Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mä en halua mennä enää töihin, jään mieheni elätiksi.
22.09.2014 |
Ekaksi haluaisin kysyä varsinkin sinulta, joka tuohduit heti otsikkoni luettuasi, että miksi tuohduit? (arvostan pohdiskelevaa, rehellistä vastausta).
Ja sen jälkeen haluan kertoa enemmän: viihdyn kotona. En ole laiska, enkä nosta/aio nostaa mitään yhteiskunnan tukia, mieheni lupautui elättämään minut. En arvota ihmisiä (itseänikään) ammatin tai aseman perusteella. Olen (yli)tunnollinen ihminen, joka stressaantuu työelämässä, mutta kun saan tehdä asioita omaan tahtiini, olen tehokas ja ahkera. Koti meillä on siisti, rakastan kotitöitä. En ole materialisti. En kuluta juuri mitään, vaatimaton elintaso sopii minulle oikeasti hyvin. Iloni elämääni saan ilmaisista asioista. Tykkään rauhallisesta, tavallisesta elämästä. Kodin siivoamisesta. Perheestäni huolehtimisesta. Ruoanlaitosta. Lukemisesta, lenkkeilystä, luonnossa liikkumisesta ja sen tarkkailemisesta, käsitöistä, ystävien tapaamisesta.
Mies käy töissä ja tykkää työstään. Häntä helpottaa, jos ei joudu osallistumaan kotitöihin. Hän on sanonut, että häntä ei haittaa pätkääkään, vaikka maksaa meillä asumisen ja ruoan, ja on luvannut että antaa minullekin rahaa kaikkeen mitä tarvitsen, jos haluan jäädä kotiin.
Aion siis jäädä kotiin.
Ja kiitos, ei tarvitse huolehtia siitä "mitä jos mieheni jättää minut/mieheni kuolee/en saa eläkettä". Nämäkin asiat on huomioitu, ja mikäli tällaiset jossittelut toteutuvat, tehdään sitten uusia ratkaisuja niiden mukaisesti. Nyt aion vihdoin ryhtyä elämään sellaista elämää, josta olen jo pitkään haaveillut.
Kommentit (178)
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 13:04"]
Kasvatatatko myös lapsesi kotiäiti-malliin? Siis, että pojat kouluun ja ammattiin ja tytöt kotiäideiksi? Oma esimerkki on muuten paras kasvattaja.
Ja kliseitä riittää... Miksi äitini ei hoida lehmiä vaikka mummulla niitä oli? Miksi miehen kaikki sisaret akateemisia, vaikka vanhemmat täysin kouluttamattomia? Voisiko joku ehkä joskus ajatella ihan omilla aivoilla. Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle vaikka tällä palstalla pitäisikin.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 13:10"]
Olen samaa mieltä jonkun jo kirjottaneen kanssa, että ehkäpä ITSE ja VAPAAEHTOISSTI kotiäidit voisi jättää kouluttamatta. Tarkoitan lähinnä korkeakoulu-yliopistotasoa. Ehkäpä pakollinen kotitalouskoulu ja tiettty asu? Kaikille hyvä...
[/quote]
Saako kuitekin käydä peruskoulun loppuun? Siellähän on sitä kotitalouttakin, eikä sitten tarvitse tuhlata siihen.
Aika hemmetin kalliiksi ovat tulleet ne kahden tutkinnon työttömät, joita tämäkin palsta vilisee. Ei toivoakaan mistään verotuloista.
T: kouluttamaton kotiäiti
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 12:59"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 12:50"]
Onnea AP ihan vilpittömästi!
Meillä mies ei ikimaailmassa suostuisi siihen, että olisin kotona pelkästään. Hänelle teki tiukkaa jo se aika, jonka olin hoitovapaalla ja lapset menivtä hoitoon 1,5v ikäisenä (olin välissä töissä) ja seuraava meni 2v ikäisenä vaikka ikäeroa ei ole kuin 2v. Eli miehen vaatimuksesta olin 0,5v töissä raskaana ennen kuin seuraava syntyi. Mies ei jaksa sitä yhdellä palkalla kituuttamista ja haluaa, että minäkin tuon rahaa taloon. Meillä on yhteiset rahat ja tilit ym, siitä ei ole kyse, että riideltäisiin juuston puolikkaista, mutta hän haluaa elää huolettomasti ja ostaa mitä mieli tekee. Minulle kelpaisi yksinkertaisempikin elämä ja olisin onnellinen kotona.
