Mikä saa ihmiset ajattelemaan että alkoholisti on alkoholisti vaikka ei joisi enää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran on ongelma käyttöön taipumus ja lopettaa niin ei silti katoa mihinkään. Kyllä se vaan on aina mukana. Toki voihan se olla, ettei se enää kytkeydy takaisin päälle.

Onko siis ok kutsua jokaista masennukseen taipuvaista ihmistä masennuspotilaaksi päin naamaa?

Ketä ne ihmiset nyt ovat, jotka kutsuvat jotakuta alkoholistiksi päin naamaa?

Tarkoitukseni ei ollut että otat retoriikkani kirjaimellisesti. Pahoitteluni.

Jos kirjoitat jotain, mitä et tarkoita, käytä /s merkintää kommenttisi lopussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennuksesta voi parantua, alkoholismista ei.

Pähkinäallergikkokin on pähkinäallergikko, vaikkei koskaan enää syö pähkinää. Alkoholisti on alkoholisti, vaikkei koskaan enää juo. Näin meille avominnehoidossa opetettiin

Mitä konkreettista hyötyä alkoholismista parantunut ENTINEN alkoholisti saa siitä että identifioi itsensä alkoholistiksi vaikka on parantunut alkoholismista?

Alkoholisti ei _parane_ koskaan. Hän itse tietää, että hän ei voi ottaa tippaakaan alkoholia, koska hän on alkoholisti. Konkreettinen hyöty alkoholistille on selvin päin pysyminen.

Koska alkoholismi on krooninen sairaus kuten muutkin krooniset sairaudet, joista ei parannuta. Vaikkapa diabetes on tällainen sairaus. Sen hoitotasapaino voi olla hyvä eikä ihminen tai hänen elimistönsä kärsi siitä, mutta jos hän ei jatka elämäntapoja tai käytä lääkitystä, sairaus ja sen liitännäiset pahenevat.

Samalla tavalla alkoholismista ei parannuta. Jos alkoholinkäytön saa "hallintaan", ei ole alunperinkään alkoholisti. Juova tai juomaton alkoholisti ovat molemmat alkoholisteja. Se, että hyväksyy tämän on avain siihen, että on edellytyksiä toipua juovasta juomattomaksi. Mutta taustalla on se sama aivokemia, oletpa juomatta vuoden tai 40 vuotta.

Minulla on ystävä, joka on ollut erilaisia jaksoja juomatta ja yhä uskottelee itselleen, että voi juoda näin ja näin paljon. Oikeasti. KOKO elämä pyörii alkoholin ympärillä, joi tai ei. "Join perjantaina 8 kaljaa, se on ihan ok." "Huomenna juon x määrän, se ei haittaa maanantaina." "Yhdelle" lähteminen hänen kanssaan ei ole ikinä se yksi ja oikeasti hän on siellä baarissa alkoholin kanssa, ei minun. 

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt tulkitsen oikein useimmat vastaukset, niin alkoholisti tai parantunut alkoholisti on siis ihminen jolla ei ole hiukkaakaan selkärankaa. Jos hän ottaa ryypynkään, niin muistaa taas että kännissä on kiva olla eikä pysty lopettamaan hauskanpitoa.

Minusta kyse ei ole sairaudesta, vaan luonteen heikkoudesta. Ei sairaus pakota jatkamaan juomista, vaan alkoholisti itse päättää pitää hauskaa. Alkoholismi on luokiteltu sairaudeksi jotta alkoholisteilla olisi parempi mieli ja he voivat perustella että en minä muuten ottaisi mutta kun on tuo viinageeni ja alkoholisairaus.

