Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mä en halua mennä enää töihin, jään mieheni elätiksi.
22.09.2014 |
Ekaksi haluaisin kysyä varsinkin sinulta, joka tuohduit heti otsikkoni luettuasi, että miksi tuohduit? (arvostan pohdiskelevaa, rehellistä vastausta).
Ja sen jälkeen haluan kertoa enemmän: viihdyn kotona. En ole laiska, enkä nosta/aio nostaa mitään yhteiskunnan tukia, mieheni lupautui elättämään minut. En arvota ihmisiä (itseänikään) ammatin tai aseman perusteella. Olen (yli)tunnollinen ihminen, joka stressaantuu työelämässä, mutta kun saan tehdä asioita omaan tahtiini, olen tehokas ja ahkera. Koti meillä on siisti, rakastan kotitöitä. En ole materialisti. En kuluta juuri mitään, vaatimaton elintaso sopii minulle oikeasti hyvin. Iloni elämääni saan ilmaisista asioista. Tykkään rauhallisesta, tavallisesta elämästä. Kodin siivoamisesta. Perheestäni huolehtimisesta. Ruoanlaitosta. Lukemisesta, lenkkeilystä, luonnossa liikkumisesta ja sen tarkkailemisesta, käsitöistä, ystävien tapaamisesta.
Mies käy töissä ja tykkää työstään. Häntä helpottaa, jos ei joudu osallistumaan kotitöihin. Hän on sanonut, että häntä ei haittaa pätkääkään, vaikka maksaa meillä asumisen ja ruoan, ja on luvannut että antaa minullekin rahaa kaikkeen mitä tarvitsen, jos haluan jäädä kotiin.
Aion siis jäädä kotiin.
Ja kiitos, ei tarvitse huolehtia siitä "mitä jos mieheni jättää minut/mieheni kuolee/en saa eläkettä". Nämäkin asiat on huomioitu, ja mikäli tällaiset jossittelut toteutuvat, tehdään sitten uusia ratkaisuja niiden mukaisesti. Nyt aion vihdoin ryhtyä elämään sellaista elämää, josta olen jo pitkään haaveillut.
Kommentit (178)
Onnea AP ihan vilpittömästi!
Meillä mies ei ikimaailmassa suostuisi siihen, että olisin kotona pelkästään. Hänelle teki tiukkaa jo se aika, jonka olin hoitovapaalla ja lapset menivtä hoitoon 1,5v ikäisenä (olin välissä töissä) ja seuraava meni 2v ikäisenä vaikka ikäeroa ei ole kuin 2v. Eli miehen vaatimuksesta olin 0,5v töissä raskaana ennen kuin seuraava syntyi. Mies ei jaksa sitä yhdellä palkalla kituuttamista ja haluaa, että minäkin tuon rahaa taloon. Meillä on yhteiset rahat ja tilit ym, siitä ei ole kyse, että riideltäisiin juuston puolikkaista, mutta hän haluaa elää huolettomasti ja ostaa mitä mieli tekee. Minulle kelpaisi yksinkertaisempikin elämä ja olisin onnellinen kotona.
Kotona olen aikaan saava, jos saan olla päivänkin kotona rauhassa, niin saan paljon aikaiseksi. Töissä vaativa työ ja jatkuva stressi vie sen työinnon ja tuntuu etten saa mitään tehtyä, lamaannun työtaakan alle. Voisin hyvin olla pelkästään kotiäiti. Muuten mies on hyvä ja ymmärrän hänenkin kantansa. Mutta voi että olen kateellinen ap:lle! Nauti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:02"]
Minä jäin olosuhteiden (sairaus, työttömyys) pakosta kotirouvaksi kolmikymppisenä. Nyt 8 v myöhemmin ja tevreempänä haluaisin töihin. Ei mitään mahdollisuuksia! Koulutusta on ja motivaatiota mutta ei kukaan halua ottaa töihin näin kauan "lorvinutta".
[/quote]
Älä siitä itseäsi syyllistä. Suomessa on suurtyöttömyys. Koulutetuille ja motivoituneille ei muutenkaan löydy töitä riippumatta siitä kuinka kauan on ollut työttömänä. Katso mitä tahansa ketjua täällä. Satoja hakemuksia, pari haastattelua, ei töitä. Toki jotkut saa mutta tuntuu, että se on enemmän sattuma kuin ansio.
