Lue keskustelun säännöt.
mies on saanut mut itkemään nyt 4 iltaa putkeen
27.09.2014 |
Kyllä tämä vauva-aika on vaan niin ihanaa... Not.
Saan kuulla, kuinka kämppä on sotkuinen (aamupalalta jäänyt kahvikuppi jäänyt olohuoneen pöydälle). Saan kuulla, kuinka hänen pitäisi saada tehdä rauhassa töitä, mutta ei pysty, kun vauva metelöi- minun täytyy siis joko lähteä vaunulenkille tai toiseen huoneeseen, jotta herra saa rauhan.
Työt kun mies saa tehtyä, leikkii parikymmentä minuuttia lapsensa kanssa ja sen jälkeen jymähtää lepotuoliinsa loppuillaksi läppäri sylissä, ja välillä valittaa ja huokailee jos ja kun vauva kitisee. Minun pitäisi saada ruoka laitettua herraa varten ja pyykätä hänen paitojaan (ja ne paidat täytyy pestä erikseen muista ettei värjäänny).
Tänään, kun mainitsin, että oot aika ilkeä ja en mä ansaitse tällaista kohtelua, niin mikä olikaan lopputulos.
Minusta on tullut äksy ja minä nykyään VAIN valitan hänelle, hänellä on kuulemma vaikeaa miellyttää minua... Mua niin raivostutti tuo kommentti häneltä, että mä purskahdin itkemään ja ilmoitin, että onneksi olkoon, oot saanu mut nyt puolen viikon ajan itkemään sun sanoillas ja ilmoitin, etten aio tuota sietää enää yhtään. Totesin hänelle myös, että jos olemme vauvan kanssa noin sietämättömiä, niin voimme mekin häipyä muualle. Halusi kuitenkin puhua tästä vasta huomenna, kun tänään ei enää jaksa. (Eli ei vain voinut pyytää anteeksi)
Tultiin jo siis ennen klo 00 nukkumaan, nyt tässä yösyöttäessä vauvaa saa rauhassa kirjoitella.
Kommentit (58)
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 10:06"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 09:56"]En, 28, vaan kunnollisen pojan. Hänellä on terve itsetunto ja hän välittää perheestään, ystävistään ja isovanhemmistaan kovasti, ja on myös huomaavainen. Tiedän kuitenkin, että hän ei osaa puhua ja osoittaa tunteitaan kuin nainen (koska hän on mies). Hän saattaisi olla täysin ymmällä jos hänen pitäisi työpäivän jälkeen alkaa lohduttaa vaimoa, jolla hänen mielestään ei ole mitään hätää ( saanut olla koko päivän ihanan vauvan kanssa kotona). Sen sijaan, koska nykyisin työelämän on todella kovaa, hän saattaisi odottaa että kotiintulo olisi ihanaa ja saisi levätä ja rentoutua hetken. Enkä väheksy nyt ollenkaan vauvanhoitoa. Itse olen myös ollut kolme vauvalomaa kotona ja hoitanut sen rumban. Avioeroja tulee enemmän ja enemmän jos tämän kokoisista asioista tulee kynnyskysymyksiä. Väkivalta, alkoholi, pettäminen, hylkääminen, toimettomaksi jääminen, rikollisuus - näitä syitäkin on tarpeeksi. Se että mies ei tee saman verran kotitöitä, tai haluaa rauhaa työpäivän jälkeen, tai rauhaa keskittyäkseen työntekoon, ei ole syy avioeroon. [/quote] Toisen ala-arvoinen kohtelu ja palvelijana pitäminen ovat kyllä pitemmän päälle syy avioeroon. Ja yhä ihmettelen muutenkin että onko sun mielestä ap:n miehellä oikeus tuollaiseen käytökseen.
