Mä en halua mennä enää töihin, jään mieheni elätiksi.

Minä jäin olosuhteiden (sairaus, työttömyys) pakosta kotirouvaksi kolmikymppisenä. Nyt 8 v myöhemmin ja tevreempänä haluaisin töihin. Ei mitään mahdollisuuksia! Koulutusta on ja motivaatiota mutta ei kukaan halua ottaa töihin näin kauan "lorvinutta".

Oi että minäkin olisin tuohon valmis.Ikää saman verran ja elämä ruuhkavuosi edessä. Olen nauttinut nyt vuoden verran tätä kotiäiti elämää,laittanut isot kouluun,pessy pyykkiä,kahvitellu ja ulkoilu miten halunnu/pystyny. Ai kun tämä voisi vielä jatkua mutta ei talon laina on maksettava ja ruokaa hankittava perheelle ja nuorimmainen aloittaa "hoito uransa" loppuvuodesta.

Kaksi vuotta olin mieheni elätti ja olen varma että aivot surkastuivat tuona aikana käytön puutteesta. En halua enää palata samaan vaikka rahasta ei kyllä ollut sinänsä puute. Tienaan itse rahani ja säästän itse itselleni mukavat säästöt jolla teen mitä itse haluan.
En voi käsittää sitä että joku jaksaa olla pienissä kotipiireissä kokio elämänsä. Jokainen kuitenkin tyylillään, ei ole minulta pois.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 10:50"]Kodin hoitaminen, kaupassa käyminen, lasten laittaminen kouluun ja ruoan laittaminen ovat kaikki asioita, joita työssäkäyvät ihmiset hoitavat työnsä ohessa. Ei niitä varsinaiseksi työksi voi kutsua. 
[/quote]Mutta työtä ne ovat. Monet tekevät ne väsyneinä.

Mun äitini oli kotirouva ja oli ihanaa, kun ei tarvinnut olla vieraalla hoidossa alle kouluikäisenä eikä koulaisena tulla tyhjään kotiin. Mutta maailma on muuttunut ja ihmiset eroavat todella paljon, joten itse en uskaltaisi jäädä kotiin. Paitsi jos mulla olisi niin paljon pääomatuloja, että eläisin niillä tarvittaessa seuraavat 50 vuotta.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:01"]

Et halua jossitella, että mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Mutta sitä pitää jossitella, sanot että et tule hakemaan mitään tukia. Miten voit olla niin varma, kyllä tulet käyttämään terveydehoitopalveluita, kirjastoa ja uimahallia. Kävelet tiellä, käytät julkista liikennettä, käyt hammaslääkärissä. Lapsesi terveydenhuolto maksaa, ei sinun miehesi verot kata kaikkeä tätä, eli käytät tukiaisia. Käytät muitten veromaksajien varoja, kotona olemiseen. Ja, aika usein kotiäidit joutuvat hakemaan tukiaisia, viimeistään kansaneläkettä.

Muuten ei ärsytä, jos halutaan ylläpitää meidän hyvinvointi niin jokainen tekee töitä jos suinkin on mahdollista, sairaseläkkeet ja muut eläkkeet on ok. Mutta se että vain halutaan nauttia omasta hyvästä, ei tee sinusta hyvää ihmistä. Eli ajattelet vain itseäsi!

[/quote]

Ok, mietitään asiaa vielä vähän tarkemmin. Kun olen töissä, itseasiassa "kulutan yhteiskunnan rahoja" (työskentelen lähihoitajana, miettikääpä, kuka maksaa palkkamme!). Lisäksi, kun olen töissä, lapseni tarvitsee päivähoitoa. Vaikka maksammekin täyden hoitomaksun, sehän ei kata yhteiskunnalle lapseni hoidosta aiheutuvia kuluja lähimainkaan. Lapsen hoito maksaa oikeasti n. 1000 euroa/kk, ja me maksamme siitä n. 280 €/kk. Koulussa olevat lapset käyttävät aamupäivä- ja iltapäivähoitoa. Kun jään kotiin, itseasiassa säästän aika paljon yhteiskunnan varoja...

