Lue keskustelun säännöt.
Muuttaminen ja yhteishuoltajuus
19.09.2014 |
Eli lapset on oikeuden päätöksellä määrätty asuvaksi minulle ja exälle laajat tapaamisoikeudet (yksi yönyli arkitapaaminen ja joka toinen vkloppu). Eroon ei liittynyt kolmansia osapuolia tai pettämistä. Ex ei edelleenkään puhu minulle vaan asioimme pelkästään sähköpostilla/tekstiviestillä. Asumme edelleen samalla paikkakunnalla alle 1km päässä toisistamme. Nyt haluaisin muuttaa yhteen uuden puolisoni kanssa. Hänellä on vakituinen hyvä työpaikka ja muutenkin elämä kunnossa. Mutta hän asuu 180km päässä nykyiseltä paikkakunnalta. Tiedän, että tästä Ex tekee kaikkensa estääkseen muuton. Olen valmis osaltani osallistumaan lasten tapaamiskustannuksiin hakemalla lapset exän luota tapaamisista, ex siis hakisi itse lapset luokseen. Tapaamissopimusta pitäisi muuttaa toki niin että lapset tapaisivat exää vain joka toinen viikonloppu. Lapset ovat pieniä alle kouluikäisiä eli muutto olisi parasta tehdä nyt ennen kouluun menoa. Miten tämän saisi hoidettua helpoiten? Ja uusi puoliso ja lapset tulevat toimeen erittäin hyvin. Neuvoja? Vinkkejä?
Kommentit (38)
#22 kanssa täysin samaa mieltä. Inhottaa tuollaiset äidit joilla miessuhteet menee lasten hyvinvoinnin ja oikeuksien edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 12:01"]Kannattaa laittaa LASTEN ETU pääasiaksi.
Minusta 180km matkustaminen noin pienille ei ole hyvä asia. Kaksi aikuista voi tuota väliä ajaa helpommin, esim. sinä voi lähteä silloin ajamaan kumppanisi luokse kun lapsen menevät isälleen, ja kun lapset ovat luonasi voi kumppanisi ajaa sinun luoksesi. Käytännössä pystyisitte olemaan yhdessä esim. perjantaista töiden jälkeen siihen kun kumppanisi menee maanantaina töihin (jos ajaa sinun luotasi silloin töihin) eli täysin erossa olisitte vain ti, ke ja to. Tuolloinkin voisit mennä hänen luokseen silloin kun lapset ovat sen arkipäivän isällään. Lisäksi Skypellä ym. tavoilla voi pitää yhteyttä, on aivan normaalia että töiden ja työmatkojen tai muiden syiden takia ihmiset eivät voi olla joka päivä yhdessä.
Kaikesta päätellen lasten isä ei kuitenkaan ole kelvoton isäksi vaikka ihan m*lkku voikin puolisona olla, olisi aika ikävää katkaista se yhteys jo hänellä ja lapsilla on. Mitä isommiksi lapset kasvavat, sitä enemmän voivat (nykyisessä tilanteessa) käydä isällään esim. koulun jälkeen jne. kun asutte noin lähekkäin. Jos muutata 180km päähän, niin lapset eivät tapaa isäänsä kuin "joka toinen viikonloppu", mikä on todella harvoin.
Mieti AP omalle kohdallesi että näkisit lapsiasi vain noin harvoin, eikä se tuntuisi pahalta? Etkö sinäkin ehkä hermostuisi siitä että tapaamisia koitetaan entisestään vaikeuttaa/vähentää (=välimatkaa lisäämällä), varsinkin kun lapset kasvavat isommiksi voi viikonloppuisin olla paljon kaikkea muutakin (futisturnauksia, koulun diskoja, kaverien synttäreitä jne.) jolloin ei enää ole lastenkaan etu että "joutuvat" lähtemään isälleen 180km päähän, kun vaihtoehtona voisi olla sekin että äidiltä ja isältä on suunnilleen yhtä pitkä matka em. juttuihin eikä pidä valita em. asioiden ja isälle menon välillä, sekä harmitella kun ei molempiin pääse vert. pääsisi jos ei tuota välimatkaa olisi.
