Tapaamiset kun etävanhempi ei suostu mihinkään sopimuksiin?
Etävanhempi on kieltäytynyt kaikista neuvotteluista ja sopimisesta lapsen suhteen, mutta on kuitenkin saanut viranomaiset (lastensuojelu ja perheneuvola) sekä oikeuslaitos vakuutettua, että minä estän kaikin keinoin tapaamiset. Kyseessä on kuitenkin etävanhemman kieltäytyminen kaikesta, eikä tapaamisia hänen kanssaan ole turvallista järjestää, jollei sopimusta ole. Hän työttömänä ja aikatauluttomana tulisi ja menisi oman halunsa mukaan kuten elämässä tähänkin saakka. Lapsi ja minä tarvitsemme ennakoitavan arjen. Minusta hän on kuitenkin tehnyt lähes rikollisen kaikkien silmissä, vaikka todellisuudessa hän on se, joka on luonut konfliktin tyhjästä. Hän ei ole tehnyt itse ensimmäistäkään sopimusta.
Kommentit (78)
Kun käräjäoikeus vahvistaa ensimmäisen sopimuksen, ei siellä etsitä syyllisiä.
Pyydät valvotut vaihdot, niin saat dokumentoitua vaihdot.
Jos sopimus on liian epämääräinen, lapsen isä ei voi hakea täytäntöönpanoa. Vasta tässä vaiheessa voi tulla kyseeseen uhkasakko tai lapsen väkisin hakeminen.
Jos lapsi on yli 12-vuotias, häntä kuullaan asiassa. Myös nuorempaa kouluikäistä kuullaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä.
Oletko yrittänyt saada aikaan tapaamissopimuksen? Jos, niin dokumentoi kenelle soitit ja milloin.
Olen yrittänyt. Lastenvalvojalla on monta sopimusehdotusta, mutta mies ei ole tullut sinne kertaakaan eikä ole hyväksynyt yhtäkään. Minulla on nämä dokumentit kyllä, mutta mieluummin ihmiset kuuntelevat miestä. Sitten kun on tavallaan minun vuoroni puolustautua asiassa, niin heillä on jo valmiiksi ajatus siitä, että minä estän tapaamiset. Kun yritän saada suunvuoroa ja kertoa, että olen yrittänyt ja voin lähettää todisteita, niin ei sitä jotenkin kuulla ollenkaan. Minä saan kuulla siitä, että en saa laittaa lasta konfliktin välikappaleeksi ja minun pitäisi ymmärtää, kuinka isällä on ikävä ja kuinka tärkeä isä on.
Isä on menossa tämän asian kanssa oikeuteen, koska hän pystyy. Hänellä on työttömänä aikaa siihen ja hän saa oikeusavun ilmaiseksi. Lapsi ei häntä oikeasti kiinnosta ollenkaan. Kiusaamistahan tämä on ja hän haluaa saada minut näyttämään hirveältä äitinä. Siellä on varmasti aivan sama tilanne, että ei isältä mitään varsinaisesti kysellä tai vaadita. Kukaan ei ole ollut kiinnostunut siitä, että isä ei ole ollut edes halukas sopimaan mistään.
Minusta kyllä tuntuu, että jos tilanne on oikeasti se, että isä ei ole hyväksynyt yhtäkään sopimusta, mutta sinä taas olet, niin asia on oikeudessa melko yksinkertainen. Siellä katsotaan papereita, faktoja ja todisteita. Saatan olla toki väärässä.
Jos ei ole sovittu tapaamisista, niin miten voi rikkoa mitään ja joutua maksamaan korvauksia?
Jos sinä et vältellyt lastenvalvojan tapaamisia ja olit aina paikalla valmiina neuvottelemaan, niin sinulla ei pitäisi olla mitään hätää.
