Ahdistaa ja hävettää mennä yliopistoon.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:55"]

Hanki se? No tottahan toki.

Jos sinulla ei ole rahaa, hanki kymppitonni.

Jos sinulla ei ole aviomiestä, hanki se.

Jos sinulla ei ole omistusasuntoa, hanki se.

Jos sinulla ei ole vakaa mielenterveys, hanki se.

Sori, mä unohdin, että tää on näin helppoa. Käynpä hankkimassa yhden itsetunnon tässä kun kerkeän. Mutta mitäs väliä sillä on, katkera tulevaisuus odottaa.

[/quote]

Ei se helppoa ole, mutta useimmissa asioissa on mahdollista päästä askel kerrallaan eteenpäin, kun on tiedossa mitä tahtoo. 

Jos tavoite on raha, niin sitten vaan miettimään konkreettisia keinoja mistä säästää ja/tai miten tienata lisää rahaa. Useimmilla on edes jotain pieniä keinoja parantaa taloudellista tilannettaan ihan mahdollisuuksien rajoissa.

Jos tavoite on mies, niin tässäkin: toimeksi, pois itkemästä kodin seinien sisältä. Jos baareihin ei uskalla tai halua mennä, niin nettideitti-ilmoitusta kehiin. Niissä voi ihan rehellisesti ilmoittaa että on ujo ja jännittää, eikä se ainakaan naisella torju ollenkaan miehiä pois. Ja silmät auki siellä opiskelupaikassa tai muussa arkiympäristössä myös, joku voi vaikka katsella "sillä silmällä" jo nyt ja pienellä flirtillä siitäkin voi syntyä jotain!

Omistusasunto on toki tavoite, joka ei ihan kaikille ole mahdollinen, ainakaan ilman kohtuuttomia uhrauksia. Toisaalta, eipä se mikään onnen ehtokaan ole. Ihan hyvin voi elää tyytyväisenä vaikka asuisi vuokralla tai asumisoikeusasunnossa. 

Mielenterveys on keskeinen onnelle, ja sen eteen varsinkin kannattaa tehdä töitä. Ongelmiin on saatavissa apua terapeuteilta ja lääkäreiltä, ja oman mielen ongelmia voi lievissä tapauksissa miettiä itsekin että mistä ne tulee ja mitä niille voisi tehdä. Esim. itse pääsin yli paniikkihäiriöstä oma-avulla, opin lopulta olemaan pelkäämättä kohtauksia ja antamatta niiden rajoittaa liikkumistani missä haluan.

Itsetunto on myös hyvin keskeinen, ja se on asia jonka "hankkimisessa" osa tarvitsee myös asiantuntijan apua. Mutta itsekin voi tehdä paljon, lähteä liikkeelle pienin askelin. Mennä edes vähän mukavuusrajan yli ja tehdä asioita jotka nolottaa tai pelottaa. Sitä huomaa ettei siihen kuolekaan, edes sillon jos joku tosiaan arvostelee tai halveksii. Sitä voi vaan todeta, että tough luck, mutta minulla on oikeus olla mikä olen, ja tätä oikeuttani aion käyttää!

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 12:07"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 10:58"]

Ainakin se on paikka, jossa useammanlaisella habituksella tulee hyväksytyksi, kuin muualla maailmassa. Yliopisto on paikka, jossa pääsääntöisesti on aina muitakin joko vapaahetoisesti tai köyhyyden pakottamina kummallisen näköisiä omituisiin verhoihin ja kirpparirääsyihin pukeutuneita oman elämänsä larppaajia ja jossa vetäytyvyys on itse asisassa usein enemmän ok kuin hyväitsetuntoisten päällekäyvyys. Tämän takia minä lopulta löysin sieltä paikkani ja jopa kaverini - missään muussa koulussa en ikinä ollut löytänyt.

[/quote]

Juuri näin, ja ne vieraille ihmisille yliopiston käytävillä hymyillee eivät yleensä puhuneet suomea ainakaan silloin, kun minä opiskelin. Ja useimmat heistä olivat mustia. Kauppis voi olla sinulle väärä kampus, jos koet erottuvasi siellä kovin kiusallisesti muista. Suosittelisin vaikkapa maatalous-metsätieteitä, taiteita tai kasvatusta.

Aloittajalla on todella ongelma. Lieneekö aknen lisäksi myös teiniagressiivisuus jäänyt päälle, kun vastaat kovin äkäisesti. YTHS on auttanut monia, sieltä sinäkin voisit saada ongelmiisi apua. 

[/quote]

En todellakaan vaihda opiskelupaikkaani. Taistelin kolmannella sisään ja pysyn täällä vaikka henki menisi.

On ongelma, on. Mutta mikä se ongelma on? Monesti on nyt mainittu muttei selkeää vastausta ole tullut.

Kyllä, vastailen äkäisesti. Mua oikeasti satutti noi viestit, vaikka niiden kirjoittajat luultavasti naureskelivat sitä laittaessaan. Ehkäpä akne ja aggresiivisuus on jotenkin sidoksissa toisiinsa? Tai piilotan aggressiivisuuteni niin voimakkaasti oikeassa elämässä, että se räiskähtelee täyteen väkivaltaansa täällä vauva.fi-palstalla.

Mutta joo. Itsetunto pitäisi hankkia. Ehkä sillä on oikeasti joku tarkoitus, että tietyt yksilöt epäonnistuvat. Oon just se kiusallinen sönköttäjä, jonka kädet tärisevät kun pitää kahvilassa ojentaa kolikoita koska jännitän tilannetta. Huomaan, että ihmiset kiusaantuvat seurassani. En uskalla katsoa ihmisiä silmiin.  En todellakaan haluaisi mitään ihailua tai suosiota. Vaikka en edes lähtisi kotoa, saatan ahdistua itsestäni niin, että tulee fyysisesti paha olo. Ehkä tää on joku luonnon tapa karsia heikommat yksilöt tms. etteivät he lisäänny.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 12:12"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:55"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:39"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:21"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:03"]

Yliopisto on paikka, jossa kaikki käyvät luennoilla, ja kukaan ei jaksa kiinnostua sellaisesta omaan ryhmään kuulumattomasta

seinäruususta kuin sinä. Murehdit aivan turhaan. Sinä itse huomaat vajeesi, mutta muut tuskin huomaavat olemassaoloasi ylipäänsä.

Se saattaa lopulta olla sinulle suurempi surun aihe kuin vajavaisuutesi. Itse asiassa kaltaisesi murehtija on usein narsisti, joka näkee merkityksensä tärkeämpänä mitä onkaan ja siksi suree kun on liian pieni kuvittelemiinsa suuriin saappaisiin.

Relaa. Sinua ei huomaa kukaan. Vajavaisuuttasi vielä vähemmän. ja jos jaksaisit kiinnittää vähänkään huomiota omasta navastasi ulkomaailmaan, olisit jo huomannut, että kaltaisiasi on yliopisto täynnä. Et kuitenkaan jaksanut mainita heistä mitään itsekeskeisessä, itsesi ympärillä pyörivässä viestissäsi?

[/quote]

Jep. Viesti pyöri minun ympärilläni. Koska tämä on minun ongelmani, ei kenenkään muun. Ja voin kertoa, että käyn kauppista. Siellä ei todellakaanvilise mitään kirpparirääsyjä ympäriinsä. Mut jos halusit satuttaa minua sanoillasi ja pahantahtoisuudellasi, onnistuit. Joten voit huokaista helpotuksesta.

Olin 9 vuotta rajusti koulukiusattu. Fyysisesti ja henkisesti. Ehkä se on narsistisuutta, ettei uskalla käydä baarissa kahteen vuoteen koska pitää itseään niin vastenmielisenä. Tai että seurustelu on ollut pelkkä kaukainen haave.

[/quote]

Neiti, maailma ei tuo sinulle tarjottimella itsetuntoa, kuten ei muillekaan.

Hanki se ja lakkaa nillittäminen.