Kotona olen aikaan saava, jos saan olla päivänkin kotona rauhassa, niin saan paljon aikaiseksi. Töissä vaativa työ ja jatkuva stressi vie sen työinnon ja tuntuu etten saa mitään tehtyä, lamaannun työtaakan alle. Voisin hyvin olla pelkästään kotiäiti. Muuten mies on hyvä ja ymmärrän hänenkin kantansa. Mutta voi että olen kateellinen ap:lle! Nauti!
[/quote]
Ollaanko me naiset oikeasti näin laiskoja? Eikö me oikeastaan jakseta tätä elämänrytmiä? Jos ajattelen minun äitiäni ja minun mummoni, niin molemmat kävivät töissä. Hoitivat lapsia ilman pesukoneita, tietokoneita ja ilman sairauspäiviä kun lapset olivat kipeitä. Nyt katsotaan se että hoidetaan oma koti ja omat lapset työksi? Se on oma valinta jos hankkii lapsia, ja heitä pitää pystyy hoitamaan. Mutta ratkaisu ei ole se, että jäädään kotiin. Kuinka paljon rahaa heitetään hukkaan koulutuksiin jos oikeasti kaikki jäisivät kotiin? Meillä on hyvä koulutus ja loistavat lomat ja äityis-, vanhempain loma + hoitovapaat. Mitä tarvitaan lisää?
Miksi meitä pitäisi kouluttaa jos suurin tavoite on että saa jäädä kotiin? Miksi yhteiskunta pitää rahoittaa lapsentekoa joka on ihan vapaehtoista?
[/quote]
Olen tuon ekan viestin kirjoittaja.
En koe itseäni laiskaksi. Minulla on akateeminen koulutus ja olen vaativassa työssä, jossa pitäisi koko ajan pysyä ajan tasalla, kehittää uutta, lukea ja etsiä kotonakin tietoa, lisäkouluttautua jne. Vaikka teen 80% työviikkoa, niin tuntuu etten jaksa tätä kodin ja työn rumbaa ja sitä stressiä. (Työmääräkään ei vähenny vaikka teen 80% viikkoa, vaan palkka vain pienenee.) Koko ajan huono-omatunto, kun pitäisi siihen ja tähän palaveriin valmistautua ja lapsi pyytää pelaamaan muistipeliä. Tai että haluaisin viedän vasta just ja just tervehtyneen lapsen hoitoon, koska töissä hommat kasaantuu, ja tiedän että lapselle tekisi vielä lepopäivä hyvää. Tai kun joudun olemaan aamulla pois töistä neuvolan takia ja siispä illalla tekemään pidemmän päivän, jotta saan tunnit tehtyä. Ja silloin taas ilta lyhenee ja aika on lapsilta pois.
Ennen lasten saantia en todellakaan tiennyt kuin stressaavaa perheen ja työn yhdistäminen on. Ajattelin tuolloin vain uraa. Nyt olen liian ylikouluttautunut/kokenut ns. alempii hommiin, en niitä saa. Olen yrittänyt jo vuoden hakea ns. helpompiin tehtäviin, pari kertaa päässyt haastatteluun asti, jossa sitten ihmetelty, miksi haen noin hienosta ja haastavasta hommasta ns. huonompiin tehtäviin. Työttömäksikään en voi alkaa, koska mies ei tietenkään halua. Enkä itse halua vaihtaa näitä hommia siivoojan hommiin, siinä vasta koulutus menisi hukkaan ja joutuisin kuitenkin olemaan pois kotoa.
Joten kyllä haaveilen lottovoitosta ja kotiäitiydestä... Saisin päiväni kulumaan oikein hyvin kotiasioiden piirissä, tekisin käsitöitä ja myisin niitä pois (olen nytkin myynyt tutuille, mutta aikaa ei ole riittävästi, eikä siitä kuitenkaan niin paljon rahaa saisi, että voisi itsensä elättää). Harrastaisin liikuntaa, mihin nyt ei aika riitä. Nauttisin lapsistani kun ne siinä vielä ovat.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 13:30"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 13:04"]
Kasvatatatko myös lapsesi kotiäiti-malliin? Siis, että pojat kouluun ja ammattiin ja tytöt kotiäideiksi? Oma esimerkki on muuten paras kasvattaja.