Kiitos rohkaisusta. Olen kuitenkin jutellut jo useamman lakimiehen kanssa pintapuolisesti ja heistä suurin osa on myöntänyt, että oikeudessa todisteet jäävät liian usein vaille mitään huomiota. Helposti kuunnellaan vain ihmisiä ja mielikuvien perusteella mennään. Muutama on käyttänyt ihan sanaa lotto. Voi käydä miten vaan. Jo ihan sekin, että haluaisin täsmällisiä aikoja lapsen rutiinien ylläpitämiseksi voi kääntyä minua vastaan. Ei saisi olla hankala ja vaatia tapaamisia niin kovasti haluavalta isältä sellaista, johon hän ei voi venyä. Minun on joustettava ja annettava oikeudessa ymmärtää, että teen ihan kaikkeni yhteydenpidon mahdollistamiseksi. En saa millään tavoin tuoda esiin edes sitä, että isä ei ole ollut halukas sopimaan mitään, koska silloin olen negatiivinen toista vanhempaa kohtaan ja se puolestaan vaikuttaa lapseen eikä se ole lähivanhemmalta (ainakaan äidiltä) sallittua. Pian tulevatkin sitten jo vieraannuttamissyytökset.
Halusin eroon arvaamattomasta elämästä ja kyllä myös henkisestä väkivallasta ja siitä, että lapsia oli yhden sijaan kaksi. Nyt kuitenkin tuntuu, että vastassa ovat tuulimyllyt ja loppuelämä onkin sitten miestä vastaan puolustautumista. Hänellä ei ole muuta tekemistäkään kuin kiusata ja kostaa.
Hei nyt neuvon ihan kokemuksesta. Hänellä ei näytä olevan muuta elämään kun vastahakoisuus itse ettei suostu mihinkään sopimuksiin, et ole millään lailla vastahakoinen äiti jos ette ole saaneet mitään sopimusta aikaiseksi että et ole”suostunut”siis hänen tahtoonsa hänen mielestään. Eihän hänkään sun eli ei ole sopimusta joten et sä mitään estänyt ole. Olet väärässä tuossa yhdessä asiassa. Saat tuoda oikeudessa esiin että ette ole saanut sopimusta aikaiseksi. Kerrot että olette olleet lastenvalvojalla ja olet yrittäny tapaamis sopimusta lapselle kuten oletkin, mutta nyt joudut hakemaan sellaista oikeudesta koska sellaista ei saatu aikaiseksi. Mies näyttää olevan vastahakoinen itse eli saat tuoda kyllä tämän eteen. Et silloin ole negatiivinen vanhempi jos tuot toisen kiusanteon ja vastakoisuuden ilmi. Tätä valitettavasti tapahtuu.. ei se ole mitään että et haluisi tukea lasta jos olet kerran yrittänyt sopimusta lastenvalvojalla hänen kans. Ja olet täten halunnut edistää nimenomaan et saisitte sopimuksen aikaiseksi???? Nyt vain haet itse tätä lapselle oikeudesta niin se näyttää että sinä haluat edistää heidän välejään-sitten isällä ei ole mitään sanomista eikä voi kieputella teitä mielin määrin aiheuttaen stressiä siihen että lapsen rutiinit rikkoutuisivat ja olisit paha🤬
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on sopimusluonnokset todisteena sekä myös lastenvalvoja todistajana. Mies sen sijaan ei voi saada oikeudesta ns. vapaata tapaamisoikeutta milloin vain sattuu tekemään mieli.
Mitä mies siis oikeudesta hakee? Tapaamissopimusta, jossa tapaamisajat on määritelty, vaikka mies ei sellaista halua? Mitä mies voi oikeudessa siis voittaa? Ehkä saa kiusattua ap:ta, mutta kiusaaminen osuu vain omaan nilkkaan.
En ole saanut vielä mitään tietoa hänen avustajaltaan. Sieltä voi tulla ihan mitä vain ja hän voi jopa haastaa asumisasian. Hän tietää, että lapsi on minulle kaikki kaikessa. Hän tietää myös, että menee sen verran tulorajojen yli, että joudun maksamaan asianajokulut itse. Hänelle riittää se, että hän tietää, että minä kärsin. Lapsi on tosiaan myös jo sen ikäinen, että hän ymmärtää, että isä kiusaa tahallaan. Lapsi on vihainen, mutta hän ei saa olla, koska viha tulee minusta. Senkin neuvon sain lakimiespuheluista. Lapsi ei saa ajatella itse ollenkaan, eikä saa olla tykkäämättä isästä, joka kohtelee häntä ja äitiä näin.
