Hivenen kummastuttaa sosiaalitoimiston toiminta

Mitä surkeampi olet, sen enemmän tantalle tulee hullunkiilto silmään.

Jos et ole pohjalla, sinne pääset. Opit olemaan nöyrä ja kiitollinen.

Minullekin sanottiin että odottele sinä vain niin kaikki järjestyy...

🤔

Tämä on sitten omin silmin nähtyä. Samaan taloon muutti ulkomailta nainen lastensa kanssa vuokralle. Hän tykkäsi juhlia kavereidensa kanssa ja pienet lapset hyppivät pihamaalla puolen yön jäkeenkin. Eräs naapuri teki lasun. Tämän jälkeen naisen luona kävi useamman kerran viikossa lastenhoitaja, joka leikitti lapsia pihalla. Viikottain sossuntäti (henkilökortti roikkui aina kaulassa) vei autollaan perheen ruokaostoksille, vaateostoksille, minne milloinkin. (Naisen luona kävi myös autolla kulkevia sukulaisia eli kyyti olisi varmasti järjestynyt heidänkin kanssaan). Uudet pyörät lapsille aina kahden vuoden välein, kesäisin reissuun koko perheen voimin. Varsinaista miesystävää ei naisella ollut mutta pienokaisia putkahteli maailmaan aina vain uusia. Lopulta perhe oli niin iso, että suurempi asunto tarvittiin. Vanha asunto meni kolmen kuukauden täysremonttiin, koska kaikki pinnat ja kodinkoneet olivat pilalla.

Reilun kymmenen vuoden aikana nainen ei ole ollut päivääkään töissä, suomea puhuu muutaman sanan. Toivotaan, että yhteiskunnan panostukset näkyvät lastensa kohdalla sitten. Tämän sepustin vain kertoakseni, että yhteiskunta kyllä panostaa mutta ei kaikkiin. Esimerkiksi huonokuntoiset vanhukset saavat sitten pärjätä miten parhaiten taitavat.

Opiskeluaikana olin pennitön, elin opintolainalla. Opiskelukaverit, varakkaiden perheiden kakarar, jotka asuivat vanhempiensa omistamisssa asunnoissa, saivat sossusta rahaa, joka kului juhlimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on sitten omin silmin nähtyä. Samaan taloon muutti ulkomailta nainen lastensa kanssa vuokralle. Hän tykkäsi juhlia kavereidensa kanssa ja pienet lapset hyppivät pihamaalla puolen yön jäkeenkin. Eräs naapuri teki lasun. Tämän jälkeen naisen luona kävi useamman kerran viikossa lastenhoitaja, joka leikitti lapsia pihalla. Viikottain sossuntäti (henkilökortti roikkui aina kaulassa) vei autollaan perheen ruokaostoksille, vaateostoksille, minne milloinkin. (Naisen luona kävi myös autolla kulkevia sukulaisia eli kyyti olisi varmasti järjestynyt heidänkin kanssaan). Uudet pyörät lapsille aina kahden vuoden välein, kesäisin reissuun koko perheen voimin. Varsinaista miesystävää ei naisella ollut mutta pienokaisia putkahteli maailmaan aina vain uusia. Lopulta perhe oli niin iso, että suurempi asunto tarvittiin. Vanha asunto meni kolmen kuukauden täysremonttiin, koska kaikki pinnat ja kodinkoneet olivat pilalla.

Reilun kymmenen vuoden aikana nainen ei ole ollut päivääkään töissä, suomea puhuu muutaman sanan. Toivotaan, että yhteiskunnan panostukset näkyvät lastensa kohdalla sitten. Tämän sepustin vain kertoakseni, että yhteiskunta kyllä panostaa mutta ei kaikkiin. Esimerkiksi huonokuntoiset vanhukset saavat sitten pärjätä miten parhaiten taitavat.

Kysehän on lastensuojelusta. On yritetty viimeisen mukaan pitää lapset kotona eikä ottaa huostaan. Varmaan pienempi kunta kyseessä, jossa ison perheen lapsilauman huostaanotto olisi syönyt koko sosiaalitoimen budjetin.

Sossullahan on myös järjestely, että toisille laittavat rahat tilille, jotta ei pidä tuntea häpeää kaupassa kun siellä vierailee mikäli rahaa johonkin ruokatarpeisiin tai muuhun myönnetään ja toisille antavat maksusitoumuksen (paperinen lappu). 