Ja kliseitä riittää... Miksi äitini ei hoida lehmiä vaikka mummulla niitä oli? Miksi miehen kaikki sisaret akateemisia, vaikka vanhemmat täysin kouluttamattomia? Voisiko joku ehkä joskus ajatella ihan omilla aivoilla. Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle vaikka tällä palstalla pitäisikin.
[/quote]
[/quote]
koska yhteiskutna ei kestä näitä kotiäitejä monta. Siksi! Se että se on yhdelle hyvä juttu, niin se ei ole misään muodossa yhteiskunnalle hyvä juttu. Jos nainen jää kotiin, niin hän jää automaattisesti miehen armoille. Joo, ja nyt tulee se me yhdessä päätetään, meillä ei ole avioehtoa jne.
Jos ero tulee, niin saat toki puolet omaisuudesta. Mutta lähde sitten hakemaan töitä!
Ärsytti. Sen takia että mun mies on tehnyt saman valinnan eikä ole kysynyt multa yhtään sopiiko se mulle. Ei sovi, mutta milläs pakotat aikuisen töihin??
En oo sentään hakenut sille töitä, mutta työpaikkailmoituksia lähettelen sähköpostiin ja luen sille netistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä löysin kompromissin, ryhdyin perhepäivähoitajaksi. Lähdin pois laitosmaisesta päiväkodista. Palkka pieneni mutta kiire ja stressi vähenivät.
Haluan myös veroeiroillani osallistua yhteiskuntamme pyöritykseen. Mulla ei olisi pokkaa olla olematta työelämässä ja silti käyttää julkisia palveluja. Vaikka mies tienaisi kuinka paljon.
pph 45 vee, lto
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 10:34"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 10:32"]Mitäs teet, jos miehesi kuolee tai tulee ero? Siis ihan käytännössä? Kyllä 2010 -luvun naisen tulisi seistä omilla jaloillaan, eikä elää miehen siivellä. Tasa-arvoa kun on niin pitkään haettu, niin silti haetaan näitä kirsikoita kakun päältä. [/quote] Miten tämä liittyy tasa-arvoon, jos omasta halusta näin tekee?
[/quote]
Sitä, että edelleen yhteiskunnassa on olevinaan ok, että nainen jää kotiin ja heittäytyy miehen elätettäväksi. Mites, jos mies tekisi saman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:06"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 10:50"]Kodin hoitaminen, kaupassa käyminen, lasten laittaminen kouluun ja ruoan laittaminen ovat kaikki asioita, joita työssäkäyvät ihmiset hoitavat työnsä ohessa. Ei niitä varsinaiseksi työksi voi kutsua. [/quote]Mutta työtä ne ovat. Monet tekevät ne väsyneinä.
[/quote]
Mutta silti tekevät ne palkkatöiden ohella.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 12:40"]
Täällä myös ERITTÄIN tyytyväinen kotirouva. Minulla on kyllä myös omaa säästettyä (13 vuotta hyvässä ammatissa) ja perittyä rahaa, siinä mielessä etuoikeutettu. Juuri nyt nautin kuitenkin tästä. Ammattitaitoa toki pidän yllä, joka nykyisin mahdollista ilman läsnäoloakin. Ja tietty työverkostot hanskassa. En aio olla kotiäiti lopun elämää.
Olemme perhe, jossa äiti 36v. isä 39v.(nyt töissä maailmalla, Singaporessa tarkemmin) ja maailman parhaat lapset 1v. poika 4v. tyttö.
[/quote]
Oletko oikeasti kotirouva vai hoitovapaalla oleva (kotihoidontukea saava) äiti? Siinä on iso ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 10:41"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 10:32"]
Mitäs teet, jos miehesi kuolee tai tulee ero? Siis ihan käytännössä?
Kyllä 2010 -luvun naisen tulisi seistä omilla jaloillaan, eikä elää miehen siivellä. Tasa-arvoa kun on niin pitkään haettu, niin silti haetaan näitä kirsikoita kakun päältä.
[/quote]
Kuten aloituksessani sanoin (jos luit sen loppuun saakka), ei tarvitse huolehtia jossittelemalla. Miksi lykätä sellaista elämää, josta haaveilee, vain jossittelun vuoksi? Mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa. Mistä sitä tietää, elääkö edes tätä päivää loppuun.
