Lue keskustelun säännöt.
Eikö koiranpennun väriä saa valita?
Tulevaisuudessa on tarkoitus hankkia koira perheeseen. Rodulla on useita eri värejä, joista 3 on meidän mieleen, muut ei. Nyt kuitenkin selvisi, että kasvattajat suhtautuvat ylimielisesti väritoiveisiin, että pennun hankkijan pitäisi olla tyytyväinen siihen minkä KASVATTAJA meille päättää? Minkä ihmeen takia roduille on sitten jalostettu niin monta eri väriä ja on "sallittuja" ja epäsallittuja värejä, jos niistä ei saa olla mielipiteitä? Miksi koiranäyttelyitäkään pidetään jos ulkonäkö ei saa olla kriteeri?
Tottakai meille prioriteetti 1. on koiran terveys ja luonne, mutta kyllä se väri silti vaikuttaa. Rakastumme varmasti uuteen perheenjäseneen turkinväristä riippumatta, mutta miksi pitäisi ottaa itselle epämieluisan värinen pentu, joka kuitenkin on perheenjäsenenä seuraavat 10+ vuotta. Kyseessä on puhtaasti seurakoira.
Pentu maksaa kuitenkin sen +-2000e, joten haluaisimme kyllä valita meille mieleisen, eikä vaan tyytyä siihen minkä joku muu kokee meille sopivaksi.
Kommentit (1021)
Sitähän ne kasvattajatkin tekevät, että valitsevat värit! Jokaisessa koiran rekisterikirjassa on mainittu sen väri. Väri on olennainen eläimen piirre.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ja ennen kuin kukaan ehtii valittamaan, miten luonne ratkaisee ja jos haluaa silmää miellyttävän naisen niin pitää ostaa pumpattava barbaara yms. niin alleviivaan vielä. Luonne ja arvot on tottakai etusijalla, mutta vahvasti visuaalisena ihmisenä minulle on myös ulkonäöllä väliä. Olen valmis mielummin odottamaan pitkäänkin blondia mukavaa naista, kuin ottamaan "väärän" väriset hiukset omaavan mukavan naisen tai luonteeltaan ikävän blondin." Tepi39
Vierailija kirjoitti:
Mitä tästä opimme? Että on viisaampaa jättää kotimaiset kasvattajat kiehumaan mehuissaan ja hakea pentu ulkomailta. Saa ostaa sellaisen kuin haluaa.
Miksi oletat, että se ulkomaan kasvattaja olisi jotenkin lepsumpi kriteereissään? Yleensä asia on päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurahdin, kun jo toisessa viestissä ap perheineen kuvaili olevansa "vahvasti visuaalisia ihmisiä". Olen tavannut eläessäni useita ihmisiä, jotka ovat käyttäneet tuollaista ilmaisua itsestään perustellessaan mitä uskomattominta paskaa, nirppanokkaisuutta, turhamaisuutta ja hankaluutta. "Vahvasti visuaalinen ihminen" kokee tietysti tämän vahvan visuaalisuutensa ylivertaiseksi ominaisuudeksi verrattuna "tavallisen tallaajan visuaalisuuteen", mutta muut näkevät tämän ilmenevän yleensä lähinnä teinityttömäisenä käytöksenä.
Näitä ylilyöntejä harvemmin edes näkee oikeasti luovalla visuaalisella alalla työskentelevien (esim. taiteilijat, muotoilijat) tekevän, nämä "vahvasti visuaaliset" ovat yleensä juuri näitä kireitä sisustajia jotka tykkäävät näteistä ja harmonisista valokuvista.
Eihän tuolla muuta perusteltu, kuin miksi haluaa tietyn värin. Kertoo enemmän kommentin kirjoittajasta, kun haukkumaan tuntemattomia ihmisiä nirppanokkaisiksi, turhamaisiksi tai hankaliksi.