Koska arvaa mitä? TUolle itkullasi maksat kovan hinnan kolmenkymmenen vuoden päästä.

silloin sinulle käy niin kuin monille: katsot ihmeissäsi valokuvia itsetäsi ja ajattelet: mähän näytin ihan kivalta silloin, miksi en ottanut siitä irti kaikkea mitä olisin voinut vaan tuhlasin nuoruuteni murehtimalla sitä kun en ollut täydellinen.

Et tule tuosta nuoremmaksi. tulet vanhemmaksi. Pilaat tällä hetkellä itse elämääsi tuhlaamalla nuoruutesi murehtimalla. Ennustan katkeraa elämää vanhempana naisena. Pysäytä se kehitys nyt, vaikka väkipakolla. ei ole sinun vikasi, että sinua kiusattiin, mutta sinun vikasi on, jos pilaat sen johdosta nuoruusaikasi.

[/quote]

Hanki se? No tottahan toki.

Jos sinulla ei ole rahaa, hanki kymppitonni.

Jos sinulla ei ole aviomiestä, hanki se.

Jos sinulla ei ole omistusasuntoa, hanki se.

Jos sinulla ei ole vakaa mielenterveys, hanki se.

Sori, mä unohdin, että tää on näin helppoa. Käynpä hankkimassa yhden itsetunnon tässä kun kerkeän. Mutta mitäs väliä sillä on, katkera tulevaisuus odottaa.

[/quote]

Ystävä hyvä. Kyllä, näin se vaan on. Kukaan ei voi sinulle sitä itsetuntoa lahjoittaa. Se pitää ihan itse hankkia. Itsesäälissä rypeminen ei hyödytä, katkeruus vain kasvaa.

Ap, et ole ainoa jolle on sattunut ikäviä ja jonka elämä on tuskaa. Eikä se tuskallisuus todellakaan näy aina päälle päin.  Vaikka joku tässä narsistisuudestasi vähän ilkeästi kommentoi, niin kyllä siinä piili pieni totuus.

Nyt kipinkapin YTHS:lle. Asiat eivät parane itsestään, sinun on autettava itseäsi.

[/quote]

Okei. Kiitos viestistäsi. Osaisitko eritellä, miten tämä narsistisuus musta ilmenee? Ja puhutaanko nyt ihan narisistisesta persoonallisuushäiriöstä.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 12:20"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:55"]

Hanki se? No tottahan toki.

Jos sinulla ei ole rahaa, hanki kymppitonni.

Jos sinulla ei ole aviomiestä, hanki se.

Jos sinulla ei ole omistusasuntoa, hanki se.

Jos sinulla ei ole vakaa mielenterveys, hanki se.

Sori, mä unohdin, että tää on näin helppoa. Käynpä hankkimassa yhden itsetunnon tässä kun kerkeän. Mutta mitäs väliä sillä on, katkera tulevaisuus odottaa.

[/quote]

Ei se helppoa ole, mutta useimmissa asioissa on mahdollista päästä askel kerrallaan eteenpäin, kun on tiedossa mitä tahtoo. 

Jos tavoite on raha, niin sitten vaan miettimään konkreettisia keinoja mistä säästää ja/tai miten tienata lisää rahaa. Useimmilla on edes jotain pieniä keinoja parantaa taloudellista tilannettaan ihan mahdollisuuksien rajoissa.

Jos tavoite on mies, niin tässäkin: toimeksi, pois itkemästä kodin seinien sisältä. Jos baareihin ei uskalla tai halua mennä, niin nettideitti-ilmoitusta kehiin. Niissä voi ihan rehellisesti ilmoittaa että on ujo ja jännittää, eikä se ainakaan naisella torju ollenkaan miehiä pois. Ja silmät auki siellä opiskelupaikassa tai muussa arkiympäristössä myös, joku voi vaikka katsella "sillä silmällä" jo nyt ja pienellä flirtillä siitäkin voi syntyä jotain!

Omistusasunto on toki tavoite, joka ei ihan kaikille ole mahdollinen, ainakaan ilman kohtuuttomia uhrauksia. Toisaalta, eipä se mikään onnen ehtokaan ole. Ihan hyvin voi elää tyytyväisenä vaikka asuisi vuokralla tai asumisoikeusasunnossa. 

Mielenterveys on keskeinen onnelle, ja sen eteen varsinkin kannattaa tehdä töitä. Ongelmiin on saatavissa apua terapeuteilta ja lääkäreiltä, ja oman mielen ongelmia voi lievissä tapauksissa miettiä itsekin että mistä ne tulee ja mitä niille voisi tehdä. Esim. itse pääsin yli paniikkihäiriöstä oma-avulla, opin lopulta olemaan pelkäämättä kohtauksia ja antamatta niiden rajoittaa liikkumistani missä haluan.

Itsetunto on myös hyvin keskeinen, ja se on asia jonka "hankkimisessa" osa tarvitsee myös asiantuntijan apua. Mutta itsekin voi tehdä paljon, lähteä liikkeelle pienin askelin. Mennä edes vähän mukavuusrajan yli ja tehdä asioita jotka nolottaa tai pelottaa. Sitä huomaa ettei siihen kuolekaan, edes sillon jos joku tosiaan arvostelee tai halveksii. Sitä voi vaan todeta, että tough luck, mutta minulla on oikeus olla mikä olen, ja tätä oikeuttani aion käyttää!

[/quote]

Vau! Haluatko kertoa enemmän tosta, miten selätit paniikkihäiriön?

Mukava ajatus toi viimenen lihavoitu lause. Jankutan sitä itselleni usein.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:14"]

Taitaa elämäsi olla liian helppoa, kun joudut tollaista miettiä. Suuri osa opiskelijoista on taloudellisesti niin ahtaalla, että ei saa laskuja maksettua, vaikka kävisi töissä joka ilta. Ei siinä paljoa ehdi hiustyyliä murehtimaan.

[/quote]

Missäköhän vaiheessa kirjoitin, että rahaa on? Käyn töissä viikonloppuisin. Siivoamassa. Rahaa ei silti ole lähes mihinkään. Hiuksia en murehdi lainkaan. Sulla on tainnut olla aika helppo elämä, oletan?

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:41"][quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:23"]

[quote author="Vierailija" time

="26.09.2014 klo 11:21"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:03"]

Yliopisto on paikka, jossa kaikki käyvät luennoilla, ja kukaan ei jaksa kiinnostua sellaisesta omaan ryhmään kuulumattomasta

seinäruususta kuin sinä. Murehdit aivan turhaan. Sinä itse huomaat vajeesi, mutta muut tuskin huomaavat olemassaoloasi ylipäänsä.

Se saattaa lopulta olla sinulle suurempi surun aihe kuin vajavaisuutesi. Itse asiassa kaltaisesi murehtija on usein narsisti, joka näkee merkityksensä tärkeämpänä mitä onkaan ja siksi suree kun on liian pieni kuvittelemiinsa suuriin saappaisiin.

Relaa. Sinua ei huomaa kukaan. Vajavaisuuttasi vielä vähemmän. ja jos jaksaisit kiinnittää vähänkään huomiota omasta navastasi ulkomaailmaan, olisit jo huomannut, että kaltaisiasi on yliopisto täynnä. Et kuitenkaan jaksanut mainita heistä mitään itsekeskeisessä, itsesi ympärillä pyörivässä viestissäsi?

[/quote]

Jep. Viesti pyöri minun ympärilläni. Koska tämä on minun ongelmani, ei kenenkään muun. Ja voin kertoa, että käyn kauppista. Siellä ei todellakaanvilise mitään kirpparirääsyjä ympäriinsä. Mut jos halusit satuttaa minua sanoillasi ja pahantahtoisuudellasi, onnistuit. Joten voit huokaista helpotuksesta.

Olin 9 vuotta rajusti koulukiusattu. Fyysisesti ja henkisesti. Ehkä se on narsistisuutta, ettei uskalla käydä baarissa kahteen vuoteen koska pitää itseään niin vastenmielisenä. Tai että seurustelu on ollut pelkkä kaukainen haave.