Toisekseen, jos nyt ajatellaan, että ketä ajattelen/ajattelenko vain itseäni, niin kotiinjäämisestäni olisi paljon hyötyä muillekin kuin itselleni. Jos ajatellaan myös muuta hyötyä kuin taloudellista... Esim. mieheni työmäärä vähentyisi (siis hänelle jäisi töidensä jälkeen aikaa olla perheensä kanssa ja levätä -> vähentää mm. burn outin riskiä yms.) Lapset saisivat nauttia vanhempiensa seurasta ja turvallisesta kodista ja yksinäisyytensä/yksin olonsa vähentyisi (kuinka paljon lasten yksinäisyydestä ja siitä aiheutuvista mahdollisista asioista aiheutuu yhteiskunnalle harmia ja kuluja pitkällä tähtäimellä?)

Ja vielä rahasta; onko minun oikeasti mitenkään mahdollista edes olla yhteiskunnalle tuottava? Kuinka monelle se oikeasti on edes mahdollista? Se, että käy töissä, ei tarkoita automaattisesti, että tuottaa yhteiskunnalle jotain.

Ei mitenkään niin yksioikoisia asioita, kuin ensiksi voisi luulla :)

ap

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:06"]

Kaksi vuotta olin mieheni elätti ja olen varma että aivot surkastuivat tuona aikana käytön puutteesta. En halua enää palata samaan vaikka rahasta ei kyllä ollut sinänsä puute. Tienaan itse rahani ja säästän itse itselleni mukavat säästöt jolla teen mitä itse haluan.
En voi käsittää sitä että joku jaksaa olla pienissä kotipiireissä kokio elämänsä. Jokainen kuitenkin tyylillään, ei ole minulta pois.

[/quote]

Mielestäsi ei siis ole muita vaihtoehtoja kuin työelämä tai pienet kotipiirit? Mun äitini meidän lasten kasvettua alkoi tekemään vapaaehtoistyötä, harrasti entistä innokkaammin kulttuuria, matkusteli ja nautti ihan täysillä elämästään. 

Toivottavasti elättäjäsi ei kuole kesken kaiken.

Mä olen 23-vuotias ja tehnyt 15-vuotiaasta asti töitä vanhempieni painostuksesta. En ole pitänyt kertaakaan edes kesälomaa ja aina kateellisena katsonut vierestä muiden ystävien ihania kesäsuunnitelmia :/ Jotenkin nyt olen alkanut enemmän sisäistämään elämän merkityksen ja salaa haaveilen että saisin olla kotirouvana vaikka vuoden verran. Minulla on mies, ihan ok-tuloinen ja hänelle se varmaan olisikin okei.

Haavailen siitä että saisin nukkua pitkään, keittää aamukahvin rauhassa ja katsella ikkunasta ulos, saisin siivota, valmistaa miehelleni ihania aterioita (ruoanlaitto on kova intohimoni) ja kaunistautua rauhassa ja odottaa miestäni töistä kotiin ja lopuksi hemmotella häntä. Olen aina ollut miellyttämis haluinen nainen, ja rakastan laittautumista. Olisi ihana meikata itseni kauniiksi ja laittaa hiuksia ja tehdä kaikkia ihania kauneushoitoja rauhassa. Voisin käydä ulkoilemassa ja kuntosalillakin niin näyttäisin upealta.

Saa nähdä miten asiat lähtevät rullailemaan. Ensin ainakin maksan opintolainani pois. Tämä on kuitenkin salainen haaveeni jota olen nyt vuoden verran miettinyt. Tai sitten jos se ei sovi niin voisin tehdä vaikka puolikasta töissä.

