Lue keskustelun säännöt.
Onko ihan mahdoton haave kun haluaisin kirjoittaa kirjan? Siis ihan julkaisukelpoisen?
Kirjan kirjoittaminen on ollut mun haave jo vuosia, mutta en vain ole saanut aikaiseksi laittaa mitään paperille. Tarina on mielessä ja olen hahmoja ja juonta kehitellyt, mutta pitäisi saada oikeasti ns. lihaa luiden ympärille eli kunnon tarina kasaan. Tiedän, että se eka versio ei ole lopullinen vaan pitää käydä kirja uudestaan läpi.
Sitten mietin sitäkin, että jos nyt saisin kirjan käsikirjoituksen kasaan, niin miten osaan valita mihin kustantamoon sen lähetän vai lähetänkö moneen yhtä aikaa? Omakustanteeseen ei ole varaa.
Viisastelijat voi pitää sormensa kurissa ja jättää viestinsä kirjoittamatta. Ihan konkreettisia vinkkejä tietävät voi antaa mulle neuvoja. :)
Kommentit (304)
Silloinkin kun kirjan on kirjoittanut ja saanut julkaistua kustantamon kautta, se voi jäädä lähes täysin huomiotta. Jos kirjaa ei huomioida tarpeeksi tai mainosteta (kustantamoilla ei aina ole varaa mainostaa uutuuskirjoja, jos kyseessä on pienempi kustantamo), seuraavan kirjan kirjoittaminen on vaikeaa. Puhumattakaan apurahoista, joiden turvin kirjoittamiselle olisi aikaa.
Harva pääsee kirjoillaan rikastumaan. Esikoiskirjalla on kuitenkin iso merkitys tulevan kirjailijanuran kannalta. Jos esikoinen ei menesty, ei resursseja seuraavaan ehkä ole.
Kirjoittamisen paloa ei kuitenkaan kukaan voi ottaa pois.
T. Aikanaan kustannussopimuksen saanut ja pettynyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruu kirjoitti:
Ihan ilman muuta any fool can write a book. Mutta kannattaa valita tietokirjallisuuden laji, josta itsellä on tietoa, osaamista tai näkemys. En oikeasti ole kummoinen kirjoittaja, mutta tiedän monipuolisesti alasta, jolla tietokirjoja julkaistaan jatkuvasti ja kirjoittajille on tarvetta. Julkaisuluettelo jo toisella kymmenellä. Rikastumaan ei pääse, joten päivätyöstä luopumisesta ei kannata haaveilla. Apurahoja olen saanut ehkä 2000 euroa vuosittain, mutta anominen käy kyllä ihan työstä.
En tiedä kenelle vastaat, mutta ainakaan mä ap en ole mitään tietokirjaa kirjoittamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan enää lue kirjoja, paitsi ehkä jotain ruotsalaisia dekkareita. Jos osaat kirjoittaa, eli keksit hyvän tarinan, tee siitä mieluummin tv-käsikirjoitus.
Se, että sun duunarikuplassa ei kukaan lue kirjoja, ei tarkoita ettei muut niitä lukis. Mun lähipiirissä ihan kaikki lukee ainakin satunnaisesti, osa silloin jos löytää oikein kiinnostavan kirjan ja osa ihan aktiivisesti ja jatkuvasti omaksi ilokseen, kuten minäkin.
Toivon, ettet vähättelisi duunareita. Moni meistä rakastaa kirjoja. Hitsaajamieheni autonrassaajakaveri lainasi minulta juuri kestokassillisen kirjoja ja toi miehelleni lainaan parin vuoden takaisen Finlandia-voittajan, jonka hän lukee kun saa loppuun Sammon ryöstö- tutkielman. Luemme koko sakki omaksi iloksemme ja jatkuvasti, ja osaamme jopa käydä keskusteluita aiheesta. Duunarikin voi opiskella kirjallisuutta avoimessa yliopistossa, joskin kohtaa siellä helposti elitismiä. Been there.