Toisekseen, se, että "seisoo omilla jaloillaan", on minun mielestäni paljon muutakin kuin sitä että käy töissä kodin ulkopuolella. Mieheni käy töissä ja tuo perheeseen sitten tarvittavan rahan, mutta minä teen sitten paljon perheemme eteen; hoidan kodin, olen laittamassa lapsia kouluun ja otan heidät vastaan, huolehdin läksyistä, puhtaista vaatteista, haen ruoan kaupasta ja valmistan sen. Elääkö mieheni näissä asioissa sitten "minun siivelläni"? :)
Onko tasa-arvoa vain se, että molemmat tekevät täsmälleen samoja asioita? Eikö tasa-arvo voi mielestäsi toteutua myös niin, että molemmat tekevät töitä perheen eteen, mutta tehtävät on vaan jaettu sen mukaan, mitä kumpikin haluaa ja osaa tehdä? Ja jos se ei sinun mielestäsi käy, niin miksi ei?
No, vastaus kysymykseesi; jos tulee ero tai mieheni kuolee, sitten tietysti etsin töitä, jolla elätän itseni (ja lapsemme). Sitten ei ole vaihtoehtoja. Nyt on.
ap
[/quote]
Tiesitkös, että nykypäivänä niitä töitä ei ole ihan noin vain jaolla. Etenkin jos ehdit olla vuosia kotona, niin markkina-arvosi työmarkkinoilla on todella pohjalukemaa.
Ja jos tosiaan tukeudut vain tuohon, niin silloin et ole varautunut asiaan. Kun sanot, että asiaan on varauduttu, ajattelin sinun tarkoittavan esimerkiksi isoja säästötilejä ja sijoituksia, mutta jos se sinun "varautumisesi" on vain tuo "menen sitten töihin"...
Omilla jaloillaan seisominen tarkoittaa sitä, että et ole riippuvainen kenenkään muun tuloista, kuin omistasi. Jos elät jonkun toisen palkalla, et silloin seiso omilla jaloillasi. Olet täysin riippuvainen miehestäsi ja jos hän päättää lähteä, putoat tyhjän päälle.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 13:28"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 10:24"]
Ja sen jälkeen haluan kertoa enemmän: viihdyn kotona. En ole laiska, enkä nosta/aio nostaa mitään yhteiskunnan tukia, mieheni lupautui elättämään minut. [/quote]
Et kai käytä mitään yhteiskunnan palveluita jos et kerran niitä halua "rakentaa"?
[/quote]
Mitä yhteiskunnan paveluita käytät? Mieti nyt vähän. Ai niin, kun mies maksaa... Toivottavasti myös lastesi ja lastenlastesi eläkkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 13:06"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 13:04"]
Kasvatatatko myös lapsesi kotiäiti-malliin? Siis, että pojat kouluun ja ammattiin ja tytöt kotiäideiksi? Oma esimerkki on muuten paras kasvattaja.
[/quote]
Tai sitten hänellä on vain poikia jota kasvatetaan siihen, että heidän tulee tuoda leivän pöydälle. Burn outin riskillä!
[/quote]
Ja kääntöpuolena: poikien ei tarvitse tehdä kotona mitään, äiti ja siskot passaavat. Kyllä varmaan moni miniä sellaisesta myöhemmin kiittelee.
Ei kato tarvii HALUTA ap, ihan oma valinta. Järkevyydestä voi olla montaa mieltä. Oletko teini- tai peruskouluäiti kuitenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 13:37"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 13:10"]
Olen samaa mieltä jonkun jo kirjottaneen kanssa, että ehkäpä ITSE ja VAPAAEHTOISSTI kotiäidit voisi jättää kouluttamatta. Tarkoitan lähinnä korkeakoulu-yliopistotasoa. Ehkäpä pakollinen kotitalouskoulu ja tiettty asu? Kaikille hyvä...
[/quote]
Saako kuitekin käydä peruskoulun loppuun? Siellähän on sitä kotitalouttakin, eikä sitten tarvitse tuhlata siihen.
Aika hemmetin kalliiksi ovat tulleet ne kahden tutkinnon työttömät, joita tämäkin palsta vilisee. Ei toivoakaan mistään verotuloista.
T: kouluttamaton kotiäiti
[/quote]
Eikö työ kelpaa?
