Minua ärsyttää "sanoittaminen".

Tarkoitat siis, että lapsia tulisi taas alkaa rangaista/kurittaa? Vai miten ajattelit hoitaa kurinpidon ilman sanoitusta?

Joo. On hieman eri asia sanoa, että vituttaa, kuin sanoittaa se tyyliin

Voi, miten julmetusti vituttaa,

se otsasuoneni repeämään saa.

Eikö kohta vois jo helpottaa?

Voi saatana, että vituttaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä tunteitaan pitäisi erityisesti sanoittaa? Eikö se riitä, että tuntee ja ilmaisee sen jollain tapaa - jos haluaa ja on aihetta. Aina ei ole.

Jos ne tunnereaktiot on adekvaatteja, mikäs siinä. Mutta, jos ei osaa sanoa että vituttaa ja sen vuoksi mätkii muita ja viskoo tavaroita, niin olisiko parempi opetell sanomaan, että vituttaa?

No näiden takia sitä sanoittamista tarvitaan. Moniko vankilassa oleva pystyy sanoittamaan tunteitaan? Veikkaan että ne joita sanoittaminen kismittää ei itsekään osaa sanoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä tunteitaan pitäisi erityisesti sanoittaa? Eikö se riitä, että tuntee ja ilmaisee sen jollain tapaa - jos haluaa ja on aihetta. Aina ei ole.

Jos ne tunnereaktiot on adekvaatteja, mikäs siinä. Mutta, jos ei osaa sanoa että vituttaa ja sen vuoksi mätkii muita ja viskoo tavaroita, niin olisiko parempi opetell sanomaan, että vituttaa?

No näiden takia sitä sanoittamista tarvitaan. Moniko vankilassa oleva pystyy sanoittamaan tunteitaan? Veikkaan että ne joita sanoittaminen kismittää ei itsekään osaa sanoittaa.

Miksi pitäisi sanoittaa? Mitä hyötyä on siitä, että alleviivaa oletettuja tunteita noin ja nostaa niitä jalustalle?

Monia sanoittajia kun kuuntelee, niin heille faktat tuntuvat olevan aivan toissijaisessa roolissa ja se mikä koetaan tärkeäksi on se todellinen tai oletettu tunne.

Ennen muutahan tuota käytetään siitä, kun lapselle selitetään, miltä tästä nyt tuntuu. Eli kun lapsi paiskoo nalleaan, kerrotaan sille, että sinua kiukuttaa nyt.

Jos minun tunteitani olisi lapsena sanoitettu, olisin hävennyt ja yrittänyt häpeissäni kadota olemattomiin. En ikinä olisi enää näyttänyt mitään tunteitani, sanoittamisen pelossa.

Mitä se hyödyttää jos lapselle sanelee sen, että "nyt sinua kulta pieni kiukuttaa"? Alkaako lapsi sen vuoksi käyttäytyä paremmin? Vai kenties vain huonommin jos p*rseilevälle lapselle sen lisäksi hoetaan toista suosittua hokemaa eli "kulta pieni, kaikki tunteet ovat sallittuja".?

Mistä ne vanhemmat tietää, miltä siitä lapsesta tuntuu? Ärsyttää.

Sitten se outo "taputtelu", "nyt on sejase taputeltu"!

Vierailija kirjoitti:

Eikö sanoittaminen aiemmin tarkoittanut sitä, että joku sanoittaa musiikkikappaleen eli tekee biisille sanat?

 Minustakin sanoittaminen ja säveltäminen liittyy toisiinsa. Joskus sama muusikko tekee molemmat asiat ja joskus käytetään ammattimaisia säveltäjä-sanoittajia eli lauluntekijöitä.

Tosin onhan säveltää sanallakin se sivumerkitys että jonkun voidaan sanoa keksivän ja kertovan aivan ihmeellisiä selítyksiä etenkin omille tekemiselleen. "Mitähän tuo tyyppi tällä kertaa säveltää kun hän on taas kerran myöhässä?"

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitat siis, että lapsia tulisi taas alkaa rangaista/kurittaa? Vai miten ajattelit hoitaa kurinpidon ilman sanoitusta?

Juuri sitä kaikki tässä ketjussa kirjoittavat tarkoittivat! Että ruumiillinen kuritus tai sanoittaminen. Siinä on vanhemman vaihtoehdot. Hyvin oivalsit taas.

Sitä paitsi kyllä se on aikamoinen rangaistus, kun v*tuttaa rankasti ja siihen tulee joku lässyttävä naisihminen (nähdäkseni miehet eivät sanoita, onneksi) selittämään, miltä tuntuu. Nykyään tirvaisisin luonnollisesti, mutta lapselle ei tätä suoda.