[/quote]
En sanonut että on oikeus huonoon käytökseen. Vaan että pitää yrittää ymmärtää molempia osapuolia, eikä alkaa heti eroamaan. Kuten oman poikani avulla yritin selittää, valmiuksia ei välttämättä ole. Se ei kuitenkaan tarkoita että mies on tahallaan ilkeä, vaan että hän on osaamaton. Tällaiset asiat hioutuvat pitkän avioliiton aikana. Vauvavuosi on vauvavuosi. Se ei ole koko elämä! Älkää hyvät ihmiset ruvetkaa eroamaan vauvavuoteen perusteella. Siinä sitten on taas yksi avioerolapsi jota kiikutetaan paikasta toiseen. Yrittäkään tarkastella tilannetta MOLEMPIEN kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellinen jatkaa vielä, anteeksi kirjoitusvirheet.
Kukaan ei ole täydellinen. Esim tuo esimerkki pojastani, hänellä on puutteensa. Mutta hänestä tulee luotettava aviomies, hän tulee tekemään kaikkensa hankkiakseen perheelle hyvän elintason, hän tulee suojelemaan perhettään kaikin tavoin. Hänellä on sellainen luonne, että hän on vakaa ja vahva. Jos joku pitää kusipäisenä käytöksenä sitä, että hän ei tule olemaan tasa-arvon ruumiillistuma, niin kannattaa katsoa peiliin: olenko minä täydellinen?
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 10:45"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 10:06"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 09:56"]En, 28, vaan kunnollisen pojan. Hänellä on terve itsetunto ja hän välittää perheestään, ystävistään ja isovanhemmistaan kovasti, ja on myös huomaavainen. Tiedän kuitenkin, että hän ei osaa puhua ja osoittaa tunteitaan kuin nainen (koska hän on mies). Hän saattaisi olla täysin ymmällä jos hänen pitäisi työpäivän jälkeen alkaa lohduttaa vaimoa, jolla hänen mielestään ei ole mitään hätää ( saanut olla koko päivän ihanan vauvan kanssa kotona). Sen sijaan, koska nykyisin työelämän on todella kovaa, hän saattaisi odottaa että kotiintulo olisi ihanaa ja saisi levätä ja rentoutua hetken. Enkä väheksy nyt ollenkaan vauvanhoitoa. Itse olen myös ollut kolme vauvalomaa kotona ja hoitanut sen rumban. Avioeroja tulee enemmän ja enemmän jos tämän kokoisista asioista tulee kynnyskysymyksiä. Väkivalta, alkoholi, pettäminen, hylkääminen, toimettomaksi jääminen, rikollisuus - näitä syitäkin on tarpeeksi. Se että mies ei tee saman verran kotitöitä, tai haluaa rauhaa työpäivän jälkeen, tai rauhaa keskittyäkseen työntekoon, ei ole syy avioeroon. [/quote] Toisen ala-arvoinen kohtelu ja palvelijana pitäminen ovat kyllä pitemmän päälle syy avioeroon. Ja yhä ihmettelen muutenkin että onko sun mielestä ap:n miehellä oikeus tuollaiseen käytökseen.
[/quote]
En sanonut että on oikeus huonoon käytökseen. Vaan että pitää yrittää ymmärtää molempia osapuolia, eikä alkaa heti eroamaan. Kuten oman poikani avulla yritin selittää, valmiuksia ei välttämättä ole. Se ei kuitenkaan tarkoita että mies on tahallaan ilkeä, vaan että hän on osaamaton. Tällaiset asiat hioutuvat pitkän avioliiton aikana. Vauvavuosi on vauvavuosi. Se ei ole koko elämä! Älkää hyvät ihmiset ruvetkaa eroamaan vauvavuoteen perusteella. Siinä sitten on taas yksi avioerolapsi jota kiikutetaan paikasta toiseen. Yrittäkään tarkastella tilannetta MOLEMPIEN kannalta.
[/quote]
Vaikka olet ihanan kuuloinen ihminen, en ikinä haluaisi sinua anopikseni.
Miehet eivät välttämättä aina tajua, millaista on olla kotona vauvan kanssa.
Vaikka etukäteen olisi puhuttu, että lapsi on yhteinen päätös, jota hoidetaan yhteisesti, niin mies ei välttämättä muista tai tajua sitä lapsen syntymän jälkeen. Ja jos itse käy töissä ja vaimo on äitiyslomalla, niin tietysti mies helposti luulee, että vaimo vain laiskottelee kotona vauvan kanssa. Miehellä kun ei ole asiasta omaa kokemusta.
