Lue keskustelun säännöt.
Eikö koiranpennun väriä saa valita?
Tulevaisuudessa on tarkoitus hankkia koira perheeseen. Rodulla on useita eri värejä, joista 3 on meidän mieleen, muut ei. Nyt kuitenkin selvisi, että kasvattajat suhtautuvat ylimielisesti väritoiveisiin, että pennun hankkijan pitäisi olla tyytyväinen siihen minkä KASVATTAJA meille päättää? Minkä ihmeen takia roduille on sitten jalostettu niin monta eri väriä ja on "sallittuja" ja epäsallittuja värejä, jos niistä ei saa olla mielipiteitä? Miksi koiranäyttelyitäkään pidetään jos ulkonäkö ei saa olla kriteeri?
Tottakai meille prioriteetti 1. on koiran terveys ja luonne, mutta kyllä se väri silti vaikuttaa. Rakastumme varmasti uuteen perheenjäseneen turkinväristä riippumatta, mutta miksi pitäisi ottaa itselle epämieluisan värinen pentu, joka kuitenkin on perheenjäsenenä seuraavat 10+ vuotta. Kyseessä on puhtaasti seurakoira.
Pentu maksaa kuitenkin sen +-2000e, joten haluaisimme kyllä valita meille mieleisen, eikä vaan tyytyä siihen minkä joku muu kokee meille sopivaksi.
Kommentit (1021)
Vierailija kirjoitti:
Tietysti se ulkonäkö on tärkeä, ihan kuin parisuhteessakin.
Heittäköön kiven se joka puolisoa etsiessä toteaa, että ulkonäöllä ei ole välia, kunhan on terve yksilö.
Samoin lemmikeissä, kyllä sitä mielummin ottaa söpön kuin susiruma koiran.
Tässä ketjussa tahallisesti ymmärretään väärin ja taivastellaan kohtuuttomasti täysin normaalia toivetta söpöstä lemmikistä.
"Mielenkiinnollla odotan miten tätä kommenttiani kohta taivastellaan ja käännetään ympäri. On ne av palstalaiset kuitenkin melkoisia mielensäpahoittajia."
Miksi vertailukohteina on söpö ja susiruma? Kyseessä kuitenkin samanrotuiset pennut, eiköhän ne nyt oikeasti ole ihan yhtä söpöjä vaikka väri olisi eri :D mitään koirista tietämättömänä jo epäilyttää tuollainen valikoiva asenne, niin ymmärrän hyvin että kasvattajakin suhtautuu epäilevästi. Itseäkin visuaaliset seikat kiinnostaa mutta kyseessä on nyt teidän tuleva perheenjäsen eikä mikään sisustusesine tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti se ulkonäkö on tärkeä, ihan kuin parisuhteessakin.
Heittäköön kiven se joka puolisoa etsiessä toteaa, että ulkonäöllä ei ole välia, kunhan on terve yksilö.
Samoin lemmikeissä, kyllä sitä mielummin ottaa söpön kuin susiruma koiran.
Tässä ketjussa tahallisesti ymmärretään väärin ja taivastellaan kohtuuttomasti täysin normaalia toivetta söpöstä lemmikistä.
"Mielenkiinnollla odotan miten tätä kommenttiani kohta taivastellaan ja käännetään ympäri. On ne av palstalaiset kuitenkin melkoisia mielensäpahoittajia."
Miksi vertailukohteina on söpö ja susiruma? Kyseessä kuitenkin samanrotuiset pennut, eiköhän ne nyt oikeasti ole ihan yhtä söpöjä vaikka väri olisi eri :D mitään koirista tietämättömänä jo epäilyttää tuollainen valikoiva asenne, niin ymmärrän hyvin että kasvattajakin suhtautuu epäilevästi. Itseäkin visuaaliset seikat kiinnostaa mutta kyseessä on nyt teidän tuleva perheenjäsen eikä mikään sisustusesine tms.
Koira on nimenomaan esine eikä mikään helvetin ”perheenjäsen.”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole tiennyt, että jotkut valitsevat koiran värin perusteella.
Niin, onhan se hassua! Kuka nyt valitsisi taulun tai vaatteen värin perusteella. Peräti kummallista!
Taulu tai vaate ei ole elävä ja tunteva olento, jota monet vielä kutsuvat perheen jäseneksi. Toki, sitten on ihan ymmärrettävää, että värin näkee tärkeänä kriteerinä, jos perheen jäsenen näkee yhtäläisenä vaatekaupan rekissä roikkuvaan takkiin.
