Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mä en halua mennä enää töihin, jään mieheni elätiksi.
22.09.2014 |
Ekaksi haluaisin kysyä varsinkin sinulta, joka tuohduit heti otsikkoni luettuasi, että miksi tuohduit? (arvostan pohdiskelevaa, rehellistä vastausta).
Ja sen jälkeen haluan kertoa enemmän: viihdyn kotona. En ole laiska, enkä nosta/aio nostaa mitään yhteiskunnan tukia, mieheni lupautui elättämään minut. En arvota ihmisiä (itseänikään) ammatin tai aseman perusteella. Olen (yli)tunnollinen ihminen, joka stressaantuu työelämässä, mutta kun saan tehdä asioita omaan tahtiini, olen tehokas ja ahkera. Koti meillä on siisti, rakastan kotitöitä. En ole materialisti. En kuluta juuri mitään, vaatimaton elintaso sopii minulle oikeasti hyvin. Iloni elämääni saan ilmaisista asioista. Tykkään rauhallisesta, tavallisesta elämästä. Kodin siivoamisesta. Perheestäni huolehtimisesta. Ruoanlaitosta. Lukemisesta, lenkkeilystä, luonnossa liikkumisesta ja sen tarkkailemisesta, käsitöistä, ystävien tapaamisesta.
Mies käy töissä ja tykkää työstään. Häntä helpottaa, jos ei joudu osallistumaan kotitöihin. Hän on sanonut, että häntä ei haittaa pätkääkään, vaikka maksaa meillä asumisen ja ruoan, ja on luvannut että antaa minullekin rahaa kaikkeen mitä tarvitsen, jos haluan jäädä kotiin.
Aion siis jäädä kotiin.
Ja kiitos, ei tarvitse huolehtia siitä "mitä jos mieheni jättää minut/mieheni kuolee/en saa eläkettä". Nämäkin asiat on huomioitu, ja mikäli tällaiset jossittelut toteutuvat, tehdään sitten uusia ratkaisuja niiden mukaisesti. Nyt aion vihdoin ryhtyä elämään sellaista elämää, josta olen jo pitkään haaveillut.
Kommentit (178)
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 10:32"]
Mitäs teet, jos miehesi kuolee tai tulee ero? Siis ihan käytännössä?
Kyllä 2010 -luvun naisen tulisi seistä omilla jaloillaan, eikä elää miehen siivellä. Tasa-arvoa kun on niin pitkään haettu, niin silti haetaan näitä kirsikoita kakun päältä.
[/quote]
Tasa-arvoa ei ole se, että niitä naisten perinteisesti tekemiä kotitöitä ei pidetä minään. Harvassa on ne miehet, jotka oikeasti työpäivän jälkeen innolla naisen apuna tiskaavat, pyykkäävät, kokkaavat, siivoavat ja lapsiperheissä hoitavat lapsia.
Nykyajan tasa-arvoa näyttää olevan se, että jaetaan perinteiset miesten työt mutta ei perinteisiä naisten töitä. Eli nainen ansaitsee itse elantonsa mutta tiskaa miehenkin astiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap!
Minulla on samanlainen haave, en tiedä vielä toteutuuko, nyt äitiyslomalla... :)
Paljonko miehesi tienaa ja montako lasta teillä on? Mitä tuttavat ovat tähän kommentoineet? Yleisin tyyli on: "etkö ole TÖISSÄ??!!!!! / mitä teet päivät / kuinka saat ajan kulumaan / olet elätti" ym "viisasta" olen kuullut ihmisten sanovan, kun serkkuni on kotirouvana.
Ai että, olispa ihanaa tehdä samoin: saisin keskittyä vain ja ainoastaan väitöskirjan tekoon, eikä kuten nyt, yritän tehdä sitä kaikki vapaa-ajat, työn ohessa. Kaikki sekin aika on nyt poissa perheeltä ja lapsilta. Olen kateellinen.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 10:50"]
Kodin hoitaminen, kaupassa käyminen, lasten laittaminen kouluun ja ruoan laittaminen ovat kaikki asioita, joita työssäkäyvät ihmiset hoitavat työnsä ohessa. Ei niitä varsinaiseksi työksi voi kutsua.
