Seksi ja siitä nauttiminen pitkässä suhteessa. Auta miestä ymmärtämään naista.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin näin, että todennäköisyys on sen puilella, että vaimo ei halua sinua, vaan teillä on muuten romanttinen ja käytännössä arjessa toimiva suhde. Todennäköisesti vaimo ei edes tunnista sitä, että voisi haluta jotakuta muuta miestä, koska hänellä ei ole kokemusta kenestäkäön muusta. Siksi juuri, että valitsisi miehen paremmin myös seksuaalisesti, olisi tärkeää hankkia kokemuksia nuorena ennen sitoutumista yhteen. Nyt niin ei ole käynyt ja vaimolta on jäänyt löytymättä seksuaalisuus ja halu. Ehkä hän siksi luulee jopa olevansa aseksuaalinen.

Valitettavasti on hyvin harvinaista löytää miestä, jonka kanssa olisi kemiaa, sellaisia miehiä on minulla tullut vastaan ehkä yksi viidessä vuodessa. Ja valitettavasti jos kemiaa ei ole, sitä ei voi myöskään luoda, ei mitenkään. Eli teillä on järkiliitto ja vaimo vaikuttaa siihen tyytyväiseltä, kun ei tiedä paremmasta. Ehkä hän joskus jossain tapaa miehen, joka vie jalat alta ja saa sukat pyörimään, ehkä ei. Jos teillä on lapsia ja muuten hyvä liitto, niin lakkaisin toivomasta enempää, tai odottaisin, kunnes lapset ovat muuttaneet kotoa ja eroaisin vasta sitten. Jos lapsia ei ole ja seksi on sinulle hyvin tärkeää, voi ehkä erota jo nyt ja yrittää löytää jonkun toisen.

N49

Tarkennuksena vielä, että ellei sitä (harvinaista) kemiaa ja siitä kumpuavaa himoa ole, niin mikään tekninen asia ei voi tehdä seksistä hyvää ja saada haluamaan sitä. Miehet ovat näköjään erilaisia, mutta keskimääräinen nainen ei halua seksiä ilman oikeaa himoa ja kemiaa. Se onko sitä vai ei, on miehestä riippuvaista, eikä sitä voi aikaansaada esim niin, että menisi jonnekin terapiaan.

Tuo on siis se lähtökohta sille, voiko haluta seksiä ollenkaan vai ei. Se ei toki riitä, vaikka kemiaakin olisi ja himoa, niin naiselta voi halu kadota monesta syystä, vaikka huonon tekniikan vuoksi, tai muiden parisuhdeongelmien vuoksi, tai koska mies ei tee kotitöitä tai arvosteler ulkonäköä tms, tai hormonaalisesta ehkäisystä tms. Niihin syihin voi vaikuttaa.

Valitettavasti vaan veikkaan, että todennäköisintä on, ettei sitä kemiaa ja himoa ole koskaan ollutkaan vaimon puolelta, hän vaan ei nuorena ja kokemattomana sitä tiennyt, eikä ehkä tiedä vieläkään, koska on edelleen kokematon muiden miesten suhteen.

N49

Ja vielä lisäyksenä - mikään tuossa ei ole sinun vikasi, jos tuo edellä arvailemani sattuu olemaan asianlaita. Voit olla vaikka kuinka ihana ja seksikäs mies ja joku muu nainen kokee kanssasi sitä kemiaa ja himoa. Lisäksi vaimosikin varmasti rakastaa sinua ja tykkää sinusta ja arvostaa jne. Näihin kemioihin ei voi tahdonvoimalka vaikuttaa.

Lisäksi ehkä sinua helpottaa, että veikkaan, että suurin osa avioliitoista ja parisuhteista on sellaisia kuin teillä. Koska kemia on niin harvinaista, niin vähemmistö parisuhteista perustuu siihen. Kyllä enemmistö on enemmän tai vähemmän näitä muita tapauksia. Ja pitää ymmärtää, että mieheen voi ihastua ja rakastuakin ilman, että sitä kemiaa on. Naisilla se ihastus ja romanttiset tunteet ovat usein enemmän henkisiä kuin seksuaalisia ja kemiat on ihan erikseen. Joku voi tuntea kemiaa mieheen, jonka kanssa ei ikinä haluaisi mennä naimisiin tai edes tapailla. Vaimosi siis varmasti monella tavalla pitää sinusta ja rakastaa.

Eli älä masennu, tilanteesi on hyvin yleinen, eikä se tarkoita, että sinussa, tai vaimossasi, olisi mitään vikaa. Kumpikin olette hyviä ja arvostettavia ihmisiä. Ainoa mikä puuttuu, on ettei luontoäiti ole mahdollistanut (hyvin harvinaista) kemiaa juuri teidän kahden välille. Mutta mikä on todennäköisyys, että tapaisit ikinä sellaista toista naista, joka kokee kemiaa kanssasi ja jonka kanssa muutkin asiat natsaavat niin, että hän haluaisi olla kanssasi suhteessa? Se on mahdollista, mutta vaikeaa löytää. Siksi pitää miettiä, miten tärkeää se sinulle oikeasti on.

N49

Olen pahoillani, mutta epäilen vahvasti naisesi huijanneen sinua. Nimittäin en todellakaan usko että olet ollut hänen ainoa panonsa.

Meillä on täsmälleen sama tilanne, mutta nainen ei -todellakaan- ollut neitsyt tavatessamme. Vuosien aikana näitä "tuttuja kavereita" on sitten paljastunut oikealta ja vasemmalta.

Eniten ottaa päähän se, että nainen kertoi tavatessamme olevansa se seksuaalisesti aktiivinen osapuoli. Paskan marjat ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja väitän, että useimmat naiset nimenomaan pitävät vulvansa ja klitoriksen hyväilyistä, ihan samoin kuin mieskin pitää kalunsa ja terskan hyväilyst, Ihan turha viisastelua.

Varmaan kaikki naiset pitävät klitoriksen hyväilystä, mutta kaikki eivät pidä klitoriksen PÄÄN hyväilystä vaan sen sisempian osien hyväilystä. Osalla naisista nautintopisteet ovat aivan emättimen pohjassa.

...Ja osa ei vihaa mitään muuta niin paljon kuin sitä, että kalu osuu pohjaan asti. Ai saatana.

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä lisäyksenä - mikään tuossa ei ole sinun vikasi, jos tuo edellä arvailemani sattuu olemaan asianlaita. Voit olla vaikka kuinka ihana ja seksikäs mies ja joku muu nainen kokee kanssasi sitä kemiaa ja himoa. Lisäksi vaimosikin varmasti rakastaa sinua ja tykkää sinusta ja arvostaa jne. Näihin kemioihin ei voi tahdonvoimalka vaikuttaa.

Lisäksi ehkä sinua helpottaa, että veikkaan, että suurin osa avioliitoista ja parisuhteista on sellaisia kuin teillä. Koska kemia on niin harvinaista, niin vähemmistö parisuhteista perustuu siihen. Kyllä enemmistö on enemmän tai vähemmän näitä muita tapauksia. Ja pitää ymmärtää, että mieheen voi ihastua ja rakastuakin ilman, että sitä kemiaa on. Naisilla se ihastus ja romanttiset tunteet ovat usein enemmän henkisiä kuin seksuaalisia ja kemiat on ihan erikseen. Joku voi tuntea kemiaa mieheen, jonka kanssa ei ikinä haluaisi mennä naimisiin tai edes tapailla. Vaimosi siis varmasti monella tavalla pitää sinusta ja rakastaa.

Eli älä masennu, tilanteesi on hyvin yleinen, eikä se tarkoita, että sinussa, tai vaimossasi, olisi mitään vikaa. Kumpikin olette hyviä ja arvostettavia ihmisiä. Ainoa mikä puuttuu, on ettei luontoäiti ole mahdollistanut (hyvin harvinaista) kemiaa juuri teidän kahden välille. Mutta mikä on todennäköisyys, että tapaisit ikinä sellaista toista naista, joka kokee kemiaa kanssasi ja jonka kanssa muutkin asiat natsaavat niin, että hän haluaisi olla kanssasi suhteessa? Se on mahdollista, mutta vaikeaa löytää. Siksi pitää miettiä, miten tärkeää se sinulle oikeasti on.

N49

Allekirjoitan kuin omina ajatuksinani tämän kommentoijan sanoman. Itse olin suhteessa miehen kanssa, jonka kanssa kemiaa ei ollut. Kävimme aiheesta jopa raivoisia riitoja. Mies olisi halunnut minun haluavan häntä kiimaisesti, kuten hän on aiempien naisystäviensä kanssa kokenut. Kerroin painostuksen alla sen, etten koe sellaista himoa häntä kohtaan, jollaista olen joskus aiemmin elämässäni kokenut. Painotin sitä, että haluan mieluummin  hyvän suhteen kuin hyvää seksiä. Sitä huolimatta, että seksiä rakastan.

Erosimme, koska miehelle ei kelvannut se, etten n.s "himoinnut" häntä seksuaalisesti. Ei sellaista voi esittää. Olen miettinyt, olisiko minun pitänyt valehdella ja yrittää näytellä enemmän. Halusin olla rehellinen. Arvostin miestä ja hänen kanssaan seksi ol tasoa "ok" eli omien fantasioideni avulla pystyin laukeamaan.

Se oikea himo ja halu on todella harvinaista. Itse olen törmännyt hyvin, hyvin harvoin haluni herättäviin miehiin. Tleensä heissä on ollut jotakin sellaista vikaa, että suhde ei ole ollut mahdollinen. Jos rakastat vaimoasi, miettisin sinuna perimmäisiä toiveitasi. Onko hyvä seksi sinulle eniten haluamasi asia vai voisitko hyväksyä sen, että kaikkia elämässään haluamiaan asioita ei ole mahdollista saada?

Itse olisin halunnut elää parisuhteessa. En halua irtoseksiä, en halua seksisuhdetta. Haluaisin nukkua rakastamani ihmisen vieressä ja pitää häntä hyvänä. Näköjään aina joku kohta karahtaa ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että rakastamani miehen menettäneenä olen sinkku koko loppuelämäni.

N40+

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä lisäyksenä - mikään tuossa ei ole sinun vikasi, jos tuo edellä arvailemani sattuu olemaan asianlaita. Voit olla vaikka kuinka ihana ja seksikäs mies ja joku muu nainen kokee kanssasi sitä kemiaa ja himoa. Lisäksi vaimosikin varmasti rakastaa sinua ja tykkää sinusta ja arvostaa jne. Näihin kemioihin ei voi tahdonvoimalka vaikuttaa.

