Lue keskustelun säännöt.
Eikö koiranpennun väriä saa valita?
Tulevaisuudessa on tarkoitus hankkia koira perheeseen. Rodulla on useita eri värejä, joista 3 on meidän mieleen, muut ei. Nyt kuitenkin selvisi, että kasvattajat suhtautuvat ylimielisesti väritoiveisiin, että pennun hankkijan pitäisi olla tyytyväinen siihen minkä KASVATTAJA meille päättää? Minkä ihmeen takia roduille on sitten jalostettu niin monta eri väriä ja on "sallittuja" ja epäsallittuja värejä, jos niistä ei saa olla mielipiteitä? Miksi koiranäyttelyitäkään pidetään jos ulkonäkö ei saa olla kriteeri?
Tottakai meille prioriteetti 1. on koiran terveys ja luonne, mutta kyllä se väri silti vaikuttaa. Rakastumme varmasti uuteen perheenjäseneen turkinväristä riippumatta, mutta miksi pitäisi ottaa itselle epämieluisan värinen pentu, joka kuitenkin on perheenjäsenenä seuraavat 10+ vuotta. Kyseessä on puhtaasti seurakoira.
Pentu maksaa kuitenkin sen +-2000e, joten haluaisimme kyllä valita meille mieleisen, eikä vaan tyytyä siihen minkä joku muu kokee meille sopivaksi.
Kommentit (1021)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä ikävää nähdä, miten moni edelleen rinnastaa elävän olennon tuotteeseen. Jos jossakin maassa ihmiskauppa on laillista, onko silti moraalisesti oikein kohdella ihmistä tuotteena ja vedota "ostotapahtumaan" oikeuttaakseen toimintansa?
Mutta joo. Kyllähän jotkut kai adoptoivat lapsiakin välittäen ulkonäöstä, joten eihän tässä ole mitään yllättävää.Oletko siis sitä mieltä, että myös esimerkiksi sekarotuiset, kahden rodun sekoitukset ovat täysin ok? Jos ainoastaan eläimen terveydellä ja luonteella on merkitystä niin tällöinhän mikä tahansa terve ja hyväluonteinen naaras voi tehdä pentuja minkä tahansa terveen ja hyväluonteisen uroksen kanssa.
Vaan ei. Ainakin kissojen suhteen on hyvin tarkasti määritelty mitkä väriyhdistelmät ovat sallittuja ihan silmien ja hännänpään väriä myöten eikä rotuja saa sekoittaa ulkonäöllisistä syistä, vaikka terveyden kannalta olisi parempi pitää geenipooli mahdollisimman laajana. Samalla nämä kasvattajat kuitenkin tuomitsevat sen jos ostaja haluaa tietyn värisen eläimen. Voisiko joku selittää mikä logiikka tässä on?
Aika harva kasvattaja on ihan itse keksinyt näyttely- tai jalostussääntöjä. Nykyään moni kasvattaja on kyllä kehittämässä niitä. Rotukoirat ovat tuhansia vuosia vanha ilmiö ja sitä on sallittua kritioida. Yksittäisen kasvattajan vastuulle sitä on turha sysätä. Ap nyt kuitenkin on valitsemassa tietyn rodun tietynväristä koiraa. Siksi tässä yritetään avata rotukoirien jalostusmaailmaa.
Nuo näyttely- ja jalostussäännöt eivät ole Suomen lakiin kirjattuja vaan jonkin tietyn liiton ylläpitämiä ja tähän liittoon kuuluminen on täysin vapaaehtoista. Suomen laki ei kiellä roturisteytyksiä ja jokainen voi kasvattaa lemmikiksi aivan millaisia risteytyksiä ja väriyhdistelmiä haluaa, mutta tietenkään sekarotuisista pennuista ei saa yhtä paljon rahaa kuin rotupennuista.
Tässä nimenomaan avattiin ROTUKOIRIEN jalostusmaailmaa.
Niin, ja ymmärrän jos joku haluaa kasvattaa nimenomaan rotukoiria tai -kissoja ja tällöin se täytyy tehdä liiton alaisuudessa jos niistä haluaa näyttelykelpoisia, mutta kasvattajat tuomitsevat yleisesti roturisteytykset (ja väärät väriyhdistelmät) eli ovat sitä mieltä, että kukaan ei saisi risteyttää eri rotuja koska heidän tarkasti jalostetut rotunsa menevät pilalle. Miksi näin, jos ainoastaan terveydellä ja hyväluonteisuudella on väliä ja kaksi erirotuista eläintä voivat saada terveitä ja hyväluonteisia pentuja?
