Lue keskustelun säännöt.
30-vuotias tai nuorempi! Rankaistiinko sinua lapsena fyysisesti?
27.09.2014 |
Rajasin iän noin, koska ruumillinen kuritus tuli laittomaksi vuonna -84. Mun kotona annettiin silti tukkapöllyä, remmiä, piiskaa, luunappeja... Mietin lapsena, tekeekö muiden vanhemmat niin, ja olen miettinyt vielä aikuisenakin, oliko fyysinen kuritus laista huolimatta enemmän sääntö kuin poikkeus?
Perusteltiinko teille koskaan, miksi ruummillista kuritusta käytetään tai ei käytetä, tai puhuttiinko asiasta muuten? Itse muistan, että mua jotenkin varoiteltiin kertomasta kellekään, koska siitä voisi seurata äidille hankaluuksia, ja samalla perusteltiin, että vanhempien tehtävä on "kasvattaa", eikä ulkopuoliset saa siitä määrätä. Muuten meillä oli ihan "kunnollinen taviskoti", jossa vanhemmat eivät riidelleet tai käyttäneet alkoholia, saati käyneet käsiksi toisiinsa. Kotona pidettiin kiinni kristillisistä arvoista, ja kuritusta perusteltiin myös Raamatulla (joka vitsaa säästää se lastaan vihaa jne.).
Jos ei ollut fyysisiä rangaistuksia, mitä väkivallattomia kasvatuskeinoja muistatte, että vanhempanne olisivat käyttäneet? Miten lapsuudessa koetut rangaistustavat ovat vaikuttaneet siihen, miten omia lapsianne kasvatatte?
Tulipas kysymyksiä :) Kiitos jos jaksat vastata niihin, tai kertoa muun asiaan liittyvän muiston, kokemuksen tai mielipiteen!
Kommentit (74)
Täällä sekoitetaan nyt fyysinen väkivalta ja kasvatus, tai se että annatko puolison tai pomon tukistaa ym. Ei tietenkään, koska olemme kaikki aikuisia ihmisiä, mutta lapsi ei vielä aina osaa erottaa oikeaa ja väärää, eikä se aina opi edes sanomalla. En minäkään väkivaltaa hyväksy, mutta se on kaukana väkivallasta jos vähän pyllylle taputtaa niin että lapsi pelästyy ja saa aiheen miettiä mitä tuli tehtyä. Kyse on väkivallasta silloin, jos halutaan satuttaa tai tulee mustelmia, mutta kasvatuksesta silloin, jos se tehdään rakkaudesta ja halusta opettaa lapsi käyttäytymään. Lapsi ei siitä vahingoitu, vaan saa kevyen fyysisen muistijäljen, että näin ei saa tehdä. Mielensä se siinä hetkellisesti pahoittaa, mutta ihan syystäkin jos on ollut tuhma. Lapsen täytyy oppia kokemaan myös pettymyksiä ja ikäviä tunteita, ei aina voi päästä kuin koira veräjästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei käytetty. Korkeintaan vietiin kädestä/hartioista pitäen omaan huoneeseen rauhoittumaan. Ihan pikkulapsuudesta en toki muistakaan, mutta tuskinpa sielläkään sen kummempaa on ollut.
Meillä uhkauksena oli yleensä joku edun menetys. Viikkorahan/karkkipäivän etc. Luulen kyllä, että pahin "rangaistus" oli se, jos vanhemmat ovat pettyneitä sinuun.
