Päiväkotiryhmästä puuttuu yksi työntekijä eikä tietoakaan mistä saadaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erään alaa vaihtaneen lastentarhanopettajan sanoin: Lapset on ihania, mutta nykyvanhempia ei kukaan täyspäinen jaksa, kun kasvatusvastuuta ei omista lapsista enää jakseta ottaa. 

Kurinpito on tehty todella vaikeaksi nykyisin. Vanhempien kurinpitomahdollisuuksia rajoittaa lasujen uhka ja tarhatätien taas työnjohdon määräykset. Varsinkaan moni vanhempi ei halua pelätä ja tasapainotella sen suhteen, että millaiset kurinpitokeinot hyväksytään ja millaiset ei, joten turvallisimmalta tuntuva ratkaisu on luovuttaa kurinpidon suhteen. Lisäksi moni uskoo ns. viralliseen mielipiteeseen ja aidosti kuvittelee lapsen menevän rikki kurinpidosta.

Ja mikä siinä kurinpidossa on muka vanhemmille tehty vaikeaksi? Sitäkö sinä haikailet, että pääsisit lasta hakkaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Suomesta tulisi purkaa nuo täysin turhat pätevyystodistukset. Veikkaan, että minäkin osaisin niitä lapsia hoitaa kahden oman kokemuksella, mutta eipä huolita töihin.

Varmasti, mutta hoitajaa eivät olleetkaan vailla vaan opettajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomesta tulisi purkaa nuo täysin turhat pätevyystodistukset. Veikkaan, että minäkin osaisin niitä lapsia hoitaa kahden oman kokemuksella, mutta eipä huolita töihin.

Päiväkotiavustajaksi pääset.

Varhaiskasvatuksen opettajan tehtäviä et osaa tehdä, koska on täysin eri asia kasvattaa vierasta lapsijoukkoa tavoitteellisti kuin hoitaa kotona omaa pilttiä.

Perhepäivähoitajat hoitavat koko "tavoitteellisen laadukkaan varhaiskasvatuksen" suunnittelu- ja raportointibyrokratian ilman koulutusta.

Oletko koskaan verrannut pph:n laatimia asiakirjoja varhaiskasvatuksen opettajan laatimiin?

Onko niistä asiakirjoista kenties suurikin ilo? Jokainen vähänkin pidempään alalla työskennellyt muistaa sen ajan, kun asiakirjoja ei vielä laadittu, ja siitä huolimatta pärjättiin oikein hyvin.

On niistä lapselle, kun kasvattaja tekee arvion esim. neuvolaan, lastensuojeluun tai vaikkapa foniatrian poliklinikalle. Hyvin laadittu lausunto todennäköisemmin johtaa siihen, että lapsi saa tarvitsemaansa apua.

Tuossa mennään mm. neuvolan terveydenhoitajan tontille ja pyritään paikkaamaan hänen mahdollisia erehdyksiään. En näkisi tuota riittävänä perusteena sille, että miksi henkilökunnan pitää kouluttautua yliopistotasoisesti ja samalla vaikeuttaa päivähoidon henkilökunnan saatavuutta merkittävästi.

Terveydenhoitaja tapaa lasta tunnin vuodessa. Varhaiskasvatuksen opettaja päivittäin arjessa kahdeksan tuntia päivässä parhaimmillaan. Neuvolan ja varhaiskasvatuksen eron merkitystä ei voi liikaa korostaa, kun lapsella on jokin epäily. Varhaiskasvatuksen lausunnolla on erittäin suuri merkitys esimerkiksi diagnoosin saannin suhteen. Omalla lapsellani autismikirjo + adhd ja väärässä päiväkodissa oltaisiin varmaan ohjattu vain perheneuvolaan saamaan kasvatusvinkkejä. Näitäkin perheitä tuli vastaan sopeutumisvalmennuksessa, joilla autismikirjon diagnoosi saatu vasta kun lapsi on 8-vuotias. Yhdellä oli takana kamala eskarivuosi, jossa kolme eri opettajaa ja kaikki epäpäteviä koulutuksen puolesta. Lapsen kaikki haasteet olivat vanhempien aiheuttamia heidän näkökulmasta. Olen ihan äärimmäisen kiitollinen siitä, että me kohtasimme ammattilaisia, jotka kykenivät näkemään haastavan käytöksen alle, ja ajoivat lapselle tutkimuksia ja laativat asiakirjat ja lomakkeet asianmukaisesti. Helppoa se on täällä huudella, jos omalla lapsella ei ole ollut tällaisiin tarve.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsenlapsi ja h'nen kaverinsa kritisoivat paljon päiväkotia ja myös nyt eskaria, ei opeteta tarpeeksi. Ei se pelkkä sylittely enää viisi-kuusivuotiaalle riitä, kyllä silloin on jo isoja herkkyyskausia ja halukkuutta nimenomaan oppimiseen. Omasta mielestäni varhaiskasvatusta saisi ohjata enemmänkin opetukselliseen suuntaan. Ehtiväthän lapset sylitellä ja leikkiä kotonakin.