Kuulostaa ihanalta! Itse olen haaveillut samanlaisesta elämästä, mutta ei onnistu, kun ei ole miestä, eikä varallisuutta. Kotonahan voi tehdä kaikkea hyödyllistä ja mukavaa. Olen kyllä miettinyt, miten kotiin jääminen onnistuisi minultakin. Pystyisinkö elättämään itseni jotenkin. Ehkä keksin jonkin hyvän idean. Työelämä on rankkaa. Minulla on yliopistokoulutus, useitakin, mutta en jaksaisi kisata työpaikoista ja sitten kun sen on saanut niin kisata siellä työpaikalla. Aina löytyy muutama selkäänpuukottaja ja työpaikkakiusaaja, jotka vievät mehut. 

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:14"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:06"]

Kaksi vuotta olin mieheni elätti ja olen varma että aivot surkastuivat tuona aikana käytön puutteesta. En halua enää palata samaan vaikka rahasta ei kyllä ollut sinänsä puute. Tienaan itse rahani ja säästän itse itselleni mukavat säästöt jolla teen mitä itse haluan.
En voi käsittää sitä että joku jaksaa olla pienissä kotipiireissä kokio elämänsä. Jokainen kuitenkin tyylillään, ei ole minulta pois.

[/quote]

Mielestäsi ei siis ole muita vaihtoehtoja kuin työelämä tai pienet kotipiirit? Mun äitini meidän lasten kasvettua alkoi tekemään vapaaehtoistyötä, harrasti entistä innokkaammin kulttuuria, matkusteli ja nautti ihan täysillä elämästään. 

[/quote]

Sanoin etten käsitä sitä että joku jaksaa olla pienissä kotipiireissä koko elämänsä. Viettikö äitisi pienissä kotipiireissä koko elämänsä?

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:38"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:14"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:06"]

Kaksi vuotta olin mieheni elätti ja olen varma että aivot surkastuivat tuona aikana käytön puutteesta. En halua enää palata samaan vaikka rahasta ei kyllä ollut sinänsä puute. Tienaan itse rahani ja säästän itse itselleni mukavat säästöt jolla teen mitä itse haluan.
En voi käsittää sitä että joku jaksaa olla pienissä kotipiireissä kokio elämänsä. Jokainen kuitenkin tyylillään, ei ole minulta pois.

[/quote]

Mielestäsi ei siis ole muita vaihtoehtoja kuin työelämä tai pienet kotipiirit? Mun äitini meidän lasten kasvettua alkoi tekemään vapaaehtoistyötä, harrasti entistä innokkaammin kulttuuria, matkusteli ja nautti ihan täysillä elämästään. 

[/quote]

Sanoin etten käsitä sitä että joku jaksaa olla pienissä kotipiireissä koko elämänsä. Viettikö äitisi pienissä kotipiireissä koko elämänsä?

[/quote]

Onko ap sanonut aikovansa viettää koko loppuelämänsä pienissä kotipiireissä? Tai joku muu tässä ketjussa? 

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:41"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:38"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:14"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:06"]

Kaksi vuotta olin mieheni elätti ja olen varma että aivot surkastuivat tuona aikana käytön puutteesta. En halua enää palata samaan vaikka rahasta ei kyllä ollut sinänsä puute. Tienaan itse rahani ja säästän itse itselleni mukavat säästöt jolla teen mitä itse haluan.
En voi käsittää sitä että joku jaksaa olla pienissä kotipiireissä kokio elämänsä. Jokainen kuitenkin tyylillään, ei ole minulta pois.

[/quote]

Mielestäsi ei siis ole muita vaihtoehtoja kuin työelämä tai pienet kotipiirit? Mun äitini meidän lasten kasvettua alkoi tekemään vapaaehtoistyötä, harrasti entistä innokkaammin kulttuuria, matkusteli ja nautti ihan täysillä elämästään. 

[/quote]

Sanoin etten käsitä sitä että joku jaksaa olla pienissä kotipiireissä koko elämänsä. Viettikö äitisi pienissä kotipiireissä koko elämänsä?

[/quote]

Onko ap sanonut aikovansa viettää koko loppuelämänsä pienissä kotipiireissä? Tai joku muu tässä ketjussa? 

[/quote]

Aivan, tavallisesta työelämästä poissaoleminen ei tarkoita sitä, että on vain kodin piirissä. Voi harrastaa, voi tehdä vapaaehtoistyötä. Osallistua voi niin monilla tavoilla. 

