Noloin pierusi? Kampaamokatku...

Vierailija kirjoitti:

Olin asunut jonkin aikaa kommuunissa ulkomailla, mutta en tuntenut kämppiksiäni hirveän hyvin, koska emme juuri olleet kotona samaan aikaan. Olin sitten kerran yksin kotona ja pieretti niin pirusti. Päästelin oikein kunnolla töräyksiä laulellen samaan aikaan kovaan ääneen Anita Hirvosen Sydän rakastaa -biisiä. "Sydän rakastaa pruutpruutpruut, sydän haluaa pruutpruutpruut, toisen sydämen, pruuuuuuut, toisen ihmisen pruutpruutpruuuuuut..." Joo, en ollut yksin. Tietenkään. Toisen kämppiksen huoneesta alkoi kuulua kolinaa ja melko varmasti juorusivat toisen kämppiksen kanssa asiasta myöhemmin yhdessä, kun kuului kauheaa naurunremakkaa.

Yritin muuten taannoin kuunnella tätä Anita Hirvosen kaunista rakkauslaulua asiaan sopivalla haikeudella mutta eihän siitä mitään enää tule :D 

Oltiin poikkiksen kaa 69 ja tussautin hänen naamalle. Meinasimme kuolla nauruun.

Paljon pierevät naiset on seksikkäitä ja ihania.

Mun periaate pukeutumisessa on näyttää siltä että jos pierun ääni kuuluu niin kukaan ei luule että se olin minä.

Ex-vaimoni suuttui minulle, kun sanoin sille, että se pieree ihan liian vähän. Hän huusi minulle ja kehoitti etsimään itselleni sellaisen paskatykin, joka paskantaa koko ajan. No erohan siitä tuli, kun kyllästyin siihen, että vaimoni(ex) tosiaan piereskeli liian harvoin ja silloin, kun hän päästeli kaasuja, niin niissä ei ollut tarpeeksi potkua, ts. Hajua. Minulla on siis pierufetissi. Se uusi ihana paskatykki on vielä löytämättä. Toivoisin sen olevan laktoosi-intolerantikko. Silloin ei olisi päästöistä puutetta.

Lihatiskillä:

Äiti ja minä, tietty ruuhka-aikaan.

Krapulalepakko oli pakko päästää. Tottakai tuhnu tuli just siinä sopivassa paikassa.

Äiti: mahtaako liha olla pilalla?

Minä: hervoton nauru ja juoksujalkaa ovesta ulos.

Nimittäin eväiden kanssahan se sitten kaiken lisäksi tuli.

Oli asiakkaiden naamarit aika happamia...

Vierailija kirjoitti:

Synnytyksen jälkeisenä aamuna osastolla sain luumumehua, että alkaisi vatsa taas toimia. Myöhemmin köpöttelin vauvakärryn kanssa ensimmäisen kerran omin jaloin hakemaan ruokaa. Käytävän varrella oli hiljaista, siellä täällä istui tuoreita äitejä ja isiä odottelemassa vauvojensa lääkärintarkistusta, ja siinä kävellessä minulla alkoi ennenkuulumattoman giganttinen ilmavaivojen sarjatuli. Alapään lihakset oli siinä vaiheessa vielä niin poissa pelistä, ettei ollut mitään toivoa pidätellä, vaapuin vaan töristen eteenpäin. Koko. Pitkän. Käytävän. Hävetti niin etten kehdannut edes istahtaa hetkeksi, jos sillä konstilla olisi saanut pierut lakkaamaan. Halusin vaan äkkiä pois, ja kun yritin nopeuttaa pingviiniaskellustani, pöräystenkin tahti vaan kiihtyi eikä taatusti kenellekään jäänyt epäselväksi, kenen paukkuva pakoputki siellä loittoni horisonttiin.

No sain ruuan haettua, ja sitten oli edessä sama käytävä samojen ihmisten ohi, ja samat ääniefektit aina vaan! En tiedä yhtään, miten ne ihmiset reagoivat, tuijotin vaan häpeän sokaisemana tarjotinta ja ajattelin, että onneksi vauva on niin pieni, että edes se ei muista tätä lopun ikäänsä.

Seuraavilla ruuanhakumatkoilla laitoin hiukset eri tavalla, otin varastosta kokoa suuremman erivärisen sairaalamekon, vedin vielä oman villatakin päälle ja yritin kaikin tavoin näyttää ihan eri ihmiseltä, ettei kukaan osaisi yhdistää minua tapahtuneeseen.