Ukon kanssa pitää silloin puhua, että olihan tämä lapsi yhteinen päätös vai mitä, ja sovittiin silloin, että kasvatus ja hoito myös jaetaan ja olemme molemmat vastuussa siitä, että perhe toimii.
Mies voi varsin hyvin töistä tultuaan lähteä vauvan kanssa vaikka tunniksi vaunulenkille ulos, jotta äiti ehtii käydä suihkussa ja vaikka lukea päivän postit.
Lapsi on niin vähän aikaa pieni, sanotaan pienten lasten äideille. Sama pitää sanoa myös isille.
Kotityöt voi nykyään varsin hyvin jakaa. Itsekin äitiyslomalla olleena muistan, että päivä äitiyslomalla vauvan kanssa vastasi yhtä päivää töissä. Tämä tiedoksi isille.
Osa naisista on toki semmoisia naistenvihaajia, että ovat eri mieltä kanssani. Heidän mielipiteistään ei minun mielestäni kannata välittää, he potevat jotain omia traumojaan ja alemmuuskompleksiaan.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 10:54"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 10:45"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 10:06"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 09:56"]En, 28, vaan kunnollisen pojan. Hänellä on terve itsetunto ja hän välittää perheestään, ystävistään ja isovanhemmistaan kovasti, ja on myös huomaavainen. Tiedän kuitenkin, että hän ei osaa puhua ja osoittaa tunteitaan kuin nainen (koska hän on mies). Hän saattaisi olla täysin ymmällä jos hänen pitäisi työpäivän jälkeen alkaa lohduttaa vaimoa, jolla hänen mielestään ei ole mitään hätää ( saanut olla koko päivän ihanan vauvan kanssa kotona). Sen sijaan, koska nykyisin työelämän on todella kovaa, hän saattaisi odottaa että kotiintulo olisi ihanaa ja saisi levätä ja rentoutua hetken. Enkä väheksy nyt ollenkaan vauvanhoitoa. Itse olen myös ollut kolme vauvalomaa kotona ja hoitanut sen rumban. Avioeroja tulee enemmän ja enemmän jos tämän kokoisista asioista tulee kynnyskysymyksiä. Väkivalta, alkoholi, pettäminen, hylkääminen, toimettomaksi jääminen, rikollisuus - näitä syitäkin on tarpeeksi. Se että mies ei tee saman verran kotitöitä, tai haluaa rauhaa työpäivän jälkeen, tai rauhaa keskittyäkseen työntekoon, ei ole syy avioeroon. [/quote] Toisen ala-arvoinen kohtelu ja palvelijana pitäminen ovat kyllä pitemmän päälle syy avioeroon. Ja yhä ihmettelen muutenkin että onko sun mielestä ap:n miehellä oikeus tuollaiseen käytökseen.
[/quote]
En sanonut että on oikeus huonoon käytökseen. Vaan että pitää yrittää ymmärtää molempia osapuolia, eikä alkaa heti eroamaan. Kuten oman poikani avulla yritin selittää, valmiuksia ei välttämättä ole. Se ei kuitenkaan tarkoita että mies on tahallaan ilkeä, vaan että hän on osaamaton. Tällaiset asiat hioutuvat pitkän avioliiton aikana. Vauvavuosi on vauvavuosi. Se ei ole koko elämä! Älkää hyvät ihmiset ruvetkaa eroamaan vauvavuoteen perusteella. Siinä sitten on taas yksi avioerolapsi jota kiikutetaan paikasta toiseen. Yrittäkään tarkastella tilannetta MOLEMPIEN kannalta.
[/quote]
Vaikka olet ihanan kuuloinen ihminen, en ikinä haluaisi sinua anopikseni.
