Lue keskustelun säännöt.
mies on saanut mut itkemään nyt 4 iltaa putkeen
27.09.2014 |
Kyllä tämä vauva-aika on vaan niin ihanaa... Not.
Saan kuulla, kuinka kämppä on sotkuinen (aamupalalta jäänyt kahvikuppi jäänyt olohuoneen pöydälle). Saan kuulla, kuinka hänen pitäisi saada tehdä rauhassa töitä, mutta ei pysty, kun vauva metelöi- minun täytyy siis joko lähteä vaunulenkille tai toiseen huoneeseen, jotta herra saa rauhan.
Työt kun mies saa tehtyä, leikkii parikymmentä minuuttia lapsensa kanssa ja sen jälkeen jymähtää lepotuoliinsa loppuillaksi läppäri sylissä, ja välillä valittaa ja huokailee jos ja kun vauva kitisee. Minun pitäisi saada ruoka laitettua herraa varten ja pyykätä hänen paitojaan (ja ne paidat täytyy pestä erikseen muista ettei värjäänny).
Tänään, kun mainitsin, että oot aika ilkeä ja en mä ansaitse tällaista kohtelua, niin mikä olikaan lopputulos.
Minusta on tullut äksy ja minä nykyään VAIN valitan hänelle, hänellä on kuulemma vaikeaa miellyttää minua... Mua niin raivostutti tuo kommentti häneltä, että mä purskahdin itkemään ja ilmoitin, että onneksi olkoon, oot saanu mut nyt puolen viikon ajan itkemään sun sanoillas ja ilmoitin, etten aio tuota sietää enää yhtään. Totesin hänelle myös, että jos olemme vauvan kanssa noin sietämättömiä, niin voimme mekin häipyä muualle. Halusi kuitenkin puhua tästä vasta huomenna, kun tänään ei enää jaksa. (Eli ei vain voinut pyytää anteeksi)
Tultiin jo siis ennen klo 00 nukkumaan, nyt tässä yösyöttäessä vauvaa saa rauhassa kirjoitella.
Kommentit (58)
Nyt ap kaivat sen naisen itsestäsi esille ja annat herran pyykätä ja laittaa ruokansa ihan itse. Olet lapsesta vastuussa, et miehestä. Tosin miehesikin on vastuussa, mutta ei hoida hommiaan.
PS: Hätäapuna varaat kampaajan/hierojan/kasvohoidon mahdollisimman pian, niin että miehesi on sen aikaa vauvan kanssa. Tunnet itsesi ihmiseksi jälleen ja saat vähän välimatkaa ongelmiisi. Miehesi saa viettää aikaa rakkaan lapsensa kanssa. Eli siis win-win tilanne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi edes peset toisen pyykkiä? Ei kai kukaan muutenkaan niin tee. Kumpikin hoitaa omat vaatteensa ja sotkunsa, lapsi hoidetaan yhdessä. Miksi alun perin edes rupesit tekemään hommia, jotka kuuluvat miehellesi?
Näitä tarinoita palsta täynnä! Tilataan kuorma paskaa olohuoneeseen ja naristaan täällä kun haisee...pitäisi miettiä valintojen seurauksia etukäteen!!!!
Sun pitää saada mies hoitamaan yksin vauvaa, ensin vaikka 2h kerrallaan. Edellytä samalla pyykin taittelua ja uunin puhdistusta yms. Tuon voi oppia vain kantapään kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehenkö ne ruoat pitäisi laittaa ja aamupalat siivota ja paidat pestä ja silittää? Ja käydä lisäksi töissä?
Ja sinun työsi on vain levätä ja rentoilla vauvan kanssa? Ei ole kovin reilu työnjako!
Kotona olijalle kuuluu kotityöt.
Miten ne paidat värjääntyy, muka, onko tämä joku miehen teoria? Erottele värjäävät pyykit omaksi satsikseen ja jos sinun ehdottomasti on pestävä miehen paidat (monta paitaa joka ilta?), niin pese ne muun pyykin joukossa. Ja tietenkin annat miehelle työrauhan, jos hänen on vielä kotona tehtävä töitä.