Sinullahan luotettavat lähteet varhaiskasvatuksen opetuksesta ja toiminnallisuudesta.

Ei sitä opettajan tai edes hoitajantyötä voi kuka tahansa tehdä. Itsellä hoitajana useita kokemuksia, kun työparina opettajan sijaisuutta tekemässä ns. muodollisesti pätevä korkeakoulutettu, mutta käytännön taidot, lasten kohtaaminen ja ohjaaminen puuttuivat. Teet sitten töitä hänenkin edestä ja hän korjaa isomman palkan.

Tai sitten outoa tyranniaa ja vihamielistä suhtautumista lapsiin, käytännöt kivikaudelta esim. Ryhmä lapsia kaikki 3v. Ja osa alle. Ruoka ei tule aina ajallaan ja heillä odotus, että lapset istuvat omilla paikoillaan hiljaa. Yritin tehdä lasten odotus ajasta mielekkäämpää laulattamalla ja leikittämällä, vanhempi työntekijä sai hirmuisen hepulin "meillä EI LAULETA RUOKAPÖYDÄSSÄ!"

Voi kukin miettiä omalle kohdalleen 20 min. tai yli hiljaa paikallaan odottelua ei mitään tekemistä, onko mielekästä, lapset kumminkin 3v. Ja alle. Useimmissa paikoissa annetaan jotain tekemistä odottelun ajaksi, vaikka kirja tai palapeli tai juurikin jokin laulu, leikki tai loruttelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävisikö afgaani?

Pätevä vaka-ope käy, kansallisuudesta riippumatta.

Ja tässä se toinen ongelma. Suomessa olisi tarjolla ihan päteviä varhaiskasvatuksen opeja. Ovat opiskelleet esim Saksassa, uudessa-seelannissa, englannissa tms maassa varhaiskasvatusta. Siis maissa joissa oli yliopistot jo kun Suomessa vielä elettiin kivikaudella.

Niin ei Suomessa he eivät ole päteviä työskentelemään päiväkodeissa. Opetushallitus ei hyväksy heidän pätevyyttään.

Ihmisiä joilla saattaa olla vuosien kokemus.

Niin ei. Uskokaa vaan yritetty on.

Ja taas tehdään vajaalla ja valitetaan kun ri saada pätevää opettajaa.

T: päiväkodin johtaja

Sijaiseksi voit palkata epäpätevän. Lisäksi voit kertoa näille muualla koulutuksen hankkineille miten oma tutkinto päivitetään Suomen tutkintoa vastaavaksi. Varhaiskasvatuksessa tulee olla työntekijöille erittäin korkea vaatimus suomenkielen taidoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävisikö afgaani?

Pätevä vaka-ope käy, kansallisuudesta riippumatta.

Ja tässä se toinen ongelma. Suomessa olisi tarjolla ihan päteviä varhaiskasvatuksen opeja. Ovat opiskelleet esim Saksassa, uudessa-seelannissa, englannissa tms maassa varhaiskasvatusta. Siis maissa joissa oli yliopistot jo kun Suomessa vielä elettiin kivikaudella.

Niin ei Suomessa he eivät ole päteviä työskentelemään päiväkodeissa. Opetushallitus ei hyväksy heidän pätevyyttään.

Ihmisiä joilla saattaa olla vuosien kokemus.

Niin ei. Uskokaa vaan yritetty on.

Ja taas tehdään vajaalla ja valitetaan kun ri saada pätevää opettajaa.

T: päiväkodin johtaja

Sijaiseksi voit palkata epäpätevän. Lisäksi voit kertoa näille muualla koulutuksen hankkineille miten oma tutkinto päivitetään Suomen tutkintoa vastaavaksi. Varhaiskasvatuksessa tulee olla työntekijöille erittäin korkea vaatimus suomenkielen taidoille.

Meillä on paljin yksityisiä päiväkoteja, jotka eivät ole suomenkielisiä. Ei niissä suomea tarvitakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomesta tulisi purkaa nuo täysin turhat pätevyystodistukset. Veikkaan, että minäkin osaisin niitä lapsia hoitaa kahden oman kokemuksella, mutta eipä huolita töihin.