Katsele edelleen valppaasti ympärillesi, ihan hyvin voi onnistaa. Ja ihan oman mielenvirkistyksen vuoksi voisit katsella mitä kursseja olisi tarjolla. Jos sellaiseen on muuten mahdollisuutta.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 12:50"]
Onnea AP ihan vilpittömästi!
Meillä mies ei ikimaailmassa suostuisi siihen, että olisin kotona pelkästään. Hänelle teki tiukkaa jo se aika, jonka olin hoitovapaalla ja lapset menivtä hoitoon 1,5v ikäisenä (olin välissä töissä) ja seuraava meni 2v ikäisenä vaikka ikäeroa ei ole kuin 2v. Eli miehen vaatimuksesta olin 0,5v töissä raskaana ennen kuin seuraava syntyi. Mies ei jaksa sitä yhdellä palkalla kituuttamista ja haluaa, että minäkin tuon rahaa taloon. Meillä on yhteiset rahat ja tilit ym, siitä ei ole kyse, että riideltäisiin juuston puolikkaista, mutta hän haluaa elää huolettomasti ja ostaa mitä mieli tekee. Minulle kelpaisi yksinkertaisempikin elämä ja olisin onnellinen kotona.
Kotona olen aikaan saava, jos saan olla päivänkin kotona rauhassa, niin saan paljon aikaiseksi. Töissä vaativa työ ja jatkuva stressi vie sen työinnon ja tuntuu etten saa mitään tehtyä, lamaannun työtaakan alle. Voisin hyvin olla pelkästään kotiäiti. Muuten mies on hyvä ja ymmärrän hänenkin kantansa. Mutta voi että olen kateellinen ap:lle! Nauti!
[/quote]
Ollaanko me naiset oikeasti näin laiskoja? Eikö me oikeastaan jakseta tätä elämänrytmiä? Jos ajattelen minun äitiäni ja minun mummoni, niin molemmat kävivät töissä. Hoitivat lapsia ilman pesukoneita, tietokoneita ja ilman sairauspäiviä kun lapset olivat kipeitä. Nyt katsotaan se että hoidetaan oma koti ja omat lapset työksi? Se on oma valinta jos hankkii lapsia, ja heitä pitää pystyy hoitamaan. Mutta ratkaisu ei ole se, että jäädään kotiin. Kuinka paljon rahaa heitetään hukkaan koulutuksiin jos oikeasti kaikki jäisivät kotiin? Meillä on hyvä koulutus ja loistavat lomat ja äityis-, vanhempain loma + hoitovapaat. Mitä tarvitaan lisää?
Miksi meitä pitäisi kouluttaa jos suurin tavoite on että saa jäädä kotiin? Miksi yhteiskunta pitää rahoittaa lapsentekoa joka on ihan vapaehtoista?
Kasvatatatko myös lapsesi kotiäiti-malliin? Siis, että pojat kouluun ja ammattiin ja tytöt kotiäideiksi? Oma esimerkki on muuten paras kasvattaja.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 13:04"]
Kasvatatatko myös lapsesi kotiäiti-malliin? Siis, että pojat kouluun ja ammattiin ja tytöt kotiäideiksi? Oma esimerkki on muuten paras kasvattaja.
[/quote]
Tai sitten hänellä on vain poikia jota kasvatetaan siihen, että heidän tulee tuoda leivän pöydälle. Burn outin riskillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 12:30"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 12:20"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 10:50"]
Kodin hoitaminen, kaupassa käyminen, lasten laittaminen kouluun ja ruoan laittaminen ovat kaikki asioita, joita työssäkäyvät ihmiset hoitavat työnsä ohessa. Ei niitä varsinaiseksi työksi voi kutsua.
[/quote]
Eli naiset hoitavat. Siksi niitä ei kutsuta työksi. Naisten on aina oletettu tekevän tämän kaltaiset työt ilmaiseksi. On ihan hyvä, että joku kyseenalaistaa tämän mallin ja jää rehellisesti kotiin tekemään niitä työtä, koska sitähän ne ovat.
Yritähän joskus saada vieras kodinhoitajaksi yhdeksi päiväksi ja mieti mitä hän siitä laskuttaa. Siitä näet suoraa sen työn arvon.
[/quote]
Edelleenkin, on kaksi eri asiaa mitä kotityön mahdollinen arvo on ja mitä siitä maksetaan. Kotiäidille siitä ei maksa muut kuin puoliso, korkeintaan, eikä takuulla markkinahintaa. Ellei ole ne sijoitusasunnot siellä taustalla rahaa jauhamassa.