Alkoholismi on sairaus, ei luonteenpiirre, vaikka moralistit ovat tätä yrittäneet jankuttaa.. Alkoholistin aivot ovat ihan tieteellisen tutkimuksen perusteella mielihyväkeskuksen osalta erilaiset kuin terveen ihmisen. Alkoholisti voi näin olla jo lapsena, perintönä saadun rakenteen ansiosta, vaikkei olisi koskaan edes maistanut viinaa. Sairaus paljastuu vasta ensimmäisen kokeilun kautta, alkoholistille kokemus jo siitä ensimmäisestä ryypystä voi olla aivan erilainen kuin meille taviksille. Toiset sitten harjoittelevat vuosien myötä aivonsa tähän tilaan, vaikkei fyysistä eroa alunperin olisi ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Koska alkoholismi on krooninen sairaus kuten muutkin krooniset sairaudet, joista ei parannuta. Vaikkapa diabetes on tällainen sairaus. Sen hoitotasapaino voi olla hyvä eikä ihminen tai hänen elimistönsä kärsi siitä, mutta jos hän ei jatka elämäntapoja tai käytä lääkitystä, sairaus ja sen liitännäiset pahenevat.

Samalla tavalla alkoholismista ei parannuta. Jos alkoholinkäytön saa "hallintaan", ei ole alunperinkään alkoholisti. Juova tai juomaton alkoholisti ovat molemmat alkoholisteja. Se, että hyväksyy tämän on avain siihen, että on edellytyksiä toipua juovasta juomattomaksi. Mutta taustalla on se sama aivokemia, oletpa juomatta vuoden tai 40 vuotta.

Minulla on ystävä, joka on ollut erilaisia jaksoja juomatta ja yhä uskottelee itselleen, että voi juoda näin ja näin paljon. Oikeasti. KOKO elämä pyörii alkoholin ympärillä, joi tai ei. "Join perjantaina 8 kaljaa, se on ihan ok." "Huomenna juon x määrän, se ei haittaa maanantaina." "Yhdelle" lähteminen hänen kanssaan ei ole ikinä se yksi ja oikeasti hän on siellä baarissa alkoholin kanssa, ei minun. 

Eli kun minun isäni joi aikanaan itsensä rapakuntoon, menetti työpaikkansa ja perheensä. Sitten lopetti juomisen ja esim. viime viikolla kun oltiin sukuloimassa joi konjakin kahvin kanssa, eikä jäänyt ryyppy päälle, niin hän ei koskaan ollutkaan oikea alkoholisti? Hän on myös vuosien varrella esim. juonut saunakaljoja sosiaalisissa jutuissa (ilman humaltumista, eli vähän) ilman että lähtee käsistä. Hänellä ei siis vissiin ollut oikeita addiktin aivokemioita eikä geenejä. Oliko hän vain tavallinen juoppo, joka ei olisi saanut kutsua itseään oikeaksi alkoholistiksi, vai mikä hän oli?

Kovastipa on AA:n epätieteellinen näkemys alkoholiriippuvuudesta pysyvänä ominaisuutena vallannut alaa. Ja jos noin ihmiset uskoo, niin siitä tulee helposti itseään toteuttava ennuste. Jos uskoo, että tippakin viinaa niin huh heijaa taas mennään pohjalle eikä voi mitään, niin aika epätodennäköistä on että tosiaan edes yrittää jättää siihen yhteen - yhteen annokseen tai yhteen iltaan. Kuka nyt sellaista yrittäisi mikä on mahdotonta?

Alkoholiriippuvuus toki on olemassa, sitä on sekä psyykkistä että fysiologista. Fysiologinen riippuvuus (aivokemiat, palkitsemiseen liittyvät hermokytkökset) korjaantuu kyllä 3-6 kk täysraittiudella. Psyykkinen riippuvuuskin VOI korjaantua, mutta se ei korjaannu itsestään vain juomisen lopettamalla. Esim. jos juomisella yritetään kestää sietämätöntä työtä tai elämäntilannetta, lääkitä ADHD:ta, yksinäisyyttä, mt-ongelmaa tai pahaa oloa, muuttaa persoonaa sosiaalisemmaksi seurassa tms niin erittäin iso riski on alkaa juoda uudestaan jopa 6 kk raittiuden jälkeen, ellei saa muutosta ja apua muihin ongelmiinsa.