[/quote][quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 12:14"]#22 kanssa täysin samaa mieltä. Inhottaa tuollaiset äidit joilla miessuhteet menee lasten hyvinvoinnin ja oikeuksien edelle.
[/quote]
Minulla ei ole työtä odottamassa täällä eikä täällä päin ole töitä tarjolla, joten tulevaisuudessa meillä olisi joka tapauksessa edessä muutto töiden perässä. Voisin paremmin turvata myös oman työnsaantini muuttamalla, joka on lasten etu. En ole erottamassa lapsia toisesta vanhemmasta tapaisivat häntä edelleen. Ja kuten aiemmin kerroin olisin valmis sopimaan esim hieman pidemmän tapaamisen joka toiselle vklopuille esim to-su. Kyse ei ole vain halustani muuttaa saman katon alle uuden puolison kanssa. Taloudellisen tilanteen turvaaminen on lasten etu. Ei asiat aina ole niin mustavalkoisia. Muutto nyt olisi lasten kannalta helpompi nyt kuin myöhemmin. Osa-aika töiden tekeminen helpottaisi omaa työllistymistäni kun pienin täyttää 3v ja minun on palattava työelämään. Nyt elän täysin tukien varassa yhteenmuuton jälkeen pääsisimme lasten kanssa pois toimeentulotuki loukusta. Uusi puolisoni on siis omalta osaltaan valmis elättämään meidät. Ja ennen kuin kukaan kysyy Ex on elämäntapa työtön ja kela maksaa elarit.
Ap
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 14:14"]
Olisin toki valmis keskustelemaan Ex:n kanssa, mutta kun ei halua luoda asiallista keskusteluyhteyttä niin ei. Mitään tietoa en saa siitä ajasta kun lapset ovat siellä. Siis jo ihan ilmoitus lapsi on kipeänä on ylivoimainen koska huomaanhan sen kuitenkin. Ja tiedän, että Ex voi yrittää heittää kapuloita rattaisiin. Ap
[/quote]
Taitaa olla aika yksipuolista keskustelua, kun olet näköjään päättänyt muuttaa. Miten olet valmis joustamaan tässä asiassa, vai odotatko todellakin, että keskustelemalla exä on suotuisampi muutollesi.
Jos kerran haluat, että isä saa jatkossakin helposti tavata lapsiaan, pyri muuttamaan tapaamissopimus sellaiseksi, että lapset ovat vaikka vuoro viikoin isällä. Ei tarvitsisi kummankaan maksaa elareita, lapsilisät puoliksi ja lapset voisivat vähän isompina päättää kumman luona asustavat. Ehdota tällaista keskustelua, luulisi isän suostuvan. Voin vain kuvitella sanelupolitiikkasi, koska kortit on sinulla:)
Muuta ihan hyvillä mielin, sinulla on täysi oikeus järjestää itsellesi ja lapsillesi onnellinen elämä. Jätä omaan arvoonsa nuo isä-lapsi-suhteesta hihkujat. Kertomasi perusteella isä ei ole halukas eikä kykenevä yhteistyöhön, se ei ole sinun syysi. Sen takia ei kannata yöuniaan menettää. Aika näyttää kuinka asiat järjestyvät. Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 12:56"]Muuta ihan hyvillä mielin, sinulla on täysi oikeus järjestää itsellesi ja lapsillesi onnellinen elämä. Jätä omaan arvoonsa nuo isä-lapsi-suhteesta hihkujat. Kertomasi perusteella isä ei ole halukas eikä kykenevä yhteistyöhön, se ei ole sinun syysi. Sen takia ei kannata yöuniaan menettää. Aika näyttää kuinka asiat järjestyvät. Tsemppiä!