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 10:24"]

Ekaksi haluaisin kysyä varsinkin sinulta, joka tuohduit heti otsikkoni luettuasi, että miksi tuohduit? (arvostan pohdiskelevaa, rehellistä vastausta).

Ja sen jälkeen haluan kertoa enemmän: viihdyn kotona. En ole laiska, enkä nosta/aio nostaa mitään yhteiskunnan tukia, mieheni lupautui elättämään minut. En arvota ihmisiä (itseänikään) ammatin tai aseman perusteella. Olen (yli)tunnollinen ihminen, joka stressaantuu työelämässä, mutta kun saan tehdä asioita omaan tahtiini, olen tehokas ja ahkera. Koti meillä on siisti, rakastan kotitöitä. En ole materialisti. En kuluta juuri mitään, vaatimaton elintaso sopii minulle oikeasti hyvin. Iloni elämääni saan ilmaisista asioista. Tykkään rauhallisesta, tavallisesta elämästä. Kodin siivoamisesta. Perheestäni huolehtimisesta. Ruoanlaitosta. Lukemisesta, lenkkeilystä, luonnossa liikkumisesta ja sen tarkkailemisesta, käsitöistä, ystävien tapaamisesta.

Mies käy töissä ja tykkää työstään. Häntä helpottaa, jos ei joudu osallistumaan kotitöihin. Hän on sanonut, että häntä ei haittaa pätkääkään, vaikka maksaa meillä asumisen ja ruoan, ja on luvannut että antaa minullekin rahaa kaikkeen mitä tarvitsen, jos haluan jäädä kotiin.

Aion siis jäädä kotiin.

Ja kiitos, ei tarvitse huolehtia siitä "mitä jos mieheni jättää minut/mieheni kuolee/en saa eläkettä". Nämäkin asiat on huomioitu, ja mikäli tällaiset jossittelut toteutuvat, tehdään sitten uusia ratkaisuja niiden mukaisesti. Nyt aion vihdoin ryhtyä elämään sellaista elämää, josta olen jo pitkään haaveillut.

[/quote]

Ihan hyvä ratkaisu :) Itsekin olen enemmän tai vähemmän miehen elätti,en tosin omasta tahdostani(tekisin töitä,jos niitä löytyisi). Ei mielestäni mikään tuohtumuksen aihe,ihmisen oma asia miten talousasiansa hoitaa.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:13"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:01"]

Et halua jossitella, että mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Mutta sitä pitää jossitella, sanot että et tule hakemaan mitään tukia. Miten voit olla niin varma, kyllä tulet käyttämään terveydehoitopalveluita, kirjastoa ja uimahallia. Kävelet tiellä, käytät julkista liikennettä, käyt hammaslääkärissä. Lapsesi terveydenhuolto maksaa, ei sinun miehesi verot kata kaikkeä tätä, eli käytät tukiaisia. Käytät muitten veromaksajien varoja, kotona olemiseen. Ja, aika usein kotiäidit joutuvat hakemaan tukiaisia, viimeistään kansaneläkettä.

Muuten ei ärsytä, jos halutaan ylläpitää meidän hyvinvointi niin jokainen tekee töitä jos suinkin on mahdollista, sairaseläkkeet ja muut eläkkeet on ok. Mutta se että vain halutaan nauttia omasta hyvästä, ei tee sinusta hyvää ihmistä. Eli ajattelet vain itseäsi!

[/quote]

Ok, mietitään asiaa vielä vähän tarkemmin. Kun olen töissä, itseasiassa "kulutan yhteiskunnan rahoja" (työskentelen lähihoitajana, miettikääpä, kuka maksaa palkkamme!). Lisäksi, kun olen töissä, lapseni tarvitsee päivähoitoa. Vaikka maksammekin täyden hoitomaksun, sehän ei kata yhteiskunnalle lapseni hoidosta aiheutuvia kuluja lähimainkaan. Lapsen hoito maksaa oikeasti n. 1000 euroa/kk, ja me maksamme siitä n. 280 €/kk. Koulussa olevat lapset käyttävät aamupäivä- ja iltapäivähoitoa. Kun jään kotiin, itseasiassa säästän aika paljon yhteiskunnan varoja...