Spanieleissä esim monesti yksiväriset näyttää söpöille kotinalleille ja moniväriset metsästyskoirille. Eroa on kuin yöllä ja päivällä, eikä kyse mistään sävyvivahteesta.
Ap kertoo koiran tulevan seurakoiraksi, miten esim. yksivärisyys/monivärisyys vaikuttaa koiran kanssa seurusteluun? Vai tarkoitetaanko tässä seurakoiralla enimmäkseen sohvalla makaavaa mamman mussua, jonka ulkoilutusvuoroista riidellään lasten kanssa lahjoen näitä viikkorahalla? Ja josta saa ihania jouluntoivotuskuvia Instaan sävyihin sopivan joulukuusen edessä?
No onhan sillä väliä jos toinen väri on puistattavan ruma ja toinen nätti :D Toisen karvat erottuu sohvasta ja lattioilta ja toisen ei? Onko se nyt keneltäkään pois jos siitä koirasta saisi ihania joulukuviakin otettua?
Jokaiselle värille löytyy kuitenkin ottajia ja toisille suosikkivärit on toisten inhokkeja. Absurdia et koira pitäis ostaa sen mukaan mitä joku toinen päättää, eikä sen mukaan mitä itse haluaa, koska ulkonäkö on yksi kriteereistä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tästä opimme? Että on viisaampaa jättää kotimaiset kasvattajat kiehumaan mehuissaan ja hakea pentu ulkomailta. Saa ostaa sellaisen kuin haluaa.
Kaverille myytiin kuuro koira, mutta sai onneksi lähetettyä paluupostissa takaisin, ja sai rahat takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole tiennyt, että jotkut valitsevat koiran värin perusteella.
Niin, onhan se hassua! Kuka nyt valitsisi taulun tai vaatteen värin perusteella. Peräti kummallista!
Taulu tai vaate ei ole elävä ja tunteva olento, jota monet vielä kutsuvat perheen jäseneksi. Toki, sitten on ihan ymmärrettävää, että värin näkee tärkeänä kriteerinä, jos perheen jäsenen näkee yhtäläisenä vaatekaupan rekissä roikkuvaan takkiin.
Näköhavainnosta on kyse. Jokin väri meillyttää, jokin väri ei. Miksi tämä halutaan kieltää? Jos menet ostamaan vihreää takkia, mutta myyjä väen vänkään tuputtaa sinulle punaista, ostatko? Tuletko hyvälle mielelle väärn värisestä vaatteesta? Valitsetko puolison ulkonäön sen perusteella, miltä hän jonkun toisen ihmisen mielestä näyttää? Miksi koiran ulkonäkö ei saa miellyttää?
No, kun se koira ei ole edelleenkään takkiin verrattavissa saati sitten pelkkä näköhavainto. Tosin, en minä kumppaniakaan ulkönäön perusteella valinnut. Meitä on erilaisia ihmisiä, joillekin ulkonäkö on tärkeä ja meille toisille se on sisällön rinnalla sivuseikka.
Suomen lain (ja normaalin järjen) mukaan koira on takkiin verrattavaa omaisuutta. - No, otan osaa epämiellyttävän näköisen puolison johdosta! - Itse sain omiin sisäisiin ja ulkoisiin kriteereihini sopivan miehen.
Eläin on tietyssä mielessä esine, kyllä. Kuitenkin meillä on myös eläinsuojelulaki, mutta ei esim. sohviensuojelulakia. Eläin ei siis kuitenkaan täysin rinnastu sohvaan, takkiin, tai autoon lainkaan silmissä.
No totta kai siitä koirasta täytyy pitää huoli. Aivan kuten et sitä sohvaakaan voi vaan kipata lähimpään kuraojaan jos et haluakaan sitä enää. Laki kertoo mitä saat ja mitä et saa omaisuudellasi tehdä. Värin saat valita.