Järkenvintä olisi, että mies hoitaisi perheen pyykit samalla kun lojuu sillä rakkaalla läppärillään (mun mielestä aivan sietämätön tapa!). Hänelle pitää ehkä erikseen sanoa, ettei pesukoneen vieressä tarvitse seistä.
Jos harrastus on vaikea organisoida, lähde vaikka tunniksi ulos tai kahvilaan lukemaan kirjaa tai mitä tahansa kun mies on tullut kotiin. Omaa aikaa, omia ajatuksia, mies lapsensa kanssa kahdestaan. Jos et saa miestä suostumaan tuohon tai pyykkihuoltoon, älä alistu. Mene vain, lähde. Ole poissa tunti, pari. Varaudu siihen, että tuollaisen miehen kanssa kotona odottaa ensimmäisinä kertoina kaaos. Älä kuitenkaan lannistu, lähde seuraavana iltana uudestaan, ja uudestaan ja uudestaan. Mies voi pikkuhiljaa tajuta olevansa perheellinen mies ja isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko vauva/lapsi kummankin toive? Jos aiemmin on ollut ihan sopuisaa, niin voisiko miehellä olla töisä joku kriisi? Esim. yt-tulossa ja pelkää työpaikkansa puolesta eikä halua kertoa sulle?
Vai vaan vastasyntynyt on kasvanut isommaksi eikä ole enää niin riippuvainen sinusta ja teillä on pakko miettiä rooleja uusiksi; niinkuin tulee tapahtumaan lapsen jokaisessa kehitysvaiheessa. Puhuitteko näistä asioista siinä vaiheessa kun lasta suunniteltiin?
Voi teitä nuoria äitejä! Tällaiset asiatko olisivat syy avioeroon?
Onko niin, että miehet ovat tyhmiä ja pahoja? Tiedätkö ap, millaiset paineet miehelläsi on töissä tällä hetkellä? Oletko kysynyt, vai keskittynyt vain omiin tuntemuksiisi? Uskotko, että mies on tahallaan ilkeä? Tai että hän osaa katsoa pääsi sisälle?
Minulla on poika, joka on mielestäni aivan ihana. Monella tavoin herkkä, ja erittäin hauska. En usko että kuitenkaan olen osannut kasvattaa häntä niin, että hän osaisi aina ottaa toiset huomioon joka suhteessa. Hänellä on myös kotoa malli, jossa mies ei juuri kotitöihin osallistu. Nainen joka hänet ottaa, saa tyytyä siihen, että saa perinteisen hyvän miehen, todella kunnollisen, mutta ei varmasti saa aina ymmärrystä kaikille tunnetiloilleen. Hän tulee tekemään kaikkensa työssä ja miehen roolissa, ja aivan varmasti kotiin tullessa kaipaa vähän hellimistä ja pään rapsutusta. Voimiensa mukaan auttaakin varmasi missä osaa. Mies ja nainen ovat erilaisia kuitenkin, ja omasta mielestäni se on rikkaus, ja juuri erilaisuus tekee vastakkaisesta sukupuolesta kiinnostavan.
En pitäisi oikeudenmukaisena jos poikani saisi heti moitteita vaimoltaan, jos ei jaksaisi olla aina empaattinen ja läsnä työpäivän jälkeen. Toivoisin, että myös poikani saisi ymmärrystä osakseen. Hän ei olisi ilkeä, vaan lähinnä osaamaton.
On minulla kaksi tyttöäkin. Heitä olen kasvattanut niin, että omilla jaloillaan seisominen on kaikkein tärkeintä. Ammatti pitää hankkia, eikä saa alkaa nojautumaan toiseen ihmiseen. Perinteiseen naisen rooliin en ole kannustanut, vaikka itse olen sekä tehnyt uraa että hoitanut kodin pääsääntöisesti yksin. Toivottavasti heillä on eväät valita sellainen mies, jonka kanssa askeleet sopivat yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 09:35"]
Voi teitä nuoria äitejä! Tällaiset asiatko olisivat syy avioeroon?
