Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa ja hävettää mennä yliopistoon.
26.09.2014 |
Oon todella pettynyt itseeni.. Jotenkin ajattelin, että nää ajat on ohitse ja voisin siirtyä eteenpäin. Silti joka ikinen päivä häpeän ulkonäköäni, vaatteitani, aikuisiän akneani, käytöstäni.. Tuntuu, että lähtö kouluun on päivä päivältä vaikeampi. En jaksa enää. En vaan sano tota vaan tarkoitan: Minä En Jaksa Enää.
Kommentit (71)
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:04"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 10:56"]
Ei, mutta useimmat ei enää tuossa iässä niin kauheasti välitä siitä mitä arvioita ihmiset sinusta tekevät ja mitä ei. Ei varsinkaan yliopistolla, siellä on hyvinkin erikoisia tyyppejä, joita ei pätkääkään kiinnosta mitä muut on heidän "omituisuudestaan" mieltä, niin henkilökunnassa kuin opiskelijoissa...
[/quote]Eli myönnät itsekin, että yliopistossa arvostellaan kanssakulkijoita siinä missä kaikkialla muuallakin. Eri asia välittääkö siitä vai ei, mutta moni välittää.
[/quote]
niin arvostellaan. ainakin helsingin yliopistossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:55"][quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:39"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:21"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:03"]
Yliopisto on paikka, jossa kaikki käyvät luennoilla, ja kukaan ei jaksa kiinnostua sellaisesta omaan ryhmään kuulumattomasta
seinäruususta kuin sinä. Murehdit aivan turhaan. Sinä itse huomaat vajeesi, mutta muut tuskin huomaavat olemassaoloasi ylipäänsä.
Se saattaa lopulta olla sinulle suurempi surun aihe kuin vajavaisuutesi. Itse asiassa kaltaisesi murehtija on usein narsisti, joka näkee merkityksensä tärkeämpänä mitä onkaan ja siksi suree kun on liian pieni kuvittelemiinsa suuriin saappaisiin.
Relaa. Sinua ei huomaa kukaan. Vajavaisuuttasi vielä vähemmän. ja jos jaksaisit kiinnittää vähänkään huomiota omasta navastasi ulkomaailmaan, olisit jo huomannut, että kaltaisiasi on yliopisto täynnä. Et kuitenkaan jaksanut mainita heistä mitään itsekeskeisessä, itsesi ympärillä pyörivässä viestissäsi?
[/quote]
Jep. Viesti pyöri minun ympärilläni. Koska tämä on minun ongelmani, ei kenenkään muun. Ja voin kertoa, että käyn kauppista. Siellä ei todellakaanvilise mitään kirpparirääsyjä ympäriinsä. Mut jos halusit satuttaa minua sanoillasi ja pahantahtoisuudellasi, onnistuit. Joten voit huokaista helpotuksesta.
Olin 9 vuotta rajusti koulukiusattu. Fyysisesti ja henkisesti. Ehkä se on narsistisuutta, ettei uskalla käydä baarissa kahteen vuoteen koska pitää itseään niin vastenmielisenä. Tai että seurustelu on ollut pelkkä kaukainen haave.
[/quote]
Neiti, maailma ei tuo sinulle tarjottimella itsetuntoa, kuten ei muillekaan.
Hanki se ja lakkaa nillittäminen.
Koska arvaa mitä? TUolle itkullasi maksat kovan hinnan kolmenkymmenen vuoden päästä.
silloin sinulle käy niin kuin monille: katsot ihmeissäsi valokuvia itsetäsi ja ajattelet: mähän näytin ihan kivalta silloin, miksi en ottanut siitä irti kaikkea mitä olisin voinut vaan tuhlasin nuoruuteni murehtimalla sitä kun en ollut täydellinen.
Et tule tuosta nuoremmaksi. tulet vanhemmaksi. Pilaat tällä hetkellä itse elämääsi tuhlaamalla nuoruutesi murehtimalla. Ennustan katkeraa elämää vanhempana naisena. Pysäytä se kehitys nyt, vaikka väkipakolla. ei ole sinun vikasi, että sinua kiusattiin, mutta sinun vikasi on, jos pilaat sen johdosta nuoruusaikasi.