[/quote]

Niin siis t. ap

[/quote]

:D tämä kertoon niin täydellisesti itsekeskeisyydestäsi. Totta kai kaikille on itsestäänselvää, että ap oli vastaaja, vaikka se oli unohtunut viestistä pois. Silti, koska olet niin itsekeskeinen ja sinun on niin tärkeä NÄKYÄ, tulit vielä varmistamaan täysin itsestäänselvän (ja muille täysin yhdentekevän asian).

Jep, sulla tosiaan on ongelma, mutta se on eri kuin mitä olet luullut.
[/quote]

En ole Ap mutta jos jollain täällä on ongelma niin se olet sinä. Jos sulla ei ole muuta sanottavaa niin ole hyvä ja jätä tämä ketju, et auta ketään tuolla säälittävällä jankkauksellasi!

Hanki se? No tottahan toki.

Jos sinulla ei ole rahaa, hanki kymppitonni.

Jos sinulla ei ole aviomiestä, hanki se.

Jos sinulla ei ole omistusasuntoa, hanki se.

Jos sinulla ei ole vakaa mielenterveys, hanki se.

Sori, mä unohdin, että tää on näin helppoa. Käynpä hankkimassa yhden itsetunnon tässä kun kerkeän. Mutta mitäs väliä sillä on, katkera tulevaisuus odottaa.

Ei sua odota katkera tulevaisuus. Sehän on sulla päällä jo nyt . Muhi martyyriudessasi! Se voi olla ainoa tyydytyksen lähde sulle koko elämäsi ajan. sun kaltaisille se yleensä on!

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 10:58"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 10:53"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 10:49"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 10:43"]

 ulkonäköäni, vaatteitani, aikuisiän akneani, käytöstäni.

[/quote]

Näillä ei ole mitään tekemistä yliopisto-opiskelun kanssa, eikä sua yliopistolla niiden perusteella arvioida. Niin että unohda tosiaan koko juttu. Jos et itse pysty, ota tosiaan yhteys yths:n psykologiin.

[/quote]Hah. Onko yliopisto maailman ainoa paikka jossa habitus ei vaikuta muiden ihmisten sinusta tekemiin arvioihin? Mistään kurssiarvosanoistahan tässä ei kai puhuttu.

[/quote]

Ainakin se on paikka, jossa useammanlaisella habituksella tulee hyväksytyksi, kuin muualla maailmassa. Yliopisto on paikka, jossa pääsääntöisesti on aina muitakin joko vapaahetoisesti tai köyhyyden pakottamina kummallisen näköisiä omituisiin verhoihin ja kirpparirääsyihin pukeutuneita oman elämänsä larppaajia ja jossa vetäytyvyys on itse asisassa usein enemmän ok kuin hyväitsetuntoisten päällekäyvyys. Tämän takia minä lopulta löysin sieltä paikkani ja jopa kaverini - missään muussa koulussa en ikinä ollut löytänyt.

[/quote]

Jeps, yliopistot todella ovat pullollaan kummallisen näköistä hiihtäjää.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 12:41"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 12:12"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:55"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:39"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:21"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:03"]

Yliopisto on paikka, jossa kaikki käyvät luennoilla, ja kukaan ei jaksa kiinnostua sellaisesta omaan ryhmään kuulumattomasta

seinäruususta kuin sinä. Murehdit aivan turhaan. Sinä itse huomaat vajeesi, mutta muut tuskin huomaavat olemassaoloasi ylipäänsä.

Se saattaa lopulta olla sinulle suurempi surun aihe kuin vajavaisuutesi. Itse asiassa kaltaisesi murehtija on usein narsisti, joka näkee merkityksensä tärkeämpänä mitä onkaan ja siksi suree kun on liian pieni kuvittelemiinsa suuriin saappaisiin.

Relaa. Sinua ei huomaa kukaan. Vajavaisuuttasi vielä vähemmän. ja jos jaksaisit kiinnittää vähänkään huomiota omasta navastasi ulkomaailmaan, olisit jo huomannut, että kaltaisiasi on yliopisto täynnä. Et kuitenkaan jaksanut mainita heistä mitään itsekeskeisessä, itsesi ympärillä pyörivässä viestissäsi?

[/quote]

Jep. Viesti pyöri minun ympärilläni. Koska tämä on minun ongelmani, ei kenenkään muun. Ja voin kertoa, että käyn kauppista. Siellä ei todellakaanvilise mitään kirpparirääsyjä ympäriinsä. Mut jos halusit satuttaa minua sanoillasi ja pahantahtoisuudellasi, onnistuit. Joten voit huokaista helpotuksesta.

Olin 9 vuotta rajusti koulukiusattu. Fyysisesti ja henkisesti. Ehkä se on narsistisuutta, ettei uskalla käydä baarissa kahteen vuoteen koska pitää itseään niin vastenmielisenä. Tai että seurustelu on ollut pelkkä kaukainen haave.

[/quote]

Neiti, maailma ei tuo sinulle tarjottimella itsetuntoa, kuten ei muillekaan.

Hanki se ja lakkaa nillittäminen.

Koska arvaa mitä? TUolle itkullasi maksat kovan hinnan kolmenkymmenen vuoden päästä.

silloin sinulle käy niin kuin monille: katsot ihmeissäsi valokuvia itsetäsi ja ajattelet: mähän näytin ihan kivalta silloin, miksi en ottanut siitä irti kaikkea mitä olisin voinut vaan tuhlasin nuoruuteni murehtimalla sitä kun en ollut täydellinen.

Et tule tuosta nuoremmaksi. tulet vanhemmaksi. Pilaat tällä hetkellä itse elämääsi tuhlaamalla nuoruutesi murehtimalla. Ennustan katkeraa elämää vanhempana naisena. Pysäytä se kehitys nyt, vaikka väkipakolla. ei ole sinun vikasi, että sinua kiusattiin, mutta sinun vikasi on, jos pilaat sen johdosta nuoruusaikasi.

[/quote]

Hanki se? No tottahan toki.

Jos sinulla ei ole rahaa, hanki kymppitonni.

Jos sinulla ei ole aviomiestä, hanki se.

Jos sinulla ei ole omistusasuntoa, hanki se.

Jos sinulla ei ole vakaa mielenterveys, hanki se.

Sori, mä unohdin, että tää on näin helppoa. Käynpä hankkimassa yhden itsetunnon tässä kun kerkeän. Mutta mitäs väliä sillä on, katkera tulevaisuus odottaa.

[/quote]

Ystävä hyvä. Kyllä, näin se vaan on. Kukaan ei voi sinulle sitä itsetuntoa lahjoittaa. Se pitää ihan itse hankkia. Itsesäälissä rypeminen ei hyödytä, katkeruus vain kasvaa.

Ap, et ole ainoa jolle on sattunut ikäviä ja jonka elämä on tuskaa. Eikä se tuskallisuus todellakaan näy aina päälle päin.  Vaikka joku tässä narsistisuudestasi vähän ilkeästi kommentoi, niin kyllä siinä piili pieni totuus.

Nyt kipinkapin YTHS:lle. Asiat eivät parane itsestään, sinun on autettava itseäsi.

[/quote]

Okei. Kiitos viestistäsi. Osaisitko eritellä, miten tämä narsistisuus musta ilmenee? Ja puhutaanko nyt ihan narisistisesta persoonallisuushäiriöstä.

[/quote]

Olet käpertynyt itseesi. "Kukaan ei kärsi kuten minä." Se on tyypillistä masentuneille ihmisille. Kaikki ajatukset pyörivät oman navan ympärillä. Tulee jonkinlainen todellisuusharha ja paranoidinen suhtautuminen muihin ihmisiin. "Mitä nuokin musta ajattelee?" Todellisuudessa muille on melko yhdentekevää mitä teet tai miltä näytät. Itse olet itsesi suurin kriitikko.

Tuo itsesääli ei ainakaan auta. Mikset kokeilisi sitä YTHS:ää?