Onko niin, että miehet ovat tyhmiä ja pahoja? Tiedätkö ap, millaiset paineet miehelläsi on töissä tällä hetkellä? Oletko kysynyt, vai keskittynyt vain omiin tuntemuksiisi? Uskotko, että mies on tahallaan ilkeä? Tai että hän osaa katsoa pääsi sisälle?
Minulla on poika, joka on mielestäni aivan ihana. Monella tavoin herkkä, ja erittäin hauska. En usko että kuitenkaan olen osannut kasvattaa häntä niin, että hän osaisi aina ottaa toiset huomioon joka suhteessa. Hänellä on myös kotoa malli, jossa mies ei juuri kotitöihin osallistu. Nainen joka hänet ottaa, saa tyytyä siihen, että saa perinteisen hyvän miehen, todella kunnollisen, mutta ei varmasti saa aina ymmärrystä kaikille tunnetiloilleen. Hän tulee tekemään kaikkensa työssä ja miehen roolissa, ja aivan varmasti kotiin tullessa kaipaa vähän hellimistä ja pään rapsutusta. Voimiensa mukaan auttaakin varmasi missä osaa. Mies ja nainen ovat erilaisia kuitenkin, ja omasta mielestäni se on rikkaus, ja juuri erilaisuus tekee vastakkaisesta sukupuolesta kiinnostavan.
En pitäisi oikeudenmukaisena jos poikani saisi heti moitteita vaimoltaan, jos ei jaksaisi olla aina empaattinen ja läsnä työpäivän jälkeen. Toivoisin, että myös poikani saisi ymmärrystä osakseen. Hän ei olisi ilkeä, vaan lähinnä osaamaton.
On minulla kaksi tyttöäkin. Heitä olen kasvattanut niin, että omilla jaloillaan seisominen on kaikkein tärkeintä. Ammatti pitää hankkia, eikä saa alkaa nojautumaan toiseen ihmiseen. Perinteiseen naisen rooliin en ole kannustanut, vaikka itse olen sekä tehnyt uraa että hoitanut kodin pääsääntöisesti yksin. Toivottavasti heillä on eväät valita sellainen mies, jonka kanssa askeleet sopivat yhteen.
[/quote]
Olet kasvattanut Peter Panin?
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 09:35"]
Voi teitä nuoria äitejä! Tällaiset asiatko olisivat syy avioeroon?
Onko niin, että miehet ovat tyhmiä ja pahoja? Tiedätkö ap, millaiset paineet miehelläsi on töissä tällä hetkellä? Oletko kysynyt, vai keskittynyt vain omiin tuntemuksiisi? Uskotko, että mies on tahallaan ilkeä? Tai että hän osaa katsoa pääsi sisälle?
Minulla on poika, joka on mielestäni aivan ihana. Monella tavoin herkkä, ja erittäin hauska. En usko että kuitenkaan olen osannut kasvattaa häntä niin, että hän osaisi aina ottaa toiset huomioon joka suhteessa. Hänellä on myös kotoa malli, jossa mies ei juuri kotitöihin osallistu. Nainen joka hänet ottaa, saa tyytyä siihen, että saa perinteisen hyvän miehen, todella kunnollisen, mutta ei varmasti saa aina ymmärrystä kaikille tunnetiloilleen. Hän tulee tekemään kaikkensa työssä ja miehen roolissa, ja aivan varmasti kotiin tullessa kaipaa vähän hellimistä ja pään rapsutusta. Voimiensa mukaan auttaakin varmasi missä osaa. Mies ja nainen ovat erilaisia kuitenkin, ja omasta mielestäni se on rikkaus, ja juuri erilaisuus tekee vastakkaisesta sukupuolesta kiinnostavan.
