Lue keskustelun säännöt.
30-vuotias tai nuorempi! Rankaistiinko sinua lapsena fyysisesti?
27.09.2014 |
Rajasin iän noin, koska ruumillinen kuritus tuli laittomaksi vuonna -84. Mun kotona annettiin silti tukkapöllyä, remmiä, piiskaa, luunappeja... Mietin lapsena, tekeekö muiden vanhemmat niin, ja olen miettinyt vielä aikuisenakin, oliko fyysinen kuritus laista huolimatta enemmän sääntö kuin poikkeus?
Perusteltiinko teille koskaan, miksi ruummillista kuritusta käytetään tai ei käytetä, tai puhuttiinko asiasta muuten? Itse muistan, että mua jotenkin varoiteltiin kertomasta kellekään, koska siitä voisi seurata äidille hankaluuksia, ja samalla perusteltiin, että vanhempien tehtävä on "kasvattaa", eikä ulkopuoliset saa siitä määrätä. Muuten meillä oli ihan "kunnollinen taviskoti", jossa vanhemmat eivät riidelleet tai käyttäneet alkoholia, saati käyneet käsiksi toisiinsa. Kotona pidettiin kiinni kristillisistä arvoista, ja kuritusta perusteltiin myös Raamatulla (joka vitsaa säästää se lastaan vihaa jne.).
Jos ei ollut fyysisiä rangaistuksia, mitä väkivallattomia kasvatuskeinoja muistatte, että vanhempanne olisivat käyttäneet? Miten lapsuudessa koetut rangaistustavat ovat vaikuttaneet siihen, miten omia lapsianne kasvatatte?
Tulipas kysymyksiä :) Kiitos jos jaksat vastata niihin, tai kertoa muun asiaan liittyvän muiston, kokemuksen tai mielipiteen!
Kommentit (74)
Joo. Vanhemmat kävi käsiksi jos suuttuivat. Erityisesti hiuksista repiminen oli niiden mieleen, muistan kun kerran isäni retuutti pikkusiskoani hiuksista niin etteivät sen jalat osuneet lähellekään lattiaa. Siinä se roikkui ilmassa hiuksistaan. Mut se raahasi kerran hiuksista repien sisään kun itkin pihalla.
t. -96 (hiuksista revitty siskoni on -00)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt -91. Muistan saaneeni tukkapöllyä muutamaan otteeseen, muttei tule yhtäkään kertaa mieleen että olisi saanut remmistä tai luunappia. Muistikuvieni mukaan tukkapöllyä tuli vasta kun sanoilla ei päästy haluttuun lopputulokseen, ja sillä ensin uhattiin kerran ja jollei vieläkään mennyt jakeluun niin vasta sitten käytiin kiinni.
Rikkeen suuruudesta riippuen rangaistuskeinoina käytettiin kotiarestia, harrastuksen eväämistä tai esim. vessojen pesua jne kurjia pieniä juttuja.
Ei rankaistu fyysisesti ikinä, olen syntynyt -91. Sisarukset syntyneet -90 ja -87.
Eipä vanhempianikaan juuri lapsena kuritettu fyysisesti, iskä kuulemma sai pari kertaa mattopiiskasta ja äiti ei tainnu koskaan saada mitään fyysistä kuritusta, 55 vuotiaita ovat.
Meillä yksi rangaistus oli omaan huoneeseen meno rauhoittumaan, jos alko riitelemään esim ruokapöydässä. Takas sai tullla heti kun oli rauhottunut. En muista että kummempia keinoja olisi juuri tarvittu. Ei meille edes huudettu. Musta pelottavaa oli kun huomasi isän suuttuvan ja sen ääni madaltui... itsellä jo se riitti palauttamaan ns. maan pinnalle lapsena. Isä ja äiti oli selviä auktoriteetteja joita kunnioitettiin. Asioista keskusteltiin jos jotain tyhmyyksiä oli tullut tehtyä ja ne selvitettiin läpi. Keskustelut ja ns. jäähy omassa huoneessa rauhottuen siis kai metodeina täällä.
En mene ikähaarukaan koska olen jo yli 50v. Koskaan ei ole ruumiillisesti kuritetu minua enkä ole koskaan kurittanut lastani.
Isälläni oli väkivaltainen lapsuus, joten hän ei hyväksy minkäänlaista väkivaltaa. En ole ikinä saanut tukkapöllyä, koivuniemenherraa tai kokenut yhtäkään fyysistä rangaistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti tukisti kerran ja löin sitä takaisin. Isä retuutti kerran käsivarresta minut ulos talosta. Siinä se.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 22:44"]
Tukkapöllyä ja luunappeja sain. Ne eivät tosin olleet se ensimmäinen keino kun olin tottelematon.
Nyt liuta kukkahattumammoja tulee kiljumaan, että olen väkivallan uhri ja siksi hyväksyn sen, mutta en pidä pientä luunappia tai tukkapöllyä (nyt en tarkoita hiuksista kunnolla repimistä) elämää suurempana asiana.
