Voiko parisuhde kehittyä jos miehellä ei ole kykyä puhua tunteistaan ja olla empaattinen?

Vierailija kirjoitti:

Minä kai sitten olen tunnekylmä, kun en esimerkiksi tuhlaa ajatuksia asioihin joihin en itse voi vaikuttaa. Vai oliko tässä yksinomaan kyse kumppaniin liittyvästä empatiasta?

Kyllähän sinä nytkin "tuhlaat ajatuksia" esim. tälle ketjulle, vaikka et voi sen sisältöön itse vaikuttaa. Ei siis oikein päde tuo sinun linjauksesi. Ihminenhän ei edes voi kaikilta osin ohjailla ajatuksiaan, vaan väkisinkin tulee välillä mieleen asioita, joihin ei itse voi vaikuttaa. 

Mun miehellä kyllä oli kykyä puhua omista tunteistaan muttei olla empaattinen. Syystäkin on ex. Ja ehkä tämä nykyinenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi opettaa. Kumppania ei pidä valita koulutusmielessä. Ota kumppani, joka on valmiiksi hyvä ja joka kykenee ottamaan sinut huomioon. Ei se ole ainoa mies maailmassa.

Ei ole olemassa täydellistä kumppania. Kaikissa ihmisissä on jotain, jonka kanssa joutuu yhdessä omien ominaisuuksien kanssa alkuun ja jatkossakin painimaan. Avopuolisoni ei osannut oikein puhua ja tunteiden näyttäminenkin on ollut haastavaa. Kerroin että nämä asiat ovat minulle tärkeitä, joten voidaanko yhdessä ns. opetella? Mies on muutoin monin puolin hyvä ja sopiva kumppani ja mikä tärkeintä, hyvä isä lapsilleen. Täydellistä ihmistä ei olekaan ja jos on, niin aikaa myöten paljastuu väkivaltaiseksi narsistiksi. Kyllä asioita voi opetella yhdessä, jos se molemmille käy ja jos toinenkin aidosti haluaa opetella ko. asioita. Pitää vain hyväksyä se, että uuden opettelussa menee aikaa. Pariterapia auttoi meillä.

Mutta miksi parisuhteen pitäisi olla yhtä taistelua ja kivireen vetämistä alusta asti? Miksi tuhlata siihen aikaa, energiaa ja elinvoimaa jopa vuosien ajan, kun ei ole varmuutta, tuleeko mitään palkkiota koskaan? Ainakaan kriittisiä vuosia perheenperustamisen kannalta ei kannata käyttää tuollaiseen projektiin. Mielestäni ei vain ennusta hyvää tulevaisuutta, jos suhteessa riittää ongelmia jo alkumetreillä.

Ei kenenkään mielestäni tarvitse uhrautua toisen vuoksi, ei ainakaan uuden tuttavuuden.

Olen ollut jo yhdessä pitkässä suhteessa, jossa alku oli ruusuinen, moni asia sujui kuin tanssi, oli suuria lupauksia ja ajatuksia tulevaisuudesta ja yhteisestä elämästä ja silti, aikaa myöten, sekin meni reisille. Tämä opetti minulle sen, että ei mikään alku ennusta yhtään mitään, vaan se, kykeneekö toinen työskentelemään haasteiden parissa. Ei tämä mitään pelkkää kivirekeä ole ollut, vaan on ollut valtavasti hyviä hetkiä ja paljon rakkautta. Mulle on aika ja eri suhteet opettanut parisuhteista sen, että ei ole olemassa mitään ehdottomia totuuksia ja mustavalkoisuuksia, vaan suhteet ovat monen asian summa. Ainut ehdottomuus on oikeastaan se, että kumppanin pitää olla persoonaltaan eheä, psykopaatin, narsistin tai sadistin kanssa ei kannata edes yrittää.

Minäkin olen kuullut, että monilla on vaikea alku, mutta silti selvittiin.

Minusta nuo ovat kaksi eri asiaa. Puolisoni on erittäin empaattinen, tuntee vahvasti, itkee kun on surua jne. Mutta hän ei osaa puhua tunteista. Ja sen hän sanoi jo tutustumisemme alkuaikoina, ettei koe luontevaksi "harlekiiniromantiikkaa" eli esimerkiksi rakastamisesta puhumista. Hän osoittaa rakkautensa teoillaan ja käytöksellään.

Tunteeni ovat yksityisasioita eikä niistä ole tarpeen keskustella. 

Empatian taas naiset ymmärtävät ihan väärin. Empatia tarkoittaa sitä, että ymmärtää, miltä toisesta tuntuu, mutta ei silti itse tunne samalla lailla.