Olen itse kypsytellyt romaania jo kymmenisen vuotta. Se muotoutuu aina vaan uudelleen. Vasta nelikymppisenä olen alkanut kokea, että minulla on riittävästi näkemystä ja kokemusta hyvästä tekstistä harrastusta tosissaan jatkaakseni.
Motivaationani kirjoittamiseen on juurikin työväenluokan nostaminen esiin. Ei kaikkien kirjojen tarvitse kertoa luovilla aloilla työskentelevistä kaupunkilaisista. Kirjallisuudenopettajatkin kaipailivat uutta Minna Canthia ja yhteiskunnallista näkemystä kotimaiseen kirjallisuuteen.
On kiva huomata, että meitä kirjoittajaksi aikovia on vielä olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kirja kasassa. Mitä nyt?
Muokkaat, muokkaat ja muokkaat.
Onko vinkkejä tähän?
Hyvä, hyvä tekevälle ja tuleville kirjoittajille, jotka nousevat työväen mullasta ja verestä. Suuri tyhjiö on nykykirjallisuudessa ja vääryys on miten vähän on kirjoja akateemisen ja varakkaampien sukujen puolelta. Odotan mitä tulee kun kirja saa julkaisun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan enää lue kirjoja, paitsi ehkä jotain ruotsalaisia dekkareita. Jos osaat kirjoittaa, eli keksit hyvän tarinan, tee siitä mieluummin tv-käsikirjoitus.
Se, että sun duunarikuplassa ei kukaan lue kirjoja, ei tarkoita ettei muut niitä lukis. Mun lähipiirissä ihan kaikki lukee ainakin satunnaisesti, osa silloin jos löytää oikein kiinnostavan kirjan ja osa ihan aktiivisesti ja jatkuvasti omaksi ilokseen, kuten minäkin.
Toivon, ettet vähättelisi duunareita. Moni meistä rakastaa kirjoja. Hitsaajamieheni autonrassaajakaveri lainasi minulta juuri kestokassillisen kirjoja ja toi miehelleni lainaan parin vuoden takaisen Finlandia-voittajan, jonka hän lukee kun saa loppuun Sammon ryöstö- tutkielman. Luemme koko sakki omaksi iloksemme ja jatkuvasti, ja osaamme jopa käydä keskusteluita aiheesta. Duunarikin voi opiskella kirjallisuutta avoimessa yliopistossa, joskin kohtaa siellä helposti elitismiä. Been there.
Olen itse kypsytellyt romaania jo kymmenisen vuotta. Se muotoutuu aina vaan uudelleen. Vasta nelikymppisenä olen alkanut kokea, että minulla on riittävästi näkemystä ja kokemusta hyvästä tekstistä harrastusta tosissaan jatkaakseni.
Motivaationani kirjoittamiseen on juurikin työväenluokan nostaminen esiin. Ei kaikkien kirjojen tarvitse kertoa luovilla aloilla työskentelevistä kaupunkilaisista. Kirjallisuudenopettajatkin kaipailivat uutta Minna Canthia ja yhteiskunnallista näkemystä kotimaiseen kirjallisuuteen.
On kiva huomata, että meitä kirjoittajaksi aikovia on vielä olemassa.
Työväenluokkainen mieheni lukee monta kirjaa viikossa ja omistaa neljän ison kirjahyllyllisen verran kirjoja ja varmaan sama määrä on varastossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kirja kasassa. Mitä nyt?
Muokkaat, muokkaat ja muokkaat.
Onko vinkkejä tähän?
Muokkaa, muokkaa ja muokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin kuukaudessa lähes 300 liuskaa NaNoWriMo:n avulla.