Sanoittamisen on keksineet elämästä vieraantuneet sosiaalitantat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin omien lasteni kanssa huomasin, että joskus tuli "sanoitettua" ihan väärinkin. Yritin lässyttää "sinua nyt harmittaa, kun ei ehditty puistoon" ja kotona huomasin, että lapsi oli kylmissään. Siis noin esimerkiksi. Mistä h*lvetistä vanhempi tietää, miksi lapsi on huonolla tuulella? On varmaan tosi opettavaista lapselle, kun vanhempi alkaa höpöttää jotain ihan outoa. Siis jossain määrin ymmärrän tuon "sanoituksen", mutta niinhän sitä nyt on ennenkin tehty, jos vanhempi on yhtään ollut kontaktissa lapsen kanssa. Kuopuksen kanssa onneksi jo vähän relasin ja hänellä on ihan loistokkaat sosiaaliset taidot ja osaa ilmaista itseään. 

Tämä! Olen tätä ilmiötä katsonut useamman vuoden vierestä, kun lähisukulainen "sanoittaa" lapsilleen ties mitä tuntemuksia ja mukulan naamasta jo näkee puolet ajasta että taas on mamma ihan vikaraiteilla. Vähän yrittänyt näistä varovasti sanoa, mutta kyseinen ihminen pitää itseään lastenkasvatuksen asiantuntijana ja ottaa herkästi itseensä joten eipä tuosta ole mitään valaistumisenhetkeä hänelle tullut. Välillä vaan mietin, että mitä lapsen päässä kulkee sillä hetkellä kun äiti taas väärintulkitsee ja selittää omiaan. Tuleeko paha mieli ja kokemus siitä, että häntä ei yhtään ymmärretä vai mitä. Hankala tilanne.

Se, että sanoittaa sanoittamisen ilosta, on tietenkin täysin turhaa. Mielummin jättää sanoittamatta, jos ei osaa sitä oikein tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Onko ihmiset jotenkin tyhmentyneet kun kaikki pitää paapattaa ja vatvoa ääneen? Olin hyvin tunteellinen jo lapsena enkä tarvinnut ketään vierelle lässyttämään itsestäänselvyyksiä.

Ilmeisesti se sanoittaminen toimii juuri niille, jotka eivät ole niin tunteellisia ja eivät tunnista omia tunteitaan. Tyhmältä se minustakin kuulostaa, mutta kuulemma sellaisiakin ihmisiä on. Ihan aikuisissakin. Tunteellisille ja hyvin tunteensa tunnistavalle se on juuri hölmöläisen hommaa.

Tunnen ihmisiä, jotka ovat "valaistuneet" omista tunteistaan vasta tyyliin viisikymppisenä. Menneet terapiaan jonkin burnoutin takia, ja sitten siellä sitten oppineet, että on sellaisia tunteita kuin v*tutus ja turhautuminen, jotka johtuvat syystä X. Hyvä heille, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Minuakin ärsyttää tuo sanoittaminen sanana, kun kaikki selittäminen, kertominen, puhuminen, jutteleminen on nykyään sanoittamista. Mutta ärsyttää kyllä se toimintakin, että tunteiden vallassa pitäisi vielä kuunnella jotain lässytystä, "sanoittamista". Tunteista voi kyllä puhua, mutta pitää katsoa se hetki, milloin lapsi on vastaanottavainen asialle. 

Samoin. Kerron, puhun, tai kirjoitan. En sanoita, ellen tee musiikkikappaletta.

Vierailija kirjoitti:

Voimaannuimme tänään valtavasti, kun kokoustimme tiimityötilassa ja sanoitimme pitkän juoksun maantiekartan visiollemme ketterässä projektissa.

Ottiko kaikki kopin tästä?

Vierailija kirjoitti:

Voimaannuimme tänään valtavasti, kun kokoustimme tiimityötilassa ja sanoitimme pitkän juoksun maantiekartan visiollemme ketterässä projektissa.

Kuulostaa ihan oman kouluni hallintohenkilöstön touhuilta. Tiedotteetkin ovat samalla tyylillä tehtyjä. Menee uskottavuus koko touhusta noilla liirumlaarumeilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voimaannuimme tänään valtavasti, kun kokoustimme tiimityötilassa ja sanoitimme pitkän juoksun maantiekartan visiollemme ketterässä projektissa.

Ottiko kaikki kopin tästä?

Juu, kyllä! Seuraavaksi jumpataan tunteet kondikseen!

Yhteen aikaan puhuttiin säveltämisestä, kun tarkoitettiin sitä että joku tallensi puhelimen muistiin jonkun soittoäänen.

Vierailija kirjoitti:

Minuakin ärsyttää tuo sanoittaminen sanana, kun kaikki selittäminen, kertominen, puhuminen, jutteleminen on nykyään sanoittamista. Mutta ärsyttää kyllä se toimintakin, että tunteiden vallassa pitäisi vielä kuunnella jotain lässytystä, "sanoittamista". Tunteista voi kyllä puhua, mutta pitää katsoa se hetki, milloin lapsi on vastaanottavainen asialle. 

No ainakin meillä lapsi rauhoittuu heti, kun ilmaisen ymmärtäneeni kuinka vihainen hän on.