[/quote]
Totta kai on eri asioita. Mutta kotityön arvoa ei voi mitätöidä sillä, että siitä ei ole varaa maksaa. Ei voi sanoa, että sitä tekevä on loinen ja elää muiden kustannuksella. Siksi se vertaus maksamisesta.
Olen samaa mieltä jonkun jo kirjottaneen kanssa, että ehkäpä ITSE ja VAPAAEHTOISSTI kotiäidit voisi jättää kouluttamatta. Tarkoitan lähinnä korkeakoulu-yliopistotasoa. Ehkäpä pakollinen kotitalouskoulu ja tiettty asu? Kaikille hyvä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 12:40"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 12:34"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:59"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:43"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:41"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:38"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:14"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:06"]
Kaksi vuotta olin mieheni elätti ja olen varma että aivot surkastuivat tuona aikana käytön puutteesta. En halua enää palata samaan vaikka rahasta ei kyllä ollut sinänsä puute. Tienaan itse rahani ja säästän itse itselleni mukavat säästöt jolla teen mitä itse haluan.
En voi käsittää sitä että joku jaksaa olla pienissä kotipiireissä kokio elämänsä. Jokainen kuitenkin tyylillään, ei ole minulta pois.
[/quote]
Mielestäsi ei siis ole muita vaihtoehtoja kuin työelämä tai pienet kotipiirit? Mun äitini meidän lasten kasvettua alkoi tekemään vapaaehtoistyötä, harrasti entistä innokkaammin kulttuuria, matkusteli ja nautti ihan täysillä elämästään.
[/quote]
Sanoin etten käsitä sitä että joku jaksaa olla pienissä kotipiireissä koko elämänsä. Viettikö äitisi pienissä kotipiireissä koko elämänsä?
[/quote]
Onko ap sanonut aikovansa viettää koko loppuelämänsä pienissä kotipiireissä? Tai joku muu tässä ketjussa?
[/quote]
Aivan, tavallisesta työelämästä poissaoleminen ei tarkoita sitä, että on vain kodin piirissä. Voi harrastaa, voi tehdä vapaaehtoistyötä. Osallistua voi niin monilla tavoilla.
[/quote]
No minä olin. En väittänyt että kaikki töidtä poisjäävät ovat. Sanoin etten käsitä kuka jaksaa koko elämänsä sitä mitä minulla oli. Te käsitätte pahantahtoisesti asiat nurin kurin. Ei täällä toisessa päässäkään aivan vammaisia olla.
[/quote]
No se oli sinun valintasi. Mä en tunne ketään, joka olisi vain möllöttänyt kotinurkissa. Ne vuodet, kun itse olin lasten kanssa kotona, meillä oli lähes jatkuvasti jotain menoa. Useammin mä silloin kävin kaupungilla kahvilassa, museoissa, tapasin ystäviäni jne kuin nyt työelämään palattuani.
[/quote]
Ei muuten kiinnosta. Eikä kiinnosta äitisikään elämäntyyli. En puhunut niistä.
Puhuin omastani jota en jaksaisi pitkään, enkä tajua kuka muu jaksaisi paria vuotta pidempään.
[/quote]
Toimi sitten niin, että oma pääsi kestää äläkä mieti muiden päitä.
Toivottavasti ne isukit on niin hyvin tienaaavia, että pikkupetterit ja petriinat saavat myös joskus eläkettä. Ihana asia tuo kotiäitiys, mutta joskus tarvitsee myös järjellä ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 12:59"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 12:50"]
Onnea AP ihan vilpittömästi!
Meillä mies ei ikimaailmassa suostuisi siihen, että olisin kotona pelkästään. Hänelle teki tiukkaa jo se aika, jonka olin hoitovapaalla ja lapset menivtä hoitoon 1,5v ikäisenä (olin välissä töissä) ja seuraava meni 2v ikäisenä vaikka ikäeroa ei ole kuin 2v. Eli miehen vaatimuksesta olin 0,5v töissä raskaana ennen kuin seuraava syntyi. Mies ei jaksa sitä yhdellä palkalla kituuttamista ja haluaa, että minäkin tuon rahaa taloon. Meillä on yhteiset rahat ja tilit ym, siitä ei ole kyse, että riideltäisiin juuston puolikkaista, mutta hän haluaa elää huolettomasti ja ostaa mitä mieli tekee. Minulle kelpaisi yksinkertaisempikin elämä ja olisin onnellinen kotona.