[/quote]
Sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 02:15"]
Kyllä tämä vauva-aika on vaan niin ihanaa... Not. Saan kuulla, kuinka kämppä on sotkuinen (aamupalalta jäänyt kahvikuppi jäänyt olohuoneen pöydälle). Saan kuulla, kuinka hänen pitäisi saada tehdä rauhassa töitä, mutta ei pysty, kun vauva metelöi- minun täytyy siis joko lähteä vaunulenkille tai toiseen huoneeseen, jotta herra saa rauhan. Työt kun mies saa tehtyä, leikkii parikymmentä minuuttia lapsensa kanssa ja sen jälkeen jymähtää lepotuoliinsa loppuillaksi läppäri sylissä, ja välillä valittaa ja huokailee jos ja kun vauva kitisee. Minun pitäisi saada ruoka laitettua herraa varten ja pyykätä hänen paitojaan (ja ne paidat täytyy pestä erikseen muista ettei värjäänny). Tänään, kun mainitsin, että oot aika ilkeä ja en mä ansaitse tällaista kohtelua, niin mikä olikaan lopputulos. Minusta on tullut äksy ja minä nykyään VAIN valitan hänelle, hänellä on kuulemma vaikeaa miellyttää minua... Mua niin raivostutti tuo kommentti häneltä, että mä purskahdin itkemään ja ilmoitin, että onneksi olkoon, oot saanu mut nyt puolen viikon ajan itkemään sun sanoillas ja ilmoitin, etten aio tuota sietää enää yhtään. Totesin hänelle myös, että jos olemme vauvan kanssa noin sietämättömiä, niin voimme mekin häipyä muualle. Halusi kuitenkin puhua tästä vasta huomenna, kun tänään ei enää jaksa. (Eli ei vain voinut pyytää anteeksi) Tultiin jo siis ennen klo 00 nukkumaan, nyt tässä yösyöttäessä vauvaa saa rauhassa kirjoitella.
[/quote]
Miten miehesi kantaa työt kotiin? Eiköhän hänen kannattasi sitten tehdä ne hommat loppuun töissä tavalla, että kun ovi sulkeutuu niin työt jää sinne? Jos on esim. opettaja niin tehköön" läksynsä" opettajanhuoneessa ja kiukutelkoon siellä? Monet muuten kantavat paskan kotiin töistä, kun ovat töissä niin nössön höveleitä ja kotiäiti onkin maan paras kaatopaikka kaikelle sheisseille, mikä on päivän mittaan jäänyt hampaan koloon.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 10:45"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 10:06"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 09:56"]En, 28, vaan kunnollisen pojan. Hänellä on terve itsetunto ja hän välittää perheestään, ystävistään ja isovanhemmistaan kovasti, ja on myös huomaavainen. Tiedän kuitenkin, että hän ei osaa puhua ja osoittaa tunteitaan kuin nainen (koska hän on mies). Hän saattaisi olla täysin ymmällä jos hänen pitäisi työpäivän jälkeen alkaa lohduttaa vaimoa, jolla hänen mielestään ei ole mitään hätää ( saanut olla koko päivän ihanan vauvan kanssa kotona). Sen sijaan, koska nykyisin työelämän on todella kovaa, hän saattaisi odottaa että kotiintulo olisi ihanaa ja saisi levätä ja rentoutua hetken. Enkä väheksy nyt ollenkaan vauvanhoitoa. Itse olen myös ollut kolme vauvalomaa kotona ja hoitanut sen rumban. Avioeroja tulee enemmän ja enemmän jos tämän kokoisista asioista tulee kynnyskysymyksiä. Väkivalta, alkoholi, pettäminen, hylkääminen, toimettomaksi jääminen, rikollisuus - näitä syitäkin on tarpeeksi. Se että mies ei tee saman verran kotitöitä, tai haluaa rauhaa työpäivän jälkeen, tai rauhaa keskittyäkseen työntekoon, ei ole syy avioeroon. [/quote] Toisen ala-arvoinen kohtelu ja palvelijana pitäminen ovat kyllä pitemmän päälle syy avioeroon. Ja yhä ihmettelen muutenkin että onko sun mielestä ap:n miehellä oikeus tuollaiseen käytökseen.