Mutta niin, A-klinikallaan hyväksytään myös kohtuukäyttöön pyrkiminen ja paljon siellä näkee siinä onnistuneita. Jopa aika huonossa kunnossa olleita. Yleensä heillä jokin elämässä on parantunut niin ettei juomista enää tarvitse lääkkeeksi. Eli ei, pahakaan riippuvuus ei ole elinikäinen tuomio, mutta psyykkinen riippuvuus ei poistu itsekseen ja toisaalta uskomus että on alkoholisti ja alkoholismi on elinikäistä alentaa todennäköisyyttä pystyä hallitsemaan juomistaan jos alkaa juoda.

Vierailija kirjoitti:

Kovastipa on AA:n epätieteellinen näkemys alkoholiriippuvuudesta pysyvänä ominaisuutena vallannut alaa. Ja jos noin ihmiset uskoo, niin siitä tulee helposti itseään toteuttava ennuste. Jos uskoo, että tippakin viinaa niin huh heijaa taas mennään pohjalle eikä voi mitään, niin aika epätodennäköistä on että tosiaan edes yrittää jättää siihen yhteen - yhteen annokseen tai yhteen iltaan. Kuka nyt sellaista yrittäisi mikä on mahdotonta?

Alkoholiriippuvuus toki on olemassa, sitä on sekä psyykkistä että fysiologista. Fysiologinen riippuvuus (aivokemiat, palkitsemiseen liittyvät hermokytkökset) korjaantuu kyllä 3-6 kk täysraittiudella. Psyykkinen riippuvuuskin VOI korjaantua, mutta se ei korjaannu itsestään vain juomisen lopettamalla. Esim. jos juomisella yritetään kestää sietämätöntä työtä tai elämäntilannetta, lääkitä ADHD:ta, yksinäisyyttä, mt-ongelmaa tai pahaa oloa, muuttaa persoonaa sosiaalisemmaksi seurassa tms niin erittäin iso riski on alkaa juoda uudestaan jopa 6 kk raittiuden jälkeen, ellei saa muutosta ja apua muihin ongelmiinsa.

Mutta niin, A-klinikallaan hyväksytään myös kohtuukäyttöön pyrkiminen ja paljon siellä näkee siinä onnistuneita. Jopa aika huonossa kunnossa olleita. Yleensä heillä jokin elämässä on parantunut niin ettei juomista enää tarvitse lääkkeeksi. Eli ei, pahakaan riippuvuus ei ole elinikäinen tuomio, mutta psyykkinen riippuvuus ei poistu itsekseen ja toisaalta uskomus että on alkoholisti ja alkoholismi on elinikäistä alentaa todennäköisyyttä pystyä hallitsemaan juomistaan jos alkaa juoda.

Järjen ääni! Just näin. Ärsyttää, että tuo uskovaisten huru-ukkojen perustama amerikkalaiskerho on muka joku tiedon paras ja ainoa lähde. Ja tuo niiden asiakkaiden hankkimisstrategia on nerokas, kukaan ei koskaan parane ja kaikki läheisetkin on sairaita ja paras olisi kaikkien tunnustaa voimattomuutensa ja alkaa ainaisjäseniksi...

Käsittääkseni masennuksesta ei voi parantua, mutta sen kanssa voi elää lähes normaalia elämää joko lääkkeillä tai ilman. En sitten tiedä mikä on virallinen kanta sen suhteen tuleeko masennuspotilaan mieltää itsensä masentuneeksi vai terveeksi (fake it till you make it). Toki näinhän se on lähes kaikkien sairauksien kanssa. Jostain flunssasta voit parantua, mutta moni asia jättää arvet. Tervettä ihmistä ei ole olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni masennuksesta ei voi parantua, mutta sen kanssa voi elää lähes normaalia elämää joko lääkkeillä tai ilman. En sitten tiedä mikä on virallinen kanta sen suhteen tuleeko masennuspotilaan mieltää itsensä masentuneeksi vai terveeksi (fake it till you make it). Toki näinhän se on lähes kaikkien sairauksien kanssa. Jostain flunssasta voit parantua, mutta moni asia jättää arvet. Tervettä ihmistä ei ole olemassakaan.