Värin saa valita jos myyjä antaa niin tehdä. Vaatia et voi. Kennelit ei ole mitään autonmaalauspajoja jossa asiakas maksaa ja hänen autolle tehdään juuri mitä hän toivoo tehtäväksi. Kennelissä myyjän ei ole pakko myydä jos ei halua. Tai ei kai siellä autopajassakaan ole pakko myydä, voidaanhan sieltäkin käskeä ikävä asiakas mäkeen.
Kasvattajille ei voi olla olemassa käsitettä ikävä asiakas. Voi tapahtua vähemmän mukavia asioita siinä myynnissä, mutta ei asiakkaassa ole vikaa, ellei hän ole huumeissa, umpitunnelissa tai väkivaltainen. - Jos ei ole, kasvattajan tulee käyttäytyä ystävällisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurahdin, kun jo toisessa viestissä ap perheineen kuvaili olevansa "vahvasti visuaalisia ihmisiä". Olen tavannut eläessäni useita ihmisiä, jotka ovat käyttäneet tuollaista ilmaisua itsestään perustellessaan mitä uskomattominta paskaa, nirppanokkaisuutta, turhamaisuutta ja hankaluutta. "Vahvasti visuaalinen ihminen" kokee tietysti tämän vahvan visuaalisuutensa ylivertaiseksi ominaisuudeksi verrattuna "tavallisen tallaajan visuaalisuuteen", mutta muut näkevät tämän ilmenevän yleensä lähinnä teinityttömäisenä käytöksenä.
Näitä ylilyöntejä harvemmin edes näkee oikeasti luovalla visuaalisella alalla työskentelevien (esim. taiteilijat, muotoilijat) tekevän, nämä "vahvasti visuaaliset" ovat yleensä juuri näitä kireitä sisustajia jotka tykkäävät näteistä ja harmonisista valokuvista.
Eihän tuolla muuta perusteltu, kuin miksi haluaa tietyn värin. Kertoo enemmän kommentin kirjoittajasta, kun haukkumaan tuntemattomia ihmisiä nirppanokkaisiksi, turhamaisiksi tai hankaliksi.
Spanieleissä esim monesti yksiväriset näyttää söpöille kotinalleille ja moniväriset metsästyskoirille. Eroa on kuin yöllä ja päivällä, eikä kyse mistään sävyvivahteesta.
Ap kertoo koiran tulevan seurakoiraksi, miten esim. yksivärisyys/monivärisyys vaikuttaa koiran kanssa seurusteluun? Vai tarkoitetaanko tässä seurakoiralla enimmäkseen sohvalla makaavaa mamman mussua, jonka ulkoilutusvuoroista riidellään lasten kanssa lahjoen näitä viikkorahalla? Ja josta saa ihania jouluntoivotuskuvia Instaan sävyihin sopivan joulukuusen edessä?
No onhan sillä väliä jos toinen väri on puistattavan ruma ja toinen nätti :D Toisen karvat erottuu sohvasta ja lattioilta ja toisen ei? Onko se nyt keneltäkään pois jos siitä koirasta saisi ihania joulukuviakin otettua?
Jokaiselle värille löytyy kuitenkin ottajia ja toisille suosikkivärit on toisten inhokkeja. Absurdia et koira pitäis ostaa sen mukaan mitä joku toinen päättää, eikä sen mukaan mitä itse haluaa, koska ulkonäkö on yksi kriteereistä.
Mikä koiran väri on yleensä puistattava väri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos en saisi itse valita pennuista, minkä haluan, en ottaisi sellaiselta kasvattajalta pentua lainkaan. Samoin en aio noudattaa kasvattajan toiveita käydä näyttelyissä tai teettääkoirallani pentuja, vain siksi, että se on kasvattajan toive. Kasvattaja ei voi myöskään määrätä, myynkö koiraani eteenpäin. Kun ostan koiran, se on siitä lähtien omaa omaisuuttani, jonka kanssa toimin niin kuin itse haluan. Sama toimii tietysti toisinkin päin, jos myyn koirani eteenpäin uudelle omistajalle. Ei ole uuden omistajan velvollisuus raportoida koiransa kuulumisia entiselle omistajalle, tai entisen omistajan kirnuta tapaamisia entisen koiransa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea kommentteja, mutta joo... Sain valita pentueesta itseäni miellyttävän pennun. Nyt kaksi vuotta myöhemmin väri on täysin toinen kuin sillä 5-8 vk vanhalla pennulla. Eli väri voi vaihtua.