Hurja tahti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä sanon vastaan ja väitän, että ei sen kirjan niin kovin kummoinen tarvitse olla, että ylittää julkaisukynnyksen. Katsopa läpi vaikka syksyn uutuuskirjoja eri genreistä. Kyllä löytyy useampiakin kirjoja, joista itse vaan kohauttelee kulmia, että miten tällainen, näin kirjoitettu kirja näin kuluneella juoniaiheella on ylittänyt julkaisukynnyksen.
Mutta kirjoita se kirja nyt ensin. Ja kun saat sen lähetettyä useampaan kustantamoon, aloita kirjoittaa seuraavaa. Moni menestynyt kirjailija on saanut kaupaksi vasta 3. tai jopa 5. kirjoittamansa kirjan.
Tämä on muuten ihan totta, usein tulee vastaan kirjoja jotka ei ole kovin taitavasti kirjoitettuja, juoni ja juonenkäänteet esim. saattaa olla aivan ennalta-arvattavia tai muuten kömpelöitä, hahmot ei ollenkaan aidontuntuisia jne. Tuntuu kuin lukisi jotain minkä olisi itse voinut joskus teininä kirjoittaa. Toisaalta moni tosi hyvä kirja jää myös julkaisematta.
En tietenkään kannusta kirjoittamaan huonosti! Mutta siihen että julkaistaanko kirja vai ei liittyy monet asiat, ei vain se että oletko hyvä kirjoittamaan ja onko kirja hyvä jne.
Julkaisemiseen liittyy aina olennaisesti pääosin yksi, tai siis kaksi asiaa, eli onko sillä kysyntää ja kenen nimissä se julkaistaan. Vasta toisarvoinen asia on se, onko se julkaisu hyvä vai huono.
Esimerkiksi itse luin joskus Juicen kuoleman jälkeen hänen itsensä kirjoittamaksi mainostetun omasta elämästään kertovan kirjan ja olin aivan äimän käkenä, että voiko oikeasti tyyppi jota nimenomaan pidettiin sanataiturina, kirjoittaa näin kökön kirjan. Se vaikutti ihan siltä, kuin sen olisi kirjoittanut sivumennen vasurilla huitaisten joku perusjonne, niin kökösti se oli kasaan raavittu. Sen kirjan ainoa arvo olikin siinä, että sitä mainostettiin Juicen itsensä kirjoittamana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisikohan mitään ideaa kirjoittaa harrastuksesta tietokirjanomainen kirja, tai ei ehkä niinkään kuivakka tietokirja, mutta semmoinen jossa olisi vähän tietoa ja kuvia, ehkä innostavaa tyyliä harrastuksen pariin, joka ei Suomessa näytä olevan kovin yleinen, mutta ulkomailla suositumpi? Kirjoittaisiko Suomeksi, vai Englanniksi, tosin enkunkielisiä kirjoja aiheesta saattaa olla jo olemassa enemmänkin.
Vähäinen harrastajamäärä tietysti voi aiheuttaa sen, ettei kirjaakaan juuri myytäisi ja ulkomaiset kirjamarkkinat ovat niin kilpailtuja jo, että en tiedä olisiko mulla mitään lisäarvoa jo ennestään olemassa oleviin kirjoihin...
Itseäni harmittaa tämä kirjoitushäpeä. Harrastelen kirjoittamista, mutta ei siitä kehtaa juuri kenellekään puhua. Ihmiset ajattelee aina, että se luulee itsestään jotain, se luulee että sen pöytälaatikkoraapustukset olisi joskus jotain julkaisukelpoista. Tykkään vaan kirjoittaa. Olen saattanut tehdä koko viikonlopun töitä kirjoituksen parissa, mutta saatan vastata ihmisille vain, etten tehnyt viikonloppuna yhtään mitään. Minua pidetään harvinaisen tylsänä tyyppinä.
Kirjoittaminen ei ole kauhean yleinen harrastus. Se on kuitenkin kivaa ja varmasti moni siitä kiinnostuisi, jos ei olisi tätä kauheaa "täytyy olla heti hyvä"- painetta. Onhan meillä sunnuntaimaalareitakin. Ja vain tekemällä oppii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kirja kasassa. Mitä nyt?
