Voiko parisuhde kehittyä jos miehellä ei ole kykyä puhua tunteistaan ja olla empaattinen?

Vierailija kirjoitti:

Ei voi opettaa. Kumppania ei pidä valita koulutusmielessä. Ota kumppani, joka on valmiiksi hyvä ja joka kykenee ottamaan sinut huomioon. Ei se ole ainoa mies maailmassa.

Ei ole olemassa täydellistä kumppania. Kaikissa ihmisissä on jotain, jonka kanssa joutuu yhdessä omien ominaisuuksien kanssa alkuun ja jatkossakin painimaan. Avopuolisoni ei osannut oikein puhua ja tunteiden näyttäminenkin on ollut haastavaa. Kerroin että nämä asiat ovat minulle tärkeitä, joten voidaanko yhdessä ns. opetella? Mies on muutoin monin puolin hyvä ja sopiva kumppani ja mikä tärkeintä, hyvä isä lapsilleen. Täydellistä ihmistä ei olekaan ja jos on, niin aikaa myöten paljastuu väkivaltaiseksi narsistiksi. Kyllä asioita voi opetella yhdessä, jos se molemmille käy ja jos toinenkin aidosti haluaa opetella ko. asioita. Pitää vain hyväksyä se, että uuden opettelussa menee aikaa. Pariterapia auttoi meillä.

Riippuu siitä, millaiset odotukset on parisuhteelta. Tunteista voi puhua myös muiden kuin kumppanin kanssa ja empatiaa voi osoittaa ja saada muilta. Parisuhteita on monenlaisia.

Mikään parisuhde ei voi tyydyttää kaikkia tarpeita ja sellainen suhde, jossa vieläpä molempien kaikki tarpeet tulisivat tyydytetyiksi on sula mahdottomuus.

Vierailija kirjoitti:

Ei se kyllä voi. Siinä menee toinen aivan rikki, mielestäni tunteet ja empaattisuus kuuluvat rakkauteen.

No joo, jos mies on tunnekylmä, niin ei kannata. Puhumisen voi oppia, empatia vaatii terapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse toivon kyseisiä ominaisuuksia ilmeisesti niin paljon toisessa, että olen nähnyt niitä miehissä, jotka ovat täysin päinvastaisia. Empatiakyvyttömiä, kylmiä ja ei-avoimia. En koskaan tietoisesti hakeutuisi ihmisen pariin, jolla ei kyseisiä ominaisuuksia ole.

Millainen on sun isäsi? Itsekin tietoisesti haluaisin kypsän, empaattisen ja avoimen kumppanin, mutta päädyn aina kimppaan isääni muistuttavien (=itsekeskeisiä, päihdeongielmaisia ja tunnekylmiä) miesten kanssa. Olen nykyisin ihan vaan sinkkuna koska haluan yrittää saada oman tunne-elämäni kuntoon ennen kuin palaan deitti-markkinoille.

Ei tuollasella miehellä tee mitään. Ei aikuista ihmistä kouluteta. Sen pitäisi olla suhteen alussa jo sellainen, että asiat toimii 👌

Parisuhde menee jo alkumetreillä persiille, jos toista yrittää muuttaa mieleisekseen. 

Naiset usein haluaa "parantaa" ja "kouluttaa" miehistään jotain muuta. Naisena sanon, että se on persiistä semmonen, ei se niin mene. Kaikki voi kehittyä, mutta vain omasta halustaan. Jos joku mies ottaisi minut periaatteella "kyllä sinä tuosta vielä muutut", niin sanoisin kyllä mene sitten muualle. Miksi tämä olisi eri asia toisinpäin?

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä, millaiset odotukset on parisuhteelta. Tunteista voi puhua myös muiden kuin kumppanin kanssa ja empatiaa voi osoittaa ja saada muilta. Parisuhteita on monenlaisia.

Mikään parisuhde ei voi tyydyttää kaikkia tarpeita ja sellainen suhde, jossa vieläpä molempien kaikki tarpeet tulisivat tyydytetyiksi on sula mahdottomuus.

Kovin vaikea kuvitella parisuhdetta, jossa toiselle ei osoiteta lainkaan empatiaa ja tunteista ei puhuta. Mistä se toinen edes tietää, että toinen on kiinnostunut, jos mitään ei puhuta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi opettaa. Kumppania ei pidä valita koulutusmielessä. Ota kumppani, joka on valmiiksi hyvä ja joka kykenee ottamaan sinut huomioon. Ei se ole ainoa mies maailmassa.