Väärät väriyhdistelmät ainakin voivat olla terveydelle haitallisia. Esimerkiksi blue-merleä ei saa risteyttää blue-merlen kanssa koska 25% mahdollisuudella pennut ovat elinkelvottomia. Blue-merleä ei käsittääkseni tule myöskään risteyttää soopelin kanssa, tällä oli tekemistä värin kanssa, muistaakseni että se sininen pysyisi sinisenä eikä taittaisi ruskeaan. Sen luulisi kiinnostavan väristä kiinnostunutta ostajaakin..
Shelteissä ja collieissa blue merleä ei tulisi yhdistää soopeliin, koska soopeliväri peittää BM ja tällöin yksilö voi olla ”piilomerle”. Ja siitä taas voi seurata vahinko tuplamerlejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole tiennyt, että jotkut valitsevat koiran värin perusteella.
Niin, onhan se hassua! Kuka nyt valitsisi taulun tai vaatteen värin perusteella. Peräti kummallista!
Taulu tai vaate ei ole elävä ja tunteva olento, jota monet vielä kutsuvat perheen jäseneksi. Toki, sitten on ihan ymmärrettävää, että värin näkee tärkeänä kriteerinä, jos perheen jäsenen näkee yhtäläisenä vaatekaupan rekissä roikkuvaan takkiin.
Näköhavainnosta on kyse. Jokin väri meillyttää, jokin väri ei. Miksi tämä halutaan kieltää? Jos menet ostamaan vihreää takkia, mutta myyjä väen vänkään tuputtaa sinulle punaista, ostatko? Tuletko hyvälle mielelle väärn värisestä vaatteesta? Valitsetko puolison ulkonäön sen perusteella, miltä hän jonkun toisen ihmisen mielestä näyttää? Miksi koiran ulkonäkö ei saa miellyttää?
No, kun se koira ei ole edelleenkään takkiin verrattavissa saati sitten pelkkä näköhavainto. Tosin, en minä kumppaniakaan ulkönäön perusteella valinnut. Meitä on erilaisia ihmisiä, joillekin ulkonäkö on tärkeä ja meille toisille se on sisällön rinnalla sivuseikka.
Suomen lain (ja normaalin järjen) mukaan koira on takkiin verrattavaa omaisuutta. - No, otan osaa epämiellyttävän näköisen puolison johdosta! - Itse sain omiin sisäisiin ja ulkoisiin kriteereihini sopivan miehen.
Eläin on tietyssä mielessä esine, kyllä. Kuitenkin meillä on myös eläinsuojelulaki, mutta ei esim. sohviensuojelulakia. Eläin ei siis kuitenkaan täysin rinnastu sohvaan, takkiin, tai autoon lainkaan silmissä.
No totta kai siitä koirasta täytyy pitää huoli. Aivan kuten et sitä sohvaakaan voi vaan kipata lähimpään kuraojaan jos et haluakaan sitä enää. Laki kertoo mitä saat ja mitä et saa omaisuudellasi tehdä. Värin saat valita.
Värin saa valita jos myyjä antaa niin tehdä. Vaatia et voi. Kennelit ei ole mitään autonmaalauspajoja jossa asiakas maksaa ja hänen autolle tehdään juuri mitä hän toivoo tehtäväksi. Kennelissä myyjän ei ole pakko myydä jos ei halua. Tai ei kai siellä autopajassakaan ole pakko myydä, voidaanhan sieltäkin käskeä ikävä asiakas mäkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä ikävää nähdä, miten moni edelleen rinnastaa elävän olennon tuotteeseen. Jos jossakin maassa ihmiskauppa on laillista, onko silti moraalisesti oikein kohdella ihmistä tuotteena ja vedota "ostotapahtumaan" oikeuttaakseen toimintansa?
Mutta joo. Kyllähän jotkut kai adoptoivat lapsiakin välittäen ulkonäöstä, joten eihän tässä ole mitään yllättävää.Oletko siis sitä mieltä, että myös esimerkiksi sekarotuiset, kahden rodun sekoitukset ovat täysin ok? Jos ainoastaan eläimen terveydellä ja luonteella on merkitystä niin tällöinhän mikä tahansa terve ja hyväluonteinen naaras voi tehdä pentuja minkä tahansa terveen ja hyväluonteisen uroksen kanssa.
Vaan ei. Ainakin kissojen suhteen on hyvin tarkasti määritelty mitkä väriyhdistelmät ovat sallittuja ihan silmien ja hännänpään väriä myöten eikä rotuja saa sekoittaa ulkonäöllisistä syistä, vaikka terveyden kannalta olisi parempi pitää geenipooli mahdollisimman laajana. Samalla nämä kasvattajat kuitenkin tuomitsevat sen jos ostaja haluaa tietyn värisen eläimen. Voisiko joku selittää mikä logiikka tässä on?