[/quote]
Eli naiset hoitavat. Siksi niitä ei kutsuta työksi. Naisten on aina oletettu tekevän tämän kaltaiset työt ilmaiseksi. On ihan hyvä, että joku kyseenalaistaa tämän mallin ja jää rehellisesti kotiin tekemään niitä työtä, koska sitähän ne ovat.
Yritähän joskus saada vieras kodinhoitajaksi yhdeksi päiväksi ja mieti mitä hän siitä laskuttaa. Siitä näet suoraa sen työn arvon.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:54"]
Minua aina ihmetyttää nämä millä elät jos mies kuolee tai tulee ero!
Siis jos sillä miehellä on varaa elättää yksin koko perhe niin varallisuuttakin on yleensä jonkun verran.
Jos minun mieheni kuolee niin jäähän minulle koti (velaton) ja puolet muusta omaisuudesta ettei ole pelkoa että nälkään kuolisi sillan alle.
Ja jos ero tulee niin koko omaisuus menee puoliksi niin sillä saan oman elämäni enemmän kuin järjestykseen ja sitten lähtisin opiskelemaan ja varmasti joskus jotain töitäkin löytyisi.
Eläke ei ole varma kenellekään tällä maailman menolla...
[/quote]
Perus-lapsiperheessä ei kylläkään ole ihan noin. On velkainen asunto eikä sen lisäksi juuri muuta. Lasten kulutus kasvaa mitä vanhemmaksi he tulevat ja normiperheen rahat toisen vanhemman ollessa kotona menee pääasiassa elämiseen. Eron tai puolison kuoleman jälkeen on toki se puolikas asunnosta, hyvä, mutta normaalisti se menee myyntiin ja puoliskot hankkivat omat, pienemmät asunnot. Lisäksi kotona olleella on mitä todennäköisimmin edessa paluu työelämään, mikä voi olla usealla tapaa vaikeaa monien kotivuosien jälkeen.
Toki palstan peruskotirouvatapauksillahan on aina puoli tusinaa sijoitusasuntoa jauhamassa rahaa eläkekassaan ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olis mustakin ihanaa olla kotona niin kauan, kun lapset on koululaisia. ihanaa olisi. keksisin vaikka mitä kivaa tekemistä päivisin ja varmasti hoitaisin ihan kaikki kotityöt, jolloin miehen ei tarvitsisi kuin käydä töissä. oi miten paljon vapaa-aikaa jäisi iltoihin, kun päivällä tekisi kaikki kotihommat... ihan nollatuloille ei itselläni ole varaa jäädä, mutta olen siirtynyt haaveilemaan osa-aikahommista. olen ollut nyt pari vuotta hoitovapaalla enkä haluaisi enää palata koulutusta vastaaviin, stressaaviin asiantuntijahommiin. tullaan näköjään vähemmälläkin toimeen. ja koko perhe voi hyvin, kun elämä on leppoisampaa. en minäkään jaksa murehtia "entäs jos" -skenaarioita. mulla on liian vahva usko siihen, että elämä kantaa ja asiat aina järjestyy :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valtasuhteet tuossa mietityttää. Mahdollisista hyvistä aikomuksista huolimatta, se joka vastaanottaa taskurahaa on rahan antajan armoilla. Rahamassin haltija määrää menon. Onko miehesi tajunnut tämän ja miten hän aikoo estää itseään väheksymästä sinua, kun olet hänestä riippuvainen?