Päiväkotiavustajaksi pääset.

Varhaiskasvatuksen opettajan tehtäviä et osaa tehdä, koska on täysin eri asia kasvattaa vierasta lapsijoukkoa tavoitteellisti kuin hoitaa kotona omaa pilttiä.

Perhepäivähoitajat hoitavat koko "tavoitteellisen laadukkaan varhaiskasvatuksen" suunnittelu- ja raportointibyrokratian ilman koulutusta.

Oletko koskaan verrannut pph:n laatimia asiakirjoja varhaiskasvatuksen opettajan laatimiin?

Onko niistä asiakirjoista kenties suurikin ilo? Jokainen vähänkin pidempään alalla työskennellyt muistaa sen ajan, kun asiakirjoja ei vielä laadittu, ja siitä huolimatta pärjättiin oikein hyvin.

On niistä lapselle, kun kasvattaja tekee arvion esim. neuvolaan, lastensuojeluun tai vaikkapa foniatrian poliklinikalle. Hyvin laadittu lausunto todennäköisemmin johtaa siihen, että lapsi saa tarvitsemaansa apua.

Tuossa mennään mm. neuvolan terveydenhoitajan tontille ja pyritään paikkaamaan hänen mahdollisia erehdyksiään. En näkisi tuota riittävänä perusteena sille, että miksi henkilökunnan pitää kouluttautua yliopistotasoisesti ja samalla vaikeuttaa päivähoidon henkilökunnan saatavuutta merkittävästi.

Jos ajatellaan, että mitä lastentarhanopettajien yliopistokoulutus valtiolle maksaa, niin siihen hintaa lisäisi tuntuvasti neuvoloiden resursseja.

No ei kyllä lisäisi, koska jotenkin ne lapsia kasvattavat varhaiskasvattajat pitäisi kuitenkin kouluttaa. Eikö sen vertaa leikannut?

Mitä jos koulutettaisiin päivähoitajia eikä varhaiskasvattajia?

Sitä paitsi tosiaan perhepäivähoitajilla ei usein ole lainkaan koulutusta, ja silti pärjäävät työssään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erään alaa vaihtaneen lastentarhanopettajan sanoin: Lapset on ihania, mutta nykyvanhempia ei kukaan täyspäinen jaksa, kun kasvatusvastuuta ei omista lapsista enää jakseta ottaa. 

Kurinpito on tehty todella vaikeaksi nykyisin. Vanhempien kurinpitomahdollisuuksia rajoittaa lasujen uhka ja tarhatätien taas työnjohdon määräykset. Varsinkaan moni vanhempi ei halua pelätä ja tasapainotella sen suhteen, että millaiset kurinpitokeinot hyväksytään ja millaiset ei, joten turvallisimmalta tuntuva ratkaisu on luovuttaa kurinpidon suhteen. Lisäksi moni uskoo ns. viralliseen mielipiteeseen ja aidosti kuvittelee lapsen menevän rikki kurinpidosta.

Ja mikä siinä kurinpidossa on muka vanhemmille tehty vaikeaksi? Sitäkö sinä haikailet, että pääsisit lasta hakkaamaan?

Edes arestiin et saa nykyään laittaa ilman, että se on sossun mielestä "kasvatusvirhe".

Pitäisi vaan sanoittaa tunteita...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on näitä mestarikasvattajia, jotka yhden helpon lapsen kokemuksella uhoavat pärjäävänsä päiväkodin leikkitätinä koska vaan.

Varhaiskasvatuksen opettaja ei kuitenkaan tee työtään, jos hän istuu päivät pitkät juomassa lasten kaatamaa leikkimehua ja terottelemassa puuvärejä.

Yhden lapsen kasvattaminen on eri asia kuin olla vastuussa siitä, että 21 varsin vaihtelevista taustoista tulevaa, taidoiltaan ja temperamentiltaan kaikentasoista lasta saa kasvulleen, kehitykselleen ja oppimiselleen sen tuen, mitä tarvitsevat - joka päivä. Että he oppivat tulemaan keskenään toimeen ja pitämään paitsi itsestään, myös toisistaan ja ympäristöstään huolta. Porukassa on eteviä, kaikkea vastustavia, kielellistä tukea tarvitsevia, käytöshäiriöisiä, vammaisia... Kaikenlaisia lapsia. Päälle 21 lapsen vanhemmat ja suhteet heihin. Vastuu tiedottamisesta, pedagogisesta dokumentoinnista ja monialaisesta yhteistyöstä. Perheillat, vanhempainillat ja kaikki vuoden kiertoon liittyvät juhlat tietysti suunniteltaviksi ja toteutettaviksi kaupan päälle.

