Koska teille tulee vauva? Mitä vastaatte?

Mä olen ottanut tavaksi esittää vastakysymyksen. "Oletko ajatellut, että tuollaisen kyseleminen voi olla todella loukkaava ihmisille, jotka kärsivät lapsettomuudesta?"

En halua lapsia ja olen sanonutkin sen ihmisille, mutta jos kysely jatkuu niin vedän ihan surutta tuon lapsettomuuskortin hihasta. Loppuu kyselyt. Ei se niille kuulu muutenkaan. Läheiset onneksi on tajunneet, että lapsia ei ole tulossa ilman sen suurempaa jankkaamistakin.

Kyllä siitä kerrotaan sitten jos on tulossa.

Yleensä vastaan yhtä törkeästi takaisin että mitä se sulle kuuluu? Kun ei menny hyvällä perille niin sitten noin

Sitten ku alkaa seisomaan.

Vastaisin varmaan jotain että "saapa nähdä, ei ole vielä ajankohtaista ollut" / "jaa-a, katsotaan jos joskus tulee" / "mistäs sitä tietää, voishan sitä joskus tullakin" / "voi, ei olla ehditty vielä miettiä ollenkaan". Ja hymyilisin päälle huvittuneen näköisenä, että kaikkea sä kyseletkin.

Yksi tuttu aina vain tokaisi, että ei kaikki saa lapsia. Loppui kyselyt. Lopulta heille kyllä siunaantui ihana vauva. :)

Ärsyttäisi kyllä tuollaiset kyselijät! Aloittaja, puoli vuotta ei ole vielä ollenkaan pitkä aika, paljon toivoa on että teillä tärppää! :)

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 11:14"]

Miksi sitä ei vain voi sanoa, että yritetty/yritetään koko ajan, mutta ei ole viellä tärpännyt. Miksi asiaa salataan/hävetään? Loppuu kysely, kun kertoo totuuden.

[/quote]

En mä usko, että sitä hävetään, mutta monille asia on kipeä eikä siitä halua sen takia välttämättä puhua muille.

Vastaan että 29.5.2026

"Enpä kyllä YHTÄÄN tiedä", "Entäs teille?"

Multa ei kyllä kukaan ole ikinä kysynyt moista (vielä). Todella tahditon kysymys. Omassa suvussani on paljon ihmisiä, jotka eivät lasta ole halunneet ja joitain, jotka eivät ole saaneet, siksi varmaan kaikki osaavat pitää mölyt mahassaan ja arvuutella ihan vaan keskenään. Miehen suku sitten voikin olla asia erikseen, ollaan oltu naimisissa vasta kuukausi ja jotkut ovat pälyilleet jo mun mahaa. Mutta ei, lapsia ei ole näiltä näkymin tulossa ehkä koskaan, ja näin se asia on varmaan ensimmäiselle kysyjällekin esitettävä.

Lasta yritetty jo yli 2 vuotta, ja kyllä näitä ihmisiä (varsinkin sukulaisia) on edelleen jatkuvasti jotka tulee taputtelemaan vatsaa ja kyselee että "koskas teidän kodissa tömitelee pikkujalkoja". En jaksa enää hymyillä ja kierrellä, nyt olen kuluneen kuukauden aikana töksäyttänyt kahdelle sukulaismammalle että "lapsettomuushoidoissa ollaan oltu jo vuosi, kiitos kysymästä". Rumasti sanottu, tiedän, mutta kun ei vaan aina jaksa samoja kysymyksiä samoilta ihmisiltä.

Tiedän tunteen, jonka kysymys aiheuttaa. Lapsettomuutta oli takana muutama vuosi, lopulta tehtiin tutkimuksia ja hoitojakin. Sitten muutamat mammat ottivat asiakseen sen, että minun pitäisi tehdä lapsia. Itkua pidättelin, kun samaan aikaan oli taas yksi hoito epäonnistunut.

Ei huvittanut sanoa mitään lapsettomuudestakaan, koska siihenkin tuli tyhmiä kommentteja. "Sinähän olet vielä nuori." Ei se lohduttanut, kun vuodesta toiseen lasta ei kuulunut ja ikää vain karttui. Enkä jaksanut ajatusta, että olisi pitänyt jatkossa selostaa hoitojen kulkua. "Eikö vieläkään ole tärpännyt?"

Loppu hyvin, kaikki hyvin, lapsi tuli.

Minä vastaan että "minä haluaisin kyllä mutta mies ei, ainakaan vielä."

Minullekin kipeä asia ja ennen vastasin juurikin etten halua. Nyt olen alkanut sanomaan niin kuin asia on ja loppuu kyllä kyselyt.

me ollaan yritetty yli vuosi ja miehen kaveri kysyi "oletteko ajatelleet, haluatteko te lapsen?"  johon mies vastasi: "kuinka niin, haluatko antaa meille lapsen?" :D