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:13"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:01"]
Et halua jossitella, että mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Mutta sitä pitää jossitella, sanot että et tule hakemaan mitään tukia. Miten voit olla niin varma, kyllä tulet käyttämään terveydehoitopalveluita, kirjastoa ja uimahallia. Kävelet tiellä, käytät julkista liikennettä, käyt hammaslääkärissä. Lapsesi terveydenhuolto maksaa, ei sinun miehesi verot kata kaikkeä tätä, eli käytät tukiaisia. Käytät muitten veromaksajien varoja, kotona olemiseen. Ja, aika usein kotiäidit joutuvat hakemaan tukiaisia, viimeistään kansaneläkettä.
Muuten ei ärsytä, jos halutaan ylläpitää meidän hyvinvointi niin jokainen tekee töitä jos suinkin on mahdollista, sairaseläkkeet ja muut eläkkeet on ok. Mutta se että vain halutaan nauttia omasta hyvästä, ei tee sinusta hyvää ihmistä. Eli ajattelet vain itseäsi!
[/quote]
Ok, mietitään asiaa vielä vähän tarkemmin. Kun olen töissä, itseasiassa "kulutan yhteiskunnan rahoja" (työskentelen lähihoitajana, miettikääpä, kuka maksaa palkkamme!). Lisäksi, kun olen töissä, lapseni tarvitsee päivähoitoa. Vaikka maksammekin täyden hoitomaksun, sehän ei kata yhteiskunnalle lapseni hoidosta aiheutuvia kuluja lähimainkaan. Lapsen hoito maksaa oikeasti n. 1000 euroa/kk, ja me maksamme siitä n. 280 €/kk. Koulussa olevat lapset käyttävät aamupäivä- ja iltapäivähoitoa. Kun jään kotiin, itseasiassa säästän aika paljon yhteiskunnan varoja...
Toisekseen, jos nyt ajatellaan, että ketä ajattelen/ajattelenko vain itseäni, niin kotiinjäämisestäni olisi paljon hyötyä muillekin kuin itselleni. Jos ajatellaan myös muuta hyötyä kuin taloudellista... Esim. mieheni työmäärä vähentyisi (siis hänelle jäisi töidensä jälkeen aikaa olla perheensä kanssa ja levätä -> vähentää mm. burn outin riskiä yms.) Lapset saisivat nauttia vanhempiensa seurasta ja turvallisesta kodista ja yksinäisyytensä/yksin olonsa vähentyisi (kuinka paljon lasten yksinäisyydestä ja siitä aiheutuvista mahdollisista asioista aiheutuu yhteiskunnalle harmia ja kuluja pitkällä tähtäimellä?)
Ja vielä rahasta; onko minun oikeasti mitenkään mahdollista edes olla yhteiskunnalle tuottava? Kuinka monelle se oikeasti on edes mahdollista? Se, että käy töissä, ei tarkoita automaattisesti, että tuottaa yhteiskunnalle jotain.
Ei mitenkään niin yksioikoisia asioita, kuin ensiksi voisi luulla :)
ap
[/quote]
Kun olet kotona olet vain elätti, et osallistu veronmaksuihin. Se että sinä luulet säästäväsi, mutta tulet käyttämään esikoulut ja muut kunnaliset palvelut. Vaikka olet lähtihoitaja, sinusta on tuloja. Käytät enemmän rahaa joka tuo suomalaisille tuloja. Yhteiskunta pyörii eteenpän. vaikka tuntuu että et ole tuottava, olet sitä.
Miksi meidän pitää maksaa kaikki verot jotta sinä voin olla kotona hoitamassa sinun lapsia jonka olet itse hankkinnut. miksi meidän pitää maksaa sinun lapsesi koulutus, terveydenhoito jne?
Perustelut siihen, että mies ei sairastu BURN outin on ontuvaa. Koska kaikki maksetaan veroja, pystymme hoitamaan sairaustapaukset ja voi jäädä sairauseläkkeelle. Sinun kotona olo ei estä miehesi sairauksia. Hän voi kuitenkin stressista (elatusvelvollisuudesta) sairastuu. Hän voi jääda auton alle, hän voi saada aivoverenvuodon jne.