Saattaisipa muutama henkilö yllättyä, jos heille valkenisi, mitä työ ihan oikeasti pitää sisällään. Ja kaikki on tietysti hoidettava mahdollisimman nopeasti multitaskaamalla useaa tehtävää päällekkäin, äärimmäisen niukoilla resursseilla.

Jos lapsimäärää lasketaan neljään, mutta muuten pidetään tehtävät samana, niin todistetusti siitä selviää kouluttamatonkin (perhepäivähoitaja) aivan yksin ilman kollegoita. 21 lapsen kanssa päiväkodissa kollegoita on jo ainakin kaksi.

Ylipäätään olisi järkevää siirtää päivähoitojärjestelmää voimakkaasti kohti perhepäivähoitoa. Lapset lähtökohtaisesti tarvitsevat aikuisen huomiota ja pienen ja rauhallisen ryhmän. Tärkeintä ei suinkaan ole pedagoginen dokumentaatio ja varhaiskasvatussuunnitelma, vaan ne ovat enemmän sellaista mitä voi tehdä jos muut asiat on jo saatu kuntoon ja aikaa vielä on.

Oletko koskaan miettinyt, miksi perhepäivähoitajille ei sijoiteta esim. tuen tarpeisia tai S2-lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erään alaa vaihtaneen lastentarhanopettajan sanoin: Lapset on ihania, mutta nykyvanhempia ei kukaan täyspäinen jaksa, kun kasvatusvastuuta ei omista lapsista enää jakseta ottaa. 

Kurinpito on tehty todella vaikeaksi nykyisin. Vanhempien kurinpitomahdollisuuksia rajoittaa lasujen uhka ja tarhatätien taas työnjohdon määräykset. Varsinkaan moni vanhempi ei halua pelätä ja tasapainotella sen suhteen, että millaiset kurinpitokeinot hyväksytään ja millaiset ei, joten turvallisimmalta tuntuva ratkaisu on luovuttaa kurinpidon suhteen. Lisäksi moni uskoo ns. viralliseen mielipiteeseen ja aidosti kuvittelee lapsen menevän rikki kurinpidosta.

Ja mikä siinä kurinpidossa on muka vanhemmille tehty vaikeaksi? Sitäkö sinä haikailet, että pääsisit lasta hakkaamaan?

Edes arestiin et saa nykyään laittaa ilman, että se on sossun mielestä "kasvatusvirhe".

Pitäisi vaan sanoittaa tunteita...

Sinä olet tainnut tehdä jotain arestia isompiakin kasvatusvirheitä, kerta olet sossun kanssa tekemisissä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on näitä mestarikasvattajia, jotka yhden helpon lapsen kokemuksella uhoavat pärjäävänsä päiväkodin leikkitätinä koska vaan.

Varhaiskasvatuksen opettaja ei kuitenkaan tee työtään, jos hän istuu päivät pitkät juomassa lasten kaatamaa leikkimehua ja terottelemassa puuvärejä.

Yhden lapsen kasvattaminen on eri asia kuin olla vastuussa siitä, että 21 varsin vaihtelevista taustoista tulevaa, taidoiltaan ja temperamentiltaan kaikentasoista lasta saa kasvulleen, kehitykselleen ja oppimiselleen sen tuen, mitä tarvitsevat - joka päivä. Että he oppivat tulemaan keskenään toimeen ja pitämään paitsi itsestään, myös toisistaan ja ympäristöstään huolta. Porukassa on eteviä, kaikkea vastustavia, kielellistä tukea tarvitsevia, käytöshäiriöisiä, vammaisia... Kaikenlaisia lapsia. Päälle 21 lapsen vanhemmat ja suhteet heihin. Vastuu tiedottamisesta, pedagogisesta dokumentoinnista ja monialaisesta yhteistyöstä. Perheillat, vanhempainillat ja kaikki vuoden kiertoon liittyvät juhlat tietysti suunniteltaviksi ja toteutettaviksi kaupan päälle.

Saattaisipa muutama henkilö yllättyä, jos heille valkenisi, mitä työ ihan oikeasti pitää sisällään. Ja kaikki on tietysti hoidettava mahdollisimman nopeasti multitaskaamalla useaa tehtävää päällekkäin, äärimmäisen niukoilla resursseilla.

Jos lapsimäärää lasketaan neljään, mutta muuten pidetään tehtävät samana, niin todistetusti siitä selviää kouluttamatonkin (perhepäivähoitaja) aivan yksin ilman kollegoita. 21 lapsen kanssa päiväkodissa kollegoita on jo ainakin kaksi.

