Kuinka monen unelma on pitkä ”kunnes kuolema meidät erottaa” parisuhde?
Ja tietty onnellinen, samalla uskoen, että se on mahdollista. Jos ei omalla kohdalla mahdollista, niin ylipäätään mahdollista kuitenkin. Ja se on kuitenkin jonkinmoinen ihannetila.
Vastakohtana on henkilö, joka ei sellaista edes tavoittele eikä sellaisesta unelmoi.
Teen galluppia, kuinka yleistä on ajatella, että ihmistä ei ole luotu yksiavioiseksi.
Kommentit (58)
Huonot vaihtoehdot. Olisin halunnut valita, että pidän ihanteena ja joillekin mahdollisena, mutta en tavoittele sellaista enkä minkäänlaista suhdetta omalla kohdallani. Yritin ja petyin. N
Kyllä. Olen aina halunnut parisuhteen, jossa aito rakkaus toiseen pitää yhdessä.
Ensimmäisessä pitkässä suhteessani mies loisi rahoillani.
Toisessa vakavassa suhteessani mies ei halunnut seksiä ja rupesin lopulta epäilemään häntä kaappihomoksi.
Kolmannessa suhteessani miehen mustasukkaisuus muuttui väkivallaksi.
Olen 42-vuotias nainen ja edelleen toivoisin, etti minun tarvitsisi eläkeläisenä olla sinkku. Ehtiihän tässä vielä mutten näköjään onnistu kiinnostumaan miehistä, joiden kanssa pitkä ja onnellinen parisuhde olisi mahdollinen.
Uskon pitkiin parisuhteisiin, mutten usko yhteen ja ainoaan, kenen kanssa mennään naimisiin "kunnes kuolema meidät erottaa".
Parisuhteet voivat kestää parhaimmillaan koko eliniän ja olisihan se ihanaa, jos niin on, mutta pitkän ja tyydyttävät parisuhteen voi saada pitkän ihmisen eliniän aikana pari-kolmekin, vaikkei kenenkään heidän kanssaan naimisiin menisi. Kaikki ei elä pitkään ja ihanaa, jos "leskikin" uuden rakkauden ja elämänkumppanin rinnalleen löytää.
Niin, uskon meidän tapaavan elämämme aikana useita meille sopivia henkilöitä. Myös elämänkumppanimme tekee päätöksiä - harkittuja tai harkitsemattomia - jotka vaikuttavat suhteidemme pituuteen.
Meillä oli. 40 v yhdessä, kunnes kuolema erotti. Ylämäkiä ja alamäkiä, mutta aina asiat saatiin selvitettyä. Ikävä on aivan tajuton vielä kahden vuoden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Huonot vaihtoehdot. Olisin halunnut valita, että pidän ihanteena ja joillekin mahdollisena, mutta en tavoittele sellaista enkä minkäänlaista suhdetta omalla kohdallani. Yritin ja petyin. N
Tässä ei ole vaihtoehtoa, en tavoittele minkäänlaista parisuhdetta. Sellainen olisi voinut olla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonot vaihtoehdot. Olisin halunnut valita, että pidän ihanteena ja joillekin mahdollisena, mutta en tavoittele sellaista enkä minkäänlaista suhdetta omalla kohdallani. Yritin ja petyin. N
Tässä ei ole vaihtoehtoa, en tavoittele minkäänlaista parisuhdetta. Sellainen olisi voinut olla.
Ap
Niin, tuo ja sitten vielä se, että parisuhteen uhka ei ole muut houkutukset ja moniavioisuus vaan se, että jompikumpi osoittautuu pitkässä juoksussa kumppanina sietämättömäksi. -lainaamasi
Minä uskon, että ihminen on luotu niin itsekkääksi oman edun tavoittelijaksi, että useimmat valitsisivat yksipuolisen avoimen suhteen jos se olisi mahdollista. Itselle lupa tehdä mitä huvittaa ja uskollinen kumppani odottamassa kotona. Kun tämä rusinat pullasta -diili on äärimmäisen harvoja poikkeuksia lukuunottamatta mahdollista saada vain elämällä valheellista kaksoiselämää, on osa kuitenkin nähnyt yksiavioisen parisuhteen itselleen täyttä avointa suhdetta sopivammaksi (lue: vähemmän huonoksi) kompromissiksi. Siitäkin huolimatta, että välillä ihastutaan muihin ja silloin ne tehdyt sitoumukset v*tuttaa. En minä ajattele sitä niin, ettei yksiavioisuus sovi näille ihmisille. Ne muut vaihtoehdot - raskaan kaksoiselämän pyörittäminen tai kumppanin vieraissa juoksemisen salliminen - kun sopivat monelle vielä huonommin.