Vierailija kirjoitti:

Mietin itsekin, että miten helvetissä on mahdollista olla neljä vuotta asunnottomana, jos on kuitenkin työssäkäyvä ja joten kuten normaali ihminen? 

Helposti. Jos sinulla on vuokrarästit kontollasi (oli se sitten kuukauden tai vuoden vuokrat) et saa kaupungilta asuntoa. Muistaakseni tässä oli vielä jokin viiden vuoden aika varoaika, joka menee siihen kun rästit ovat maksettu, jolloin voi lohjeta kämppä.

Jos olet narkkari tai jokin muu erikoistapaus, niin saat kyllä sosiaalitoimistolta apua, muussa tapauksessa olet kadulla.

Onko tää siis kaikissa isoissa kaupungeissa?

Pienissä varmasti ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin itsekin, että miten helvetissä on mahdollista olla neljä vuotta asunnottomana, jos on kuitenkin työssäkäyvä ja joten kuten normaali ihminen? 

Helposti. Jos sinulla on vuokrarästit kontollasi (oli se sitten kuukauden tai vuoden vuokrat) et saa kaupungilta asuntoa. Muistaakseni tässä oli vielä jokin viiden vuoden aika varoaika, joka menee siihen kun rästit ovat maksettu, jolloin voi lohjeta kämppä.

Jos olet narkkari tai jokin muu erikoistapaus, niin saat kyllä sosiaalitoimistolta apua, muussa tapauksessa olet kadulla.

Onko tää siis kaikissa isoissa kaupungeissa?

Pienissä varmasti ei.

Luultavasti muuttotappiokunnissa ovat vaan onnellisia jos sinne joku muuttaa, eli varmasti antavat enemmän pelivaraa. Mutta sitten on se ongelma, että jos olet pääkaupunkiseudulla töissä, niin siinähän menee työ alta, jos jonnekin muuttotappiokuntaan muutat. Ja se uuden työpaikan löytyminen sieltä voi sitten olla kiven alla. 

Jos ootte noin kateellisia alkoholisteille, narkomaaneille ja muille heikoimmassa asemassa oleville, niin siitä vaan, itsekin voitte ryhtyä sellaisiksi.

V***u.

Niitten auttamisideologia on kyllä outo. Olin vuosia toimeentulotuella ja koitin maksaa velkojani ja ulosottojani. Nälässäkin tuli oltua kun en viitsinyt ruokakassia hakea koska itseppä olin tilanteeni aiheuttanut ja joku enemmän tarvitseva nekin ruuat ansaitsi. Elämän aikana tuli juttuja mihin pyysin avustusta ja ei mitään saanut ikinä. Sitten kun sain asiat kuntoon ja oli rahastoissa rahaa enkä ollut vuosiin toimeentulotukea tarvinnut niin soittivat, että ottaisinko 70€ avustuksen mitä ne näitä jouluisin tarjoaa. En tietenkään ottanut. Näköjään asioitten pitää olla riittävän hyvin että apua saisi.

Aloitus on elokuulta, mutta allekirjoitan tämän stoorin täysin.

Läheistäni seuranneena.

Vierailija kirjoitti:

Joo, on monen kerroksen porukkaa ilmeisesti.

Olen alkoholisoituneen veljeni pikkusisko, ja katsonut vierestä kummissani kun veljelle on tuotu suunnilleen kotiin saakka milloin mitäkin palvelua. Törkein oli tapaus, jossa hän olisi saanut kunnollisen asunnon (kun taas kerran jätti vuokrat pystyyn vanhasta ja joutui asunnottomaksi), kunhan olisi vaan vaivautunut sovittuna aikana sossuun hakemaan avaimia. Ei mennyt, kun olisi kuulemma pitänyt tuoda ne hänelle kotiin saakka! Tämänkin jälkeen sai vielä vuosia apua, ja asuu nykyään kunnan palvelutalossa, koska on ryypännyt itsensä sänkypotilaaksi. 

Itse pyysin sossulta apua, kun vuokranantajamme kuoli yllättäen, ja saimme tämän myötä häädön. Olin etsinyt viimeiset 2kk yötäpäivää uutta asuntoa, ja stressin takia mm. narskutellut yhden hampaistani kuolioon. Nyt olin löytänyt asunnon, mutta vuokra oli muutaman kympin kalliimpi kuin sossun hyväksymä normi, joten soitin ja pyysin, voisivatko edes harkita antavansa takuuvuokran vaikkapa lainaksi jossei muuten? Eivät kuulemma todellakaan voi; asuntoasioissa sossun "neuvo" oli, että lapsi voidaan huostaanottaa ja me vanhemmat mennä jonnekin yömajaan! Sehän se olisikin ollut kestävä ratkaisu sekä perhekohtaisesti että yhteiskuntaa ajatellen!! Luojan kiitos saimme läheisiltämme kerättyä lainaan potin, jolla maksoimme takuuvuokran ja pääsimme muuttamaan. 