[/quote]
Kiitos.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 12:37"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 12:01"]Kannattaa laittaa LASTEN ETU pääasiaksi. Minusta 180km matkustaminen noin pienille ei ole hyvä asia. Kaksi aikuista voi tuota väliä ajaa helpommin, esim. sinä voi lähteä silloin ajamaan kumppanisi luokse kun lapsen menevät isälleen, ja kun lapset ovat luonasi voi kumppanisi ajaa sinun luoksesi. Käytännössä pystyisitte olemaan yhdessä esim. perjantaista töiden jälkeen siihen kun kumppanisi menee maanantaina töihin (jos ajaa sinun luotasi silloin töihin) eli täysin erossa olisitte vain ti, ke ja to. Tuolloinkin voisit mennä hänen luokseen silloin kun lapset ovat sen arkipäivän isällään. Lisäksi Skypellä ym. tavoilla voi pitää yhteyttä, on aivan normaalia että töiden ja työmatkojen tai muiden syiden takia ihmiset eivät voi olla joka päivä yhdessä. Kaikesta päätellen lasten isä ei kuitenkaan ole kelvoton isäksi vaikka ihan m*lkku voikin puolisona olla, olisi aika ikävää katkaista se yhteys jo hänellä ja lapsilla on. Mitä isommiksi lapset kasvavat, sitä enemmän voivat (nykyisessä tilanteessa) käydä isällään esim. koulun jälkeen jne. kun asutte noin lähekkäin. Jos muutata 180km päähän, niin lapset eivät tapaa isäänsä kuin "joka toinen viikonloppu", mikä on todella harvoin. Mieti AP omalle kohdallesi että näkisit lapsiasi vain noin harvoin, eikä se tuntuisi pahalta? Etkö sinäkin ehkä hermostuisi siitä että tapaamisia koitetaan entisestään vaikeuttaa/vähentää (=välimatkaa lisäämällä), varsinkin kun lapset kasvavat isommiksi voi viikonloppuisin olla paljon kaikkea muutakin (futisturnauksia, koulun diskoja, kaverien synttäreitä jne.) jolloin ei enää ole lastenkaan etu että "joutuvat" lähtemään isälleen 180km päähän, kun vaihtoehtona voisi olla sekin että äidiltä ja isältä on suunnilleen yhtä pitkä matka em. juttuihin eikä pidä valita em. asioiden ja isälle menon välillä, sekä harmitella kun ei molempiin pääse vert. pääsisi jos ei tuota välimatkaa olisi. [/quote][quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 12:14"]#22 kanssa täysin samaa mieltä. Inhottaa tuollaiset äidit joilla miessuhteet menee lasten hyvinvoinnin ja oikeuksien edelle. [/quote] Minulla ei ole työtä odottamassa täällä eikä täällä päin ole töitä tarjolla, joten tulevaisuudessa meillä olisi joka tapauksessa edessä muutto töiden perässä. Voisin paremmin turvata myös oman työnsaantini muuttamalla, joka on lasten etu. En ole erottamassa lapsia toisesta vanhemmasta tapaisivat häntä edelleen. Ja kuten aiemmin kerroin olisin valmis sopimaan esim hieman pidemmän tapaamisen joka toiselle vklopuille esim to-su. Kyse ei ole vain halustani muuttaa saman katon alle uuden puolison kanssa. Taloudellisen tilanteen turvaaminen on lasten etu. Ei asiat aina ole niin mustavalkoisia. Muutto nyt olisi lasten kannalta helpompi nyt kuin myöhemmin. Osa-aika töiden tekeminen helpottaisi omaa työllistymistäni kun pienin täyttää 3v ja minun on palattava työelämään. Nyt elän täysin tukien varassa yhteenmuuton jälkeen pääsisimme lasten kanssa pois toimeentulotuki loukusta. Uusi puolisoni on siis omalta osaltaan valmis elättämään meidät. Ja ennen kuin kukaan kysyy Ex on elämäntapa työtön ja kela maksaa elarit. Ap
[/quote]
Olitteko molemmat elämäntapa työttömiä, kuten exääsi haukut, koska sinullakaan ei ole työpaikkaa?