Jos toinen itkee, ei minua silti itketä, vaikka empaattisena ihmisenä ymmärrän, että toista poruttaa.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä ihmetyttää, miksi haluat tuollaisen miehen kanssa parisuhteeseen?

Itselleni empatiakyky on miehessä hyvin tärkeä ominaisuus, ja tuollainen olisi täysin turn-off.

Ja sitten vielä pitää miettiä miten empatian pitää ilmentyä. Tärkeintä on olla empaattinen ja ymmärtävä sitä lähipiiriään kohtaan. Puhua tunteistaan ja fiiliksistään, ja samoin kuunnella.

Muita kohtaan pitää pystyä olemaan kohtelias, mutta muutenhan ei ole niin väliä. Kun nyt ei hirveässä sodassa ole mitään vastaan. 

Voi, jos mies saa puhua omilla ehdoilla.

Empatia= miehen pitää tuntea niin kuin nainen haluaa.

Ei. Aikuinen ihminen ei voi muuttaa toista. Korkeintaan voi inspiroida toista muutokseen, mutta muutoksen halun on lähdettävä itsestä.

Maailma on täynnä naisia, jotka kuvittelevat että tarpeeksi rakastamalla rentusta saa kunnon miehen. Ei toimi.

Vierailija kirjoitti:

Mun miehellä kyllä oli kykyä puhua omista tunteistaan muttei olla empaattinen. Syystäkin on ex. Ja ehkä tämä nykyinenkin.

Siis ettei välittänyt sun fiiliksistä tai kuunnellut sun asioitasi? 

Ei oikeastaan, mutta voit tyytyä tilanteeseen, jos se on sinulle tyydyttävä. Muuten kannattaa odottaa suosiolla parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Biologiaa ei voi muuttaa. Miestä ei ole tarkoitettu noihin ominaisuuksiin. Riittää että pystyy juoksemaan mammurinperässä ja sotimaan muita heimoja vastaan. Evoluution raakaa faktaa.

Evoluutio on myös raakaa faktaa siinä, että tuommoista miestä nainen ei tarvitse. Empatiakyky on myös selviytymisen kannalta tärkeää. Jos mies ei tunne empatiaa, ei se huolehdi vaimostaan tai lapsistaan Next.

Vierailija kirjoitti:

Empatia= miehen pitää tuntea niin kuin nainen haluaa.

Empatia = myötäelämisen taito. Älä vitsi vääntää sitä tuohon samaan onkaan mitä täällä on. Sinä et ainakaan ole empatiakykyinen.

Siis voiko aikuinen ihminen oppia empatiakyky? Ei. Tiedäthän , että sosiopaateilta puuttuu empatiakyky.

Hmm mietitääs, intiimi suhde ja koko elämän jakaminen ihmisen kanssa, joka ei ole empaattinen?

Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Hmm mietitääs, intiimi suhde ja koko elämän jakaminen ihmisen kanssa, joka ei ole empaattinen?

Miksi?

Niin, miten sen empatian pitäisi ilmetä ja ketä kohtaan? 

Itse olen rajoitetusti empaattinen, siksi kysyn. Läheiset on tärkeitä, muihin en jaksa aikaani käyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Empatia= miehen pitää tuntea niin kuin nainen haluaa.

Empatia = myötäelämisen taito. Älä vitsi vääntää sitä tuohon samaan onkaan mitä täällä on. Sinä et ainakaan ole empatiakykyinen.

Tämä kertoi kaiken olennaisen. Jos et tunne samalla tavalla kuin nainen, olet empatiakyvytön. Ja naiset ihmettelevät miksi miehet eivät halua puhua tunteistaan naisille.

Ei tässä puhuta siitä että pitäisi tuntea samalla tavalla kuin toinen vaan että osaa ottaa toisen tunteet huomioon ja asettua toisen asemaan.

Esimerkki:

Mies haluaa illalla seksiä, mutta nainen vastaa pahoitellen että häntä väsyttää niin paljon ettei hän nyt jaksa.

Empaattinen mies ymmärtää tämän koska osaa samaistua toisen väsymykseen ja antaa naisen käydä nukkumaan loukkaantumatta siitä sen kummemmin.

Epäempaattinen mies taas alkaa painostaa seksiin ja suuttuu ettei saa sitä, koska näkee vain omat tarpeensa ja toisen omien tarpeidensa tyydyttäjänä.

Ei onnistu! Menet rikki! Ei ole oikea suhde!

Ei riitä vaikka oiskin nuita kykyjä jos toinen on sellainen turhan pohtija, joka asiaa mietitään  yhdessä tuntikaupalla vaikkei asia mitään muuta   koskaan.

Isälläni menossa toinen kulissiavioliitto. Ei hyvin mene.