Masennus otetaan haltuun. Masentunut ei taluta koiraa vaan koira masentunutta. Kun se on hallussa taluttaa masennuksesta selvinnyt sitä koiraa. Lääkkeistä ei tarvitse kummassakaan tapauksessa keskustella. Kun taluttaa koiraa, todellakin elää normaalia elämää. Se on selätetty, eikä sille valtaa anneta.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kuullut muiden kutsuvan raitistunutta ihmistä alkoholistiksi, vaan 100 prosenttisesti he ovat olleet kyseisiä raitistuneita, jotka siis ihan itse itseään alkoholisti kutsuvat ja sehän on tietenkin jokaisen oma asia, miksikä itseään kutsuu.

Alkoholisti kutsuu itseään aina alkoholistiksi juuri siitä syystä, kun ei voi korkkia avata jäämättä koukkuun. Raitistunut voi ottaa sen konjakin. Kaksi eri asiaa.

Ihminen on alkoholisti, koska pienikin naukku johtaa syöksykierteeseen ja ryyppyputkiin. Se on sairaus, koska et voi juoda enää turvallisesti mitään. Riippuvuus on aina sairaus.

Koska silloin kun alkoholismi on kehittynyt, on ihmisen keskushermosto muuttunut lopullisesti alkoholiin tietyllä tavalla reagoivaksi. Hermosto ei enää muutu normaaliksi ja terveeksi, vaan aina on alttius langeta uudestaan. Siksi. Eli kroppa on alkoholistin kroppa, vaikka alkoholia ei enää joisikaan.

Masentuneella on toki taipumus masentua uudestaan, mutta sen taudin jäljet voi myös häipyä kokonaan jos aivot toipuvat.

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni masennuksesta ei voi parantua, mutta sen kanssa voi elää lähes normaalia elämää joko lääkkeillä tai ilman. En sitten tiedä mikä on virallinen kanta sen suhteen tuleeko masennuspotilaan mieltää itsensä masentuneeksi vai terveeksi (fake it till you make it). Toki näinhän se on lähes kaikkien sairauksien kanssa. Jostain flunssasta voit parantua, mutta moni asia jättää arvet. Tervettä ihmistä ei ole olemassakaan.

Väärä käsitys. On aika tavallista että ihisellä on vain 1 masennusjakso elämässään, ja sen jälkeen masennus ei koskaan palaa. Jakso voi johtua joko ulkoisista elämäntilanteen tekijöistä tai kehon sisäisistä epätasapainotiloista tai mielen prosesseista (esim. elämänvaihe- ja kasvukriisit). Tällainen masennus kyllä katsotaan parantuneeksi jos potilas pärjää ilman lääkkeitä eikä enää täytä masennus-audit testin masennuksen tuntomerkkejä. 

Toistuvasti toistuva masennus on sen sijaan sellainen että on todennäköistä että se uusii ja jos on uusinut jo monta kertaa, voi olla järkevintä pitää diagnoosi ja lääkitykset voimassa koko ajan uusien jaksojen ehkäisemiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska alkoholismi on krooninen sairaus kuten muutkin krooniset sairaudet, joista ei parannuta. Vaikkapa diabetes on tällainen sairaus. Sen hoitotasapaino voi olla hyvä eikä ihminen tai hänen elimistönsä kärsi siitä, mutta jos hän ei jatka elämäntapoja tai käytä lääkitystä, sairaus ja sen liitännäiset pahenevat.