Olen saanut lapsena vyöstä, risusta, tukkapöllyt ja luunapit olivat yleisiä. On nostettu rinnuksista seinää vasten ja kerran isäni kahmaisi voipaketista voit, jonka länttäsi naamaani.
terkuin 22v. nuori naikkonen
Olen nainen vuosimallia '84. Vanhemmat erosivat, kun me sisarukset olimme vielä hyvin nuoria. Äiti ei tainnut koskaan kurittaa fyysisesti, oli itse hyvin rauhanomaisesta ja sosiaalisesti taitavasta perheestä. Isä näki nuoruudessaan väkivaltaa ja eli kovan kurin alla. Isä sitten myöskin kuritti meitä fyysisesti. Jonkun kerran tuli lapsena piiskaa, jatkuvasti sillä myös uhkailtiin, mikä oli vähintään yhtä paha kuin itse teko. Joskus ala-asteikäisenä laitettiin yöllä lumihankeen pelkässä yöpaidassa, ilman kenkiä. Hiuksista repimistä oli melko paljon, vielä pitkällä teini-iässäkin nostettiin tukasta ilmaan. Lisäksi sitten sekalaista nyrkkien puimista ja tönimistä.
Mainittakoon, että en ole koskaan esim. rikkonut tavaraa, jäänyt kiinni rikkomuksesta tai millään muullakaan tavalla tuottanut vanhemmilleni ("ylimääräistä") rahallista tappiota tai julkista häpeää. Olin huippusuorittaja koulussa. Fyysiset rangaistukset ovat johtuneet siitä, "etten ole riittävästi kunnioittanut vanhempaani". Joskus tämä tarkoitti käytännössä esim. sitä, että nauroin liian äänekkäästi tai muistutin liikaa äitiäni. Isän maailmankatsomus taitaa olla jossain määrin jäykän kristillinen, vaikka kummemmin uskonnollista ei porukka olekaan - ihan tavallista, ulospäin hyvätapaista, ahkerasti työssäkäyvää väkeä.
Itselläni ei ole lapsia, enkä tiedä haluanko koskaan äidiksi. Jos minulla olisi lapsia, en missään nimessä kurittaisi heitä fyysisesti tai uhkailisi sillä. Se mikä minua eniten nykyään järkyttää, on se, miten harhainen kuvitelma useimmilla vaikuttaa tästä asiasta olevan. Luulen fyysisen väkivallan olleen Suomessa ihan hirvittävän yleistä omassa sukupolvessani ja nuoremmissakin, huolimatta siitä mitä laki sanoo, ja on kammottavaa miten enemmistö ei ole lainkaan valppaana huomaamaan toisten kärsimystä. Jos sinulla on ollut hyvät vanhemmat ja pidät väkivallattomuutta itsestäänselvyytenä, älä oleta että näin on kuitenkaan muissa perheissä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 23:37"]
Ei käytetty. Korkeintaan vietiin kädestä/hartioista pitäen omaan huoneeseen rauhoittumaan. Ihan pikkulapsuudesta en toki muistakaan, mutta tuskinpa sielläkään sen kummempaa on ollut.
Meillä uhkauksena oli yleensä joku edun menetys. Viikkorahan/karkkipäivän etc. Luulen kyllä, että pahin "rangaistus" oli se, jos vanhemmat ovat pettyneitä sinuun.
[/quote]
Ja 45 jatkaa vielä, eikä olisi myöskään lapsena tullut mieleenkään, että missään normaalissa perheessä kuritettaisiin fyysiesti. Se oli juurikin joku sellainen "näin tehtiin sota-aikaan" -juttu.
Vaikka myöhemmin aikuisena sain kuulla, että eräiden ystävieni lapsuudenkodissa oli käytetty fyysistä kuritusta. Rehellisesti sanottuna, romahti kyllä arvostus vanhempia kohtaan.
-94 syntynyt ja todella usein saatiin siskon kanssa ympäri korvia. Tosin me oltiin kyllä aivan hirveitä lapsia. Koen, että tosta oli vaan hyötyä, ei meihin puhe tehonnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 23:43"]
Olen nainen vuosimallia '84. Vanhemmat erosivat, kun me sisarukset olimme vielä hyvin nuoria. Äiti ei tainnut koskaan kurittaa fyysisesti, oli itse hyvin rauhanomaisesta ja sosiaalisesti taitavasta perheestä. Isä näki nuoruudessaan väkivaltaa ja eli kovan kurin alla. Isä sitten myöskin kuritti meitä fyysisesti. Jonkun kerran tuli lapsena piiskaa, jatkuvasti sillä myös uhkailtiin, mikä oli vähintään yhtä paha kuin itse teko. Joskus ala-asteikäisenä laitettiin yöllä lumihankeen pelkässä yöpaidassa, ilman kenkiä. Hiuksista repimistä oli melko paljon, vielä pitkällä teini-iässäkin nostettiin tukasta ilmaan. Lisäksi sitten sekalaista nyrkkien puimista ja tönimistä.
