Lue keskustelun säännöt.
Nyt palaa pinna miehen kaveriin!!
28.09.2014 |
Olen niin raivona! Miehen kaveri ollut koko viikonlopun jo ja taas lähtivät koko päiväksi harrastamaan! En voi tajuta tuollaista itsekkyyttä! Aivan kuin minua ei olisikaan! Luulin että tänään voitaisiin tehdä jotain kivaa kun pe-la mennyt jo poikien kanssa mutta ei.. ''me mennään soittelemaan''..!! Ei edes voinut kysyä sopiiko se minulle!! Taas saan kököttää päivän yksikseni! Mieheni tuntuu palvovan tätä renttukaveria ei mitään voi sanoa vastaan vaan aina suostuu kun kaveri pyytää. Kuvittelin että puolisona olisin tärkein mutta mitä vielä! Soittamassa käydään vähintään kolmesti viikossa ja varsinkin silloin kun tämä kaveri tulee. Ottaa niin päähän että tekisi mieli paiskata sen kamat ulos ikkunasta! Minua ei tietysti huomioi mitenkään päinvastoin käyttäytyy kuin hän omistaisi mieheni ja minä olisin tunkeilija. Ovat lapsuuskavereita mutta minä olen sentään puoliso! Minua ei tulla omaan kotiini ylenkatsomaan! En edes tiedä milloin se taas lähtee ja saan mieheni takaisin. Aaargh!!
Kommentit (469)
Sovitte miehen kanssa että kaverit saa olla max. viikon tai pari jos on bestis. Ei yhteinen kotinne ole hotelli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävyyssuhteet ovat mielestäni elämän tärkein asia. Parisuhteista suurin osa kariutuu, mutta hyvät ystävät säilyvät läpi elämän, elleivät ne pariudu mustasukkaisen pirttihirmun kanssa. Eihän kukaan voi jaksaa katsella samaa ihmistä koko ajan. Ja viikonloppu (tai vapaapäivät ylipäätään( on yleensä juuri sitä aikaa, jolloin pitäisi saada tehdä sitä mikä rentouttaa. Jotkut rentoutuvat mieluummin muualla kuin kotona.
Miehesi tuntuu olevan sosiaalinen tyyppi. Usko huviksesi: jos hänelle ei saa kaverit olla etusijalla, niin tulet jäämään yksin.
Oma muija etusijalla :D Kiitos taas päivän nauruista. No joo, onhan mullekin meidän emäntä tärkein asia maailmassa, mutta se ei tarkoita sitä, että pitäisi istua kotona suurin osa viikosta. Jos olisi lapsia, niin tilanne olisi tietysti erilainen.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 12:52"]
En todellakaan ole ihastunut, hyi! Ruipelo mitättömyys, oma mieheni on sentään treenattu. En tajua miksi ovat edes kavereita niin suuri tasoero on! Tämä kaveri kirjoittaa heidän yhtyeen kappaleet mutta ihan roskaa ne on! Vihaan heidän musiikkiaan! En ymmärrä miksi parisuhteessa oleva mies vielä jatkaa moista hölynpölyä. Voisivat jo aikuistua, kuuluisia heistä ei koskaan tule! ap.