[/quote]
Hanki se? No tottahan toki.
Jos sinulla ei ole rahaa, hanki kymppitonni.
Jos sinulla ei ole aviomiestä, hanki se.
Jos sinulla ei ole omistusasuntoa, hanki se.
Jos sinulla ei ole vakaa mielenterveys, hanki se.
Sori, mä unohdin, että tää on näin helppoa. Käynpä hankkimassa yhden itsetunnon tässä kun kerkeän. Mutta mitäs väliä sillä on, katkera tulevaisuus odottaa.
[/quote] no voit vääntää miten tahansa mutta kukaan muu juin sinä itse ei voi itsetuntoasi kasvattaa. Ei-ylläolevan-virstin-kirjoittaja
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 12:39"][quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 12:07"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 10:58"]
Ainakin se on paikka, jossa useammanlaisella habituksella tulee hyväksytyksi, kuin muualla maailmassa. Yliopisto on paikka, jossa pääsääntöisesti on aina muitakin joko vapaahetoisesti tai köyhyyden pakottamina kummallisen näköisiä omituisiin verhoihin ja kirpparirääsyihin pukeutuneita oman elämänsä larppaajia ja jossa vetäytyvyys on itse asisassa usein enemmän ok kuin hyväitsetuntoisten päällekäyvyys. Tämän takia minä lopulta löysin sieltä paikkani ja jopa kaverini - missään muussa koulussa en ikinä ollut löytänyt.
[/quote]
Juuri näin, ja ne vieraille ihmisille yliopiston käytävillä hymyillee eivät yleensä puhuneet suomea ainakaan silloin, kun minä opiskelin. Ja useimmat heistä olivat mustia. Kauppis voi olla sinulle väärä kampus, jos koet erottuvasi siellä kovin kiusallisesti muista. Suosittelisin vaikkapa maatalous-metsätieteitä, taiteita tai kasvatusta.
Aloittajalla on todella ongelma. Lieneekö aknen lisäksi myös teiniagressiivisuus jäänyt päälle, kun vastaat kovin äkäisesti. YTHS on auttanut monia, sieltä sinäkin voisit saada ongelmiisi apua.
[/quote]
En todellakaan vaihda opiskelupaikkaani. Taistelin kolmannella sisään ja pysyn täällä vaikka henki menisi.
On ongelma, on. Mutta mikä se ongelma on? Monesti on nyt mainittu muttei selkeää vastausta ole tullut.
Kyllä, vastailen äkäisesti. Mua oikeasti satutti noi viestit, vaikka niiden kirjoittajat luultavasti naureskelivat sitä laittaessaan. Ehkäpä akne ja aggresiivisuus on jotenkin sidoksissa toisiinsa? Tai piilotan aggressiivisuuteni niin voimakkaasti oikeassa elämässä, että se räiskähtelee täyteen väkivaltaansa täällä vauva.fi-palstalla.
Mutta joo. Itsetunto pitäisi hankkia. Ehkä sillä on oikeasti joku tarkoitus, että tietyt yksilöt epäonnistuvat. Oon just se kiusallinen sönköttäjä, jonka kädet tärisevät kun pitää kahvilassa ojentaa kolikoita koska jännitän tilannetta. Huomaan, että ihmiset kiusaantuvat seurassani. En uskalla katsoa ihmisiä silmiin. En todellakaan haluaisi mitään ihailua tai suosiota. Vaikka en edes lähtisi kotoa, saatan ahdistua itsestäni niin, että tulee fyysisesti paha olo. Ehkä tää on joku luonnon tapa karsia heikommat yksilöt tms. etteivät he lisäänny.
[/quote] No hei. Luepa viestisi itsekin Sinun on mentävä YTHS:lle. Et välttämättä selciä yksin noin pahoista ongelmista.
Ihan turhaan.
Sinä olet nuori ja terve. Sinulla on tulevaisuus edessäsi. Onnittelut yliopistopaikasta!
