Koska teille tulee vauva? Mitä vastaatte?

Pillahda itukuun ja kysy haluaako kyselijä antaa muutaman tonnin lapsettomuushoitoja varten :)

Ei tietty toimi jos oikeati olette lapsettomuushoidossa ja aihe on arka.

"Ei ainakaan seuraavaan 9 kuukauteen"

"Jos tänään aloitetaan, niin 9 kuukauden päästä"

Hyvin on toiminut ;)

Kannattaa heittää jokin piikikäs vastakysymys. 

Jos sitä kymmenen vuoden päästä alkais suunnittelee.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 11:29"]

Lasta yritetty jo yli 2 vuotta, ja kyllä näitä ihmisiä (varsinkin sukulaisia) on edelleen jatkuvasti jotka tulee taputtelemaan vatsaa ja kyselee että "koskas teidän kodissa tömitelee pikkujalkoja". En jaksa enää hymyillä ja kierrellä, nyt olen kuluneen kuukauden aikana töksäyttänyt kahdelle sukulaismammalle että "lapsettomuushoidoissa ollaan oltu jo vuosi, kiitos kysymästä". Rumasti sanottu, tiedän, mutta kun ei vaan aina jaksa samoja kysymyksiä samoilta ihmisiltä.

[/quote]

Vastauksessasi ei ollut mitään rumaa.

mä vastaan aina, että enpäs kuule tiedä. ja yleensä vaihdan aihetta. 

mun mielestä on, kuten joku kommentoikin jo aiemmin, todella tökeröä tätä udella. yllättävän nuoretkin sitä tekevät, ja aika julkisesti kaveripiirin kuulen. ei siis ole pelkkä höpsähtäneiden sukulaisten juttu. ikävä kyllä. 

ja sit tällä näköjään piinataan miehiäkin:

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/09/24/koskas-poika-aiot-lapsen-hankkia

Sanottu jokunen vuosi jo että "voi kun me ollaan niin nuoria vielä että kyllähän tässä vielä oikein hyvin ehtii" :D Kukaan ei kehtaa viitata meidän ikään tuon kommentin jälkeen, vetää aika sanattomaksi voin kertoa.

terv. pariskunta (41 ja 42 vee) :DDD

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 11:29"]

kyselee että "koskas teidän kodissa tömitelee pikkujalkoja".

[/quote]

Kaveri vastasi kerran tuohon että sitten vasta ne pikkujalat tömisee kun me otetaan muutama lyhytkasvuinen henkilö palvelijoiksi.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 11:36"]

Minä vastaan että "minä haluaisin kyllä mutta mies ei, ainakaan vielä." Minullekin kipeä asia ja ennen vastasin juurikin etten halua. Nyt olen alkanut sanomaan niin kuin asia on ja loppuu kyllä kyselyt.

[/quote]

Ääh, voi että tuo on ärsyttävää meidän puolesta, jotka ei oikeasti haluta! Sun kaltaiset valehtelijat aiheuttaa sitten sen, että "en halua" tarkoittaa todella monille kuitenkin "haluan myöhemmin", ja kysely ja reagointi on sitten sen mukaista. Jos "en halua" olisi aina oikeasti "en halua", niin sitä uskottaisiin, eikä asiasta jankattaisi kerta toisensa jälkeen. "Näääh haluat kuitenkin, et vaan myönnä. Ootko katkera kun et saa lasta" jne.

Eli pliis ihmiset, älkää käyttäkö tuota tekosyytä jos oikeasti kuitenkin lapsen haluatte, keksikää jotain muuta. Tuo on raukkamaista.

... Niin ja itse sanon uteluihin että en yhäkään halua. Yhdelle tädille, joka on jankannut samaa asiaa koko hedelmällisen ikäni (oon nyt 35v) eikä juurikin millään usko että en halua = en halua, aloin sanoa jo 25 vuotiaana että enhän minä nyt hyvänen aika enää, oon ihan liian vanha siihen :D. 

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 11:21"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 11:14"]

Miksi sitä ei vain voi sanoa, että yritetty/yritetään koko ajan, mutta ei ole viellä tärpännyt. Miksi asiaa salataan/hävetään? Loppuu kysely, kun kertoo totuuden.

[/quote]

En mä usko, että sitä hävetään, mutta monille asia on kipeä eikä siitä halua sen takia välttämättä puhua muille.

[/quote]

Niin. Sitä pelätään, että kyselijä alkaa voivottelemaan ja säälimään ja sitten yrittää tehdä keskustelua aiheesta, joka on niin kipeä, että että ihan jokaisen vastaantulijan tai hyvänkään ystävän kanssa ei halua repiä niitä asioita esille. Me yritimme lasta kaksi vuotta, nyt olen raskaana viikolla 19. Kyllä se oli kipeä asia, kun lasta ei alkanut kuulua. En kyennyt puhumaan asiasta kuin kälylle ja yhdelle ystävälle, jotka myös kohdanneet saman ongelman. Muille kyselijöille sanoin aika tylysti, että on minun ja mieheni oma asia, miten elämämme järjestämme. Jopa teeskentelin,  että emme ehkä halua lapsia, mikä ei ollut totta. Asia oli vaan niin kipeä, etten kestänyt keskustella siitä kenen kanssa vaan.