Lisäksi ehkä sinua helpottaa, että veikkaan, että suurin osa avioliitoista ja parisuhteista on sellaisia kuin teillä. Koska kemia on niin harvinaista, niin vähemmistö parisuhteista perustuu siihen. Kyllä enemmistö on enemmän tai vähemmän näitä muita tapauksia. Ja pitää ymmärtää, että mieheen voi ihastua ja rakastuakin ilman, että sitä kemiaa on. Naisilla se ihastus ja romanttiset tunteet ovat usein enemmän henkisiä kuin seksuaalisia ja kemiat on ihan erikseen. Joku voi tuntea kemiaa mieheen, jonka kanssa ei ikinä haluaisi mennä naimisiin tai edes tapailla. Vaimosi siis varmasti monella tavalla pitää sinusta ja rakastaa.

Eli älä masennu, tilanteesi on hyvin yleinen, eikä se tarkoita, että sinussa, tai vaimossasi, olisi mitään vikaa. Kumpikin olette hyviä ja arvostettavia ihmisiä. Ainoa mikä puuttuu, on ettei luontoäiti ole mahdollistanut (hyvin harvinaista) kemiaa juuri teidän kahden välille. Mutta mikä on todennäköisyys, että tapaisit ikinä sellaista toista naista, joka kokee kemiaa kanssasi ja jonka kanssa muutkin asiat natsaavat niin, että hän haluaisi olla kanssasi suhteessa? Se on mahdollista, mutta vaikeaa löytää. Siksi pitää miettiä, miten tärkeää se sinulle oikeasti on.

N49

Allekirjoitan kuin omina ajatuksinani tämän kommentoijan sanoman. Itse olin suhteessa miehen kanssa, jonka kanssa kemiaa ei ollut. Kävimme aiheesta jopa raivoisia riitoja. Mies olisi halunnut minun haluavan häntä kiimaisesti, kuten hän on aiempien naisystäviensä kanssa kokenut. Kerroin painostuksen alla sen, etten koe sellaista himoa häntä kohtaan, jollaista olen joskus aiemmin elämässäni kokenut. Painotin sitä, että haluan mieluummin  hyvän suhteen kuin hyvää seksiä. Sitä huolimatta, että seksiä rakastan.

Erosimme, koska miehelle ei kelvannut se, etten n.s "himoinnut" häntä seksuaalisesti. Ei sellaista voi esittää. Olen miettinyt, olisiko minun pitänyt valehdella ja yrittää näytellä enemmän. Halusin olla rehellinen. Arvostin miestä ja hänen kanssaan seksi ol tasoa "ok" eli omien fantasioideni avulla pystyin laukeamaan.

Se oikea himo ja halu on todella harvinaista. Itse olen törmännyt hyvin, hyvin harvoin haluni herättäviin miehiin. Tleensä heissä on ollut jotakin sellaista vikaa, että suhde ei ole ollut mahdollinen. Jos rakastat vaimoasi, miettisin sinuna perimmäisiä toiveitasi. Onko hyvä seksi sinulle eniten haluamasi asia vai voisitko hyväksyä sen, että kaikkia elämässään haluamiaan asioita ei ole mahdollista saada?

Itse olisin halunnut elää parisuhteessa. En halua irtoseksiä, en halua seksisuhdetta. Haluaisin nukkua rakastamani ihmisen vieressä ja pitää häntä hyvänä. Näköjään aina joku kohta karahtaa ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että rakastamani miehen menettäneenä olen sinkku koko loppuelämäni.

N40+

Ihan pakko kysyä, että miksi alkaa suhteeseen sellaisen kanssa jota ei himoitse?  Itselle vaimon himo ollut yksi suhteen kulmakiviä alusta lähtien. En olisi jäänyt pitkään parisuhteeseen ilman sitä.  Vaimo yritti tyttösystävä ollessa irtiottoa valjaan kahden vuoden jälkeen. Palasi 2 vkossa takaisin. Eikä silloinkaan parisuhteen jatkaminen ollut enää itsestään selvää, mutta hänen entistä palavampi halunsa ja kiimansa minua kohtaan vei mennessään. Minusta ei ollut vastustamaan toisen himoa ja totaalista omistamisen halua. Tulinen ja välillä tuittupäinen harmaavarpunen, jonka omistushalu ja himo jatkuu yhä vain.  Hänen rakkauttaan ei ole tarvinnut koskaan epäillä tai jos onkin joskus putkahtanut mieleen, niin seuraavalla seksikeralla se on poispyyhitty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä lisäyksenä - mikään tuossa ei ole sinun vikasi, jos tuo edellä arvailemani sattuu olemaan asianlaita. Voit olla vaikka kuinka ihana ja seksikäs mies ja joku muu nainen kokee kanssasi sitä kemiaa ja himoa. Lisäksi vaimosikin varmasti rakastaa sinua ja tykkää sinusta ja arvostaa jne. Näihin kemioihin ei voi tahdonvoimalka vaikuttaa.

Lisäksi ehkä sinua helpottaa, että veikkaan, että suurin osa avioliitoista ja parisuhteista on sellaisia kuin teillä. Koska kemia on niin harvinaista, niin vähemmistö parisuhteista perustuu siihen. Kyllä enemmistö on enemmän tai vähemmän näitä muita tapauksia. Ja pitää ymmärtää, että mieheen voi ihastua ja rakastuakin ilman, että sitä kemiaa on. Naisilla se ihastus ja romanttiset tunteet ovat usein enemmän henkisiä kuin seksuaalisia ja kemiat on ihan erikseen. Joku voi tuntea kemiaa mieheen, jonka kanssa ei ikinä haluaisi mennä naimisiin tai edes tapailla. Vaimosi siis varmasti monella tavalla pitää sinusta ja rakastaa.

Eli älä masennu, tilanteesi on hyvin yleinen, eikä se tarkoita, että sinussa, tai vaimossasi, olisi mitään vikaa. Kumpikin olette hyviä ja arvostettavia ihmisiä. Ainoa mikä puuttuu, on ettei luontoäiti ole mahdollistanut (hyvin harvinaista) kemiaa juuri teidän kahden välille. Mutta mikä on todennäköisyys, että tapaisit ikinä sellaista toista naista, joka kokee kemiaa kanssasi ja jonka kanssa muutkin asiat natsaavat niin, että hän haluaisi olla kanssasi suhteessa? Se on mahdollista, mutta vaikeaa löytää. Siksi pitää miettiä, miten tärkeää se sinulle oikeasti on.

N49

Allekirjoitan kuin omina ajatuksinani tämän kommentoijan sanoman. Itse olin suhteessa miehen kanssa, jonka kanssa kemiaa ei ollut. Kävimme aiheesta jopa raivoisia riitoja. Mies olisi halunnut minun haluavan häntä kiimaisesti, kuten hän on aiempien naisystäviensä kanssa kokenut. Kerroin painostuksen alla sen, etten koe sellaista himoa häntä kohtaan, jollaista olen joskus aiemmin elämässäni kokenut. Painotin sitä, että haluan mieluummin  hyvän suhteen kuin hyvää seksiä. Sitä huolimatta, että seksiä rakastan.

Erosimme, koska miehelle ei kelvannut se, etten n.s "himoinnut" häntä seksuaalisesti. Ei sellaista voi esittää. Olen miettinyt, olisiko minun pitänyt valehdella ja yrittää näytellä enemmän. Halusin olla rehellinen. Arvostin miestä ja hänen kanssaan seksi ol tasoa "ok" eli omien fantasioideni avulla pystyin laukeamaan.

Se oikea himo ja halu on todella harvinaista. Itse olen törmännyt hyvin, hyvin harvoin haluni herättäviin miehiin. Tleensä heissä on ollut jotakin sellaista vikaa, että suhde ei ole ollut mahdollinen. Jos rakastat vaimoasi, miettisin sinuna perimmäisiä toiveitasi. Onko hyvä seksi sinulle eniten haluamasi asia vai voisitko hyväksyä sen, että kaikkia elämässään haluamiaan asioita ei ole mahdollista saada?

Itse olisin halunnut elää parisuhteessa. En halua irtoseksiä, en halua seksisuhdetta. Haluaisin nukkua rakastamani ihmisen vieressä ja pitää häntä hyvänä. Näköjään aina joku kohta karahtaa ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että rakastamani miehen menettäneenä olen sinkku koko loppuelämäni.

N40+

Ihan pakko kysyä, että miksi alkaa suhteeseen sellaisen kanssa jota ei himoitse?  Itselle vaimon himo ollut yksi suhteen kulmakiviä alusta lähtien. En olisi jäänyt pitkään parisuhteeseen ilman sitä.  Vaimo yritti tyttösystävä ollessa irtiottoa valjaan kahden vuoden jälkeen. Palasi 2 vkossa takaisin. Eikä silloinkaan parisuhteen jatkaminen ollut enää itsestään selvää, mutta hänen entistä palavampi halunsa ja kiimansa minua kohtaan vei mennessään. Minusta ei ollut vastustamaan toisen himoa ja totaalista omistamisen halua. Tulinen ja välillä tuittupäinen harmaavarpunen, jonka omistushalu ja himo jatkuu yhä vain.  Hänen rakkauttaan ei ole tarvinnut koskaan epäillä tai jos onkin joskus putkahtanut mieleen, niin seuraavalla seksikeralla se on poispyyhitty. 

Siksi, että haluaa läheisyyttä, haluaa rakastaa ja tulla rakastetuksi? Haluaa vaihtaa ajatuksia, haluaa ottaa toisen kainaloonsa ja haluaa tulla otstuksi kainaloon?

En minä mitään em. asiaa ole koskaan saanut niiden kanssa, joita olen himoinnut. Haluatko itse "harmaavarpustasi" vai oletko hänen kanssaan vain siksi, että olet varma hänen pysymisestään luonasi? En itse pitäisi siitä, että minua kutsutaan parisuhteessa harmaavarpuseksi.

N40+

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä lisäyksenä - mikään tuossa ei ole sinun vikasi, jos tuo edellä arvailemani sattuu olemaan asianlaita. Voit olla vaikka kuinka ihana ja seksikäs mies ja joku muu nainen kokee kanssasi sitä kemiaa ja himoa. Lisäksi vaimosikin varmasti rakastaa sinua ja tykkää sinusta ja arvostaa jne. Näihin kemioihin ei voi tahdonvoimalka vaikuttaa.

Lisäksi ehkä sinua helpottaa, että veikkaan, että suurin osa avioliitoista ja parisuhteista on sellaisia kuin teillä. Koska kemia on niin harvinaista, niin vähemmistö parisuhteista perustuu siihen. Kyllä enemmistö on enemmän tai vähemmän näitä muita tapauksia. Ja pitää ymmärtää, että mieheen voi ihastua ja rakastuakin ilman, että sitä kemiaa on. Naisilla se ihastus ja romanttiset tunteet ovat usein enemmän henkisiä kuin seksuaalisia ja kemiat on ihan erikseen. Joku voi tuntea kemiaa mieheen, jonka kanssa ei ikinä haluaisi mennä naimisiin tai edes tapailla. Vaimosi siis varmasti monella tavalla pitää sinusta ja rakastaa.