Muokkaat, muokkaat ja muokkaat.
Onko vinkkejä tähän?
Unohda teksti hetkeksi ja ota siihen etäisyyttä. Jatka sitten muokkaamista. Toimimattomat kohdat tulee näin taas esille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kirja kasassa. Mitä nyt?
Muokkaat, muokkaat ja muokkaat.
Onko vinkkejä tähän?
Käy tekstiäsi läpi. Mieti miten sujuvaa sitä on lukea, kannattaako vaihtaa sanoja, lauseita tai niiden järjestystä.
Onko tekstissä 'löysää' jonka voi hyvin jättää pois, selitätkö liikaa taustoja, toistatko samoja asioita tai itsestäänselvyyksiä. Entä tekstin jako kappaleisiin, onko se sopiva vai kirjoitatko pitkiä rimpsuja jolloin lukeminen on puuduttavaa.
Onko juoni sujuva ja johdonmukainen, henkilöt ja tapahtumat uskottavia. Tempaako alku mukaansa, säilyykö jännite ja onko loppu napakka vai sorrutko jaaritteluun ja tarinan turhaan venytykseen. Jotain tällaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseäni harmittaa tämä kirjoitushäpeä. Harrastelen kirjoittamista, mutta ei siitä kehtaa juuri kenellekään puhua. Ihmiset ajattelee aina, että se luulee itsestään jotain, se luulee että sen pöytälaatikkoraapustukset olisi joskus jotain julkaisukelpoista. Tykkään vaan kirjoittaa. Olen saattanut tehdä koko viikonlopun töitä kirjoituksen parissa, mutta saatan vastata ihmisille vain, etten tehnyt viikonloppuna yhtään mitään. Minua pidetään harvinaisen tylsänä tyyppinä.
Kirjoittaminen ei ole kauhean yleinen harrastus. Se on kuitenkin kivaa ja varmasti moni siitä kiinnostuisi, jos ei olisi tätä kauheaa "täytyy olla heti hyvä"- painetta. Onhan meillä sunnuntaimaalareitakin. Ja vain tekemällä oppii.
Olet aivan oikeassa. Mutta jos nautit kirjoittamisesta, jatka ja unohda häpeä. Äläkä vertaa itseäsi huippuhyviin menestyjiin.
Kaikki kirjoittajat ovat aloittaneet jostain. Esim Päätalo, Parkkinen ja Mukka ovat aikanaan kirjoittaneet Nyyrikki-lehteen tarinoita. Googlaa jos et tunne aviisia.
Älä mieti mitä mieltä muut ovat kirjoittamisesta! Sillä ei ole merkitystä. Se on sinun juttusi.
Minäkin kirjoitan.
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan mitään ideaa kirjoittaa harrastuksesta tietokirjanomainen kirja, tai ei ehkä niinkään kuivakka tietokirja, mutta semmoinen jossa olisi vähän tietoa ja kuvia, ehkä innostavaa tyyliä harrastuksen pariin, joka ei Suomessa näytä olevan kovin yleinen, mutta ulkomailla suositumpi? Kirjoittaisiko Suomeksi, vai Englanniksi, tosin enkunkielisiä kirjoja aiheesta saattaa olla jo olemassa enemmänkin.
Vähäinen harrastajamäärä tietysti voi aiheuttaa sen, ettei kirjaakaan juuri myytäisi ja ulkomaiset kirjamarkkinat ovat niin kilpailtuja jo, että en tiedä olisiko mulla mitään lisäarvoa jo ennestään olemassa oleviin kirjoihin...
