v*ttu kun ei vaan jaksa lenkkeillä ja syödä terveellisesti
Motivaatio taas jossain ihan hukassa. 7000 askelta (pieni lenkki ja kauppakäynti) tänään ja kaupasta tarttui irtokarkkeja ja jäätelöä. No, onhan perjantai, mutta itse huomaan, että taas alkaa lipsua ja pahasti. Herkut maistuu ja lenkkeily ei. Heinäkuun helteillä katosi motivaatio (helteen vuoksi kuukauden tauko liikunnasta) sitä ennen n. 14-17 000 askelta päivässä ja tarkka ruokavalio. -16 kg Nyt ei tahdo löytyä sitä intoa millään. En tajua miten voi näin jyrkästi vaihdella, että lopahtaa into liikkumiseen kokonaan. Muita? Kokemuksia?
Kommentit (29)
Mä en ole käynyt lenkillä 5 vuoteen. Ei vaan jaksa lähteä.
En ymmärrä missä se kuntoa parantava lääke viipyy? Saisi olla jo saatavilla apteekista ilman reseptiä. Siitä oli jo uutiset kolme vuotta sitten.
Liian kovaa diettiä tai urheilua harva jaksaakaan joka päivä loppuelämän. Pitää löytää se taso jota voi oikeisti noudattaa arjessa ja juhlassa, mulla se on on 7h viikossa, vähintään 5 päivänä. Kalorit alle 2000, joskus jää enemmän alla, joskus vähemmän. Yhtään ateriaa ei saa jättää välistä, ettei tule himoja tai syö seuraavaksi liikaa. Näin mennyt vuosikausia, sitä ennen oli juuri noita "aloitan treenaamaan, ja syön 100g lihaa, 100g riisiä ja 200g kasviksia pakasterasiasta eväänä" - kausia, jotka jokainen lopahtivat muutamassa kuukaudessa.
Miksi täytyisi lenkkeillä? En käsitä. Kävely on mukavempaa.
Makeaa ei jostain syystä tee enää yhtään mieli, en tiedä mikä on pielessä.
En syö kuin suolaista enää.
Minä en etsi motivaatiota. Lenkkeily kuuluu elämääni. Enkä ole himotreenari.
Siis mikä idea pakkolenkkeilyssä on?
Laihduttamisessa ruokavalio on 90%, liikunta 10%.
Laita kuntopyörä eteesi ja polje työtuolilta sitä ja tue läppäri satulalle. Tulee poljettuun 1000 km viikossa. Sydän tykkää.
Aina on plussaa, jos saa jätettyä joskus hyvät ostamatta/syömättä ja mentyä kävelylle. Kun räntäsateet saapuvat, ei ole toivoakaan.
Vierailija kirjoitti:
Laita kuntopyörä eteesi ja polje työtuolilta sitä ja tue läppäri satulalle. Tulee poljettuun 1000 km viikossa. Sydän tykkää.
Aseta siis se työtuolisi kuntopyörän perään, satulan taakse ja läppäri satulalle.
Jos sinulla on into kadoksissa, minulla se on näin syksyn tullessa vain lisääntynyt. Nyt alkaa taas 3 kertaa viikossa kunnonkohotus, noin 1h 30 minuuttia per kerta ja se jatkuu kevääseen. Kuka hullu +32 asteen helteessä kuntoilee?
Kananmunat vie nälkää hyvin. Jätä pois sokeri ja vehnäpullamössö.
Minä taas ajelin pyörällä kesähelteillä, mukava oli, mutta nyt säiden viilennyttyä ei ole huvittanut pyöräily. Yhtenä päivänä kävin kumminkin ajamassa, niin varmaan se jäätävän kylmä viima aiheutti päänsäryn, eikä ollut ollenkaan mukava pyörälenkki muutenkaan.