Mainittakoon, että en ole koskaan esim. rikkonut tavaraa, jäänyt kiinni rikkomuksesta tai millään muullakaan tavalla tuottanut vanhemmilleni ("ylimääräistä") rahallista tappiota tai julkista häpeää. Olin huippusuorittaja koulussa. Fyysiset rangaistukset ovat johtuneet siitä, "etten ole riittävästi kunnioittanut vanhempaani". Joskus tämä tarkoitti käytännössä esim. sitä, että nauroin liian äänekkäästi tai muistutin liikaa äitiäni. Isän maailmankatsomus taitaa olla jossain määrin jäykän kristillinen, vaikka kummemmin uskonnollista ei porukka olekaan - ihan tavallista, ulospäin hyvätapaista, ahkerasti työssäkäyvää väkeä.
Itselläni ei ole lapsia, enkä tiedä haluanko koskaan äidiksi. Jos minulla olisi lapsia, en missään nimessä kurittaisi heitä fyysisesti tai uhkailisi sillä. Se mikä minua eniten nykyään järkyttää, on se, miten harhainen kuvitelma useimmilla vaikuttaa tästä asiasta olevan. Luulen fyysisen väkivallan olleen Suomessa ihan hirvittävän yleistä omassa sukupolvessani ja nuoremmissakin, huolimatta siitä mitä laki sanoo, ja on kammottavaa miten enemmistö ei ole lainkaan valppaana huomaamaan toisten kärsimystä. Jos sinulla on ollut hyvät vanhemmat ja pidät väkivallattomuutta itsestäänselvyytenä, älä oleta että näin on kuitenkaan muissa perheissä!
[/quote]
Tämä on juuri senkaltaista toimintaa, jota en hyväksy. Olen pahoillani puolestasi. Tässä ei ole kasvattamisesta kyse, vaan oman pahan olon ja vitutuksen purkamista lapseen. Aiemmin mainitsemani fyysinen kasvatus toimii vain, jos on rakkautta mukana. Itse en koskaan pelännyt vanhempiani, mutta kunnioitin ja arvostin ja tiesin saavani suurella todennäköisyydellä piiskaa jos menen liian pitkälle, se oli oma valintani. Minuun ei koskaan käyty käsiksi ilman syytä, he eivät siis olleet millään tavalla arvaamattomia. Eikä sitä piiskaakaan toki aina käytetty, joskus sillä uhkailukin riitti, enkä minä niin tuhma edes ollut, että sitä olisi pitänyt jatkuvasti käyttää.
T:43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 22:44"]Tukkapöllyä ja luunappeja sain. Ne eivät tosin olleet se ensimmäinen keino kun olin tottelematon.
Nyt liuta kukkahattumammoja tulee kiljumaan, että olen väkivallan uhri ja siksi hyväksyn sen, mutta en pidä pientä luunappia tai tukkapöllyä (nyt en tarkoita hiuksista kunnolla repimistä) elämää suurempana asiana.
[/quote]
Sama täällä. En koe että olisin niistä millään tavoin traumatisoitunut, tai että pikku luunappi oikeasti mitään haittaa kenellekään aiheuttaisi, mutta nykyään vallitsevan ilmapiirin ja yleisen mielipiteen vuoksi tuskin omalle lapselleni luunappeja antaisin.