Ylipäätään olisi järkevää siirtää päivähoitojärjestelmää voimakkaasti kohti perhepäivähoitoa. Lapset lähtökohtaisesti tarvitsevat aikuisen huomiota ja pienen ja rauhallisen ryhmän. Tärkeintä ei suinkaan ole pedagoginen dokumentaatio ja varhaiskasvatussuunnitelma, vaan ne ovat enemmän sellaista mitä voi tehdä jos muut asiat on jo saatu kuntoon ja aikaa vielä on.

Oletko koskaan miettinyt, miksi perhepäivähoitajille ei sijoiteta esim. tuen tarpeisia tai S2-lapsia?

Ylivoimainen enemmistö lapsista ei ole noita mainitsemiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on näitä mestarikasvattajia, jotka yhden helpon lapsen kokemuksella uhoavat pärjäävänsä päiväkodin leikkitätinä koska vaan.

Varhaiskasvatuksen opettaja ei kuitenkaan tee työtään, jos hän istuu päivät pitkät juomassa lasten kaatamaa leikkimehua ja terottelemassa puuvärejä.

Yhden lapsen kasvattaminen on eri asia kuin olla vastuussa siitä, että 21 varsin vaihtelevista taustoista tulevaa, taidoiltaan ja temperamentiltaan kaikentasoista lasta saa kasvulleen, kehitykselleen ja oppimiselleen sen tuen, mitä tarvitsevat - joka päivä. Että he oppivat tulemaan keskenään toimeen ja pitämään paitsi itsestään, myös toisistaan ja ympäristöstään huolta. Porukassa on eteviä, kaikkea vastustavia, kielellistä tukea tarvitsevia, käytöshäiriöisiä, vammaisia... Kaikenlaisia lapsia. Päälle 21 lapsen vanhemmat ja suhteet heihin. Vastuu tiedottamisesta, pedagogisesta dokumentoinnista ja monialaisesta yhteistyöstä. Perheillat, vanhempainillat ja kaikki vuoden kiertoon liittyvät juhlat tietysti suunniteltaviksi ja toteutettaviksi kaupan päälle.

Saattaisipa muutama henkilö yllättyä, jos heille valkenisi, mitä työ ihan oikeasti pitää sisällään. Ja kaikki on tietysti hoidettava mahdollisimman nopeasti multitaskaamalla useaa tehtävää päällekkäin, äärimmäisen niukoilla resursseilla.

Jos lapsimäärää lasketaan neljään, mutta muuten pidetään tehtävät samana, niin todistetusti siitä selviää kouluttamatonkin (perhepäivähoitaja) aivan yksin ilman kollegoita. 21 lapsen kanssa päiväkodissa kollegoita on jo ainakin kaksi.

Ylipäätään olisi järkevää siirtää päivähoitojärjestelmää voimakkaasti kohti perhepäivähoitoa. Lapset lähtökohtaisesti tarvitsevat aikuisen huomiota ja pienen ja rauhallisen ryhmän. Tärkeintä ei suinkaan ole pedagoginen dokumentaatio ja varhaiskasvatussuunnitelma, vaan ne ovat enemmän sellaista mitä voi tehdä jos muut asiat on jo saatu kuntoon ja aikaa vielä on.

Oletko koskaan miettinyt, miksi perhepäivähoitajille ei sijoiteta esim. tuen tarpeisia tai S2-lapsia?

Ylivoimainen enemmistö lapsista ei ole noita mainitsemiasi.

Erityistapauksille varhaiskasvatuksen opettajan johtama varhaiskasvatuslaitos on varmasti ihan perusteltu sijoituspaikka. Mutta pääosa muista lapsista voisi epäilemättä paremmin ihan perinteisen hoitotädin hoidossa.

Pitäkää vanhemmat ajan tasalla ryhmän henkilöstötilanteesta. Avoimuudella ja rehellisyydellä rakennetaan luottamuksellista suhdetta vanhempiin.

Valitettavasti kandi-opettajia ei joka ryhmään riitä. Kun moni valmistuneistakin menee muihin hommiin, se on poissa lapsilta ja hukkainvestointi yhteiskunnalta. Miksi varhaiskasvatuksen todellisuus ei kohtaa teoreettisen yliopistopedagogiikan kanssa? Kenen vastuu? Kenellä on eniten peiliin katsomisen paikka?

Vierailija kirjoitti:

Pitäkää vanhemmat ajan tasalla ryhmän henkilöstötilanteesta. Avoimuudella ja rehellisyydellä rakennetaan luottamuksellista suhdetta vanhempiin.