Ymmärrän hyvin. Narsisti isä. Kaikki teidän ja sun syytä ja kaikki, kääntyy sua vastaa. Sairasta.. Tsemppiä sulle! Pärjäät varmasti kun laitat miehelle rajat kiusaamiselle ym. Ja osoitat että näin ei ole miten väittää. Tuotakin mies varmaan yrittää et se on sit katsos sun vikaa vaikka johtuisi hänestä.. Älä puhu lapselle isälle teidän väleistä tai anna ymmärtää mitään. Ettei vaan isä kohta keksi tämäkin sun syytä vaikka kaikki johtuisikin hänen omasta kiusan teosta ja henkisestä paineen aiheuttamisesta teille. Yritä pitää lapsi siittä erossa vaikk ymmärtäisikin.
Vierailija kirjoitti:
Kun käräjäoikeus vahvistaa ensimmäisen sopimuksen, ei siellä etsitä syyllisiä.
Pyydät valvotut vaihdot, niin saat dokumentoitua vaihdot.
Jos sopimus on liian epämääräinen, lapsen isä ei voi hakea täytäntöönpanoa. Vasta tässä vaiheessa voi tulla kyseeseen uhkasakko tai lapsen väkisin hakeminen.
Jos lapsi on yli 12-vuotias, häntä kuullaan asiassa. Myös nuorempaa kouluikäistä kuullaan.
Lastensuojelun työtekijä kertoi minulle myös, että on väärin aivopestä lasta. Isä oli kertonut hänelle, että lapsi toistelee minun ajatuksiani. Minun pitäisi ymmärtää, ettei sellainen ole missään tapauksessa lapselle hyväksi.
Lapsi ymmärtää asioita, kuten jo kirjoittelinkin. Tuntuu kuitenkin, että isä on ehtinyt hänenkin luotettavuutensa jo kyseenalaistaa. Varmaan pääsemme myös olosuhdeselvityspyöritykseen, joka tulee sekin olemaan minulle rankka ja isälle puolestaan pelkkää näytelmää. Lapsen mielipiteille tuskin annetaan paljon arvoa, kun isä osaa mitätöidä hänenkin kokemuksensa ja ajattelukykynsä.
Yleensä tuollaiset kiusan kappaleet jotka haluvat vain aiheuttaa mahd paljon pahaa tekevät ilmoituksia ja näyttäytyvät parrasvaloissa lasta ajattelematta. Jonkinlaista katkeruutta ja vihaa yleensä vain puhtaasti toista vanhempaa kohtaa lasta miettimättä. Teet kaikkesi ja se riittää, mutta tarvitset jaksamista sillä en usko kiusanteko loppuu kovin helpolla. Lapsen takia sun tarvitsee pitää hänen puoliaan, että tapaamiset toimii. Isän pitää ymmärtää nyt ei mietitä itseään vaan lasta. Ja sen pohjalta aletaan rakentaa asioita miten menee nukkumiset, rutiinit ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun käräjäoikeus vahvistaa ensimmäisen sopimuksen, ei siellä etsitä syyllisiä.
Pyydät valvotut vaihdot, niin saat dokumentoitua vaihdot.
Jos sopimus on liian epämääräinen, lapsen isä ei voi hakea täytäntöönpanoa. Vasta tässä vaiheessa voi tulla kyseeseen uhkasakko tai lapsen väkisin hakeminen.
Jos lapsi on yli 12-vuotias, häntä kuullaan asiassa. Myös nuorempaa kouluikäistä kuullaan.
Lastensuojelun työtekijä kertoi minulle myös, että on väärin aivopestä lasta. Isä oli kertonut hänelle, että lapsi toistelee minun ajatuksiani. Minun pitäisi ymmärtää, ettei sellainen ole missään tapauksessa lapselle hyväksi.
Lapsi ymmärtää asioita, kuten jo kirjoittelinkin. Tuntuu kuitenkin, että isä on ehtinyt hänenkin luotettavuutensa jo kyseenalaistaa. Varmaan pääsemme myös olosuhdeselvityspyöritykseen, joka tulee sekin olemaan minulle rankka ja isälle puolestaan pelkkää näytelmää. Lapsen mielipiteille tuskin annetaan paljon arvoa, kun isä osaa mitätöidä hänenkin kokemuksensa ja ajattelukykynsä.