[/quote]
En sanonut että on oikeus huonoon käytökseen. Vaan että pitää yrittää ymmärtää molempia osapuolia, eikä alkaa heti eroamaan. Kuten oman poikani avulla yritin selittää, valmiuksia ei välttämättä ole. Se ei kuitenkaan tarkoita että mies on tahallaan ilkeä, vaan että hän on osaamaton. Tällaiset asiat hioutuvat pitkän avioliiton aikana. Vauvavuosi on vauvavuosi. Se ei ole koko elämä! Älkää hyvät ihmiset ruvetkaa eroamaan vauvavuoteen perusteella. Siinä sitten on taas yksi avioerolapsi jota kiikutetaan paikasta toiseen. Yrittäkään tarkastella tilannetta MOLEMPIEN kannalta.
[/quote]
Vähän OT, mutta kysypä tyttäriltäsi kokevatko he että perheenne pojat ovat päässeet paljon tyttöjä helpommalla. Tai että tuntevatko he, että jotakin ihmistä (esim. poikaasi) on suosittu perheessänne muita enemmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 09:56"]
En, 28, vaan kunnollisen pojan. Hänellä on terve itsetunto ja hän välittää perheestään, ystävistään ja isovanhemmistaan kovasti, ja on myös huomaavainen. Tiedän kuitenkin, että hän ei osaa puhua ja osoittaa tunteitaan kuin nainen (koska hän on mies). Hän saattaisi olla täysin ymmällä jos hänen pitäisi työpäivän jälkeen alkaa lohduttaa vaimoa, jolla hänen mielestään ei ole mitään hätää ( saanut olla koko päivän ihanan vauvan kanssa kotona). Sen sijaan, koska nykyisin työelämän on todella kovaa, hän saattaisi odottaa että kotiintulo olisi ihanaa ja saisi levätä ja rentoutua hetken. Enkä väheksy nyt ollenkaan vauvanhoitoa. Itse olen myös ollut kolme vauvalomaa kotona ja hoitanut sen rumban.
Avioeroja tulee enemmän ja enemmän jos tämän kokoisista asioista tulee kynnyskysymyksiä. Väkivalta, alkoholi, pettäminen, hylkääminen, toimettomaksi jääminen, rikollisuus - näitä syitäkin on tarpeeksi. Se että mies ei tee saman verran kotitöitä, tai haluaa rauhaa työpäivän jälkeen, tai rauhaa keskittyäkseen työntekoon, ei ole syy avioeroon.
[/quote]
Jos mies on jotenkin äitinsä pilallepassaama niin, että sormi menee suuhun vauvanhoidon kanssa - parasta terapiaa on äidin lähteä samalla ovenavauksella ulos, kun mies tulee töistä kotiin ja jättää tämä vaikka kolmeksi tunniksi kahdestaan pärjäämään "vauvaleirillä". Ainoastaan sellainen mies, joka on "ajettu sisään" vauvan hoitoon, pystyy arvostamaan kotiäidin tekemään työtä ja ymmärtämää, ettei päivä vauvan kanssa ole pelkkää lekottelua "ihanan vauvelin" kanssa.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 09:35"]
Voi teitä nuoria äitejä! Tällaiset asiatko olisivat syy avioeroon?
Onko niin, että miehet ovat tyhmiä ja pahoja? Tiedätkö ap, millaiset paineet miehelläsi on töissä tällä hetkellä? Oletko kysynyt, vai keskittynyt vain omiin tuntemuksiisi? Uskotko, että mies on tahallaan ilkeä? Tai että hän osaa katsoa pääsi sisälle?
Minulla on poika, joka on mielestäni aivan ihana. Monella tavoin herkkä, ja erittäin hauska. En usko että kuitenkaan olen osannut kasvattaa häntä niin, että hän osaisi aina ottaa toiset huomioon joka suhteessa. Hänellä on myös kotoa malli, jossa mies ei juuri kotitöihin osallistu. Nainen joka hänet ottaa, saa tyytyä siihen, että saa perinteisen hyvän miehen, todella kunnollisen, mutta ei varmasti saa aina ymmärrystä kaikille tunnetiloilleen. Hän tulee tekemään kaikkensa työssä ja miehen roolissa, ja aivan varmasti kotiin tullessa kaipaa vähän hellimistä ja pään rapsutusta. Voimiensa mukaan auttaakin varmasi missä osaa. Mies ja nainen ovat erilaisia kuitenkin, ja omasta mielestäni se on rikkaus, ja juuri erilaisuus tekee vastakkaisesta sukupuolesta kiinnostavan.