Ei ole olemassa täydellistä kumppania. Kaikissa ihmisissä on jotain, jonka kanssa joutuu yhdessä omien ominaisuuksien kanssa alkuun ja jatkossakin painimaan. Avopuolisoni ei osannut oikein puhua ja tunteiden näyttäminenkin on ollut haastavaa. Kerroin että nämä asiat ovat minulle tärkeitä, joten voidaanko yhdessä ns. opetella? Mies on muutoin monin puolin hyvä ja sopiva kumppani ja mikä tärkeintä, hyvä isä lapsilleen. Täydellistä ihmistä ei olekaan ja jos on, niin aikaa myöten paljastuu väkivaltaiseksi narsistiksi. Kyllä asioita voi opetella yhdessä, jos se molemmille käy ja jos toinenkin aidosti haluaa opetella ko. asioita. Pitää vain hyväksyä se, että uuden opettelussa menee aikaa. Pariterapia auttoi meillä.

Toki kommunikointitaitoja voi kehittää, mutta kyllä mä vaan väitän, että jos aikuinen ihminen ei ole jo valmiiksi empaattinen, niin siinä on aika pitkä ja kivinen tie kuljettavana, jos sellaisen siitä yrittää kouluttaa.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde menee jo alkumetreillä persiille, jos toista yrittää muuttaa mieleisekseen. 

Puhuminen on kyllä avainasemassa kaikissa suhteissa. Mikään parisuhde ei tule nykyisin kestämään, jos kumppanit eivät osaa tai pysty puhumaan.

Kovin moni nainen ottaa väkivaltaisen hullun tms. koska kuvittelee voivansa "parantaa" hänet. Huonostihan siinä käy. Sama juttu muissakin asioissa. Voit muuttaa vain itseäsi, et muita. 

Miten ihastuit häneen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi opettaa. Kumppania ei pidä valita koulutusmielessä. Ota kumppani, joka on valmiiksi hyvä ja joka kykenee ottamaan sinut huomioon. Ei se ole ainoa mies maailmassa.

Ei ole olemassa täydellistä kumppania. Kaikissa ihmisissä on jotain, jonka kanssa joutuu yhdessä omien ominaisuuksien kanssa alkuun ja jatkossakin painimaan. Avopuolisoni ei osannut oikein puhua ja tunteiden näyttäminenkin on ollut haastavaa. Kerroin että nämä asiat ovat minulle tärkeitä, joten voidaanko yhdessä ns. opetella? Mies on muutoin monin puolin hyvä ja sopiva kumppani ja mikä tärkeintä, hyvä isä lapsilleen. Täydellistä ihmistä ei olekaan ja jos on, niin aikaa myöten paljastuu väkivaltaiseksi narsistiksi. Kyllä asioita voi opetella yhdessä, jos se molemmille käy ja jos toinenkin aidosti haluaa opetella ko. asioita. Pitää vain hyväksyä se, että uuden opettelussa menee aikaa. Pariterapia auttoi meillä.

Toki kommunikointitaitoja voi kehittää, mutta kyllä mä vaan väitän, että jos aikuinen ihminen ei ole jo valmiiksi empaattinen, niin siinä on aika pitkä ja kivinen tie kuljettavana, jos sellaisen siitä yrittää kouluttaa.

Olen samaa mieltä empatiataidoista. Niitä ei oikein voi parisuhteen toisena osapuolena opettaa ja on hälyttävää, jos empatiaa ei ole ollenkaan.

T. Tuo jolle vastasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi opettaa. Kumppania ei pidä valita koulutusmielessä. Ota kumppani, joka on valmiiksi hyvä ja joka kykenee ottamaan sinut huomioon. Ei se ole ainoa mies maailmassa.

Ei ole olemassa täydellistä kumppania. Kaikissa ihmisissä on jotain, jonka kanssa joutuu yhdessä omien ominaisuuksien kanssa alkuun ja jatkossakin painimaan. Avopuolisoni ei osannut oikein puhua ja tunteiden näyttäminenkin on ollut haastavaa. Kerroin että nämä asiat ovat minulle tärkeitä, joten voidaanko yhdessä ns. opetella? Mies on muutoin monin puolin hyvä ja sopiva kumppani ja mikä tärkeintä, hyvä isä lapsilleen. Täydellistä ihmistä ei olekaan ja jos on, niin aikaa myöten paljastuu väkivaltaiseksi narsistiksi. Kyllä asioita voi opetella yhdessä, jos se molemmille käy ja jos toinenkin aidosti haluaa opetella ko. asioita. Pitää vain hyväksyä se, että uuden opettelussa menee aikaa. Pariterapia auttoi meillä.

Mutta miksi parisuhteen pitäisi olla yhtä taistelua ja kivireen vetämistä alusta asti? Miksi tuhlata siihen aikaa, energiaa ja elinvoimaa jopa vuosien ajan, kun ei ole varmuutta, tuleeko mitään palkkiota koskaan? Ainakaan kriittisiä vuosia perheenperustamisen kannalta ei kannata käyttää tuollaiseen projektiin. Mielestäni ei vain ennusta hyvää tulevaisuutta, jos suhteessa riittää ongelmia jo alkumetreillä.