Kotona olen aikaan saava, jos saan olla päivänkin kotona rauhassa, niin saan paljon aikaiseksi. Töissä vaativa työ ja jatkuva stressi vie sen työinnon ja tuntuu etten saa mitään tehtyä, lamaannun työtaakan alle. Voisin hyvin olla pelkästään kotiäiti. Muuten mies on hyvä ja ymmärrän hänenkin kantansa. Mutta voi että olen kateellinen ap:lle! Nauti!
[/quote]
Ollaanko me naiset oikeasti näin laiskoja? Eikö me oikeastaan jakseta tätä elämänrytmiä? Jos ajattelen minun äitiäni ja minun mummoni, niin molemmat kävivät töissä. Hoitivat lapsia ilman pesukoneita, tietokoneita ja ilman sairauspäiviä kun lapset olivat kipeitä. Nyt katsotaan se että hoidetaan oma koti ja omat lapset työksi? Se on oma valinta jos hankkii lapsia, ja heitä pitää pystyy hoitamaan. Mutta ratkaisu ei ole se, että jäädään kotiin. Kuinka paljon rahaa heitetään hukkaan koulutuksiin jos oikeasti kaikki jäisivät kotiin? Meillä on hyvä koulutus ja loistavat lomat ja äityis-, vanhempain loma + hoitovapaat. Mitä tarvitaan lisää?
Miksi meitä pitäisi kouluttaa jos suurin tavoite on että saa jäädä kotiin? Miksi yhteiskunta pitää rahoittaa lapsentekoa joka on ihan vapaehtoista?
[/quote]
Mistäpä sitä parikymppisenä tietää, mitä haluaa, mitä jaksaa. Itse kävin korkeakoulut, kun niin nyt vaan on tapana tehdä. Jos minulla olisi parikymppisenä ollut tämänhetkinen tieto asioista, olisin kouluttautunut aivan toiselle alalle, alalle, joka olisi mahdollistanut myös itsenäisen työn vaikka kotoa käsin. Ihmiset ovat erilaisia, myös työstä ajatellaan eri tavoilla. Kaikki eivät halua kahdeksasta neljään rytmiä tms. Itsekin voisin tehdä jotain vaikka kellon ympäri, mutta omilla ehdoillani.
Ihanaa, että nykyisin ihmiset yhä enemmän ovat tajunneet, että elämä on omissa käsissä, voi miettiä tavallisesta poikkeavia tapoja elää, ei enää ns. liukuhihnaelämää.
Olen tietysti kiitollinen hyvästä koulutuksestani, mutta toisaalta kritisoin sitä, että kouluaikanani ei ollut mitään ammatinvalinnanohjausta. Jos olisi ollut, olisin voinut saada aivan erilaisen suunnan elämälleni.
En uskaltaisi, jos mies sairastuu tai joutuu työttönäksi niin siinä sitten oltaisiin... Ei ikinä kannata jättää kaikki marjat yhteen koriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömyys on yleensä rajattu aika. Suurin osa löytää työpaikan 6 kuukauden sisällä ja sitten toinen ryhmä 2 vuotta. Pitkä työttömyys jakso on aika harvalla.
Kotirouvana ollaan sitten 15 vuotta. Laskepa siitä kumpi tulee kallimaksi?
On niin paljon muita vaihtoehtoja kuin siivota omaa kotia. Palkata siivoja (työllistät jotain), tehdä myyntni työtä, perhepäivähoitaja. Haastattelu työtä puhelimessa jne. Voi tehdä osa-aikaista työtä. Meillä on hyvät lomat, meillä on mahdollisuus jäädä kotiin sairaan lapsen kanssa (meidän oma vika jos emme vaadi toista osapuolta ottamaan oman vastuun tästä). Meillä on pitkä vanhempainloma jne.
Ihan sama onko se isä tai äiti joka jäisi kotiin. Se on laiskuutta. Kodinhoito ei ole työtä!
[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 09:32"]
Työttömyys on yleensä rajattu aika. Suurin osa löytää työpaikan 6 kuukauden sisällä ja sitten toinen ryhmä 2 vuotta. Pitkä työttömyys jakso on aika harvalla.
Kotirouvana ollaan sitten 15 vuotta. Laskepa siitä kumpi tulee kallimaksi?
On niin paljon muita vaihtoehtoja kuin siivota omaa kotia. Palkata siivoja (työllistät jotain), tehdä myyntni työtä, perhepäivähoitaja. Haastattelu työtä puhelimessa jne. Voi tehdä osa-aikaista työtä. Meillä on hyvät lomat, meillä on mahdollisuus jäädä kotiin sairaan lapsen kanssa (meidän oma vika jos emme vaadi toista osapuolta ottamaan oman vastuun tästä). Meillä on pitkä vanhempainloma jne.