Näköhavainnosta on kyse. Jokin väri meillyttää, jokin väri ei. Miksi tämä halutaan kieltää? Jos menet ostamaan vihreää takkia, mutta myyjä väen vänkään tuputtaa sinulle punaista, ostatko? Tuletko hyvälle mielelle väärn värisestä vaatteesta? Valitsetko puolison ulkonäön sen perusteella, miltä hän jonkun toisen ihmisen mielestä näyttää? Miksi koiran ulkonäkö ei saa miellyttää?
No, kun se koira ei ole edelleenkään takkiin verrattavissa saati sitten pelkkä näköhavainto. Tosin, en minä kumppaniakaan ulkönäön perusteella valinnut. Meitä on erilaisia ihmisiä, joillekin ulkonäkö on tärkeä ja meille toisille se on sisällön rinnalla sivuseikka.
Suomen lain (ja normaalin järjen) mukaan koira on takkiin verrattavaa omaisuutta. - No, otan osaa epämiellyttävän näköisen puolison johdosta! - Itse sain omiin sisäisiin ja ulkoisiin kriteereihini sopivan miehen.
Eläin on tietyssä mielessä esine, kyllä. Kuitenkin meillä on myös eläinsuojelulaki, mutta ei esim. sohviensuojelulakia. Eläin ei siis kuitenkaan täysin rinnastu sohvaan, takkiin, tai autoon lainkaan silmissä.
Koira on lainkin edessä irtaimistoa. Kyllä sen värin pitää voida valita. Jos ei yhden myyjän kanssa onnistu, voi koittaa toista. Sanoisin, että tässäkin asiassa raha puhuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole tiennyt, että jotkut valitsevat koiran värin perusteella.
Niin, onhan se hassua! Kuka nyt valitsisi taulun tai vaatteen värin perusteella. Peräti kummallista!
Taulu tai vaate ei ole elävä ja tunteva olento, jota monet vielä kutsuvat perheen jäseneksi. Toki, sitten on ihan ymmärrettävää, että värin näkee tärkeänä kriteerinä, jos perheen jäsenen näkee yhtäläisenä vaatekaupan rekissä roikkuvaan takkiin.
Näköhavainnosta on kyse. Jokin väri meillyttää, jokin väri ei. Miksi tämä halutaan kieltää? Jos menet ostamaan vihreää takkia, mutta myyjä väen vänkään tuputtaa sinulle punaista, ostatko? Tuletko hyvälle mielelle väärn värisestä vaatteesta? Valitsetko puolison ulkonäön sen perusteella, miltä hän jonkun toisen ihmisen mielestä näyttää? Miksi koiran ulkonäkö ei saa miellyttää?
No, kun se koira ei ole edelleenkään takkiin verrattavissa saati sitten pelkkä näköhavainto. Tosin, en minä kumppaniakaan ulkönäön perusteella valinnut. Meitä on erilaisia ihmisiä, joillekin ulkonäkö on tärkeä ja meille toisille se on sisällön rinnalla sivuseikka.
Suomen lain (ja normaalin järjen) mukaan koira on takkiin verrattavaa omaisuutta. - No, otan osaa epämiellyttävän näköisen puolison johdosta! - Itse sain omiin sisäisiin ja ulkoisiin kriteereihini sopivan miehen.
Eläin on tietyssä mielessä esine, kyllä. Kuitenkin meillä on myös eläinsuojelulaki, mutta ei esim. sohviensuojelulakia. Eläin ei siis kuitenkaan täysin rinnastu sohvaan, takkiin, tai autoon lainkaan silmissä.
No totta kai siitä koirasta täytyy pitää huoli. Aivan kuten et sitä sohvaakaan voi vaan kipata lähimpään kuraojaan jos et haluakaan sitä enää. Laki kertoo mitä saat ja mitä et saa omaisuudellasi tehdä. Värin saat valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos on vara valita noin tarkkaan, niin sitten odotatte sitä sopivaa pentua eikä siinä muuta. Tosin kasvattaja voi ajatella, että se just sopivan värinen pentu sopiikin paremmin toiselle perheelle, ettekä vieläkään sitä saa. Pennun saanti voi mennä hieman pitempään noin tiukoilla kriteereillä.
Sitä väriä ei saa itse valita mutta iloksesi kerron sinulle että voithan sinä värjätä sen pennun sitten mieleisesi väriseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiranpentu ja koira on miljoona kertaa ihanampi kuin ihmislapsi.