Eli älä masennu, tilanteesi on hyvin yleinen, eikä se tarkoita, että sinussa, tai vaimossasi, olisi mitään vikaa. Kumpikin olette hyviä ja arvostettavia ihmisiä. Ainoa mikä puuttuu, on ettei luontoäiti ole mahdollistanut (hyvin harvinaista) kemiaa juuri teidän kahden välille. Mutta mikä on todennäköisyys, että tapaisit ikinä sellaista toista naista, joka kokee kemiaa kanssasi ja jonka kanssa muutkin asiat natsaavat niin, että hän haluaisi olla kanssasi suhteessa? Se on mahdollista, mutta vaikeaa löytää. Siksi pitää miettiä, miten tärkeää se sinulle oikeasti on.

N49

Allekirjoitan kuin omina ajatuksinani tämän kommentoijan sanoman. Itse olin suhteessa miehen kanssa, jonka kanssa kemiaa ei ollut. Kävimme aiheesta jopa raivoisia riitoja. Mies olisi halunnut minun haluavan häntä kiimaisesti, kuten hän on aiempien naisystäviensä kanssa kokenut. Kerroin painostuksen alla sen, etten koe sellaista himoa häntä kohtaan, jollaista olen joskus aiemmin elämässäni kokenut. Painotin sitä, että haluan mieluummin  hyvän suhteen kuin hyvää seksiä. Sitä huolimatta, että seksiä rakastan.

Erosimme, koska miehelle ei kelvannut se, etten n.s "himoinnut" häntä seksuaalisesti. Ei sellaista voi esittää. Olen miettinyt, olisiko minun pitänyt valehdella ja yrittää näytellä enemmän. Halusin olla rehellinen. Arvostin miestä ja hänen kanssaan seksi ol tasoa "ok" eli omien fantasioideni avulla pystyin laukeamaan.

Se oikea himo ja halu on todella harvinaista. Itse olen törmännyt hyvin, hyvin harvoin haluni herättäviin miehiin. Tleensä heissä on ollut jotakin sellaista vikaa, että suhde ei ole ollut mahdollinen. Jos rakastat vaimoasi, miettisin sinuna perimmäisiä toiveitasi. Onko hyvä seksi sinulle eniten haluamasi asia vai voisitko hyväksyä sen, että kaikkia elämässään haluamiaan asioita ei ole mahdollista saada?

Itse olisin halunnut elää parisuhteessa. En halua irtoseksiä, en halua seksisuhdetta. Haluaisin nukkua rakastamani ihmisen vieressä ja pitää häntä hyvänä. Näköjään aina joku kohta karahtaa ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että rakastamani miehen menettäneenä olen sinkku koko loppuelämäni.

N40+

Ihan pakko kysyä, että miksi alkaa suhteeseen sellaisen kanssa jota ei himoitse?  Itselle vaimon himo ollut yksi suhteen kulmakiviä alusta lähtien. En olisi jäänyt pitkään parisuhteeseen ilman sitä.  Vaimo yritti tyttösystävä ollessa irtiottoa valjaan kahden vuoden jälkeen. Palasi 2 vkossa takaisin. Eikä silloinkaan parisuhteen jatkaminen ollut enää itsestään selvää, mutta hänen entistä palavampi halunsa ja kiimansa minua kohtaan vei mennessään. Minusta ei ollut vastustamaan toisen himoa ja totaalista omistamisen halua. Tulinen ja välillä tuittupäinen harmaavarpunen, jonka omistushalu ja himo jatkuu yhä vain.  Hänen rakkauttaan ei ole tarvinnut koskaan epäillä tai jos onkin joskus putkahtanut mieleen, niin seuraavalla seksikeralla se on poispyyhitty. 

Siksi, että haluaa läheisyyttä, haluaa rakastaa ja tulla rakastetuksi? Haluaa vaihtaa ajatuksia, haluaa ottaa toisen kainaloonsa ja haluaa tulla otstuksi kainaloon?

En minä mitään em. asiaa ole koskaan saanut niiden kanssa, joita olen himoinnut. Haluatko itse "harmaavarpustasi" vai oletko hänen kanssaan vain siksi, että olet varma hänen pysymisestään luonasi? En itse pitäisi siitä, että minua kutsutaan parisuhteessa harmaavarpuseksi.

N40+

Tottakai olen aina halunnut. Vaimon halu ja himo ollut paras moottori omaan himooni. Ilman sitä parisuhde olisi ollut loppu kauan sitten. Minä nimittänyt hänet harmaavarpuseksi, siis en todellakaan ole hänelle kertonut, syystä, että on niin vaatimaton eikä halua korostaa koskaan itseään. Mitä nyt on perheen ehdoton päällikkö ollut aina.  Minun itsetuntoani ja egoani se ei ole vähentänyt piiruakaan.  Naisessa pitää olla särmää ja sitä on vaimossa. Tulinen tuittupää jonka lapsetkin tietää sen.  Väittelyä ei edes kannata aloittaa, kun on hävinnyt kumminkin jo. Vaimo osoittautunut täydelliseksi sielunkumppaniksi. Hänen kyljellään on maailman rauhallisin paikka jossa ajankulku katoaa. Tulisuus on harmaan pinnan alla, kun vähän seksiä harrastettaessa raaputtaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä lisäyksenä - mikään tuossa ei ole sinun vikasi, jos tuo edellä arvailemani sattuu olemaan asianlaita. Voit olla vaikka kuinka ihana ja seksikäs mies ja joku muu nainen kokee kanssasi sitä kemiaa ja himoa. Lisäksi vaimosikin varmasti rakastaa sinua ja tykkää sinusta ja arvostaa jne. Näihin kemioihin ei voi tahdonvoimalka vaikuttaa.

Lisäksi ehkä sinua helpottaa, että veikkaan, että suurin osa avioliitoista ja parisuhteista on sellaisia kuin teillä. Koska kemia on niin harvinaista, niin vähemmistö parisuhteista perustuu siihen. Kyllä enemmistö on enemmän tai vähemmän näitä muita tapauksia. Ja pitää ymmärtää, että mieheen voi ihastua ja rakastuakin ilman, että sitä kemiaa on. Naisilla se ihastus ja romanttiset tunteet ovat usein enemmän henkisiä kuin seksuaalisia ja kemiat on ihan erikseen. Joku voi tuntea kemiaa mieheen, jonka kanssa ei ikinä haluaisi mennä naimisiin tai edes tapailla. Vaimosi siis varmasti monella tavalla pitää sinusta ja rakastaa.

Eli älä masennu, tilanteesi on hyvin yleinen, eikä se tarkoita, että sinussa, tai vaimossasi, olisi mitään vikaa. Kumpikin olette hyviä ja arvostettavia ihmisiä. Ainoa mikä puuttuu, on ettei luontoäiti ole mahdollistanut (hyvin harvinaista) kemiaa juuri teidän kahden välille. Mutta mikä on todennäköisyys, että tapaisit ikinä sellaista toista naista, joka kokee kemiaa kanssasi ja jonka kanssa muutkin asiat natsaavat niin, että hän haluaisi olla kanssasi suhteessa? Se on mahdollista, mutta vaikeaa löytää. Siksi pitää miettiä, miten tärkeää se sinulle oikeasti on.

N49

Allekirjoitan kuin omina ajatuksinani tämän kommentoijan sanoman. Itse olin suhteessa miehen kanssa, jonka kanssa kemiaa ei ollut. Kävimme aiheesta jopa raivoisia riitoja. Mies olisi halunnut minun haluavan häntä kiimaisesti, kuten hän on aiempien naisystäviensä kanssa kokenut. Kerroin painostuksen alla sen, etten koe sellaista himoa häntä kohtaan, jollaista olen joskus aiemmin elämässäni kokenut. Painotin sitä, että haluan mieluummin  hyvän suhteen kuin hyvää seksiä. Sitä huolimatta, että seksiä rakastan.

Erosimme, koska miehelle ei kelvannut se, etten n.s "himoinnut" häntä seksuaalisesti. Ei sellaista voi esittää. Olen miettinyt, olisiko minun pitänyt valehdella ja yrittää näytellä enemmän. Halusin olla rehellinen. Arvostin miestä ja hänen kanssaan seksi ol tasoa "ok" eli omien fantasioideni avulla pystyin laukeamaan.

Se oikea himo ja halu on todella harvinaista. Itse olen törmännyt hyvin, hyvin harvoin haluni herättäviin miehiin. Tleensä heissä on ollut jotakin sellaista vikaa, että suhde ei ole ollut mahdollinen. Jos rakastat vaimoasi, miettisin sinuna perimmäisiä toiveitasi. Onko hyvä seksi sinulle eniten haluamasi asia vai voisitko hyväksyä sen, että kaikkia elämässään haluamiaan asioita ei ole mahdollista saada?

Itse olisin halunnut elää parisuhteessa. En halua irtoseksiä, en halua seksisuhdetta. Haluaisin nukkua rakastamani ihmisen vieressä ja pitää häntä hyvänä. Näköjään aina joku kohta karahtaa ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että rakastamani miehen menettäneenä olen sinkku koko loppuelämäni.

N40+

Ihan pakko kysyä, että miksi alkaa suhteeseen sellaisen kanssa jota ei himoitse?  Itselle vaimon himo ollut yksi suhteen kulmakiviä alusta lähtien. En olisi jäänyt pitkään parisuhteeseen ilman sitä.  Vaimo yritti tyttösystävä ollessa irtiottoa valjaan kahden vuoden jälkeen. Palasi 2 vkossa takaisin. Eikä silloinkaan parisuhteen jatkaminen ollut enää itsestään selvää, mutta hänen entistä palavampi halunsa ja kiimansa minua kohtaan vei mennessään. Minusta ei ollut vastustamaan toisen himoa ja totaalista omistamisen halua. Tulinen ja välillä tuittupäinen harmaavarpunen, jonka omistushalu ja himo jatkuu yhä vain.  Hänen rakkauttaan ei ole tarvinnut koskaan epäillä tai jos onkin joskus putkahtanut mieleen, niin seuraavalla seksikeralla se on poispyyhitty. 

Siksi, että haluaa läheisyyttä, haluaa rakastaa ja tulla rakastetuksi? Haluaa vaihtaa ajatuksia, haluaa ottaa toisen kainaloonsa ja haluaa tulla otstuksi kainaloon?

En minä mitään em. asiaa ole koskaan saanut niiden kanssa, joita olen himoinnut. Haluatko itse "harmaavarpustasi" vai oletko hänen kanssaan vain siksi, että olet varma hänen pysymisestään luonasi? En itse pitäisi siitä, että minua kutsutaan parisuhteessa harmaavarpuseksi.

