Päiväkotiryhmästä puuttuu yksi työntekijä eikä tietoakaan mistä saadaan

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä opettajan tai edes hoitajantyötä voi kuka tahansa tehdä. Itsellä hoitajana useita kokemuksia, kun työparina opettajan sijaisuutta tekemässä ns. muodollisesti pätevä korkeakoulutettu, mutta käytännön taidot, lasten kohtaaminen ja ohjaaminen puuttuivat. Teet sitten töitä hänenkin edestä ja hän korjaa isomman palkan.

Tai sitten outoa tyranniaa ja vihamielistä suhtautumista lapsiin, käytännöt kivikaudelta esim. Ryhmä lapsia kaikki 3v. Ja osa alle. Ruoka ei tule aina ajallaan ja heillä odotus, että lapset istuvat omilla paikoillaan hiljaa. Yritin tehdä lasten odotus ajasta mielekkäämpää laulattamalla ja leikittämällä, vanhempi työntekijä sai hirmuisen hepulin "meillä EI LAULETA RUOKAPÖYDÄSSÄ!"

Voi kukin miettiä omalle kohdalleen 20 min. tai yli hiljaa paikallaan odottelua ei mitään tekemistä, onko mielekästä, lapset kumminkin 3v. Ja alle. Useimmissa paikoissa annetaan jotain tekemistä odottelun ajaksi, vaikka kirja tai palapeli tai juurikin jokin laulu, leikki tai loruttelu.

Itse sain viime kaudella hieman pidemmäksi ajaksi sijaisen, sosionomiopiskelijan, joka oli äärimmäisen passiivisaggressiivinen lapsia ja minua kohtaan. Aivan pieninkin virhe osoitettiin lapsille, tyyliin vähän liian kova ääni, epäselvä sana yms. Tuli selvästi näyttämään minulle "nuoremmalle" paikkani ja puhui minun ohi lapsille, valittaen kuinka huonosti käyttäytyvät, kun leikistä ja keskustelusta sattuu nyt lähtemään hiljaisuutta enemmän ääntä. Sijaisista on hirveä pula ja osa sijaisista aivan kamalia. Joskus miettii, että mieluummin olisi yksin tai kaksin kuin olisi edes koko sijaisen ottanut. Olen itse siis opettajankoulutuksen käynyt ja selvä sekin on, ettei se takaa soveltuvuutta alalle. Jo opiskellessa tämän huomasi. Mutta varmasti tilastollisesti koulutus lisää kuitenkin soveltuvuutta (on kuitenkin soveltuvuuskokeet) ja itse koulutuksesta saatu tieto lapsen kehityksestä antaa jo paljon, että ymmärtää mitä lapsilta voi ja pitää odottaa.

Korkeampi palkka lisäisi alalle haluavien määrää ja siten myös työnantaja voisi oikeasti valita alalle sopivat työntekijät. Ja puhun sekä hoitajien ja opettajien palkoista. En muutenkaan ymmärrä tätä jatkuvaa vastakkainasettelua. Yksi parhaimmista työkavereistani oli ihana ja sydämellinen hoitaja, mutta kyllä meillä molemmilla oli omat selkeät osaamisalueemme ja arvostimme toistemme tietoa ja taitoa todella paljon. Näinhän niissä parhaissa tiimeissä yleensä onkin. Jos on yksikin, joka halveksuu toisen osaamista ja koulutusta, niin ei siitä vuodesta tule oikeasti mitään.

Lastentarhanopettajan ja lastenhoitajan osaamisalueiden erot:

- Lastentarhanopettaja osaa laatia varhaiskasvatussuunnitelman pedagogisen toteumaraportin mutta ei osaa vaihtaa vaippaa eikä huuhdella kurahousuja

- Lastenhoitaja osaa vaihtaa vaipan ja huuhdella kurahousut mutta ei osaa laatia varhaiskasvatussuunnitelman pedagogista toteumaraporttia

Vierailija kirjoitti:

Lastentarhanopettajan ja lastenhoitajan osaamisalueiden erot:

- Lastentarhanopettaja osaa laatia varhaiskasvatussuunnitelman pedagogisen toteumaraportin mutta ei osaa vaihtaa vaippaa eikä huuhdella kurahousuja

- Lastenhoitaja osaa vaihtaa vaipan ja huuhdella kurahousut mutta ei osaa laatia varhaiskasvatussuunnitelman pedagogista toteumaraporttia

Aijaa, kyllä meidän opettaja kurahousut huuhtelee ja vaihtaa vaippoja. Pitää kyllä esim. vasut ja se on mielestäni hyvä asia.

Välillä näitä lukiessa alkaa miettimään, mitähän moni työkaveri oikeasti työstä sitten ajattelee. Kun ei meillä tällaista jaottelua ole. Meillä selvin ero on, että hoitaja voi keskittyä rauhassa ns. perustyöhön, hoivaan, lasten ja vanhempien kohtaamiseen. Opettaja kantaa vastuun ja ottaa tiimissä puheeksi asiat (toki minäkin, mutta en samassa mittakaavassa). Opettaja katsoo enemmän sitä koko ryhmän tilannetta ja tavallaan laajemmalla näkökulmalla lasten hoitoa. Meillä opettaja on pienten ryhmässä kantanut mm. vastuun siitä, että käytämme kaikki kolme yhtenäisiä tukikeinoja vaikkapa puhumattoman lapsen puheen tueksi (tukiviittomat, kuvat). Ja siis opettaja käyttää itse näitä myös ja pesee peppua samalla tavalla kuin me muut. Itse nautin siitä, että saan tavallaan keskittyä lapsiin siinä hetkessä miettimättä samalla kokoajan sitä kokonaiskuviota. Toki yhdessä puhutaan ja otetaan esille, jos jokin toimintatapa ei toimi. Eli toki kaikilla on vastuu sanoa, jos jokin asia on huonosti. Opettaja myös meillä kantaa enemmän vastuuta siitä, että toiminta on pienille sopivan mittaista ja muutenkin lasten tarpeet huomioivaa. Yksi vuosi jouduttiin puhumaan vaikean lapsiryhmän kanssa myös sitä sijaisen tullessa, että miten pienille lapsille puhutaan. Ei se työnjako ole niin yksiselitteistä. Mielestäni on myös tärkeää, että joku ottaa tiimissä johtajan roolin. Jos ei ota, niin se lasten ihan perushoito ja kohtaaminen voi olla liian vaihtelevaa ja huonoakin pahimmillaan. Tällaisia ajatuksia hoitajalta pienten puolelta, isojen maailmasta ei niin kokemuksia vielä.

Mitä sellaista lastenhoitaja osaa, mitä lastentarhanopettaja ei osaa (huomioiden sen, että kaikki lastenhoitajat eivät ole lähihoitajia)?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomesta tulisi purkaa nuo täysin turhat pätevyystodistukset. Veikkaan, että minäkin osaisin niitä lapsia hoitaa kahden oman kokemuksella, mutta eipä huolita töihin.

Päiväkotiavustajaksi pääset.

Varhaiskasvatuksen opettajan tehtäviä et osaa tehdä, koska on täysin eri asia kasvattaa vierasta lapsijoukkoa tavoitteellisti kuin hoitaa kotona omaa pilttiä.

Perhepäivähoitajat hoitavat koko "tavoitteellisen laadukkaan varhaiskasvatuksen" suunnittelu- ja raportointibyrokratian ilman koulutusta.

Oletko koskaan verrannut pph:n laatimia asiakirjoja varhaiskasvatuksen opettajan laatimiin?

Onko niistä asiakirjoista kenties suurikin ilo? Jokainen vähänkin pidempään alalla työskennellyt muistaa sen ajan, kun asiakirjoja ei vielä laadittu, ja siitä huolimatta pärjättiin oikein hyvin.

On niistä lapselle, kun kasvattaja tekee arvion esim. neuvolaan, lastensuojeluun tai vaikkapa foniatrian poliklinikalle. Hyvin laadittu lausunto todennäköisemmin johtaa siihen, että lapsi saa tarvitsemaansa apua.

Tuossa mennään mm. neuvolan terveydenhoitajan tontille ja pyritään paikkaamaan hänen mahdollisia erehdyksiään. En näkisi tuota riittävänä perusteena sille, että miksi henkilökunnan pitää kouluttautua yliopistotasoisesti ja samalla vaikeuttaa päivähoidon henkilökunnan saatavuutta merkittävästi.

Jos ajatellaan, että mitä lastentarhanopettajien yliopistokoulutus valtiolle maksaa, niin siihen hintaa lisäisi tuntuvasti neuvoloiden resursseja.

No ei kyllä lisäisi, koska jotenkin ne lapsia kasvattavat varhaiskasvattajat pitäisi kuitenkin kouluttaa. Eikö sen vertaa leikannut?

Mitä jos koulutettaisiin päivähoitajia eikä varhaiskasvattajia?

Sitä paitsi tosiaan perhepäivähoitajilla ei usein ole lainkaan koulutusta, ja silti pärjäävät työssään...