Jos rodussa on niin rumanvärisiä yksilöitä ettei niitä halua, rotu on väärä!
No ei se väri nyt kyllä yleensä mihinkään vaihdu. Toki sävy voi tummua tai vaaleta, mutta ei esim musta pentu muutu valkoiseksi tai trikki blue merleksi.
Riippuu rodusta. Ei yleensä, mutta voi vaihtua esim. havannankoiralla ja sen tyyppisillä roduilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurahdin, kun jo toisessa viestissä ap perheineen kuvaili olevansa "vahvasti visuaalisia ihmisiä". Olen tavannut eläessäni useita ihmisiä, jotka ovat käyttäneet tuollaista ilmaisua itsestään perustellessaan mitä uskomattominta paskaa, nirppanokkaisuutta, turhamaisuutta ja hankaluutta. "Vahvasti visuaalinen ihminen" kokee tietysti tämän vahvan visuaalisuutensa ylivertaiseksi ominaisuudeksi verrattuna "tavallisen tallaajan visuaalisuuteen", mutta muut näkevät tämän ilmenevän yleensä lähinnä teinityttömäisenä käytöksenä.
Näitä ylilyöntejä harvemmin edes näkee oikeasti luovalla visuaalisella alalla työskentelevien (esim. taiteilijat, muotoilijat) tekevän, nämä "vahvasti visuaaliset" ovat yleensä juuri näitä kireitä sisustajia jotka tykkäävät näteistä ja harmonisista valokuvista.
Eihän tuolla muuta perusteltu, kuin miksi haluaa tietyn värin. Kertoo enemmän kommentin kirjoittajasta, kun haukkumaan tuntemattomia ihmisiä nirppanokkaisiksi, turhamaisiksi tai hankaliksi.
Spanieleissä esim monesti yksiväriset näyttää söpöille kotinalleille ja moniväriset metsästyskoirille. Eroa on kuin yöllä ja päivällä, eikä kyse mistään sävyvivahteesta.
Ap kertoo koiran tulevan seurakoiraksi, miten esim. yksivärisyys/monivärisyys vaikuttaa koiran kanssa seurusteluun? Vai tarkoitetaanko tässä seurakoiralla enimmäkseen sohvalla makaavaa mamman mussua, jonka ulkoilutusvuoroista riidellään lasten kanssa lahjoen näitä viikkorahalla? Ja josta saa ihania jouluntoivotuskuvia Instaan sävyihin sopivan joulukuusen edessä?
No onhan sillä väliä jos toinen väri on puistattavan ruma ja toinen nätti :D Toisen karvat erottuu sohvasta ja lattioilta ja toisen ei? Onko se nyt keneltäkään pois jos siitä koirasta saisi ihania joulukuviakin otettua?
Jokaiselle värille löytyy kuitenkin ottajia ja toisille suosikkivärit on toisten inhokkeja. Absurdia et koira pitäis ostaa sen mukaan mitä joku toinen päättää, eikä sen mukaan mitä itse haluaa, koska ulkonäkö on yksi kriteereistä.
Mikä koiran väri on yleensä puistattava väri?
Lienee itsestäänselvyys, mutta riippuu varmasti ihan ihmisestä ja hänen preferensseistään. Itse en esimerkiksi tykkää turkista jossa on paljon pieniä homepilkkuja muistuttavia täpliä, mutta kaikki muut menee. Osa ei voi sietää yksivärisiä, osa ei laikukkaita yms.