Nämä erilaiset tietokirjat ovat tosiaan suosiossaan, englanninkielisillä nettikirjamarkkinoilla on tekijöitä, jotka kirjoittavat näitä työkseen ja myyvät listojen kärkeen aiheesta kuin aiheesta, vaikka auliisti itse myöntävät, etteivät ole kyseisiä asioita koskaan harrastaneet, eivätkä tiedä niistä muuta, kuin mitä netistä voi googlella selvittää. Samoin näitä löytyy ihan kirja-kirja puolella. Olenkin ruvennut suhtautumaan melko skeptisesti monenmoisiin neuvontakirjoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin tänään kierrätystavaratalossa ja katsoin miten siellä oli kymmeniä ellei satoja hyllymetrejä kaikenlaisia kirjoja. Tuli mieleen monikohan niistäkin oli kirjoitettu sydänverellä ja paatoksella, mutta loppujen lopuksi 99,999% niistä ei koskaan tehnyt mitään muutosta maailmassa, ja kaikki tuon kierrätyskeskuksen kirjat oli siis heitetty pois niiden entisten omistajien toimesta. Aika harva kirja loppujen lopuksi tekee mitään vaikutusta tai eroa maailmaan.
Ihan ohiksena vaan.
Ihminen on kertonut tarinoita omaksi ilokseen ja yhteisönsä yhteiseksi ratoksi tuhansia vuosia. Ei kaikilla tarinoilla ole tarkoituskaan muuttaa maailmaa. On ihan hyväksyttävää kirjoittaa "vain" viihdyttävä tarina, jonka joku valitsee iltalukemisekseen tai ajankuluksi lentomatkalle.
Nämä ovat myös niitä tarinoita, jotka myyvät. Vakavasti Otettavat Kirjailijat saavat kyllä palkintoja ja apurahoja, mutta suuri yleisö lukee True Blood- ja Fifty Shades of Grey-kirjoja.
Suomessa kirjoittajilla on outo harha siitä, että jokaisen julkaisevan kirjailijan pitäisi kyetä keksimään pyörä uudestaan ja olemaan uudestisyntynyt F.E. Sillanpää ennen kuin kannattaa edes alkaa kirjoittamaan saati haaveilla kirjan julkaisemisesta. Todellisuudessa, teksti voi olla hyvinkin heppoista, jos idea on kiinnostava ja juoni mukaansatempaava.
En missään nimessä kannusta kirjoittamaan huonosti, vaan haluan korostaa sitä, ettei minkäänlaisen tarinan kirjoittaminen ole turhaa. Vaikkei teostasi ikinä valittaisi Finlandia-ehdokkaaksi, se ei tarkoita, että kirjasi olisi huono tai että sitä ei kukaan haluaisi lukea.
Suomenkielisen kirjallisuuden julkaiseminen perinteisen kustantamon kautta on vaikeaa, tiettyjen genrejen kohdalla äärimmäisen vaikeaa, joten jos kielitaitoa on, englanniksi kirjoittaminen ja omakustanne ovat nykyään oikeasti ihan relevantteja vaihtoehtoja. Suomeksi omakustannetta ei kannata julkaista, koska yleisön asenne on maassamme tämä, että kirjan on pakko olla paska, jollei kannessa lue jonkun ison kustantamon nimeä, ja lukijamäärät ovat pieniä niillä kustantamoiden kautta julkaistuillakin, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Silti, jos haluat kirjoittaa, AP, kirjoita. Työssäkäyvänä sinulla on kaikki aika maailmassa työstää tarinaasi, koska elantosi ei riipu siitä mitenkään. Palkasta saatat myös onnistua säästämään rahaa oikolukua ja kansisuunnittelua varten, jos päädyt omakustanteeseen. Eikä mikään estä tarjoamasta kirjaa kustantajille, kun kässäri on tarpeeksi valmis. Jollei mitään yritä, ei mitään saavuta.
