Kertokaa muistoja siitä, kun olette kohdanneet julkkiksen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset kommentoivat, että julkkikset ovat tympeitä. Jos ette itse saisi olla rauhassa, vaan joku olisi koko ajan hänksättämässä ja pyytäisi nimmaria tai kuvaa, varmaan olisitte itsekin tympeitä.

 

Joo, ihan varmasti on hetkiä, kun tuohon väsyy ja saattaa olla tympeä. Ymmärrettävää. Mutta jos esim. tuo junanvaunu kertomus on totta niin sellainen ei kyllä ole yhtään ymmärrettävää. 

Tämä sattui kesällä nelisen vuotta sitten Tampereen ja Helsingin välillä.

Normaalitilanteessa yleensä huomautan tölvijälle ystävällisesti että kielenkäyttö tuntui pahalta. Nyt kun oli julkkis kyseessä, jotenkin jäädyin enkä ottanut häneen mitään kontaktia.

Kassaneiti myös mitä ilmeisimmin tunnisti Timon, sillä hän lähti nopeasti tekemään työtä käskettyä ja häätämään juurikin peränurkassa istunutta seuruetta pöydästä, jonka Timo itselleen halusi. Oman vuoroni tullessa kohdalle sain jo suuni auki ja huomautin kassalle, että vaunussa näytti olevan muitakin istuskelijoita, joilla ei ollut enää mitään syötävää edessään. Että miksi juuri tämä ryhmä käytiin häätämässä. No nyt oli kassan vuoro olla häpeissään.

Palattuani omaan vaunuun tein somepäivityksen asiasta. Sen verran pöllämistynyt ja surullinen Rautiaisen toiminnasta olin.

Tuollaisia välikohtauksia tapahtuu joka paikkakunnalla ihan arkisesti. Kun julkkis tekee niin, on se jotenkin vielä järkyttävämpää kun he myös aina edustavat jotakin ideologiaa. Oikeutta ei nähdä enemmän, sitä tehdään enemmän, ja itsestä kannattaa aloittaa.

Nousiko koko junavaunu taputtamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutaman kerran keikan jälkeen nimmari Michael Monroelta. Aina tosi ystävällinen.

Miksi tarvitsit monta nimmaria häneltä?

Varmaan siksi, että ne ovat kivoja muistoja ja toisaalta sillä tavoin pääsee lähempään kontaktiin mukavan ja kohteliaan ihmisen kanssa.

Olin itse kauhean nuorena jossakin kaupassa, jossa ei ollut itsepalvelua.  Pieni kauppa ja olin siellä oven suussa.   Tuttu, kaunis ääni kiinnitti huomion    -   ihan varmasti jokaisen huomion.   Moroen isä se siellä suoritti ostoksiaan.   Hänkin tunnettu ystävällisyydestään ja kohteliaisuudestaan.

Vastakkainen kokemus "äänestä" tuohon aikaan kenkäkaupasta, jossa joku nainen puhui sinänsä normaalilla volyymilla, mutta ääni vain kantoi joka kolkkaan ja oli hiukan "rääkyvä".  Lähde selvisi aikanaan.   Se oli kansallisteatterin Kyllikki Forsel, joka puhui arkiäänellään.  Sama kantavuus, mutta teatterissa jotenkin "rääkyvyys" putosi pois.   Käytös?  Ihan asiallista, ei mitään moittimista.

Oli erittäin seksikäs ja älykäs mies, ja yritti iskeä.

En kerro kuka. Koska tutut tunnistaisi.

Katajisto avoimesti yritti tulla juttelemaan Helsingissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset kommentoivat, että julkkikset ovat tympeitä. Jos ette itse saisi olla rauhassa, vaan joku olisi koko ajan hänksättämässä ja pyytäisi nimmaria tai kuvaa, varmaan olisitte itsekin tympeitä.

 

Joo, ihan varmasti on hetkiä, kun tuohon väsyy ja saattaa olla tympeä. Ymmärrettävää. Mutta jos esim. tuo junanvaunu kertomus on totta niin sellainen ei kyllä ole yhtään ymmärrettävää. 

Tämä sattui kesällä nelisen vuotta sitten Tampereen ja Helsingin välillä.

Normaalitilanteessa yleensä huomautan tölvijälle ystävällisesti että kielenkäyttö tuntui pahalta. Nyt kun oli julkkis kyseessä, jotenkin jäädyin enkä ottanut häneen mitään kontaktia.

Kassaneiti myös mitä ilmeisimmin tunnisti Timon, sillä hän lähti nopeasti tekemään työtä käskettyä ja häätämään juurikin peränurkassa istunutta seuruetta pöydästä, jonka Timo itselleen halusi. Oman vuoroni tullessa kohdalle sain jo suuni auki ja huomautin kassalle, että vaunussa näytti olevan muitakin istuskelijoita, joilla ei ollut enää mitään syötävää edessään. Että miksi juuri tämä ryhmä käytiin häätämässä. No nyt oli kassan vuoro olla häpeissään.

Palattuani omaan vaunuun tein somepäivityksen asiasta. Sen verran pöllämistynyt ja surullinen Rautiaisen toiminnasta olin.