Tsemppiä! Aloitan parit opiskelut uudelleen ja omat iänikuiset opiskeluajat ovat muistuneet mieleen. Tällä viikolla unettomana pyöriessäni hokasin, että mun elämän on katastrofien sarja lähtien graduseminaarista ja arvosteluryöpystä (normaali opponointi). Aamulla taas osasin ajatella, että menneisyyden voi kirjoittaa uudelleen ja muistellen menestyksiä ja voittoja, niitäkin on.

Mutta, ymmärrän hyvin, että opiskeluajat voivat olla prk.leellisiä, etsi se taitoskohta jostain toisaalta. Oli se sitten liikunta, hyväntekeväisyys, yths tahi alan vaihto, työ. Mottoni oli joskus Ei pidä jäädä tuleen makaamaan. Eikä ne vastoinkäymiset siihen lopu :-) Ovat osa elämää.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 12:49"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 12:41"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 12:12"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:55"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:39"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:21"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:03"]

Yliopisto on paikka, jossa kaikki käyvät luennoilla, ja kukaan ei jaksa kiinnostua sellaisesta omaan ryhmään kuulumattomasta

seinäruususta kuin sinä. Murehdit aivan turhaan. Sinä itse huomaat vajeesi, mutta muut tuskin huomaavat olemassaoloasi ylipäänsä.

Se saattaa lopulta olla sinulle suurempi surun aihe kuin vajavaisuutesi. Itse asiassa kaltaisesi murehtija on usein narsisti, joka näkee merkityksensä tärkeämpänä mitä onkaan ja siksi suree kun on liian pieni kuvittelemiinsa suuriin saappaisiin.

Relaa. Sinua ei huomaa kukaan. Vajavaisuuttasi vielä vähemmän. ja jos jaksaisit kiinnittää vähänkään huomiota omasta navastasi ulkomaailmaan, olisit jo huomannut, että kaltaisiasi on yliopisto täynnä. Et kuitenkaan jaksanut mainita heistä mitään itsekeskeisessä, itsesi ympärillä pyörivässä viestissäsi?

[/quote]

Jep. Viesti pyöri minun ympärilläni. Koska tämä on minun ongelmani, ei kenenkään muun. Ja voin kertoa, että käyn kauppista. Siellä ei todellakaanvilise mitään kirpparirääsyjä ympäriinsä. Mut jos halusit satuttaa minua sanoillasi ja pahantahtoisuudellasi, onnistuit. Joten voit huokaista helpotuksesta.

Olin 9 vuotta rajusti koulukiusattu. Fyysisesti ja henkisesti. Ehkä se on narsistisuutta, ettei uskalla käydä baarissa kahteen vuoteen koska pitää itseään niin vastenmielisenä. Tai että seurustelu on ollut pelkkä kaukainen haave.

[/quote]

Neiti, maailma ei tuo sinulle tarjottimella itsetuntoa, kuten ei muillekaan.

Hanki se ja lakkaa nillittäminen.

Koska arvaa mitä? TUolle itkullasi maksat kovan hinnan kolmenkymmenen vuoden päästä.

silloin sinulle käy niin kuin monille: katsot ihmeissäsi valokuvia itsetäsi ja ajattelet: mähän näytin ihan kivalta silloin, miksi en ottanut siitä irti kaikkea mitä olisin voinut vaan tuhlasin nuoruuteni murehtimalla sitä kun en ollut täydellinen.

Et tule tuosta nuoremmaksi. tulet vanhemmaksi. Pilaat tällä hetkellä itse elämääsi tuhlaamalla nuoruutesi murehtimalla. Ennustan katkeraa elämää vanhempana naisena. Pysäytä se kehitys nyt, vaikka väkipakolla. ei ole sinun vikasi, että sinua kiusattiin, mutta sinun vikasi on, jos pilaat sen johdosta nuoruusaikasi.

[/quote]

Hanki se? No tottahan toki.

Jos sinulla ei ole rahaa, hanki kymppitonni.

Jos sinulla ei ole aviomiestä, hanki se.

Jos sinulla ei ole omistusasuntoa, hanki se.

Jos sinulla ei ole vakaa mielenterveys, hanki se.

Sori, mä unohdin, että tää on näin helppoa. Käynpä hankkimassa yhden itsetunnon tässä kun kerkeän. Mutta mitäs väliä sillä on, katkera tulevaisuus odottaa.

[/quote]

Ystävä hyvä. Kyllä, näin se vaan on. Kukaan ei voi sinulle sitä itsetuntoa lahjoittaa. Se pitää ihan itse hankkia. Itsesäälissä rypeminen ei hyödytä, katkeruus vain kasvaa.

Ap, et ole ainoa jolle on sattunut ikäviä ja jonka elämä on tuskaa. Eikä se tuskallisuus todellakaan näy aina päälle päin.  Vaikka joku tässä narsistisuudestasi vähän ilkeästi kommentoi, niin kyllä siinä piili pieni totuus.

Nyt kipinkapin YTHS:lle. Asiat eivät parane itsestään, sinun on autettava itseäsi.

[/quote]

Okei. Kiitos viestistäsi. Osaisitko eritellä, miten tämä narsistisuus musta ilmenee? Ja puhutaanko nyt ihan narisistisesta persoonallisuushäiriöstä.

[/quote]

Olet käpertynyt itseesi. "Kukaan ei kärsi kuten minä." Se on tyypillistä masentuneille ihmisille. Kaikki ajatukset pyörivät oman navan ympärillä. Tulee jonkinlainen todellisuusharha ja paranoidinen suhtautuminen muihin ihmisiin. "Mitä nuokin musta ajattelee?" Todellisuudessa muille on melko yhdentekevää mitä teet tai miltä näytät. Itse olet itsesi suurin kriitikko.

Tuo itsesääli ei ainakaan auta. Mikset kokeilisi sitä YTHS:ää?

[/quote]

En usko, että kukaan yli 14-vuotias lukutaitoinen joka asuu Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa voisi kuvitella kärsivänsä eniten maailmassa. En missään vaiheessa ilmaissut olevani kouluni tärkein ja mielenkiintoisin henkilö tai epäileväni muiden kärsimysten olevan mitättömiä rinnallani. Jännä, että luulet mun ajattelevan, mitä muutkin musta ajattelevat. Vaikka kävelisin täysin tyhjään kouluun, kokisin häpeää siitä, mitä olen. Jo pelkästään lähtö saattaa olla musertavan vaikeaa. Eilen laitoin laukun olalle, mutta istuin lattialle yli 15 minuutiksi koska purskahdin itkuun. Mutta hyvin analysoitu. Oot vissiin perehtynyt asiaan? Btw, mikä on koulutustasosi? Kävin terapiassa lähes neljä vuotta. Olen lääkärillä käynyt ja ilmaissut olevani masentunut. Lääkkeet on edelleen käytössä.

Ei millään pahalla, mutta sulla tuntuu olevan vahva besserwiser ja jumalasyndrooma. Isket kaikkitietäviä diagnoosejasi itseäsi alempiin ja huonommin eläviin ihmisiin, viiltävällä elämänviisaudellasi ja kaikkitietävyydelläsi. Sinä tiedät, miten asiat on, jopa paremmin kuin asianomainen. Sinä olet se reipas ja kokenut taistelija, joka ratkaisee muidenkin ongelmat näppärästi viisaudellaan. Luithan jopa artikkelin naistenlehdestä, missä käsiteltiin narsistisuutta. Ei sulla ole yhtään sen helpompaa kuin mullakaan sosiaalisissa suhteissa, voisin helposti ajatella. Mitäköhän sun kaltainen voittajatyyppi tekee avlla puolenpäivän aikaan? Sä olet empatikyvytön ja hyvin rakastunut itseesi. Hetkonen, minkäslainen piirre toi onkaan..

