Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
On paha olo koska olen autistisen lapsen äiti
26.08.2021 |
[quote=Vierailija][quote=Vierailija][quote=Vierailija]Plus että autistisen lapsen kanssa kommunikointi ei ole normaalia. Meillä pitäisi esim. puhua vain tietokonepeleistä ja niiden maailmoista, joita lapsi on jalostanut päässään eteenpäin.
Lisäksi et voi vain hymistellä, että okei, ahaa ja joo, koska tasaisin väliajoin lapsi haluaa olla vastavuoroinen ja sanoo: ”onko sinulla jotain kysyttävää?” Jos ei ole, taas olet huono vanhempi, koska lapsi pettyy ja on surullinen.
Joten siihen on pakko keksiä kysyttävää, vaikka olisit jo ihan kuollut tylsyyteen ja aiheeseen.
Lapsi ei saa näin myöskään rehellistä palautetta muiden uhtautumisesta, jos et ole rehellinen.[/quote]
Ei ole pakko keksiä kysyttävää. Voit sanoa myös että ”ei ole kysyttävää, mutta minulla olisi myös kerrottavaa” ja sitten kertoa jostain, mikä sinua kiinnostaa, mikä sinulla nyt on meneillään ja mitä sitä varten tarvitsisit (ja se tarvittu juttu voi joskus, muttei tietenkään aina, olla työrauha ja hiljaisuus). Voit vaihtaa aihetta. Voit opettaa oikeaa vastavuoroisuutta, eikä lapsen tarvitse saada kuvaa muiden uhrautumisesta, koska et uhraudu.
T. Jo aikuiseksi kasvaneen autistisen lapsen äiti.[/quote]
Hän kokee jo, ettei aihe kiinnosta muita ja loukkaantuu siitä, kun näin todella on, osoitatpa sitä millä hyvänsä keinolla. Ja siis on toki pojan opittava sietämään sitä, ettei maailma tule aiheesta olemaan kiinnostunut, vaikka hän on,, mutta äidin sydän siinä suree.
Ap[/quote]
Ja raivostuttaa, kun lapsi aiheuttaa siinä vanhemmalle vain surua koko ajan. En mä siksi lapsia hankkinut, ollakseni surullinen. En mä ole kovin hyvä siinä. Mä haluan olla iloinen. Ja siis ei se ole lapsen vika, mutta eipä ole minunkaan.
Kommentit (42)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä aikuisen olisi hyvä nähdä oma vastuunsa tilanteesta suurempana kuin lapsen vastuu. Pää pois omasta pyllystä ja apua lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä aikuisen olisi hyvä nähdä oma vastuunsa tilanteesta suurempana kuin lapsen vastuu. Pää pois omasta pyllystä ja apua lapselle.
No lapselle on kyllä apua haettu. Mutta mietipä, kuka sen lapsen kärsimyksestä koko ajan kärsii? Ei se ole se terapeutti.
Ap
Mun lapseni ei ole autisti, mutta hän harrastaa fantasian kirjoittamista. Luen hänen tekstejään, kyselen, ideoin. Aina ei huvittaisi, mutta tämä asia on lapselleni tärkeämpää kuin vaikkapa lämmin ruoka, jota toki sitäkin tarjoamme.
Aikuisen pitää pystyä siirtämään omat tunteensa taka-alalle lapselle tärkeissä asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi ei ole ja onneksi En pärjäisi.
Olen onnellinen puolestasi. Minä luulin, että lapset ovat aina herkkiä ja helposti loukkaantuvia, mutta silti pojan ongelmaisuus on lyönyt ällikällä. Sen sijaan toinen lapsemme ei ole tippaakaan autistinen ja olen ihmeissäni, kun hän ei loukkaannu vaikka olen vajavainen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mun lapseni ei ole autisti, mutta hän harrastaa fantasian kirjoittamista. Luen hänen tekstejään, kyselen, ideoin. Aina ei huvittaisi, mutta tämä asia on lapselleni tärkeämpää kuin vaikkapa lämmin ruoka, jota toki sitäkin tarjoamme.
Aikuisen pitää pystyä siirtämään omat tunteensa taka-alalle lapselle tärkeissä asioissa.
Meillä ongelmana on lapsen raivostuttavan matala loukkaantumiskynnys. Se saa itsen kokemaan olevansa vanhempana ihan p*ska.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi ei ole ja onneksi En pärjäisi.
Olen onnellinen puolestasi. Minä luulin, että lapset ovat aina herkkiä ja helposti loukkaantuvia, mutta silti pojan ongelmaisuus on lyönyt ällikällä. Sen sijaan toinen lapsemme ei ole tippaakaan autistinen ja olen ihmeissäni, kun hän ei loukkaannu vaikka olen vajavainen.