Tuollaisia välikohtauksia tapahtuu joka paikkakunnalla ihan arkisesti. Kun julkkis tekee niin, on se jotenkin vielä järkyttävämpää kun he myös aina edustavat jotakin ideologiaa. Oikeutta ei nähdä enemmän, sitä tehdään enemmän, ja itsestä kannattaa aloittaa.

Nousiko koko junavaunu taputtamaan?

Miksi?   En ymmärrä tätä tyyppiä, joka ylvästelee sillä, että aukoo päätään kassaneidille ja tekee tyhmiä päivityksiään päälle päätteeksi someen.   Vastenmielinen ihminen, todella.    Kassaneiti toimi aivan oikein.

Koko vaunua ei tarvitse tyhjentää, ja joutilaat voivat mennä.  Yleensä muutkin joutilaat siinä vaiheessa tajuavat häipyä tai heitä voidaan häättää sitten ajan myötä.

Pienten ihmisten, työntekijöiden, mollaaminen ja vielä somessa, on alhaisinta mitä ihminen voi tehdä.

Sillä rehentely vielä sitäkin törkeämpää.

Missä oikein asut, ei se kummoista ole.

Menin tämän  kylän R-kioskiin ja kas Jone Nikula istui siellä. En voinut olla tuijottamatta. Hän katsoi vaan suoraan eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Menin tämän  kylän R-kioskiin ja kas Jone Nikula istui siellä. En voinut olla tuijottamatta. Hän katsoi vaan suoraan eteenpäin.

Älykäs pyrkyrihän se on.

Viimeeksi eilen näin Andy McCoyn.

Robinin olen nähnyt useimmin.

Robin tuo valon huoneeseen, hyvä jää voitolle.

Olen tavannut:

Ilkka Kanervan, Aira Samulinin, Maria Melinin, Tellervo ja Mauno Koiviston, Tarja Halosen, Arja Alhon, Karita Tykän, Anne Pohtamon, Tuula Portimon, Samu Haberin, Eino Grönin ja paljon muita. Tavallisia, vaatimattomia ja ystävällisiä. Syövät ja käyvät vessassa niin kuin muutkin. Mukavin tapaamani oli Paavo Väyrynen.

Valtosen Masa oli kerran Sokos Hotelli Vantaalla. Lupsakka kaveri ja hauskat jutut. Naurattaa vieläkin. Naisia pyöri kuumissaan ympärillä, sitä shöytä oli kiva vierestä seurata.

Michael Monroe keikan jälkeen. En päässyt teininä keikalle sillä olin viettämässä iltaa muualla eikä tainnut olla ikääkään. Pyysin kumminkin ystävääni että menisimme katsomaan jos saisimme edes vilauksen Michaelista keikan jälkeen, olin ja olen yhä suuri fani. Michael tuli, saimme yhteiskuvat vaikka oli kiireinen ja muisti vielä antaa meille taskustaan kortit nimikirjoituksilla. Olen kuullut että Michaelilla on aina taskussaan näitä kortteja, juurikin fanejen takia jotka saattavat pysäyttää hänet vaikka missä. Oikeaa fanejen huomioimista. Hän on hyvä tyyppi.

Parhaiten mieleen on jäänyt se, kun tapasin Freud Marx Engels & Jungin kitaristin Arto Pajukallion 90-luvulla. Hän tuli juttusille keikan jälkeen ensin hieman moittien, koska olimme kaverin kanssa keikalla riehuneet niin, että piuhat irtoili. Herrasmiehenä kuitenkin tarjosi tuopin ja juteltiin jonkin aikaa. Hän oli maanläheinen ja kohtelias, hyvä muisto jäi kohtaamisesta.

Älkää ny ihmisiä kaikki vaan on eri ikäisiä ja kokoisia . Paula tyttö kaupassa mainostaa kahvia ja missit vaatteita muotia. Elin keinoja vaan. 🥰

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset kommentoivat, että julkkikset ovat tympeitä. Jos ette itse saisi olla rauhassa, vaan joku olisi koko ajan hänksättämässä ja pyytäisi nimmaria tai kuvaa, varmaan olisitte itsekin tympeitä.

Se on ammatinvalintakysymys. Ja luonnekysymys, jotkut jaksaa olla ystävällisiä silti.

Vierailija kirjoitti:

Esa Pakarinen, oli autokaupan avajaisissa esiintymässä. Yritin pyytää nimmaria, mutta työnsi sivuun ja meni ällistelemään avattua konepeltiä joidenkin äijien kanssa. Meni kyllä lupsakan miehen imago pilalle.

Ylipäätään koomikot ja vastaavat on yleensä v-mäisiä ihmisiä. Mikähän siinäkin on?

Keväällä tapasin Sanna marinin yhdessä vaalitilaisuudessa torilla ja uskalsin pyytää nimmaria. Sanna hymyili ja sanoi niin nätisti ja katsoi syvälle silmiin että mulla notkahti polvet. En kehtaa sanoa mitä Sanna sanoi mutta kiva oli <3