30-vuotias tai nuorempi! Rankaistiinko sinua lapsena fyysisesti?

Rangaistiin fyysisesti. Yläasteella terkkari teki lasuilmon kun olin saanut aivotärähdyksen ja haavan poskeen. Oon syntyny -91.

12 jatkaa: Koivuvitsalla pari kertaa isä pelotteli. Sanoi että vitsaa hän sai jos ei totellut. Kerran jouduin jopa vitsan itse hakemaan mutta en sitten saanut piiskaa. Tukkapölly ei ollut meilläkään koskaan ensimmäinen keino ja siis koko lapsuudessani tosiaan sen muutaman kerran olen saanut sitä. Kyllä meillä asiat yleensä puheella (tai huudolla) selvisi. En muista miten veljen kohdalla oli. Hänellä oli tapana kiusata minua jatkuvasti ja hän kyllä sai ainakin huutia minua huomattavasti enemmän, joten eiköhän niitä tukkapöllyjäkin. Mutta ei hänkään mitään sen pahempaa joutunut koskaan kärsimään

Olen myös hieman vanhempi kuin 84. On kuritettu remmillä ja vaikka millä. En ole katkera, mutta sanonut isälleni että helppo on lasta lyödä, koitapa nyt. Ei ole koittanut. Enkä ole koskaan lyönyt omia lapsiani enkä lyö.

Minua tai sisaruksiani ei koskaan kuritettu fyysisesti. Auktoriteettiä riitti ilmankin. Meillä oli tiukat kotiintuloajat, ettei ollut mikään vapaa kasvatus. Vanhempani eivät hyväksy fyysistä väkivaltaa varsinkaan lapsia kohtaan.

t. -84 syntynyt

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 22:56"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 22:52"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 22:44"]

Nyt liuta kukkahattumammoja tulee kiljumaan, että olen väkivallan uhri ja siksi hyväksyn sen, mutta en pidä pientä luunappia tai tukkapöllyä (nyt en tarkoita hiuksista kunnolla repimistä) elämää suurempana asiana.

[/quote]

Sinä et näe tätä kokonaiskuvaa. Lapseen ei saa kajota sen enempää kuin aikuisenkaan. Lapsella on oikeus koskemattomuuteen. Aikuisen ei KOSKAAN tarvitse turvautua noihin tukkapöllyihin, jos on yhtään älliä päässä. Parempiin kasvatustuloksiin päästään aina muilla keinoilla. Jos aikuinen ei viitsi vaivautua opettelemaan niitä, on henkisesti laiskan ihmisen kannalta kaikkein näppärintä vaan läpsiä sitä lasta ja sitten kertoa sille lapselle, ettei se nyt ollut niin iso juttu. Oman laiskuutensa voi näppärästä maksattaa lapsella, joka on suojaton sitä aikuisen fyysistä ja henkistä vallankäyttöä vastaan.

Vaikka sinusta onkin ok, että sinua tukistettiin ja nippailtiin, niin juuri kenenkään muun mielestä se ei olisi ok. On kamalaa nähdä, miten joku satuttaa metrin mittaista pientä ihmistä. Siksi kukaan näitä keinoja käyttävä vanhempi ei koskaan tee sitä muiden aikuisten nähden. On niin helppoa pettää itseään ja väittää, että varmasti kaikki muut näin tekevät, ja kuitenkaan sitä ei tee lapselleen esimerkiksi päiväkodin eteisessä, kaupassa, neuvolassa tai kylässä, vaikka siinähän se selviäisi samoin tein, että onko se hyväksyttävää vai ei.

[/quote]

Minä näen eron nyrkillä lyömisen ja pienen luunapin välillä. Ensimmäistä en koskaan hyväksyisi, jälkimmäisen hyväksyn, jos kertakaikkiaan mikään muu ei enää toimi.

Aina te kukkahatut luulette, että tukkapöllyä antaneet, ja sitä saaneet traumattomat ihmiset ovat sadistisia lapsenhakkaajia.

[/quote]

En ole vastannut aikaisemmin mutta kyllä minä näen eron nyrkillä lyömisen ja luunapin välillä, olen myös nähnyt luunappikasvatusta enkä ole tehnyt lastensuojeluilmoitusta taikka edes puuttunut tilanteeseen. Mutten kyllä pysty kuvittelemaan mikä on se tilanne, jossa MIKÄÄN MUU keino ei toimi mutta luunappi tai pieni tukistus pelastaa! Ihan oikeasti.

Tukkapöllyä ja luunappeja sai tämä -87 syntynyt. Selkään antamisella uhkailtiin, mutta siltä vältyin, vaikka molemmat vanhemmat ovat osansa saaneet sekä vyöremmistä että risusta. Pikkuveljen (s. -91) suu pestiin useamman kertaan saippualla, ja muistan yhden ikätoverini kärsineen saman kohtalon seurakunnan kerhossa joskus 4-5-vuotiaana.

Omia lapsiani en kurita ruumiillisesti. En koe traumatisoituneeni lapsuuskokemuksistani.