Eli olet jo päättänyt muuttaa ja haet täältä tukea sille, että viet lapset pois isänsä luota. Väistämättä lasten ja isän suhde tulee heikkenemään. En isänä suostuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys AP:lle: Miten järjestät sen, että lapsesi muutaman vuoden kuluttua (kun ovat esim. 9 ja 7 vuotiaat koululaiset) ovat isällään to-su? Otat heille aina vapaaksi koulusta perjantain...?
Kannattaa miettiä asioita tulevaisuuteen, se mikä toimii pikkulasten kohdalla ei välttämättä toimi kouluikäisen kohdalla...
Lisäksi on kummallista jos et mitään töitä löytäisi ns. nykyisen asuinpaikan lähistöltä. Vaikka sillä paikkakunnalla ei töitä olisi, niin esim. 50km säteellä (mikä ihan ajettavissa oleva työmatka) varmasti on työpaikkoja.
Ei sinun tarvitse asua 1km päässä lastesi isästä, mutta on eri asia asua esim. 10km päässä kuin 180km päässä. Omassa lähipiirissäni on eronneita joista muutama on joutunut tekemään kompromisseja asumisensa suhteen, koska vanhemmat ovat halunneet säilyttää lastensa elämän sellaisena että molemmat vanhemmat asuvat lähellä toisiaan ja/tai lasten koulut sun muut eivät muutu. Monesta asiasta voi joutua tinkimään, esim. pk-seudulla ns. "paremmalla alueella" asuminen yh:n tuloilla tarkoittaa usein pienempää asuntoa (esim. kolmio toiselta alueelta vai perhe kaksiossa nykyisellä alueella jne.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sinä itse AP tiedät äitinä mikä on paras ratkaisu juuri teidän perheen/lapsien kohdalla :). Suhteesi tosin on aika lyhytaikainen vasta, ja mies asuu noin pitkällä. Mietin vaan ettette heti eroa jos liian aikaisin muutatte yhteen.. Mutta noonkuin sanoin, sinä tiedän mikä teille on parasta - ja jos se on muutto, niin onnea uuteen kotiin ja eikun pakkaamaan! :)
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 13:16"][quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 12:37"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 12:01"]Kannattaa laittaa LASTEN ETU pääasiaksi. Minusta 180km matkustaminen noin pienille ei ole hyvä asia. Kaksi aikuista voi tuota väliä ajaa helpommin, esim. sinä voi lähteä silloin ajamaan kumppanisi luokse kun lapsen menevät isälleen, ja kun lapset ovat luonasi voi kumppanisi ajaa sinun luoksesi. Käytännössä pystyisitte olemaan yhdessä esim. perjantaista töiden jälkeen siihen kun kumppanisi menee maanantaina töihin (jos ajaa sinun luotasi silloin töihin) eli täysin erossa olisitte vain ti, ke ja to. Tuolloinkin voisit mennä hänen luokseen silloin kun lapset ovat sen arkipäivän isällään. Lisäksi Skypellä ym. tavoilla voi pitää yhteyttä, on aivan normaalia että töiden ja työmatkojen tai muiden syiden takia ihmiset eivät voi olla joka päivä yhdessä. Kaikesta päätellen lasten isä ei kuitenkaan ole kelvoton isäksi vaikka ihan m*lkku voikin puolisona olla, olisi aika ikävää katkaista se yhteys jo hänellä ja lapsilla on. Mitä isommiksi lapset kasvavat, sitä enemmän voivat (nykyisessä tilanteessa) käydä isällään esim. koulun