En pitäisi oikeudenmukaisena jos poikani saisi heti moitteita vaimoltaan, jos ei jaksaisi olla aina empaattinen ja läsnä työpäivän jälkeen. Toivoisin, että myös poikani saisi ymmärrystä osakseen. Hän ei olisi ilkeä, vaan lähinnä osaamaton.
On minulla kaksi tyttöäkin. Heitä olen kasvattanut niin, että omilla jaloillaan seisominen on kaikkein tärkeintä. Ammatti pitää hankkia, eikä saa alkaa nojautumaan toiseen ihmiseen. Perinteiseen naisen rooliin en ole kannustanut, vaikka itse olen sekä tehnyt uraa että hoitanut kodin pääsääntöisesti yksin. Toivottavasti heillä on eväät valita sellainen mies, jonka kanssa askeleet sopivat yhteen.
[/quote]
Ei miehestä riippuvainen nainen ole mikään perinteinen rooli Suomessa. Mistä ihmeestä olet kotoisin?
Minulla on mies jolla on kotona ollut perinteisen passaavan äidin ja passattavan isän malli, mutta hän on aikuisiällä itse itsensä kasvattanut itsestään ja omista asioistaan huolehtivaksi aikuiseksi. Yhtään vähempää en suostuisi kodissani katselemaan.
Onnea pojallesa parinhakuun, mutta suosittelen hänellekin aikeuiseksi kasvamista ennen kuin siirtyy jonkun naisen niskoille: voi olla että tulevaisuudessa jääkin kokonaan vaille perhe-elämää jos eivät kotihommat maistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, luin tuon yhden lainauksen ensin "kotona orjalle kuuluu kotityöt".
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 10:45"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 10:06"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 09:56"]En, 28, vaan kunnollisen pojan. Hänellä on terve itsetunto ja hän välittää perheestään, ystävistään ja isovanhemmistaan kovasti, ja on myös huomaavainen. Tiedän kuitenkin, että hän ei osaa puhua ja osoittaa tunteitaan kuin nainen (koska hän on mies). Hän saattaisi olla täysin ymmällä jos hänen pitäisi työpäivän jälkeen alkaa lohduttaa vaimoa, jolla hänen mielestään ei ole mitään hätää ( saanut olla koko päivän ihanan vauvan kanssa kotona). Sen sijaan, koska nykyisin työelämän on todella kovaa, hän saattaisi odottaa että kotiintulo olisi ihanaa ja saisi levätä ja rentoutua hetken. Enkä väheksy nyt ollenkaan vauvanhoitoa. Itse olen myös ollut kolme vauvalomaa kotona ja hoitanut sen rumban. Avioeroja tulee enemmän ja enemmän jos tämän kokoisista asioista tulee kynnyskysymyksiä. Väkivalta, alkoholi, pettäminen, hylkääminen, toimettomaksi jääminen, rikollisuus - näitä syitäkin on tarpeeksi. Se että mies ei tee saman verran kotitöitä, tai haluaa rauhaa työpäivän jälkeen, tai rauhaa keskittyäkseen työntekoon, ei ole syy avioeroon. [/quote] Toisen ala-arvoinen kohtelu ja palvelijana pitäminen ovat kyllä pitemmän päälle syy avioeroon. Ja yhä ihmettelen muutenkin että onko sun mielestä ap:n miehellä oikeus tuollaiseen käytökseen.
[/quote]
En sanonut että on oikeus huonoon käytökseen. Vaan että pitää yrittää ymmärtää molempia osapuolia, eikä alkaa heti eroamaan. Kuten oman poikani avulla yritin selittää, valmiuksia ei välttämättä ole. Se ei kuitenkaan tarkoita että mies on tahallaan ilkeä, vaan että hän on osaamaton. Tällaiset asiat hioutuvat pitkän avioliiton aikana. Vauvavuosi on vauvavuosi. Se ei ole koko elämä! Älkää hyvät ihmiset ruvetkaa eroamaan vauvavuoteen perusteella. Siinä sitten on taas yksi avioerolapsi jota kiikutetaan paikasta toiseen. Yrittäkään tarkastella tilannetta MOLEMPIEN kannalta.