Kyllä itse lähdin parisuhteeseen ajatuksella hautaan asti. Se kesti 30 vuotta ja loppui miehen sivusuhteeseen.
Varma vastaus: unelmani on elämä ilman parisuhdetta. Tädennäköisesti toteutuu, sillä tässä valtiossa sellaiseen ei pakoteta.
Sellainen "tekisinköhän kuitenkaan oikeasti, vaikka olisi mahdollisuus" -vastaus: jos mahdollista mennä naimisiin vanhan, lapsettoman ja suunnattoman rikkaan miehen kanssa ilman avioehtoa, niin kyllä se "kuolema meidät erottaa" avioliitto olisi ehkä ihan ok. Ehkä.
En tiedä minkä vaihtoehdon tähän nyt valitsisin. Uskon pitkiin parisuhteisiin, vanhempanikin ovat olleet yhdessä 39 vuotta ja isovanhempani 63, mutta ei pitkä avioliitto ole unelmani ja tavoitteeni. Jos niin käy niin hienoa ja jos niin ei käy niin ei voi mitään. Ainakin näillä näkymin haluan olla mieheni kanssa loppuun asti, mutta jos eroammekin niin sitten niin käy.
Ihmiset sanovat kaikenlaista ymmärtämättä yhtään mitään.
Haluan ensisijaisesti ONNELLISEN suhteen. Ja jos se on onnellinen niin tietysti haluan sen kestävän aina vaan, ihan loppuun asti.
Unelma vai arvo. Itse sanoisin pikemminkin jälkimmäistä, sillä unelma-liitto ei kuulosta kovin realistiselta, vaan liikaa Harlekiini-kamalta, jota tavoiteltaessa kumpikin masentuu ja haluaa eron, koska toiveet ei vastaa unelmia. Kulissi-elämä on pelottavaa.
Uskovaisina meillä on ajatus, että on Jumalan tahto, että koittamme opetella rakastamaan kumppaniamme, silloinkin kun toinen on todella ärsyttävä. Arjen ja toisen sietämistä, siinä on mun ja mieheni huoneentaulu =) Kaikki ihana ja hyvä tulee sitten bonuksena.
Ja ennenkuin joku älähtää, niin väkivaltaa EI pidä sietää, Raamatunkaan mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Haluan ensisijaisesti ONNELLISEN suhteen. Ja jos se on onnellinen niin tietysti haluan sen kestävän aina vaan, ihan loppuun asti.
Kukapa ei haluaisi olla onnellinen? Helposti vain käy niin, että kun tunteet väljähtyy, petytään ja lähdetään etsimään rakastumisen endorfiineja toisesta syleilystä.
Nuorempana luulin et olisimme aina yhdessä ja että vaikeuksista selvitään, tietysti. Kun parisuhdetta oli takana 23 vuotta kun tuli eteen sellainen koettelemus jota liittomme ei kestänyt.
Vastasin siis etten usko pitkiin parisuhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana luulin et olisimme aina yhdessä ja että vaikeuksista selvitään, tietysti. Kun parisuhdetta oli takana 23 vuotta kun tuli eteen sellainen koettelemus jota liittomme ei kestänyt.
Vastasin siis etten usko pitkiin parisuhteisiin.
Sama. Meidän liitto ei kestänyt miehen salasuhdetta 20 aviovuoden jälkeen. Minä edelleen uskon elämänmittaisiin parisuhteisiin.
Olen ollut mieheni kanssa 25 vuotta ja olemme onnellisia. Meidän molempien vanhemmat ovat olleet parisuhteissansa noin 55 vuotta ja ovat onnellisia vieläkin.
Lähipiirissä on hyvin paljon onnellisia pitkään yhdessä olleita pariskuntia ja uskon, että meidänkin parisuhde kestää ja on tasapainoisen onnellinen niin kauan kuin elämme.
Kyllä uskon putkiin parisuhteisiin, mutta ei se välttämättä itselleni mikään tavoite ole.
Ei se pituus vaan paksuus ja se miten sitä käyttää.
Kyllä. Toivon, että meillä on kuolemaan asti kestävä parisuhde. Olemme nyt 21 vuotta olleet yhdessä.