Mua ei helpota lainkaan se tieto, että muilla on vaikeaa ja surua. Se tekee mut entistä ahdistuneemmaksi. Haluaisin eka päästä tästä halvaannuttavasta itseinhosta. Musta tuntuu, etten koskaan tule toipumaan siitä kauhusta mitä koin lähes koko kouluaikani. Se pelko on syöpynyt mun lihaan.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 12:48"]

Hanki se? No tottahan toki.

Jos sinulla ei ole rahaa, hanki kymppitonni.

Jos sinulla ei ole aviomiestä, hanki se.

Jos sinulla ei ole omistusasuntoa, hanki se.

Jos sinulla ei ole vakaa mielenterveys, hanki se.

Sori, mä unohdin, että tää on näin helppoa. Käynpä hankkimassa yhden itsetunnon tässä kun kerkeän. Mutta mitäs väliä sillä on, katkera tulevaisuus odottaa.

Ei sua odota katkera tulevaisuus. Sehän on sulla päällä jo nyt . Muhi martyyriudessasi! Se voi olla ainoa tyydytyksen lähde sulle koko elämäsi ajan. sun kaltaisille se yleensä on!

Nyt on sen verran samankaltaista ajatusmaailmaa, että pakko kysyä.. Äiti? Eiks sun pitäis olla töissä? :D

Mätsäsi ihan kirjoitustaitoa myöten.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 12:50"]

Tsemppiä! Aloitan parit opiskelut uudelleen ja omat iänikuiset opiskeluajat ovat muistuneet mieleen. Tällä viikolla unettomana pyöriessäni hokasin, että mun elämän on katastrofien sarja lähtien graduseminaarista ja arvosteluryöpystä (normaali opponointi). Aamulla taas osasin ajatella, että menneisyyden voi kirjoittaa uudelleen ja muistellen menestyksiä ja voittoja, niitäkin on.

Mutta, ymmärrän hyvin, että opiskeluajat voivat olla prk.leellisiä, etsi se taitoskohta jostain toisaalta. Oli se sitten liikunta, hyväntekeväisyys, yths tahi alan vaihto, työ. Mottoni oli joskus Ei pidä jäädä tuleen makaamaan. Eikä ne vastoinkäymiset siihen lopu :-) Ovat osa elämää.

[/quote]

Joo toi yöllä pyöriminen on pahinta. Ja se kello on AINA neljä kun sitä katsoo. :D

Tsemppiä sullekin. Pärjäät kyllä. Voit ajatella niin, että sä teit. Vaikka olisitkin epäonnistunut, niin teit. Se on jo enemmän kuin hyvin monella ihmisellä.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 13:02"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 12:49"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 12:41"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 12:12"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:55"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:39"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:21"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:03"]

Yliopisto on paikka, jossa kaikki käyvät luennoilla, ja kukaan ei jaksa kiinnostua sellaisesta omaan ryhmään kuulumattomasta

seinäruususta kuin sinä. Murehdit aivan turhaan. Sinä itse huomaat vajeesi, mutta muut tuskin huomaavat olemassaoloasi ylipäänsä.

Se saattaa lopulta olla sinulle suurempi surun aihe kuin vajavaisuutesi. Itse asiassa kaltaisesi murehtija on usein narsisti, joka näkee merkityksensä tärkeämpänä mitä onkaan ja siksi suree kun on liian pieni kuvittelemiinsa suuriin saappaisiin.

Relaa. Sinua ei huomaa kukaan. Vajavaisuuttasi vielä vähemmän. ja jos jaksaisit kiinnittää vähänkään huomiota omasta navastasi ulkomaailmaan, olisit jo huomannut, että kaltaisiasi on yliopisto täynnä. Et kuitenkaan jaksanut mainita heistä mitään itsekeskeisessä, itsesi ympärillä pyörivässä viestissäsi?

[/quote]

Jep. Viesti pyöri minun ympärilläni. Koska tämä on minun ongelmani, ei kenenkään muun. Ja voin kertoa, että käyn kauppista. Siellä ei todellakaanvilise mitään kirpparirääsyjä ympäriinsä. Mut jos halusit satuttaa minua sanoillasi ja pahantahtoisuudellasi, onnistuit. Joten voit huokaista helpotuksesta.

Olin 9 vuotta rajusti koulukiusattu. Fyysisesti ja henkisesti. Ehkä se on narsistisuutta, ettei uskalla käydä baarissa kahteen vuoteen koska pitää itseään niin vastenmielisenä. Tai että seurustelu on ollut pelkkä kaukainen haave.

[/quote]

Neiti, maailma ei tuo sinulle tarjottimella itsetuntoa, kuten ei muillekaan.

Hanki se ja lakkaa nillittäminen.

Koska arvaa mitä? TUolle itkullasi maksat kovan hinnan kolmenkymmenen vuoden päästä.

silloin sinulle käy niin kuin monille: katsot ihmeissäsi valokuvia itsetäsi ja ajattelet: mähän näytin ihan kivalta silloin, miksi en ottanut siitä irti kaikkea mitä olisin voinut vaan tuhlasin nuoruuteni murehtimalla sitä kun en ollut täydellinen.

Et tule tuosta nuoremmaksi. tulet vanhemmaksi. Pilaat tällä hetkellä itse elämääsi tuhlaamalla nuoruutesi murehtimalla. Ennustan katkeraa elämää vanhempana naisena. Pysäytä se kehitys nyt, vaikka väkipakolla. ei ole sinun vikasi, että sinua kiusattiin, mutta sinun vikasi on, jos pilaat sen johdosta nuoruusaikasi.

[/quote]

Hanki se? No tottahan toki.

Jos sinulla ei ole rahaa, hanki kymppitonni.

Jos sinulla ei ole aviomiestä, hanki se.

Jos sinulla ei ole omistusasuntoa, hanki se.

Jos sinulla ei ole vakaa mielenterveys, hanki se.

Sori, mä unohdin, että tää on näin helppoa. Käynpä hankkimassa yhden itsetunnon tässä kun kerkeän. Mutta mitäs väliä sillä on, katkera tulevaisuus odottaa.

[/quote]

Ystävä hyvä. Kyllä, näin se vaan on. Kukaan ei voi sinulle sitä itsetuntoa lahjoittaa. Se pitää ihan itse hankkia. Itsesäälissä rypeminen ei hyödytä, katkeruus vain kasvaa.

Ap, et ole ainoa jolle on sattunut ikäviä ja jonka elämä on tuskaa. Eikä se tuskallisuus todellakaan näy aina päälle päin.  Vaikka joku tässä narsistisuudestasi vähän ilkeästi kommentoi, niin kyllä siinä piili pieni totuus.

Nyt kipinkapin YTHS:lle. Asiat eivät parane itsestään, sinun on autettava itseäsi.

[/quote]

Okei. Kiitos viestistäsi. Osaisitko eritellä, miten tämä narsistisuus musta ilmenee? Ja puhutaanko nyt ihan narisistisesta persoonallisuushäiriöstä.

[/quote]

Olet käpertynyt itseesi. "Kukaan ei kärsi kuten minä." Se on tyypillistä masentuneille ihmisille. Kaikki ajatukset pyörivät oman navan ympärillä. Tulee jonkinlainen todellisuusharha ja paranoidinen suhtautuminen muihin ihmisiin. "Mitä nuokin musta ajattelee?" Todellisuudessa muille on melko yhdentekevää mitä teet tai miltä näytät. Itse olet itsesi suurin kriitikko.

Tuo itsesääli ei ainakaan auta. Mikset kokeilisi sitä YTHS:ää?

[/quote]

En usko, että kukaan yli 14-vuotias lukutaitoinen joka asuu Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa voisi kuvitella kärsivänsä eniten maailmassa. En missään vaiheessa ilmaissut olevani kouluni tärkein ja mielenkiintoisin henkilö tai epäileväni muiden kärsimysten olevan mitättömiä rinnallani. Jännä, että luulet mun ajattelevan, mitä muutkin musta ajattelevat. Vaikka kävelisin täysin tyhjään kouluun, kokisin häpeää siitä, mitä olen. Jo pelkästään lähtö saattaa olla musertavan vaikeaa. Eilen laitoin laukun olalle, mutta istuin lattialle yli 15 minuutiksi koska purskahdin itkuun. Mutta hyvin analysoitu. Oot vissiin perehtynyt asiaan? Btw, mikä on koulutustasosi? Kävin terapiassa lähes neljä vuotta. Olen lääkärillä käynyt ja ilmaissut olevani masentunut. Lääkkeet on edelleen käytössä.