N40+

Tottakai olen aina halunnut. Vaimon halu ja himo ollut paras moottori omaan himooni. Ilman sitä parisuhde olisi ollut loppu kauan sitten. Minä nimittänyt hänet harmaavarpuseksi, siis en todellakaan ole hänelle kertonut, syystä, että on niin vaatimaton eikä halua korostaa koskaan itseään. Mitä nyt on perheen ehdoton päällikkö ollut aina.  Minun itsetuntoani ja egoani se ei ole vähentänyt piiruakaan.  Naisessa pitää olla särmää ja sitä on vaimossa. Tulinen tuittupää jonka lapsetkin tietää sen.  Väittelyä ei edes kannata aloittaa, kun on hävinnyt kumminkin jo. Vaimo osoittautunut täydelliseksi sielunkumppaniksi. Hänen kyljellään on maailman rauhallisin paikka jossa ajankulku katoaa. Tulisuus on harmaan pinnan alla, kun vähän seksiä harrastettaessa raaputtaa. 

Niin, ajattelemme eri tavalla. Minulle olisi tärkeää se, että olisin kokenut mieheni parhaaksi rakastajakseni siinä tapauksessa, että olisin halunnut häntä jatkuvasti. Sitä hän ei valitettavasti ole koskaan ole osannut olla. Siitä huolimatta olisin halunnut juuri hänet. Minun seksuaalisuuteni ei herää siitä, että minun pitää "vietellä" mies. Kyllä miehen pitää pystyä koskettamaan minua niin, että tunnen syttyväni. Tämän taas osaa niin harva mies, etten edes kuvittele todennäköiseksi parisuhdetta sellaisen kanssa. Siksi minulle olisi riittänyt hyvä ok-seksi sekä rakkaus.

N40+

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä lisäyksenä - mikään tuossa ei ole sinun vikasi, jos tuo edellä arvailemani sattuu olemaan asianlaita. Voit olla vaikka kuinka ihana ja seksikäs mies ja joku muu nainen kokee kanssasi sitä kemiaa ja himoa. Lisäksi vaimosikin varmasti rakastaa sinua ja tykkää sinusta ja arvostaa jne. Näihin kemioihin ei voi tahdonvoimalka vaikuttaa.

Lisäksi ehkä sinua helpottaa, että veikkaan, että suurin osa avioliitoista ja parisuhteista on sellaisia kuin teillä. Koska kemia on niin harvinaista, niin vähemmistö parisuhteista perustuu siihen. Kyllä enemmistö on enemmän tai vähemmän näitä muita tapauksia. Ja pitää ymmärtää, että mieheen voi ihastua ja rakastuakin ilman, että sitä kemiaa on. Naisilla se ihastus ja romanttiset tunteet ovat usein enemmän henkisiä kuin seksuaalisia ja kemiat on ihan erikseen. Joku voi tuntea kemiaa mieheen, jonka kanssa ei ikinä haluaisi mennä naimisiin tai edes tapailla. Vaimosi siis varmasti monella tavalla pitää sinusta ja rakastaa.

Eli älä masennu, tilanteesi on hyvin yleinen, eikä se tarkoita, että sinussa, tai vaimossasi, olisi mitään vikaa. Kumpikin olette hyviä ja arvostettavia ihmisiä. Ainoa mikä puuttuu, on ettei luontoäiti ole mahdollistanut (hyvin harvinaista) kemiaa juuri teidän kahden välille. Mutta mikä on todennäköisyys, että tapaisit ikinä sellaista toista naista, joka kokee kemiaa kanssasi ja jonka kanssa muutkin asiat natsaavat niin, että hän haluaisi olla kanssasi suhteessa? Se on mahdollista, mutta vaikeaa löytää. Siksi pitää miettiä, miten tärkeää se sinulle oikeasti on.

N49

Allekirjoitan kuin omina ajatuksinani tämän kommentoijan sanoman. Itse olin suhteessa miehen kanssa, jonka kanssa kemiaa ei ollut. Kävimme aiheesta jopa raivoisia riitoja. Mies olisi halunnut minun haluavan häntä kiimaisesti, kuten hän on aiempien naisystäviensä kanssa kokenut. Kerroin painostuksen alla sen, etten koe sellaista himoa häntä kohtaan, jollaista olen joskus aiemmin elämässäni kokenut. Painotin sitä, että haluan mieluummin  hyvän suhteen kuin hyvää seksiä. Sitä huolimatta, että seksiä rakastan.

Erosimme, koska miehelle ei kelvannut se, etten n.s "himoinnut" häntä seksuaalisesti. Ei sellaista voi esittää. Olen miettinyt, olisiko minun pitänyt valehdella ja yrittää näytellä enemmän. Halusin olla rehellinen. Arvostin miestä ja hänen kanssaan seksi ol tasoa "ok" eli omien fantasioideni avulla pystyin laukeamaan.

Se oikea himo ja halu on todella harvinaista. Itse olen törmännyt hyvin, hyvin harvoin haluni herättäviin miehiin. Tleensä heissä on ollut jotakin sellaista vikaa, että suhde ei ole ollut mahdollinen. Jos rakastat vaimoasi, miettisin sinuna perimmäisiä toiveitasi. Onko hyvä seksi sinulle eniten haluamasi asia vai voisitko hyväksyä sen, että kaikkia elämässään haluamiaan asioita ei ole mahdollista saada?

Itse olisin halunnut elää parisuhteessa. En halua irtoseksiä, en halua seksisuhdetta. Haluaisin nukkua rakastamani ihmisen vieressä ja pitää häntä hyvänä. Näköjään aina joku kohta karahtaa ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että rakastamani miehen menettäneenä olen sinkku koko loppuelämäni.

N40+

Ihan pakko kysyä, että miksi alkaa suhteeseen sellaisen kanssa jota ei himoitse?  Itselle vaimon himo ollut yksi suhteen kulmakiviä alusta lähtien. En olisi jäänyt pitkään parisuhteeseen ilman sitä.  Vaimo yritti tyttösystävä ollessa irtiottoa valjaan kahden vuoden jälkeen. Palasi 2 vkossa takaisin. Eikä silloinkaan parisuhteen jatkaminen ollut enää itsestään selvää, mutta hänen entistä palavampi halunsa ja kiimansa minua kohtaan vei mennessään. Minusta ei ollut vastustamaan toisen himoa ja totaalista omistamisen halua. Tulinen ja välillä tuittupäinen harmaavarpunen, jonka omistushalu ja himo jatkuu yhä vain.  Hänen rakkauttaan ei ole tarvinnut koskaan epäillä tai jos onkin joskus putkahtanut mieleen, niin seuraavalla seksikeralla se on poispyyhitty. 

Siksi, että haluaa läheisyyttä, haluaa rakastaa ja tulla rakastetuksi? Haluaa vaihtaa ajatuksia, haluaa ottaa toisen kainaloonsa ja haluaa tulla otstuksi kainaloon?

En minä mitään em. asiaa ole koskaan saanut niiden kanssa, joita olen himoinnut. Haluatko itse "harmaavarpustasi" vai oletko hänen kanssaan vain siksi, että olet varma hänen pysymisestään luonasi? En itse pitäisi siitä, että minua kutsutaan parisuhteessa harmaavarpuseksi.

N40+

Tottakai olen aina halunnut. Vaimon halu ja himo ollut paras moottori omaan himooni. Ilman sitä parisuhde olisi ollut loppu kauan sitten. Minä nimittänyt hänet harmaavarpuseksi, siis en todellakaan ole hänelle kertonut, syystä, että on niin vaatimaton eikä halua korostaa koskaan itseään. Mitä nyt on perheen ehdoton päällikkö ollut aina.  Minun itsetuntoani ja egoani se ei ole vähentänyt piiruakaan.  Naisessa pitää olla särmää ja sitä on vaimossa. Tulinen tuittupää jonka lapsetkin tietää sen.  Väittelyä ei edes kannata aloittaa, kun on hävinnyt kumminkin jo. Vaimo osoittautunut täydelliseksi sielunkumppaniksi. Hänen kyljellään on maailman rauhallisin paikka jossa ajankulku katoaa. Tulisuus on harmaan pinnan alla, kun vähän seksiä harrastettaessa raaputtaa. 

Niin, ajattelemme eri tavalla. Minulle olisi tärkeää se, että olisin kokenut mieheni parhaaksi rakastajakseni siinä tapauksessa, että olisin halunnut häntä jatkuvasti. Sitä hän ei valitettavasti ole koskaan ole osannut olla. Siitä huolimatta olisin halunnut juuri hänet. Minun seksuaalisuuteni ei herää siitä, että minun pitää "vietellä" mies. Kyllä miehen pitää pystyä koskettamaan minua niin, että tunnen syttyväni. Tämän taas osaa niin harva mies, etten edes kuvittele todennäköiseksi parisuhdetta sellaisen kanssa. Siksi minulle olisi riittänyt hyvä ok-seksi sekä rakkaus.

N40+

Heh, ei tuota pidä ymmärtää niin, etten joutuisi herättämään vaimoni haluja. Hänet on aina pitänyt vietellä ja osoittaa halua, jotta hänen halunsa ja kiimansa on herännyt. Itseasiassa hidas vielä syttymään ja saa raaputella aika syvältä, että tulisuus herää. Hän on aina halunnut seksiä säännöllisesti, mutta minun tehtäväni on ollut herättää hänet ja viedä nirvanaan. Ulkoisti nuo minulle heti alusta lähtien, kun huomasi, että siihen pystyin. Lyönyt paineita ja haasteita, mutta vastaavasti palkinnut kun saanut intohimon ja tulisuuden esiin ja tietysti jälkeenpäin ne tuliset rakkaudentäytteiset suudelmat. Valloittanut minut kerta toisensa jälkeen.  Siksi en osaa kuvitella seksiä ilman naisen halua ja rakkautta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä lisäyksenä - mikään tuossa ei ole sinun vikasi, jos tuo edellä arvailemani sattuu olemaan asianlaita. Voit olla vaikka kuinka ihana ja seksikäs mies ja joku muu nainen kokee kanssasi sitä kemiaa ja himoa. Lisäksi vaimosikin varmasti rakastaa sinua ja tykkää sinusta ja arvostaa jne. Näihin kemioihin ei voi tahdonvoimalka vaikuttaa.