No tässä ketjussa kyllä selvästi joku pph tätä asiaa jankkaa, ja henkilökohtaisesti ei herätä itsessäni kyllä luottamusta tällaiset viestit ollenkaan. Veisinkö tällaisia kirjoittelevalle omat lapset hoitoon vai päiväkotiin.. Ei ole kovin vaikea päätös itselleni. Jos omalle lapselle ei halua päiväkotia, niin vapaasti voi hoitaa itse, viedä perhepäivähoitajalle tai palkata lastenhoitajan. Iso osa meistä vanhemmista haluaa kuitenkin lapsen nimenomaan päiväkotiin ja erityisen mielellään hyvin koulutetulle henkilökunnalle.

T. Äskeinen joka kirjoitti pitkästi

Aiotko kysyä lapsesi päiväkodin henkilöstön koulutusta? Meidän päiväkodissa (olen lastenhoitaja)esim on vain 1 ainoa pätevä vaka, sekin vasta valmistunut, ei kokemusta. Muut opet tekee lähihoitajana vakan sijaisuutta. Koska päteviä ei saada. Hyvin meillä silti pärjätään ja tuskin kukaan vanhempi edes tietää heidän koulutustaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävisikö afgaani?

Pätevä vaka-ope käy, kansallisuudesta riippumatta.

Ja tässä se toinen ongelma. Suomessa olisi tarjolla ihan päteviä varhaiskasvatuksen opeja. Ovat opiskelleet esim Saksassa, uudessa-seelannissa, englannissa tms maassa varhaiskasvatusta. Siis maissa joissa oli yliopistot jo kun Suomessa vielä elettiin kivikaudella.

Niin ei Suomessa he eivät ole päteviä työskentelemään päiväkodeissa. Opetushallitus ei hyväksy heidän pätevyyttään.

Ihmisiä joilla saattaa olla vuosien kokemus.

Niin ei. Uskokaa vaan yritetty on.

Ja taas tehdään vajaalla ja valitetaan kun ri saada pätevää opettajaa.

T: päiväkodin johtaja

Sijaiseksi voit palkata epäpätevän. Lisäksi voit kertoa näille muualla koulutuksen hankkineille miten oma tutkinto päivitetään Suomen tutkintoa vastaavaksi. Varhaiskasvatuksessa tulee olla työntekijöille erittäin korkea vaatimus suomenkielen taidoille.

Meillä on paljin yksityisiä päiväkoteja, jotka eivät ole suomenkielisiä. Ei niissä suomea tarvitakaan.

Niin on mutta nyt puhun ihan tavallisista päiväkodeista joissa lukematon määrä lapsia jotka tarvitsevat tukea kielenkehityksessä. Sitä tukea ei pysty antamaan vo joka osaa n. 20 sanaa suomea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on näitä mestarikasvattajia, jotka yhden helpon lapsen kokemuksella uhoavat pärjäävänsä päiväkodin leikkitätinä koska vaan.

Varhaiskasvatuksen opettaja ei kuitenkaan tee työtään, jos hän istuu päivät pitkät juomassa lasten kaatamaa leikkimehua ja terottelemassa puuvärejä.

Yhden lapsen kasvattaminen on eri asia kuin olla vastuussa siitä, että 21 varsin vaihtelevista taustoista tulevaa, taidoiltaan ja temperamentiltaan kaikentasoista lasta saa kasvulleen, kehitykselleen ja oppimiselleen sen tuen, mitä tarvitsevat - joka päivä. Että he oppivat tulemaan keskenään toimeen ja pitämään paitsi itsestään, myös toisistaan ja ympäristöstään huolta. Porukassa on eteviä, kaikkea vastustavia, kielellistä tukea tarvitsevia, käytöshäiriöisiä, vammaisia... Kaikenlaisia lapsia. Päälle 21 lapsen vanhemmat ja suhteet heihin. Vastuu tiedottamisesta, pedagogisesta dokumentoinnista ja monialaisesta yhteistyöstä. Perheillat, vanhempainillat ja kaikki vuoden kiertoon liittyvät juhlat tietysti suunniteltaviksi ja toteutettaviksi kaupan päälle.

Saattaisipa muutama henkilö yllättyä, jos heille valkenisi, mitä työ ihan oikeasti pitää sisällään. Ja kaikki on tietysti hoidettava mahdollisimman nopeasti multitaskaamalla useaa tehtävää päällekkäin, äärimmäisen niukoilla resursseilla.

Jos lapsimäärää lasketaan neljään, mutta muuten pidetään tehtävät samana, niin todistetusti siitä selviää kouluttamatonkin (perhepäivähoitaja) aivan yksin ilman kollegoita. 21 lapsen kanssa päiväkodissa kollegoita on jo ainakin kaksi.

Ylipäätään olisi järkevää siirtää päivähoitojärjestelmää voimakkaasti kohti perhepäivähoitoa. Lapset lähtökohtaisesti tarvitsevat aikuisen huomiota ja pienen ja rauhallisen ryhmän. Tärkeintä ei suinkaan ole pedagoginen dokumentaatio ja varhaiskasvatussuunnitelma, vaan ne ovat enemmän sellaista mitä voi tehdä jos muut asiat on jo saatu kuntoon ja aikaa vielä on.

Oletko koskaan miettinyt, miksi perhepäivähoitajille ei sijoiteta esim. tuen tarpeisia tai S2-lapsia?

Ylivoimainen enemmistö lapsista ei ole noita mainitsemiasi.

Ei olekaan, mutta aika harvassa alkaa olla ne päiväkotiryhmät, joissa ei ole yhtään tuen tarpeista lasta. Otin lähinnä kantaa väitteeseesi, että PPH selviäisi varhaiskasvatuksen opettajan työstä, mikä ei siis pidä paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on näitä mestarikasvattajia, jotka yhden helpon lapsen kokemuksella uhoavat pärjäävänsä päiväkodin leikkitätinä koska vaan.

Varhaiskasvatuksen opettaja ei kuitenkaan tee työtään, jos hän istuu päivät pitkät juomassa lasten kaatamaa leikkimehua ja terottelemassa puuvärejä.

Yhden lapsen kasvattaminen on eri asia kuin olla vastuussa siitä, että 21 varsin vaihtelevista taustoista tulevaa, taidoiltaan ja temperamentiltaan kaikentasoista lasta saa kasvulleen, kehitykselleen ja oppimiselleen sen tuen, mitä tarvitsevat - joka päivä. Että he oppivat tulemaan keskenään toimeen ja pitämään paitsi itsestään, myös toisistaan ja ympäristöstään huolta. Porukassa on eteviä, kaikkea vastustavia, kielellistä tukea tarvitsevia, käytöshäiriöisiä, vammaisia... Kaikenlaisia lapsia. Päälle 21 lapsen vanhemmat ja suhteet heihin. Vastuu tiedottamisesta, pedagogisesta dokumentoinnista ja monialaisesta yhteistyöstä. Perheillat, vanhempainillat ja kaikki vuoden kiertoon liittyvät juhlat tietysti suunniteltaviksi ja toteutettaviksi kaupan päälle.

Saattaisipa muutama henkilö yllättyä, jos heille valkenisi, mitä työ ihan oikeasti pitää sisällään. Ja kaikki on tietysti hoidettava mahdollisimman nopeasti multitaskaamalla useaa tehtävää päällekkäin, äärimmäisen niukoilla resursseilla.

Jos lapsimäärää lasketaan neljään, mutta muuten pidetään tehtävät samana, niin todistetusti siitä selviää kouluttamatonkin (perhepäivähoitaja) aivan yksin ilman kollegoita. 21 lapsen kanssa päiväkodissa kollegoita on jo ainakin kaksi.

Ylipäätään olisi järkevää siirtää päivähoitojärjestelmää voimakkaasti kohti perhepäivähoitoa. Lapset lähtökohtaisesti tarvitsevat aikuisen huomiota ja pienen ja rauhallisen ryhmän. Tärkeintä ei suinkaan ole pedagoginen dokumentaatio ja varhaiskasvatussuunnitelma, vaan ne ovat enemmän sellaista mitä voi tehdä jos muut asiat on jo saatu kuntoon ja aikaa vielä on.

Oletko koskaan miettinyt, miksi perhepäivähoitajille ei sijoiteta esim. tuen tarpeisia tai S2-lapsia?

Heippa. Olen yks. pph (en sama kuka riehuu täällä). Kunnalliselle pph:lle voidaan sijoittaa erityisen tuen tarpeisia lapsia. Vievät vain kaksi paikkaa yhden sijaan. Ja pph:lla samat varhaiskasvatuspalvelut (erityisopet etc) kuin päiväkodissa.

Ja itse olen siis yksityinen pph. Joku kirjoitti aikaisemmin ettei ryhtynyt työaikojen takia. Me saamme valita työaikamme (kuten myös lapset) ja itse teen tällä hetkelle työaikaa 7.30-16.00. Palkkaus on ihan kohtuullinen 800e/kk/lapsi. Ja neljä niitä saa olla.

Vasut tehdään myös lapselle jos vanhemmat haluavat. Toistaiseksi kukaan ei ole halunnut (työvuosia mulla takana 15v.)

Itse vaihdoin päiväkodista (olin epäpätevän lastenhoitajan nimikkeellä) pph:n hommiin, enkä kadu.

Vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä hoitoon ja lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on näitä mestarikasvattajia, jotka yhden helpon lapsen kokemuksella uhoavat pärjäävänsä päiväkodin leikkitätinä koska vaan.