Idiootti. Toivottavasti sinulla ei ole eikä tule mitään eläintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti se ulkonäkö on tärkeä, ihan kuin parisuhteessakin.
Heittäköön kiven se joka puolisoa etsiessä toteaa, että ulkonäöllä ei ole välia, kunhan on terve yksilö.
Samoin lemmikeissä, kyllä sitä mielummin ottaa söpön kuin susiruma koiran.
Tässä ketjussa tahallisesti ymmärretään väärin ja taivastellaan kohtuuttomasti täysin normaalia toivetta söpöstä lemmikistä.
"Mielenkiinnollla odotan miten tätä kommenttiani kohta taivastellaan ja käännetään ympäri. On ne av palstalaiset kuitenkin melkoisia mielensäpahoittajia."
Miksi vertailukohteina on söpö ja susiruma? Kyseessä kuitenkin samanrotuiset pennut, eiköhän ne nyt oikeasti ole ihan yhtä söpöjä vaikka väri olisi eri :D mitään koirista tietämättömänä jo epäilyttää tuollainen valikoiva asenne, niin ymmärrän hyvin että kasvattajakin suhtautuu epäilevästi. Itseäkin visuaaliset seikat kiinnostaa mutta kyseessä on nyt teidän tuleva perheenjäsen eikä mikään sisustusesine tms.
Koira on nimenomaan esine eikä mikään helvetin ”perheenjäsen.”
Kasvattaja ei ehkä ajattele noin ja hänellähän on se valta päättää että kenelle ja minkälaisiin koteihin pennut luovutetaan. Vaikka kuinka vaahdottaisiin että laki sanoo että koira on esine niin monella meistä suhtautuminen on erilainen. Toivottavasti näillä vahvasti visuaalisilla ihmisillä se oma luonne vähän kehittyy odotellessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä ikävää nähdä, miten moni edelleen rinnastaa elävän olennon tuotteeseen. Jos jossakin maassa ihmiskauppa on laillista, onko silti moraalisesti oikein kohdella ihmistä tuotteena ja vedota "ostotapahtumaan" oikeuttaakseen toimintansa?
Mutta joo. Kyllähän jotkut kai adoptoivat lapsiakin välittäen ulkonäöstä, joten eihän tässä ole mitään yllättävää.Oletko siis sitä mieltä, että myös esimerkiksi sekarotuiset, kahden rodun sekoitukset ovat täysin ok? Jos ainoastaan eläimen terveydellä ja luonteella on merkitystä niin tällöinhän mikä tahansa terve ja hyväluonteinen naaras voi tehdä pentuja minkä tahansa terveen ja hyväluonteisen uroksen kanssa.
Vaan ei. Ainakin kissojen suhteen on hyvin tarkasti määritelty mitkä väriyhdistelmät ovat sallittuja ihan silmien ja hännänpään väriä myöten eikä rotuja saa sekoittaa ulkonäöllisistä syistä, vaikka terveyden kannalta olisi parempi pitää geenipooli mahdollisimman laajana. Samalla nämä kasvattajat kuitenkin tuomitsevat sen jos ostaja haluaa tietyn värisen eläimen. Voisiko joku selittää mikä logiikka tässä on?
Logiikka lienee siinä, että ainakin koirilla on rotumääritelmä. Oletettavasti kissoilla, hevosilla, lehmillä ym. eläimilläkin jonkinlainen vastaava on. Tämän rotumääritelmän puitteissa kasvattaja sitten yrittää parhaansa mukaan tuottaa mahdollisimman rotumääritelmän mukaisia (luonne + ulkonäkö) pentuja, jotka olisivat lisäksi mahdollisimman terveitä. Nykyäänhän on olemassa jos jonkinlaista kuvausta ja testiä millä voidaan todeta koira jalostukseen sopivaksi terveytensä puolesta. Näitä erilaisia työkaluja vastuullinen kasvattaja käyttää. Roduthan ovat ihmisten luomuksia, Australiassa näkee minkälaisia koirista tulee, jos ne saavat vapaasti lisääntyä (dingo). Koska koirarodut on kuitenkin pääasiassa jalostettu johonkin tiettyyn käyttötarkoitukseen, ei ole mitään järkeä näitä rotuja sekoittaa. Dingosta tuskin tulisi kovin hyvää noutajaa tai haukkujaa metsästäjän kaveriksi, tai edes lammaspaimenta.