Lisäksi ehkä sinua helpottaa, että veikkaan, että suurin osa avioliitoista ja parisuhteista on sellaisia kuin teillä. Koska kemia on niin harvinaista, niin vähemmistö parisuhteista perustuu siihen. Kyllä enemmistö on enemmän tai vähemmän näitä muita tapauksia. Ja pitää ymmärtää, että mieheen voi ihastua ja rakastuakin ilman, että sitä kemiaa on. Naisilla se ihastus ja romanttiset tunteet ovat usein enemmän henkisiä kuin seksuaalisia ja kemiat on ihan erikseen. Joku voi tuntea kemiaa mieheen, jonka kanssa ei ikinä haluaisi mennä naimisiin tai edes tapailla. Vaimosi siis varmasti monella tavalla pitää sinusta ja rakastaa.

Eli älä masennu, tilanteesi on hyvin yleinen, eikä se tarkoita, että sinussa, tai vaimossasi, olisi mitään vikaa. Kumpikin olette hyviä ja arvostettavia ihmisiä. Ainoa mikä puuttuu, on ettei luontoäiti ole mahdollistanut (hyvin harvinaista) kemiaa juuri teidän kahden välille. Mutta mikä on todennäköisyys, että tapaisit ikinä sellaista toista naista, joka kokee kemiaa kanssasi ja jonka kanssa muutkin asiat natsaavat niin, että hän haluaisi olla kanssasi suhteessa? Se on mahdollista, mutta vaikeaa löytää. Siksi pitää miettiä, miten tärkeää se sinulle oikeasti on.

N49

Allekirjoitan kuin omina ajatuksinani tämän kommentoijan sanoman. Itse olin suhteessa miehen kanssa, jonka kanssa kemiaa ei ollut. Kävimme aiheesta jopa raivoisia riitoja. Mies olisi halunnut minun haluavan häntä kiimaisesti, kuten hän on aiempien naisystäviensä kanssa kokenut. Kerroin painostuksen alla sen, etten koe sellaista himoa häntä kohtaan, jollaista olen joskus aiemmin elämässäni kokenut. Painotin sitä, että haluan mieluummin  hyvän suhteen kuin hyvää seksiä. Sitä huolimatta, että seksiä rakastan.

Erosimme, koska miehelle ei kelvannut se, etten n.s "himoinnut" häntä seksuaalisesti. Ei sellaista voi esittää. Olen miettinyt, olisiko minun pitänyt valehdella ja yrittää näytellä enemmän. Halusin olla rehellinen. Arvostin miestä ja hänen kanssaan seksi ol tasoa "ok" eli omien fantasioideni avulla pystyin laukeamaan.

Se oikea himo ja halu on todella harvinaista. Itse olen törmännyt hyvin, hyvin harvoin haluni herättäviin miehiin. Tleensä heissä on ollut jotakin sellaista vikaa, että suhde ei ole ollut mahdollinen. Jos rakastat vaimoasi, miettisin sinuna perimmäisiä toiveitasi. Onko hyvä seksi sinulle eniten haluamasi asia vai voisitko hyväksyä sen, että kaikkia elämässään haluamiaan asioita ei ole mahdollista saada?

Itse olisin halunnut elää parisuhteessa. En halua irtoseksiä, en halua seksisuhdetta. Haluaisin nukkua rakastamani ihmisen vieressä ja pitää häntä hyvänä. Näköjään aina joku kohta karahtaa ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että rakastamani miehen menettäneenä olen sinkku koko loppuelämäni.

N40+

Ihan pakko kysyä, että miksi alkaa suhteeseen sellaisen kanssa jota ei himoitse?  Itselle vaimon himo ollut yksi suhteen kulmakiviä alusta lähtien. En olisi jäänyt pitkään parisuhteeseen ilman sitä.  Vaimo yritti tyttösystävä ollessa irtiottoa valjaan kahden vuoden jälkeen. Palasi 2 vkossa takaisin. Eikä silloinkaan parisuhteen jatkaminen ollut enää itsestään selvää, mutta hänen entistä palavampi halunsa ja kiimansa minua kohtaan vei mennessään. Minusta ei ollut vastustamaan toisen himoa ja totaalista omistamisen halua. Tulinen ja välillä tuittupäinen harmaavarpunen, jonka omistushalu ja himo jatkuu yhä vain.  Hänen rakkauttaan ei ole tarvinnut koskaan epäillä tai jos onkin joskus putkahtanut mieleen, niin seuraavalla seksikeralla se on poispyyhitty. 

Siksi, että haluaa läheisyyttä, haluaa rakastaa ja tulla rakastetuksi? Haluaa vaihtaa ajatuksia, haluaa ottaa toisen kainaloonsa ja haluaa tulla otstuksi kainaloon?

En minä mitään em. asiaa ole koskaan saanut niiden kanssa, joita olen himoinnut. Haluatko itse "harmaavarpustasi" vai oletko hänen kanssaan vain siksi, että olet varma hänen pysymisestään luonasi? En itse pitäisi siitä, että minua kutsutaan parisuhteessa harmaavarpuseksi.

N40+

Tottakai olen aina halunnut. Vaimon halu ja himo ollut paras moottori omaan himooni. Ilman sitä parisuhde olisi ollut loppu kauan sitten. Minä nimittänyt hänet harmaavarpuseksi, siis en todellakaan ole hänelle kertonut, syystä, että on niin vaatimaton eikä halua korostaa koskaan itseään. Mitä nyt on perheen ehdoton päällikkö ollut aina.  Minun itsetuntoani ja egoani se ei ole vähentänyt piiruakaan.  Naisessa pitää olla särmää ja sitä on vaimossa. Tulinen tuittupää jonka lapsetkin tietää sen.  Väittelyä ei edes kannata aloittaa, kun on hävinnyt kumminkin jo. Vaimo osoittautunut täydelliseksi sielunkumppaniksi. Hänen kyljellään on maailman rauhallisin paikka jossa ajankulku katoaa. Tulisuus on harmaan pinnan alla, kun vähän seksiä harrastettaessa raaputtaa. 

Niin, ajattelemme eri tavalla. Minulle olisi tärkeää se, että olisin kokenut mieheni parhaaksi rakastajakseni siinä tapauksessa, että olisin halunnut häntä jatkuvasti. Sitä hän ei valitettavasti ole koskaan ole osannut olla. Siitä huolimatta olisin halunnut juuri hänet. Minun seksuaalisuuteni ei herää siitä, että minun pitää "vietellä" mies. Kyllä miehen pitää pystyä koskettamaan minua niin, että tunnen syttyväni. Tämän taas osaa niin harva mies, etten edes kuvittele todennäköiseksi parisuhdetta sellaisen kanssa. Siksi minulle olisi riittänyt hyvä ok-seksi sekä rakkaus.

N40+

Heh, ei tuota pidä ymmärtää niin, etten joutuisi herättämään vaimoni haluja. Hänet on aina pitänyt vietellä ja osoittaa halua, jotta hänen halunsa ja kiimansa on herännyt. Itseasiassa hidas vielä syttymään ja saa raaputella aika syvältä, että tulisuus herää. Hän on aina halunnut seksiä säännöllisesti, mutta minun tehtäväni on ollut herättää hänet ja viedä nirvanaan. Ulkoisti nuo minulle heti alusta lähtien, kun huomasi, että siihen pystyin. Lyönyt paineita ja haasteita, mutta vastaavasti palkinnut kun saanut intohimon ja tulisuuden esiin ja tietysti jälkeenpäin ne tuliset rakkaudentäytteiset suudelmat. Valloittanut minut kerta toisensa jälkeen.  Siksi en osaa kuvitella seksiä ilman naisen halua ja rakkautta. 

Itse kuitenkin totesit, että sinun on pitänyt vaimosi ns. "herättää"? Sitähän minäkin olisin toivonut. Kun se ei rakastamaltani mieheltä onnistunut, ajattelin rakkauden olevan seksiä tärkeämpää.

N40+

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä lisäyksenä - mikään tuossa ei ole sinun vikasi, jos tuo edellä arvailemani sattuu olemaan asianlaita. Voit olla vaikka kuinka ihana ja seksikäs mies ja joku muu nainen kokee kanssasi sitä kemiaa ja himoa. Lisäksi vaimosikin varmasti rakastaa sinua ja tykkää sinusta ja arvostaa jne. Näihin kemioihin ei voi tahdonvoimalka vaikuttaa.

Lisäksi ehkä sinua helpottaa, että veikkaan, että suurin osa avioliitoista ja parisuhteista on sellaisia kuin teillä. Koska kemia on niin harvinaista, niin vähemmistö parisuhteista perustuu siihen. Kyllä enemmistö on enemmän tai vähemmän näitä muita tapauksia. Ja pitää ymmärtää, että mieheen voi ihastua ja rakastuakin ilman, että sitä kemiaa on. Naisilla se ihastus ja romanttiset tunteet ovat usein enemmän henkisiä kuin seksuaalisia ja kemiat on ihan erikseen. Joku voi tuntea kemiaa mieheen, jonka kanssa ei ikinä haluaisi mennä naimisiin tai edes tapailla. Vaimosi siis varmasti monella tavalla pitää sinusta ja rakastaa.

Eli älä masennu, tilanteesi on hyvin yleinen, eikä se tarkoita, että sinussa, tai vaimossasi, olisi mitään vikaa. Kumpikin olette hyviä ja arvostettavia ihmisiä. Ainoa mikä puuttuu, on ettei luontoäiti ole mahdollistanut (hyvin harvinaista) kemiaa juuri teidän kahden välille. Mutta mikä on todennäköisyys, että tapaisit ikinä sellaista toista naista, joka kokee kemiaa kanssasi ja jonka kanssa muutkin asiat natsaavat niin, että hän haluaisi olla kanssasi suhteessa? Se on mahdollista, mutta vaikeaa löytää. Siksi pitää miettiä, miten tärkeää se sinulle oikeasti on.

N49

Allekirjoitan kuin omina ajatuksinani tämän kommentoijan sanoman. Itse olin suhteessa miehen kanssa, jonka kanssa kemiaa ei ollut. Kävimme aiheesta jopa raivoisia riitoja. Mies olisi halunnut minun haluavan häntä kiimaisesti, kuten hän on aiempien naisystäviensä kanssa kokenut. Kerroin painostuksen alla sen, etten koe sellaista himoa häntä kohtaan, jollaista olen joskus aiemmin elämässäni kokenut. Painotin sitä, että haluan mieluummin  hyvän suhteen kuin hyvää seksiä. Sitä huolimatta, että seksiä rakastan.

Erosimme, koska miehelle ei kelvannut se, etten n.s "himoinnut" häntä seksuaalisesti. Ei sellaista voi esittää. Olen miettinyt, olisiko minun pitänyt valehdella ja yrittää näytellä enemmän. Halusin olla rehellinen. Arvostin miestä ja hänen kanssaan seksi ol tasoa "ok" eli omien fantasioideni avulla pystyin laukeamaan.