[/quote]
Toivon että miehesi bändistä tulee kuuluisa. Ostan heti heidän levynsä! :D
Tämä on hauska keskustelu. Samalla surullinen. Muistuttaa siitä että läheisriippuvaisia ihmisiä todella on olemassa. Miten on, ap, pidätkö vielä yhteyttä omiin ystäviisi? Vai oletko raivannut heidät parisuhteen tieltä? Odotatko miehen täyttävän kaikki tarpeesi? Sellaiseen ei edes teräsmies pysty, joten vähän nyt suvaitsevaisuutta miehen ja hänen kaverinsa suhteen, järjestä itselles menoja iltaisin niin ei tunnu niin pahalta. Eiköhän se kaveri pian kotiinsa palaile jos työssäkäyvä on? Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesten välinen ystävyys voi olla todella vahva, en lähtisi noin tuoreena tyttöystävänä sitä haastamaan. Jos kaveri on pitkäaikainen, kuin veli, ja vielä alfan asemassa "laumassa", niin miehesi antaa hänen mielipiteilleen varmasti suuren arvon. Annat käytökselläsi vain miehen kaverille ammuksia. Nalkuttaminen ja puheet perheestä ja pyrkimys kontrolloida tai sitoa miestä nähdään nuorten miesten keskuudessa isona varoitusmerkkinä. Kaltaisesi naiset ovat heille jo käsite. Olet antanut itsestäsi tällä palstalla (ja veikkaan että myös kotona) kireän ja huumorintajuttoman kuvan. Veikkaan että miehesi miettii tällä hetkellä että mihinköhän on ajautunut ja haluaako tuota oikeasti lopun elämäänsä... ja kaveri säestää vieressä. Jännä nähdä miten käy.
Itse olen aina koittanut tulla miehen kavereiden kanssa toimeen, passaan mielelläni "poikia", ja usein olen illanvietoissa mukana ja kaikilla on hauskaa. Sama toimii toisinpäin.
Mies ei ole soittanut.. Uskoisin hänen jo menneen kotiin mutta eikö vain välitä etten ole siellä? En kaipaa mitään viisastelua tai pilkkaa, haluan neuvon miten saan oman mieheni kiinnostumaan itsestäni? Tai mieluummin miten saan tämän yhden kaverin irti miehestä. Muut kaverit on tosiaan ihan ok, heistä ei ole haittaa. Onko ketään joka olisi onnistunut voittamaan miehen itselleen tällaisessa tilanteessa? Vai tyydyttekö tosiaan siihen että kaverit on etusijalla? Minusta ei ole normaalia.ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 18:36"]Miksi kaikki olette minua vastaan? Ettekö itse halua viettää aikaa puolisonne kanssa? Miksi sitten olette parisuhteessa? Yleensä sunnuntaisin laitamme yhdessä ruokaa, käymme kävelyllä tai ajelulla, juuri nyt olisin halunnut suunnitella ja haaveilla yhdessä mahdollista talon ostoa/rakentamista. Parisuhdejuttuja. Mikä siinä on niin ihmeellistä ja tuomittavaa? Minusta kaveruus kuuluu lapsuuteen/nuoruuteen ja kun pariudutaan on ykkössijalla puoliso ja perhe. ap.
[/quote]
Olet siis kateellinen miehellesi kun tämä ei hylännyt nalkuttavan eukon takia kavereitaan, mutta sinä hylkäsit omasi?! :D Hölmöläiseukko olet, kun kaveris hylkäsit!! Mutta olet ihmisryhmänä tunnettu, "Sori mä en voi olla tein kaa ku mä seukkaan ny pirjoeerikin kanssa!!"
Kuka jaksaa joka sunnuntai olla eukon kanssa tekemässä ruokia ja "suunnittelemassa talon ostoa/parisuhdetta"? En mä ainakaan.
Olen parisuhteessa, mutta mulla on myös omakin elämä. Ja ystävät todellakin ovat tärkeämmässä roolissa mulle, koska heihin pystyn luottamaan ja tukeutumaan silloinkin kun mieheeni en.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 19:18"]Mies ei ole soittanut.. Uskoisin hänen jo menneen kotiin mutta eikö vain välitä etten ole siellä? En kaipaa mitään viisastelua tai pilkkaa, haluan neuvon miten saan oman mieheni kiinnostumaan itsestäni? Tai mieluummin miten saan tämän yhden kaverin irti miehestä. Muut kaverit on tosiaan ihan ok, heistä ei ole haittaa. Onko ketään joka olisi onnistunut voittamaan miehen itselleen tällaisessa tilanteessa? Vai tyydyttekö tosiaan siihen että kaverit on etusijalla? Minusta ei ole normaalia.ap.