En pitäisi oikeudenmukaisena jos poikani saisi heti moitteita vaimoltaan, jos ei jaksaisi olla aina empaattinen ja läsnä työpäivän jälkeen. Toivoisin, että myös poikani saisi ymmärrystä osakseen. Hän ei olisi ilkeä, vaan lähinnä osaamaton.
On minulla kaksi tyttöäkin. Heitä olen kasvattanut niin, että omilla jaloillaan seisominen on kaikkein tärkeintä. Ammatti pitää hankkia, eikä saa alkaa nojautumaan toiseen ihmiseen. Perinteiseen naisen rooliin en ole kannustanut, vaikka itse olen sekä tehnyt uraa että hoitanut kodin pääsääntöisesti yksin. Toivottavasti heillä on eväät valita sellainen mies, jonka kanssa askeleet sopivat yhteen.
[/quote]
Ei kyllä liikuttaisi pätkääkään kuinka mukava luonne mies olisi, jos käytös olisi kusipäistä. Kiitti sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä! Oma rakas ja ennen niin auttava mies muuttui vauva-aikana äksyksi. Valitti ihan kaikesta, olin kuulemma huono äiti, laiska ja ties mitä muuta. Nyyhkyttelin myös, miten ihmeessä olin noin huonon miehen kanssa mennyt naimisiin ja tehnyt lapsen. Tätä kesti ensimmäinen vauvavuosi ja tilanne helpottui, kun vauva alkoi nukkua yöt ja saimme myös itse kunnolla levättyä. Nyt mies on taas oma itsensä ja suhteemme voi hyvin. Vauvavuosi on vaan yllättävän rankka, jaksamista!
En, 28, vaan kunnollisen pojan. Hänellä on terve itsetunto ja hän välittää perheestään, ystävistään ja isovanhemmistaan kovasti, ja on myös huomaavainen. Tiedän kuitenkin, että hän ei osaa puhua ja osoittaa tunteitaan kuin nainen (koska hän on mies). Hän saattaisi olla täysin ymmällä jos hänen pitäisi työpäivän jälkeen alkaa lohduttaa vaimoa, jolla hänen mielestään ei ole mitään hätää ( saanut olla koko päivän ihanan vauvan kanssa kotona). Sen sijaan, koska nykyisin työelämän on todella kovaa, hän saattaisi odottaa että kotiintulo olisi ihanaa ja saisi levätä ja rentoutua hetken. Enkä väheksy nyt ollenkaan vauvanhoitoa. Itse olen myös ollut kolme vauvalomaa kotona ja hoitanut sen rumban.
Avioeroja tulee enemmän ja enemmän jos tämän kokoisista asioista tulee kynnyskysymyksiä. Väkivalta, alkoholi, pettäminen, hylkääminen, toimettomaksi jääminen, rikollisuus - näitä syitäkin on tarpeeksi. Se että mies ei tee saman verran kotitöitä, tai haluaa rauhaa työpäivän jälkeen, tai rauhaa keskittyäkseen työntekoon, ei ole syy avioeroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppaan kolmekymppiä. Vauvavuoteen mahtuu aina ristiriitoja, se on täysin normaalia. Se ei ole normaalia, että vain toista syyllistetään, ja ainoa neuvo muilta on että eroa eroa eroa.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 04:24"]Ap keksiny taas raflaavan tarinan. Vähän aikaa sitten lapsia oli useita ja perhettä vainottiin, eikä miestä missään. Nyt onkin pelkkä pieni vauva eikä vainoamista, ja mieskin löytyy. Vaikka toisessa topicissa puhuu olevansa erakkoluonne ja epäilee
löytävänsä miehen.
Huvittavaa miten joku saa kiksejä keksien erilaisia provokatiivisia tarinoita arjesta.
