Kaverin toiminta tuntuu pahalta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka syöttää someen inhorealistista kuvaa arjestaan? Eihän sitä voi edes tehdä, jos arkeen kuuluu muitakin ihmisiä kuin somettaja itse.

Some-elämä on sellaista kimalletta, josta on arki kaukana.

t. Ihminen, jolla ei ole edes FB tiliä

Niinpä.. Mutta sitä vaan tapahtuu, kysymys miksi? Mikä on sen tarve?

Minusta niitä positiivisia asioita elämästään voisi hyvin jakaa ihan tavallisessakin arjessa somen ulkopuolellakin nykyistä enemmän. Kuka jaksaa kuunnella ihmistä jolla kaikki on aina huonosti ja joka päivästä toiseen valittaa jostakin?

"Kell' onni on, se onnen kätkeköön". Olen kanssasi ihan samaa mieltä. Minusta ainakin on kiva katsoa, lukea ja kuulla mukavista asioista. 

- Nro 7 - 

Hei ap.

Elämän kulkuun vaikuttaa kuuluvan, että lapsuudessa /nuoruudessa läheisiin ihmisiin joskus alkaa kasvaa etääntymistä ja jopa välirikkoa.  Ihmiset ja elämäntilanteet muuttuvat. Tämä aiheuttaa samalla tietenkin surua, koska toisen on oppinut tuntemaan ja hänestä tullut läheinen. Kerrot sinulle ja ystävällesi käyneen näin. Ymmärsinkö oikein, että koet ikään kuin sinut olisi kevyesti heitetty syrjään ja korvattu uusilla kavereilla. Somessa kuitenkin asiat näytetään usein hyvin eri tavalla kuin mitä todellisuus on. Somen perusteella et voi tietää, onko repaleiseksi käynyt ystävyytenne ystävällesikin kipeä asia, kaipaako hän sinua ja läheisiä välejänne. Sen selvittää ainoastaan asiasta puhuminen. Se vain usein on kovin vaikeaa. Voisitko silti vielä yrittää? Minä-viestillä ilmaista, että ikävöit entisiä läheisiä aikojanne ja toivoisit sen vielä olevan jossain määrin mahdollista? Voisiko tällaisesta puheeksiotosta seurata jotain hyvää? Ainakin sinulle itsellesi.

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei ap.

Elämän kulkuun vaikuttaa kuuluvan, että lapsuudessa /nuoruudessa läheisiin ihmisiin joskus alkaa kasvaa etääntymistä ja jopa välirikkoa.  Ihmiset ja elämäntilanteet muuttuvat. Tämä aiheuttaa samalla tietenkin surua, koska toisen on oppinut tuntemaan ja hänestä tullut läheinen. Kerrot sinulle ja ystävällesi käyneen näin. Ymmärsinkö oikein, että koet ikään kuin sinut olisi kevyesti heitetty syrjään ja korvattu uusilla kavereilla. Somessa kuitenkin asiat näytetään usein hyvin eri tavalla kuin mitä todellisuus on. Somen perusteella et voi tietää, onko repaleiseksi käynyt ystävyytenne ystävällesikin kipeä asia, kaipaako hän sinua ja läheisiä välejänne. Sen selvittää ainoastaan asiasta puhuminen. Se vain usein on kovin vaikeaa. Voisitko silti vielä yrittää? Minä-viestillä ilmaista, että ikävöit entisiä läheisiä aikojanne ja toivoisit sen vielä olevan jossain määrin mahdollista? Voisiko tällaisesta puheeksiotosta seurata jotain hyvää? Ainakin sinulle itsellesi.

Kiitos viestistä. Kyllä tavallaan tuntuu.. Ennen välimme huononemista olin hänelle todella isona tukena eräässä asiassa, jopa niin että se tuntui jo omassakin jaksamisessa. Nyt hän on päässyt ongelmastaan eteenpäin ja koen ettei minua enää tarvita. Uusi elämä, uudet kujeet ja ihmiset. Olemme jutelleet näistä asioista mutta en ole nähnyt sen vievän asioita hirveesti eteenpäin meidän kahden osalta. En tiedä harmittaako häntä vai onko muuten kaikki niin hyvin ettei hänellä ole aikaa tai halua meidän tilannetta selvittää. Itse olen ollut keskusteluissa aina aloitteentekijä ja keskustelu on mennyt niin että saan lopulta syyllisyyden tunteita että edes otin asian esille, vaikka tiedän sen olevan ainoa oikea tapa. Hyvä olisi varmaan jossain vaiheessa yrittää taas kuitenkin vaikka pelkään pettyväni taas. Ja totta, tuo some maailma mun täytyy yrittää ohittaa. Ap

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei ap.