Olen syntynyt -88 ja saanut tukkapöllyä ja luunappeja äidiltä. Koivuniemenherra löytyi leivinuunin päältä ja sillä uhkailtiin mutta koskaan ei käytetty. Isä ei koskaan käyttänyt väkivaltaa mutta ei paljon kyllä kotonakaan ollut. En ole saanut traumoja noista enkä muistele pahalla mutta omia lapsiani en koskaan satuttaisi millään tavalla.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 22:37"]

Rajasin iän noin, koska ruumillinen kuritus tuli laittomaksi vuonna -84. Mun kotona annettiin silti tukkapöllyä, remmiä, piiskaa, luunappeja... Mietin lapsena, tekeekö muiden vanhemmat niin, ja olen miettinyt vielä aikuisenakin, oliko fyysinen kuritus laista huolimatta enemmän sääntö kuin poikkeus?

Perusteltiinko teille koskaan, miksi ruummillista kuritusta käytetään tai ei käytetä, tai puhuttiinko asiasta muuten? Itse muistan, että mua jotenkin varoiteltiin kertomasta kellekään, koska siitä voisi seurata äidille hankaluuksia, ja samalla perusteltiin, että vanhempien tehtävä on "kasvattaa", eikä ulkopuoliset saa siitä määrätä. Muuten meillä oli ihan "kunnollinen taviskoti", jossa vanhemmat eivät riidelleet tai käyttäneet alkoholia, saati käyneet käsiksi toisiinsa. Kotona pidettiin kiinni kristillisistä arvoista, ja kuritusta perusteltiin myös Raamatulla (joka vitsaa säästää se lastaan vihaa jne.). 

Jos ei ollut fyysisiä rangaistuksia, mitä väkivallattomia kasvatuskeinoja muistatte, että vanhempanne olisivat käyttäneet? Miten lapsuudessa koetut rangaistustavat ovat vaikuttaneet siihen, miten omia lapsianne kasvatatte?

Tulipas kysymyksiä :) Kiitos jos jaksat vastata niihin, tai kertoa muun asiaan liittyvän muiston, kokemuksen tai mielipiteen!

[/quote]

Miks rajasit tuon noin? Tuskin kukaan vauvoja lyö?

Olen 84-syntynyt ja kyllä aika pienestä asti annettiin piiskaa ja joskus tukistettiin, mutta en todellakaan koe tulleeni pahoinpidellyksi, ei se ollut niin fyysistä. Sen lisäksi ne riidat aina sovittiin jälkeenpäin ja se oli se viimeinen keino, kyllä sen aina itsekin tiesi ansainneensa, ei ne koskaan huvikseen sitä tehneet. En pidä sitä huonona kasvatustapana ollenkaan, kunhan se ei mene yli. Perhe oli kunnollinen kaikin puolin ja minulla oli onnellinen lapsuus, eikä vanhempia kohtaan jäänyt mitään kaunoja sen suhteen. En muista koska ne jäi pois, joskus ala-asteella. Vanhempana ei sitten enää fyysisesti otettu juuri yhteen.

Mielestäni se on sopivasti käytettynä hyvä tapa opettaa lapselle, mikä on oikein ja mikä ei. Jos vain sanoo soo soo, eikä ikinä mitään käy, lapsi oppii manipuloimaan ja huomaa ettei siitä pahanteosta tai sisarusten kiusaamisesta kuitenkaan mitään seuraa.

En muista, että minulle olisi lapsena oikein tullut edes mieleen, että jotkut vanhemmat voisivat satuttaa lapsiaan. Vitsojen hakemiset olivat ehkä tuttuja joistain vanhoista saduista. Minua itseäni ei siis myöskään ikinä kuritettu ruumiillisesti.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 22:56"]

Te joita ei koskaan rangaistu fyysisesti, pidittekö sitä jotenkin oletuksena, että muidenkaan perheissä ei tehtäisi niin? Tiesittekö, kuritettiinko kavereita, ja jos tiesitte niin tuntuiko se erikoiselta? Mä en tosiaan asiasta kavereiden kanssa juurikaan puhunut, mutta ihmettelin, että voiko olla totta, kun joku kaveri joskus mainitsi, ettei ole koskaan saanut osakseen mitään fyysistä kuritusta.

t. ap

[/quote]

No huh huh.

Kuvittelin, että fyysinen kurittaminen on ollut hyvin harvinaista. Ja en ole kuvitellut, että ketään kaveriani olisi kuritettu. Nämä vastaukset pistää miettimään

No 6 se yli 50nen

Äiti tukisti, löi, uhkaili väkivallalla ja nöyryytti. Isä ei sortunut kyseenalaisiin kasvatusmetodeihin
N. 1993

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 22:56"]

Minä näen eron nyrkillä lyömisen ja pienen luunapin välillä. Ensimmäistä en koskaan hyväksyisi, jälkimmäisen hyväksyn, jos kertakaikkiaan mikään muu ei enää toimi.

Aina te kukkahatut luulette, että tukkapöllyä antaneet, ja sitä saaneet traumattomat ihmiset ovat sadistisia lapsenhakkaajia.