Toinen asia on sinun koulutus on maksanut yhteiskunnalle rahaa, se sinulta jää nyt kokonaan kuittaamatta.
Kolmas asia on esimerkki, eli sinun mielestä on hyvä opettaa lapsille että töitä ei tarvitse tehdä. Miten vastaat kun he ei halua mennä kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 12:11"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 10:32"]
Mitäs teet, jos miehesi kuolee tai tulee ero? Siis ihan käytännössä?
Kyllä 2010 -luvun naisen tulisi seistä omilla jaloillaan, eikä elää miehen siivellä. Tasa-arvoa kun on niin pitkään haettu, niin silti haetaan näitä kirsikoita kakun päältä.
[/quote]
Tasa-arvoa ei ole se, että niitä naisten perinteisesti tekemiä kotitöitä ei pidetä minään. Harvassa on ne miehet, jotka oikeasti työpäivän jälkeen innolla naisen apuna tiskaavat, pyykkäävät, kokkaavat, siivoavat ja lapsiperheissä hoitavat lapsia.
Nykyajan tasa-arvoa näyttää olevan se, että jaetaan perinteiset miesten työt mutta ei perinteisiä naisten töitä. Eli nainen ansaitsee itse elantonsa mutta tiskaa miehenkin astiat.
[/quote]
Kyllä meillä on arki kolmisenkymmentä vuotta jo toiminut niin, että tasatahtia hoidetaan kodin hommia. Mies on osannut pitää minun koulutustani ja työtäni arvossa ja arki kolmen lapsen kanssa on pyörinyt hienosti. Omassa ystäväpiirissä samanlainen tasavertainen malli on myös vallitseva. Todella ikävää, jos valtaosalla on edelleen tilanne toisenlainen. Suoraan sanoen, enpä olisi uskonut. Seuraava ajatus on, mistä se voisi johtua.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 12:20"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 10:50"]
Kodin hoitaminen, kaupassa käyminen, lasten laittaminen kouluun ja ruoan laittaminen ovat kaikki asioita, joita työssäkäyvät ihmiset hoitavat työnsä ohessa. Ei niitä varsinaiseksi työksi voi kutsua.
[/quote]
Eli naiset hoitavat. Siksi niitä ei kutsuta työksi. Naisten on aina oletettu tekevän tämän kaltaiset työt ilmaiseksi. On ihan hyvä, että joku kyseenalaistaa tämän mallin ja jää rehellisesti kotiin tekemään niitä työtä, koska sitähän ne ovat.
Yritähän joskus saada vieras kodinhoitajaksi yhdeksi päiväksi ja mieti mitä hän siitä laskuttaa. Siitä näet suoraa sen työn arvon.
[/quote]
Ja kyllä miehetkin osallistuu näihin. Ainakin minun mieheni, ja hän arvostaa minun palkkatyötäni yhtä paljon kuin hänen omaa työtä. EI se aina niin mene, että naiset tekevät kaikki kotityöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 12:20"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 10:50"]
Kodin hoitaminen, kaupassa käyminen, lasten laittaminen kouluun ja ruoan laittaminen ovat kaikki asioita, joita työssäkäyvät ihmiset hoitavat työnsä ohessa. Ei niitä varsinaiseksi työksi voi kutsua.
[/quote]
Eli naiset hoitavat. Siksi niitä ei kutsuta työksi. Naisten on aina oletettu tekevän tämän kaltaiset työt ilmaiseksi. On ihan hyvä, että joku kyseenalaistaa tämän mallin ja jää rehellisesti kotiin tekemään niitä työtä, koska sitähän ne ovat.
Yritähän joskus saada vieras kodinhoitajaksi yhdeksi päiväksi ja mieti mitä hän siitä laskuttaa. Siitä näet suoraa sen työn arvon.