Minua tai sisaruksiani ei koskaan rankaistu fyysisesti, olemme syntyneet vuosina -87, -88, -90(minä) ja -93. Vanhemmat oli avoimesti fyysistä kuritusta vastaan, kai asiasta joskus jollain tavalla keskusteltiin, kun tällaista muistan.
Rangaistuksia meillä käytettiin muuten todella vähän. Yleensä asiat selitettiin ja selvitettiin puhumalla, tietokone-/pelikielto/jonkun muun kivan jutun eväämienn ja joku tehtävä kotityö(tiskaus, siivous jne.) on ainoita sellaisia mitä muistan.
Ns. jäähyjäkään ei varsinaisesti ollut, ei meitä jätetty yksin mihinkään penkille istumaan puoleksi tunniksi tai sellaista. Oikeastaan en edes muista sellaisia tilanteita, missä tällaisia olisi tarvittu. No kerran veli alkoi kiukkuilla ruokapöydässä kummeillaan, kerta sanallista komentamista paikalla ja sitten vanhemmat otti veljen mukaan ja menivät hetkeksi eteiseen puhumaan ja rauhoittumaan. Syöminen jatkui sitten ihan rauhallisissa merkeissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 87 ja olen ihmeissäni tätä ketjua lukiessani että on ikäisiäni ihmisiä, joita ei ole koskaan kuritettu fyysisesti. Olette onnekkaita.
Olen itse saanut luunappeja, kevyitä tukistuksia ja muutaman kovemman ja pari kertaa kädellä piiskaa. Olin hyvin kiltti lapsi ja olen ajatellut että olin onnekas kun en ole saanut koivuniemen herrasta, monella tutulla oli niitäkin uunin päällä. Olen siis maalta kotoisin.
Koska olin kiltti lapsi (ja myöhemmin kiltin tytön syndroomasta kärsivä suorittaja), kuritukset olivat seurausta lähinnä siitä jos vanhemmat halusivat vaientaa minut nopeasti. Esimerkiksi saatoin vahingossa pienenä lipsauttaa isän edellisiltaisesta humalassa riehumisesta ja vanhempien riidasta -> luunappi niin tajusin pysyä hiljaa ja tukkapölly tehosteeksi myöhemmin. Pian kouluiän alettua osasin sitten kyllä jo itsekin peitellä perheen ongelmia ilman luunappejakin ja tukahduttaa itseni.
En ole traumatisoitunut fyysisestä väkivallasta mutta en ikinä käyttäisi sitä omaan lapseeni. Traumatisoitunut olen noista muista jutuista. En myöskään luota lastani isovanhemmilleen hoitoon.
Omat kokemukset: päätä seinään, hiuksista repimistä, luunappeja, käsivarsista kiskomista. Itse en väkivaltaa hyväksy ja kauhistuttaa ajatus, että jotkut hyväksyvät lapsen ruumiillisen kurituksen. Miksi lasta saisi muka lyödä jos aikuistakaan ei saa? -98
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu, itse olen syntynyt vuonna -65, eli tällä hetkellä 49-vuotias. Ikinä ei minua ole kuritettu fyysisesti, enkä sitä ole omille lapsillenikaan tehnyt.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 22:47"]
En mene ikähaarukaan koska olen jo yli 50v. Koskaan ei ole ruumiillisesti kuritetu minua enkä ole koskaan kurittanut lastani.
[/quote]
Te joilla on kokemusta ja jotka hyväksytte joko luunapin tai pienen tukistuksen tai jopa piiskaamisen (siis hyväksytte vanhempienne teille lapsuudessanne tekemänä taikka nyt voisitte omalle lapselle tehdä), niin missä konkreettisessa tilanteessa se mielestänne on (ollut) lapselle hyväksi? Kertokaa ihan todellinen tilanne.