[/quote]
Normaalia on viettää aikaa kaverinsa kanssa jota näkee vain muutaman kerran vuodessa, kun taas sun naamaas ukkoraukka joutuu tuijottaa päivittäin. Miehesi on vain onnellinen, kun olet poistunut kotoa. Saavatpahan ukot viettää iltaa ilman nalkuttavaa sitruunaturpaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ymmärtänyt, että Ap elää ns. normaalia elämää miehen kanssa, molemmat käyvät töissä ja sinne kai sitä nytkin piti mennä eikä jäädä mamman luo voihkimaan. Sen sijaan miehen kaverilla on taiteilijaelämä parhaimmillaan, kavereiden sohvalla kitaraa rämpyttäen ja kaljaa juoden. Noinko ostaa omat kaljansa vai tarjoaako kaveri nekin.
Oikeasti erittäin harva ihminen, mies tai nainen, jaksaisi moista kämpässään, ilmeisesti ei vielä kovin suuressa, katsella. Varsinkin jos vieras käyttäytyisi ylimielisesti ja kulkisi toisen kaveripiirissä vielä selän takana haukkumassa.
Ihme neuvoja nämä, että nainen ei saisi sanoa, että onhan se nyt helvetti jollei peli lopu, vaan kehotellaan ymmärtämään. Enpähän usko, että moni mies katselisi vaimon vittuilevaa kaveria sohvalla kännäämässä montakaan päivää. Mutta sehän on tietysti aina ihan eri asia, eihän naisten ystävyyksiä tarvitsekaan arvostaa, eiväthän ne ole samanlaisia kuin miesten!
Ja oikeasti, jos ollaan aika nuoria (alle 30 v) ja asuttu yhdessä vasta puolitoista vuotta niin kyllä sen MOLEMMINPUOLISEN kyhnäämisen tarve pitäisi olla aika iso. Jos ei tuossa vaiheessa kiinnosta olla yhdessä, vaan ihan sama, vaikka lastuseinän takana makaa kaveri kuukausikaupalla, niin ei suhde kyllä siitä muutu, Niin että sikäli kyllä vielä APn kannattaa miettiä, onko tää nyt sitä - vai kävikö tässä nyt vaan miehelle melkoinen virhearvio, joka ei toistu.
Toivottavasti teidän kotiinne tulee ''taiteilijasieluinen'' renttu ja pesiytyy sohvallenne ryyppäämään illasta toiseen, viemään kaiken sen ajan jonka voisitte viettää rakkaanne kanssa! Kyllä silloin omakin pinnanne palaa varmasti! Saitte mut nyt taas sellaisen raivon valtaan että taidan soittaa tälle kaverille ja sanoa tasan mitä ajattelen hänestä! Oikesti KUKAAN ei jaksaisi tätä, ei kukaan! Kuunnella nyt jonkun kuolemankaipuista kitaranrämpytystä illat pitkät ei ole mun käsitys mukavasta koti-illasta! Onneksi edes tänään ei tarvitse kuunnella sitä mutta voisi mies edes soittaa ja kysyä missä oon. ap, kyynelten läpi :'(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä tää provolta vaikuttaa. Mutta kuitenkin, älä nyt ap sille kaverille soita. Puhut miehesi kanssa kun olet rauhoittunut, ilman että kaveri on paikalla. Etkä enää suostu liian pitkiin tai usein toistuviin vierailuihin.
