Minua ärsyttää "sanoittaminen".

Sanoititpa hyvin asian.

Ei kun oikeasti, minua ärsyttää myös miten tuota työnnetään nykyään joka paikkaan.

Eikö sanoittaminen aiemmin tarkoittanut sitä, että joku sanoittaa musiikkikappaleen eli tekee biisille sanat?

Noh, se nyt vaan on erittäin hyvä tapa lapselle opettaa tunneilmaisua. Aikuisista puhuttaessahan sanoittamista pitää korostaa vain, jos tunnereaktioissa on häikkää/ahdistaa tai masentaa.

Jaa.

Jep minua myös silloin kun sanoittamista tekee sitä osaamattomat. Helismaa ja Juice osasi homman.

Miksi ihmeessä tunteitaan pitäisi erityisesti sanoittaa? Eikö se riitä, että tuntee ja ilmaisee sen jollain tapaa - jos haluaa ja on aihetta. Aina ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä tunteitaan pitäisi erityisesti sanoittaa? Eikö se riitä, että tuntee ja ilmaisee sen jollain tapaa - jos haluaa ja on aihetta. Aina ei ole.

Jos ne tunnereaktiot on adekvaatteja, mikäs siinä. Mutta, jos ei osaa sanoa että vituttaa ja sen vuoksi mätkii muita ja viskoo tavaroita, niin olisiko parempi opetell sanomaan, että vituttaa?

Onko ihmiset jotenkin tyhmentyneet kun kaikki pitää paapattaa ja vatvoa ääneen? Olin hyvin tunteellinen jo lapsena enkä tarvinnut ketään vierelle lässyttämään itsestäänselvyyksiä.

Voimaannuimme tänään valtavasti, kun kokoustimme tiimityötilassa ja sanoitimme pitkän juoksun maantiekartan visiollemme ketterässä projektissa.

Mua ärsyttää myös todella paljon. Tähän liittyy myös vallankäytön elementti : niitä asioita ku sanoitetaan toisen puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Onko ihmiset jotenkin tyhmentyneet kun kaikki pitää paapattaa ja vatvoa ääneen? Olin hyvin tunteellinen jo lapsena enkä tarvinnut ketään vierelle lässyttämään itsestäänselvyyksiä.

Ai, et tarvitse ketään kertomaan, että "nyt sinua harmittaa, kun Tero otti puhelimesi."

On kyllä todella ällöttävä termi, varsinkin kun sitä tungetaan nykyään joka paikkaan.

Entä ”orkestroiminen”.

Sinua ärsyttää nyt ja se on O.K.

Ainakin omien lasteni kanssa huomasin, että joskus tuli "sanoitettua" ihan väärinkin. Yritin lässyttää "sinua nyt harmittaa, kun ei ehditty puistoon" ja kotona huomasin, että lapsi oli kylmissään. Siis noin esimerkiksi. Mistä h*lvetistä vanhempi tietää, miksi lapsi on huonolla tuulella? On varmaan tosi opettavaista lapselle, kun vanhempi alkaa höpöttää jotain ihan outoa. Siis jossain määrin ymmärrän tuon "sanoituksen", mutta niinhän sitä nyt on ennenkin tehty, jos vanhempi on yhtään ollut kontaktissa lapsen kanssa. Kuopuksen kanssa onneksi jo vähän relasin ja hänellä on ihan loistokkaat sosiaaliset taidot ja osaa ilmaista itseään. 

Sanoittaminen ja voimaantuminen.

🤮

Kuka vaatii (ehkä jopa pakotti?) ap:ta kuvailemaan tunteitaan, että siitä tuli noin paha mieli?

Vierailija kirjoitti:

Kuka vaatii (ehkä jopa pakotti?) ap:ta kuvailemaan tunteitaan, että siitä tuli noin paha mieli?

Varmaan minä. Yritin jutella (ex)mieheni kansa eilen asioista, mutta hän vain mökötti ja jurotti tyypilliseen tapaansa. En ikinä tiedä mikä vaivaa ja miksi kiukkuaa. Koitin saada puhumaan, mutta ei..

Vierailija kirjoitti:

Ainakin omien lasteni kanssa huomasin, että joskus tuli "sanoitettua" ihan väärinkin. Yritin lässyttää "sinua nyt harmittaa, kun ei ehditty puistoon" ja kotona huomasin, että lapsi oli kylmissään. Siis noin esimerkiksi. Mistä h*lvetistä vanhempi tietää, miksi lapsi on huonolla tuulella? On varmaan tosi opettavaista lapselle, kun vanhempi alkaa höpöttää jotain ihan outoa. Siis jossain määrin ymmärrän tuon "sanoituksen", mutta niinhän sitä nyt on ennenkin tehty, jos vanhempi on yhtään ollut kontaktissa lapsen kanssa. Kuopuksen kanssa onneksi jo vähän relasin ja hänellä on ihan loistokkaat sosiaaliset taidot ja osaa ilmaista itseään. 

Tämä! Olen tätä ilmiötä katsonut useamman vuoden vierestä, kun lähisukulainen "sanoittaa" lapsilleen ties mitä tuntemuksia ja mukulan naamasta jo näkee puolet ajasta että taas on mamma ihan vikaraiteilla. Vähän yrittänyt näistä varovasti sanoa, mutta kyseinen ihminen pitää itseään lastenkasvatuksen asiantuntijana ja ottaa herkästi itseensä joten eipä tuosta ole mitään valaistumisenhetkeä hänelle tullut. Välillä vaan mietin, että mitä lapsen päässä kulkee sillä hetkellä kun äiti taas väärintulkitsee ja selittää omiaan. Tuleeko paha mieli ja kokemus siitä, että häntä ei yhtään ymmärretä vai mitä. Hankala tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka vaatii (ehkä jopa pakotti?) ap:ta kuvailemaan tunteitaan, että siitä tuli noin paha mieli?

Varmaan minä. Yritin jutella (ex)mieheni kansa eilen asioista, mutta hän vain mökötti ja jurotti tyypilliseen tapaansa. En ikinä tiedä mikä vaivaa ja miksi kiukkuaa. Koitin saada puhumaan, mutta ei..

Miksi sinua kiinnostaa ex-miehesi tunnot? Ja miten se pakottaa sinut kuvailemaan omia tuntemuksiasi?