Vierailija kirjoitti:
Jättääkö siis jotkut kokonaan pois rodun, jossa ei ole miellyttävän värisiä pentuja vaikka muuten rotu olisi hyvä?
Ethän sentään jätä sohvaa ostamatta, jos se on vihreä, ihan vain siksi, että teille sopii punainen? Et, aivan, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurahdin, kun jo toisessa viestissä ap perheineen kuvaili olevansa "vahvasti visuaalisia ihmisiä". Olen tavannut eläessäni useita ihmisiä, jotka ovat käyttäneet tuollaista ilmaisua itsestään perustellessaan mitä uskomattominta paskaa, nirppanokkaisuutta, turhamaisuutta ja hankaluutta. "Vahvasti visuaalinen ihminen" kokee tietysti tämän vahvan visuaalisuutensa ylivertaiseksi ominaisuudeksi verrattuna "tavallisen tallaajan visuaalisuuteen", mutta muut näkevät tämän ilmenevän yleensä lähinnä teinityttömäisenä käytöksenä.
Näitä ylilyöntejä harvemmin edes näkee oikeasti luovalla visuaalisella alalla työskentelevien (esim. taiteilijat, muotoilijat) tekevän, nämä "vahvasti visuaaliset" ovat yleensä juuri näitä kireitä sisustajia jotka tykkäävät näteistä ja harmonisista valokuvista.
Eihän tuolla muuta perusteltu, kuin miksi haluaa tietyn värin. Kertoo enemmän kommentin kirjoittajasta, kun haukkumaan tuntemattomia ihmisiä nirppanokkaisiksi, turhamaisiksi tai hankaliksi.
Spanieleissä esim monesti yksiväriset näyttää söpöille kotinalleille ja moniväriset metsästyskoirille. Eroa on kuin yöllä ja päivällä, eikä kyse mistään sävyvivahteesta.
Ap kertoo koiran tulevan seurakoiraksi, miten esim. yksivärisyys/monivärisyys vaikuttaa koiran kanssa seurusteluun? Vai tarkoitetaanko tässä seurakoiralla enimmäkseen sohvalla makaavaa mamman mussua, jonka ulkoilutusvuoroista riidellään lasten kanssa lahjoen näitä viikkorahalla? Ja josta saa ihania jouluntoivotuskuvia Instaan sävyihin sopivan joulukuusen edessä?
No onhan sillä väliä jos toinen väri on puistattavan ruma ja toinen nätti :D Toisen karvat erottuu sohvasta ja lattioilta ja toisen ei? Onko se nyt keneltäkään pois jos siitä koirasta saisi ihania joulukuviakin otettua?
Jokaiselle värille löytyy kuitenkin ottajia ja toisille suosikkivärit on toisten inhokkeja. Absurdia et koira pitäis ostaa sen mukaan mitä joku toinen päättää, eikä sen mukaan mitä itse haluaa, koska ulkonäkö on yksi kriteereistä.
Mikä koiran väri on yleensä puistattava väri?
Sulla ei ole lempiväriä? Rakastat iihan kaikkia värejä, koska ne on niin ihquja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP haluaa valita värin koska pentu maksaa 2000€. Kävikö mielessä että kaikki muutkin maksavat koirasta tuon verran? Pitäisikö kaikkien ostajien saada valita väri? Entäs kun kaikki haluaa saman pennun?
Tottakai kaikkien ostajien pitäisi saada valita väri! Osa haluaa minkä tahansa pulssin omaavan koiran kunhan saa sen äkkiä, osa haluaa tietynlaisen koiran ja on valmis odottamaan sitä.
Älytöntä että tuostakin saatu ongelma aikaan.