Nykyäänhän monia entisiä työkoiria pidetään kotona kotikoirina. Sen takia niihin on usein jalostunut erilaisia linjoja, ja tietystä linjasta tuleva koira ei enää sovellukaan alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa vaikkapa luonteen puolesta. Tai miettikää nyt vaikka tolleria, jonka tehtävä on rantaheinikossa juostessa muistuttaa kettua, jos se olisikin valkoinen?
Itse en tajua ollenkaan eri linjoja kasvatuksessa, mielestäni jokaisen kyseisen rodun koiran tulisi pyrkiä vastaamaan rotumääritelmää sekä luonteelta, että ulkonäöltä.
Sekarotuiset koirat ovat sitten kokonaan toinen tarina. Itse henkilökohtaisesti haluan koiran joka on tiettyä rotua syystä x, y, tai z, tai jos rodulla ei ole väliä, otan rescuen. Tarkoituksellista sekarotuisten teettämistä en oikein ymmärrä, koska maailmassa on paljon kodittomia, sekarotuisia koiria jo valmiiksi. Kivoja koiriahan nekin ovat, ei siinä mitään. En vain näe järkeä siinä hommassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän mikään pentutehtailija voi väkisin myydä kenellekkään sellaista pentua jota ostaja ei halua. Oli se sitten väristä kiinni tai sukupuolesta tai muusta.
Että ihan omituinen kysymys.
Saa valita, mutta ei välttämättä saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ennen kuin kukaan ehtii valittamaan, miten luonne ratkaisee ja jos haluaa silmää miellyttävän koiran niin pitää ostaa lelukoira yms. niin alleviivaan vielä. Luonne ja terveys on tottakai etusijalla, mutta vahvasti visuaalisina ihmisinä meille on myös ulkonäöllä väliä. Olemme valmiita mielummin odottamaan pitkäänkin sopivan väristä tervettä pentua, kuin ottamaan "väärän" värisen terveen tai oikean värisen sairaan koiran.
-ap
Sinä oikeastaan vastaat itse omaan kysymykseesi heti tässä ekassa viestissäsi :)
Itse kasvattajana (saksanpaimen) valkkaan yhdessä pennun ostajaehdokkaiden kanssa pennun. Vahvaluonteinen, selkeästi sisarusta vahvemmat vietit omaava urospentu ei mene ensimmäiseksi eikä useamman koiran laumaan, vaikka ostaja miten haluaisi ja olisi väri mieleen, vaan luovutan sellaisen pennun aktiiviselle kokemusta omaavalle ostajaehdokkaalle ennemmin.
Onko saksanpaimenkoiria muita värejä kuin mustaa ruskein merkein?
On niissä ainakin keltaisemman ruskeita ja punaruskeamman ruskeita, harmaita, pitkä- ja lyhytkarvaisia. (kuka lie keksinyt noita värisääntöjä näyttelyihin ja miksi). Valkoiset ja mustat on eriytetty omiksi roduikseen.
-eri
Mustia ei ole eriytetty omaksi rodukseen, kyllä ne ihan sakuja on edelleen. Valkoisista on eriytetty valkoinen paimenkoira. Jos nyt sakemannille sattuisi syntymään kuitenkin valkoinen pentu, tuskin sitä valkkariksi rekisteröitäisiin, kun sehän on nykyään eri rotu. Eiköhän se olisi edelleen värivirheellinen saku.
Ruskean sävy tosiaan vaihtelee sakuissa paljon, ja mustan määrä. Meillä on muuten musta saku mutta jalat on ruskeat, perskarvat on ruskeat, rinta on ruskea (iso läntti jota ympäröi musta), ja poskissa on pienet ruskeat laikut. Harmaat sakut voivat olla oikesti melko harmaita, tai melko ruskeita.
Itse ketjun aiheeseen: riippuu vähän rodustakin, paljonko kannattaa antaa värille painoarvoa. Jossain seurakoirarodussa väri voi mielestäni olla tärkeäkin tekijä, mutta jos puhutaan vaativammista (esim. palveluskoira) roduista, silloin luonne on tärkeämpi. Terveys tietenkin on tärkeä koiralla kuin koiralla.
Jättääkö siis jotkut kokonaan pois rodun, jossa ei ole miellyttävän värisiä pentuja vaikka muuten rotu olisi hyvä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankin jatkossakin sekarotuisia. Koirankasvattajat ovat niin omituinen ryhmä.