Varhaiskasvatuksen opettaja ei kuitenkaan tee työtään, jos hän istuu päivät pitkät juomassa lasten kaatamaa leikkimehua ja terottelemassa puuvärejä.

Yhden lapsen kasvattaminen on eri asia kuin olla vastuussa siitä, että 21 varsin vaihtelevista taustoista tulevaa, taidoiltaan ja temperamentiltaan kaikentasoista lasta saa kasvulleen, kehitykselleen ja oppimiselleen sen tuen, mitä tarvitsevat - joka päivä. Että he oppivat tulemaan keskenään toimeen ja pitämään paitsi itsestään, myös toisistaan ja ympäristöstään huolta. Porukassa on eteviä, kaikkea vastustavia, kielellistä tukea tarvitsevia, käytöshäiriöisiä, vammaisia... Kaikenlaisia lapsia. Päälle 21 lapsen vanhemmat ja suhteet heihin. Vastuu tiedottamisesta, pedagogisesta dokumentoinnista ja monialaisesta yhteistyöstä. Perheillat, vanhempainillat ja kaikki vuoden kiertoon liittyvät juhlat tietysti suunniteltaviksi ja toteutettaviksi kaupan päälle.

Saattaisipa muutama henkilö yllättyä, jos heille valkenisi, mitä työ ihan oikeasti pitää sisällään. Ja kaikki on tietysti hoidettava mahdollisimman nopeasti multitaskaamalla useaa tehtävää päällekkäin, äärimmäisen niukoilla resursseilla.

Jos lapsimäärää lasketaan neljään, mutta muuten pidetään tehtävät samana, niin todistetusti siitä selviää kouluttamatonkin (perhepäivähoitaja) aivan yksin ilman kollegoita. 21 lapsen kanssa päiväkodissa kollegoita on jo ainakin kaksi.

Ylipäätään olisi järkevää siirtää päivähoitojärjestelmää voimakkaasti kohti perhepäivähoitoa. Lapset lähtökohtaisesti tarvitsevat aikuisen huomiota ja pienen ja rauhallisen ryhmän. Tärkeintä ei suinkaan ole pedagoginen dokumentaatio ja varhaiskasvatussuunnitelma, vaan ne ovat enemmän sellaista mitä voi tehdä jos muut asiat on jo saatu kuntoon ja aikaa vielä on.

Oletko koskaan miettinyt, miksi perhepäivähoitajille ei sijoiteta esim. tuen tarpeisia tai S2-lapsia?

Ylivoimainen enemmistö lapsista ei ole noita mainitsemiasi.

Erityistapauksille varhaiskasvatuksen opettajan johtama varhaiskasvatuslaitos on varmasti ihan perusteltu sijoituspaikka. Mutta pääosa muista lapsista voisi epäilemättä paremmin ihan perinteisen hoitotädin hoidossa.

Näin vanhemman näkökulmasta, jos sinä olet "hoitotäti", niin todellakin uskon, että lapseni on varhaiskasvatuksen opettajan käsissä paremmassa hoidossa.

En ymmärrä miten lasten kanssa edes hakeutuu työskentelemään ihmisiä, joilla on tuollainen tarve haukkua työkavereita ja ylipäätään ihmisiä ammatin perusteella. Onpa siinäkin hyvä malli lapsille. Miltä se kuulostaisi, jos vaikkapa autokorjaamolla insinööri vähättelisi mekaanikon osaamista ja koulutusta? Vai onko se jotenkin hyväksyttävämpää, että alemmin kouluttautunut väheksyy ylemmin kouluttautuneen koulutusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on näitä mestarikasvattajia, jotka yhden helpon lapsen kokemuksella uhoavat pärjäävänsä päiväkodin leikkitätinä koska vaan.

Varhaiskasvatuksen opettaja ei kuitenkaan tee työtään, jos hän istuu päivät pitkät juomassa lasten kaatamaa leikkimehua ja terottelemassa puuvärejä.

Yhden lapsen kasvattaminen on eri asia kuin olla vastuussa siitä, että 21 varsin vaihtelevista taustoista tulevaa, taidoiltaan ja temperamentiltaan kaikentasoista lasta saa kasvulleen, kehitykselleen ja oppimiselleen sen tuen, mitä tarvitsevat - joka päivä. Että he oppivat tulemaan keskenään toimeen ja pitämään paitsi itsestään, myös toisistaan ja ympäristöstään huolta. Porukassa on eteviä, kaikkea vastustavia, kielellistä tukea tarvitsevia, käytöshäiriöisiä, vammaisia... Kaikenlaisia lapsia. Päälle 21 lapsen vanhemmat ja suhteet heihin. Vastuu tiedottamisesta, pedagogisesta dokumentoinnista ja monialaisesta yhteistyöstä. Perheillat, vanhempainillat ja kaikki vuoden kiertoon liittyvät juhlat tietysti suunniteltaviksi ja toteutettaviksi kaupan päälle.

Saattaisipa muutama henkilö yllättyä, jos heille valkenisi, mitä työ ihan oikeasti pitää sisällään. Ja kaikki on tietysti hoidettava mahdollisimman nopeasti multitaskaamalla useaa tehtävää päällekkäin, äärimmäisen niukoilla resursseilla.

Jos lapsimäärää lasketaan neljään, mutta muuten pidetään tehtävät samana, niin todistetusti siitä selviää kouluttamatonkin (perhepäivähoitaja) aivan yksin ilman kollegoita. 21 lapsen kanssa päiväkodissa kollegoita on jo ainakin kaksi.

Ylipäätään olisi järkevää siirtää päivähoitojärjestelmää voimakkaasti kohti perhepäivähoitoa. Lapset lähtökohtaisesti tarvitsevat aikuisen huomiota ja pienen ja rauhallisen ryhmän. Tärkeintä ei suinkaan ole pedagoginen dokumentaatio ja varhaiskasvatussuunnitelma, vaan ne ovat enemmän sellaista mitä voi tehdä jos muut asiat on jo saatu kuntoon ja aikaa vielä on.

Oletko koskaan miettinyt, miksi perhepäivähoitajille ei sijoiteta esim. tuen tarpeisia tai S2-lapsia?

Ylivoimainen enemmistö lapsista ei ole noita mainitsemiasi.

Erityistapauksille varhaiskasvatuksen opettajan johtama varhaiskasvatuslaitos on varmasti ihan perusteltu sijoituspaikka. Mutta pääosa muista lapsista voisi epäilemättä paremmin ihan perinteisen hoitotädin hoidossa.

Näin vanhemman näkökulmasta, jos sinä olet "hoitotäti", niin todellakin uskon, että lapseni on varhaiskasvatuksen opettajan käsissä paremmassa hoidossa.

En ymmärrä miten lasten kanssa edes hakeutuu työskentelemään ihmisiä, joilla on tuollainen tarve haukkua työkavereita ja ylipäätään ihmisiä ammatin perusteella. Onpa siinäkin hyvä malli lapsille. Miltä se kuulostaisi, jos vaikkapa autokorjaamolla insinööri vähättelisi mekaanikon osaamista ja koulutusta? Vai onko se jotenkin hyväksyttävämpää, että alemmin kouluttautunut väheksyy ylemmin kouluttautuneen koulutusta?

Aika paljon näkee myös lausuntoja, missä yliopistokoulutetun mielestä amis kelpaa lähinnä syöttämään ja antamaan vauhtia keinussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on näitä mestarikasvattajia, jotka yhden helpon lapsen kokemuksella uhoavat pärjäävänsä päiväkodin leikkitätinä koska vaan.

Varhaiskasvatuksen opettaja ei kuitenkaan tee työtään, jos hän istuu päivät pitkät juomassa lasten kaatamaa leikkimehua ja terottelemassa puuvärejä.

Yhden lapsen kasvattaminen on eri asia kuin olla vastuussa siitä, että 21 varsin vaihtelevista taustoista tulevaa, taidoiltaan ja temperamentiltaan kaikentasoista lasta saa kasvulleen, kehitykselleen ja oppimiselleen sen tuen, mitä tarvitsevat - joka päivä. Että he oppivat tulemaan keskenään toimeen ja pitämään paitsi itsestään, myös toisistaan ja ympäristöstään huolta. Porukassa on eteviä, kaikkea vastustavia, kielellistä tukea tarvitsevia, käytöshäiriöisiä, vammaisia... Kaikenlaisia lapsia. Päälle 21 lapsen vanhemmat ja suhteet heihin. Vastuu tiedottamisesta, pedagogisesta dokumentoinnista ja monialaisesta yhteistyöstä. Perheillat, vanhempainillat ja kaikki vuoden kiertoon liittyvät juhlat tietysti suunniteltaviksi ja toteutettaviksi kaupan päälle.

Saattaisipa muutama henkilö yllättyä, jos heille valkenisi, mitä työ ihan oikeasti pitää sisällään. Ja kaikki on tietysti hoidettava mahdollisimman nopeasti multitaskaamalla useaa tehtävää päällekkäin, äärimmäisen niukoilla resursseilla.