Jokaisen elämässä on murheita, mutta ne ovat ratkaistavissa. Tietenkin ulkonäkö on etenkin naisille tärkeä asia. Liikkumalla saat parannettua niin mielialaasi kuin vartaloasikin. Jos pukeutuminen on ongelma, niin pyydä joku kiltti ystäväsi mukaan vaatekauppaan makutuomariksi. Aknea voi hoitaa kosmetologilla. Apteekista saa voiteita, joista on apua. Laserointi voi olla ratkaisu rahatilanteen parantuessa. En tiedä, mitä tarkoitat käytösongelmilla. Suosittelen, että luet käytösoppaita ja juttelet tilanteestasi ystäviesi, vanhempiesi ja terveydenhoitajan kanssa. Psykologeilta saat keskusteluapua.
Tietenkin sinä pärjäät. Pärjääväthän muutkin.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 12:43"]
Vau! Haluatko kertoa enemmän tosta, miten selätit paniikkihäiriön?
Mukava ajatus toi viimenen lihavoitu lause. Jankutan sitä itselleni usein.
[/quote]
Paniikkihäiriöstä :) Aloin kärsiä siitä teini-iässä, 14-15-vuotiaana. Pahimmillaan ongelma meni opiskeluiässä niin pahaksi, etten pystynyt aina poistumaan kotoa edes ostamaan ruokaa ja laihduin alipainoiseksi ihan tästä syystä. Käytin lääkkeeksi YTHS:ltä hakemiani bentsoja, mutta niistä meni teho aika äkkiä. Sitten käytin viinaa, mutta eihän sitäkään voi koko ajan juoda, joten käytin sitä vain äärihädässä jos oli ihan pakko päästä kotoa.
Jossain vaiheessa kuitenkin paniikkihäiriön lisäksi, ilmeisesti johtuen tuosta elämän rajoittuneisuudesta ja opintojenkin keskeytymisestä, tuili masennuskin. En jaksanut enää välittää mistään. Ajattelin, että tännehän sitten kuolen kotiini, vaikka nälkään, ihan sama. Kumma kyllä, luovuttaminen itsessään helpotti hieman. Yhtäkkiä paniikkikohtauksetkin oli jotenkin "ihan sama". Ei ne enää pelottaneet niin kauheasti. Jotenkin opein ottamaan niihin etäisyyttä, ikään kuin katselemaan ulkopuolisena itseäni ja paniikkiani. Jossain vaiheessa jopa lohduttamaan itseäni että ei hätää, tämä on vain paniikkikohtaus, se menee ohi itsestään, ihan rauhassa vaan. Ja sitten kun en enää pelännyt kohtauksia ollenkaan, niitä ei vaan enää tullut. Ei, vaikka minulle oikeastaan olisi siinä vaiheessa ollut aika sama vaikka olisi jatkunutkin, sillä pystyin jo siinä vaiheessa tekemään mitä haluan huolimatta siitä että saatan tuntea paniikkia tai saada jopa kunnon kohtauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, hae apua. Et ole yhtään vähempiarvoinen kuin opiskelukaverisi. Et ehkä usko, mutta heistä monella on epävarmuutta, jota peittävät ripsienpidennyksillä tai tekokynsillä ja hienoilla käsilaukuilla. Tällä palstalla monet ihmiset ilmeisesti saavat jonkunlaista tyydytystä toisten mielen pahoittamisesta, mutta älä lannistu.
Terapia, lääkitys, uusi harrastus, meditointi... Toivon sydämestäni että löydät jonkun pienen valonpilkahduksen omaan elämääsi. Luulisin, että kun alat olemaan sinut itsesi kanssa ja viihdyt omassa itsessäsi, myöskään parisuhde ei ole niin kaukainen haave.
YTHS:llä on hyviä lääkäreitä, jotka taatusti osaavat auttaa niin iho-ongelmien kuin opiskeluun liittyvän elämänmuutoksen aiheuttamaan yleiseen hämmennykseen tai tarvittaessa kliiniseen masennuksenkin kanssa. Älä anna periksi, olet taistellut tiesi unelmien opiskelupaikkaan, eikö se jo osoita että olet älykäs, sitkeä ja todellakin onnistunut jossain mikä harvalta onnistuu. Opettele tykkäämään itsestäsi vaikka niin että joka päivä kirjoitat ylös yhden asian, jossa tänään onnistuit tai olit tyytyväinen. Kuulostaa hölmöltä mutta pikkuhiljaa alat huomaamaan, ettei elämä niin kamalaa olekaan. Tsemppiä syksyyn!