Ihan sama onko se isä tai äiti joka jäisi kotiin. Se on laiskuutta. Kodinhoito ei ole työtä!
[/quote] Minun silmiini pistää aina tuo "kodinhoito ei ole työtä", mutta miksi se luetaan työksi, jos ja kun kodin ulkopuolinen palkattu ihminen tulee ja tekee ne samat kodin hommat, jotka kotona oleva toinen puoliso tekee ihan ilman palkkaa??????MIKSI noin? Helkkari, on se vaan kumma, että nuoriso väheksyy kodin kaikkia työläitä siisteys, järjestelyduuneja, koska joku helapää ei pidä niitä edes töinä, vaikka hiki valuu siinä missä ammattilaisellakin eli lähihoiturilla ihan palkkansa edestä!!!!! Jopa omien lasten hoito ei ole duunia, mutta jos keikkaat omat lapsesi perhepäivähoitoon, ja menet itse päiväkotiin tekemään samaa hommaa palkan edestä, niin lasten hoitaminen muuttuukin heti työksi. Veronmaksajien palkkaamana enimmäkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 09:20"]
En uskaltaisi, jos mies sairastuu tai joutuu työttönäksi niin siinä sitten oltaisiin... Ei ikinä kannata jättää kaikki marjat yhteen koriin.
[/quote]
Työttömyydestä puheen ollen. Meillä on varauduttu tuohonkin, mutta kaikenlaista on nähty.
Hienoja autoja, harrastuksia, taloa, reissuja ja juhlia on ollut tärkeää hankkia ja esitellä isolle joukolle. Sitten alkavat yt-neuvottelut ja siinä vaiheessa aletaan stressata, pitäisikö tässä alkaa säästää työttömyyttä varten. Paljastuukin, että siihen kulissiin ovatkin uponneet kaikki tulot. Ei ole edes terveysvakuutusta, saati tulonmenetystä varten. Melkoisella riskillä eletään. Ja mamma haihattelee haluavansa kotiäidiksi, perusteluna vain "koska muutkin".
Mitä tahansa ratkaisuja elämässä tekeekin, kannattaa turvata edellinen taso (kuten peleissä :), että pääsee takaisin sille, eikä putoa takaisin lähtökuoppaan.
Terv olinkohan nro 163.
Joskus joutuu nielemään ylpeytensä sillä terveys ei kasva puussa. SUOMESSAHAN ei ole vara sairastua, vanheta, olla pieneltä paikkakunnalta, yrittäjä siis pienyrittäjä, olla nainen, olla keskiIkäinen nainen, nainen joka on ollut useamman lapsen kanssa kotona ja siksi keskeyttänyt opinnot, eläkeläinen...
ei oo varaa eh, ei.
[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 21:43"]
[/quote] Minun silmiini pistää aina tuo "kodinhoito ei ole työtä", mutta miksi se luetaan työksi, jos ja kun kodin ulkopuolinen palkattu ihminen tulee ja tekee ne samat kodin hommat, jotka kotona oleva toinen puoliso tekee ihan ilman palkkaa??????MIKSI noin? Helkkari, on se vaan kumma, että nuoriso väheksyy kodin kaikkia työläitä siisteys, järjestelyduuneja, koska joku helapää ei pidä niitä edes töinä, vaikka hiki valuu siinä missä ammattilaisellakin eli lähihoiturilla ihan palkkansa edestä!!!!! Jopa omien lasten hoito ei ole duunia, mutta jos keikkaat omat lapsesi perhepäivähoitoon, ja menet itse päiväkotiin tekemään samaa hommaa palkan edestä, niin lasten hoitaminen muuttuukin heti työksi. Veronmaksajien palkkaamana enimmäkseen.
[/quote]
Koska oman huushollin hoitaminen ja omien lasten hoitaminen ei ole työtä. Se on elämäntapavalinta. Jos haluat ulkopuolisen tekemään sen, se on työtä, josta vastikkeeksi maksetaan palkkaa, kuten ihan mikä hyvänsä työ - rakentaminen, maalaaminen, muuraaminen, personal trainer, kirjanpitoapu, lumityöt, koirien ulkoilutus, hyttysten hätistely.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 12:28"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 12:11"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 10:32"]
Mitäs teet, jos miehesi kuolee tai tulee ero? Siis ihan käytännössä?
