin kuukaudessa lähes 300 liuskaa NaNoWriMo:n avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kettuile yhtään, kun sanon, että kirjoitahan ensin se kirja. Kirjoita vaan. Turha edes miettiä kustannussopimuksia ennen kuin se kirja on kirjoitettu.
Mutta sitten kun se on kirjoitettu, tietenkin pohdit sitä oikeaa kustantamoa, minne voit sen lähettää. Kustantamojen sivuilla löytyy kyllä ohjeet kirjailijoille.
Netistä löytyy kasapäin erilaisia kursseja ja materiaaleja kirjoittamisen opiskeluun, joten kannattaa vähän ottaa selvää. Mitä tahansa kirjoitelmaa ei nimittäin kukaan julkaise. Paitsi jos olet jollain tavalla julkkis.
Onnea, kannattaa tietenkin kirjoittaa. Mutta ensin: kirjoita se kirja. Se on se vaikein juttu.
Saitkin tässä hyviä neuvoja, Kirjoita ensin pöytälaatikkoon, koska tykkäät siitä. Kun materiaalia jo on, voit osallistua kursseille. ja musita, että moni kirjoittaa esikoisteostaan kymmenenkin vuotta. Valtavasti tsemppiä, sulla on hieno tavoite!
Minulla on kirja kasassa. Mitä nyt?
Vierailija kirjoitti:
Julkaisukelpoisen kirjan kirjoittaminen onnistuu keneltä tahansa, joka osaa sisältöä järkevästi tuottamaan. Julkaiseminen on eri juttu, jos on äärimmäisen lahjakas, voi löytää kustantamon joka haluaa julkaista tuotoksen. Jos on rahaa, voi julkaista omalla kustannuksella ja myydä yksittäiskappaleina samalla kun yrittää tarjota sitä kustantamoille.
Mitä tarkoittaa julkaisukelpoinen tässä yhteydessä? Koska varsinaisilla kustantajilla ja omakustantamisessa on tähän eri määritelmät, niin oletammeko nyt, että tarkoitat tässä omakustanteen määritelmää julkaisukelpoisesta? Silloinhan riittää, että tekijä itse haluaa teettää siitä omakustanteen. Kustantamon riman ylittävää tekstiä sen sijaan ei "kuka tahansa" todellakaan pysty tuottamaan.
No eivät ne kustantamojen kustantamat mitääm superkirjoja suinkaan ole. Ostan nykyään harvoin niitä.
Ihan ilman muuta any fool can write a book. Mutta kannattaa valita tietokirjallisuuden laji, josta itsellä on tietoa, osaamista tai näkemys. En oikeasti ole kummoinen kirjoittaja, mutta tiedän monipuolisesti alasta, jolla tietokirjoja julkaistaan jatkuvasti ja kirjoittajille on tarvetta. Julkaisuluettelo jo toisella kymmenellä. Rikastumaan ei pääse, joten päivätyöstä luopumisesta ei kannata haaveilla. Apurahoja olen saanut ehkä 2000 euroa vuosittain, mutta anominen käy kyllä ihan työstä.
Hoopo kirjoitti:
Surettaa ihmiset jotka kertoilevat kahvipöytäkeskusteluissa kuinka he "haluaisivat tehdä" sitä tai tätä, ja kuinka "aikovat ruveta tekemään" sitä jotain. Opetella soittamaan, kirjoittaa kirjan, juosta puolimaratonin.
Useimmiten (aina) tämä on pelkkää puhetta mikä jatkuu ja jatkuu vuodesta toiseen. Tunnen ihmisiä jotka puhuvat samoista "unelmista" vielä kymmenen vuoden jälkeen ja tiedän etteivät he ole tehneet yhtään mitään asian eteen siinä kymmenen vuoden aikana. Tiedän että he itse tuskin muistavat miten kauan sitten aloittivat puhumaan sitä puhetta ja etteivät koskaan tule saamaan sillä saralla mitään aikaiseksi. Koska se on pelkkää puhetta ja sitä on masentavaa kuulla. Jos aiot tehdä jotain, tee.
Elämään kuuluu myös unelmat. Jos tekisin kaiken mistä haaveilen, en ehtisi elää tavallista elämää ollenkaan. Ja se on kuitenkin sitä parasta elämää.
Kirjoittamisen aloittaminen on vaikeinta. Älä ota paineita vaan rentoudu ensin hyvin ja ajattele kirjoittavasi vain ensimmäistä versiota. Sitä voi parannella myöhemmin. Kirjoittaminen on kiehtova ja mukaansa tempaava luova prosessi. Varaa sille aikaa.
Tietysti voit lähettää käsikirjoituksesta kopioita moneen kustantamoon. Kannattaa valita kustantamoja, jotka julkaisevat samantyylisiä kirjoja kuin omasi. Ei kannata masentua hylkäyskirjeistä. Joku sanoi joskus, että jokaisessa kustantamossa täytyy olla yksi viisas, joka valitsee mitä kustannetaan. Kaikissa kustantamoissa ei ole sitä yhtäkään.