Sekarotuisia saa valita, mutta kannattaa muistaa, että ongelmat ovat samat. Varo pentutehtaita.
Tämän ketjun jälkeen pentutehtaat ei enää tunnu niin pahalta. Pentutehtaaksi väitetään jokaista, joka ei teettää koiralla pennut kuulumatta tarkoin rajattuun klaaniin. Jos naapurin Musti saa pennut, niin ihan varmasti ne on paremmin hoidettuja kuin tiettyjen kennelien koirat. Niillä ei näytä olevan arvoa kuin näyttelyssä.
Mieti kommenttiasi sen jäleen kun saat sairaan pennun.
Riski on isompi pitkälle jalostettujen rotujen pennuilla. On rotuja, joilla terveysongelmat on pikemminkin ominaisuus.
Hetkinen, on suurempi riski saada sairas pentu jalostetusta rodulta hyvältä kasvattajalta kuin pentutehtaasta? Et ole tosissasi? Entäs ne pentutehtaiden emot, niillä teetetään pennut joka juoksusta joka katostaan eläinrääkkäykseksi. Täällä saa hyvinkin pian sanktiot vastaavista, ne jalostettujen koirien kasvattajat. Eikö niillä emoilla ole väliä? Miten kukaan voi millään tasolla puolustaa pentutehtailua, joka on puhdasta eläinrääkkäystä rahan takia? Iljettävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ihmetyttää eniten se, että kasvattajat tuomitsevat pennun valitsemisen värin perusteella mutta näyttelyissä on ainakin kissoilla hyvin tarkat säädökset siitä mitkä värit ovat sallittuja milläkin rodulla. Jos ulkonäöllä ei saa olla mitään merkitystä niin miksi nämä kasvattajat sitten käyttävät lemmikkejään näyttelyissä, joissa se lemmikki arvostellaan nimenomaan ulkonäön perusteella?
Kuten tuo yksi kirjoittaja jo mainitsi niin itsellenikin tulee mieleen, että kyse on jostain jumalakompleksista ja että halutaan vain hallita kaikkea. Voihan se kasvattaja kertoa minkä luonteinen mikäkin pentu on ja tämän jälkeen ostaja tekee päätöksen mikä pentu sopii itselle parhaiten vai sopiiko mikään - todella ylimielistä ajatella, että kasvattaja voisi tehdä tuon valinnan kun ostaja ei mukamas osaa itse valita itselleen sopivinta pentua.
Kyllä varmaan jos sanot että näyttelyissä käynti on intohimo ja toivot koiraa jota voisi viedä ehkä jopa ulkomaille näyttelyyn, niin takuulla saat olla kiinnostunut ulkonäöstä viimeistä piirtoa myöten. Jos kuitenkin haetaan sitä kivaa lenkkikaveria, niin silloin voi varmaan vähän tinkiä siitä ulkonäöstäkin.
Siis jos sanoo harrastavansa näyttelyitä niin saa samaan hintaan valita pennun prikulleen omien mieltymyksiensä mukaan, mutta jos sanoo haluavansa "vain" lenkkikaverin, niin ei saa päättää edes pennun väriä tai on liian pinnallinen ja kiittämätön eikä ansaitse koko koiraa :D Vain koiraihmisten logiikka voi toimia noin.
Jalostuksen logiikka toimii noin. Se väri tarvitaan seuraavaan pennutukseen. Mikäli sinua ei pennutus kiinnosta, niin väri ei ole sinua varten. Sama koetuloksissa; käyttö/luonneominaisuudet tai näyttö, joka on osittain kytköksisssä käyttöpuolen meriitteihin. Kasvattaja tarvitsee rodusta riippuen ne käyttöpuolen tulokset jne. Mikäli sinua ei kiinnosta, niin se on voi voi. Ei ole pakko ottaa sitä väriä, eikä sitä rotuakaan, vaihda toiseen. Sielläkin toki voi tulla eteen lonkkakuvausta, selkäkuvausta tms. Tutkimukset ovat sitä varten, että päästään rotujen terveys- ja luonneongelmista eroon.
Onhan se kumma, että ostaja ei saa ostaa sellaista pentua kuin haluaa. Outo klaani noi kasvattajat.
Voi jessus. Miten tämä on niin vaikeaa. Mä saan valita kenelle myyn, vaikka myisin vanhoja sukkiani. Mun ei ole pakko myydä niitä ihan kenelle vaan, mä saan valita kenet mahdollisista ostajaehdokkaista hyväksyn.