[/quote] Taas vainoharhainen provohuutelija. Et taida tajuta miten täällä ollaan kurkkua myöten täynnä sun jakutustasi. Kannattaa ehkä hakeutua hoitoon jos on niin paha olla että täytyy epäillä kaikkea.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 09:56"]En, 28, vaan kunnollisen pojan. Hänellä on terve itsetunto ja hän välittää perheestään, ystävistään ja isovanhemmistaan kovasti, ja on myös huomaavainen. Tiedän kuitenkin, että hän ei osaa puhua ja osoittaa tunteitaan kuin nainen (koska hän on mies). Hän saattaisi olla täysin ymmällä jos hänen pitäisi työpäivän jälkeen alkaa lohduttaa vaimoa, jolla hänen mielestään ei ole mitään hätää ( saanut olla koko päivän ihanan vauvan kanssa kotona). Sen sijaan, koska nykyisin työelämän on todella kovaa, hän saattaisi odottaa että kotiintulo olisi ihanaa ja saisi levätä ja rentoutua hetken. Enkä väheksy nyt ollenkaan vauvanhoitoa. Itse olen myös ollut kolme vauvalomaa kotona ja hoitanut sen rumban.
Avioeroja tulee enemmän ja enemmän jos tämän kokoisista asioista tulee kynnyskysymyksiä. Väkivalta, alkoholi, pettäminen, hylkääminen, toimettomaksi jääminen, rikollisuus - näitä syitäkin on tarpeeksi. Se että mies ei tee saman verran kotitöitä, tai haluaa rauhaa työpäivän jälkeen, tai rauhaa keskittyäkseen työntekoon, ei ole syy avioeroon.
[/quote] Toisen ala-arvoinen kohtelu ja palvelijana pitäminen ovat kyllä pitemmän päälle syy avioeroon. Ja yhä ihmettelen muutenkin että onko sun mielestä ap:n miehellä oikeus tuollaiseen käytökseen.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 02:49"]
Pari/perheterapiaan HOP jos meinaatte perheenne pitää. Mies ei ymmärrä mitä lapsi on tuonut tullessaan ja sä et pysty sitä ikinä sille yksin selittämään niin että se menee jakeluun. :( ero tai hitollinen duuni edessä. Your choice, been there, done that ♥
[/quote]
Miksi miehelle pitäisi SELITTÄÄ mitä vauva tuo tullessaan? Mites olisi tasa-arvoinen vanhemmuus, eli ap. jätät miehen vauvan kanssa kahdestaan vaikka viikonlopuksi.
Vai onko tässä taas tilanne, että ap. on aatellut, että olisi tosi kiva ruveta koti-äidiksi, kun työnteko ei huvita, mutta ei sitten myöskään ne kotiäidin hommat kunnolla?
Ei tuossa nyt oikeasti ole mitään järkeä lähteä eroa pykäämään, vauvavuosi on aina raskas ja täynnä elämänmuutoksia. Ap:n pitää nyt kasvattaa selkäranka, ottaa oma tilansa ja antaa sitä myös miehelle lapsen kanssa. Eli ei kyttäystä lapsenhoidon suhteen, vaan antaa miehelle tilaa olla omanlaisensa isä lapselleen, kuitenkin niin, että mies oikeasti HOITAA sitä lasta, ei vain leiki 20 min silloin tällöin. Ei sillä lailla kiinny omaan lapseensa, vaan se just tuntuu vain rasitteelta.
Noihin tilanteisiin pitää oppia varautumaan. Jos ei saa päivällistä aikaiseksi, ostaa valmiskastikkeita ja salaatteja ja kuorii muutaman perunan, tai vaikka keittää kuorineen. Tiskit saa koneeseen melko nopeasti, jos sellainen on ja kaikki siivoaa omat jälkensä, eikä jätä tavaroita lojumaan. Jos joku sotku alkaa miestä kiukuttaa ihan omia aikojaan, pitää turpansa kiinni ja siivoaa sen.
Eli hyvä ruoka parempi mieli ja jota siivotuttaa niin siivoaa itse.
Ja osta hänelle myös peltorit, jos se vauvan kitinä niin haittaa. Käske vaikka hänen äitinsä tuoda ne.
Jätä se sika.