Se oikea himo ja halu on todella harvinaista. Itse olen törmännyt hyvin, hyvin harvoin haluni herättäviin miehiin. Tleensä heissä on ollut jotakin sellaista vikaa, että suhde ei ole ollut mahdollinen. Jos rakastat vaimoasi, miettisin sinuna perimmäisiä toiveitasi. Onko hyvä seksi sinulle eniten haluamasi asia vai voisitko hyväksyä sen, että kaikkia elämässään haluamiaan asioita ei ole mahdollista saada?

Itse olisin halunnut elää parisuhteessa. En halua irtoseksiä, en halua seksisuhdetta. Haluaisin nukkua rakastamani ihmisen vieressä ja pitää häntä hyvänä. Näköjään aina joku kohta karahtaa ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että rakastamani miehen menettäneenä olen sinkku koko loppuelämäni.

N40+

Ihan pakko kysyä, että miksi alkaa suhteeseen sellaisen kanssa jota ei himoitse?  Itselle vaimon himo ollut yksi suhteen kulmakiviä alusta lähtien. En olisi jäänyt pitkään parisuhteeseen ilman sitä.  Vaimo yritti tyttösystävä ollessa irtiottoa valjaan kahden vuoden jälkeen. Palasi 2 vkossa takaisin. Eikä silloinkaan parisuhteen jatkaminen ollut enää itsestään selvää, mutta hänen entistä palavampi halunsa ja kiimansa minua kohtaan vei mennessään. Minusta ei ollut vastustamaan toisen himoa ja totaalista omistamisen halua. Tulinen ja välillä tuittupäinen harmaavarpunen, jonka omistushalu ja himo jatkuu yhä vain.  Hänen rakkauttaan ei ole tarvinnut koskaan epäillä tai jos onkin joskus putkahtanut mieleen, niin seuraavalla seksikeralla se on poispyyhitty. 

Siksi, että haluaa läheisyyttä, haluaa rakastaa ja tulla rakastetuksi? Haluaa vaihtaa ajatuksia, haluaa ottaa toisen kainaloonsa ja haluaa tulla otstuksi kainaloon?

En minä mitään em. asiaa ole koskaan saanut niiden kanssa, joita olen himoinnut. Haluatko itse "harmaavarpustasi" vai oletko hänen kanssaan vain siksi, että olet varma hänen pysymisestään luonasi? En itse pitäisi siitä, että minua kutsutaan parisuhteessa harmaavarpuseksi.

N40+

Tottakai olen aina halunnut. Vaimon halu ja himo ollut paras moottori omaan himooni. Ilman sitä parisuhde olisi ollut loppu kauan sitten. Minä nimittänyt hänet harmaavarpuseksi, siis en todellakaan ole hänelle kertonut, syystä, että on niin vaatimaton eikä halua korostaa koskaan itseään. Mitä nyt on perheen ehdoton päällikkö ollut aina.  Minun itsetuntoani ja egoani se ei ole vähentänyt piiruakaan.  Naisessa pitää olla särmää ja sitä on vaimossa. Tulinen tuittupää jonka lapsetkin tietää sen.  Väittelyä ei edes kannata aloittaa, kun on hävinnyt kumminkin jo. Vaimo osoittautunut täydelliseksi sielunkumppaniksi. Hänen kyljellään on maailman rauhallisin paikka jossa ajankulku katoaa. Tulisuus on harmaan pinnan alla, kun vähän seksiä harrastettaessa raaputtaa. 

Niin, ajattelemme eri tavalla. Minulle olisi tärkeää se, että olisin kokenut mieheni parhaaksi rakastajakseni siinä tapauksessa, että olisin halunnut häntä jatkuvasti. Sitä hän ei valitettavasti ole koskaan ole osannut olla. Siitä huolimatta olisin halunnut juuri hänet. Minun seksuaalisuuteni ei herää siitä, että minun pitää "vietellä" mies. Kyllä miehen pitää pystyä koskettamaan minua niin, että tunnen syttyväni. Tämän taas osaa niin harva mies, etten edes kuvittele todennäköiseksi parisuhdetta sellaisen kanssa. Siksi minulle olisi riittänyt hyvä ok-seksi sekä rakkaus.

N40+

Eli sä muistutat miestäsi siitä että on mulla ollut parempiakin? Rehellistä, mutta ehkä sun miehesi haluaa puolestaan sitä se on naisensa paras rakastaja.

Sä et taida välittää sen kiinnostuksista yhtään mitään, menet vaan oman ideaalisi perässä? Mitäs jos mies sanoisi, että sä oot hyvä, mutta et ihan kaikkein rakkain. Mutta tosi hyvä kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä lisäyksenä - mikään tuossa ei ole sinun vikasi, jos tuo edellä arvailemani sattuu olemaan asianlaita. Voit olla vaikka kuinka ihana ja seksikäs mies ja joku muu nainen kokee kanssasi sitä kemiaa ja himoa. Lisäksi vaimosikin varmasti rakastaa sinua ja tykkää sinusta ja arvostaa jne. Näihin kemioihin ei voi tahdonvoimalka vaikuttaa.

Lisäksi ehkä sinua helpottaa, että veikkaan, että suurin osa avioliitoista ja parisuhteista on sellaisia kuin teillä. Koska kemia on niin harvinaista, niin vähemmistö parisuhteista perustuu siihen. Kyllä enemmistö on enemmän tai vähemmän näitä muita tapauksia. Ja pitää ymmärtää, että mieheen voi ihastua ja rakastuakin ilman, että sitä kemiaa on. Naisilla se ihastus ja romanttiset tunteet ovat usein enemmän henkisiä kuin seksuaalisia ja kemiat on ihan erikseen. Joku voi tuntea kemiaa mieheen, jonka kanssa ei ikinä haluaisi mennä naimisiin tai edes tapailla. Vaimosi siis varmasti monella tavalla pitää sinusta ja rakastaa.

Eli älä masennu, tilanteesi on hyvin yleinen, eikä se tarkoita, että sinussa, tai vaimossasi, olisi mitään vikaa. Kumpikin olette hyviä ja arvostettavia ihmisiä. Ainoa mikä puuttuu, on ettei luontoäiti ole mahdollistanut (hyvin harvinaista) kemiaa juuri teidän kahden välille. Mutta mikä on todennäköisyys, että tapaisit ikinä sellaista toista naista, joka kokee kemiaa kanssasi ja jonka kanssa muutkin asiat natsaavat niin, että hän haluaisi olla kanssasi suhteessa? Se on mahdollista, mutta vaikeaa löytää. Siksi pitää miettiä, miten tärkeää se sinulle oikeasti on.

N49

Allekirjoitan kuin omina ajatuksinani tämän kommentoijan sanoman. Itse olin suhteessa miehen kanssa, jonka kanssa kemiaa ei ollut. Kävimme aiheesta jopa raivoisia riitoja. Mies olisi halunnut minun haluavan häntä kiimaisesti, kuten hän on aiempien naisystäviensä kanssa kokenut. Kerroin painostuksen alla sen, etten koe sellaista himoa häntä kohtaan, jollaista olen joskus aiemmin elämässäni kokenut. Painotin sitä, että haluan mieluummin  hyvän suhteen kuin hyvää seksiä. Sitä huolimatta, että seksiä rakastan.

Erosimme, koska miehelle ei kelvannut se, etten n.s "himoinnut" häntä seksuaalisesti. Ei sellaista voi esittää. Olen miettinyt, olisiko minun pitänyt valehdella ja yrittää näytellä enemmän. Halusin olla rehellinen. Arvostin miestä ja hänen kanssaan seksi ol tasoa "ok" eli omien fantasioideni avulla pystyin laukeamaan.

Se oikea himo ja halu on todella harvinaista. Itse olen törmännyt hyvin, hyvin harvoin haluni herättäviin miehiin. Tleensä heissä on ollut jotakin sellaista vikaa, että suhde ei ole ollut mahdollinen. Jos rakastat vaimoasi, miettisin sinuna perimmäisiä toiveitasi. Onko hyvä seksi sinulle eniten haluamasi asia vai voisitko hyväksyä sen, että kaikkia elämässään haluamiaan asioita ei ole mahdollista saada?

Itse olisin halunnut elää parisuhteessa. En halua irtoseksiä, en halua seksisuhdetta. Haluaisin nukkua rakastamani ihmisen vieressä ja pitää häntä hyvänä. Näköjään aina joku kohta karahtaa ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että rakastamani miehen menettäneenä olen sinkku koko loppuelämäni.

N40+

Ihan pakko kysyä, että miksi alkaa suhteeseen sellaisen kanssa jota ei himoitse?  Itselle vaimon himo ollut yksi suhteen kulmakiviä alusta lähtien. En olisi jäänyt pitkään parisuhteeseen ilman sitä.  Vaimo yritti tyttösystävä ollessa irtiottoa valjaan kahden vuoden jälkeen. Palasi 2 vkossa takaisin. Eikä silloinkaan parisuhteen jatkaminen ollut enää itsestään selvää, mutta hänen entistä palavampi halunsa ja kiimansa minua kohtaan vei mennessään. Minusta ei ollut vastustamaan toisen himoa ja totaalista omistamisen halua. Tulinen ja välillä tuittupäinen harmaavarpunen, jonka omistushalu ja himo jatkuu yhä vain.  Hänen rakkauttaan ei ole tarvinnut koskaan epäillä tai jos onkin joskus putkahtanut mieleen, niin seuraavalla seksikeralla se on poispyyhitty. 

Siksi, että haluaa läheisyyttä, haluaa rakastaa ja tulla rakastetuksi? Haluaa vaihtaa ajatuksia, haluaa ottaa toisen kainaloonsa ja haluaa tulla otstuksi kainaloon?

En minä mitään em. asiaa ole koskaan saanut niiden kanssa, joita olen himoinnut. Haluatko itse "harmaavarpustasi" vai oletko hänen kanssaan vain siksi, että olet varma hänen pysymisestään luonasi? En itse pitäisi siitä, että minua kutsutaan parisuhteessa harmaavarpuseksi.

N40+

Tottakai olen aina halunnut. Vaimon halu ja himo ollut paras moottori omaan himooni. Ilman sitä parisuhde olisi ollut loppu kauan sitten. Minä nimittänyt hänet harmaavarpuseksi, siis en todellakaan ole hänelle kertonut, syystä, että on niin vaatimaton eikä halua korostaa koskaan itseään. Mitä nyt on perheen ehdoton päällikkö ollut aina.  Minun itsetuntoani ja egoani se ei ole vähentänyt piiruakaan.  Naisessa pitää olla särmää ja sitä on vaimossa. Tulinen tuittupää jonka lapsetkin tietää sen.  Väittelyä ei edes kannata aloittaa, kun on hävinnyt kumminkin jo. Vaimo osoittautunut täydelliseksi sielunkumppaniksi. Hänen kyljellään on maailman rauhallisin paikka jossa ajankulku katoaa. Tulisuus on harmaan pinnan alla, kun vähän seksiä harrastettaessa raaputtaa. 