Samalla tavalla alkoholismista ei parannuta. Jos alkoholinkäytön saa "hallintaan", ei ole alunperinkään alkoholisti. Juova tai juomaton alkoholisti ovat molemmat alkoholisteja. Se, että hyväksyy tämän on avain siihen, että on edellytyksiä toipua juovasta juomattomaksi. Mutta taustalla on se sama aivokemia, oletpa juomatta vuoden tai 40 vuotta.

Minulla on ystävä, joka on ollut erilaisia jaksoja juomatta ja yhä uskottelee itselleen, että voi juoda näin ja näin paljon. Oikeasti. KOKO elämä pyörii alkoholin ympärillä, joi tai ei. "Join perjantaina 8 kaljaa, se on ihan ok." "Huomenna juon x määrän, se ei haittaa maanantaina." "Yhdelle" lähteminen hänen kanssaan ei ole ikinä se yksi ja oikeasti hän on siellä baarissa alkoholin kanssa, ei minun. 

Eli kun minun isäni joi aikanaan itsensä rapakuntoon, menetti työpaikkansa ja perheensä. Sitten lopetti juomisen ja esim. viime viikolla kun oltiin sukuloimassa joi konjakin kahvin kanssa, eikä jäänyt ryyppy päälle, niin hän ei koskaan ollutkaan oikea alkoholisti? Hän on myös vuosien varrella esim. juonut saunakaljoja sosiaalisissa jutuissa (ilman humaltumista, eli vähän) ilman että lähtee käsistä. Hänellä ei siis vissiin ollut oikeita addiktin aivokemioita eikä geenejä. Oliko hän vain tavallinen juoppo, joka ei olisi saanut kutsua itseään oikeaksi alkoholistiksi, vai mikä hän oli?

Sä vain luulet ettei sillä jäänyt putki päälle tai ettei tissuttele edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Koska silloin kun alkoholismi on kehittynyt, on ihmisen keskushermosto muuttunut lopullisesti alkoholiin tietyllä tavalla reagoivaksi. Hermosto ei enää muutu normaaliksi ja terveeksi, vaan aina on alttius langeta uudestaan. Siksi. Eli kroppa on alkoholistin kroppa, vaikka alkoholia ei enää joisikaan.

Masentuneella on toki taipumus masentua uudestaan, mutta sen taudin jäljet voi myös häipyä kokonaan jos aivot toipuvat.

Taas AA:n levittämää väärää tietoa. Tässä tutkimustietoon perustuvasta lähteestä eli lääkäriseura Duodecimin Terveyskirjastosta ( https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00196 ):

Biologisella tasolla taustalla on päihteiden jatkuvan käytön ja pitkäaikaisen stressin aiheuttama keskushermoston toiminnan muutos. Tämän vuoksi addiktiivisesti päihteitä käyttävä ei yleensä pysty katkaisemaan alkoholin tai päihteen käyttöään ilman ammatillista apua tai katkaisuhoitoa sairaalassa tai katkaisuhoitoyksikössä. Riippuvuutta eli addiktiota ylläpitävä keskushermoston toimintatavan muutos korjautuu hitaasti ja edellyttää 3–6 kuukauden pituista raitista jaksoa.

Eli ne hermostomuutokset kyllä korjaantuu, jopa suht nopeasti. Usein ongelmallisempi on psyykkinen riippuvuus, jonka kanssa täytyy tehdä enemmän töitä eikä se kaikilta aina onnistu koko ikänä.

Sehän on kyllä niin, että nimenomaan kuivilla olevat alkoholistit kutsuvat itseään alkoholisteiksi. He ovat tajunneet riippuvuutensa ja pyrkivät pysymään erossa alkoholista. Sitä vastoin aktiivisesti juovat alkoholistit eivät pidä itseään alkoholisteina. Heidän mielestään heillä ei ole mitään ongelmaa, ongelma on muilla, esim. lähipiirillä, joka valittaa juomisesta.