Valitettavasti kandi-opettajia ei joka ryhmään riitä. Kun moni valmistuneistakin menee muihin hommiin, se on poissa lapsilta ja hukkainvestointi yhteiskunnalta. Miksi varhaiskasvatuksen todellisuus ei kohtaa teoreettisen yliopistopedagogiikan kanssa? Kenen vastuu? Kenellä on eniten peiliin katsomisen paikka?

Perusongelma on siinä, että lastentarhasta yritetään luoda jotain "hienoa" eikä arvosteta sitä lastentarhan perustyötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on näitä mestarikasvattajia, jotka yhden helpon lapsen kokemuksella uhoavat pärjäävänsä päiväkodin leikkitätinä koska vaan.

Varhaiskasvatuksen opettaja ei kuitenkaan tee työtään, jos hän istuu päivät pitkät juomassa lasten kaatamaa leikkimehua ja terottelemassa puuvärejä.

Yhden lapsen kasvattaminen on eri asia kuin olla vastuussa siitä, että 21 varsin vaihtelevista taustoista tulevaa, taidoiltaan ja temperamentiltaan kaikentasoista lasta saa kasvulleen, kehitykselleen ja oppimiselleen sen tuen, mitä tarvitsevat - joka päivä. Että he oppivat tulemaan keskenään toimeen ja pitämään paitsi itsestään, myös toisistaan ja ympäristöstään huolta. Porukassa on eteviä, kaikkea vastustavia, kielellistä tukea tarvitsevia, käytöshäiriöisiä, vammaisia... Kaikenlaisia lapsia. Päälle 21 lapsen vanhemmat ja suhteet heihin. Vastuu tiedottamisesta, pedagogisesta dokumentoinnista ja monialaisesta yhteistyöstä. Perheillat, vanhempainillat ja kaikki vuoden kiertoon liittyvät juhlat tietysti suunniteltaviksi ja toteutettaviksi kaupan päälle.

Saattaisipa muutama henkilö yllättyä, jos heille valkenisi, mitä työ ihan oikeasti pitää sisällään. Ja kaikki on tietysti hoidettava mahdollisimman nopeasti multitaskaamalla useaa tehtävää päällekkäin, äärimmäisen niukoilla resursseilla.

Jos lapsimäärää lasketaan neljään, mutta muuten pidetään tehtävät samana, niin todistetusti siitä selviää kouluttamatonkin (perhepäivähoitaja) aivan yksin ilman kollegoita. 21 lapsen kanssa päiväkodissa kollegoita on jo ainakin kaksi.

Ylipäätään olisi järkevää siirtää päivähoitojärjestelmää voimakkaasti kohti perhepäivähoitoa. Lapset lähtökohtaisesti tarvitsevat aikuisen huomiota ja pienen ja rauhallisen ryhmän. Tärkeintä ei suinkaan ole pedagoginen dokumentaatio ja varhaiskasvatussuunnitelma, vaan ne ovat enemmän sellaista mitä voi tehdä jos muut asiat on jo saatu kuntoon ja aikaa vielä on.

Oletko koskaan miettinyt, miksi perhepäivähoitajille ei sijoiteta esim. tuen tarpeisia tai S2-lapsia?

Ylivoimainen enemmistö lapsista ei ole noita mainitsemiasi.

Kyllä pikkuhiljaa alkaa muuten olemaan...

Täällä joku katkeroitunut pph kirjoittelee monia viestejä. Minun kolme lastani ovat olleet kaikki samassa päiväkodissa. En tiedä onko paikkakunnallamme parempi tilanne kuin muualla, mutta olen ollut enemmän kuin tyytyväinen omien lasten saamaan hoivaan, kasvatukseen ja opetukseen. Mielestäni lapseni ansaitsevat parhaat mahdolliset hoitajat ja opettajat, ja ihmettelen miksi heille ei löydy asianmukaista palkkaa. Tosiasia on, että riittävällä palkalla saadaan hyvät tekijät! Surullisia uutisia aina välillä tulee luettua päiväkotimaailmasta ja voin vain olla kiitollinen, että omien lasten päiväkodissa on ollut niin aidosti välittävää ja osaavaa henkilökuntaa. Muistelen todella lämmöllä heitä. Varhaiskasvatuksen henkilökunta, te teette tärkeintä työtä! En ikimaailmassa haluaisi jättää pieniä lapsia vain "joidenkin tätien" hoivaan ihan samalla tavalla kuin en halua jättää pientä koululaistani vain "jollekin tädille", vaikka tämä osaisikin itse lukea ja luetella kirjaimia tai laskea ja toistaa laskutuloksia oppilaille sekä komentaa lapset välitunnille. Se opettaja ja hoitaja kun tekee siellä työpaikallaan niin paljon muutakin. On niin paljon sellaista pedagogiikkaa mikä ei näy suoraan ulospäin. Tämän opin oman ujon, herkän ja helposti kiusatuksi tulevan lapseni kohdalla. Päiväkodissa opettajat ja hoitajat ylistivät lapseni vahvuuksia samalla opettaen hänelle jämäkkyyttä ja vahvuutta yhteisleikeissä. Sellaisen, jonka mielestä kuka tahansa kelpaa lapsille, hoivassa ei varmasti olisi kasvanut ja oppinut niin paljon. Mielestäni tuo on lasten aliarviointia ja lapsuuden väheksyntää - todeta että heille kelpaa kuka tahansa opettamaan ja kasvattamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomesta tulisi purkaa nuo täysin turhat pätevyystodistukset. Veikkaan, että minäkin osaisin niitä lapsia hoitaa kahden oman kokemuksella, mutta eipä huolita töihin.