"Kyynelten läpi" oli jo liian paksua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 16:12"]Voisko olla niin, ap että muut naisetkaan ei ymmärrä sun omistushaluasi? Jos ystävä tulee käy muutaman kerra vuodessa on hän silloin etusijalla kun sua mies näkee joka päivä. Me kotiin keitä pojille kahvit ja anna miehelles sitä yhtä niin sillä parisuhde paranee. Pirttihirmu ei miestä saa
[/quote]
Tästä sisälukutaidottomuudestahan ihan provosoituu :D. Enpä usko että 2 kuukauden vierailu 2 kertaa vuodessa (eli yht.4kk)on yhdellekään emännälle mieluinen silloinku vieras ilmaisee vielä halveksuntansa peittelemättä ja odottaa täyshuoltoa erikoisruokavalioineen. Lisäksi jos muuttuu 2kuuksi kuin ilmaksi omalle puolisolle niin eipä sekään ole mieltä ylentävää. Saattasinpa vetästä palkokasvin nenukkaan itsekin vaikken kavereihin tuhlatusta ajasta yleensä olekaan mustis. Avainsanahan tässä on vierailujen kesto, se ylittäs ihan jokaisen sietokyvyn.
En voi sille mitään että itkettää ja kukaan teistä ei ota mua todesta! Miksi ihmeessä keksisin tällaisen jutun? Kirjoitan vaan niin miltä tuntuu ja olen ottanut pari siideriä.. Mutta ehkä tämä oli väärä paikka, ajattelinvaan että saisin tukea. Ellei teillä ole mitään järkevää sanottavaa ja neuvoja teen niinkuin itsestä tuntuu parhaalta eli pakotan miehen valitsemaan. Kun ei muu auta. ap
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 19:37"]
Toivottavasti teidän kotiinne tulee ''taiteilijasieluinen'' renttu ja pesiytyy sohvallenne ryyppäämään illasta toiseen, viemään kaiken sen ajan jonka voisitte viettää rakkaanne kanssa! Kyllä silloin omakin pinnanne palaa varmasti! Saitte mut nyt taas sellaisen raivon valtaan että taidan soittaa tälle kaverille ja sanoa tasan mitä ajattelen hänestä! Oikesti KUKAAN ei jaksaisi tätä, ei kukaan! Kuunnella nyt jonkun kuolemankaipuista kitaranrämpytystä illat pitkät ei ole mun käsitys mukavasta koti-illasta! Onneksi edes tänään ei tarvitse kuunnella sitä mutta voisi mies edes soittaa ja kysyä missä oon. ap, kyynelten läpi :'(
[/quote]
Ah, mikä draamakuningatar! :D
kuule Ap mitä jos pyytäisit äitisi teille kylään "joksikin aikaa". Huomaisikohan miehesi yhtään miltä tuntuu kun on vieras pidemmän aikaa.
Ehkämiehen kaveri muuttaisi muualle jos teillä olisi ahdasta sitten ja ehkä äidin migreenin takia teillä ei voisi enää soitella kitaraa...
Mies on tuonut meille kavereitaan yökylään ja minä omiani. Mutta kysymmekin aina toiselta "luvan". Toki sopii jos ei oleerityostä syytä kieltää. kaverit ei ole kyllä koskaan olleet 2 yötä pidempään kerrallaan. Hermo menisi viikkojen vierailuihin.
Mies viettää välillä paljon aikaa kavereidensa kanssa mutta se on minulle ok koska muulloin saan huomiota kyllä. Ja jos jostain syystä tuntuu että jään paitsioon niin kerron sen ja sovitaan että esim seuraava ilta on meidän parisuheaikaa.
Mielestäni ap:n tilanteessa kummankin tulisi "katsoa peiliin". Kavereita ei majoiteta viikkokausiksi yhteiseen kotiin ilman toisen lupaa. Toisaalta ap kuulostaa turhankin mustasukkaiselta kavereiden kanssa vietetystä ajasta.