Niin, ajattelemme eri tavalla. Minulle olisi tärkeää se, että olisin kokenut mieheni parhaaksi rakastajakseni siinä tapauksessa, että olisin halunnut häntä jatkuvasti. Sitä hän ei valitettavasti ole koskaan ole osannut olla. Siitä huolimatta olisin halunnut juuri hänet. Minun seksuaalisuuteni ei herää siitä, että minun pitää "vietellä" mies. Kyllä miehen pitää pystyä koskettamaan minua niin, että tunnen syttyväni. Tämän taas osaa niin harva mies, etten edes kuvittele todennäköiseksi parisuhdetta sellaisen kanssa. Siksi minulle olisi riittänyt hyvä ok-seksi sekä rakkaus.

N40+

Eli sä muistutat miestäsi siitä että on mulla ollut parempiakin? Rehellistä, mutta ehkä sun miehesi haluaa puolestaan sitä se on naisensa paras rakastaja.

Sä et taida välittää sen kiinnostuksista yhtään mitään, menet vaan oman ideaalisi perässä? Mitäs jos mies sanoisi, että sä oot hyvä, mutta et ihan kaikkein rakkain. Mutta tosi hyvä kuitenkin.

Onko sinusta ihan kypsä tapa ajatella, että olet kaikessa mahdollisessa tekemisessä kumppanisi mielestä paras maailmassa? Onko sinusta ylipäätään tervettä kysyä tällaista asiaa kumppaniltasi? Minusta parikymppiseltä ihan vielä hyväksyttävää epäkypsyyttä. Aikuinen ihminen ymmärtää, että kumppanilla on elämää takanaan ja että kaikkea hyvää ei voi saada samaan pakettiin. Minusta on rakkautta haluta olla tällä hetkellä ja myös tulevaisuudessa kumppanilleen uskollinen.

Jos jostakin asiasta ei ole valmis kuulemaan rehellistä totuutta, silloin siitä ei myöskään pidä kysellä. Esim. naisen esittämänä kysymys siitä, onko hän miehensä mielestä maailman kaunein ihminen. Samaa luokkaa on kysymys siitä, onko naisensa mielestä paras ja mahtavin seksikumppani.

N40+

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä lisäyksenä - mikään tuossa ei ole sinun vikasi, jos tuo edellä arvailemani sattuu olemaan asianlaita. Voit olla vaikka kuinka ihana ja seksikäs mies ja joku muu nainen kokee kanssasi sitä kemiaa ja himoa. Lisäksi vaimosikin varmasti rakastaa sinua ja tykkää sinusta ja arvostaa jne. Näihin kemioihin ei voi tahdonvoimalka vaikuttaa.

Lisäksi ehkä sinua helpottaa, että veikkaan, että suurin osa avioliitoista ja parisuhteista on sellaisia kuin teillä. Koska kemia on niin harvinaista, niin vähemmistö parisuhteista perustuu siihen. Kyllä enemmistö on enemmän tai vähemmän näitä muita tapauksia. Ja pitää ymmärtää, että mieheen voi ihastua ja rakastuakin ilman, että sitä kemiaa on. Naisilla se ihastus ja romanttiset tunteet ovat usein enemmän henkisiä kuin seksuaalisia ja kemiat on ihan erikseen. Joku voi tuntea kemiaa mieheen, jonka kanssa ei ikinä haluaisi mennä naimisiin tai edes tapailla. Vaimosi siis varmasti monella tavalla pitää sinusta ja rakastaa.

Eli älä masennu, tilanteesi on hyvin yleinen, eikä se tarkoita, että sinussa, tai vaimossasi, olisi mitään vikaa. Kumpikin olette hyviä ja arvostettavia ihmisiä. Ainoa mikä puuttuu, on ettei luontoäiti ole mahdollistanut (hyvin harvinaista) kemiaa juuri teidän kahden välille. Mutta mikä on todennäköisyys, että tapaisit ikinä sellaista toista naista, joka kokee kemiaa kanssasi ja jonka kanssa muutkin asiat natsaavat niin, että hän haluaisi olla kanssasi suhteessa? Se on mahdollista, mutta vaikeaa löytää. Siksi pitää miettiä, miten tärkeää se sinulle oikeasti on.

N49

Allekirjoitan kuin omina ajatuksinani tämän kommentoijan sanoman. Itse olin suhteessa miehen kanssa, jonka kanssa kemiaa ei ollut. Kävimme aiheesta jopa raivoisia riitoja. Mies olisi halunnut minun haluavan häntä kiimaisesti, kuten hän on aiempien naisystäviensä kanssa kokenut. Kerroin painostuksen alla sen, etten koe sellaista himoa häntä kohtaan, jollaista olen joskus aiemmin elämässäni kokenut. Painotin sitä, että haluan mieluummin  hyvän suhteen kuin hyvää seksiä. Sitä huolimatta, että seksiä rakastan.

Erosimme, koska miehelle ei kelvannut se, etten n.s "himoinnut" häntä seksuaalisesti. Ei sellaista voi esittää. Olen miettinyt, olisiko minun pitänyt valehdella ja yrittää näytellä enemmän. Halusin olla rehellinen. Arvostin miestä ja hänen kanssaan seksi ol tasoa "ok" eli omien fantasioideni avulla pystyin laukeamaan.

Se oikea himo ja halu on todella harvinaista. Itse olen törmännyt hyvin, hyvin harvoin haluni herättäviin miehiin. Tleensä heissä on ollut jotakin sellaista vikaa, että suhde ei ole ollut mahdollinen. Jos rakastat vaimoasi, miettisin sinuna perimmäisiä toiveitasi. Onko hyvä seksi sinulle eniten haluamasi asia vai voisitko hyväksyä sen, että kaikkia elämässään haluamiaan asioita ei ole mahdollista saada?

Itse olisin halunnut elää parisuhteessa. En halua irtoseksiä, en halua seksisuhdetta. Haluaisin nukkua rakastamani ihmisen vieressä ja pitää häntä hyvänä. Näköjään aina joku kohta karahtaa ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että rakastamani miehen menettäneenä olen sinkku koko loppuelämäni.

N40+

Tämä on todella outo ajatusmalli. Mikä ongelma sulla on, jos sanot etteivät sinut seksuaalisesti sytyttäneet miehet ole olleet sopivia parisuhteeseen? Oletan nimittäin, että sä et todennäköisesti haluakaan kiihottua jostain turvallisen tuntuisesta. Eli jotenkin hyvin oudolla tavalla erottelet seksin ja parisuhteen jo ihan itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä lisäyksenä - mikään tuossa ei ole sinun vikasi, jos tuo edellä arvailemani sattuu olemaan asianlaita. Voit olla vaikka kuinka ihana ja seksikäs mies ja joku muu nainen kokee kanssasi sitä kemiaa ja himoa. Lisäksi vaimosikin varmasti rakastaa sinua ja tykkää sinusta ja arvostaa jne. Näihin kemioihin ei voi tahdonvoimalka vaikuttaa.

Lisäksi ehkä sinua helpottaa, että veikkaan, että suurin osa avioliitoista ja parisuhteista on sellaisia kuin teillä. Koska kemia on niin harvinaista, niin vähemmistö parisuhteista perustuu siihen. Kyllä enemmistö on enemmän tai vähemmän näitä muita tapauksia. Ja pitää ymmärtää, että mieheen voi ihastua ja rakastuakin ilman, että sitä kemiaa on. Naisilla se ihastus ja romanttiset tunteet ovat usein enemmän henkisiä kuin seksuaalisia ja kemiat on ihan erikseen. Joku voi tuntea kemiaa mieheen, jonka kanssa ei ikinä haluaisi mennä naimisiin tai edes tapailla. Vaimosi siis varmasti monella tavalla pitää sinusta ja rakastaa.

Eli älä masennu, tilanteesi on hyvin yleinen, eikä se tarkoita, että sinussa, tai vaimossasi, olisi mitään vikaa. Kumpikin olette hyviä ja arvostettavia ihmisiä. Ainoa mikä puuttuu, on ettei luontoäiti ole mahdollistanut (hyvin harvinaista) kemiaa juuri teidän kahden välille. Mutta mikä on todennäköisyys, että tapaisit ikinä sellaista toista naista, joka kokee kemiaa kanssasi ja jonka kanssa muutkin asiat natsaavat niin, että hän haluaisi olla kanssasi suhteessa? Se on mahdollista, mutta vaikeaa löytää. Siksi pitää miettiä, miten tärkeää se sinulle oikeasti on.

N49

Allekirjoitan kuin omina ajatuksinani tämän kommentoijan sanoman. Itse olin suhteessa miehen kanssa, jonka kanssa kemiaa ei ollut. Kävimme aiheesta jopa raivoisia riitoja. Mies olisi halunnut minun haluavan häntä kiimaisesti, kuten hän on aiempien naisystäviensä kanssa kokenut. Kerroin painostuksen alla sen, etten koe sellaista himoa häntä kohtaan, jollaista olen joskus aiemmin elämässäni kokenut. Painotin sitä, että haluan mieluummin  hyvän suhteen kuin hyvää seksiä. Sitä huolimatta, että seksiä rakastan.

Erosimme, koska miehelle ei kelvannut se, etten n.s "himoinnut" häntä seksuaalisesti. Ei sellaista voi esittää. Olen miettinyt, olisiko minun pitänyt valehdella ja yrittää näytellä enemmän. Halusin olla rehellinen. Arvostin miestä ja hänen kanssaan seksi ol tasoa "ok" eli omien fantasioideni avulla pystyin laukeamaan.

Se oikea himo ja halu on todella harvinaista. Itse olen törmännyt hyvin, hyvin harvoin haluni herättäviin miehiin. Tleensä heissä on ollut jotakin sellaista vikaa, että suhde ei ole ollut mahdollinen. Jos rakastat vaimoasi, miettisin sinuna perimmäisiä toiveitasi. Onko hyvä seksi sinulle eniten haluamasi asia vai voisitko hyväksyä sen, että kaikkia elämässään haluamiaan asioita ei ole mahdollista saada?

Itse olisin halunnut elää parisuhteessa. En halua irtoseksiä, en halua seksisuhdetta. Haluaisin nukkua rakastamani ihmisen vieressä ja pitää häntä hyvänä. Näköjään aina joku kohta karahtaa ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että rakastamani miehen menettäneenä olen sinkku koko loppuelämäni.