Ap
Oletko tullut ajatelleeksi että lapsesi on ehkä perinyt erityisyytensä juuri sinulta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapseni ei ole autisti, mutta hän harrastaa fantasian kirjoittamista. Luen hänen tekstejään, kyselen, ideoin. Aina ei huvittaisi, mutta tämä asia on lapselleni tärkeämpää kuin vaikkapa lämmin ruoka, jota toki sitäkin tarjoamme.
Aikuisen pitää pystyä siirtämään omat tunteensa taka-alalle lapselle tärkeissä asioissa.
Meillä ongelmana on lapsen raivostuttavan matala loukkaantumiskynnys. Se saa itsen kokemaan olevansa vanhempana ihan p*ska.
Ap
Kuulostaa enemmän lapsen ja vanhemman negatiiviselta vuorovaikutukselta kuin lapsen autismilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autistiset lapset ovat kyllä rasittavia. Koeta jaksaa ja toivottavasti pääset joskus lepäämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi ei ole ja onneksi En pärjäisi.
Olen onnellinen puolestasi. Minä luulin, että lapset ovat aina herkkiä ja helposti loukkaantuvia, mutta silti pojan ongelmaisuus on lyönyt ällikällä. Sen sijaan toinen lapsemme ei ole tippaakaan autistinen ja olen ihmeissäni, kun hän ei loukkaannu vaikka olen vajavainen.
ApOletko tullut ajatelleeksi että lapsesi on ehkä perinyt erityisyytensä juuri sinulta?
Niin? Mitä sitten?
En kyllä ikinä käyttäytynyt tuollalailla kuin hän. Koin kyllä äitini loukkaavana, mutta hän on oikeasti sitä ollutkin. Siis ei pyydä anteeksi kun pahoitti mieleni jne.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menepä sitten vaikka kiusaamaan terveitä lapsia ja heidän perheitään. Minun kimpussani oli autistin äiti, kun olin lapsi. Yritti väittää minulle lukuisia kertoja, että minulla on autismi ja sanoi, ettei minun pitäisi mennä normaaliin kouluun ja että minulla ei tule olemaan kavereita, opiskelupaikkaa tai työtä. Kirsikkana kakun päälle mainitsi aina, että tulisin tappamaan itseni. Olin ja olen ihan "normaali". Perheen isä oli psykopaatti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapseni ei ole autisti, mutta hän harrastaa fantasian kirjoittamista. Luen hänen tekstejään, kyselen, ideoin. Aina ei huvittaisi, mutta tämä asia on lapselleni tärkeämpää kuin vaikkapa lämmin ruoka, jota toki sitäkin tarjoamme.
Aikuisen pitää pystyä siirtämään omat tunteensa taka-alalle lapselle tärkeissä asioissa.
Meillä ongelmana on lapsen raivostuttavan matala loukkaantumiskynnys. Se saa itsen kokemaan olevansa vanhempana ihan p*ska.
Ap
Kuulostaa ihan äidiltään. Sinähän olet loukkaantunut omalle äidillesi, kun hän pyysi siivoamaan huoneesi. Vielä vuosikymmeniä tapahtuneesta jaksat meuhkata siitä AV:lla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Autistiset lapset ovat kyllä rasittavia. Koeta jaksaa ja toivottavasti pääset joskus lepäämään.
Kyllä mä saan levätä, se ei ole pointti tässä vaan perheen hajoaminen tuon takia ja se, että olen lapsen tulevaisuudesta todella huolissani. Toisen lapsen tulevaisuus näyttää TÄYSIN erilaiselta, eli sellaiselta, ettei ole syytä olettaa kaiken menevän pieleen. Tai ettei hän pärjäisi ihan normaalisti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Menepä sitten vaikka kiusaamaan terveitä lapsia ja heidän perheitään. Minun kimpussani oli autistin äiti, kun olin lapsi. Yritti väittää minulle lukuisia kertoja, että minulla on autismi ja sanoi, ettei minun pitäisi mennä normaaliin kouluun ja että minulla ei tule olemaan kavereita, opiskelupaikkaa tai työtä. Kirsikkana kakun päälle mainitsi aina, että tulisin tappamaan itseni. Olin ja olen ihan "normaali". Perheen isä oli psykopaatti.
No huhhuh :((
Tuo kuulosti sille, että se kiusaaja oli joku autisti tai narsisti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi ei ole ja onneksi En pärjäisi.