Aika harva kasvattaja on ihan itse keksinyt näyttely- tai jalostussääntöjä. Nykyään moni kasvattaja on kyllä kehittämässä niitä. Rotukoirat ovat tuhansia vuosia vanha ilmiö ja sitä on sallittua kritioida. Yksittäisen kasvattajan vastuulle sitä on turha sysätä. Ap nyt kuitenkin on valitsemassa tietyn rodun tietynväristä koiraa. Siksi tässä yritetään avata rotukoirien jalostusmaailmaa.
Nuo näyttely- ja jalostussäännöt eivät ole Suomen lakiin kirjattuja vaan jonkin tietyn liiton ylläpitämiä ja tähän liittoon kuuluminen on täysin vapaaehtoista. Suomen laki ei kiellä roturisteytyksiä ja jokainen voi kasvattaa lemmikiksi aivan millaisia risteytyksiä ja väriyhdistelmiä haluaa, mutta tietenkään sekarotuisista pennuista ei saa yhtä paljon rahaa kuin rotupennuista.
Tässä nimenomaan avattiin ROTUKOIRIEN jalostusmaailmaa.
Niin, ja ymmärrän jos joku haluaa kasvattaa nimenomaan rotukoiria tai -kissoja ja tällöin se täytyy tehdä liiton alaisuudessa jos niistä haluaa näyttelykelpoisia, mutta kasvattajat tuomitsevat yleisesti roturisteytykset (ja väärät väriyhdistelmät) eli ovat sitä mieltä, että kukaan ei saisi risteyttää eri rotuja koska heidän tarkasti jalostetut rotunsa menevät pilalle. Miksi näin, jos ainoastaan terveydellä ja hyväluonteisuudella on väliä ja kaksi erirotuista eläintä voivat saada terveitä ja hyväluonteisia pentuja?
Väärät väriyhdistelmät ainakin voivat olla terveydelle haitallisia. Esimerkiksi blue-merleä ei saa risteyttää blue-merlen kanssa koska 25% mahdollisuudella pennut ovat elinkelvottomia. Blue-merleä ei käsittääkseni tule myöskään risteyttää soopelin kanssa, tällä oli tekemistä värin kanssa, muistaakseni että se sininen pysyisi sinisenä eikä taittaisi ruskeaan. Sen luulisi kiinnostavan väristä kiinnostunutta ostajaakin..
Shelteissä ja collieissa blue merleä ei tulisi yhdistää soopeliin, koska soopeliväri peittää BM ja tällöin yksilö voi olla ”piilomerle”. Ja siitä taas voi seurata vahinko tuplamerlejä.
Kiitos, muistin väärin tuon bm+soopeliasian. Lueskelin siitä yläasteella ollessani kun sain sheltin 😊. Siitä on nyt 25 vuotta aikaa, joten asioita on unohtunut.
Vierailija kirjoitti:
Naurahdin, kun jo toisessa viestissä ap perheineen kuvaili olevansa "vahvasti visuaalisia ihmisiä". Olen tavannut eläessäni useita ihmisiä, jotka ovat käyttäneet tuollaista ilmaisua itsestään perustellessaan mitä uskomattominta paskaa, nirppanokkaisuutta, turhamaisuutta ja hankaluutta. "Vahvasti visuaalinen ihminen" kokee tietysti tämän vahvan visuaalisuutensa ylivertaiseksi ominaisuudeksi verrattuna "tavallisen tallaajan visuaalisuuteen", mutta muut näkevät tämän ilmenevän yleensä lähinnä teinityttömäisenä käytöksenä.
Näitä ylilyöntejä harvemmin edes näkee oikeasti luovalla visuaalisella alalla työskentelevien (esim. taiteilijat, muotoilijat) tekevän, nämä "vahvasti visuaaliset" ovat yleensä juuri näitä kireitä sisustajia jotka tykkäävät näteistä ja harmonisista valokuvista.
Mietinkin millainen ihminen kehtaa kuvata itseään "vahvasti visuaaliseksi ihmiseksi" kuin erikoisuutta tavoitteleva taidelukiolainen.
Veikkaan, että tällä henkilöllä on pikkumyy-nuttura, Papun musta mekko graafisilla kuvioilla, televisioruuturillit ja pitkä villatakki. Suu on kireä viiva, koska lapsille ei löydy mustia leluja eikä hän vieläkään pysty päättämään oikeasta harmaan sävystä seinään. Visuaalisia kun ollaan.