Kyllä 2010 -luvun naisen tulisi seistä omilla jaloillaan, eikä elää miehen siivellä. Tasa-arvoa kun on niin pitkään haettu, niin silti haetaan näitä kirsikoita kakun päältä.
[/quote]
Tasa-arvoa ei ole se, että niitä naisten perinteisesti tekemiä kotitöitä ei pidetä minään. Harvassa on ne miehet, jotka oikeasti työpäivän jälkeen innolla naisen apuna tiskaavat, pyykkäävät, kokkaavat, siivoavat ja lapsiperheissä hoitavat lapsia.
Nykyajan tasa-arvoa näyttää olevan se, että jaetaan perinteiset miesten työt mutta ei perinteisiä naisten töitä. Eli nainen ansaitsee itse elantonsa mutta tiskaa miehenkin astiat.
[/quote]
Kyllä meillä on arki kolmisenkymmentä vuotta jo toiminut niin, että tasatahtia hoidetaan kodin hommia. Mies on osannut pitää minun koulutustani ja työtäni arvossa ja arki kolmen lapsen kanssa on pyörinyt hienosti. Omassa ystäväpiirissä samanlainen tasavertainen malli on myös vallitseva. Todella ikävää, jos valtaosalla on edelleen tilanne toisenlainen. Suoraan sanoen, enpä olisi uskonut. Seuraava ajatus on, mistä se voisi johtua.
[/quote]
Tältäkin palstalta löytyy monta ketjua, joiden miehet ovat hyvä esimerkki. Vaimolle kuuluu koti ja mies touhuaa omiaan. Näyttää olevan ihan nykypäivää.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 12:50"]
Onnea AP ihan vilpittömästi!
Meillä mies ei ikimaailmassa suostuisi siihen, että olisin kotona pelkästään. Hänelle teki tiukkaa jo se aika, jonka olin hoitovapaalla ja lapset menivtä hoitoon 1,5v ikäisenä (olin välissä töissä) ja seuraava meni 2v ikäisenä vaikka ikäeroa ei ole kuin 2v. Eli miehen vaatimuksesta olin 0,5v töissä raskaana ennen kuin seuraava syntyi. Mies ei jaksa sitä yhdellä palkalla kituuttamista ja haluaa, että minäkin tuon rahaa taloon. Meillä on yhteiset rahat ja tilit ym, siitä ei ole kyse, että riideltäisiin juuston puolikkaista, mutta hän haluaa elää huolettomasti ja ostaa mitä mieli tekee. Minulle kelpaisi yksinkertaisempikin elämä ja olisin onnellinen kotona.
Kotona olen aikaan saava, jos saan olla päivänkin kotona rauhassa, niin saan paljon aikaiseksi. Töissä vaativa työ ja jatkuva stressi vie sen työinnon ja tuntuu etten saa mitään tehtyä, lamaannun työtaakan alle. Voisin hyvin olla pelkästään kotiäiti. Muuten mies on hyvä ja ymmärrän hänenkin kantansa. Mutta voi että olen kateellinen ap:lle! Nauti!
[/quote]
Anna kun arvaan. Sinä teet suurimman osan kotitöistä, ainakin ne ikävimmät ja raskaimmat. Viet ja haet lapset päivähoidosta. Ei käy kateeksi.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 10:24"]
Ja sen jälkeen haluan kertoa enemmän: viihdyn kotona. En ole laiska, enkä nosta/aio nostaa mitään yhteiskunnan tukia, mieheni lupautui elättämään minut. [/quote]
Et kai käytä mitään yhteiskunnan palveluita jos et kerran niitä halua "rakentaa"?
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 12:44"]
No tuskin kukaan kotiin haluava olisikaan niin hullu, että pyörisi vain kotinurkissa, kuten sinä olet tehnyt. Olisit tehnyt jotain muutakin, niin ei olisi ollut niin vaikeaa. Tai mennyt sitten aikaisemmin töihin, eihän kotona ole pakko olla kuin hyvin lyhyen ajan..vanhempainvapaastakin voi isä käyttää osan. Tuollaiset asiat on katsos juuri niin vaikeita kuin millaisiksi ne itse tekee. Enkä mäkään muuten tajua, miten joku voi olla pari vuotta kotiäitinä ja pyöriä ainoastaan kotinurkissa.
[/quote]
Mukavaa, että sinä tiedät minun olevan juuri sellainen ihminen joka tekee asiat itselleen vaikeaksi. Peräänkuuluttaisin pientä nöyryyttä sen suhteen, ettei oleta tietävän aivan kaikkea.