Häpeän vaimoani koska...
...hän on pitkäaikaistyötön masennuksen(Mt ongelmia) vuoksi. En halua ottaa häntä mihinkään illanviettoihin yms. mukaan tai edes mainita häntä puheissani esimerkiksi työkavereilleni ettei kukaan kysyisi hänen työstään...jota ei ole. Vaimoni on ollut työttömänä jo yli kymmenkunta vuotta.
En myöskään pysty täysin arvostamaan häntä ihimsenä tämän vuoksi, sillä hän on todella avuton ja tietyissä asioissa aikaansaamaton, tuntuu että kaikki vastuu (myös taloudellinen) on langennut minulle vaikka kotitöitä tekeekin jaksamisensa mukaan. Lapsia meillä ei onneksi ole. Ulkoisestikin hän on ihan sievä ja hento vartaloinen, mutta välillä on vaikea pitää häntä haluttavana.
Kommentit (87)
Eroa. Liian hyvä nainen sinulle. Näin opit arvostamaan menetettyä ihmissuhdetta:)
Ainahan voit kannustaa vaimoasi opiskelemaan ja sitten voit kehua kaikille kuinka hieno tutkinto hänelle on tulossa.
Samma här paitsi että en häpeä. Lopetettiin kaikki sosiaalinen elämä ja ajattelin kohta lopetella työtkin, köllitään vaan kaksin menemään.
Vierailija kirjoitti:
Samma här paitsi että en häpeä. Lopetettiin kaikki sosiaalinen elämä ja ajattelin kohta lopetella työtkin, köllitään vaan kaksin menemään.
No mikäs siinä jos lainatkin on maksettu tai jätetty kokonaan ottamatta, ei jää paljon lopetettavaa jäljelle.
Elämä masentuneen ihmisen rinnalla on kyllä äärettömän raskasta. Jos masennus on jatkuvaa ja kestää vuosia, niin kyllä silloin oman terveyden kannalta on hyvä pohtia myös suhteen päättämistä. Minulla ei ole masentunutta puolisoa, mutta työni kautta sairauden kanssa tekemisissä ja myös lähipiirissä yksi tällainen pariskunta. Ja tarkoitan nyt masennusta, joka ei hoidosta ja vuosien kulusta huolimatta ota hellittääkseen.
Nämä miehet kun häpeää vaimoaan on siitä erikoisia tapauksia, että sitten kun tulee ero jomman kumman aloitteesta niimn joka kerta se uusi vaimo on entistä rumempi ja osaamattomampi. Lopulta ne on jonkun kulahtaneen läskin kanssa joka ei ihan oikeasti kykenee murto-osaankaan siitä entisestä vaimosta ja on entinen vaimo on ulkonäöltäänkin kuin missi verrattuna siihen viimeiseen.
Vierailija kirjoitti:
Elämä masentuneen ihmisen rinnalla on kyllä äärettömän raskasta. Jos masennus on jatkuvaa ja kestää vuosia, niin kyllä silloin oman terveyden kannalta on hyvä pohtia myös suhteen päättämistä. Minulla ei ole masentunutta puolisoa, mutta työni kautta sairauden kanssa tekemisissä ja myös lähipiirissä yksi tällainen pariskunta. Ja tarkoitan nyt masennusta, joka ei hoidosta ja vuosien kulusta huolimatta ota hellittääkseen.
Se on jo hienoa, jos voi sanoa, että "hoidosta huolimatta". Itse kuvittelin pitkään, että lähinnä kateellisten panettelua kaikenlainen julkisen sektorin lusmuiluun liittyvä retoriikka, mutta näiden vuosien aikana ei voi tulla oikein muuhun johtopäätökseen kuin että Kela, työeläkeyhtiöt, julkinen terveydenhuolto erikoissairaanhoitoa myöten ja TE-toimisto työllistävät läjäpäin suojatyöläisiä, joiden ainoa todellinen päivittäinen tehtävä on kellokortin leimaaminen.
No, olkaa sitten hoitamatta kahta kun ette yhtäkään saa hoidettua.
Pildee kuitenkin taitaa antaa, kun olet hänen kanssaan näin kauan ollut?