Ei millään pahalla, mutta sulla tuntuu olevan vahva besserwiser ja jumalasyndrooma. Isket kaikkitietäviä diagnoosejasi itseäsi alempiin ja huonommin eläviin ihmisiin, viiltävällä elämänviisaudellasi ja kaikkitietävyydelläsi. Sinä tiedät, miten asiat on, jopa paremmin kuin asianomainen. Sinä olet se reipas ja kokenut taistelija, joka ratkaisee muidenkin ongelmat näppärästi viisaudellaan. Luithan jopa artikkelin naistenlehdestä, missä käsiteltiin narsistisuutta. Ei sulla ole yhtään sen helpompaa kuin mullakaan sosiaalisissa suhteissa, voisin helposti ajatella. Mitäköhän sun kaltainen voittajatyyppi tekee avlla puolenpäivän aikaan? Sä olet empatikyvytön ja hyvin rakastunut itseesi. Hetkonen, minkäslainen piirre toi onkaan..

Mua ei helpota lainkaan se tieto, että muilla on vaikeaa ja surua. Se tekee mut entistä ahdistuneemmaksi. Haluaisin eka päästä tästä halvaannuttavasta itseinhosta. Musta tuntuu, etten koskaan tule toipumaan siitä kauhusta mitä koin lähes koko kouluaikani. Se pelko on syöpynyt mun lihaan.

[/quote]

Sä näet nyt vittuilua ihan siellä missä sitä ei ole. Kyllä, olen selvinnyt masennuksesta ja halusin yrittää auttaa, mutta näköjään mieluummin kärvistelet. Ok, anna mennä. :) Koulutustasoni on maisteri, mutta ihan toiselta alalta. Nämä asiat olen oppinut kantapään kautta.

Toivottavasti sulle nyt tuli edes hyvä olo, kun pääsit ilkeilemään?

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 13:14"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 13:02"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 12:49"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 12:41"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 12:12"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:55"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:39"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:21"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:03"]

Yliopisto on paikka, jossa kaikki käyvät luennoilla, ja kukaan ei jaksa kiinnostua sellaisesta omaan ryhmään kuulumattomasta

seinäruususta kuin sinä. Murehdit aivan turhaan. Sinä itse huomaat vajeesi, mutta muut tuskin huomaavat olemassaoloasi ylipäänsä.

Se saattaa lopulta olla sinulle suurempi surun aihe kuin vajavaisuutesi. Itse asiassa kaltaisesi murehtija on usein na, rsistijoka näkee merkityksensä tärkeämpänä mitä onkaan ja siksi suree kun on liian pieni kuvittelemiinsa suuriin saappaisiin.

Relaa. Sinua ei huomaa kukaan. Vajavaisuuttasi vielä vähemmän. ja jos jaksaisit kiinnittää vähänkään huomiota omasta navastasi ulkomaailmaan, olisit jo huomannut, että kaltaisiasi on yliopisto täynnä. Et kuitenkaan jaksanut mainita heistä mitään itsekeskeisessä, itsesi ympärillä pyörivässä viestissäsi?

[/quote]

Jep. Viesti pyöri minun ympärilläni. Koska tämä on minun ongelmani, ei kenenkään muun. Ja voin kertoa, että käyn kauppista. Siellä ei todellakaanvilise mitään kirpparirääsyjä ympäriinsä. Mut jos halusit satuttaa minua sanoillasi ja pahantahtoisuudellasi, onnistuit. Joten voit huokaista helpotuksesta.

Olin 9 vuotta rajusti koulukiusattu. Fyysisesti ja henkisesti. Ehkä se on narsistisuutta, ettei uskalla käydä baarissa kahteen vuoteen koska pitää itseään niin vastenmielisenä. Tai että seurustelu on ollut pelkkä kaukainen haave.

[/quote]

Neiti, maailma ei tuo sinulle tarjottimella itsetuntoa, kuten ei muillekaan.

Hanki se ja lakkaa nillittäminen.

Koska arvaa mitä? TUolle itkullasi maksat kovan hinnan kolmenkymmenen vuoden päästä.

silloin sinulle käy niin kuin monille: katsot ihmeissäsi valokuvia itsetäsi ja ajattelet: mähän näytin ihan kivalta silloin, miksi en ottanut siitä irti kaikkea mitä olisin voinut vaan tuhlasin nuoruuteni murehtimalla sitä kun en ollut täydellinen.

Et tule tuosta nuoremmaksi. tulet vanhemmaksi. Pilaat tällä hetkellä itse elämääsi tuhlaamalla nuoruutesi murehtimalla. Ennustan katkeraa elämää vanhempana naisena. Pysäytä se kehitys nyt, vaikka väkipakolla. ei ole sinun vikasi, että sinua kiusattiin, mutta sinun vikasi on, jos pilaat sen johdosta nuoruusaikasi.

[/quote]

Hanki se? No tottahan toki.

Jos sinulla ei ole rahaa, hanki kymppitonni.

Jos sinulla ei ole aviomiestä, hanki se.

Jos sinulla ei ole omistusasuntoa, hanki se.

Jos sinulla ei ole vakaa mielenterveys, hanki se.

Sori, mä unohdin, että tää on näin helppoa. Käynpä hankkimassa yhden itsetunnon tässä kun kerkeän. Mutta mitäs väliä sillä on, katkera tulevaisuus odottaa.

[/quote]

Ystävä hyvä. Kyllä, näin se vaan on. Kukaan ei voi sinulle sitä itsetuntoa lahjoittaa. Se pitää ihan itse hankkia. Itsesäälissä rypeminen ei hyödytä, katkeruus vain kasvaa.

Ap, et ole ainoa jolle on sattunut ikäviä ja jonka elämä on tuskaa. Eikä se tuskallisuus todellakaan näy aina päälle päin.  Vaikka joku tässä narsistisuudestasi vähän ilkeästi kommentoi, niin kyllä siinä piili pieni totuus.

Nyt kipinkapin YTHS:lle. Asiat eivät parane itsestään, sinun on autettava itseäsi.

[/quote]

Okei. Kiitos viestistäsi. Osaisitko eritellä, miten tämä narsistisuus musta ilmenee? Ja puhutaanko nyt ihan narisistisesta persoonallisuushäiriöstä.

[/quote]

Olet käpertynyt itseesi. "Kukaan ei kärsi kuten minä." Se on tyypillistä masentuneille ihmisille. Kaikki ajatukset pyörivät oman navan ympärillä. Tulee jonkinlainen todellisuusharha ja paranoidinen suhtautuminen muihin ihmisiin. "Mitä nuokin musta ajattelee?" Todellisuudessa muille on melko yhdentekevää mitä teet tai miltä näytät. Itse olet itsesi suurin kriitikko.

Tuo itsesääli ei ainakaan auta. Mikset kokeilisi sitä YTHS:ää?

[/quote]

En usko, että kukaan yli 14-vuotias lukutaitoinen joka asuu Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa voisi kuvitella kärsivänsä eniten maailmassa. En missään vaiheessa ilmaissut olevani kouluni tärkein ja mielenkiintoisin henkilö tai epäileväni muiden kärsimysten olevan mitättömiä rinnallani. Jännä, että luulet mun ajattelevan, mitä muutkin musta ajattelevat. Vaikka kävelisin täysin tyhjään kouluun, kokisin häpeää siitä, mitä olen. Jo pelkästään lähtö saattaa olla musertavan vaikeaa. Eilen laitoin laukun olalle, mutta istuin lattialle yli 15 minuutiksi koska purskahdin itkuun. Mutta hyvin analysoitu. Oot vissiin perehtynyt asiaan? Btw, mikä on koulutustasosi? Kävin terapiassa lähes neljä vuotta. Olen lääkärillä käynyt ja ilmaissut olevani masentunut. Lääkkeet on edelleen käytössä.

