Kerro miehestä, joka pitää lapsiperhe-elämästä

[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 15:05"]

Otsikko on väärin. Oikea tapa: Mies, joka pidät lapsiperhe-elämästä. Kerro siitä.

[/quote]

Minäpä kerron. Mikään maailmassa ei ole parempaa kuin tasapainossa oleva parisuhde, eikä mikään tuo iloa arkeen kuin lapset. Nämä kaksi asia ovat kivijalka, jonka varaan rakennan omaa pilttuutani. Olen raskaassa musiikkimaailmassa ilta/yö/viikonlopputöitä tekevä kahden lapsen isä, jolla on myös päivittäin virka hoidettavanaan eräässä maamme kaupungeista. Minulla on myös kovasti omassa työssään aktiivinen vaimo, jonka työajat ovat lähestulkoon yhtä epäsäännölliset kuin itselläni. Arjen pyörittäminen on sovittamista, säätämistä ja monen asian huomioimista, MUTTA niin vaan on mennyt, että homma luistaa ja arjesta tulee nautittua. En pyydä ketään uskomaan tätä, mutta olen perheessämme se, joka tekee ruuat päivittäin ja teen sen erittäin mielelläni. Hoidan myös kotityöt silityksestä siivoukseen pääsääntöisesti. Silti arki rullaa mukavasti ja aikaa on myös omalle elämälle, illanvietoille, kavereille, ystäville, sukulaisille, yhteisiin hetkiin jne...

Tärkeintä ja parasta on kuitenkin kaikki se mitä teemme perheenä, yhdessä. Joka päivään pyrimme mahduttamaan yhden aterian, jolle koko perhe kokoontuu päivän asioista keskustelemaan ja nauttimaan ruuan lisäksi toistemme seurasta. Viikonloppuisin yritämme löytää aikaa yhteiseen ulkoiluun, pelailuun, shoppailuun tai muuhun tekemiseen - pääsääntönä on yhdessä tekeminen. Kaikki tämä onnistuu, vaikka jokaisella meistä on myös oma elämämme elettävänä - on tavattava kavereita, hurjastella harrastuksissa tai saada olla vain hetki ihan itsekseen. Ehkä tässä tasapainossa on pitkän parisuhteemme salaisuus tai ehkä siinä, että emme ole missään vaiheessa lähteneet narisemaan ajan puutteesta tai arjen pyörittämisen vaikeudesta - kaikkeen ehtii, kun hetken harjoittelee ja on asioiden tekemisessä johdonmukainen, toimii haluamansa mukaisesti ja selkeästi kertoo tarpeistaan, toiveistaan jne...meillä tämä arjen luksus on todellakin luksusta, josta nautin täysillä enkä vaihtaisi päivääkään pois. Periaatteella: Lapset ovat vain kerran lapsia.

Ja ne kitisijät, jotka eivät koskaan perhe-elämältään ehdi mukamas mihinkään haluan kysyä; haluatteko te edes mitään muuta? Miksi aika muka ei koskaan riitä - siksi, että se on paras tekosyy olla tekemättä mitään ja ainoa hyväksytty tekosyy selittää välinpitämättömyys itselleen. Kannattaa myös miettiä lasten kasvamisen hyviä puolia, olla positiivinen ja nauttia jokaisesta hetkestä eikä vain korostaa sitä mite kurjaa on kuin Jalmari-Petteri ei suostu syömään ja muuta ikävää...miettikääpä itse.

No, kuvaillaan sitten. Mies on 34-vuotias it-alan diplomi-insinööri vakityössä. Hän tykkää tosi paljon työstään ja arvostaa niitä työkavereitaan, jotka saavat uutta mielenkiintoista aikaan. Hän on intensiivisen kiinnostunut alastaan, ja ajan antaessa myöten hän puuhailee vähäsen jonkin vapaaehtoisprojektin parissa työn ulkopuolella porukassa, joka koostuu toisensa lähinnä netin välityksellä tuntevista tyypeistä. Mies pitää menestymisen ajatuksesta, siitä, että hoitaa hommansa kunnolla ja saa tunnustusta panoksestaan. Hän on myös innokas säästäjä ja ansaitsee erittäin mielellään hyvää palkkaansa, jotta voi seurata säästötilin karttumista ja käyttää sitten rahat johonkin hyvään kohteeseen. Työ sinänsä ei työn takia ole miehelle tärkeää. Hän on usein sanonut, että haluaisi tehdä vähemmän töitä, jotta voisi käyttää enemmän aikaa vapaavalintaisiin projekteihin, minuun ja perheeseen. Harrastuksina miehellä ovat tietokonepelit, ulkoilu, retkeily, lenkkeily ja kuntosalilla käyminen. Hänen sosiaalinen verkostonsa koostuu meistä perheestä, muusta suvusta ja työkavereista. Sellaisia vapaa-ajan kavereita miehellä on aika vähän ja niitä vähiä hän tapaa ehkä kerran puolessa vuodessa.

Luonteeltaan mies on kiltti, lempeä, huolehtiva ja iloinen. Hän ei suutu helposti, mutta joskus, jos jommalla kummalla on huono fiilis jostain, voi mennä aikaa, ennen kuin asia ratkaistaan, sillä molemmat meistä välttelevät konfliktia. Muuten mies kyllä osaa puhua tunteistaan ja sanookin sekä minulle että lapsille ihan joka päivä, että rakastaa meitä. Rakastavuus ja rakkauden tarvitsemisen osoittaminen ovat mieheni parhaita puolia. Hän on myös erittäin hellä ja hellyydenkipeä. Tykkää halia minua ja lapsia ja tulla itse halatuksi.

Mies on sellainen, että kaipaa paljon omaa tilaa ja aikaa. Haluaa siis kotonaankin olla aina hiukan aikaa omissa oloissaan ja keskittyä omiin juttuihinsa. Lenkillä ja kuntosalilla mies saa olla rauhassa itsensä kanssa. Tästä huolimatta mies viihtyy minun ja kahden lapsemme seurassa. Pelaamme kotona lautapelejä ja tietokonepelejä. Leikimme ja ulkoilemme lasten kanssa. Laitamme yhdessä ruokaa ja suoritamme yhdessä molemmille vastenmieliset kotityöt. Ulkona käymme elokuvissa ja kahvilla, jos lasten kanssa voimme tai jos lapsilla on hoitaja, mutta useimmiten ihan vain kävelyillä ja kesäisin piknikillä. Mies hoitaa lapsia yhtä paljon kuin minäkin. Se, joka paremmin milloinkin kerkeää, huolehtii hankinnoista, lääkärikäynneistä yms. Kotijutut tehdään usein aikalailla yhdessä - yksi hoitaa ruokaostokset, toinen ruuanlaiton, yksi taas iltapesut ja -pisut, toinen nukkumaan laittamisen. Sillä tavalla vapaasti vuorotellen.

Parisuhteemme on hyvä, mutta meistä kumpikin kaipaisi enemmän seksiä kuin mitä nyt on tilaisuutta ja energiaa harrastaa. Onneksi molempien tuntemukset tässä asiassa ovat samat ja otamme aina lyhyistäkin hetkistä ilon irti. Kerran kuussa lapset ovat jommilla kummilla isovanhemmilla hoidossa (näiden omasta toiveesta), ja silloin olemme useimmiten kahdestaan, syömme hyvin ja harrastamme seksiä. Joskus kyllä on niinkin, että sovimme menevämme omiin menoihimme, mutta yleisempää on, että vietämme aikaa pariskuntana.