N40+

Ihan pakko kysyä, että miksi alkaa suhteeseen sellaisen kanssa jota ei himoitse?  Itselle vaimon himo ollut yksi suhteen kulmakiviä alusta lähtien. En olisi jäänyt pitkään parisuhteeseen ilman sitä.  Vaimo yritti tyttösystävä ollessa irtiottoa valjaan kahden vuoden jälkeen. Palasi 2 vkossa takaisin. Eikä silloinkaan parisuhteen jatkaminen ollut enää itsestään selvää, mutta hänen entistä palavampi halunsa ja kiimansa minua kohtaan vei mennessään. Minusta ei ollut vastustamaan toisen himoa ja totaalista omistamisen halua. Tulinen ja välillä tuittupäinen harmaavarpunen, jonka omistushalu ja himo jatkuu yhä vain.  Hänen rakkauttaan ei ole tarvinnut koskaan epäillä tai jos onkin joskus putkahtanut mieleen, niin seuraavalla seksikeralla se on poispyyhitty. 

Siksi, että haluaa läheisyyttä, haluaa rakastaa ja tulla rakastetuksi? Haluaa vaihtaa ajatuksia, haluaa ottaa toisen kainaloonsa ja haluaa tulla otstuksi kainaloon?

En minä mitään em. asiaa ole koskaan saanut niiden kanssa, joita olen himoinnut. Haluatko itse "harmaavarpustasi" vai oletko hänen kanssaan vain siksi, että olet varma hänen pysymisestään luonasi? En itse pitäisi siitä, että minua kutsutaan parisuhteessa harmaavarpuseksi.

N40+

Tottakai olen aina halunnut. Vaimon halu ja himo ollut paras moottori omaan himooni. Ilman sitä parisuhde olisi ollut loppu kauan sitten. Minä nimittänyt hänet harmaavarpuseksi, siis en todellakaan ole hänelle kertonut, syystä, että on niin vaatimaton eikä halua korostaa koskaan itseään. Mitä nyt on perheen ehdoton päällikkö ollut aina.  Minun itsetuntoani ja egoani se ei ole vähentänyt piiruakaan.  Naisessa pitää olla särmää ja sitä on vaimossa. Tulinen tuittupää jonka lapsetkin tietää sen.  Väittelyä ei edes kannata aloittaa, kun on hävinnyt kumminkin jo. Vaimo osoittautunut täydelliseksi sielunkumppaniksi. Hänen kyljellään on maailman rauhallisin paikka jossa ajankulku katoaa. Tulisuus on harmaan pinnan alla, kun vähän seksiä harrastettaessa raaputtaa. 

Niin, ajattelemme eri tavalla. Minulle olisi tärkeää se, että olisin kokenut mieheni parhaaksi rakastajakseni siinä tapauksessa, että olisin halunnut häntä jatkuvasti. Sitä hän ei valitettavasti ole koskaan ole osannut olla. Siitä huolimatta olisin halunnut juuri hänet. Minun seksuaalisuuteni ei herää siitä, että minun pitää "vietellä" mies. Kyllä miehen pitää pystyä koskettamaan minua niin, että tunnen syttyväni. Tämän taas osaa niin harva mies, etten edes kuvittele todennäköiseksi parisuhdetta sellaisen kanssa. Siksi minulle olisi riittänyt hyvä ok-seksi sekä rakkaus.

N40+

Eli sä muistutat miestäsi siitä että on mulla ollut parempiakin? Rehellistä, mutta ehkä sun miehesi haluaa puolestaan sitä se on naisensa paras rakastaja.

Sä et taida välittää sen kiinnostuksista yhtään mitään, menet vaan oman ideaalisi perässä? Mitäs jos mies sanoisi, että sä oot hyvä, mutta et ihan kaikkein rakkain. Mutta tosi hyvä kuitenkin.

Onko sinusta ihan kypsä tapa ajatella, että olet kaikessa mahdollisessa tekemisessä kumppanisi mielestä paras maailmassa? Onko sinusta ylipäätään tervettä kysyä tällaista asiaa kumppaniltasi? Minusta parikymppiseltä ihan vielä hyväksyttävää epäkypsyyttä. Aikuinen ihminen ymmärtää, että kumppanilla on elämää takanaan ja että kaikkea hyvää ei voi saada samaan pakettiin. Minusta on rakkautta haluta olla tällä hetkellä ja myös tulevaisuudessa kumppanilleen uskollinen.

Jos jostakin asiasta ei ole valmis kuulemaan rehellistä totuutta, silloin siitä ei myöskään pidä kysellä. Esim. naisen esittämänä kysymys siitä, onko hän miehensä mielestä maailman kaunein ihminen. Samaa luokkaa on kysymys siitä, onko naisensa mielestä paras ja mahtavin seksikumppani.

N40+

Eli pikkuisen kun valehtelee ja jättää kertomatta niin voi olla onnellisempi? 

Mietin vain, että olisitko itse tyytyväinen jos sulle tuo kerrotaan, että olet kasipuolikas. Itse en lähtisi suhteeseen jossa ei ole kemiaa, ei vain ole mahdollista. Muutoin tulee mieleen että on vain hyödyke toiselle, että on tehty vähän epäsuhtainen sopimus. Joku saa tarvitsemansa lisätuen ja voi elää sitten omaa elämäänsä, toinen kuvittelee että toinen aidosti pitää kaikesta sinusta ja on siksi kanssasi. 

Haluatko itse lähellä ollessasi, että toinen siinä miettii Mirkkua tai jotain tilannetta missä aidosti olisi onnellinen? 

Tämä on musta ollut hyvä keskustelu. Mä olen ollut naimisissa 20 vuotta hyvän miehen kanssa. Seksi oli hyvää, silloin kun sitä oli ja loppua kohden harveni. Sitten tapasin toisen miehen. Mulla oli tunne heti alusta alkaen, että mä jotenkin hehkun. Tulin jotenkin kokonaiseksi. Me ei oltu kumpikaan enää ihan nuoria, mutta puhuttiin, että ei tiedetty että tällaistakin voi olla. Jotenkin kaikki nousi ihan nextille levelille. Ollaan nyt oltu 5 vuotta yhdessä, tietenkin arki ja kaikki sellainen tulee eteen. Mutta se intohimo on siellä edelleenkin, ja se syttyy jotenkin katseesta tai kosketuksesta. Mä olen lähes aina valmis syksyyn, poikkeuksena lähes ainostaan jos on joku paha sairaus.

En sano, että parisuhteen pitää olla tällaista ollakseen hyvää. Mutta sanon sen, että mä löysin tällaisen viiskymppisenä ja samalla löysin itsestäni valtavasti uutta. Kyllä voi olla erilaisia syitä olla parisuhteessa, seksikin voi olla hyvää ja tyydyttävää. Mä en vaan ollut tiennyt, että se voi olla tajunnsnräjäyttävää joka kerta. Jos löytää tällaisen yhteyden jonkun kanssa, niin mä kannustan yrittämään saada se toimimaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on musta ollut hyvä keskustelu. Mä olen ollut naimisissa 20 vuotta hyvän miehen kanssa. Seksi oli hyvää, silloin kun sitä oli ja loppua kohden harveni. Sitten tapasin toisen miehen. Mulla oli tunne heti alusta alkaen, että mä jotenkin hehkun. Tulin jotenkin kokonaiseksi. Me ei oltu kumpikaan enää ihan nuoria, mutta puhuttiin, että ei tiedetty että tällaistakin voi olla. Jotenkin kaikki nousi ihan nextille levelille. Ollaan nyt oltu 5 vuotta yhdessä, tietenkin arki ja kaikki sellainen tulee eteen. Mutta se intohimo on siellä edelleenkin, ja se syttyy jotenkin katseesta tai kosketuksesta. Mä olen lähes aina valmis syksyyn, poikkeuksena lähes ainostaan jos on joku paha sairaus.

En sano, että parisuhteen pitää olla tällaista ollakseen hyvää. Mutta sanon sen, että mä löysin tällaisen viiskymppisenä ja samalla löysin itsestäni valtavasti uutta. Kyllä voi olla erilaisia syitä olla parisuhteessa, seksikin voi olla hyvää ja tyydyttävää. Mä en vaan ollut tiennyt, että se voi olla tajunnsnräjäyttävää joka kerta. Jos löytää tällaisen yhteyden jonkun kanssa, niin mä kannustan yrittämään saada se toimimaan.

Oon samaa mieltä keskustelun toimivuudesta, t numero 75. Itsekin olen aina valmis syksyyn. 

Pitäisi vain olla kauhean rohkea, että jaksaa etsiä eikä vain tehdä kompromissiä itselleen oleellisissa asioissa. Siinä piilee se leipiintymisriski ihan tosissaan. 

N40 puhuu kommenteissaan paljon asiaakin, mutta tuo sinun toiveesi kuulostaa kämppissuhteelta mikä ei kuitenkaan PARIsuhteen tarkoitus. Itse olen onnekas intohimoisessa tasavertaisessa suhteessa missä sanotaan päivittäin, että rakastetaan ja koskaan ei tarvitse kysyä mitään ulkonäköön tai himoitsemiseen kuuluvia asioita, kun kauniiksi kehutaan säännöllisesti ja himoitsemisen näkee ja tuntee myös monta kertaa viikossa.

N50+

Vierailija kirjoitti:

N40 puhuu kommenteissaan paljon asiaakin, mutta tuo sinun toiveesi kuulostaa kämppissuhteelta mikä ei kuitenkaan PARIsuhteen tarkoitus. Itse olen onnekas intohimoisessa tasavertaisessa suhteessa missä sanotaan päivittäin, että rakastetaan ja koskaan ei tarvitse kysyä mitään ulkonäköön tai himoitsemiseen kuuluvia asioita, kun kauniiksi kehutaan säännöllisesti ja himoitsemisen näkee ja tuntee myös monta kertaa viikossa.

N50+

Jep, sitä se oikeasti olisi tuollainen. Missä ei ole mitään vikaa, jos sellaisen itse haluaa. Mutta ei tuota voi toiselle pakottaa tietenkään.

Kaikki eivät pidä kädenlämpöisestä, ja ehkä kannattaa miettiä ihan rehellisesti miksi vain pieni osa ihmisistä on aidosti kiinnostavia?

Jos ei voisi mennä parisuhteeeseen kuin vain aidosti himoitsemansa miehen kanssa,niin silloin vain 5 %:lla naisista kävisi niin hyvä tuuri, että voisivat pariutua. Heistäkin osa vasta myöhään keski-iässä. Kemia onniin harvinaista. Että haluavatko ihmiset sitten, että ihmiskunta ajautuisi sukupuuttoon? Haluavatko miehet, että 95% miehistä jäisi ilman parisuhdetta tästä syystä koko elämänsä ajaksi? Vai olisiko sittenkin kivempi, että saa puolisoksi naisen, joka rakastaa ja antaa seksiäkin silloin tällöin, vaikkei sitä erityisemmin himoitse?