[/quote]
Olen samaa mieltä, että ei pidä erota liian helposti, mutta odotan kyllä että miehellä on valmius ajatella omilla aivoillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 21:20"]Heh, luin tuon yhden lainauksen ensin "kotona orjalle kuuluu kotityöt".
[/quote] tuossa väärin lukemisess oli kyllä totuuden siemen. Naisen vissiin kuuluisi olla orja jos on vauvaa hoitamasaa kotona.
Tämähän on suoraa jatkumoa niille "Kamala vauvakuume, miten suostutella mies mukaan?"-ketjuille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä vauvan kanssa kotona on rankempaa , kuin 8 tunnin palkkatyössä. Tajusin sen kun menin neljännen lapsen jälkeen takaisin työelämään. Ja minulla on ruumiillisesti raskas työ. Mies ei tehnut mitään kotitöitä eikä auttanut lasten hoidossa mitenkään. Koskaan ei valvonut yhtään yötä lasten takia. Minä typerys ajattelin että minun kuuluu tehdä kaikki hommat yksin ja valvoa yöt, koska mies käy töissä. Olin niin väsynyt,etten uskaltanut välillä edes istua vauva sylissä etten olisi nukahtanut ja pudottanut vauvaa. Mies kyllä ihmetteli miksi olin niin äkäinen, mutta koskaan ei tullut mieleenkään ,että olisi auttanut tai edes joskus hoitanut lapsia, että olisin saanut nukkua. Nyt jälkeenpäin en kadu muuta,kuin etten laittanut miestäkin kotitöihin ja hoitamaan lapsia. Olis lapsillakin ollut parempi äiti.Eli tarinan opetus:laita vaan se mieskin hoitamaan lasta ja kotia. Kaikki voi paremmin :)
Pojan äiti jatkaa, pojat ja tytöt ovat meillä saaneet saman kohtelun, mutta tietysti vanhempien malli vaikuttaa. Mieheni on työorientoitunut ja nostanut perheen elintason tosi korkealle. Ei kotitöiden jakaminen kahtia ole ollut tarpeen eikä mielekästä. Meillä tytöt ovat saaneet mallin sekä uraäidistä, että äidistä joka pyörittää kotia. Itse saavat valita oman elämäntyylinsä. Ja poika saa myös, mutta malli joka hänellä on, on aika perinteinen. Olen varma että hänestä tulee loistava isä ja kumppani kaikkine puutteineen. Hänellä onkin suloinen tyttöystävä, joka tietää tilanteen. Minusta tulee myös aivan hyvä anoppi, joka tukee nuoria perheitä kaikin mahdollisin tavoin. Liikaa en aio puuttua mutta kehotan antamaan aikaa särmien hioutuu.
Kaikille alapeukuttajille vielä tiedoksi, että meidän liittomme on kestänyt 26 vuotta. Olemme eläneet tasapainoisesti ja koti on pysynyt ehjänä. Eroperheen lapset eroavat itsekin helpommin, koska heillä ei ole mallia kompromisseista ja ongelmanratkaisusta.
Ap täällä.
En ole päässyt kirjoittamaan, meillä oli asiasta keskustelua ja iso riitahan siitä syttyi :( yritän vastailla kaikkien kysymyksiin, kunhan ehdin. Nyt pitää mennä nukuttamaan vauvaa. Palaan asiaan myöhemmin. Olen nyt vauvan kanssa vanhempieni luona.
Ja teille provon huutelijat ja spekuloijat, luuletteko tosissanne, että tekisin huvikseni Provon klo 2-3 välillä yöllä? Äly hoi.
Kiitos kaikille tsempistä ja neuvoista <3 yritän saada paremmin tekstiä myöhemmin...