Jos lapsimäärää lasketaan neljään, mutta muuten pidetään tehtävät samana, niin todistetusti siitä selviää kouluttamatonkin (perhepäivähoitaja) aivan yksin ilman kollegoita. 21 lapsen kanssa päiväkodissa kollegoita on jo ainakin kaksi.

Ylipäätään olisi järkevää siirtää päivähoitojärjestelmää voimakkaasti kohti perhepäivähoitoa. Lapset lähtökohtaisesti tarvitsevat aikuisen huomiota ja pienen ja rauhallisen ryhmän. Tärkeintä ei suinkaan ole pedagoginen dokumentaatio ja varhaiskasvatussuunnitelma, vaan ne ovat enemmän sellaista mitä voi tehdä jos muut asiat on jo saatu kuntoon ja aikaa vielä on.

Oletko koskaan miettinyt, miksi perhepäivähoitajille ei sijoiteta esim. tuen tarpeisia tai S2-lapsia?

Ylivoimainen enemmistö lapsista ei ole noita mainitsemiasi.

Erityistapauksille varhaiskasvatuksen opettajan johtama varhaiskasvatuslaitos on varmasti ihan perusteltu sijoituspaikka. Mutta pääosa muista lapsista voisi epäilemättä paremmin ihan perinteisen hoitotädin hoidossa.

Näin vanhemman näkökulmasta, jos sinä olet "hoitotäti", niin todellakin uskon, että lapseni on varhaiskasvatuksen opettajan käsissä paremmassa hoidossa.

En ymmärrä miten lasten kanssa edes hakeutuu työskentelemään ihmisiä, joilla on tuollainen tarve haukkua työkavereita ja ylipäätään ihmisiä ammatin perusteella. Onpa siinäkin hyvä malli lapsille. Miltä se kuulostaisi, jos vaikkapa autokorjaamolla insinööri vähättelisi mekaanikon osaamista ja koulutusta? Vai onko se jotenkin hyväksyttävämpää, että alemmin kouluttautunut väheksyy ylemmin kouluttautuneen koulutusta?

Itse vanhempana olen hyvin allerginen näille sisäisille nokkimisille ja etenkin kaikilla naisaloilla tyypilliselle alempien osoittamalle syvälle halveksunnalle paremmin kouluttautuneita kohtaan. Ei se, että se hoitaja halveksuu opettajan työtä todellakaan tee minua halukkaammaksi tinkimään lakisääteisistä vaatimuksista varkaiskasvatuksen osalta, jotka minusta sitä paitsi ovat erittäin hyviä. Jos se on niin vaikeaa tehdä työtä paremmin koulutettujen rinnalla, jolloin heillä on myös muita työtehtäviä kuin ne kurahousujen kiskominen, niin mikään ei estä teitä hoitajia hakeutumaan lisäkoulutukseen. Kateellisista hoitajista kärsivät kaikki, myös ne lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on näitä mestarikasvattajia, jotka yhden helpon lapsen kokemuksella uhoavat pärjäävänsä päiväkodin leikkitätinä koska vaan.

Varhaiskasvatuksen opettaja ei kuitenkaan tee työtään, jos hän istuu päivät pitkät juomassa lasten kaatamaa leikkimehua ja terottelemassa puuvärejä.

Yhden lapsen kasvattaminen on eri asia kuin olla vastuussa siitä, että 21 varsin vaihtelevista taustoista tulevaa, taidoiltaan ja temperamentiltaan kaikentasoista lasta saa kasvulleen, kehitykselleen ja oppimiselleen sen tuen, mitä tarvitsevat - joka päivä. Että he oppivat tulemaan keskenään toimeen ja pitämään paitsi itsestään, myös toisistaan ja ympäristöstään huolta. Porukassa on eteviä, kaikkea vastustavia, kielellistä tukea tarvitsevia, käytöshäiriöisiä, vammaisia... Kaikenlaisia lapsia. Päälle 21 lapsen vanhemmat ja suhteet heihin. Vastuu tiedottamisesta, pedagogisesta dokumentoinnista ja monialaisesta yhteistyöstä. Perheillat, vanhempainillat ja kaikki vuoden kiertoon liittyvät juhlat tietysti suunniteltaviksi ja toteutettaviksi kaupan päälle.

Saattaisipa muutama henkilö yllättyä, jos heille valkenisi, mitä työ ihan oikeasti pitää sisällään. Ja kaikki on tietysti hoidettava mahdollisimman nopeasti multitaskaamalla useaa tehtävää päällekkäin, äärimmäisen niukoilla resursseilla.

Jos lapsimäärää lasketaan neljään, mutta muuten pidetään tehtävät samana, niin todistetusti siitä selviää kouluttamatonkin (perhepäivähoitaja) aivan yksin ilman kollegoita. 21 lapsen kanssa päiväkodissa kollegoita on jo ainakin kaksi.

Ylipäätään olisi järkevää siirtää päivähoitojärjestelmää voimakkaasti kohti perhepäivähoitoa. Lapset lähtökohtaisesti tarvitsevat aikuisen huomiota ja pienen ja rauhallisen ryhmän. Tärkeintä ei suinkaan ole pedagoginen dokumentaatio ja varhaiskasvatussuunnitelma, vaan ne ovat enemmän sellaista mitä voi tehdä jos muut asiat on jo saatu kuntoon ja aikaa vielä on.

Oletko koskaan miettinyt, miksi perhepäivähoitajille ei sijoiteta esim. tuen tarpeisia tai S2-lapsia?

Ylivoimainen enemmistö lapsista ei ole noita mainitsemiasi.

Erityistapauksille varhaiskasvatuksen opettajan johtama varhaiskasvatuslaitos on varmasti ihan perusteltu sijoituspaikka. Mutta pääosa muista lapsista voisi epäilemättä paremmin ihan perinteisen hoitotädin hoidossa.

Näin vanhemman näkökulmasta, jos sinä olet "hoitotäti", niin todellakin uskon, että lapseni on varhaiskasvatuksen opettajan käsissä paremmassa hoidossa.

En ymmärrä miten lasten kanssa edes hakeutuu työskentelemään ihmisiä, joilla on tuollainen tarve haukkua työkavereita ja ylipäätään ihmisiä ammatin perusteella. Onpa siinäkin hyvä malli lapsille. Miltä se kuulostaisi, jos vaikkapa autokorjaamolla insinööri vähättelisi mekaanikon osaamista ja koulutusta? Vai onko se jotenkin hyväksyttävämpää, että alemmin kouluttautunut väheksyy ylemmin kouluttautuneen koulutusta?

Itse vanhempana olen hyvin allerginen näille sisäisille nokkimisille ja etenkin kaikilla naisaloilla tyypilliselle alempien osoittamalle syvälle halveksunnalle paremmin kouluttautuneita kohtaan. Ei se, että se hoitaja halveksuu opettajan työtä todellakaan tee minua halukkaammaksi tinkimään lakisääteisistä vaatimuksista varkaiskasvatuksen osalta, jotka minusta sitä paitsi ovat erittäin hyviä. Jos se on niin vaikeaa tehdä työtä paremmin koulutettujen rinnalla, jolloin heillä on myös muita työtehtäviä kuin ne kurahousujen kiskominen, niin mikään ei estä teitä hoitajia hakeutumaan lisäkoulutukseen. Kateellisista hoitajista kärsivät kaikki, myös ne lapset.

Miksi kurahousujen kiskojalta vaaditaan koulutus? Se on asia jonka lähes kuka vaan oppii muutaman tunnin harjoittelun jälkeen. Kirjoista sitä ei opi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on näitä mestarikasvattajia, jotka yhden helpon lapsen kokemuksella uhoavat pärjäävänsä päiväkodin leikkitätinä koska vaan.

Varhaiskasvatuksen opettaja ei kuitenkaan tee työtään, jos hän istuu päivät pitkät juomassa lasten kaatamaa leikkimehua ja terottelemassa puuvärejä.

Yhden lapsen kasvattaminen on eri asia kuin olla vastuussa siitä, että 21 varsin vaihtelevista taustoista tulevaa, taidoiltaan ja temperamentiltaan kaikentasoista lasta saa kasvulleen, kehitykselleen ja oppimiselleen sen tuen, mitä tarvitsevat - joka päivä. Että he oppivat tulemaan keskenään toimeen ja pitämään paitsi itsestään, myös toisistaan ja ympäristöstään huolta. Porukassa on eteviä, kaikkea vastustavia, kielellistä tukea tarvitsevia, käytöshäiriöisiä, vammaisia... Kaikenlaisia lapsia. Päälle 21 lapsen vanhemmat ja suhteet heihin. Vastuu tiedottamisesta, pedagogisesta dokumentoinnista ja monialaisesta yhteistyöstä. Perheillat, vanhempainillat ja kaikki vuoden kiertoon liittyvät juhlat tietysti suunniteltaviksi ja toteutettaviksi kaupan päälle.

Saattaisipa muutama henkilö yllättyä, jos heille valkenisi, mitä työ ihan oikeasti pitää sisällään. Ja kaikki on tietysti hoidettava mahdollisimman nopeasti multitaskaamalla useaa tehtävää päällekkäin, äärimmäisen niukoilla resursseilla.