Koirasta luovutaan kun se sotkee Hakolan sohvan ja aletaan odottaa seuraavaa lasta, jolle puetaan Gugguun visuaalisesti vaikuttavat kuosit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittujen rotujen kasvattajilla on joskus noussut hattuun tämä ostajien valikoiminen.
Mutta muutenkin minua on aina ihmetyttänyt, miksei värillä saisi olla väliä. Kasvattajat itse ovat usein kovimpia näyttelyharrastajia, ja pienenpienetkin ulkonäölliset rakennepoikkeavuudet kyllä noteerataan.
Tavis koiranpennun ostaja on valmis sietämään monenlaista pikkuvikaa, ei haittaa purentavirhe tai laskeutumattomat kivekset. Mutta auta armias jos toivoo tiettyä väriä.
Minulla on nyt neljäs koira ”meneillään”, nuori vielä. Mutta haaveilen että joskus vielä saisin skotlanninterrierin. Ja muut värit (valkea, brindle) eivät tule kyseeseen, ainoastaan musta. Enkä aio nöyristellä kasvattajia siinä asiassa.
No mut joskasvattaja ei myy sulle sitä mustaa? Varastatko sen?
Siis miten lapsellisia koirankasvattajat on tässä väriasiassa? Miksi itse tavoittelette kasvattaessa tiettyä väriä, kun asenne on tämä?
Miten vaikeaa on tajuta, että jos sopivaa terveys+luonne+väri yhdistelmää ei löydy, niin sitten joillekin ihmisille vaihtoehtona on ihan vaan olla ilman?
Vai onko kyse siitä, että teille itsellenne ei olisi?
Kasvattajan ja harrastajan maailma on erilainen. Sen takia kasvattaja haluaa tietää mitä aiot tehdä pennun kanssa. Jos kyseessä on harvinainen väri ja aiot ottaa sen seurakoiraksi ja steriloida sen, niin pystytkö yhtään ymmärtämään mikä vuosikymmenien työ siinä menee hukkaan? Se väri ehkä halutaan antaa sellaiselle, joka kenties itsekin alkaa kasvattaam harrastaa näyttelypuolta edes valioitumisen verran jne. Geenit ovat arvokkaita.
https://www.katiska.info/tieto/koira-turkki-iho/koirien-varigenetiikka/
Täällä jos viitsit vilaista vähän ja ymmärtäisit miksi väri ei ole vain sisustusasia.
Eli kärjistetysti hyväluonteisia ja hyvän näköisiä koiria saa vain aktiiviset koiraharrastajat ja muut voi tyytyä harrastajien ylijäämiin. Geenit on arvokkaita juu, mutta siksihän siitä pennusta maksetaan se hinta.
Jos tosiaan menee noin niin sit pitäis kyllä näkyä hinnassakin se, että on saanut pentueen "huonoimman" pennun.
Melko sisäsiittoiselle kuulostaa koiraharrastajien piirit jos kaikki on noin mustavalkoista. Rauhallisesti puhuvalle rauhallinen koira, urheiluvaatteissa pentuja katsovalle urheilullinen koira... Todellisuudessa pennut ja pentujen kodit on aika joustavia, eli hyvin monesti samalle ihmiselle käy todella monen luonteinen koira ja samalle koiralle monenluoneinen omistaja. Silti kasvattajat päättää diktaattorina kuka kuuluu mihinkin ja sit myhäillään miten oma kasvatustyö ja pentujen osoitukset on mennyt nappiin.
Hyvä harrastuskoira ja hyväluonteinen on kaksi eri asiaa. Myös sohvaperuna voi olla hyväluonteinen. Kyse on energiatasoista. Laiskaa, hankalasti motivoitavaa yksilöä ei voi laittaa harrastuskotiin, eikä sähköjänistä sohvanlämmittäjäksi. Värin ei siksi tulisi painaa ostajankaan korissa paljoa. Toki jos haluaa juuri harvinaisen värin sohvaperunaominaisuuksilla, niin sitten sitä joutuu ehkä odottamaan.
Kasvatustyö ja onnistuneen pentueen aikaansaaminen on suuremman vaivan takana. Ei toki kaikilla takapihakasvattajilla - mutta he kyllä myyvät värin perusteella. Tämä työ on vaikea ymmärtää sellaisten pentua haluavien, jotka ei jaksa edes perehtyä ko yhdistelmään tai käydä tutustumassa kasvattajaan etukäteen.
Oikein mielelläni kävisin tutustumassa eri kasvattajien emo- ja isäkoiriin ja haastattelemassa kasvattajia, mutta kun koronan vuoksi ei kukaan ota vastaan. Kuinka nyt tutustua itselle uuteen rotuun? Näyttelyitäkään ei järjestetä eikä agilitykisoihin oteta yleisöä.