Toi utelu on kyllä niin rasittavaa.. Me ollaan kans kolmekymppinen pariskunta ja vuosi ollaan lasta kohta yritetty. Naimisissa ollaan oltu 3,5 vuotta ja uteluita on tullut oikeastaan siitä lähtien tasaiseen tahtiin. Ensin vastasin uteluihin, että "saa nähdä" tai että "tulee, jos on tullakseen", mutta sitten aloin vaan kertomaan rehellisesti, että yrityksistä huolimatta ei ole raskaus onnistunut. Se on hiljentänyt suurimman osan kyselijöistä ja sitten alkaa se pahoittelu, että "anteeksi kun utelin, en voinut tietää". En kyllä halua mitään sääliä keneltäkään, etenkään sellaisilta joilla ei ole mitään tilannetajua. Nyt kun lapsettomuustutkimukset starttaavat ensi viikolla, niin en vaan halua enää kenenkään tulevan kyselemään asiasta, ihan tarpeeksi stressaavaa muutenkin ja ennen kaikkea surullista.

Minulla leikattu kohtu syövän takia, en vaan viitsi kamalasti mainostaa sitä ihmisille sääliryöpyn pelossa ja koska se on oma asiani, joten rasittaa ihan helvetisti kun moni kyselee että eikö olisi jo aika kun olen kolmekymppinen. Mieheni vielä sellainen joka ei voi edes sietää lapsia joten on iloinen ettei meillä niitä ole eikä tule. Minua ei enää haittaa mutta minusta tuo on yhtä henkilökohtainen kysymys kuin että mikä sun kk-palkkasi on tai että millaista kakkaa suolestasi tuli tänään :/

Mä olen ruvennut tylyksi. Sanon aina, että en TODELLAKAAN aio vastata tuollaiseen. Kyllä ärsyttää!

Vastaan että ei ehkä koskaan. Meillä kyse toisesta lapsesta, pahin utelu jo laantunut kun lapsi 'jo' 3.5v eikä sisaruksesta tietoakaan. Varmaan menettäneet jo toivon kohdallamme. Sitten kun mies on steriloitu niin voi sanoa asian suoraan että olemme pitäneet huolta ettei enää tule.

Mä sitten taidan edustaa näitä, joille asia todella on kipeä. Mua todella loukkaa, kun tätä udellaan. Meillä selvitellään lapsettomuuden syytä... Vitsi, kun ihmiset tietäisivät! Joku sanoi joskus: Ole aina ystävällinen. Jokaisella on taistelunsa, josta sinä et tiedä mitään. On kuulkaa niin totta.

Mä ainakin sanoisin, että en halua vauvaa. Sain esikoiseni 35-vuotiaana, joten kai siitä joku ehti kysyäkin. En halunnut lasta niin miksi en ois voinu sitä kysyjälle sanoa. Sitten mieli aikanaan muuttui.

alahuuli väpättäen vastaan että ei ehkä koskaan ja purskahdan itkuun ja mumisen jotain lapsettomuudesta. kyllä loppuu utelut!

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 11:27"]

"Enpä kyllä YHTÄÄN tiedä", "Entäs teille?"

[/quote]

Heh, tää on hyvä. Etenkin jos kyselijä on iäkkäämpi naisihminen.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 11:16"]Yleensä vastaan yhtä törkeästi takaisin että mitä se sulle kuuluu? Kun ei menny hyvällä perille niin sitten noin
[/quote]

Etkö loukkaa ihmisillä tuolla tavalla????

Meillä oli lapsen saaminen vaikeaa, kävimme tutkimuksissa ja hoidoissakin ennen kuin tärppäsi luomusti. Toisin kuin monilla, mun tapa käsitellä asiaa oli puhua siitä hyvinkin avoimesti. Oli onneksi ympärillä sellaisia ihmisiä, joiden kanssa oli ihan luontevaa jutella. Mutta ymmärrän tosi hyvin, että asia voi olla niin kipeä, ettei siitä halua kenellekään puhua. Vaikka olin asian suhteen muuten avoin, miehen suvulle ei hiiskuttu lapsiasiasta sanaakaan. Ei vaan oltaisi jaksettu sitä kauhistelua ja voivottelua. Yksi mamma oikeasti alkoi mulle selittää, miten ei yhtään voi ymmärtää, kun sukulaisensa x ja y ei hanki lapsia, vaikka on olleet pitkään yhdessä ja rahaakin riittää. Oikein suu vaahdossa selitti, miten kamalan itsekkäitä nämä ihmiset on, kun haluaa vaan matkustella. Tilanne oli tosi absurdi, sillä mun ja mieheni elämäntilanne oli ihan yksi yhteen näiden paheksunnan kohteiden kanssa. En sittten viitsinyt todeta, että ehkä nää toisetkin on lapsettomuushoidoissa, mutta ei ehkä sun empatiakyvyllä ja tilannetajulla varustetulle ihmiselle halua siitä tiedottaa.