Tää oli kyllä ketjun parasta antia! Hytkyn täällä vedet silmissä ku luen tätä. 🤣😂🤣😂🤣😂

Mä tykkään imppailla kaasuja suoraan naisten pepuista. Otan pieruja myös suuhun. Mitä pahempi haju ja polttavampi päästö, niin sen parempi. Onko muilla samanlaisia mieltymyksiä?

Kasvissyöjät kuormittavat valtavasti ilmastoa hirveillä myrkkypäästöillään. Pupunruoan mussuttajathan pierevät ihan tolkuttoman paljon. Sillä on oikeasti vaikutusta ilmaston kuormitukseen sekä kanssaihmisten hengitysilman laatuun.

Voimistelutunnilla pieru vain kurahti tulla. Häpesin sitä vielä monta vuotta. Nykyään ei paljon pieretä. Häpeän kyllä ja ihmettelen, kuinka jotkut nykynuorista laulattavat alapäätään ihan urakalla häpeämättä.

Vierailija kirjoitti:

Pahin oli se, kun istuin exän , silloisen mieheni kanssa sohvalla ja vaihdoin asentoa ja vahingossa pierasin ja katsoin typerällä ilmeellä miestä kun hävetti. Mies suuttui , otti tukasta kiinni ihan voimalla ja tukisti ja huus "teit sen tahallaan, halveksut mua!" Menin ihan lukkoon, ja tajusin onneks erota, jos pierusta noin paljon suuttuu et käy käsiksi ja repii hiuksista , tajusin että väkivalta tulee pahenemaan. Siinä vaiheessa olin tyytyväinen etten mennyt kakalle hänen luonaan.

No huh. Tuo pieru saattoi vaikka pelastaa henkesi. Oikein teit kun tajusit erota.

Ala-asteella oli hernekeittopäivä ja sen jälkeen urheilua. Tällä kertaa urheilutunti oli sisällä urheiluhallissa, kiipeiltiin ja harjoitettiin vatsalihaksia, yksi rivi oli vierekkäin selällään ja toinen rivi piti selällään olijaa kukin kiinni jaloista. Siinä sitten väännettiin ylös ja takaisin, kunnes huomasin etten voi mitään ja päästin valtavan kovalla äänellä  pitkän purputtavan pierun saliin, ja tämä pieru oli kaikkea muuta kuin hajuton. Arvatkaapa nolottiko!!

Nykyään jo exä, mutta silloin melkein 30v sitten vielä tuore poikakaveri lähti viimeinkin aamulla töihin. "Viimeinkin" sen vuoksi, että vatsassani kiersi kuin viimeistä päivää, enkä kehdannut tuoreen sulhon läsnäollessa mennä vessaan päästelemään huuruja.

Ulko-ovi kolahti kiinni ja juoksin saman tien vessaan, housut kiireellä auki ja autuaallisen huojentunrena pöräytin elämäni äänekkäimmän pierun, joka suorastaan kaikui ja tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan...

Autuutta kesti juuri sen verran että kuulin, kuinka poikakaverini nauroi eteisessä katketakseen, ennen kuin lähti ovesta uudemman kerran. Oli unohtanut jotakin ja palasi juuri parahiksi kuulemaan järkyttävän persesinfonian.

Kumma kyllä, tästä ei koskaan jälkeenpäin puhuttu vaikka avioliittoakin kesti melkein 25 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Noloa on myös kuulla toisen vahinkopierut.

Mummille sattuu näitä vahinkoja vähän liiankin usein kun on puolikuuro eikä varmaankaan itse kuule niitä ja luulee ettei ne kuulu muillekaan. Usein noustessa häneltä pääsee selvästi kuuluva pieru, joita hän ei mitenkään häpeä vaikka aiemmin olisi varmasti hävennyt. Ja sen tietäen olen alkanut itse keksiä jotain "ääntä" peittääkseni hänen suoliäänet jotta lapset ei nauraisi tai kysyisi että mummiko pieraisi.

Kerran oli pokassa pitelemistä kun kahvihetken jälkeen mummi nousi ja pieru pääsi, josta koira sai sätkyn kun oli ollut tuolin vieressä nukkumassa. Piti lähteä koiran perään ja kuulomatkan päähän nauramaan mummin hölmistynyttä ilmettä. 

Ei varsinaisesti kuulu tähän nolojen pierujen ketjuun, mutta tästä tarinasta tuli elävästi mieleen samantapainen kokemus.