[/quote]
Tarkoitatko, että käytät tai käyttäisit näitä keinoja myös oman lapsesi kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 22:44"]
Nyt liuta kukkahattumammoja tulee kiljumaan, että olen väkivallan uhri ja siksi hyväksyn sen, mutta en pidä pientä luunappia tai tukkapöllyä (nyt en tarkoita hiuksista kunnolla repimistä) elämää suurempana asiana.
[/quote]
Sinä et näe tätä kokonaiskuvaa. Lapseen ei saa kajota sen enempää kuin aikuisenkaan. Lapsella on oikeus koskemattomuuteen. Aikuisen ei KOSKAAN tarvitse turvautua noihin tukkapöllyihin, jos on yhtään älliä päässä. Parempiin kasvatustuloksiin päästään aina muilla keinoilla. Jos aikuinen ei viitsi vaivautua opettelemaan niitä, on henkisesti laiskan ihmisen kannalta kaikkein näppärintä vaan läpsiä sitä lasta ja sitten kertoa sille lapselle, ettei se nyt ollut niin iso juttu. Oman laiskuutensa voi näppärästä maksattaa lapsella, joka on suojaton sitä aikuisen fyysistä ja henkistä vallankäyttöä vastaan.
Vaikka sinusta onkin ok, että sinua tukistettiin ja nippailtiin, niin juuri kenenkään muun mielestä se ei olisi ok. On kamalaa nähdä, miten joku satuttaa metrin mittaista pientä ihmistä. Siksi kukaan näitä keinoja käyttävä vanhempi ei koskaan tee sitä muiden aikuisten nähden. On niin helppoa pettää itseään ja väittää, että varmasti kaikki muut näin tekevät, ja kuitenkaan sitä ei tee lapselleen esimerkiksi päiväkodin eteisessä, kaupassa, neuvolassa tai kylässä, vaikka siinähän se selviäisi samoin tein, että onko se hyväksyttävää vai ei.
Niskahiuksista tukistettiin joskus, jos ei muuten totellut. Ei jäänyt traumoja. Koti oli muuten ihan kunnollinen.
-syntynyt -86
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tukkapöllyä sain muutamaan otteeseen mutta ei ikinä niin että olisi oikeasti sattunut tai tullut verta. Tukkapöllyn idea oli kai vain näyttää että vanhemmat on tosissaan ja vihaisia ja vähän säikäyttää. Sellainen systeemi meillä oli että jos vuoden nuorempi veljeni vaikka löi minua, minä sain lyödä takaisin, isä piti veljeä kiinni ;) Tietenkin ymmärsivät ettei 4 vuotias tyttö lyö kovaa :D Ei jäänyt traumoja lapsuudesta, olen 20
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 22:51"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 22:44"]
Tukkapöllyä ja luunappeja sain. Ne eivät tosin olleet se ensimmäinen keino kun olin tottelematon.
Nyt liuta kukkahattumammoja tulee kiljumaan, että olen väkivallan uhri ja siksi hyväksyn sen, mutta en pidä pientä luunappia tai tukkapöllyä (nyt en tarkoita hiuksista kunnolla repimistä) elämää suurempana asiana.
[/quote]
Tarkoitatko, että käytät tai käyttäisit näitä keinoja myös oman lapsesi kanssa?
[/quote]
Toivottavasti ei koskaan tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 1983 ja minua kuritettiin fyysisesti (jopa ilman syytä). En voi ikinä unohtaa sitä. Ikinä en omalle lapsilleni voisi niin tehdä. En tiedä johtuuko tuosta pahoinpitelystä myös ongelmat luottaa itseeni yms :(
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 22:52"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 22:44"]
Nyt liuta kukkahattumammoja tulee kiljumaan, että olen väkivallan uhri ja siksi hyväksyn sen, mutta en pidä pientä luunappia tai tukkapöllyä (nyt en tarkoita hiuksista kunnolla repimistä) elämää suurempana asiana.
[/quote]
Sinä et näe tätä kokonaiskuvaa. Lapseen ei saa kajota sen enempää kuin aikuisenkaan. Lapsella on oikeus koskemattomuuteen. Aikuisen ei KOSKAAN tarvitse turvautua noihin tukkapöllyihin, jos on yhtään älliä päässä. Parempiin kasvatustuloksiin päästään aina muilla keinoilla. Jos aikuinen ei viitsi vaivautua opettelemaan niitä, on henkisesti laiskan ihmisen kannalta kaikkein näppärintä vaan läpsiä sitä lasta ja sitten kertoa sille lapselle, ettei se nyt ollut niin iso juttu. Oman laiskuutensa voi näppärästä maksattaa lapsella, joka on suojaton sitä aikuisen fyysistä ja henkistä vallankäyttöä vastaan.