Ei millään pahalla, mutta sulla tuntuu olevan vahva besserwiser ja jumalasyndrooma. Isket kaikkitietäviä diagnoosejasi itseäsi alempiin ja huonommin eläviin ihmisiin, viiltävällä elämänviisaudellasi ja kaikkitietävyydelläsi. Sinä tiedät, miten asiat on, jopa paremmin kuin asianomainen. Sinä olet se reipas ja kokenut taistelija, joka ratkaisee muidenkin ongelmat näppärästi viisaudellaan. Luithan jopa artikkelin naistenlehdestä, missä käsiteltiin narsistisuutta. Ei sulla ole yhtään sen helpompaa kuin mullakaan sosiaalisissa suhteissa, voisin helposti ajatella. Mitäköhän sun kaltainen voittajatyyppi tekee avlla puolenpäivän aikaan? Sä olet empatikyvytön ja hyvin rakastunut itseesi. Hetkonen, minkäslainen piirre toi onkaan..

Mua ei helpota lainkaan se tieto, että muilla on vaikeaa ja surua. Se tekee mut entistä ahdistuneemmaksi. Haluaisin eka päästä tästä halvaannuttavasta itseinhosta. Musta tuntuu, etten koskaan tule toipumaan siitä kauhusta mitä koin lähes koko kouluaikani. Se pelko on syöpynyt mun lihaan.

[/quote]

Sä näet nyt vittuilua ihan siellä missä sitä ei ole. Kyllä, olen selvinnyt masennuksesta ja halusin yrittää auttaa, mutta näköjään mieluummin kärvistelet. Ok, anna mennä. :) Koulutustasoni on maisteri, mutta ihan toiselta alalta. Nämä asiat olen oppinut kantapään kautta.

Toivottavasti sulle nyt tuli edes hyvä olo, kun pääsit ilkeilemään?

[/quote]

Ahaa, aivan. Niinkuin arvelin, homma pyörii täysin yhteen suuntaa. Tuliko sulle hyvä olo, kun pääsit ilkeilemään? Tuputit hyvin selkeästi mulle narsistidiagnoosia. Nyt vielä tekeydyit loukkaantuneeksi uhriksi. Oot selkeesti näitä ihmisiä, jotka nauttivat kun pääsevät antamaan "kriittistä palautetta" mutteivat pysty vastaanottamaan sitä. Sinun on täysin turha väittää, ettei esim. lihavoidut kohdat ole vittuilua. Se, että kommentoit "itsetunto. Hanki se." ei ole auttamista millään tasolla. Samoin kuin en sanoisi kodittomalle, että hanki se. Noi oli aika paljon sun oman erinomaisuuden ja elämänkokemuksen kiillottamista.

Kyllä, reagoin naurettavan kiihkeästi. Ärsyttää tollanen typeryys ja erityisesti toi narsistisuuden hokeminen ja lukeminen kaikkialta.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 12:48"]

Hanki se? No tottahan toki.

 

Jos sinulla ei ole rahaa, hanki kymppitonni.

Jos sinulla ei ole aviomiestä, hanki se.

Jos sinulla ei ole omistusasuntoa, hanki se.

Jos sinulla ei ole vakaa mielenterveys, hanki se.

Sori, mä unohdin, että tää on näin helppoa. Käynpä hankkimassa yhden itsetunnon tässä kun kerkeän. Mutta mitäs väliä sillä on, katkera tulevaisuus odottaa.

Ei sua odota katkera tulevaisuus. Sehän on sulla päällä jo nyt . Muhi martyyriudessasi! Se voi olla ainoa tyydytyksen lähde sulle koko elämäsi ajan. sun kaltaisille se yleensä on!

Sunkaltaiset ihmiset saa muut laittamaan dignitskselle sähköpostia.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 13:24"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 13:14"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 13:02"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 12:49"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 12:41"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 12:12"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:55"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:39"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:21"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:03"]

Yliopisto on paikka, jossa kaikki käyvät luennoilla, ja kukaan ei jaksa kiinnostua sellaisesta omaan ryhmään kuulumattomasta

seinäruususta kuin sinä. Murehdit aivan turhaan. Sinä itse huomaat vajeesi, mutta muut tuskin huomaavat olemassaoloasi ylipäänsä.

Se saattaa lopulta olla sinulle suurempi surun aihe kuin vajavaisuutesi. Itse asiassa kaltaisesi murehtija on usein na, rsistijoka näkee merkityksensä tärkeämpänä mitä onkaan ja siksi suree kun on liian pieni kuvittelemiinsa suuriin saappaisiin.

Relaa. Sinua ei huomaa kukaan. Vajavaisuuttasi vielä vähemmän. ja jos jaksaisit kiinnittää vähänkään huomiota omasta navastasi ulkomaailmaan, olisit jo huomannut, että kaltaisiasi on yliopisto täynnä. Et kuitenkaan jaksanut mainita heistä mitään itsekeskeisessä, itsesi ympärillä pyörivässä viestissäsi?

[/quote]

Jep. Viesti pyöri minun ympärilläni. Koska tämä on minun ongelmani, ei kenenkään muun. Ja voin kertoa, että käyn kauppista. Siellä ei todellakaanvilise mitään kirpparirääsyjä ympäriinsä. Mut jos halusit satuttaa minua sanoillasi ja pahantahtoisuudellasi, onnistuit. Joten voit huokaista helpotuksesta.

Olin 9 vuotta rajusti koulukiusattu. Fyysisesti ja henkisesti. Ehkä se on narsistisuutta, ettei uskalla käydä baarissa kahteen vuoteen koska pitää itseään niin vastenmielisenä. Tai että seurustelu on ollut pelkkä kaukainen haave.

[/quote]

Neiti, maailma ei tuo sinulle tarjottimella itsetuntoa, kuten ei muillekaan.

Hanki se ja lakkaa nillittäminen.

Koska arvaa mitä? TUolle itkullasi maksat kovan hinnan kolmenkymmenen vuoden päästä.

silloin sinulle käy niin kuin monille: katsot ihmeissäsi valokuvia itsetäsi ja ajattelet: mähän näytin ihan kivalta silloin, miksi en ottanut siitä irti kaikkea mitä olisin voinut vaan tuhlasin nuoruuteni murehtimalla sitä kun en ollut täydellinen.

Et tule tuosta nuoremmaksi. tulet vanhemmaksi. Pilaat tällä hetkellä itse elämääsi tuhlaamalla nuoruutesi murehtimalla. Ennustan katkeraa elämää vanhempana naisena. Pysäytä se kehitys nyt, vaikka väkipakolla. ei ole sinun vikasi, että sinua kiusattiin, mutta sinun vikasi on, jos pilaat sen johdosta nuoruusaikasi.

[/quote]

Hanki se? No tottahan toki.

Jos sinulla ei ole rahaa, hanki kymppitonni.

Jos sinulla ei ole aviomiestä, hanki se.

Jos sinulla ei ole omistusasuntoa, hanki se.

Jos sinulla ei ole vakaa mielenterveys, hanki se.

Sori, mä unohdin, että tää on näin helppoa. Käynpä hankkimassa yhden itsetunnon tässä kun kerkeän. Mutta mitäs väliä sillä on, katkera tulevaisuus odottaa.

[/quote]

Ystävä hyvä. Kyllä, näin se vaan on. Kukaan ei voi sinulle sitä itsetuntoa lahjoittaa. Se pitää ihan itse hankkia. Itsesäälissä rypeminen ei hyödytä, katkeruus vain kasvaa.

Ap, et ole ainoa jolle on sattunut ikäviä ja jonka elämä on tuskaa. Eikä se tuskallisuus todellakaan näy aina päälle päin.  Vaikka joku tässä narsistisuudestasi vähän ilkeästi kommentoi, niin kyllä siinä piili pieni totuus.