[/quote]
Edelleenkin, on kaksi eri asiaa mitä kotityön mahdollinen arvo on ja mitä siitä maksetaan. Kotiäidille siitä ei maksa muut kuin puoliso, korkeintaan, eikä takuulla markkinahintaa. Ellei ole ne sijoitusasunnot siellä taustalla rahaa jauhamassa.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:59"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:43"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:41"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:38"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:14"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:06"]
Kaksi vuotta olin mieheni elätti ja olen varma että aivot surkastuivat tuona aikana käytön puutteesta. En halua enää palata samaan vaikka rahasta ei kyllä ollut sinänsä puute. Tienaan itse rahani ja säästän itse itselleni mukavat säästöt jolla teen mitä itse haluan.
En voi käsittää sitä että joku jaksaa olla pienissä kotipiireissä kokio elämänsä. Jokainen kuitenkin tyylillään, ei ole minulta pois.
[/quote]
Mielestäsi ei siis ole muita vaihtoehtoja kuin työelämä tai pienet kotipiirit? Mun äitini meidän lasten kasvettua alkoi tekemään vapaaehtoistyötä, harrasti entistä innokkaammin kulttuuria, matkusteli ja nautti ihan täysillä elämästään.
[/quote]
Sanoin etten käsitä sitä että joku jaksaa olla pienissä kotipiireissä koko elämänsä. Viettikö äitisi pienissä kotipiireissä koko elämänsä?
[/quote]
Onko ap sanonut aikovansa viettää koko loppuelämänsä pienissä kotipiireissä? Tai joku muu tässä ketjussa?
[/quote]
Aivan, tavallisesta työelämästä poissaoleminen ei tarkoita sitä, että on vain kodin piirissä. Voi harrastaa, voi tehdä vapaaehtoistyötä. Osallistua voi niin monilla tavoilla.
[/quote]
No minä olin. En väittänyt että kaikki töidtä poisjäävät ovat. Sanoin etten käsitä kuka jaksaa koko elämänsä sitä mitä minulla oli. Te käsitätte pahantahtoisesti asiat nurin kurin. Ei täällä toisessa päässäkään aivan vammaisia olla.
[/quote]
No se oli sinun valintasi. Mä en tunne ketään, joka olisi vain möllöttänyt kotinurkissa. Ne vuodet, kun itse olin lasten kanssa kotona, meillä oli lähes jatkuvasti jotain menoa. Useammin mä silloin kävin kaupungilla kahvilassa, museoissa, tapasin ystäviäni jne kuin nyt työelämään palattuani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on "valtasuhteet" tasapainossa eli mies ei ole kertaakaan (näiden 14 vuoden aikana kun olen kotiäiti ollut) marmattanut rahasta tai ollut joku diktaattori rahojen yliherra ;)
Meillä on oikeasti yhteiset rahat ja voin käyttää rahaa ihan niinkuin haluan eikä mitään erillislupaa tarvitse anoa.
Kumpikaan ei osta mitään oikeasti isoa ilman että siitä keskustellaan ja me molemmat olemme järkeviä talousihmisiä niin ei ole pelkoa että kaikki rahat hummattaisiin johonkin turhaan.
En koe olevani miehestäni riippuvainen koska olemme perhe ja meidän perhe toimii parhaiten näin eikä mieheni väheksy minua.
Jos on oikeasti hyvä ja rakastava mies joka kunnioittaakin vaimoaan niin ei tässä kumpikaan ole mitenkään toisen armoilla vaan ihan normaalia arkea eletään YHDESSÄ!
Täällä myös ERITTÄIN tyytyväinen kotirouva. Minulla on kyllä myös omaa säästettyä (13 vuotta hyvässä ammatissa) ja perittyä rahaa, siinä mielessä etuoikeutettu. Juuri nyt nautin kuitenkin tästä. Ammattitaitoa toki pidän yllä, joka nykyisin mahdollista ilman läsnäoloakin. Ja tietty työverkostot hanskassa. En aio olla kotiäiti lopun elämää.