Kuule kun sulla on ne illanviettosi, niin mä viiletän ihan toisaalla silloin. Minua masentaa suurimmaksi osaksi vain sinun seurassasi, muussa seurassa pystyn hengittämään helpommin. Olet minulle oikea kiviriippaa, mutta kuten sanoit, et anna minun lähteä. T: Ehkä vaimosi
Miten tuet vaimoasi? Autatko tai autoitko työnhaussa? Kerrotko että olet hänen tukena? Henkisesti tukena, en tarkoita taloudellisesti. Mun kaveripiirissä on paljon sitä, että naiset auttavat miehiään työhakemusten kanssa, silloin kun mies miettii työpaikan vaihtoa. Itse valmistumisen jälkeen koin tosi ahdistavana työnhaun ja kysyin sitten lopulta ahdistuksissani mieheltäni voitaisiinko yhdessä sinä päivänä katsoa cv:täni ja vastaus oli "nyt ei jaksa, loma just alko".
Vierailija kirjoitti:
Pildee kuitenkin taitaa antaa, kun olet hänen kanssaan näin kauan ollut?
No joo, se on nymfomaani ja masennus kompensoi juuri silleen sopivasti ettei jaksa kotoa poistua niin asian tila aika hyvin balanssissa siitä vinkkelistä, ei kai sitä muuten.
Onneksi mulla on ihana mies, joka on jaksanut kulkea rinnallani masennuksestani huolimatta! Ja eläköitymisestäni. Hän piti sitä hyvänä asiana. Pitää itsestäänselvänä, että reissataan vaikkei minulla ole varaa laittaa puolia matkan hintaan, vie minua ulos syömään ja kivoihin paikkoihin piristääkseen minua.
Ehkä teillä on sellainen ero, että minun mieheni välittää minusta, sinä et välitä vaimostasi?
Ihmiset on kummallisia. Kuinka moni oikeasti katsois tuollaista menoa vuodesta toiseen? En minä ainakaan! Jokaisella on ihan oma elämä elettävänä. Miksi se pitäisi pilata sen vuoksi että puoliso ei tee mitään omalle elämälleen vaan antaa sen valua täysin hukkaan? Kuka siinä voittaa yhtään mitään?
Perinteisen parisuhdemallin mukaan mies on perheen pää ja päävastuussa kodin tuloista. Jos miehenä olisit työtön, se voisi ottaa vielä kovemmille. Jotkut vaimot ovat kotirouvia nykyäänkin. Teillä voisi olla yhteisiä illanviettoja sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät ole työkavereita, esim. jonkin harrastuksen parista. Jos työttömyys tulee ilmi, ei tarvitse sanoa, kuinka kauan sitä on kestänyt. Vaimollasi olisi hyvä olla myös omia menoja, naispuolisia kavereita tai ystäv(i)ä, jos hän suinkin jaksaa.
Sairaus voi tehdä avuttomaksi, vähän kuin olisi jalka poikki. Kuulostaa siltä, että hän yrittää parhaansa. Nainen on parisuhteessa se "heikompi" astia ja vaikka olettekin tasa-arvoiset, niin miehen tehtävä on kuitenkin olla se suojeleva osapuoli. Sinulla on sievä ja hento, ihana vaimo. Koeta alkaa arvostaa häntä ja osoita rakkautta kaikin tavoin, niin se alkaa toivottavasti näkyä myös intiimielämässä. Parisuhdeleiristä voisi olla teille hyötyä ja iloa.
Hän saattaisi virkistyä eron jälkeen joskus. Pitääkö väärä suhde yllä hänen tilaa. Ajatukset vaikuttavat toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on typerä provo taas.
Tällaisia provoja kaivataan enemmänkin. Antavat todellista kuvaa tasa-arvon toteutumisesta, kun vertaa kommentteja vastaavaan toisen sukupuolen aloittamaan ketjuun.
Vierailija kirjoitti:
Miten tuet vaimoasi? Autatko tai autoitko työnhaussa? Kerrotko että olet hänen tukena? Henkisesti tukena, en tarkoita taloudellisesti. Mun kaveripiirissä on paljon sitä, että naiset auttavat miehiään työhakemusten kanssa, silloin kun mies miettii työpaikan vaihtoa. Itse valmistumisen jälkeen koin tosi ahdistavana työnhaun ja kysyin sitten lopulta ahdistuksissani mieheltäni voitaisiinko yhdessä sinä päivänä katsoa cv:täni ja vastaus oli "nyt ei jaksa, loma just alko".
Miehen hommaahan se on olla paitsi pankki, myös ainakin työnvälitysfirma, terapeutti, psykiatri ja sosiaalityöntekijä iltapuhteinaan. Koska muuten on vain henkisesti tyhjä sika.
0/5
Ilmoitin asiattomaksi