Uuteen rotuun tutustumisen voit aloittaa, esim.
Tai rodun yhdistysten sivuilta, sen jälkeen voit yrittää saada, jonkun kasvattajan sähköpostitse tai soittamalla käymään keskustelua/haastattelua, puhelimen tai jonkun sovelluksen kautta kanssasi sopimalla hänelle sopivan ajan?
Olen tehnyt eri testejä moneen kertaan ja ollut yhteydessä kasvattajiin. Vain yksi on vastannut. En tiedä pääsenkö hänen luokseen tutustumaan. ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti se ulkonäkö on tärkeä, ihan kuin parisuhteessakin.
Heittäköön kiven se joka puolisoa etsiessä toteaa, että ulkonäöllä ei ole välia, kunhan on terve yksilö.
Samoin lemmikeissä, kyllä sitä mielummin ottaa söpön kuin susiruma koiran.
Tässä ketjussa tahallisesti ymmärretään väärin ja taivastellaan kohtuuttomasti täysin normaalia toivetta söpöstä lemmikistä.
"Mielenkiinnollla odotan miten tätä kommenttiani kohta taivastellaan ja käännetään ympäri. On ne av palstalaiset kuitenkin melkoisia mielensäpahoittajia."
No monetkin ottaa susiruman koiran. Mielestäni kaikki lyttynokat ovat susirumia.
Sen sijaan värin perustella en kyllä tiedä susirumaa koira. Onko joku väri niin ruma, ettei sen takia voisi koiraa ottaa?
Sudet ovat kylläkin yksiä maailman kauneimpia ja uljaimpia otuksia. Erityisesti koirien ja susien sukulaisuussuhde on kiehtonut ihmisiä aina.
Tää kommentti on kyllä koko ketjun koirahullut pyöristettynä yhteen pakettiin.
"kyllä sitä mielummin ottaa söpön kuin susiruma koiran"
-SUDET OVAT KYLLÄKIN YKSIÄ ULJAIMPIA..
:D niinkun eihän tuossa susien ulkonäköön otettu millääntapaa kantaa. Susiruma on suomenkieleen vakiintunut sanonta, eikä mikään kannanotto eläimen ulkonäköön.
AP haluaa valita värin koska pentu maksaa 2000€. Kävikö mielessä että kaikki muutkin maksavat koirasta tuon verran? Pitäisikö kaikkien ostajien saada valita väri? Entäs kun kaikki haluaa saman pennun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja ennen kuin kukaan ehtii valittamaan, miten luonne ratkaisee ja jos haluaa silmää miellyttävän koiran niin pitää ostaa lelukoira yms. niin alleviivaan vielä. Luonne ja terveys on tottakai etusijalla, mutta vahvasti visuaalisina ihmisinä meille on myös ulkonäöllä väliä. Olemme valmiita mielummin odottamaan pitkäänkin sopivan väristä tervettä pentua, kuin ottamaan "väärän" värisen terveen tai oikean värisen sairaan koiran.
-ap
Lol. Jotenkin tämän ymmärtäisi vielä, jos koiria saisi neonoransseina, vauvansinisinä ja myrkynvihreinä, mutta kaikki koirien luonnolliset värit ovat kuitenkin suht koht neutraaleja ja niiden pitäisi soveltua mihin tahansa ympäristöön, ellei kyseessä ole joidenkin täysin neuroottisten sekopäiden koti. Teillä on varmaan vahvasti visuaalisena perheenä hiusten väritkin kaikilla jotain näistä kolmesta hyväksymästänne väristä? Tunnetteko pahoinvointia, jos kotonanne vierailee ihminen, jonka hiusten sävy on jotain muuta kuin nämä kolme - ja suurta helpotusta, kun vieras lähtee, että onneksi tuollainen karvoitus ei kuulu taloutemme pysyvään kalustoon?
Ja suurin osa mammoista on yläpeukuttanut aloitusta ja tuota viestiä. Kertoo paljon suomalaisen nykyihmisen arvomaailmasta.
En jaksa lukea kommentteja, mutta joo... Sain valita pentueesta itseäni miellyttävän pennun. Nyt kaksi vuotta myöhemmin väri on täysin toinen kuin sillä 5-8 vk vanhalla pennulla. Eli väri voi vaihtua.
Jos rodussa on niin rumanvärisiä yksilöitä ettei niitä halua, rotu on väärä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea kommentteja, mutta joo... Sain valita pentueesta itseäni miellyttävän pennun. Nyt kaksi vuotta myöhemmin väri on täysin toinen kuin sillä 5-8 vk vanhalla pennulla. Eli väri voi vaihtua.