Olemme perhe, jossa äiti 36v. isä 39v.(nyt töissä maailmalla, Singaporessa tarkemmin) ja maailman parhaat lapset 1v. poika 4v. tyttö.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 12:34"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:59"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:43"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:41"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:38"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:14"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:06"]
Kaksi vuotta olin mieheni elätti ja olen varma että aivot surkastuivat tuona aikana käytön puutteesta. En halua enää palata samaan vaikka rahasta ei kyllä ollut sinänsä puute. Tienaan itse rahani ja säästän itse itselleni mukavat säästöt jolla teen mitä itse haluan.
En voi käsittää sitä että joku jaksaa olla pienissä kotipiireissä kokio elämänsä. Jokainen kuitenkin tyylillään, ei ole minulta pois.
[/quote]
Mielestäsi ei siis ole muita vaihtoehtoja kuin työelämä tai pienet kotipiirit? Mun äitini meidän lasten kasvettua alkoi tekemään vapaaehtoistyötä, harrasti entistä innokkaammin kulttuuria, matkusteli ja nautti ihan täysillä elämästään.
[/quote]
Sanoin etten käsitä sitä että joku jaksaa olla pienissä kotipiireissä koko elämänsä. Viettikö äitisi pienissä kotipiireissä koko elämänsä?
[/quote]
Onko ap sanonut aikovansa viettää koko loppuelämänsä pienissä kotipiireissä? Tai joku muu tässä ketjussa?
[/quote]
Aivan, tavallisesta työelämästä poissaoleminen ei tarkoita sitä, että on vain kodin piirissä. Voi harrastaa, voi tehdä vapaaehtoistyötä. Osallistua voi niin monilla tavoilla.
[/quote]
No minä olin. En väittänyt että kaikki töidtä poisjäävät ovat. Sanoin etten käsitä kuka jaksaa koko elämänsä sitä mitä minulla oli. Te käsitätte pahantahtoisesti asiat nurin kurin. Ei täällä toisessa päässäkään aivan vammaisia olla.
[/quote]
No se oli sinun valintasi. Mä en tunne ketään, joka olisi vain möllöttänyt kotinurkissa. Ne vuodet, kun itse olin lasten kanssa kotona, meillä oli lähes jatkuvasti jotain menoa. Useammin mä silloin kävin kaupungilla kahvilassa, museoissa, tapasin ystäviäni jne kuin nyt työelämään palattuani.
[/quote]
Ei muuten kiinnosta. Eikä kiinnosta äitisikään elämäntyyli. En puhunut niistä.
Puhuin omastani jota en jaksaisi pitkään, enkä tajua kuka muu jaksaisi paria vuotta pidempään.
Niin ja osalla kotiäidistä on ihan omaakin varallisuutta.
Minä olen (valitettavasti) saanut perinnön ja sitten minulla on osakkeita joista saan osinkotuloja ja myyntivoittoja.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 12:40"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 12:34"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:59"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:43"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:41"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:38"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:14"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:06"]
Kaksi vuotta olin mieheni elätti ja olen varma että aivot surkastuivat tuona aikana käytön puutteesta. En halua enää palata samaan vaikka rahasta ei kyllä ollut sinänsä puute. Tienaan itse rahani ja säästän itse itselleni mukavat säästöt jolla teen mitä itse haluan.
En voi käsittää sitä että joku jaksaa olla pienissä kotipiireissä kokio elämänsä. Jokainen kuitenkin tyylillään, ei ole minulta pois.
[/quote]
Mielestäsi ei siis ole muita vaihtoehtoja kuin työelämä tai pienet kotipiirit? Mun äitini meidän lasten kasvettua alkoi tekemään vapaaehtoistyötä, harrasti entistä innokkaammin kulttuuria, matkusteli ja nautti ihan täysillä elämästään.
[/quote]
Sanoin etten käsitä sitä että joku jaksaa olla pienissä kotipiireissä koko elämänsä. Viettikö äitisi pienissä kotipiireissä koko elämänsä?