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 13:58"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:06"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 10:50"]Kodin hoitaminen, kaupassa käyminen, lasten laittaminen kouluun ja ruoan laittaminen ovat kaikki asioita, joita työssäkäyvät ihmiset hoitavat työnsä ohessa. Ei niitä varsinaiseksi työksi voi kutsua. [/quote]Mutta työtä ne ovat. Monet tekevät ne väsyneinä.
[/quote]
Mutta silti tekevät ne palkkatöiden ohella.
[/quote]
OMA valinta. Kuten miehenkin suhteen, lapset toki tulevat ilman omaa toivomusta tiettyyn perheeseen.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 14:11"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 13:58"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:06"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 10:50"]Kodin hoitaminen, kaupassa käyminen, lasten laittaminen kouluun ja ruoan laittaminen ovat kaikki asioita, joita työssäkäyvät ihmiset hoitavat työnsä ohessa. Ei niitä varsinaiseksi työksi voi kutsua. [/quote]Mutta työtä ne ovat. Monet tekevät ne väsyneinä.
[/quote]
Mutta silti tekevät ne palkkatöiden ohella.
[/quote]
OMA valinta. Kuten miehenkin suhteen, lapset toki tulevat ilman omaa toivomusta tiettyyn perheeseen.
[/quote]
Ja silti ne hoidetaan. Käsitätkö nyt mitä ajan takaa.
Nykypäivänä, kun on kodin laitteet ja vempaimet, on kotiäitiys pelkkää kotona makoilua. Toista oli ennen, kun ei ollut pesukoneita, tiskikoneita, kuivausrumpuja, kaikenmaailman keittiöelektroniikkaa helpottamassa ruoanlaittoa jne. Silloin kotiäitiys vielä olikin työtä, koitapa itse pärjätä kokonainen viikko ilman näitä laitteita. Voi tulla äkkiä työpaikkaa ikävä.
Mikään kotielämässä ei nykypäivänä ole niin raskasta, etteikö kotityöt hoituisi työn ohella. Kotirouvailu nykypäivänä on vain työn karttelua.
näin miehenä pakko sanoa että on todella miellyttävää tulla kotiin kun on ruoka
ja nainen ovella vastassa. ei kai tässä pitäisi olla mitään hernettä kummempaa,
kerran emme toimi näin olosuhteiden pakosta. Jos itse saisin päättää niin
joku kotikuntolaite vielä kun olisi naiselle niin yhtä juhlaa olisi elo.
Ei sen takia että tulee parempi kroppa mutta mieli on vireämpi liikunta-intoisella.
En ole ap, mutta vastaan omasta puolestani. Tein saman päätöksen kuin ap ja jäin kotiin vielä äitiysvapaan jälkeenkin.
Miehelläni on huomattavasti korkeammat tulot, kuin minulla tulisi todennäköisesti koskaan olemaan. Eromme tulisi miehelle avioehtomme mukaan äärimmäisen kalliiksi (talo on ollut jo alusta alkaen minun nimissäni), joten sitä riskiä mies tuskin viitsii kovin helposti ottaa.
Kuolemantapausta varten meillä on myös riittävän korkea henkivakuutus. Että No Hätä ainakaan meidän perheen talouden puolesta...:)
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 10:32"]
Mitäs teet, jos miehesi kuolee tai tulee ero? Siis ihan käytännössä?
Kyllä 2010 -luvun naisen tulisi seistä omilla jaloillaan, eikä elää miehen siivellä. Tasa-arvoa kun on niin pitkään haettu, niin silti haetaan näitä kirsikoita kakun päältä.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:06"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 10:50"]Kodin hoitaminen, kaupassa käyminen, lasten laittaminen kouluun ja ruoan laittaminen ovat kaikki asioita, joita työssäkäyvät ihmiset hoitavat työnsä ohessa. Ei niitä varsinaiseksi työksi voi kutsua. [/quote]Mutta työtä ne ovat. Monet tekevät ne väsyneinä.
[/quote]
Oman kodin hoitaminen ei ole _työtä_. Se vaan on tehtävä jos haluaa asua kodissaan joka on sellainen kun se haluaa olevan. Vedä lapsesi pöntöstä alas ja polta mökki niin loppuu hommat kummasti! Lisäksi kodissa löytyy laitettavaa ihan niin paljon kuin itse haluaa, se on subjektiivinen näkemys paljonko hommaa itselleen tekee.