Sun pitää viimeistään nyt sanoa olosuhde selvityksessä että asia ei ole näin mitä isä väittää. Tai sanoo väitteissään. Miten isä voi mitätöidä sun SEKÄ lapsen kokemuksen ja väittää hänen vain ainoa oikea? Kysympähän vain???😰😳 Pelkäätkö, että isä tulee puhumaan susta myös jatkossa lapselle pahaa ja tekee hyvä paha asetelmaa? Tai tekee vaikeaa näkemisestä eikä ymmärrä lapsen parasta ettei voi riepotella? Teilläkin on omat aikataulut ja elämä. Sano että halut ehdottomasti isä on mukana jos näin haluat mutta tässä pitäisi mennä lapsen ehdoilla ja lapsi edellä, ei isä. Et ole mielestäsi aivopessyt lasta sillä haluat isä on mukana, mutta se että isä yrittää keksiä tälläisiä on outoa.
Kun oikein vaikeaksi menee niin paras apu on näihin asioihin erikoistunut lakimies. Säästä ja pihistä muusta omasta kulutuksesta (ei lapsen) niin että voit ostaa oikeaa apua. Ota vaikka lainaa tai myy jotain tai pyydä rahallista apua omilta vanhemmilta. Älä jää yksin! Jos yrität itse selvitä niin voi käydäkin niin että kaikki menee pieleen.
Isä.. Nähtävästi saa sut näyttää et estät vierotat ja aivopeset (jos lapsi näkee mitä hänen oma käytöksensä sussa aiheuttaa). Ei oo fine tollanen. Parempi että et keskustele isän kanssa kun pakollisista asioista henk koht jatkossa ja hoidatte vain viranomais kautta asiat. Miksi annan isän näyttää et olisit muka paha jos hän itse yrittää hallita ja määrätä sua noin? Ja sit väittää olisit se paha kun et suostu ym. Nyt vain-> Näytä että haluat edistää tapaamisia. Kaikkeen ei tarvitse suostua jos se ei ole lapsen parhaaksi, vaan kompromissi löydyttävä mikä edistää yhteyttä etä vanhempaan
Kerro nyt hyvä ihminen tästä jollekkin kuten osaat täällä kirjoittaa. Kerää vaikka muisti lappu jos meinaat mennä sekaisin mitä kaikkea isä tehnyt. Kerro neuvolassa tai vaikka lstansuojelun työntekijöille et pelkäät tälläistä henk kiusantekoa ja olet rikki...
Sun pitäis jaksaa joten mikä isä tuo tuollainen on et vetää teatteria muille ja sä kärsit?!?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun käräjäoikeus vahvistaa ensimmäisen sopimuksen, ei siellä etsitä syyllisiä.
Pyydät valvotut vaihdot, niin saat dokumentoitua vaihdot.
Jos sopimus on liian epämääräinen, lapsen isä ei voi hakea täytäntöönpanoa. Vasta tässä vaiheessa voi tulla kyseeseen uhkasakko tai lapsen väkisin hakeminen.
Jos lapsi on yli 12-vuotias, häntä kuullaan asiassa. Myös nuorempaa kouluikäistä kuullaan.
Lastensuojelun työtekijä kertoi minulle myös, että on väärin aivopestä lasta. Isä oli kertonut hänelle, että lapsi toistelee minun ajatuksiani. Minun pitäisi ymmärtää, ettei sellainen ole missään tapauksessa lapselle hyväksi.
Lapsi ymmärtää asioita, kuten jo kirjoittelinkin. Tuntuu kuitenkin, että isä on ehtinyt hänenkin luotettavuutensa jo kyseenalaistaa. Varmaan pääsemme myös olosuhdeselvityspyöritykseen, joka tulee sekin olemaan minulle rankka ja isälle puolestaan pelkkää näytelmää. Lapsen mielipiteille tuskin annetaan paljon arvoa, kun isä osaa mitätöidä hänenkin kokemuksensa ja ajattelukykynsä.