Täälläkin yksi kirjan kirjoittamisesta haaveileva. Olen aloittamassa kirjoittamisen perusopinnot Jyväskylän yliopistossa sivuaineena nykyiseen tutkintooni. Viimeisen parin vuoden ajan olen kypsytellyt ajatusta kirjailijaksi ryhtymisestä ja nyt opintotuella elellessä aika tuntuu oikealta. Pääaineen opinnot sujuvat sen verran rennosti, että vaihtoehtoina oli hakea töihin tai alkaa kirjoittaa. Tämän parempaa ajankohtaa tuskin tulee, joten tästä se lähtee.
Kuten ap, olen kehitellyt tarinoita päässäni. Olen kirjoitellut ideoita ylös, muutamasta juonikuviot ja henkilöt on jo valmiina, mutta itse kirjoittamista en ole aloittanut. Itseäni ei vaivaa aloittamisen vaikeus sillä tavalla miten ymmärrän sen monia muita vaivaavan. Opintoihini (humanistinen ala) kuuluu paljon esseiden kirjoittamista ja lisäksi kirjoitan päivittäin päiväkirjaa. Ongelma on, että saatan jättää projektin kesken jos se vaatii liikaa korjailua, mikä on erittäin huono piirre kirjoittajalle. Pelkään siis, että jos aloitan kirjoittamaan hyvästä ideasta ja kirjoitan ensivedoksin liian huonosti, on sen korjaaminen niin loputon suo, etten viitsi lähteä sinne lainkaan. Pelkään päätyväni tilanteeseen, jossa olen 'pilannut' ideani huonolla kirjoituksella, enkä keksi uusia.
Nämä eivät ole varsinaisen realistisia pelkoja, sillä todellisuudessa korjailen tekstejäni ihan mielelläni, enkä itseasiassa omasta mielestäni kirjoita niin luokatonta tekstiä, ettei se olisi muokkaamisen arvoista. Uskon, että on vain aika aloittaa ja mieli koittaa keksiä viimeisiä vastaväitteitä, jotka eivät oikein vakuuta. Ajattelin alkuvuodesta lähteä liikkeelle osallistumalla kirjoituskilpailuun, jossa on valmiina annettu aihe (meri) ja hyvin rajattu pituus (12 liuskaa). Tällainen tuntuu sopivan helpolta projektilta ja vaikka en usko mahdollisuuksiini pärjätä kilpailussa, tuntuu hyvältä että on jokin deadline ja joku tulee lukemaan tekstin.
Muita tavoitteita ensi vuodelle en ole vielä asettanut, mutta jonkinlaista isompaa kirjoitusprojektia ajattelin lähteä suunnittelemaan. Ehkä ensi kässäri jostain helpommista ideoista, ehkä voisin koittaa etsiä lisää kirjoituskilpailuja? Saa nähdä, näitä olisi tarkoitus pohtia joululomalla.
Tämä viesti meni nyt enemmän omaksi pohdinnaksi kuin ap:lle hyödylliseksi viestiksi, mutta tässä linkki tuohon kirjoituskilpailuun, jos vaikka muutkin innostuisivat osallistumaan :)
https://meripaivat.com/info/pullopostia-merelta-kirjoituskilpailu/
Vierailija kirjoitti:
Eivät ne omakustanteet ole niin kalliita. Oletkohan asiaan perehtynyt...
Omakustanne ei ole oikea kirja. Se on wannabe-kirjailijan tekele, jota kukaan ei suostunut julkaisemaan. Tai tällainen mielikuva siitä ainakin tulee.
Onpa erikoinen aloitus. Kyllähän sinä jo äidinkielen tunnilta olet saanut käsityksen kirjoittamitaidoistasi. Jos halu on kova niin luulisi että olet jo jotain saanut paperille. Minäkin haluaisin huippuesteratsastajaksi mutta en ole saanut aikaiseksi mennä alkeistunnille. Olisi hienoa seistä Helsinki horse shown palkitopallilla. Neuvoja?
Muokkaat, muokkaat ja muokkaat.