Onko teillä oikeasti älyssä vikaa? Jos 5 ostajaa haluaa blue merlen ja niitä syntyy yksi, niin kaikki eivät saa blue merleä. Opiskele värien periytymistä. Tuossa tapauksessa voi olla, että kasvattaja itse pitää blue merlen ja kukaan ostaja ei sitä saa. Loput pennut voivat olla muita värejä. Samoin pentujen lukumäärää ei tiedä. Meillä eläinlääkäri näki harhoissaan 8 pentua ultrassa ja 3 syntyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos en saisi itse valita pennuista, minkä haluan, en ottaisi sellaiselta kasvattajalta pentua lainkaan. Samoin en aio noudattaa kasvattajan toiveita käydä näyttelyissä tai teettääkoirallani pentuja, vain siksi, että se on kasvattajan toive. Kasvattaja ei voi myöskään määrätä, myynkö koiraani eteenpäin. Kun ostan koiran, se on siitä lähtien omaa omaisuuttani, jonka kanssa toimin niin kuin itse haluan. Sama toimii tietysti toisinkin päin, jos myyn koirani eteenpäin uudelle omistajalle. Ei ole uuden omistajan velvollisuus raportoida koiransa kuulumisia entiselle omistajalle, tai entisen omistajan kirnuta tapaamisia entisen koiransa kanssa.
Se on ihan ok. Ei sellainen kasvattaja kaipaa pennulleen tuollaista kotia, joka etsii pennuilleen YHTEISTYÖKYKYISIÄ koteja :)
Vierailija kirjoitti:
Jos en saisi itse valita pennuista, minkä haluan, en ottaisi sellaiselta kasvattajalta pentua lainkaan. Samoin en aio noudattaa kasvattajan toiveita käydä näyttelyissä tai teettääkoirallani pentuja, vain siksi, että se on kasvattajan toive. Kasvattaja ei voi myöskään määrätä, myynkö koiraani eteenpäin. Kun ostan koiran, se on siitä lähtien omaa omaisuuttani, jonka kanssa toimin niin kuin itse haluan. Sama toimii tietysti toisinkin päin, jos myyn koirani eteenpäin uudelle omistajalle. Ei ole uuden omistajan velvollisuus raportoida koiransa kuulumisia entiselle omistajalle, tai entisen omistajan kirnuta tapaamisia entisen koiransa kanssa.
Eli olet niitä ihmisiä, jotka ottavat ko. rodun pentutehtaasta koiran. Heillä ei toiveita ole eikä heitä kiinnosta koirasi vointi, kun sen kanssa ovesta astut. Myös ennakkopanostus pentueeseen on yleensä samalla matalalla tasolla, samoin pentueen hoito minimitasolla. Tuet tuollaista toimintaa tietämättäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurahdin, kun jo toisessa viestissä ap perheineen kuvaili olevansa "vahvasti visuaalisia ihmisiä". Olen tavannut eläessäni useita ihmisiä, jotka ovat käyttäneet tuollaista ilmaisua itsestään perustellessaan mitä uskomattominta paskaa, nirppanokkaisuutta, turhamaisuutta ja hankaluutta. "Vahvasti visuaalinen ihminen" kokee tietysti tämän vahvan visuaalisuutensa ylivertaiseksi ominaisuudeksi verrattuna "tavallisen tallaajan visuaalisuuteen", mutta muut näkevät tämän ilmenevän yleensä lähinnä teinityttömäisenä käytöksenä.
Näitä ylilyöntejä harvemmin edes näkee oikeasti luovalla visuaalisella alalla työskentelevien (esim. taiteilijat, muotoilijat) tekevän, nämä "vahvasti visuaaliset" ovat yleensä juuri näitä kireitä sisustajia jotka tykkäävät näteistä ja harmonisista valokuvista.
Mietinkin millainen ihminen kehtaa kuvata itseään "vahvasti visuaaliseksi ihmiseksi" kuin erikoisuutta tavoitteleva taidelukiolainen.