Nyt kipinkapin YTHS:lle. Asiat eivät parane itsestään, sinun on autettava itseäsi.

[/quote]

Okei. Kiitos viestistäsi. Osaisitko eritellä, miten tämä narsistisuus musta ilmenee? Ja puhutaanko nyt ihan narisistisesta persoonallisuushäiriöstä.

[/quote]

Olet käpertynyt itseesi. "Kukaan ei kärsi kuten minä." Se on tyypillistä masentuneille ihmisille. Kaikki ajatukset pyörivät oman navan ympärillä. Tulee jonkinlainen todellisuusharha ja paranoidinen suhtautuminen muihin ihmisiin. "Mitä nuokin musta ajattelee?" Todellisuudessa muille on melko yhdentekevää mitä teet tai miltä näytät. Itse olet itsesi suurin kriitikko.

Tuo itsesääli ei ainakaan auta. Mikset kokeilisi sitä YTHS:ää?

[/quote]

En usko, että kukaan yli 14-vuotias lukutaitoinen joka asuu Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa voisi kuvitella kärsivänsä eniten maailmassa. En missään vaiheessa ilmaissut olevani kouluni tärkein ja mielenkiintoisin henkilö tai epäileväni muiden kärsimysten olevan mitättömiä rinnallani. Jännä, että luulet mun ajattelevan, mitä muutkin musta ajattelevat. Vaikka kävelisin täysin tyhjään kouluun, kokisin häpeää siitä, mitä olen. Jo pelkästään lähtö saattaa olla musertavan vaikeaa. Eilen laitoin laukun olalle, mutta istuin lattialle yli 15 minuutiksi koska purskahdin itkuun. Mutta hyvin analysoitu. Oot vissiin perehtynyt asiaan? Btw, mikä on koulutustasosi? Kävin terapiassa lähes neljä vuotta. Olen lääkärillä käynyt ja ilmaissut olevani masentunut. Lääkkeet on edelleen käytössä.

Ei millään pahalla, mutta sulla tuntuu olevan vahva besserwiser ja jumalasyndrooma. Isket kaikkitietäviä diagnoosejasi itseäsi alempiin ja huonommin eläviin ihmisiin, viiltävällä elämänviisaudellasi ja kaikkitietävyydelläsi. Sinä tiedät, miten asiat on, jopa paremmin kuin asianomainen. Sinä olet se reipas ja kokenut taistelija, joka ratkaisee muidenkin ongelmat näppärästi viisaudellaan. Luithan jopa artikkelin naistenlehdestä, missä käsiteltiin narsistisuutta. Ei sulla ole yhtään sen helpompaa kuin mullakaan sosiaalisissa suhteissa, voisin helposti ajatella. Mitäköhän sun kaltainen voittajatyyppi tekee avlla puolenpäivän aikaan? Sä olet empatikyvytön ja hyvin rakastunut itseesi. Hetkonen, minkäslainen piirre toi onkaan..

Mua ei helpota lainkaan se tieto, että muilla on vaikeaa ja surua. Se tekee mut entistä ahdistuneemmaksi. Haluaisin eka päästä tästä halvaannuttavasta itseinhosta. Musta tuntuu, etten koskaan tule toipumaan siitä kauhusta mitä koin lähes koko kouluaikani. Se pelko on syöpynyt mun lihaan.

[/quote]

Sä näet nyt vittuilua ihan siellä missä sitä ei ole. Kyllä, olen selvinnyt masennuksesta ja halusin yrittää auttaa, mutta näköjään mieluummin kärvistelet. Ok, anna mennä. :) Koulutustasoni on maisteri, mutta ihan toiselta alalta. Nämä asiat olen oppinut kantapään kautta.

Toivottavasti sulle nyt tuli edes hyvä olo, kun pääsit ilkeilemään?

[/quote]

Ahaa, aivan. Niinkuin arvelin, homma pyörii täysin yhteen suuntaa. Tuliko sulle hyvä olo, kun pääsit ilkeilemään? Tuputit hyvin selkeästi mulle narsistidiagnoosia. Nyt vielä tekeydyit loukkaantuneeksi uhriksi. Oot selkeesti näitä ihmisiä, jotka nauttivat kun pääsevät antamaan "kriittistä palautetta" mutteivat pysty vastaanottamaan sitä. Sinun on täysin turha väittää, ettei esim. lihavoidut kohdat ole vittuilua. Se, että kommentoit "itsetunto. Hanki se." ei ole auttamista millään tasolla. Samoin kuin en sanoisi kodittomalle, että hanki se. Noi oli aika paljon sun oman erinomaisuuden ja elämänkokemuksen kiillottamista.

Kyllä, reagoin naurettavan kiihkeästi. Ärsyttää tollanen typeryys ja erityisesti toi narsistisuuden hokeminen ja lukeminen kaikkialta.

[/quote]

Rauhoitupa nyt. Mä en hokenut narsismia, vaan sanoin, että viesteistäsi välittyy itsekeskeisyys, joka johtuu masennuksesta. Se on siis sen oire, ei sun persoona. Mä tiedän ja tunnistan sen, koska olen masennuksesta kärsinyt. Sä sen sijaan menet aivan törkeästi henkilökohtaisuuksiin. 

Mutta joo, eiköhän tämä ollut mun osalta tässä. Jatka sä kaikin mokomin tuolla linjalla, jos se sun oloasi parantaa....

Ap koita olla välittämättä itsekeskeisistä, ilkeistä ihmisistä. Varsinkin sellasista jotka luulee tietävänsä kaiken paremmin kuin kukaan muu, muttei ole kokenut itse mitään pahaa elämässään ja ovat masentuneet itse jostain kynnen katkeamisesta, ja siitä vetävät johtopäätöksen että "Hei! Niin varmaan kaikki muutkin!". 

Mä niin tiedän, että sulla on raskasta. Itselläkin paniikkihäiriö ja olen sairaslomalla, kohta varmaan eläkkeellä. (Olen alle 30v) On hienoa, että sä aiot mennä yliopistoon ja yrittää!

Paniikkihäiriöön, sosiaalisten tilanteiden pelkoon yms muihin ahdistuneisuushäiriöihin nimenomaan kuuluu, että ahdistuu asioista, mistä ei tavallaan edes pitäisi.

On totta, ettei kukaan oikeesti kiinnitä toisiin ihmisiin mitään sen kummempaa huomiota. Siellä on kuitenkin eri meininki kun jossain peruskoulussa, ihmiset on jo kasvanu, eikä kukaan arvosta enää mitään sellasta ns. cooliutta ja ilkeilyä kuten ehkä just jossain ala/yläasteella.

Uskon, että siellä on useitakin samasta ongelmasta kärsiviä kuin sä! Mitä itse tiedän, paniikkihäiriö esim on hyvinki yleistä, kunhan vaan itse uskaltaa ottaa samantyyppisten ihmisten kanssa asian puheeksi, selviääkin että tosi monella on sen tyyppistä oireilua! Ja voihan olla, että löydät sieltä samanhenkisiäkin ihmisiä, ja kaikki kääntyykin paremmaksi kuin olet uskaltanut ajatellakaan!

Yleensähän ahdistuneisuushäiriöön nimenomaan kuuluu semmonen tietynlainen kauhukuvien maalailu tiedostamattaan mielessään ja ylenmääränen stressaaminen. Yleensä ne stressinaiheet osoittautuu myöhemmin turhiksi.

Kannattaa miettiä muita opiskelivaihtoehtoja, jotta et joudu yliopistomopotukseen. Siellä esim lihavia käsketää punnertaa ja pakotetaan rumia käyttää paperipussia päässä.

Voi herran jumala miten hyökkäävä tulevaisuuden KTM ap onkaan. Yksi kysymys, jos aiot olla noin hyökkäävä myös työelämäss, niin kuinka ihmeessä ajattelit pärjätä siellä? On vissiin vähän teiniangsti jäänyt päälle.