Jos keskittyisit tällä hetkellä vain painon ylläpitoon ja jatkat myöhemmin liikunnan parissa, kun into palaa? On siinäkin toki sudenkuoppansa, jos palaa vanhoihin huonoihin tapoihin. Ehkä olet liikkunut liikaa, vähennä tai vaihda lajia mieluisampaan.
Kokonaan lopeta karkit, ne on lapsille. Salli itsellesi silloin tällöin kahvipulla, jäätelö yms.
Lenkkeillä ei tarvitse joka päivä!
Ja mitä jos etsit mieluisan lajin? Itse olen hurahtanut joogaan.
Vierailija kirjoitti:
Kokonaan lopeta karkit, ne on lapsille. Salli itsellesi silloin tällöin kahvipulla, jäätelö yms.
Lenkkeillä ei tarvitse joka päivä!
Ja mitä jos etsit mieluisan lajin? Itse olen hurahtanut joogaan.
Harrastan pierujoogaa joka päivä, istun ja piereksin.
Laihduttaja täälläkin.. kun saa pois 3 kg, se tulee takaisin heti kun repsahdan viikonloppuna mässäilyyn. Elämäni on tylsää ja ainoa ilo on syöminen. Ei tuu mitään.. koittanut tässä laihtua jo kohta viisi vuotta tuloksetta. Vihaan itseäni.
N27
Emmääkää. Syön keksejä ja juon spritea ja hyvää on. Jos huomenna alkais lenkkeilemään. Pitäis vaan löytää semmonen paikka, että kukaan ei olisi näkemässä. Metsässä joutuu hirvikärpäshyökkäyksen kohteeksi ja taas kävelyteillä on kaiken maailman lapsiperheitä ja koiranulkoiluttajia.
Itsehän siitä pääosin seuraukset vastaanotat, ellei sinulla ole lapsia tai puolisoa.
Kuka niistä nyt välittää, pääasia, että sinulla on kivaa, ainakin jonkin aikaa. Ei ehkä kannata valittaa sitten jälkeenpäin.
Ei saa ikinä lopettaa liikkumista, muuten se jää ja on ongelmallista aloittaa uudestaan. Pakotan itseni pyöräilemään työmatkat neljä kertaa viikossa. Viikonloppuisin teen molempina päivinä pitkän kävelylenkin tai toisena juoksulenkin ja toisena kävelylenkin. Paljon proteiinia ja rasvaa, vähän hiilihydraatteja ruokavalioon. Jos jotain herkkua on pakko saada, se on pähkinäsuklaata. Ravintolisinä on rauta, D-vitamiini, B-vitamiini ja maitohappobakteerit. Rutiineista ei voi poiketa.
Eli olet laihduttaja?
Kuulostaa itsekuriongelmalta ja mistä sitä itsekuria sitten saisi lisää jos itsestä ei löydy?
Minä en jaksaisi, jos en liikkuisi. Syön, jotta jaksan liikkua eli en liiku/koe olevani pakotettu liikkumaan polttaakseni kaloreita, joita olen syönyt. 180 astetta erilainen tulokulma. Heinäkuun kovilla helteillä minullakin liikunta väheni, samoin käy kovilla pakkasilla. Se on ominaisuus eikä vika. Turhaa siitä on itseään sättiä.
Auttaisiko liikunnan ja "löysäilyn" rytmittäminen ja sellainen baby step -lähestysmistapa? Tänään puolen tunnin reipas kävelylenkki/treeni, huomenna vapaa, sunnuntaina taas lenkki, ma vapaa jne. esimerkiksi? Tai viikkotavoite esim. 15 km? Jos ma, ti, ke vetää 5 km pvä niin loppuviikon saa vapaata, mutta toki voi tehdä bonuslenkin säästöön, jonka voi sitten käyttää marraskuussa kun viikkosaldosta puuttuu 5 km ja ulkona sataa saavista? Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja kaikenmoisista liikuntaviikkokalentereista on hyötyä, kun etukäteen kirjaa ylös miten meinaa liikkua ja sitten toteuttaa suunnitellun.