Veikkaan, että tällä henkilöllä on pikkumyy-nuttura, Papun musta mekko graafisilla kuvioilla, televisioruuturillit ja pitkä villatakki. Suu on kireä viiva, koska lapsille ei löydy mustia leluja eikä hän vieläkään pysty päättämään oikeasta harmaan sävystä seinään. Visuaalisia kun ollaan.
Koirasta luovutaan kun se sotkee Hakolan sohvan ja aletaan odottaa seuraavaa lasta, jolle puetaan Gugguun visuaalisesti vaikuttavat kuosit.
Ja sinä täällä kiusaat täysin tuntematonta ihmistä ja kuvittelet olevasi häntä parempi? Huhhuh aikuiset ihmiset. Täysin tarpeetonta haukkua tai naureskella millekkään tietylle ihmisryhmälle, mutta näköjään käytöstavat ei kaikille ole niin justiinsa, kunhan ei koiran väristä ole mielipiteitä :)
No mutta kyllähän sellainen ihminen on lähtökohtaisesti parempi, jolle koiran värillä ei ole väliä, kuin sellainen, joka jättää muuten kelvon koiran väliin, jos väri ei ole suosikkeja. Jos siis nämä ihmiset ovat muuten ominaisuuksiltaan samanlaisia. Lapsellista kuvitella, että nirsous olisi joku hyve tai edes neutraali ominaisuus. Toki on mahdollista, että muista ominaisuuksista johtuen tuo kaikenvärisiin koiriin tasapuolisesti kiintymään kykenevä on huonompi ihminen, mutta onhan tuo hänen hyviä puoliaan. - ohis
Vierailija kirjoitti:
Se että joka toivoo ruskeaa pentua mustan sijaan, lytätäön nyt nyt pakkomielteenä väriin, koiran terveyden ja luonteen kustannuksella.
Aihe on ilmeisen kipeä tabu Suomessa.
Vähän kuin synnärillä, sain haukut kun kysyin tuliko tyttö vai poika, olen kuulemma huono äiti kun tuommoista kyselen.
Joopa joo, ihan varmasti sait. Ja sitten koko kätilöjoukko alkoi taputtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP haluaa valita värin koska pentu maksaa 2000€. Kävikö mielessä että kaikki muutkin maksavat koirasta tuon verran? Pitäisikö kaikkien ostajien saada valita väri? Entäs kun kaikki haluaa saman pennun?
Tottakai kaikkien ostajien pitäisi saada valita väri! Osa haluaa minkä tahansa pulssin omaavan koiran kunhan saa sen äkkiä, osa haluaa tietynlaisen koiran ja on valmis odottamaan sitä.
Älytöntä että tuostakin saatu ongelma aikaan.
Onko teillä oikeasti älyssä vikaa? Jos 5 ostajaa haluaa blue merlen ja niitä syntyy yksi, niin kaikki eivät saa blue merleä. Opiskele värien periytymistä. Tuossa tapauksessa voi olla, että kasvattaja itse pitää blue merlen ja kukaan ostaja ei sitä saa. Loput pennut voivat olla muita värejä. Samoin pentujen lukumäärää ei tiedä. Meillä eläinlääkäri näki harhoissaan 8 pentua ultrassa ja 3 syntyi.
Mitä vikaa älyssäni nyt on? Blue merlen värisen pennun haluavat varmasti voivat sitä odottaa. Jos haluavat vain minkä tahansa niin voivat ottaa minkä tahansa. Myy ne eriväriset pennut ihmisille jotka eivät halua blue merlejä, äläkä tuputa epätoivottuja värejä. Ottajia varmasti löytyy. Ei se sen vaikeampaa ole.
Ostajahan saa haluta mitä vaan, mutta myyntipäätöksen tekee kasvattaja.
Värin perusteella valitseminen antaa typerän vaikutelman, ikään kuin millään muulla ei olisi väliä.
Mitä tästä opimme? Että on viisaampaa jättää kotimaiset kasvattajat kiehumaan mehuissaan ja hakea pentu ulkomailta. Saa ostaa sellaisen kuin haluaa.