Tässä maassa osa saa apua, osa ei koskaan. 

mitään sossua ei edes ole. Nykyään Kela hoitaa nämä asiat. Eli Eela on se joka päättää asumisen hinnan rajat, ei sossu. Juttusi on mielikuvitusta.  Kela ANTAA takuvuokran jos muutetaan halvempaan, joissain tapauksissa. EI kalliisiin asuntoihin, kriteerit on tiukat, ei kotoa pois muuttaville. 

alkoholistit on SAIRAITA, kyseessä on oikea sairaus. Ap on ryssinyt itse tietoisesti asiansa. Sairas ei voi riippuvuudelleen YHTÄÄN mitään, usein haluaisi hoitoon mutta niitä ei ole. Heitä tulee auttaa. Eivät pärjää yksin. 

Johanna_sos kirjoitti:

Työsuhteen päättyminen on ollut itseaiheutettu. Tällöin siitä seuraa karenssi ihan lainkin mukaan.

Palataan asiaan kun palat oikeasti loppuun työelämässä ja tämä johtaa työsuhteen päättymiseen.

Kun palaa loppuun töissä, niin joutuu saikulle on ja kun on ollut on vuoden saikulla, niin pitää hakea kuntoutustukea. Kun on ollut aikansa kuntoutustuella, niin seuraavaksi haetaan eläkettä. Se onkin sitten toinen juttu, että myönnetäänkö kuntoutustukea tai eläkettä. Jos näitä ei myönnetä, niin ei muuta kun vajaakuntoisena työnhakija työkkäriin, yksikään työnantaja ei palkkaa vajaakuntoista, jolloin saa työttömyyskorvausta.

Tässä yksi kiitollinen alkkis. Käyny hoidossa jonka kaupunki maksoi, käytännössä 6vkn hermoloma josta toipuminen alkoi. 20 katkaisuhoitoa takana myös mutta, nyt olen fyysisesti ja henkisesti tikissä ja valmis palaamaan työelämään.

Tämmöinen tilanne, jossa edes perustoimeentuloa ei myönnetä jos ihminen on nolla tuloilla (olettaen, että laskennallista "ylijäämää" ole jäljellä 2kk jälkeen)

On LAINVASTAINEN.

Jos joudut muuten asunnottomaksi, etkä ole koskaan käyttänyt päihteitä, niin hyvin suuri todennäköisyys, että tämä kokemus tekee sinusta päihteidenkäyttäjän. Asuntolat ja yömajat olivat ainakin ennen ihan hirveitä mestoja. Siksi en ihmettele yhtään miksi niin moni yöpyy mielummin vaikka metsässä. Nykypäivänä niissä taitaa olla päihteetön puoli erikseen, ennen ei ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin itsekin, että miten helvetissä on mahdollista olla neljä vuotta asunnottomana, jos on kuitenkin työssäkäyvä ja joten kuten normaali ihminen? 

Helposti. Jos sinulla on vuokrarästit kontollasi (oli se sitten kuukauden tai vuoden vuokrat) et saa kaupungilta asuntoa. Muistaakseni tässä oli vielä jokin viiden vuoden aika varoaika, joka menee siihen kun rästit ovat maksettu, jolloin voi lohjeta kämppä.

Jos olet narkkari tai jokin muu erikoistapaus, niin saat kyllä sosiaalitoimistolta apua, muussa tapauksessa olet kadulla.

Kaupunki ei todellakaan ole ainoa asuntoja tarjoava taho. Esimerkiksi M2-kodit ja Setlementtiasunnot voivat tarjota, ja tarjoavatkin, asuntoja myös luottotiedottomille vuokravelkaisille. Silloin pitää vaan olla hyvä suunnitelma siitä, miten tilanne ei toistuisi. En edelleenkään usko, että neljässä vuodessa kukaan yksityinen vuokranantajakaan ei olisi heltynyt ja vuokrannut asuntoa työssäkäyvälle henkilölle, jos ja kun työssäkäynnin olisi pystynyt esim. työsopimuksella tai palkanmaksukuitilla osoittamaan. Ei nyt varmaan mitään uudiskohdetta kaupungin parhaalta paikalta tuolla historialla saakaan vuokrattua, mutta ettei mitään syrjäkylän lähiökohdettakaan... Ei kuulosta uskottavalta. 