jälkeen jne. kun asutte noin lähekkäin. Jos muutata 180km päähän, niin lapset eivät tapaa isäänsä kuin "joka toinen viikonloppu", mikä on todella harvoin. Mieti AP omalle kohdallesi että näkisit lapsiasi vain noin harvoin, eikä se tuntuisi pahalta? Etkö sinäkin ehkä hermostuisi siitä että tapaamisia koitetaan entisestään vaikeuttaa/vähentää (=välimatkaa lisäämällä), varsinkin kun lapset kasvavat isommiksi voi viikonloppuisin olla paljon kaikkea muutakin (futisturnauksia, koulun diskoja, kaverien synttäreitä jne.) jolloin ei enää ole lastenkaan etu että "joutuvat" lähtemään isälleen 180km päähän, kun vaihtoehtona voisi olla sekin että äidiltä ja isältä on suunnilleen yhtä pitkä matka em. juttuihin eikä pidä valita em. asioiden ja isälle menon välillä, sekä harmitella kun ei molempiin pääse vert. pääsisi jos ei tuota välimatkaa olisi. [/quote][quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 12:14"]#22 kanssa täysin samaa mieltä. Inhottaa tuollaiset äidit joilla miessuhteet menee lasten hyvinvoinnin ja oikeuksien edelle. [/quote] Minulla ei ole työtä odottamassa täällä eikä täällä päin ole töitä tarjolla, joten tulevaisuudessa meillä olisi joka tapauksessa edessä muutto töiden perässä. Voisin paremmin turvata myös oman työnsaantini muuttamalla, joka on lasten etu. En ole erottamassa lapsia toisesta vanhemmasta tapaisivat häntä edelleen. Ja kuten aiemmin kerroin olisin valmis sopimaan esim hieman pidemmän tapaamisen joka toiselle vklopuille esim to-su. Kyse ei ole vain halustani muuttaa saman katon alle uuden puolison kanssa. Taloudellisen tilanteen turvaaminen on lasten etu. Ei asiat aina ole niin mustavalkoisia. Muutto nyt olisi lasten kannalta helpompi nyt kuin myöhemmin. Osa-aika töiden tekeminen helpottaisi omaa työllistymistäni kun pienin täyttää 3v ja minun on palattava työelämään. Nyt elän täysin tukien varassa yhteenmuuton jälkeen pääsisimme lasten kanssa pois toimeentulotuki loukusta. Uusi puolisoni on siis omalta osaltaan valmis elättämään meidät. Ja ennen kuin kukaan kysyy Ex on elämäntapa työtön ja kela maksaa elarit. Ap
[/quote]
Olitteko molemmat elämäntapa työttömiä, kuten exääsi haukut, koska sinullakaan ei ole työpaikkaa?
[/quote]
Jouduin itse hieman ennen kun pääsin äitiyslomalla ensimmäisestä lapsesta työttömäksi. Minulla on ihan hyvä työhistoria. Nyt olen ollut kotona aika monta vuotta. Noin 100km säteellä nykyisestä asuinpaikasta työllisyystilanne on tosi huono. Ja siitä eteenpäin kohti pkseutua tilanne paranee. Eli uudella paikkakunnalla olisi paremmat työllisyysnäkymät minulle. 10km muutto ei muuttaisi tilannetta mihinkään suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 13:31"]Kysymys AP:lle: Miten järjestät sen, että lapsesi muutaman vuoden kuluttua (kun ovat esim. 9 ja 7 vuotiaat koululaiset) ovat isällään to-su? Otat heille aina vapaaksi koulusta perjantain...?
Kannattaa miettiä asioita tulevaisuuteen, se mikä toimii pikkulasten kohdalla ei välttämättä toimi kouluikäisen kohdalla...