Ei kenenkään mielestäni tarvitse uhrautua toisen vuoksi, ei ainakaan uuden tuttavuuden.

Siis "ei ole kykyä puhua tunteistaan ja olla empaattinen"? Ollenkaan? Kuulostaa aika pahalta. Kai kaikilla normaaleilla ihmisillä on kyky tuntea empatiaa. Vai oliko tämä vain liioiteltu versio?

Lisäksi sanoisin että ei ole naisen tehtävä opettaa kumppanille eli toiselle aikuiselle normaaleja tunnetaitoja. Miksi kaikki emotionaalinen ja psyykkinen työ olisi sinun vastuullasi? Älkää alkako tuohon "miesten kouluttamiseen", siihen se kaikki aika ja energia sitten meneekin...

Melkoinen psykopaatti, jos ei ollenkaan pysty tuntemaan empatiaa tai puhumaan tunteistaan. Jopa m'rhaajilla on yleensä jonkinasteinen kyky tehdä molempia noista. 

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde menee jo alkumetreillä persiille, jos toista yrittää muuttaa mieleisekseen. 

Tämä..

Minä kai sitten olen tunnekylmä, kun en esimerkiksi tuhlaa ajatuksia asioihin joihin en itse voi vaikuttaa. Vai oliko tässä yksinomaan kyse kumppaniin liittyvästä empatiasta?

Vierailija kirjoitti:

Kovin moni nainen ottaa väkivaltaisen hullun tms. koska kuvittelee voivansa "parantaa" hänet. Huonostihan siinä käy. Sama juttu muissakin asioissa. Voit muuttaa vain itseäsi, et muita. 

Tämä. Mikä hitto siinä on ettei moni nainen tajua? Et voi muuttaa ketään. Mua naisenakin ärsyttää tuo monien naisten nössöys. Ootte ihan liian kilttejä tossukoita. Sitten tuutte valittamaan kun miehet kohtelee teitä huonosti. No mistäköhän johtuisi? Vaatikaa parempaa! Tai olkaa yksin, sekin on parempi vaihtoehto kuin pilata mielenterveytensä huonon miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi opettaa. Kumppania ei pidä valita koulutusmielessä. Ota kumppani, joka on valmiiksi hyvä ja joka kykenee ottamaan sinut huomioon. Ei se ole ainoa mies maailmassa.

Ei ole olemassa täydellistä kumppania. Kaikissa ihmisissä on jotain, jonka kanssa joutuu yhdessä omien ominaisuuksien kanssa alkuun ja jatkossakin painimaan. Avopuolisoni ei osannut oikein puhua ja tunteiden näyttäminenkin on ollut haastavaa. Kerroin että nämä asiat ovat minulle tärkeitä, joten voidaanko yhdessä ns. opetella? Mies on muutoin monin puolin hyvä ja sopiva kumppani ja mikä tärkeintä, hyvä isä lapsilleen. Täydellistä ihmistä ei olekaan ja jos on, niin aikaa myöten paljastuu väkivaltaiseksi narsistiksi. Kyllä asioita voi opetella yhdessä, jos se molemmille käy ja jos toinenkin aidosti haluaa opetella ko. asioita. Pitää vain hyväksyä se, että uuden opettelussa menee aikaa. Pariterapia auttoi meillä.

Mutta miksi parisuhteen pitäisi olla yhtä taistelua ja kivireen vetämistä alusta asti? Miksi tuhlata siihen aikaa, energiaa ja elinvoimaa jopa vuosien ajan, kun ei ole varmuutta, tuleeko mitään palkkiota koskaan? Ainakaan kriittisiä vuosia perheenperustamisen kannalta ei kannata käyttää tuollaiseen projektiin. Mielestäni ei vain ennusta hyvää tulevaisuutta, jos suhteessa riittää ongelmia jo alkumetreillä.

Ei kenenkään mielestäni tarvitse uhrautua toisen vuoksi, ei ainakaan uuden tuttavuuden.

Olen ollut jo yhdessä pitkässä suhteessa, jossa alku oli ruusuinen, moni asia sujui kuin tanssi, oli suuria lupauksia ja ajatuksia tulevaisuudesta ja yhteisestä elämästä ja silti, aikaa myöten, sekin meni reisille. Tämä opetti minulle sen, että ei mikään alku ennusta yhtään mitään, vaan se, kykeneekö toinen työskentelemään haasteiden parissa. Ei tämä mitään pelkkää kivirekeä ole ollut, vaan on ollut valtavasti hyviä hetkiä ja paljon rakkautta. Mulle on aika ja eri suhteet opettanut parisuhteista sen, että ei ole olemassa mitään ehdottomia totuuksia ja mustavalkoisuuksia, vaan suhteet ovat monen asian summa. Ainut ehdottomuus on oikeastaan se, että kumppanin pitää olla persoonaltaan eheä, psykopaatin, narsistin tai sadistin kanssa ei kannata edes yrittää.