[/quote]

Sinä ja lapsi olette yhtä arvokkaita. Se nyt vaan on näin tänä päivänä, vaikka ei ole aina ollut.  Nyt yksi kysymys; saako sinua, vai eikö sinua saa, tukistaa ja nippailla? Saako puolisosi napata tukasta kiinni ja vähän pyöräyttää? Saako pomo näpätä päähän ohimennessään? Onko kaikki fyysinen kajoaminen ihan ok niin kauan kuin ne eivät ole nyrkillä lyömistä?

Jos tämä ei ole ok, niin miksi ei?

2

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 22:56"]

Te joita ei koskaan rangaistu fyysisesti, pidittekö sitä jotenkin oletuksena, että muidenkaan perheissä ei tehtäisi niin? Tiesittekö, kuritettiinko kavereita, ja jos tiesitte niin tuntuiko se erikoiselta? Mä en tosiaan asiasta kavereiden kanssa juurikaan puhunut, mutta ihmettelin, että voiko olla totta, kun joku kaveri joskus mainitsi, ettei ole koskaan saanut osakseen mitään fyysistä kuritusta.

t. ap

[/quote]

-85 olen syntynyt eikä ole ikinä kuritettu. Kuitenkin tiesin että ennen vanhaan lapsia on kuritettu ja piiskattu, tiesin mikä on luunappi ja tukistus, mutten uskonut että sitä enää tehdään. Ei olisi tullut edes mieleenkään, että tuttuja lapsia saatetaan lyödä kotona. Jälkikäteen ajatellen ihan varmasti on niitä tapauksia ollut. Kouluikäisenä kuulin että naapuruston lapsi sai remmistä, ja en sitä jotenkin pystynyt ymmärtämään tai käsittelemään ollenkaan. Jotenkin ajattelin että se on sekä aivan totaalisen kauheaa, ja toisaalta että se on vähän sellainen tapaus kuin joku Vaahteramäen Eemeli ja miten sen isä niissä kirjoissa sille aina suuttui ja huusi hirveästi, vähän niin kuin hauska juttu.

Tukkapöllyä ainakin, enkä näe siinä mitään väärää.
En pidä sitä väkivaltana jos itse tukistaisin kuritonta lastani vaikka kuinka joku kauhistelisi.
Syntynyt -88

Kaksi parasta kaveriani, sisarukset, saivat säännöllisesti selkäsaunan ja tukkapöllyä. Muistan miettineeni jo lapsena, että eivät kuitenkaan pidä asiaa mitenkään ihmeellisenä tai pelänneet äitiään. Siihen mennessä kun täytin 8, en ollut pelännyt ketään tai mitään niin paljoa kuin näiden ystävieni äitiä, vaikkei hän minulle tietenkään mitään koskaan tehnyt, huusi vain kovaa.

Meillä kotona ei harrastettu fyysistä kuritusta ja tuntui jopa erikoiselta, että miellä ei saatu selkään kun oli ihan selkeää, että naapurissa joku sai säännöllisesti selkäsaunan. Olen syntynyt -92.

Minä olen saanut luunappeja, kevyttä tukistusta ja muistaakseni koivuniemen herraa. En kyllä muista, että olisi mikään noista varsinaisesti sattunut, enemmänkin ehkä pelästytti. Ei ole jäänyt traumoja, hyvät välit on vanhempiin edelleen ja joo, käyttäisin noita myös oman lapseni kanssa, jos tilanne vaatisi. Minusta pieni tukistus on parempi keino kuin esim lapselle karjuminen tai tunteja jatkuva jankkaaminen, joka voi olla lapselle Erittäin epäloogista toimintaa. Tuomitkaa ja kauhistelkaa vaan rauhassa :) ai niin, olen syntynyt -83.

Tärkeiden tavaroiden hävittämisellä ja vitsalla on uhkailtu. Fyysisesti saatu tukkapöllyjä, luunappeja ja pahimpana äiti nyppinyt kynnen tyven "nahkasuikaleita", enkä edes muista mitä niin pahaa muka olen tehnyt että jälkimmäisen olisin "ansainnut" =( Tiettävästi ei ole lapsuudesta jäänyt, mutta outo, mutta tänäkin päivänä välttelen konflikteja, joten kaipa tuo on oman jälkensä "alitajuntaan" jättänyt... T:N84

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 23:15"]

Tärkeiden tavaroiden hävittämisellä ja vitsalla on uhkailtu. Fyysisesti saatu tukkapöllyjä, luunappeja ja pahimpana äiti nyppinyt kynnen tyven "nahkasuikaleita", enkä edes muista mitä niin pahaa muka olen tehnyt että jälkimmäisen olisin "ansainnut" =( Tiettävästi ei ole lapsuudesta jäänyt, mutta outo, mutta tänäkin päivänä välttelen konflikteja, joten kaipa tuo on oman jälkensä "alitajuntaan" jättänyt... T:N84

[/quote]

Wut! Tuo kuulostaa jo sadistiselta. Tukkaan voi äkkipikaistuksissaan tarttua, mutta joku nahkasuikaleiden repiminen vaatii suunnitelmallisuutta, jonka tarkoituksena on vain satuttaa!