Jos lapsimäärää lasketaan neljään, mutta muuten pidetään tehtävät samana, niin todistetusti siitä selviää kouluttamatonkin (perhepäivähoitaja) aivan yksin ilman kollegoita. 21 lapsen kanssa päiväkodissa kollegoita on jo ainakin kaksi.

Ylipäätään olisi järkevää siirtää päivähoitojärjestelmää voimakkaasti kohti perhepäivähoitoa. Lapset lähtökohtaisesti tarvitsevat aikuisen huomiota ja pienen ja rauhallisen ryhmän. Tärkeintä ei suinkaan ole pedagoginen dokumentaatio ja varhaiskasvatussuunnitelma, vaan ne ovat enemmän sellaista mitä voi tehdä jos muut asiat on jo saatu kuntoon ja aikaa vielä on.

Oletko koskaan miettinyt, miksi perhepäivähoitajille ei sijoiteta esim. tuen tarpeisia tai S2-lapsia?

Ylivoimainen enemmistö lapsista ei ole noita mainitsemiasi.

Erityistapauksille varhaiskasvatuksen opettajan johtama varhaiskasvatuslaitos on varmasti ihan perusteltu sijoituspaikka. Mutta pääosa muista lapsista voisi epäilemättä paremmin ihan perinteisen hoitotädin hoidossa.

Näin vanhemman näkökulmasta, jos sinä olet "hoitotäti", niin todellakin uskon, että lapseni on varhaiskasvatuksen opettajan käsissä paremmassa hoidossa.

En ymmärrä miten lasten kanssa edes hakeutuu työskentelemään ihmisiä, joilla on tuollainen tarve haukkua työkavereita ja ylipäätään ihmisiä ammatin perusteella. Onpa siinäkin hyvä malli lapsille. Miltä se kuulostaisi, jos vaikkapa autokorjaamolla insinööri vähättelisi mekaanikon osaamista ja koulutusta? Vai onko se jotenkin hyväksyttävämpää, että alemmin kouluttautunut väheksyy ylemmin kouluttautuneen koulutusta?

Itse vanhempana olen hyvin allerginen näille sisäisille nokkimisille ja etenkin kaikilla naisaloilla tyypilliselle alempien osoittamalle syvälle halveksunnalle paremmin kouluttautuneita kohtaan. Ei se, että se hoitaja halveksuu opettajan työtä todellakaan tee minua halukkaammaksi tinkimään lakisääteisistä vaatimuksista varkaiskasvatuksen osalta, jotka minusta sitä paitsi ovat erittäin hyviä. Jos se on niin vaikeaa tehdä työtä paremmin koulutettujen rinnalla, jolloin heillä on myös muita työtehtäviä kuin ne kurahousujen kiskominen, niin mikään ei estä teitä hoitajia hakeutumaan lisäkoulutukseen. Kateellisista hoitajista kärsivät kaikki, myös ne lapset.

Miksi kurahousujen kiskojalta vaaditaan koulutus? Se on asia jonka lähes kuka vaan oppii muutaman tunnin harjoittelun jälkeen. Kirjoista sitä ei opi.

Eiköhän siihen lastenhoitajankin hommaan muutakin sisälly kuin ne kurahousut. Miksi ylipäätään pitäisi työelämään päästää illiteraatteja kouluttamattomia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on näitä mestarikasvattajia, jotka yhden helpon lapsen kokemuksella uhoavat pärjäävänsä päiväkodin leikkitätinä koska vaan.

Varhaiskasvatuksen opettaja ei kuitenkaan tee työtään, jos hän istuu päivät pitkät juomassa lasten kaatamaa leikkimehua ja terottelemassa puuvärejä.

Yhden lapsen kasvattaminen on eri asia kuin olla vastuussa siitä, että 21 varsin vaihtelevista taustoista tulevaa, taidoiltaan ja temperamentiltaan kaikentasoista lasta saa kasvulleen, kehitykselleen ja oppimiselleen sen tuen, mitä tarvitsevat - joka päivä. Että he oppivat tulemaan keskenään toimeen ja pitämään paitsi itsestään, myös toisistaan ja ympäristöstään huolta. Porukassa on eteviä, kaikkea vastustavia, kielellistä tukea tarvitsevia, käytöshäiriöisiä, vammaisia... Kaikenlaisia lapsia. Päälle 21 lapsen vanhemmat ja suhteet heihin. Vastuu tiedottamisesta, pedagogisesta dokumentoinnista ja monialaisesta yhteistyöstä. Perheillat, vanhempainillat ja kaikki vuoden kiertoon liittyvät juhlat tietysti suunniteltaviksi ja toteutettaviksi kaupan päälle.

Saattaisipa muutama henkilö yllättyä, jos heille valkenisi, mitä työ ihan oikeasti pitää sisällään. Ja kaikki on tietysti hoidettava mahdollisimman nopeasti multitaskaamalla useaa tehtävää päällekkäin, äärimmäisen niukoilla resursseilla.

Jos lapsimäärää lasketaan neljään, mutta muuten pidetään tehtävät samana, niin todistetusti siitä selviää kouluttamatonkin (perhepäivähoitaja) aivan yksin ilman kollegoita. 21 lapsen kanssa päiväkodissa kollegoita on jo ainakin kaksi.

Ylipäätään olisi järkevää siirtää päivähoitojärjestelmää voimakkaasti kohti perhepäivähoitoa. Lapset lähtökohtaisesti tarvitsevat aikuisen huomiota ja pienen ja rauhallisen ryhmän. Tärkeintä ei suinkaan ole pedagoginen dokumentaatio ja varhaiskasvatussuunnitelma, vaan ne ovat enemmän sellaista mitä voi tehdä jos muut asiat on jo saatu kuntoon ja aikaa vielä on.

Oletko koskaan miettinyt, miksi perhepäivähoitajille ei sijoiteta esim. tuen tarpeisia tai S2-lapsia?

Heippa. Olen yks. pph (en sama kuka riehuu täällä). Kunnalliselle pph:lle voidaan sijoittaa erityisen tuen tarpeisia lapsia. Vievät vain kaksi paikkaa yhden sijaan. Ja pph:lla samat varhaiskasvatuspalvelut (erityisopet etc) kuin päiväkodissa.

Ja itse olen siis yksityinen pph. Joku kirjoitti aikaisemmin ettei ryhtynyt työaikojen takia. Me saamme valita työaikamme (kuten myös lapset) ja itse teen tällä hetkelle työaikaa 7.30-16.00. Palkkaus on ihan kohtuullinen 800e/kk/lapsi. Ja neljä niitä saa olla.

Vasut tehdään myös lapselle jos vanhemmat haluavat. Toistaiseksi kukaan ei ole halunnut (työvuosia mulla takana 15v.)

Itse vaihdoin päiväkodista (olin epäpätevän lastenhoitajan nimikkeellä) pph:n hommiin, enkä kadu.

Vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä hoitoon ja lapset.

Aika kuvaavaa, että vanhemmat eivät halua vasuja, mutta vakaopen mielestä ne ovat suurin piirtein tärkeintä maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on näitä mestarikasvattajia, jotka yhden helpon lapsen kokemuksella uhoavat pärjäävänsä päiväkodin leikkitätinä koska vaan.

Varhaiskasvatuksen opettaja ei kuitenkaan tee työtään, jos hän istuu päivät pitkät juomassa lasten kaatamaa leikkimehua ja terottelemassa puuvärejä.

Yhden lapsen kasvattaminen on eri asia kuin olla vastuussa siitä, että 21 varsin vaihtelevista taustoista tulevaa, taidoiltaan ja temperamentiltaan kaikentasoista lasta saa kasvulleen, kehitykselleen ja oppimiselleen sen tuen, mitä tarvitsevat - joka päivä. Että he oppivat tulemaan keskenään toimeen ja pitämään paitsi itsestään, myös toisistaan ja ympäristöstään huolta. Porukassa on eteviä, kaikkea vastustavia, kielellistä tukea tarvitsevia, käytöshäiriöisiä, vammaisia... Kaikenlaisia lapsia. Päälle 21 lapsen vanhemmat ja suhteet heihin. Vastuu tiedottamisesta, pedagogisesta dokumentoinnista ja monialaisesta yhteistyöstä. Perheillat, vanhempainillat ja kaikki vuoden kiertoon liittyvät juhlat tietysti suunniteltaviksi ja toteutettaviksi kaupan päälle.

Saattaisipa muutama henkilö yllättyä, jos heille valkenisi, mitä työ ihan oikeasti pitää sisällään. Ja kaikki on tietysti hoidettava mahdollisimman nopeasti multitaskaamalla useaa tehtävää päällekkäin, äärimmäisen niukoilla resursseilla.

Jos lapsimäärää lasketaan neljään, mutta muuten pidetään tehtävät samana, niin todistetusti siitä selviää kouluttamatonkin (perhepäivähoitaja) aivan yksin ilman kollegoita. 21 lapsen kanssa päiväkodissa kollegoita on jo ainakin kaksi.

Ylipäätään olisi järkevää siirtää päivähoitojärjestelmää voimakkaasti kohti perhepäivähoitoa. Lapset lähtökohtaisesti tarvitsevat aikuisen huomiota ja pienen ja rauhallisen ryhmän. Tärkeintä ei suinkaan ole pedagoginen dokumentaatio ja varhaiskasvatussuunnitelma, vaan ne ovat enemmän sellaista mitä voi tehdä jos muut asiat on jo saatu kuntoon ja aikaa vielä on.