Jos rodussa on niin rumanvärisiä yksilöitä ettei niitä halua, rotu on väärä!
No ei se väri nyt kyllä yleensä mihinkään vaihdu. Toki sävy voi tummua tai vaaleta, mutta ei esim musta pentu muutu valkoiseksi tai trikki blue merleksi.
Vierailija kirjoitti:
Naurahdin, kun jo toisessa viestissä ap perheineen kuvaili olevansa "vahvasti visuaalisia ihmisiä". Olen tavannut eläessäni useita ihmisiä, jotka ovat käyttäneet tuollaista ilmaisua itsestään perustellessaan mitä uskomattominta paskaa, nirppanokkaisuutta, turhamaisuutta ja hankaluutta. "Vahvasti visuaalinen ihminen" kokee tietysti tämän vahvan visuaalisuutensa ylivertaiseksi ominaisuudeksi verrattuna "tavallisen tallaajan visuaalisuuteen", mutta muut näkevät tämän ilmenevän yleensä lähinnä teinityttömäisenä käytöksenä.
Näitä ylilyöntejä harvemmin edes näkee oikeasti luovalla visuaalisella alalla työskentelevien (esim. taiteilijat, muotoilijat) tekevän, nämä "vahvasti visuaaliset" ovat yleensä juuri näitä kireitä sisustajia jotka tykkäävät näteistä ja harmonisista valokuvista.
Eihän tuolla muuta perusteltu, kuin miksi haluaa tietyn värin. Kertoo enemmän kommentin kirjoittajasta, kun haukkumaan tuntemattomia ihmisiä nirppanokkaisiksi, turhamaisiksi tai hankaliksi.
Spanieleissä esim monesti yksiväriset näyttää söpöille kotinalleille ja moniväriset metsästyskoirille. Eroa on kuin yöllä ja päivällä, eikä kyse mistään sävyvivahteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole tiennyt, että jotkut valitsevat koiran värin perusteella.
Niin, onhan se hassua! Kuka nyt valitsisi taulun tai vaatteen värin perusteella. Peräti kummallista!
Taulu tai vaate ei ole elävä ja tunteva olento, jota monet vielä kutsuvat perheen jäseneksi. Toki, sitten on ihan ymmärrettävää, että värin näkee tärkeänä kriteerinä, jos perheen jäsenen näkee yhtäläisenä vaatekaupan rekissä roikkuvaan takkiin.
Näköhavainnosta on kyse. Jokin väri meillyttää, jokin väri ei. Miksi tämä halutaan kieltää? Jos menet ostamaan vihreää takkia, mutta myyjä väen vänkään tuputtaa sinulle punaista, ostatko? Tuletko hyvälle mielelle väärn värisestä vaatteesta? Valitsetko puolison ulkonäön sen perusteella, miltä hän jonkun toisen ihmisen mielestä näyttää? Miksi koiran ulkonäkö ei saa miellyttää?
No, kun se koira ei ole edelleenkään takkiin verrattavissa saati sitten pelkkä näköhavainto. Tosin, en minä kumppaniakaan ulkönäön perusteella valinnut. Meitä on erilaisia ihmisiä, joillekin ulkonäkö on tärkeä ja meille toisille se on sisällön rinnalla sivuseikka.
Suomen lain (ja normaalin järjen) mukaan koira on takkiin verrattavaa omaisuutta. - No, otan osaa epämiellyttävän näköisen puolison johdosta! - Itse sain omiin sisäisiin ja ulkoisiin kriteereihini sopivan miehen.
Eläin on tietyssä mielessä esine, kyllä. Kuitenkin meillä on myös eläinsuojelulaki, mutta ei esim. sohviensuojelulakia. Eläin ei siis kuitenkaan täysin rinnastu sohvaan, takkiin, tai autoon lainkaan silmissä.
No totta kai siitä koirasta täytyy pitää huoli. Aivan kuten et sitä sohvaakaan voi vaan kipata lähimpään kuraojaan jos et haluakaan sitä enää. Laki kertoo mitä saat ja mitä et saa omaisuudellasi tehdä. Värin saat valita.
Värin saa valita jos myyjä antaa niin tehdä. Vaatia et voi. Kennelit ei ole mitään autonmaalauspajoja jossa asiakas maksaa ja hänen autolle tehdään juuri mitä hän toivoo tehtäväksi. Kennelissä myyjän ei ole pakko myydä jos ei halua. Tai ei kai siellä autopajassakaan ole pakko myydä, voidaanhan sieltäkin käskeä ikävä asiakas mäkeen.