Toisekseen, jos nyt ajatellaan, että ketä ajattelen/ajattelenko vain itseäni, niin kotiinjäämisestäni olisi paljon hyötyä muillekin kuin itselleni. Jos ajatellaan myös muuta hyötyä kuin taloudellista... Esim. mieheni työmäärä vähentyisi (siis hänelle jäisi töidensä jälkeen aikaa olla perheensä kanssa ja levätä -> vähentää mm. burn outin riskiä yms.) Lapset saisivat nauttia vanhempiensa seurasta ja turvallisesta kodista ja yksinäisyytensä/yksin olonsa vähentyisi (kuinka paljon lasten yksinäisyydestä ja siitä aiheutuvista mahdollisista asioista aiheutuu yhteiskunnalle harmia ja kuluja pitkällä tähtäimellä?)

Ja vielä rahasta; onko minun oikeasti mitenkään mahdollista edes olla yhteiskunnalle tuottava? Kuinka monelle se oikeasti on edes mahdollista? Se, että käy töissä, ei tarkoita automaattisesti, että tuottaa yhteiskunnalle jotain.

Ei mitenkään niin yksioikoisia asioita, kuin ensiksi voisi luulla :)

ap

[/quote]

Työn arvo ei ole pelkästään siitä maksettu palkka. Sillä periaatteella ei pysty laskemaan työnteon kokonaistaloudellista merkitystä, että laskee omat tulonsa ja menonsa ja ajattelee sen olevan siinä. Passiivinen työikäinen on aina miinusta.

Pienelle lapselle kotona oleva äiti varmasti on hyvä ja mukava, mutta kouluikäisille sillä ei ole enää kovin kummoista merkitystä  ja se vähenee vuosi vuodelta. Etkä minusta anna kovin hyvää esimerkkiäsi lapsillekaan, jos teet kaikki kotityöt ja keskityt muutenkin toisten passaamiseen.

Mulla sama juttu. Oikea valinta minulle. Rakastan kotona oloa ja näitä ihan perus kotitöitä. Vaihtelen järjestystä ja tuunaan kotia. Työelämässä ei oikeasti ole aikaa sellaiselle vaan koti on niin kuin pyörähdyspaikka. Nyt saan keskittyä siihen mistä nautin ja lasten kanssa touhuamiseen. Parempi kaikille osapuolille kuin kärttyinen väsynyt ja kiireinen äiti.

Minua aina ihmetyttää nämä millä elät jos mies kuolee tai tulee ero!

Siis jos sillä miehellä on varaa elättää yksin koko perhe niin varallisuuttakin on yleensä jonkun verran.

Jos minun mieheni kuolee niin jäähän minulle koti (velaton) ja puolet muusta omaisuudesta ettei ole pelkoa että nälkään kuolisi sillan alle.

Ja jos ero tulee niin koko omaisuus menee puoliksi niin sillä saan oman elämäni enemmän kuin järjestykseen ja sitten lähtisin opiskelemaan ja varmasti joskus jotain töitäkin löytyisi.

Eläke ei ole varma kenellekään tällä maailman menolla...

Onneksi olkoon miehellesi että on saanut itsensä niin hyvään työhön että voi elättää vaimonsakin!

Toinen sivu!!

Tulin kirjoittamaan että anna mennä vaan, ihan rehellisesti.

Mutta olisin laittanut samalla neuvon, että kunhan teet sen vastuullisesti, eli tiedät vaikutukset tulevaisuuteen ja varaudut niihin.

Itsekin voisin noin tehdä, jos se olisi järkevää, mutta menisin varmasti vapaaehtoistyöhön koska siihen olisi vihdoin aikaa ja se antaa paljon sekä saajalle että antajalle. Harkitse sinäkin? :)