Oletko koskaan miettinyt, miksi perhepäivähoitajille ei sijoiteta esim. tuen tarpeisia tai S2-lapsia?

Ylivoimainen enemmistö lapsista ei ole noita mainitsemiasi.

Erityistapauksille varhaiskasvatuksen opettajan johtama varhaiskasvatuslaitos on varmasti ihan perusteltu sijoituspaikka. Mutta pääosa muista lapsista voisi epäilemättä paremmin ihan perinteisen hoitotädin hoidossa.

Näin vanhemman näkökulmasta, jos sinä olet "hoitotäti", niin todellakin uskon, että lapseni on varhaiskasvatuksen opettajan käsissä paremmassa hoidossa.

En ymmärrä miten lasten kanssa edes hakeutuu työskentelemään ihmisiä, joilla on tuollainen tarve haukkua työkavereita ja ylipäätään ihmisiä ammatin perusteella. Onpa siinäkin hyvä malli lapsille. Miltä se kuulostaisi, jos vaikkapa autokorjaamolla insinööri vähättelisi mekaanikon osaamista ja koulutusta? Vai onko se jotenkin hyväksyttävämpää, että alemmin kouluttautunut väheksyy ylemmin kouluttautuneen koulutusta?

Itse vanhempana olen hyvin allerginen näille sisäisille nokkimisille ja etenkin kaikilla naisaloilla tyypilliselle alempien osoittamalle syvälle halveksunnalle paremmin kouluttautuneita kohtaan. Ei se, että se hoitaja halveksuu opettajan työtä todellakaan tee minua halukkaammaksi tinkimään lakisääteisistä vaatimuksista varkaiskasvatuksen osalta, jotka minusta sitä paitsi ovat erittäin hyviä. Jos se on niin vaikeaa tehdä työtä paremmin koulutettujen rinnalla, jolloin heillä on myös muita työtehtäviä kuin ne kurahousujen kiskominen, niin mikään ei estä teitä hoitajia hakeutumaan lisäkoulutukseen. Kateellisista hoitajista kärsivät kaikki, myös ne lapset.

Miksi kurahousujen kiskojalta vaaditaan koulutus? Se on asia jonka lähes kuka vaan oppii muutaman tunnin harjoittelun jälkeen. Kirjoista sitä ei opi.

Eiköhän siihen lastenhoitajankin hommaan muutakin sisälly kuin ne kurahousut. Miksi ylipäätään pitäisi työelämään päästää illiteraatteja kouluttamattomia?

Työllistyminen ei saa olla liian helppoa. :P

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on näitä mestarikasvattajia, jotka yhden helpon lapsen kokemuksella uhoavat pärjäävänsä päiväkodin leikkitätinä koska vaan.

Varhaiskasvatuksen opettaja ei kuitenkaan tee työtään, jos hän istuu päivät pitkät juomassa lasten kaatamaa leikkimehua ja terottelemassa puuvärejä.

Yhden lapsen kasvattaminen on eri asia kuin olla vastuussa siitä, että 21 varsin vaihtelevista taustoista tulevaa, taidoiltaan ja temperamentiltaan kaikentasoista lasta saa kasvulleen, kehitykselleen ja oppimiselleen sen tuen, mitä tarvitsevat - joka päivä. Että he oppivat tulemaan keskenään toimeen ja pitämään paitsi itsestään, myös toisistaan ja ympäristöstään huolta. Porukassa on eteviä, kaikkea vastustavia, kielellistä tukea tarvitsevia, käytöshäiriöisiä, vammaisia... Kaikenlaisia lapsia. Päälle 21 lapsen vanhemmat ja suhteet heihin. Vastuu tiedottamisesta, pedagogisesta dokumentoinnista ja monialaisesta yhteistyöstä. Perheillat, vanhempainillat ja kaikki vuoden kiertoon liittyvät juhlat tietysti suunniteltaviksi ja toteutettaviksi kaupan päälle.

Saattaisipa muutama henkilö yllättyä, jos heille valkenisi, mitä työ ihan oikeasti pitää sisällään. Ja kaikki on tietysti hoidettava mahdollisimman nopeasti multitaskaamalla useaa tehtävää päällekkäin, äärimmäisen niukoilla resursseilla.

Jos lapsimäärää lasketaan neljään, mutta muuten pidetään tehtävät samana, niin todistetusti siitä selviää kouluttamatonkin (perhepäivähoitaja) aivan yksin ilman kollegoita. 21 lapsen kanssa päiväkodissa kollegoita on jo ainakin kaksi.

Ylipäätään olisi järkevää siirtää päivähoitojärjestelmää voimakkaasti kohti perhepäivähoitoa. Lapset lähtökohtaisesti tarvitsevat aikuisen huomiota ja pienen ja rauhallisen ryhmän. Tärkeintä ei suinkaan ole pedagoginen dokumentaatio ja varhaiskasvatussuunnitelma, vaan ne ovat enemmän sellaista mitä voi tehdä jos muut asiat on jo saatu kuntoon ja aikaa vielä on.

Oletko koskaan miettinyt, miksi perhepäivähoitajille ei sijoiteta esim. tuen tarpeisia tai S2-lapsia?

Ylivoimainen enemmistö lapsista ei ole noita mainitsemiasi.

Erityistapauksille varhaiskasvatuksen opettajan johtama varhaiskasvatuslaitos on varmasti ihan perusteltu sijoituspaikka. Mutta pääosa muista lapsista voisi epäilemättä paremmin ihan perinteisen hoitotädin hoidossa.

Näin vanhemman näkökulmasta, jos sinä olet "hoitotäti", niin todellakin uskon, että lapseni on varhaiskasvatuksen opettajan käsissä paremmassa hoidossa.

En ymmärrä miten lasten kanssa edes hakeutuu työskentelemään ihmisiä, joilla on tuollainen tarve haukkua työkavereita ja ylipäätään ihmisiä ammatin perusteella. Onpa siinäkin hyvä malli lapsille. Miltä se kuulostaisi, jos vaikkapa autokorjaamolla insinööri vähättelisi mekaanikon osaamista ja koulutusta? Vai onko se jotenkin hyväksyttävämpää, että alemmin kouluttautunut väheksyy ylemmin kouluttautuneen koulutusta?

Itse vanhempana olen hyvin allerginen näille sisäisille nokkimisille ja etenkin kaikilla naisaloilla tyypilliselle alempien osoittamalle syvälle halveksunnalle paremmin kouluttautuneita kohtaan. Ei se, että se hoitaja halveksuu opettajan työtä todellakaan tee minua halukkaammaksi tinkimään lakisääteisistä vaatimuksista varkaiskasvatuksen osalta, jotka minusta sitä paitsi ovat erittäin hyviä. Jos se on niin vaikeaa tehdä työtä paremmin koulutettujen rinnalla, jolloin heillä on myös muita työtehtäviä kuin ne kurahousujen kiskominen, niin mikään ei estä teitä hoitajia hakeutumaan lisäkoulutukseen. Kateellisista hoitajista kärsivät kaikki, myös ne lapset.

Miksi kurahousujen kiskojalta vaaditaan koulutus? Se on asia jonka lähes kuka vaan oppii muutaman tunnin harjoittelun jälkeen. Kirjoista sitä ei opi.

Eiköhän siihen lastenhoitajankin hommaan muutakin sisälly kuin ne kurahousut. Miksi ylipäätään pitäisi työelämään päästää illiteraatteja kouluttamattomia?

Jos ei ota, niin hinnat pompsahtaa. Tai vaihtoehtoisesti ei saa palveluita lainkaan. Omalla alallani on myös mielenkiintoinen ilmiö. Vanhoja partoja on siirtynyt omassa firmassa ja kilpailijoilla isoja määriä eläkkeelle. Uusia ei saa mistään, siis kokeneita. Koulun penkiltä kun ottaa, niin osaavat jotain ehkä viiden vuoden päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on näitä mestarikasvattajia, jotka yhden helpon lapsen kokemuksella uhoavat pärjäävänsä päiväkodin leikkitätinä koska vaan.

Varhaiskasvatuksen opettaja ei kuitenkaan tee työtään, jos hän istuu päivät pitkät juomassa lasten kaatamaa leikkimehua ja terottelemassa puuvärejä.

Yhden lapsen kasvattaminen on eri asia kuin olla vastuussa siitä, että 21 varsin vaihtelevista taustoista tulevaa, taidoiltaan ja temperamentiltaan kaikentasoista lasta saa kasvulleen, kehitykselleen ja oppimiselleen sen tuen, mitä tarvitsevat - joka päivä. Että he oppivat tulemaan keskenään toimeen ja pitämään paitsi itsestään, myös toisistaan ja ympäristöstään huolta. Porukassa on eteviä, kaikkea vastustavia, kielellistä tukea tarvitsevia, käytöshäiriöisiä, vammaisia... Kaikenlaisia lapsia. Päälle 21 lapsen vanhemmat ja suhteet heihin. Vastuu tiedottamisesta, pedagogisesta dokumentoinnista ja monialaisesta yhteistyöstä. Perheillat, vanhempainillat ja kaikki vuoden kiertoon liittyvät juhlat tietysti suunniteltaviksi ja toteutettaviksi kaupan päälle.