Vaikka sinusta onkin ok, että sinua tukistettiin ja nippailtiin, niin juuri kenenkään muun mielestä se ei olisi ok. On kamalaa nähdä, miten joku satuttaa metrin mittaista pientä ihmistä. Siksi kukaan näitä keinoja käyttävä vanhempi ei koskaan tee sitä muiden aikuisten nähden. On niin helppoa pettää itseään ja väittää, että varmasti kaikki muut näin tekevät, ja kuitenkaan sitä ei tee lapselleen esimerkiksi päiväkodin eteisessä, kaupassa, neuvolassa tai kylässä, vaikka siinähän se selviäisi samoin tein, että onko se hyväksyttävää vai ei.
[/quote]
Minä näen eron nyrkillä lyömisen ja pienen luunapin välillä. Ensimmäistä en koskaan hyväksyisi, jälkimmäisen hyväksyn, jos kertakaikkiaan mikään muu ei enää toimi.
Aina te kukkahatut luulette, että tukkapöllyä antaneet, ja sitä saaneet traumattomat ihmiset ovat sadistisia lapsenhakkaajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te joita ei koskaan rangaistu fyysisesti, pidittekö sitä jotenkin oletuksena, että muidenkaan perheissä ei tehtäisi niin? Tiesittekö, kuritettiinko kavereita, ja jos tiesitte niin tuntuiko se erikoiselta? Mä en tosiaan asiasta kavereiden kanssa juurikaan puhunut, mutta ihmettelin, että voiko olla totta, kun joku kaveri joskus mainitsi, ettei ole koskaan saanut osakseen mitään fyysistä kuritusta.
t. ap
Asuin lastenkodissa 90-luvulla ja siellä annettiin ainakin tukkapöllyä. Suukin multa kerran pestiin saippualla. Lisäksi muistan ne "kiinnipitotilanteet", joihin jotkut nuoret (minä en) joutuivat. Aika väkivalloin napattiin nuoresta kiinni, väännettiin kättä selän taakse, työnnettiin lattiaan ja istuttiin päälle. Ja aivan mitättömistä syistä... Sen lisäksi oli koko ajan väkivallan uhka, kun peloteltiin vitsalla. Henkistä väkivaltaa oli sitten enemmänkin.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 22:55"]Olen syntynyt 1983 ja minua kuritettiin fyysisesti (jopa ilman syytä). En voi ikinä unohtaa sitä. Ikinä en omalle lapsilleni voisi niin tehdä. En tiedä johtuuko tuosta pahoinpitelystä myös ongelmat luottaa itseeni yms :(
[/quote]
Jatkan vielä, että tutulsi tuli äidin nyrkit, vyöt, risut ym. Arvet on vieläkin.
Olen syntynyt -89 ja vanhempani ei ole koskaan käyttäneet mitään ruumiillista kuritusta. Tähän ehkä vaikuttaa, että äitini on 50 luvulla otettu muutaman kuukauden iässä huostaan kun hänen äitinsä oli pahoinpidellyt häntä. Itselläni on 2 lasta enkä aio käyttää mitään ruumiillisia kurituksia, lapsi ei niitä ymmärrä eikä niistä opi on oma mielipiteeni. Jos halutaan kasvattaa lapsista väkivallattomia niin sillon on fiksuinta antaa väkivallaton esimerkki.
-89
Perinteiset tukkapöllyt olen saanut sekä äidiltä, että isältä ja kerran isäni nosti minut seinää vasten ja kopautti päätäni seinään pari kertaa :(
No, en ole siitä katkera, vaikka mielestäni noin ei kyllä saisi lapselle tehdä. Alkaa kyllä itkettää kun sitä muistelen.
En muista yhtään, mistä suuttui. Olin silloin ala-asteella. Ehkä viidennellä luokalla.
Olen syntynyt -88 ja minä ja vanhemmat veljeni saimme piiskaa, minä kädellä, veljet erityisen pahoissa tilanteissa remmillä. Tukkapöllyä olen myös saanut, samoin luunappeja. Isä oli aina se joka kuritti, en muista äidin koskaan käyneen käsiksi. Lisäksi rangaistuksena oli kotiaresti ja huoneeseen joutuminen rauhoittumaan. Erityisen inhottavana muistan pakkosyömisen: ruokaa ei saanut aina edes itse annostella, silti kaikki oli pakko syödä ennen kuin sai nousta pöydästä.
Koskaan en omaa lastani ruumiilllisesti kurittaisi. Ei se toimi. Itse opin vain pelkäämään isääni, mutten mitään niistä vääristä teoistani. Pakkosyöminen on jäänyt niin inhottavana mieleen, etten missään nimessä pakota koskaan omaa enkä hoitolapsiani syömään.
Tukkapöllyä ja luunappeja sain. Ne eivät tosin olleet se ensimmäinen keino kun olin tottelematon.
Nyt liuta kukkahattumammoja tulee kiljumaan, että olen väkivallan uhri ja siksi hyväksyn sen, mutta en pidä pientä luunappia tai tukkapöllyä (nyt en tarkoita hiuksista kunnolla repimistä) elämää suurempana asiana.