Olen ostamassa koiraa ja olen kyllä todella pettynyt, jos niitä ei saa vaaleanpunaisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä ikävää nähdä, miten moni edelleen rinnastaa elävän olennon tuotteeseen. Jos jossakin maassa ihmiskauppa on laillista, onko silti moraalisesti oikein kohdella ihmistä tuotteena ja vedota "ostotapahtumaan" oikeuttaakseen toimintansa?
Mutta joo. Kyllähän jotkut kai adoptoivat lapsiakin välittäen ulkonäöstä, joten eihän tässä ole mitään yllättävää.Oletko siis sitä mieltä, että myös esimerkiksi sekarotuiset, kahden rodun sekoitukset ovat täysin ok? Jos ainoastaan eläimen terveydellä ja luonteella on merkitystä niin tällöinhän mikä tahansa terve ja hyväluonteinen naaras voi tehdä pentuja minkä tahansa terveen ja hyväluonteisen uroksen kanssa.
Vaan ei. Ainakin kissojen suhteen on hyvin tarkasti määritelty mitkä väriyhdistelmät ovat sallittuja ihan silmien ja hännänpään väriä myöten eikä rotuja saa sekoittaa ulkonäöllisistä syistä, vaikka terveyden kannalta olisi parempi pitää geenipooli mahdollisimman laajana. Samalla nämä kasvattajat kuitenkin tuomitsevat sen jos ostaja haluaa tietyn värisen eläimen. Voisiko joku selittää mikä logiikka tässä on?
Aika harva kasvattaja on ihan itse keksinyt näyttely- tai jalostussääntöjä. Nykyään moni kasvattaja on kyllä kehittämässä niitä. Rotukoirat ovat tuhansia vuosia vanha ilmiö ja sitä on sallittua kritioida. Yksittäisen kasvattajan vastuulle sitä on turha sysätä. Ap nyt kuitenkin on valitsemassa tietyn rodun tietynväristä koiraa. Siksi tässä yritetään avata rotukoirien jalostusmaailmaa.
Nuo näyttely- ja jalostussäännöt eivät ole Suomen lakiin kirjattuja vaan jonkin tietyn liiton ylläpitämiä ja tähän liittoon kuuluminen on täysin vapaaehtoista. Suomen laki ei kiellä roturisteytyksiä ja jokainen voi kasvattaa lemmikiksi aivan millaisia risteytyksiä ja väriyhdistelmiä haluaa, mutta tietenkään sekarotuisista pennuista ei saa yhtä paljon rahaa kuin rotupennuista.
Jos nyt miettii että mitä sitten lähtisi risteyttämään. Otetaan vaikka saku + malinois. Molemmat suosittuja poliisin ja puolustusvoimien käytössä. Malin ja sakun lonkkien kulmaukset ovat aivan erilaiset, tulisiko pennusta kuitenkaan terve ja hyvinvoiva? Luonteissakin on eroja, olisiko pentu lopulta sopiva käyttötarkoitukseensa? Toisekseen, sekarotuisella koiralla ei saa osallistua näyttelyihin tai kisata useimmissa lajeissa. Miksi hitossa haluaisin tehdä koiria joilla ei voi tehdä sitä mitä puhdasrotuisella ”vastaavalla” voi tehdä? Miksi haluaisin rajoittaa tulevien ostajien mahdollisuuksia harrastaa koiriensa kanssa?
Naurahdin, kun jo toisessa viestissä ap perheineen kuvaili olevansa "vahvasti visuaalisia ihmisiä". Olen tavannut eläessäni useita ihmisiä, jotka ovat käyttäneet tuollaista ilmaisua itsestään perustellessaan mitä uskomattominta paskaa, nirppanokkaisuutta, turhamaisuutta ja hankaluutta. "Vahvasti visuaalinen ihminen" kokee tietysti tämän vahvan visuaalisuutensa ylivertaiseksi ominaisuudeksi verrattuna "tavallisen tallaajan visuaalisuuteen", mutta muut näkevät tämän ilmenevän yleensä lähinnä teinityttömäisenä käytöksenä.
Näitä ylilyöntejä harvemmin edes näkee oikeasti luovalla visuaalisella alalla työskentelevien (esim. taiteilijat, muotoilijat) tekevän, nämä "vahvasti visuaaliset" ovat yleensä juuri näitä kireitä sisustajia jotka tykkäävät näteistä ja harmonisista valokuvista.