Saattaisipa muutama henkilö yllättyä, jos heille valkenisi, mitä työ ihan oikeasti pitää sisällään. Ja kaikki on tietysti hoidettava mahdollisimman nopeasti multitaskaamalla useaa tehtävää päällekkäin, äärimmäisen niukoilla resursseilla.

Jos lapsimäärää lasketaan neljään, mutta muuten pidetään tehtävät samana, niin todistetusti siitä selviää kouluttamatonkin (perhepäivähoitaja) aivan yksin ilman kollegoita. 21 lapsen kanssa päiväkodissa kollegoita on jo ainakin kaksi.

Ylipäätään olisi järkevää siirtää päivähoitojärjestelmää voimakkaasti kohti perhepäivähoitoa. Lapset lähtökohtaisesti tarvitsevat aikuisen huomiota ja pienen ja rauhallisen ryhmän. Tärkeintä ei suinkaan ole pedagoginen dokumentaatio ja varhaiskasvatussuunnitelma, vaan ne ovat enemmän sellaista mitä voi tehdä jos muut asiat on jo saatu kuntoon ja aikaa vielä on.

Oletko koskaan miettinyt, miksi perhepäivähoitajille ei sijoiteta esim. tuen tarpeisia tai S2-lapsia?

Heippa. Olen yks. pph (en sama kuka riehuu täällä). Kunnalliselle pph:lle voidaan sijoittaa erityisen tuen tarpeisia lapsia. Vievät vain kaksi paikkaa yhden sijaan. Ja pph:lla samat varhaiskasvatuspalvelut (erityisopet etc) kuin päiväkodissa.

Ja itse olen siis yksityinen pph. Joku kirjoitti aikaisemmin ettei ryhtynyt työaikojen takia. Me saamme valita työaikamme (kuten myös lapset) ja itse teen tällä hetkelle työaikaa 7.30-16.00. Palkkaus on ihan kohtuullinen 800e/kk/lapsi. Ja neljä niitä saa olla.

Vasut tehdään myös lapselle jos vanhemmat haluavat. Toistaiseksi kukaan ei ole halunnut (työvuosia mulla takana 15v.)

Itse vaihdoin päiväkodista (olin epäpätevän lastenhoitajan nimikkeellä) pph:n hommiin, enkä kadu.

Vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä hoitoon ja lapset.

Kyllä teitä yksityisiä perhepäivähoitajiakin koskee varhaiskasvatuslaki siinä missä muitakin palveluntuottajia. Varhaiskasvatussuunnitelman laatiminen on lakisääteistä, ei mikään vanhempien tai työntekijöidenkään päätettävissä oleva asia.

Ja perhepäivähoitajille kahden paikalle sijoitettavien lasten erityistarpeet ovat yleensä esim. vakavia allergioita tai liikuntavamma. Kun tuen tarve liittyy kognitiivisiin taitoihin tai nepsy-oireisiin, laitetaan lapsi mieluummin päiväkotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on näitä mestarikasvattajia, jotka yhden helpon lapsen kokemuksella uhoavat pärjäävänsä päiväkodin leikkitätinä koska vaan.

Varhaiskasvatuksen opettaja ei kuitenkaan tee työtään, jos hän istuu päivät pitkät juomassa lasten kaatamaa leikkimehua ja terottelemassa puuvärejä.

Yhden lapsen kasvattaminen on eri asia kuin olla vastuussa siitä, että 21 varsin vaihtelevista taustoista tulevaa, taidoiltaan ja temperamentiltaan kaikentasoista lasta saa kasvulleen, kehitykselleen ja oppimiselleen sen tuen, mitä tarvitsevat - joka päivä. Että he oppivat tulemaan keskenään toimeen ja pitämään paitsi itsestään, myös toisistaan ja ympäristöstään huolta. Porukassa on eteviä, kaikkea vastustavia, kielellistä tukea tarvitsevia, käytöshäiriöisiä, vammaisia... Kaikenlaisia lapsia. Päälle 21 lapsen vanhemmat ja suhteet heihin. Vastuu tiedottamisesta, pedagogisesta dokumentoinnista ja monialaisesta yhteistyöstä. Perheillat, vanhempainillat ja kaikki vuoden kiertoon liittyvät juhlat tietysti suunniteltaviksi ja toteutettaviksi kaupan päälle.

Saattaisipa muutama henkilö yllättyä, jos heille valkenisi, mitä työ ihan oikeasti pitää sisällään. Ja kaikki on tietysti hoidettava mahdollisimman nopeasti multitaskaamalla useaa tehtävää päällekkäin, äärimmäisen niukoilla resursseilla.

Jos lapsimäärää lasketaan neljään, mutta muuten pidetään tehtävät samana, niin todistetusti siitä selviää kouluttamatonkin (perhepäivähoitaja) aivan yksin ilman kollegoita. 21 lapsen kanssa päiväkodissa kollegoita on jo ainakin kaksi.

Ylipäätään olisi järkevää siirtää päivähoitojärjestelmää voimakkaasti kohti perhepäivähoitoa. Lapset lähtökohtaisesti tarvitsevat aikuisen huomiota ja pienen ja rauhallisen ryhmän. Tärkeintä ei suinkaan ole pedagoginen dokumentaatio ja varhaiskasvatussuunnitelma, vaan ne ovat enemmän sellaista mitä voi tehdä jos muut asiat on jo saatu kuntoon ja aikaa vielä on.

Oletko koskaan miettinyt, miksi perhepäivähoitajille ei sijoiteta esim. tuen tarpeisia tai S2-lapsia?

Ylivoimainen enemmistö lapsista ei ole noita mainitsemiasi.

Erityistapauksille varhaiskasvatuksen opettajan johtama varhaiskasvatuslaitos on varmasti ihan perusteltu sijoituspaikka. Mutta pääosa muista lapsista voisi epäilemättä paremmin ihan perinteisen hoitotädin hoidossa.

Näin vanhemman näkökulmasta, jos sinä olet "hoitotäti", niin todellakin uskon, että lapseni on varhaiskasvatuksen opettajan käsissä paremmassa hoidossa.

En ymmärrä miten lasten kanssa edes hakeutuu työskentelemään ihmisiä, joilla on tuollainen tarve haukkua työkavereita ja ylipäätään ihmisiä ammatin perusteella. Onpa siinäkin hyvä malli lapsille. Miltä se kuulostaisi, jos vaikkapa autokorjaamolla insinööri vähättelisi mekaanikon osaamista ja koulutusta? Vai onko se jotenkin hyväksyttävämpää, että alemmin kouluttautunut väheksyy ylemmin kouluttautuneen koulutusta?

Itse vanhempana olen hyvin allerginen näille sisäisille nokkimisille ja etenkin kaikilla naisaloilla tyypilliselle alempien osoittamalle syvälle halveksunnalle paremmin kouluttautuneita kohtaan. Ei se, että se hoitaja halveksuu opettajan työtä todellakaan tee minua halukkaammaksi tinkimään lakisääteisistä vaatimuksista varkaiskasvatuksen osalta, jotka minusta sitä paitsi ovat erittäin hyviä. Jos se on niin vaikeaa tehdä työtä paremmin koulutettujen rinnalla, jolloin heillä on myös muita työtehtäviä kuin ne kurahousujen kiskominen, niin mikään ei estä teitä hoitajia hakeutumaan lisäkoulutukseen. Kateellisista hoitajista kärsivät kaikki, myös ne lapset.

Miksi kurahousujen kiskojalta vaaditaan koulutus? Se on asia jonka lähes kuka vaan oppii muutaman tunnin harjoittelun jälkeen. Kirjoista sitä ei opi.

Etkö sinä tee lapsesi kanssa mitään muuta kuin kiskot sille kurahousuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on näitä mestarikasvattajia, jotka yhden helpon lapsen kokemuksella uhoavat pärjäävänsä päiväkodin leikkitätinä koska vaan.

Varhaiskasvatuksen opettaja ei kuitenkaan tee työtään, jos hän istuu päivät pitkät juomassa lasten kaatamaa leikkimehua ja terottelemassa puuvärejä.

Yhden lapsen kasvattaminen on eri asia kuin olla vastuussa siitä, että 21 varsin vaihtelevista taustoista tulevaa, taidoiltaan ja temperamentiltaan kaikentasoista lasta saa kasvulleen, kehitykselleen ja oppimiselleen sen tuen, mitä tarvitsevat - joka päivä. Että he oppivat tulemaan keskenään toimeen ja pitämään paitsi itsestään, myös toisistaan ja ympäristöstään huolta. Porukassa on eteviä, kaikkea vastustavia, kielellistä tukea tarvitsevia, käytöshäiriöisiä, vammaisia... Kaikenlaisia lapsia. Päälle 21 lapsen vanhemmat ja suhteet heihin. Vastuu tiedottamisesta, pedagogisesta dokumentoinnista ja monialaisesta yhteistyöstä. Perheillat, vanhempainillat ja kaikki vuoden kiertoon liittyvät juhlat tietysti suunniteltaviksi ja toteutettaviksi kaupan päälle.