Osa varmaan muistaa takavuosien Putouksesta Timo Lavikaisen esittämän sketsihahmon, Bjarne Walrusin. Siinä yksi toistuva teema oli ikivanha "vedä mua sormesta"-källi.

Vietimme perheen kesken lauantai-iltaa tämän mainitun sketsiviihteen parissa, ihmiset rivissä sohvalla ja meidän terrieri sikiunessa sohvapöydän alla. Bjarne Walrus esiintyi, pyysi juontajaa vetämään sormesta ja päästi kovaäänisen pörinän.

Koira säntäsi pystyyn, löi päänsä sohvapöydän kannen alapintaan ja pakeni vinkuen huoneesta. Lapsi säikähti tätä ja kaatoi jääkylmän mehulasin sisällön isänsä jalkoväliin. Miehellä oli saunan jälkeen päällä pelkkä kylpytakki ja jäinen mehu sukukalleuksissa sai hänet pomppaamaan ylös sillä seurauksella, että löi päänsä sohvapöydän päällä roikkuvaan kattolamppuun.

Koko porukka nauroi kippurassa ja vedet silmissä, eikä se varsinaisesti helpottanut asiaa, että koira palasi olohuoneen ovelle, katsoi meitä hetken murhaavasti ja marssi sitten syvästi loukkaantuneena makkariin sängyn alle.

Olin juuri päästänyt maailman pahimman hajuisen tuhnun, kun toimitusjohtaja tuli kertomaan palkankorotuksestani. En oikein osannut sillä hetkellä iloita.

Kerran punttisalilla vedin viimeistä hauiskääntöä naama irvessä pinnistäen, kun tuli jättipieru samaan aikaan.

Vaikka prinsessat ei piereskele, eikä käy kakalla.

Vatikaanin kahvallinen, ehdottomasti. T. Joe

Aika monta kertaa yövuoron jälkeen pukukopilla(kun olen kuvitellut olevai siellä yksin), kun on koko yön rupluttanut mahassa ja vidhoin uskaltaa päästää ilmat ulos... joko niin, että just kun se tajunnan räjäyttävä lemu leviää, joku saapuu siihen ihan sun viereiselle kopille, sit alkaa se "kamala viemärin haju täällä taas" tai joku onkin hissukseen vessakopissa, kun päästät kammottavan tröötin, joks kuuluu toiselle puolelle sairaalaa...

Vierailija kirjoitti:

Miesgynekologi tutki alapäätäni, yritin pidättää pitkään mutta gynekologi pyysi rentouttamaan lihakseni ja  sitten se pamahti ulos ja kunnolla, haju sama kuin lihapullapaketti olis avattu.

Nyt selviskin mitä kaasua ne laittavat niihin paketteihin🤢

Pieruimuri kirjoitti:

Ex-vaimoni suuttui minulle, kun sanoin sille, että se pieree ihan liian vähän. Hän huusi minulle ja kehoitti etsimään itselleni sellaisen paskatykin, joka paskantaa koko ajan. No erohan siitä tuli, kun kyllästyin siihen, että vaimoni(ex) tosiaan piereskeli liian harvoin ja silloin, kun hän päästeli kaasuja, niin niissä ei ollut tarpeeksi potkua, ts. Hajua. Minulla on siis pierufetissi. Se uusi ihana paskatykki on vielä löytämättä. Toivoisin sen olevan laktoosi-intolerantikko. Silloin ei olisi päästöistä puutetta.[/quote

Ex-mieheni taas ei pitänyt siitä, kun piereskelin paljon. Sinulle olisin sopiva vaimo tai ehkä olisin ollut silloin, kun ei vielä ollut paljoa laktoosittomia tuotteita, mutta ihan kiitettävästi on nykyisinkin ilmavaivoja. Pidän maitotuotteista ja jäätelönhimoon tulee syötyä myös laktoosia sisältäviä tuotteita ja sitten perästä kuuluu. Pierufetissistä kuulin ensi kertaa vasta muutama vuosi sitten. Ajatella, kaikkien muiden inhoama ominaisuus voi olla myös haluttu! Jos olisin naimisissa pierufetissin omaavan miehen kanssa, hemmottelisin häntä päivittäin. 

Imppari kirjoitti:

Mä tykkään imppailla kaasuja suoraan naisten pepuista. Otan pieruja myös suuhun. Mitä pahempi haju ja polttavampi päästö, niin sen parempi. Onko muilla samanlaisia mieltymyksiä?

Enpä ole ennen moista kuullut, hyi helvetti🤮