Päiväkotiavustajaksi pääset.

Varhaiskasvatuksen opettajan tehtäviä et osaa tehdä, koska on täysin eri asia kasvattaa vierasta lapsijoukkoa tavoitteellisti kuin hoitaa kotona omaa pilttiä.

Perhepäivähoitajat hoitavat koko "tavoitteellisen laadukkaan varhaiskasvatuksen" suunnittelu- ja raportointibyrokratian ilman koulutusta.

Oletko koskaan verrannut pph:n laatimia asiakirjoja varhaiskasvatuksen opettajan laatimiin?

Onko niistä asiakirjoista kenties suurikin ilo? Jokainen vähänkin pidempään alalla työskennellyt muistaa sen ajan, kun asiakirjoja ei vielä laadittu, ja siitä huolimatta pärjättiin oikein hyvin.

On niistä lapselle, kun kasvattaja tekee arvion esim. neuvolaan, lastensuojeluun tai vaikkapa foniatrian poliklinikalle. Hyvin laadittu lausunto todennäköisemmin johtaa siihen, että lapsi saa tarvitsemaansa apua.

Tuossa mennään mm. neuvolan terveydenhoitajan tontille ja pyritään paikkaamaan hänen mahdollisia erehdyksiään. En näkisi tuota riittävänä perusteena sille, että miksi henkilökunnan pitää kouluttautua yliopistotasoisesti ja samalla vaikeuttaa päivähoidon henkilökunnan saatavuutta merkittävästi.

Jos ajatellaan, että mitä lastentarhanopettajien yliopistokoulutus valtiolle maksaa, niin siihen hintaa lisäisi tuntuvasti neuvoloiden resursseja.

No ei kyllä lisäisi, koska jotenkin ne lapsia kasvattavat varhaiskasvattajat pitäisi kuitenkin kouluttaa. Eikö sen vertaa leikannut?

Mitä jos koulutettaisiin päivähoitajia eikä varhaiskasvattajia?

Sitä paitsi tosiaan perhepäivähoitajilla ei usein ole lainkaan koulutusta, ja silti pärjäävät työssään...

No tässä ketjussa kyllä selvästi joku pph tätä asiaa jankkaa, ja henkilökohtaisesti ei herätä itsessäni kyllä luottamusta tällaiset viestit ollenkaan. Veisinkö tällaisia kirjoittelevalle omat lapset hoitoon vai päiväkotiin.. Ei ole kovin vaikea päätös itselleni. Jos omalle lapselle ei halua päiväkotia, niin vapaasti voi hoitaa itse, viedä perhepäivähoitajalle tai palkata lastenhoitajan. Iso osa meistä vanhemmista haluaa kuitenkin lapsen nimenomaan päiväkotiin ja erityisen mielellään hyvin koulutetulle henkilökunnalle.