Eikä sieltä voi ostaa punaista mersua, jos siellä ei ole sellaista. Tai jos on yksi ja kaksi asiakasta haluaa sen ostaa, niin täytyy valita kummalle myy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurahdin, kun jo toisessa viestissä ap perheineen kuvaili olevansa "vahvasti visuaalisia ihmisiä". Olen tavannut eläessäni useita ihmisiä, jotka ovat käyttäneet tuollaista ilmaisua itsestään perustellessaan mitä uskomattominta paskaa, nirppanokkaisuutta, turhamaisuutta ja hankaluutta. "Vahvasti visuaalinen ihminen" kokee tietysti tämän vahvan visuaalisuutensa ylivertaiseksi ominaisuudeksi verrattuna "tavallisen tallaajan visuaalisuuteen", mutta muut näkevät tämän ilmenevän yleensä lähinnä teinityttömäisenä käytöksenä.
Näitä ylilyöntejä harvemmin edes näkee oikeasti luovalla visuaalisella alalla työskentelevien (esim. taiteilijat, muotoilijat) tekevän, nämä "vahvasti visuaaliset" ovat yleensä juuri näitä kireitä sisustajia jotka tykkäävät näteistä ja harmonisista valokuvista.
Mietinkin millainen ihminen kehtaa kuvata itseään "vahvasti visuaaliseksi ihmiseksi" kuin erikoisuutta tavoitteleva taidelukiolainen.
Veikkaan, että tällä henkilöllä on pikkumyy-nuttura, Papun musta mekko graafisilla kuvioilla, televisioruuturillit ja pitkä villatakki. Suu on kireä viiva, koska lapsille ei löydy mustia leluja eikä hän vieläkään pysty päättämään oikeasta harmaan sävystä seinään. Visuaalisia kun ollaan.
Koirasta luovutaan kun se sotkee Hakolan sohvan ja aletaan odottaa seuraavaa lasta, jolle puetaan Gugguun visuaalisesti vaikuttavat kuosit.
Ja sinä täällä kiusaat täysin tuntematonta ihmistä ja kuvittelet olevasi häntä parempi? Huhhuh aikuiset ihmiset. Täysin tarpeetonta haukkua tai naureskella millekkään tietylle ihmisryhmälle, mutta näköjään käytöstavat ei kaikille ole niin justiinsa, kunhan ei koiran väristä ole mielipiteitä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lemmikkiä hankkiva ei saisi haluta itselleen mielestään kaunista lemmikkiä? Mitä pahaa siinä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurahdin, kun jo toisessa viestissä ap perheineen kuvaili olevansa "vahvasti visuaalisia ihmisiä". Olen tavannut eläessäni useita ihmisiä, jotka ovat käyttäneet tuollaista ilmaisua itsestään perustellessaan mitä uskomattominta paskaa, nirppanokkaisuutta, turhamaisuutta ja hankaluutta. "Vahvasti visuaalinen ihminen" kokee tietysti tämän vahvan visuaalisuutensa ylivertaiseksi ominaisuudeksi verrattuna "tavallisen tallaajan visuaalisuuteen", mutta muut näkevät tämän ilmenevän yleensä lähinnä teinityttömäisenä käytöksenä.
Näitä ylilyöntejä harvemmin edes näkee oikeasti luovalla visuaalisella alalla työskentelevien (esim. taiteilijat, muotoilijat) tekevän, nämä "vahvasti visuaaliset" ovat yleensä juuri näitä kireitä sisustajia jotka tykkäävät näteistä ja harmonisista valokuvista.
Eihän tuolla muuta perusteltu, kuin miksi haluaa tietyn värin. Kertoo enemmän kommentin kirjoittajasta, kun haukkumaan tuntemattomia ihmisiä nirppanokkaisiksi, turhamaisiksi tai hankaliksi.
Spanieleissä esim monesti yksiväriset näyttää söpöille kotinalleille ja moniväriset metsästyskoirille. Eroa on kuin yöllä ja päivällä, eikä kyse mistään sävyvivahteesta.
Ap kertoo koiran tulevan seurakoiraksi, miten esim. yksivärisyys/monivärisyys vaikuttaa koiran kanssa seurusteluun? Vai tarkoitetaanko tässä seurakoiralla enimmäkseen sohvalla makaavaa mamman mussua, jonka ulkoilutusvuoroista riidellään lasten kanssa lahjoen näitä viikkorahalla? Ja josta saa ihania jouluntoivotuskuvia Instaan sävyihin sopivan joulukuusen edessä?