Lisäksi on kummallista jos et mitään töitä löytäisi ns. nykyisen asuinpaikan lähistöltä. Vaikka sillä paikkakunnalla ei töitä olisi, niin esim. 50km säteellä (mikä ihan ajettavissa oleva työmatka) varmasti on työpaikkoja.
Ei sinun tarvitse asua 1km päässä lastesi isästä, mutta on eri asia asua esim. 10km päässä kuin 180km päässä. Omassa lähipiirissäni on eronneita joista muutama on joutunut tekemään kompromisseja asumisensa suhteen, koska vanhemmat ovat halunneet säilyttää lastensa elämän sellaisena että molemmat vanhemmat asuvat lähellä toisiaan ja/tai lasten koulut sun muut eivät muutu. Monesta asiasta voi joutua tinkimään, esim. pk-seudulla ns. "paremmalla alueella" asuminen yh:n tuloilla tarkoittaa usein pienempää asuntoa (esim. kolmio toiselta alueelta vai perhe kaksiossa nykyisellä alueella jne.)
[/quote]
Edellinen eli 32 oli Ap myös.
Kuten edellistä viestissä totesin ei 10km muutto auta tai 50km työmatka kun töitä ei näillä seuduilla ole. Eikä minulla edes ole autoa uudella puolisolla on.
Kun lapset menevät kouluun on tapaamisia katsottava sitten vaikka uudelleen eihän sen sopimuksen tarvitse olla koko loppu elämän ajaksi. Kun lapset ovat isompia saavat itse vaikuttaa siihen miten tapaamisen järjestetään ja minä pyrin ne sitten toteuttamaan (jos se siis vaan on mahdollista ja Ex hyväksyy sen myös). Ja jos keskusteluyhteyttä ei ole eikä mitään yhteistä linjaa on paha tällaisista asioita edes yrittää nyt yhdessä sopia.
Ap
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 13:33"]Kyllä sinä itse AP tiedät äitinä mikä on paras ratkaisu juuri teidän perheen/lapsien kohdalla :). Suhteesi tosin on aika lyhytaikainen vasta, ja mies asuu noin pitkällä. Mietin vaan ettette heti eroa jos liian aikaisin muutatte yhteen.. Mutta noonkuin sanoin, sinä tiedän mikä teille on parasta - ja jos se on muutto, niin onnea uuteen kotiin ja eikun pakkaamaan! :)
[/quote]
Kiitos. Ei mistään ihan 2viikon seurustelusta ole kyse vaan yli vuoden seurustelusta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun exäni vei asian oikeuteen. Kyse oli siitä, että olisin muuttanut n. tunnin ajomatkan päähän, mutta tämä ei exälle käynyt. Haki lähivanhemmuutta. Pelästyin ja peruin muuttoni. Sain pitää lähivanhemmuuden. Asianajaja sanoi, että turvallisinta toimia noin sillä ei ole varmaa, että lapsia ei määrätä isälleen.
Kun minä muutin lapsen kanssa saman paikkakunnan sisällä, niin maistraatti pyysi lapsen isältä kirjallista lupaa muuttoon. Meillä siis yhteishuoltajuus ja isä asuu samassa kaupungissa. Ei ollut kyse mistään kauaksi muuttamisesta.
Olisin toki valmis keskustelemaan Ex:n kanssa, mutta kun ei halua luoda asiallista keskusteluyhteyttä niin ei. Mitään tietoa en saa siitä ajasta kun lapset ovat siellä. Siis jo ihan ilmoitus lapsi on kipeänä on ylivoimainen koska huomaanhan sen kuitenkin. Ja tiedän, että Ex voi yrittää heittää kapuloita rattaisiin.
Ap
Oletko varma että haluat ottaa sen riskin, että exä tekee tilanteen kaikin puolin vaikeaksi? Lapsetkin voi siitä kärsiä. Epäreilua sinun ja lasten kannalta, mutta ei siitä exästä pääse eroon, niin se vain on.