Suosittelen lukemaan Johanna Pohjolan kirjan "Isäni pullossa", jossa hyvin kuvataan kuinka kaukana alkoholismi on selkärangattomuudesta ja hauskanpidosta. Harmi, että täysin tietämättömiä ihmisiä vielä aiheen suhteen löytyy. Tai ehkä tämä oli trolli. Yhtä haitallisia molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska silloin kun alkoholismi on kehittynyt, on ihmisen keskushermosto muuttunut lopullisesti alkoholiin tietyllä tavalla reagoivaksi. Hermosto ei enää muutu normaaliksi ja terveeksi, vaan aina on alttius langeta uudestaan. Siksi. Eli kroppa on alkoholistin kroppa, vaikka alkoholia ei enää joisikaan.

Masentuneella on toki taipumus masentua uudestaan, mutta sen taudin jäljet voi myös häipyä kokonaan jos aivot toipuvat.

Taas AA:n levittämää väärää tietoa. Tässä tutkimustietoon perustuvasta lähteestä eli lääkäriseura Duodecimin Terveyskirjastosta ( https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00196 ):

Biologisella tasolla taustalla on päihteiden jatkuvan käytön ja pitkäaikaisen stressin aiheuttama keskushermoston toiminnan muutos. Tämän vuoksi addiktiivisesti päihteitä käyttävä ei yleensä pysty katkaisemaan alkoholin tai päihteen käyttöään ilman ammatillista apua tai katkaisuhoitoa sairaalassa tai katkaisuhoitoyksikössä. Riippuvuutta eli addiktiota ylläpitävä keskushermoston toimintatavan muutos korjautuu hitaasti ja edellyttää 3–6 kuukauden pituista raitista jaksoa.

Eli ne hermostomuutokset kyllä korjaantuu, jopa suht nopeasti. Usein ongelmallisempi on psyykkinen riippuvuus, jonka kanssa täytyy tehdä enemmän töitä eikä se kaikilta aina onnistu koko ikänä.

"Juodessamme alkoholia, aivoissamme on kriisitila ja alkoholi häiritsee normaalia välittäjäaineiden toimintaa. Tärkein ympäristövaikutus sairauden puhkeamiseen onkin etanolilla (alkoholilla) kyllästetty hermosolun ”lähiympäristö”. Ihmisillä, joilla on heikompikin peritty alttius, krooninen raja ylittyy viimeistään silloin, kun hermosolujen normaali aineenvaihdunta tukahdutetaan toistuvasti alkoholilla ja hermosto on evoluutiollisessa ”elä tai kuole” tilanteessa. Tällöin geenien tehtävänä on reagoida sopeutuakseen ja ylläpitääkseen elämää. Jatkuva stressitila hermosolutasolla muokkaa lopulta soluja ja genetiikkaa/ epigenetiikkaa, jolloin hermosto muokkautuu lopullisesti päihteitä tarvitsevaksi koneistoksi."

https://www.avominne.fi/riippuvuushoidot/paihderiippuvuus/

Käykää lukemassa Minnesota hoitomalli, siinä on myös linkki infoon, joka käsittää alkoholismin, huumeriippuvuuden, peliriippuvuuden. Info selkiyttää täällä heränneitä mietteitä. Kävin itse kerran kuuntelemassa infon. Vetäjä esitteli itsensä Tiina aina alkoholistiksi. Kun sieltä infosta lähdin hän kertoi, että tätä päivää vielä 3 tuntia jäljellä, vasta huomenna voin itseäni onnitella edellisen päivän raittiudesta. Ja taas uusi päivä edessä, ei kuulemma lopu...oli ollut siihen mennessä 12 vuotta ilman alkoholia.

Olenko siis ikuisesti av-mamma, vaikka jonain päivänä lakkaisin kirjoittelemasta tänne?