Olen onnellinen puolestasi. Minä luulin, että lapset ovat aina herkkiä ja helposti loukkaantuvia, mutta silti pojan ongelmaisuus on lyönyt ällikällä. Sen sijaan toinen lapsemme ei ole tippaakaan autistinen ja olen ihmeissäni, kun hän ei loukkaannu vaikka olen vajavainen.
ApOletko tullut ajatelleeksi että lapsesi on ehkä perinyt erityisyytensä juuri sinulta?
Niin? Mitä sitten?
En kyllä ikinä käyttäytynyt tuollalailla kuin hän. Koin kyllä äitini loukkaavana, mutta hän on oikeasti sitä ollutkin. Siis ei pyydä anteeksi kun pahoitti mieleni jne.
Ap
Kyllä tuo sukupolvien loukkaantumisen kierre olisi hyvä jotenkin saada katkaistua, on se sitten neurologista perua tai opittua. Hae apua, jooko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi ei ole ja onneksi En pärjäisi.
Olen onnellinen puolestasi. Minä luulin, että lapset ovat aina herkkiä ja helposti loukkaantuvia, mutta silti pojan ongelmaisuus on lyönyt ällikällä. Sen sijaan toinen lapsemme ei ole tippaakaan autistinen ja olen ihmeissäni, kun hän ei loukkaannu vaikka olen vajavainen.
ApOletko tullut ajatelleeksi että lapsesi on ehkä perinyt erityisyytensä juuri sinulta?
Niin? Mitä sitten?
En kyllä ikinä käyttäytynyt tuollalailla kuin hän. Koin kyllä äitini loukkaavana, mutta hän on oikeasti sitä ollutkin. Siis ei pyydä anteeksi kun pahoitti mieleni jne.
ApKyllä tuo sukupolvien loukkaantumisen kierre olisi hyvä jotenkin saada katkaistua, on se sitten neurologista perua tai opittua. Hae apua, jooko?
Loukkaantuminen on neurologista perua, ei se minun apua hakemisellani parane. Lisäksi, jos minua loukannut ihminen ei ole koskaan antanut minulle arvoa ihmisenä, niin minä olen HÄNEN TAKIAAN rikki. Olen hakenut apua, ei sellaista ole. Mutta siis oma rikkinäisyyteni ei olisi ongelma, jos molemmat lapset olisovat kuin se terve lapsemme. Terveiden lasten vanhempien ei tarvitse olla täydellisiä ihmisiä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi ei ole ja onneksi En pärjäisi.
Olen onnellinen puolestasi. Minä luulin, että lapset ovat aina herkkiä ja helposti loukkaantuvia, mutta silti pojan ongelmaisuus on lyönyt ällikällä. Sen sijaan toinen lapsemme ei ole tippaakaan autistinen ja olen ihmeissäni, kun hän ei loukkaannu vaikka olen vajavainen.
ApOletko tullut ajatelleeksi että lapsesi on ehkä perinyt erityisyytensä juuri sinulta?
Niin? Mitä sitten?
En kyllä ikinä käyttäytynyt tuollalailla kuin hän. Koin kyllä äitini loukkaavana, mutta hän on oikeasti sitä ollutkin. Siis ei pyydä anteeksi kun pahoitti mieleni jne.
Ap
Äitisi varmaankin vain halusi iloisen lapsen, jonka kanssa voisi olla iloinen ja nauttia elämästä. Mutta ei sitä saanut. Niinhän sinäkin tuossa aloituksessa kirjoitit.
Nyt jumalauta aikuiset lopettakaa tuo tunnetaakan kaataminen lapsiin! Olkaa aikuisia ja ottakaa vastuu omasta iloisuudestanne.
Niin. Semmoista se on autistin kanssa. Ymmärrän kyllä sinua. Olen erityisopettaja. Lapselle pitää opettamalla opettaa, toistaa ja toistaa normaalia vuorovaikutusta ja vastavuoroisuutta. Älä syytä itseäsi koko ajan. Sinun ei tarvitse kävellä munankuorien päällä lapsesi takia. Lapsesi on opittava kestämään pettymyksiä vuorovaikutustilanteissa. Älä paapo liikaa, koska se kostautuu myöhemmin. Paljon toistoja ja kärsivällisyyttä tarvitaan, mutta sinun ei tarvitse eikä pidä olla täydellinen. Vaikka autisti ei voi neuropoikkeavuudelleen mitään, on hänellä kuitenkin myös vastuu omasta käytöksestä.
Alue: Aihe vapaa
Ja syy on se, että autistisen lapsen vanhemman pitää olla täydellinen. Jos vanhemmassa on yksikään virhe, autisti on heti kärsimässä siitä. En kestä olla autistisen lapsen vanhempi. Terveen lapsen vanhemmuus on superhelppoa siihen verrattuna