Saattaisipa muutama henkilö yllättyä, jos heille valkenisi, mitä työ ihan oikeasti pitää sisällään. Ja kaikki on tietysti hoidettava mahdollisimman nopeasti multitaskaamalla useaa tehtävää päällekkäin, äärimmäisen niukoilla resursseilla.

Jos lapsimäärää lasketaan neljään, mutta muuten pidetään tehtävät samana, niin todistetusti siitä selviää kouluttamatonkin (perhepäivähoitaja) aivan yksin ilman kollegoita. 21 lapsen kanssa päiväkodissa kollegoita on jo ainakin kaksi.

Ylipäätään olisi järkevää siirtää päivähoitojärjestelmää voimakkaasti kohti perhepäivähoitoa. Lapset lähtökohtaisesti tarvitsevat aikuisen huomiota ja pienen ja rauhallisen ryhmän. Tärkeintä ei suinkaan ole pedagoginen dokumentaatio ja varhaiskasvatussuunnitelma, vaan ne ovat enemmän sellaista mitä voi tehdä jos muut asiat on jo saatu kuntoon ja aikaa vielä on.

Oletko koskaan miettinyt, miksi perhepäivähoitajille ei sijoiteta esim. tuen tarpeisia tai S2-lapsia?

Heippa. Olen yks. pph (en sama kuka riehuu täällä). Kunnalliselle pph:lle voidaan sijoittaa erityisen tuen tarpeisia lapsia. Vievät vain kaksi paikkaa yhden sijaan. Ja pph:lla samat varhaiskasvatuspalvelut (erityisopet etc) kuin päiväkodissa.

Ja itse olen siis yksityinen pph. Joku kirjoitti aikaisemmin ettei ryhtynyt työaikojen takia. Me saamme valita työaikamme (kuten myös lapset) ja itse teen tällä hetkelle työaikaa 7.30-16.00. Palkkaus on ihan kohtuullinen 800e/kk/lapsi. Ja neljä niitä saa olla.

Vasut tehdään myös lapselle jos vanhemmat haluavat. Toistaiseksi kukaan ei ole halunnut (työvuosia mulla takana 15v.)

Itse vaihdoin päiväkodista (olin epäpätevän lastenhoitajan nimikkeellä) pph:n hommiin, enkä kadu.

Vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä hoitoon ja lapset.

Aika kuvaavaa, että vanhemmat eivät halua vasuja, mutta vakaopen mielestä ne ovat suurin piirtein tärkeintä maailmassa.

Niin mitään tekemistähän asialla ei ole sen kanssa, että ensinnäkin vanhempi näkee sitä yhtä ja samaa hoitajaa kaikki aamut ja iltapäivät, ja on hirveän helppoa jutella siinä pitkäänkin ja pohtia yhdessä eri asioita lapselle. Toisekseen silläkin saattaa olla vaikutusta, että vanhempi tietää ja ymmärtää, että sen vasukeskustelun järjestäminen on vaikeaa, sillä hoitajia on vain yksi. Viimeisenä, vaan ei vähäisempinä, on että keskiverto pph:lle lapsen vievä vanhempi on pienen lapsen äiti, jolla ei ole vielä päiväkoti maailmasta kokemusta, eikä edes tiedä mikä vasu on.

Oma esikoinen oli pph:lla ja kun kuopus oli riittävän vanha hoitoon, niin menivät sitten yhtä aikaa päiväkotiin. Vasta tuolloin sain edes tietää mikä vasu on, ja itse tykkään todella paljon siitä, että saa rauhassa kuulla miten lapsella menee, mitä vahvuuksia hänellä on ja mitä harjoitellaan. Mielestäni kertoo vähän vanhempien arvostakin, jos koetaan, että kaksi kertaa vuodessa käytävä tunnin keskustelu omasta lapsesta on liikaa heiltä ajallisesti pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on näitä mestarikasvattajia, jotka yhden helpon lapsen kokemuksella uhoavat pärjäävänsä päiväkodin leikkitätinä koska vaan.

Varhaiskasvatuksen opettaja ei kuitenkaan tee työtään, jos hän istuu päivät pitkät juomassa lasten kaatamaa leikkimehua ja terottelemassa puuvärejä.

Yhden lapsen kasvattaminen on eri asia kuin olla vastuussa siitä, että 21 varsin vaihtelevista taustoista tulevaa, taidoiltaan ja temperamentiltaan kaikentasoista lasta saa kasvulleen, kehitykselleen ja oppimiselleen sen tuen, mitä tarvitsevat - joka päivä. Että he oppivat tulemaan keskenään toimeen ja pitämään paitsi itsestään, myös toisistaan ja ympäristöstään huolta. Porukassa on eteviä, kaikkea vastustavia, kielellistä tukea tarvitsevia, käytöshäiriöisiä, vammaisia... Kaikenlaisia lapsia. Päälle 21 lapsen vanhemmat ja suhteet heihin. Vastuu tiedottamisesta, pedagogisesta dokumentoinnista ja monialaisesta yhteistyöstä. Perheillat, vanhempainillat ja kaikki vuoden kiertoon liittyvät juhlat tietysti suunniteltaviksi ja toteutettaviksi kaupan päälle.

Saattaisipa muutama henkilö yllättyä, jos heille valkenisi, mitä työ ihan oikeasti pitää sisällään. Ja kaikki on tietysti hoidettava mahdollisimman nopeasti multitaskaamalla useaa tehtävää päällekkäin, äärimmäisen niukoilla resursseilla.

Jos lapsimäärää lasketaan neljään, mutta muuten pidetään tehtävät samana, niin todistetusti siitä selviää kouluttamatonkin (perhepäivähoitaja) aivan yksin ilman kollegoita. 21 lapsen kanssa päiväkodissa kollegoita on jo ainakin kaksi.

Ylipäätään olisi järkevää siirtää päivähoitojärjestelmää voimakkaasti kohti perhepäivähoitoa. Lapset lähtökohtaisesti tarvitsevat aikuisen huomiota ja pienen ja rauhallisen ryhmän. Tärkeintä ei suinkaan ole pedagoginen dokumentaatio ja varhaiskasvatussuunnitelma, vaan ne ovat enemmän sellaista mitä voi tehdä jos muut asiat on jo saatu kuntoon ja aikaa vielä on.

Oletko koskaan miettinyt, miksi perhepäivähoitajille ei sijoiteta esim. tuen tarpeisia tai S2-lapsia?

Heippa. Olen yks. pph (en sama kuka riehuu täällä). Kunnalliselle pph:lle voidaan sijoittaa erityisen tuen tarpeisia lapsia. Vievät vain kaksi paikkaa yhden sijaan. Ja pph:lla samat varhaiskasvatuspalvelut (erityisopet etc) kuin päiväkodissa.

Ja itse olen siis yksityinen pph. Joku kirjoitti aikaisemmin ettei ryhtynyt työaikojen takia. Me saamme valita työaikamme (kuten myös lapset) ja itse teen tällä hetkelle työaikaa 7.30-16.00. Palkkaus on ihan kohtuullinen 800e/kk/lapsi. Ja neljä niitä saa olla.

Vasut tehdään myös lapselle jos vanhemmat haluavat. Toistaiseksi kukaan ei ole halunnut (työvuosia mulla takana 15v.)

Itse vaihdoin päiväkodista (olin epäpätevän lastenhoitajan nimikkeellä) pph:n hommiin, enkä kadu.

Vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä hoitoon ja lapset.

Aika kuvaavaa, että vanhemmat eivät halua vasuja, mutta vakaopen mielestä ne ovat suurin piirtein tärkeintä maailmassa.

Niin mitään tekemistähän asialla ei ole sen kanssa, että ensinnäkin vanhempi näkee sitä yhtä ja samaa hoitajaa kaikki aamut ja iltapäivät, ja on hirveän helppoa jutella siinä pitkäänkin ja pohtia yhdessä eri asioita lapselle. Toisekseen silläkin saattaa olla vaikutusta, että vanhempi tietää ja ymmärtää, että sen vasukeskustelun järjestäminen on vaikeaa, sillä hoitajia on vain yksi. Viimeisenä, vaan ei vähäisempinä, on että keskiverto pph:lle lapsen vievä vanhempi on pienen lapsen äiti, jolla ei ole vielä päiväkoti maailmasta kokemusta, eikä edes tiedä mikä vasu on.

Oma esikoinen oli pph:lla ja kun kuopus oli riittävän vanha hoitoon, niin menivät sitten yhtä aikaa päiväkotiin. Vasta tuolloin sain edes tietää mikä vasu on, ja itse tykkään todella paljon siitä, että saa rauhassa kuulla miten lapsella menee, mitä vahvuuksia hänellä on ja mitä harjoitellaan. Mielestäni kertoo vähän vanhempien arvostakin, jos koetaan, että kaksi kertaa vuodessa käytävä tunnin keskustelu omasta lapsesta on liikaa heiltä ajallisesti pois.

Kyllä aika moni ammattilainen kokee myös että asiat on paljon kätevämpi keskustella ihan vaan suullisesti tuoreeltaan kun vanhempi hakee tai vie lapsen. Palaveri on hankala kaikille ja se paperi mikä siitä on tuloksena pölyttyy vaan mappiin.