Tähän ei voi muuta sanoa, kuin että HYI HELVETTI. Miten joku voi ajatellakin noin sairaalla tavalla.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 23:32"]
Täällä sekoitetaan nyt fyysinen väkivalta ja kasvatus, tai se että annatko puolison tai pomon tukistaa ym. Ei tietenkään, koska olemme kaikki aikuisia ihmisiä, mutta lapsi ei vielä aina osaa erottaa oikeaa ja väärää, eikä se aina opi edes sanomalla. En minäkään väkivaltaa hyväksy, mutta se on kaukana väkivallasta jos vähän pyllylle taputtaa niin että lapsi pelästyy ja saa aiheen miettiä mitä tuli tehtyä. Kyse on väkivallasta silloin, jos halutaan satuttaa tai tulee mustelmia, mutta kasvatuksesta silloin, jos se tehdään rakkaudesta ja halusta opettaa lapsi käyttäytymään. Lapsi ei siitä vahingoitu, vaan saa kevyen fyysisen muistijäljen, että näin ei saa tehdä. Mielensä se siinä hetkellisesti pahoittaa, mutta ihan syystäkin jos on ollut tuhma. Lapsen täytyy oppia kokemaan myös pettymyksiä ja ikäviä tunteita, ei aina voi päästä kuin koira veräjästä.
[/quote]
Muutaman kerran äiti otti kiinni hiuksista, mutta ei vetänyt lujaa. Sain myös muutaman luunapin äidiltä. Isäni ei koskaan käyttänyt fyysisiä keinoja, tosin hän ei ole koskaan huutanutkaan. Hyvin rauhallinen mies. Ei jäänyt traumoja.
Tukkapöllyä ja luunappeja olen saanut isältäni lapsena joskus, äidiltä kerran. Pahin muistoni on se, kun olin unohtanut illalla sammuttaa tietokoneen ja nukkumaanmenon jälkeen minut kiskottiin hiuksista ylös sängystä sammuttamaan se. Kaksi vuotta vanhempi serkkupoikani sai remmiä isältään mummolassa kun olin esikouluikäinen. Nuo kerrat ovat jääneet liian elävästi mieleen.
En pystyisi tekemään omalle lapselle samoin.
-88 syntynyt
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 01:03"]Muutaman kerran äiti otti kiinni hiuksista, mutta ei vetänyt lujaa. Sain myös muutaman luunapin äidiltä. Isäni ei koskaan käyttänyt fyysisiä keinoja, tosin hän ei ole koskaan huutanutkaan. Hyvin rauhallinen mies. Ei jäänyt traumoja.
[/quote]
Niin, olen syntynyt -89.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 23:10"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 22:56"]
Minä näen eron nyrkillä lyömisen ja pienen luunapin välillä. Ensimmäistä en koskaan hyväksyisi, jälkimmäisen hyväksyn, jos kertakaikkiaan mikään muu ei enää toimi.
Aina te kukkahatut luulette, että tukkapöllyä antaneet, ja sitä saaneet traumattomat ihmiset ovat sadistisia lapsenhakkaajia.
[/quote]
Sinä ja lapsi olette yhtä arvokkaita. Se nyt vaan on näin tänä päivänä, vaikka ei ole aina ollut. Nyt yksi kysymys; saako sinua, vai eikö sinua saa, tukistaa ja nippailla? Saako puolisosi napata tukasta kiinni ja vähän pyöräyttää? Saako pomo näpätä päähän ohimennessään? Onko kaikki fyysinen kajoaminen ihan ok niin kauan kuin ne eivät ole nyrkillä lyömistä?
Jos tämä ei ole ok, niin miksi ei?
[/quote]
Puoliso tai pomo eivät varsinaisesti ole sellaisessa holhoavassa asemassa minua kohtaan, joten eivät saa. Tämänhän sä jo tiesitkin.
En mä lastani tukistaisi tai jakaisi hänelle luunappeja joka käänteessä ja muuten vain, ainoastaan siinä tapauksessa, että tottelemattomuus on mennyt totaalisen yli tai on suuri vaara, että lapsi loukkaantuu pahasti.
Ihan turhaan te vaahtoatte. Lapseni on iloinen ja hän saa elää rakastavassa perheessä, hänellä ei ole hätää.