Jos et halut et tuo menee siihen et lapsi alkaa uskoa isän juttuja niin sinuna puuttuisin nyt tuohon viimeistään ja pyytäisin joltain apua. Isä itse ei saa sua mustamaalata. Millälailla olet ollut vastahakoinen jos hän ei itse suostu mihinkään?😨🤣🤣
Suosittelen liittyvään Facebookissa yksinhuoltaja äidit ryhmään jossa voi vaihtaa vertaistukea ja löytää samanlaisia tapauksia.. narsisti vanhemmasta 👌🏻
Mikset ole hakenut lastenvalvojalta itse tapaamis sopimuksen tekoa? Varaa sinne vain aika uudestaan ja jos ei isä tule paikalle tai jos neuvottelut ei etene niin sit ainakin valvoja todistaa et ette päässyt vain yhteis ymmärrykseen😅???? Eli varaa uudestaan vain lastenvalvojalle aika. Oletko isyyden halunnut tunnustaa? Jos et niin sinuna tunnistaisin sen
Apua.Eikö tasapainoinen lastaan ajatteleva äiti saa Suomessa oikeutta? On oudoksi mennyt tämä maailma. Itse opiskelen sosiaalityötä näin vanhemmalla iällä ja olen kyllä hämmästynyt miten vähän esim psykologiaa ja ihmisen käyttäytymistä ja havannointia siihen opetukseen kuuluu. Tulisi kyllä osata erottaa kiusanteko ja todellinen lapsesta välittäminen. Hävettää joidenkin ammattitaito vaikka muuten arvostankin alaa.
Älä anna pelolle valtaa. Ryhdistäydy. Jo ihan lapsen takia. Juu tiedän ettei ole helppoa mutta muuta vaihtoehtoa ei ole. Älä anna periksi, älä lannistu, hanki apua, pysy kylmän rauhallisena ja asiallisena, korjaa väärät faktat heti ja ole aina itse askeleen edellä eli pysy kartalla koko ajan. Narsistin raivo ja kostonhalu on loputon mutta lapsella ei ole loppupeleissä muita kuin sinä joka auttaa ja suojelee joten jostain se voima on löydyttävä tähänkin taisteluun. Onneksi lapsi on jo sen ikäinen että ymmärtää itsekin missä mennään. Oma äitini odotti niin kauan että olin teini 13v ennenkuin otti avioeron. Toki aika oli eri mutta onneksi avioeron ottaminen helpottui 80-luvun alussa muutenkin.
Minulla oli tilanne jossa ei lasta voinut antaa isälle eräästä syystä.. ja hän kielsi tämän. Menin tunnustamaan isyyden ja tietenkin halusin tapaamis sopimusta joten menimme sitten lastenvalvojalle. Isää ei miellyttänyt mikään vaikka lapsen ehdoillahan mennään ja tapaamis sopimusta ei tullut. Hänelle ei käynyt mikään vaan halusi vain sitä mikä itselle sopi, itse en voinut joustaa lapsen turvallisuuden takia. Kun emme saaneet lapselle sopimusta niin isä alkoi väittää estän näkemiset ja kun hain oikeudesta niin kuulemma vieroitan ja esitti oikeudessakin valheita minusta ja tapahtumien kulusta, unohti mainita ettei hänelle ollut itselleen mikään sopinut ja vielä valehteli tuomarille.
Narsisitin kanssa kannattaa olla aina 2 askelta edellä
Aloituksesta ei taas saanut mitään tolkkua. Ei ihme ettei sua uskota eikä oteta vakavasti. Taitaa olla pitkälti totta että haluat vaikeuttaa asioita itse ja tehdä tahallaan kiusaa miehelle.
Jos haluaisit sopia asioista, niin sulla olisi varmasti lukuisia tekstareita/whatsappeja jossa osoitat että koitat järjestää lapselle ja isälle säännöllisiä tapaamisia noin puolet ajasta.
Jos kerta ette ole olleet oikeudessa, eikä muitakaan soppareita ole, niin ethän sä edes ole mikään lähivanhempi, paitsi omassa mielessäs. Tästä syystä sun pitäs erityisesti varmistaa ja edesauttaa sitä, että lapsi on puolet ajasta isän kanssa. Sulla on siis varmaan paljon viestinäyttöjä siitä että koitat tällaista sopia ja järjestää mutta mies ei vastaa tai kieltäytyy?
Jos näin on, niin kyllä kaikki sua uskoo kun näytät nää lukuisat viestit.