Ja omien lapsien hoitaminen ja sen työksi kutsuminen on minusta rumasti sanottu lapsia kohtaan. Kuten sanottu, antakaa lapset adoptioon jos niin ottaa voimille.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 13:14"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 12:59"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 12:50"]
Onnea AP ihan vilpittömästi!
Meillä mies ei ikimaailmassa suostuisi siihen, että olisin kotona pelkästään. Hänelle teki tiukkaa jo se aika, jonka olin hoitovapaalla ja lapset menivtä hoitoon 1,5v ikäisenä (olin välissä töissä) ja seuraava meni 2v ikäisenä vaikka ikäeroa ei ole kuin 2v. Eli miehen vaatimuksesta olin 0,5v töissä raskaana ennen kuin seuraava syntyi. Mies ei jaksa sitä yhdellä palkalla kituuttamista ja haluaa, että minäkin tuon rahaa taloon. Meillä on yhteiset rahat ja tilit ym, siitä ei ole kyse, että riideltäisiin juuston puolikkaista, mutta hän haluaa elää huolettomasti ja ostaa mitä mieli tekee. Minulle kelpaisi yksinkertaisempikin elämä ja olisin onnellinen kotona.
Kotona olen aikaan saava, jos saan olla päivänkin kotona rauhassa, niin saan paljon aikaiseksi. Töissä vaativa työ ja jatkuva stressi vie sen työinnon ja tuntuu etten saa mitään tehtyä, lamaannun työtaakan alle. Voisin hyvin olla pelkästään kotiäiti. Muuten mies on hyvä ja ymmärrän hänenkin kantansa. Mutta voi että olen kateellinen ap:lle! Nauti!
[/quote]
Ollaanko me naiset oikeasti näin laiskoja? Eikö me oikeastaan jakseta tätä elämänrytmiä? Jos ajattelen minun äitiäni ja minun mummoni, niin molemmat kävivät töissä. Hoitivat lapsia ilman pesukoneita, tietokoneita ja ilman sairauspäiviä kun lapset olivat kipeitä. Nyt katsotaan se että hoidetaan oma koti ja omat lapset työksi? Se on oma valinta jos hankkii lapsia, ja heitä pitää pystyy hoitamaan. Mutta ratkaisu ei ole se, että jäädään kotiin. Kuinka paljon rahaa heitetään hukkaan koulutuksiin jos oikeasti kaikki jäisivät kotiin? Meillä on hyvä koulutus ja loistavat lomat ja äityis-, vanhempain loma + hoitovapaat. Mitä tarvitaan lisää?
Miksi meitä pitäisi kouluttaa jos suurin tavoite on että saa jäädä kotiin? Miksi yhteiskunta pitää rahoittaa lapsentekoa joka on ihan vapaehtoista?
[/quote]
Mistäpä sitä parikymppisenä tietää, mitä haluaa, mitä jaksaa. Itse kävin korkeakoulut, kun niin nyt vaan on tapana tehdä. Jos minulla olisi parikymppisenä ollut tämänhetkinen tieto asioista, olisin kouluttautunut aivan toiselle alalle, alalle, joka olisi mahdollistanut myös itsenäisen työn vaikka kotoa käsin. Ihmiset ovat erilaisia, myös työstä ajatellaan eri tavoilla. Kaikki eivät halua kahdeksasta neljään rytmiä tms. Itsekin voisin tehdä jotain vaikka kellon ympäri, mutta omilla ehdoillani.
Ihanaa, että nykyisin ihmiset yhä enemmän ovat tajunneet, että elämä on omissa käsissä, voi miettiä tavallisesta poikkeavia tapoja elää, ei enää ns. liukuhihnaelämää.
Olen tietysti kiitollinen hyvästä koulutuksestani, mutta toisaalta kritisoin sitä, että kouluaikanani ei ollut mitään ammatinvalinnanohjausta. Jos olisi ollut, olisin voinut saada aivan erilaisen suunnan elämälleni.
[/quote]
Mikä sinua estää kouluttautumaan uudestaan, miksi pitää jäädä kotiin hoitamaan lapsia? Sinä sen sanoit, teet elämästasi juuri semmoisen jonka haluat. Eli undelmiensa työpaikkaa voi saada. Se ei ole ratkaisu että jäädään kotiin kun valitsit väärin. Sinä ne rahat menevät hukkaan !