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:14"]
Taitaa elämäsi olla liian helppoa, kun joudut tollaista miettiä. Suuri osa opiskelijoista on taloudellisesti niin ahtaalla, että ei saa laskuja maksettua, vaikka kävisi töissä joka ilta. Ei siinä paljoa ehdi hiustyyliä murehtimaan.
[/quote]
Koitapa miettiä kumman järjestykseen saaminen on oikeasti helpompaa, talouden vai mielenterveyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmna on se, että sinä et hae siihen apua, mikä se sitten lieneekään. Yliopisto-opiskelijana sinulla on todella hyvä mahdollisuus saada apua ja jopa päästä hoitoon YTHS:n kautta . Varaa nyt aluksi vaikka terveydenhoitajalle aika.
Toiseksi voi ottaa yhteyttä tutoriin, myös opettajatutoriin. Sitä en osaa sanoa, onko siitä paljonkaan apua kun itse olen valmistunut melkein kahteen kertaan maisteriksi tapaamatta tutoria kertaakaan, kun aloituspäivää ei lasketa. Tutorin kanssa sinulla olisi mahdollisuus valaista itsellesi paremmin, millainen paikka yliopisto oikeastaan on,
Ehkä kauppis on ollut sinulle se unelmapaikka, kun olen niin monta kertaa sinne pyrkinyt. Siksi sinulla voi olla jollakin tavalla epärealistinen käsitys siitä, että siellä kuuluu olla kaikkien kauniita, rohkeita ja rikkaita. Et itse ole onnistunut saavuttamaan unelmarooliasi, ja kun siihen lisätään koulukiusauksen lyttääämä itsetuntosi, tilanne tuntuu pahemmalta kuin mitä se onkaan.
Jospa tunnustaisit totuuden: ei taivas auennut eikä elämäsi kohentunut dramaattisesti, vaikka pääsitkin kauppikseen. Et nyt sitten osaa iloita edes siitä, että opintosi sujvat ilmeisesti (!) hyvin. Odotit opinnoilta niin paljon enemmän, mutta nyt olet hukkaamassa parasta nuoruuttasi käpertymällä itseesi, omaan pahaan oloosi, rumuuteesi ja ties mihin murheeseen. Tee edes jotain kivaa, mistä olet aina haaveillut! Siis opiskelun lisäksi, niin siitä se alkaa. Mene vaikka metsään ja poimi sieltä jotain. Kukkia ei tähän aikaan paljonkaan löydy, mutta kerää vaikka ruskalehtiä ja tee niistä nätti asetelma. Suomalainen metsä on siitä hyvä paikka, että siellä saa olla ihan itsensä, niin ruma kuin vaan suinkin voi, saa pelätä ihan kaikkea mahdollista eikä tarvitse katsoa ketään silmiin, saati sitten puhutella. Hanki kompassi, että osaat pois jos haluakaan eksyä sinne ikuisiksi ajoiksi.
Nyt jos koskaan kannattaa tarttua YTHS:n palveluihin. Pääset sitä kautta ihotautilääkärille ja psykiatrille. Soita heti! Et ole ainoa, jolla on ongelmia, älä turhaan häpeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:36"]
ps. itsensäsäälijä on yhteen. En tiedä kuka Blair on. Ehkei sunkaan kannattais.
[/quote]
Kauppiksessa opiskelee paljon porukkaa rikkaista ja hyvätuloisista perheistä, joilla on koko ikänsä ollit varaa säännölliseen kampaajaan ja istuviin vaatteisiin. Kauppiksedsa vaikuttaa olevan myös omat pukeutumiskoodinsa joita osa seuraa. Sinulla ei ole varaa siihen. Huväksy se ja ole ylpeä siitä mitä olet äläkä keskity enää siihen mitä haluaisit olla. Kauppikseen on vaikea päästä ja porukka on varmasti isolta osalta fiksua eikä arvosyele sinua pukeutumisen perusteella. Nosta pääsi pystyyn ja puhu ihnisille!!! Ja lopeta samalla ylimielisyys. Fiksuimmat ija mukavimmat hmiset joita tunnen kulkee "kirpparirääsyissä"