Jos ei ole, ni oot tyypillinen narsistinen äitisyndrooma-äiti joka luulee olevansa sukupuolen perusteella parempi vanhempi ja siksi olevansa oikeutettu määräämään kaikesta ja tekemään vielä kiusaa.
Vierailija kirjoitti:
Apua.Eikö tasapainoinen lastaan ajatteleva äiti saa Suomessa oikeutta? On oudoksi mennyt tämä maailma. Itse opiskelen sosiaalityötä näin vanhemmalla iällä ja olen kyllä hämmästynyt miten vähän esim psykologiaa ja ihmisen käyttäytymistä ja havannointia siihen opetukseen kuuluu. Tulisi kyllä osata erottaa kiusanteko ja todellinen lapsesta välittäminen. Hävettää joidenkin ammattitaito vaikka muuten arvostankin alaa.
Ei valitettavasti ei aina saa. Pelkäsin oman lapseni puolesta sekä oman henkisen ja fyysisen väkivallan takia.. ja sain tehdä työtä että mut otettiin tosissaan vaikka faktaa oli.. Isä kun on aina rakastava ”jos näin sanoo”. Kannattaa olla tarkkana sanon mitä kenen juttuja uskoo. Tai pelkkiä sanoja jos sanoo olevansa ihana että katsoo niitä tekojä enemmän ja kohtaako kiusanteko sanojen kanssa
Vierailija kirjoitti:
Apua.Eikö tasapainoinen lastaan ajatteleva äiti saa Suomessa oikeutta? On oudoksi mennyt tämä maailma. Itse opiskelen sosiaalityötä näin vanhemmalla iällä ja olen kyllä hämmästynyt miten vähän esim psykologiaa ja ihmisen käyttäytymistä ja havannointia siihen opetukseen kuuluu. Tulisi kyllä osata erottaa kiusanteko ja todellinen lapsesta välittäminen. Hävettää joidenkin ammattitaito vaikka muuten arvostankin alaa.
Itse näen, että lapsi tässä ei saa oikeutta. Hän ei tule kuulluksi eikä nähdyksi. Äidin kohtelu kuitenkin heijastuu myös suoraan lapsen elämään. Ei kukaan ole niin vahva, että jaksaisi määrättömästi piinaamista ja viranomaisten syyllistämistä, perättömiin ilmoituksiin perustuvia selvityksiä ja taloudellista epävarmuutta.
Toistaiseksi kukaan ei ole millään tavalla osoittanut, että olisi ymmärtänyt kyseessä olevan kiusanteko. Minulle kerrotaan, kuinka isä on kertonut, että hänellä ja lapsella oli todella läheinen suhde ja nyt on joka hetki hirveä ikävä. Lapsi ihmettelee puheita tietysti, koska ei isä varsinaisesti hänen kanssaan koskaan mitään tehnyt. Isällä oli oma elämä. Lapsi haluaisi sanoa, että hän ei ikävöi ollenkaan, vaan nyt on hyvin, mutta pelkään, että sekin kääntyisi meitä ja lasta vastaan. Olen lukenut, että jos lähivanhempi ei myötävaikuta lapsen suhteeseen toiseen vanhempaan, voi käydä jopa niin, että lapsi siirretään toiselle asumaan. Tästä puhuivat myös muutamat lakimiehet varoitellessaan siitä, mitä saa ja mitä ei saa sanoa.
En ole saanut vielä mitään tietoa hänen avustajaltaan. Sieltä voi tulla ihan mitä vain ja hän voi jopa haastaa asumisasian. Hän tietää, että lapsi on minulle kaikki kaikessa. Hän tietää myös, että menee sen verran tulorajojen yli, että joudun maksamaan asianajokulut itse. Hänelle riittää se, että hän tietää, että minä kärsin. Lapsi on tosiaan myös jo sen ikäinen, että hän ymmärtää, että isä kiusaa tahallaan. Lapsi on vihainen, mutta hän ei saa olla, koska viha tulee minusta. Senkin neuvon sain lakimiespuheluista. Lapsi ei saa ajatella itse ollenkaan, eikä saa olla tykkäämättä isästä, joka kohtelee häntä ja äitiä näin.