[/quote]
Onko ap sanonut aikovansa viettää koko loppuelämänsä pienissä kotipiireissä? Tai joku muu tässä ketjussa?
[/quote]
Aivan, tavallisesta työelämästä poissaoleminen ei tarkoita sitä, että on vain kodin piirissä. Voi harrastaa, voi tehdä vapaaehtoistyötä. Osallistua voi niin monilla tavoilla.
[/quote]
No minä olin. En väittänyt että kaikki töidtä poisjäävät ovat. Sanoin etten käsitä kuka jaksaa koko elämänsä sitä mitä minulla oli. Te käsitätte pahantahtoisesti asiat nurin kurin. Ei täällä toisessa päässäkään aivan vammaisia olla.
[/quote]
No se oli sinun valintasi. Mä en tunne ketään, joka olisi vain möllöttänyt kotinurkissa. Ne vuodet, kun itse olin lasten kanssa kotona, meillä oli lähes jatkuvasti jotain menoa. Useammin mä silloin kävin kaupungilla kahvilassa, museoissa, tapasin ystäviäni jne kuin nyt työelämään palattuani.
[/quote]
Ei muuten kiinnosta. Eikä kiinnosta äitisikään elämäntyyli. En puhunut niistä.
Puhuin omastani jota en jaksaisi pitkään, enkä tajua kuka muu jaksaisi paria vuotta pidempään.
[/quote]
No tuskin kukaan kotiin haluava olisikaan niin hullu, että pyörisi vain kotinurkissa, kuten sinä olet tehnyt. Olisit tehnyt jotain muutakin, niin ei olisi ollut niin vaikeaa. Tai mennyt sitten aikaisemmin töihin, eihän kotona ole pakko olla kuin hyvin lyhyen ajan..vanhempainvapaastakin voi isä käyttää osan. Tuollaiset asiat on katsos juuri niin vaikeita kuin millaisiksi ne itse tekee. Enkä mäkään muuten tajua, miten joku voi olla pari vuotta kotiäitinä ja pyöriä ainoastaan kotinurkissa.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:43"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:41"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:38"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:14"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:06"]
Kaksi vuotta olin mieheni elätti ja olen varma että aivot surkastuivat tuona aikana käytön puutteesta. En halua enää palata samaan vaikka rahasta ei kyllä ollut sinänsä puute. Tienaan itse rahani ja säästän itse itselleni mukavat säästöt jolla teen mitä itse haluan.
En voi käsittää sitä että joku jaksaa olla pienissä kotipiireissä kokio elämänsä. Jokainen kuitenkin tyylillään, ei ole minulta pois.
[/quote]
Mielestäsi ei siis ole muita vaihtoehtoja kuin työelämä tai pienet kotipiirit? Mun äitini meidän lasten kasvettua alkoi tekemään vapaaehtoistyötä, harrasti entistä innokkaammin kulttuuria, matkusteli ja nautti ihan täysillä elämästään.
[/quote]
Sanoin etten käsitä sitä että joku jaksaa olla pienissä kotipiireissä koko elämänsä. Viettikö äitisi pienissä kotipiireissä koko elämänsä?
[/quote]
Onko ap sanonut aikovansa viettää koko loppuelämänsä pienissä kotipiireissä? Tai joku muu tässä ketjussa?
[/quote]
Aivan, tavallisesta työelämästä poissaoleminen ei tarkoita sitä, että on vain kodin piirissä. Voi harrastaa, voi tehdä vapaaehtoistyötä. Osallistua voi niin monilla tavoilla.
[/quote]
No minä olin. En väittänyt että kaikki töidtä poisjäävät ovat. Sanoin etten käsitä kuka jaksaa koko elämänsä sitä mitä minulla oli. Te käsitätte pahantahtoisesti asiat nurin kurin. Ei täällä toisessa päässäkään aivan vammaisia olla.