Unohdat tässä erittäin oleellisen seikan. Oletko koskaan tutkinut kenelle nämä säätiöt & tahot tarjoavat niitä asuntoja? Aika monet tarjoavat asuntoja mielenterveyskuntoutujille, alkoholisteille & narkkareille. Suomessahan on oletusarvo, että jos päätyy asunnottomaksi, niin se ei voi johtua mistään muusta syystä kuin edellä mainituista.

Loppuunpalaminenhan ei edes oikeuta sairasajan palkkaan, tästä syystä lääkärit kirjoittavat tälläisille tapauksille sairasloman masennuksena, jotta siltä ajalta saa edes palkan.

Eli jos olet vaikka konkurssin tehnyt yrittäjä, tai työssä itsesi loppuun polttanut, niin aika kusessa olet.

Vierailija kirjoitti:

Niitten auttamisideologia on kyllä outo. Olin vuosia toimeentulotuella ja koitin maksaa velkojani ja ulosottojani. Nälässäkin tuli oltua kun en viitsinyt ruokakassia hakea koska itseppä olin tilanteeni aiheuttanut ja joku enemmän tarvitseva nekin ruuat ansaitsi. Elämän aikana tuli juttuja mihin pyysin avustusta ja ei mitään saanut ikinä. Sitten kun sain asiat kuntoon ja oli rahastoissa rahaa enkä ollut vuosiin toimeentulotukea tarvinnut niin soittivat, että ottaisinko 70€ avustuksen mitä ne näitä jouluisin tarjoaa. En tietenkään ottanut. Näköjään asioitten pitää olla riittävän hyvin että apua saisi.

Olen hakenut viisi kertaa harkinnanvaraista toimeentulotukea. Kaikki hakemukset hylätty. Ei siinä mitään. Sitä vain ihmettelen, että miksi muille on näihin sitten myönnetty harkinnanvaraista. Joulu menee taas perseaukisena. Yksi perhetuttu joka on korvaushoidossa leuhki saaneensa 150 euroa (3x50e) ruokaan. On saanut näitä ennenkin. Satun tietämään kun eräs tuttu kuskaa häntä autolla kauppaan. 

Eipä ole huono omatunto painaa pimeitä töitä, jos niitä välillä itse tulee. Saa sentään joskus syötyä normaalia ihmisten ruokaa ja ehkä ostettua itselle uusia vaatteita. 

Normaaleihin töihin en pääse perussairauksien takia, enkä myöskään ole riittävän sairas eläkkeelle. Löysässä hirressä ns. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ootte noin kateellisia alkoholisteille, narkomaaneille ja muille heikoimmassa asemassa oleville, niin siitä vaan, itsekin voitte ryhtyä sellaisiksi.

V***u.

Kukaan ei ole kateellinen. Kyse on siitä, että luulisi että sitä apua on oikeus kaikilla saada, niilläkin jotka ovat jopa joskus töitä tehneet ja veroja maksaneet. 

Vierailija kirjoitti:

Johanna_sos kirjoitti:

Työsuhteen päättyminen on ollut itseaiheutettu. Tällöin siitä seuraa karenssi ihan lainkin mukaan.

Palataan asiaan kun palat oikeasti loppuun työelämässä ja tämä johtaa työsuhteen päättymiseen.

Kun palaa loppuun töissä, niin joutuu saikulle on ja kun on ollut on vuoden saikulla, niin pitää hakea kuntoutustukea. Kun on ollut aikansa kuntoutustuella, niin seuraavaksi haetaan eläkettä. Se onkin sitten toinen juttu, että myönnetäänkö kuntoutustukea tai eläkettä. Jos näitä ei myönnetä, niin ei muuta kun vajaakuntoisena työnhakija työkkäriin, yksikään työnantaja ei palkkaa vajaakuntoista, jolloin saa työttömyyskorvausta.

Eikö sitä kannattaisi mielummin keskittyä siihen, että hoitaa itsensä kuntoon ja palaa työelämään. Eikä suoraan eläkkeelle? Ei mikään ihme, että nuoria eläkeläisiä riittää, jos asenne on tätä luokkaa. Eikö kannattaisi investoida siihen, että ihmiset hoidetaan kuntoon, eikä lyödä heitä eläkkeelle heti kättelyssä.