T. Äskeinen joka kirjoitti pitkästi

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku katkeroitunut pph kirjoittelee monia viestejä. Minun kolme lastani ovat olleet kaikki samassa päiväkodissa. En tiedä onko paikkakunnallamme parempi tilanne kuin muualla, mutta olen ollut enemmän kuin tyytyväinen omien lasten saamaan hoivaan, kasvatukseen ja opetukseen. Mielestäni lapseni ansaitsevat parhaat mahdolliset hoitajat ja opettajat, ja ihmettelen miksi heille ei löydy asianmukaista palkkaa. Tosiasia on, että riittävällä palkalla saadaan hyvät tekijät! Surullisia uutisia aina välillä tulee luettua päiväkotimaailmasta ja voin vain olla kiitollinen, että omien lasten päiväkodissa on ollut niin aidosti välittävää ja osaavaa henkilökuntaa. Muistelen todella lämmöllä heitä. Varhaiskasvatuksen henkilökunta, te teette tärkeintä työtä! En ikimaailmassa haluaisi jättää pieniä lapsia vain "joidenkin tätien" hoivaan ihan samalla tavalla kuin en halua jättää pientä koululaistani vain "jollekin tädille", vaikka tämä osaisikin itse lukea ja luetella kirjaimia tai laskea ja toistaa laskutuloksia oppilaille sekä komentaa lapset välitunnille. Se opettaja ja hoitaja kun tekee siellä työpaikallaan niin paljon muutakin. On niin paljon sellaista pedagogiikkaa mikä ei näy suoraan ulospäin. Tämän opin oman ujon, herkän ja helposti kiusatuksi tulevan lapseni kohdalla. Päiväkodissa opettajat ja hoitajat ylistivät lapseni vahvuuksia samalla opettaen hänelle jämäkkyyttä ja vahvuutta yhteisleikeissä. Sellaisen, jonka mielestä kuka tahansa kelpaa lapsille, hoivassa ei varmasti olisi kasvanut ja oppinut niin paljon. Mielestäni tuo on lasten aliarviointia ja lapsuuden väheksyntää - todeta että heille kelpaa kuka tahansa opettamaan ja kasvattamaan.

Ei sellaista ole ikinä ollut, että "kuka tahansa" kelpaisi työntekijäksi. Toisaalta varhaiskasvattajiakaan ei ole ollut olemassa kuin vasta muutama vuosi. Eli vaihtoehdot eivät todellakaan ole, että joko kuka tahansa tai sitten varhaiskasvattaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on näitä mestarikasvattajia, jotka yhden helpon lapsen kokemuksella uhoavat pärjäävänsä päiväkodin leikkitätinä koska vaan.

Varhaiskasvatuksen opettaja ei kuitenkaan tee työtään, jos hän istuu päivät pitkät juomassa lasten kaatamaa leikkimehua ja terottelemassa puuvärejä.

Yhden lapsen kasvattaminen on eri asia kuin olla vastuussa siitä, että 21 varsin vaihtelevista taustoista tulevaa, taidoiltaan ja temperamentiltaan kaikentasoista lasta saa kasvulleen, kehitykselleen ja oppimiselleen sen tuen, mitä tarvitsevat - joka päivä. Että he oppivat tulemaan keskenään toimeen ja pitämään paitsi itsestään, myös toisistaan ja ympäristöstään huolta. Porukassa on eteviä, kaikkea vastustavia, kielellistä tukea tarvitsevia, käytöshäiriöisiä, vammaisia... Kaikenlaisia lapsia. Päälle 21 lapsen vanhemmat ja suhteet heihin. Vastuu tiedottamisesta, pedagogisesta dokumentoinnista ja monialaisesta yhteistyöstä. Perheillat, vanhempainillat ja kaikki vuoden kiertoon liittyvät juhlat tietysti suunniteltaviksi ja toteutettaviksi kaupan päälle.

Saattaisipa muutama henkilö yllättyä, jos heille valkenisi, mitä työ ihan oikeasti pitää sisällään. Ja kaikki on tietysti hoidettava mahdollisimman nopeasti multitaskaamalla useaa tehtävää päällekkäin, äärimmäisen niukoilla resursseilla.

Jos lapsimäärää lasketaan neljään, mutta muuten pidetään tehtävät samana, niin todistetusti siitä selviää kouluttamatonkin (perhepäivähoitaja) aivan yksin ilman kollegoita. 21 lapsen kanssa päiväkodissa kollegoita on jo ainakin kaksi.

Ylipäätään olisi järkevää siirtää päivähoitojärjestelmää voimakkaasti kohti perhepäivähoitoa. Lapset lähtökohtaisesti tarvitsevat aikuisen huomiota ja pienen ja rauhallisen ryhmän. Tärkeintä ei suinkaan ole pedagoginen dokumentaatio ja varhaiskasvatussuunnitelma, vaan ne ovat enemmän sellaista mitä voi tehdä jos muut asiat on jo saatu kuntoon ja aikaa vielä on.

Oletko koskaan miettinyt, miksi perhepäivähoitajille ei sijoiteta esim. tuen tarpeisia tai S2-lapsia?

Ylivoimainen enemmistö lapsista ei ole noita mainitsemiasi.

Kyllä pikkuhiljaa alkaa muuten olemaan...

Olisi aika tarkistaa mm. diagnosointikriteerit. Normaali ei voi olla "erityinen".