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 09:56"]
En, 28, vaan kunnollisen pojan. Hänellä on terve itsetunto ja hän välittää perheestään, ystävistään ja isovanhemmistaan kovasti, ja on myös huomaavainen. Tiedän kuitenkin, että hän ei osaa puhua ja osoittaa tunteitaan kuin nainen (koska hän on mies). Hän saattaisi olla täysin ymmällä jos hänen pitäisi työpäivän jälkeen alkaa lohduttaa vaimoa, jolla hänen mielestään ei ole mitään hätää ( saanut olla koko päivän ihanan vauvan kanssa kotona). Sen sijaan, koska nykyisin työelämän on todella kovaa, hän saattaisi odottaa että kotiintulo olisi ihanaa ja saisi levätä ja rentoutua hetken. Enkä väheksy nyt ollenkaan vauvanhoitoa. Itse olen myös ollut kolme vauvalomaa kotona ja hoitanut sen rumban.
Avioeroja tulee enemmän ja enemmän jos tämän kokoisista asioista tulee kynnyskysymyksiä. Väkivalta, alkoholi, pettäminen, hylkääminen, toimettomaksi jääminen, rikollisuus - näitä syitäkin on tarpeeksi. Se että mies ei tee saman verran kotitöitä, tai haluaa rauhaa työpäivän jälkeen, tai rauhaa keskittyäkseen työntekoon, ei ole syy avioeroon.
[/quote]
Olet siis kasvattanut miehen, joka ei osaa käsitellä tunteitaan eikä arvosta naisen tekemää työtä. Kuulostaa todelliselta kultakimpaleelta! Toisin kuin pari aiempaa kirjoittajaa, en pidä sinua edes miellyttävän kuuloisena ihmisenä. Siitä voin kuitenkin olla täysin samaa mieltä, että luoja kiitos et ole minun anoppini! Tai äitini, ajatuskin puistattaa.
AP, joko asioihin on tullut selvyyttä?
Vastaus numero 51 kärsii uskottavuusvajeesta. Jokin särö idylliin olisi hyvä kertoa ja myöntää, sillä saisi lisää tehoa viestiin.
Kuulostatte nuorilta vanhemmilta. Miehesi on hieman hämillään vauvan tulosta ja siitä teidän perheen sisäisen dynamiikan muutoksesta, mitä vauvan tulo on aiheuttanut teidän perheessä. Todennäköisesti hän kokee itsensä ulkopuoliseksi. Vauvan syntyminen on myös kriisiyttänyt teidän keskinäisen työnjaon perheessä. Työmäärä on lisääntynyt huimasti ja enää ei käy se, että sinä teet kaiken molempien puolesta, vaan miehen tulisi osallistua kotitöihin ja vauvanhoitoon.
Nyt kun olet ilmaissut itkemällä pahaa oloasi, olisi aika alkaa sanottamaan tunteitasi puheeksi. Eli varaatte keskinäistä aikaa - vauva hoitoon isovanhemmille, kaverille jne. vaikka tunniksi. Sitten rauhallisesti selität oman puolesi asiassa. Sanot että piikittely sotkusta ei auta, vaan se, että mies kokee myös vastuuta järjestyksen pidosta. Hän voi aivan hyvin itse korjata likaisen astian ja tiskata sen. Hyvin yksinkertaista ja koko ikävä riita olisi katkaistu alkuunsa. Miehen tulisi ymmärtää, että intensiivinen vauva-aika rassaa joka tapauksessa molempien hermoja yövalvomisineen. Silloin tulisi hieman miettiä sitä, kuinka pienistä asioista kannattaa ylipäätään nostaa "kolmatta maailmansotaa".
Ehkä kannattaisi olla yhteydessä perheneuvolaan. Sieltä voisitte saada keskusteluapua tilanteen purkamiseksi.Molempien osapuolien olisi hyvä tiedostaa oma roolinsa tuossa sopassa. Viime kädessä riidat ja riidan aiheet kuulostavat pikkumaisilta, mutta ne voivat kyllä eskaloitua pahoiksi, jos jätette tilanteen käsittelemättä ja kumpikaan ei suostu avamaan silmiään toisen tilanteelle.