Tsemppiä.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 12:34"]
Miesten välinen ystävyys voi olla todella vahva, en lähtisi noin tuoreena tyttöystävänä sitä haastamaan. Jos kaveri on pitkäaikainen, kuin veli, ja vielä alfan asemassa "laumassa", niin miehesi antaa hänen mielipiteilleen varmasti suuren arvon. Annat käytökselläsi vain miehen kaverille ammuksia. Nalkuttaminen ja puheet perheestä ja pyrkimys kontrolloida tai sitoa miestä nähdään nuorten miesten keskuudessa isona varoitusmerkkinä. Kaltaisesi naiset ovat heille jo käsite. Olet antanut itsestäsi tällä palstalla (ja veikkaan että myös kotona) kireän ja huumorintajuttoman kuvan. Veikkaan että miehesi miettii tällä hetkellä että mihinköhän on ajautunut ja haluaako tuota oikeasti lopun elämäänsä... ja kaveri säestää vieressä. Jännä nähdä miten käy. Itse olen aina koittanut tulla miehen kavereiden kanssa toimeen, passaan mielelläni "poikia", ja usein olen illanvietoissa mukana ja kaikilla on hauskaa. Sama toimii toisinpäin.
[/quote]
Jos miehesi vastavuoroisesti passaa tyttöjä, niin mitä se käytännössä sisältää ja kuinka usein? Poikien passaaminen kuulostaa mielestäni siltä kuin olisit äiti miehesi kavereille. Kuinka paljon käytöstäsi määrittää pelko tulla leimatuksi kireäksi ja huumorintajuttomaksi, koetko muutenkin suurta tarvetta miellyttämiseen?
Toinen juttu: nimenomaan tuoreen tyttöystävän pitää asettaa rajat miehen kavereiden kanssa vietetylle ajalle, jos siihen tarvetta on. Silloin siihen on vielä mahdollisuus, kun käytösmallit eivät ole rutinoituneet vaan suhteen pelisääntöjä luodaan. Toinen vaihtoehto on sitten koko loppuelämänsä ajan olla nalkuttava akka tai niellä pahaa mieltänsä sisälleen.
Nyt se perhanan kaveri on taas täällä... Tulivat yöllä kovan kolistelun kanssa ja herättivät minut! Olen ollut koko aamun makuuhuoneessa, en mene katsomaan millaisen sotkun ovat saaneet aikaan asunnossa. Ainakin tämä kaveri kuului yökkivän pitkin kämppää!!!!!! En helvetti poistu makuuhuoneesta ennen kuin se öykkäri on poissa ja kämppä siivottu!!!!!! Ei siis riittänyt puhe, ei. M iten voisin kostaa miehelle tämän, sitten kun hän taas suvaitsee tehdä itseään tykö? Tuonko naislauman meille asumaan vai lähdenkö itse pois, vai kieltäydyn vaan seksistä? Tekisi mieli tehdä nämä kaikki! Onko kellään vastaavia kokemuksia ja mitä olette tässä tilanteessa tehneet? Onko mies vakavissaan sitoutunut minuun vai ei? Aion ottaa puheeksi suunnitelmat talosta ja perheestä, mitä mies siihen sanoo. Luultavasti ei ole edes ajatellut näitä koko viikolla vaikka yhdessä on unelmoitu ja haaveiltu. En jaksa sitä että yksi pahanilmanlintu aina sotkee suunnitelmat! Minun suhdettani se ei kyllä riko, siitä pidän huolen! Ihan kiusallaan taas piti tänne tulla vaikka muuallekin olisi voinut mennä. No näkeepähän mitä mieltä minä olen kun en makkarista poistu. ap.
Miksi kaikki olette minua vastaan? Ettekö itse halua viettää aikaa puolisonne kanssa? Miksi sitten olette parisuhteessa? Yleensä sunnuntaisin laitamme yhdessä ruokaa, käymme kävelyllä tai ajelulla, juuri nyt olisin halunnut suunnitella ja haaveilla yhdessä mahdollista talon ostoa/rakentamista. Parisuhdejuttuja. Mikä siinä on niin ihmeellistä ja tuomittavaa? Minusta kaveruus kuuluu lapsuuteen/nuoruuteen ja kun pariudutaan on ykkössijalla puoliso ja perhe. ap.