Oletko varma että teillä ei ole tulevaisuutta siellä nykyisellä kotiseudulla? Yritä miettiä asiaa ilman sitä uutta parisuhdetta. Jos sitä ei olisi, niin lähtisitkö noin kauas ennemmin tai myöhemmin? Jos olette vuoden seurustelleet niin teillä on kuitenkin väkisinkin ollut etäsuhde, eikö niin, se voi olla vaikka kuinka hyvä suhde, mutta tilanne voi muuttuakin kun konkreettisesti muutatte yhteen. Ja mikä estää sinua hakemasta osa-aikatöitä sieltä nykyisen kumppanisi kotiseudulta? Jos olet lasten kanssa kotona, niin sinähän voit käydä heidän kanssaan siellä kumppanisi kodissa yökylässä, ja hän voi hoitaa lapsia jos sulla on töitä. Joka toinen viikonloppu lapset on isällään, joten voit vapaammin käydä töissä. Lapsille voi myös hakea osa-aikaista hoitopaikkaa sieltä toiselta paikkakunnalta. Miksi se edes on oltava viikonloppu, jos isällä ei ole töitä niin hän voisi pitää lapsia viikollakin ja sinä voisit käydä siellä uudella paikkakunnalla töissä? Ennemmin kuin tehdä tuollainen repäisy, minusta olisi parempi tehdä liukuvia muutoksia ja katsoa miten käy. Voi sitten ottaa pakkiakin.
Kannattaa laittaa LASTEN ETU pääasiaksi.
Minusta 180km matkustaminen noin pienille ei ole hyvä asia. Kaksi aikuista voi tuota väliä ajaa helpommin, esim. sinä voi lähteä silloin ajamaan kumppanisi luokse kun lapsen menevät isälleen, ja kun lapset ovat luonasi voi kumppanisi ajaa sinun luoksesi. Käytännössä pystyisitte olemaan yhdessä esim. perjantaista töiden jälkeen siihen kun kumppanisi menee maanantaina töihin (jos ajaa sinun luotasi silloin töihin) eli täysin erossa olisitte vain ti, ke ja to. Tuolloinkin voisit mennä hänen luokseen silloin kun lapset ovat sen arkipäivän isällään. Lisäksi Skypellä ym. tavoilla voi pitää yhteyttä, on aivan normaalia että töiden ja työmatkojen tai muiden syiden takia ihmiset eivät voi olla joka päivä yhdessä.
Kaikesta päätellen lasten isä ei kuitenkaan ole kelvoton isäksi vaikka ihan m*lkku voikin puolisona olla, olisi aika ikävää katkaista se yhteys jo hänellä ja lapsilla on. Mitä isommiksi lapset kasvavat, sitä enemmän voivat (nykyisessä tilanteessa) käydä isällään esim. koulun jälkeen jne. kun asutte noin lähekkäin. Jos muutata 180km päähän, niin lapset eivät tapaa isäänsä kuin "joka toinen viikonloppu", mikä on todella harvoin.
Mieti AP omalle kohdallesi että näkisit lapsiasi vain noin harvoin, eikä se tuntuisi pahalta? Etkö sinäkin ehkä hermostuisi siitä että tapaamisia koitetaan entisestään vaikeuttaa/vähentää (=välimatkaa lisäämällä), varsinkin kun lapset kasvavat isommiksi voi viikonloppuisin olla paljon kaikkea muutakin (futisturnauksia, koulun diskoja, kaverien synttäreitä jne.) jolloin ei enää ole lastenkaan etu että "joutuvat" lähtemään isälleen 180km päähän, kun vaihtoehtona voisi olla sekin että äidiltä ja isältä on suunnilleen yhtä pitkä matka em. juttuihin eikä pidä valita em. asioiden ja isälle menon välillä, sekä harmitella kun ei molempiin pääse vert. pääsisi jos ei tuota välimatkaa olisi.