Vierailija kirjoitti:
Onpa absurdi kysymys. Kasvattajalla tietty on oikeus myydä koiranpennut kuten haluaa. Jos ette saa haluamaanne pentua, niin sitten ette osta koiraa häneltä. Omalla kohdalla homma meni siten, että kasvattajalla oli kiinnostuneiden ostajien varauslista ja siinä olevassa järjestyksessä koiranpennut sai valita. Sitten kun tuli oma vuoro valita, niin sai päättää ottaako jonkun jäljellä olevista pennuista vai jääkö odottamaan seuraavaa pentuetta.
No näinhän se pitäiskin olla.
Tässä vaan on tullut kasvattajilta kommentteja, että näyttelykoiralle kelvollista väriä ei myydä ostajalle, joka ei sitoudu viemään koiraansa näyttelyyn. Minusta aivan järjetöntä, kasvattajan mielestä - no, en nyt lähde kaivamaan viestiä lainatakseni tarkkaan, mutta jotenkin niin, että se tuhoaisi koko rodun.
Pienestä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
AP haluaa valita värin koska pentu maksaa 2000€. Kävikö mielessä että kaikki muutkin maksavat koirasta tuon verran? Pitäisikö kaikkien ostajien saada valita väri? Entäs kun kaikki haluaa saman pennun?
Tottakai kaikkien ostajien pitäisi saada valita väri! Osa haluaa minkä tahansa pulssin omaavan koiran kunhan saa sen äkkiä, osa haluaa tietynlaisen koiran ja on valmis odottamaan sitä.
Älytöntä että tuostakin saatu ongelma aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurahdin, kun jo toisessa viestissä ap perheineen kuvaili olevansa "vahvasti visuaalisia ihmisiä". Olen tavannut eläessäni useita ihmisiä, jotka ovat käyttäneet tuollaista ilmaisua itsestään perustellessaan mitä uskomattominta paskaa, nirppanokkaisuutta, turhamaisuutta ja hankaluutta. "Vahvasti visuaalinen ihminen" kokee tietysti tämän vahvan visuaalisuutensa ylivertaiseksi ominaisuudeksi verrattuna "tavallisen tallaajan visuaalisuuteen", mutta muut näkevät tämän ilmenevän yleensä lähinnä teinityttömäisenä käytöksenä.
Näitä ylilyöntejä harvemmin edes näkee oikeasti luovalla visuaalisella alalla työskentelevien (esim. taiteilijat, muotoilijat) tekevän, nämä "vahvasti visuaaliset" ovat yleensä juuri näitä kireitä sisustajia jotka tykkäävät näteistä ja harmonisista valokuvista.
Eihän tuolla muuta perusteltu, kuin miksi haluaa tietyn värin. Kertoo enemmän kommentin kirjoittajasta, kun haukkumaan tuntemattomia ihmisiä nirppanokkaisiksi, turhamaisiksi tai hankaliksi.
Spanieleissä esim monesti yksiväriset näyttää söpöille kotinalleille ja moniväriset metsästyskoirille. Eroa on kuin yöllä ja päivällä, eikä kyse mistään sävyvivahteesta.
Ap kertoo koiran tulevan seurakoiraksi, miten esim. yksivärisyys/monivärisyys vaikuttaa koiran kanssa seurusteluun? Vai tarkoitetaanko tässä seurakoiralla enimmäkseen sohvalla makaavaa mamman mussua, jonka ulkoilutusvuoroista riidellään lasten kanssa lahjoen näitä viikkorahalla? Ja josta saa ihania jouluntoivotuskuvia Instaan sävyihin sopivan joulukuusen edessä?
Miksi en saisi ottaa koiraa, joka on mielestäni kaunis?
En minäkään myisi koiraa ihmiselle, jonka ensimmäinen ja tärkein kriteeri koiralle on sen väri.
Antaa kuvan pinnallisesta ihmisestä, jota ei pahemmin kiinnosta koiran hyvinvointi.
Juu, painotit kyllä, että huolehtisit koirasta, mutta rehellisesti sanottuna se ei välity sellaisista ihmisistä, joille koiran pitää sopia vain tietyn värisenä.
Väärät väriyhdistelmät ainakin voivat olla terveydelle haitallisia. Esimerkiksi blue-merleä ei saa risteyttää blue-merlen kanssa koska 25% mahdollisuudella pennut ovat elinkelvottomia. Blue-merleä ei käsittääkseni tule myöskään risteyttää soopelin kanssa, tällä oli tekemistä värin kanssa, muistaakseni että se sininen pysyisi sinisenä eikä taittaisi ruskeaan. Sen luulisi kiinnostavan väristä kiinnostunutta ostajaakin..