Elämän kulkuun vaikuttaa kuuluvan, että lapsuudessa /nuoruudessa läheisiin ihmisiin joskus alkaa kasvaa etääntymistä ja jopa välirikkoa.  Ihmiset ja elämäntilanteet muuttuvat. Tämä aiheuttaa samalla tietenkin surua, koska toisen on oppinut tuntemaan ja hänestä tullut läheinen. Kerrot sinulle ja ystävällesi käyneen näin. Ymmärsinkö oikein, että koet ikään kuin sinut olisi kevyesti heitetty syrjään ja korvattu uusilla kavereilla. Somessa kuitenkin asiat näytetään usein hyvin eri tavalla kuin mitä todellisuus on. Somen perusteella et voi tietää, onko repaleiseksi käynyt ystävyytenne ystävällesikin kipeä asia, kaipaako hän sinua ja läheisiä välejänne. Sen selvittää ainoastaan asiasta puhuminen. Se vain usein on kovin vaikeaa. Voisitko silti vielä yrittää? Minä-viestillä ilmaista, että ikävöit entisiä läheisiä aikojanne ja toivoisit sen vielä olevan jossain määrin mahdollista? Voisiko tällaisesta puheeksiotosta seurata jotain hyvää? Ainakin sinulle itsellesi.

Ap ja kaveri (niin, vain kaveri, ei ystävä) ovat aikuisia perheellisiä ihmisiä. Ap kuulostaa nyt ihan joltakin yläkouluikäiseltä kaverilleen mustasukkaiselta tytöltä, joka ei suostu uskomaan, että kaverin perhe ja nykyinen elämä on kaverille tärkeämpää ja lähempänä kuin hän on. Niin se vain menee ja pitääkin mennä. Kaveri on aikuistunut, ap ei ilmeisesti. Kaverin ei siis tarvitse kuulla ap:lta mitään itkuvirttä menneistä. Ap:n tulee vain hyväksyä asia ja olla kaveri tai sitten päättää olla olematta.

Ehkä joskus tulee muutos, mutta se on sen ajan murhe ja asiaa ei tarvitse alkaa vatkaamaan nyt. En kannata polttaa siltoja takanaan, mutta voi mennä eri tietä ja muistella vanhoja aikoja hymyssä suin eikä katkerana. Tässä olisi hyvä kasvun paikka.

Lopeta kaverin seuraaminen tai sitten seurat ja itket.

Vierailija kirjoitti:

Lopeta kaverin seuraaminen tai sitten seurat ja itket.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei ap.

Elämän kulkuun vaikuttaa kuuluvan, että lapsuudessa /nuoruudessa läheisiin ihmisiin joskus alkaa kasvaa etääntymistä ja jopa välirikkoa.  Ihmiset ja elämäntilanteet muuttuvat. Tämä aiheuttaa samalla tietenkin surua, koska toisen on oppinut tuntemaan ja hänestä tullut läheinen. Kerrot sinulle ja ystävällesi käyneen näin. Ymmärsinkö oikein, että koet ikään kuin sinut olisi kevyesti heitetty syrjään ja korvattu uusilla kavereilla. Somessa kuitenkin asiat näytetään usein hyvin eri tavalla kuin mitä todellisuus on. Somen perusteella et voi tietää, onko repaleiseksi käynyt ystävyytenne ystävällesikin kipeä asia, kaipaako hän sinua ja läheisiä välejänne. Sen selvittää ainoastaan asiasta puhuminen. Se vain usein on kovin vaikeaa. Voisitko silti vielä yrittää? Minä-viestillä ilmaista, että ikävöit entisiä läheisiä aikojanne ja toivoisit sen vielä olevan jossain määrin mahdollista? Voisiko tällaisesta puheeksiotosta seurata jotain hyvää? Ainakin sinulle itsellesi.

Ap ja kaveri (niin, vain kaveri, ei ystävä) ovat aikuisia perheellisiä ihmisiä. Ap kuulostaa nyt ihan joltakin yläkouluikäiseltä kaverilleen mustasukkaiselta tytöltä, joka ei suostu uskomaan, että kaverin perhe ja nykyinen elämä on kaverille tärkeämpää ja lähempänä kuin hän on. Niin se vain menee ja pitääkin mennä. Kaveri on aikuistunut, ap ei ilmeisesti. Kaverin ei siis tarvitse kuulla ap:lta mitään itkuvirttä menneistä. Ap:n tulee vain hyväksyä asia ja olla kaveri tai sitten päättää olla olematta.

Ehkä joskus tulee muutos, mutta se on sen ajan murhe ja asiaa ei tarvitse alkaa vatkaamaan nyt. En kannata polttaa siltoja takanaan, mutta voi mennä eri tietä ja muistella vanhoja aikoja hymyssä suin eikä katkerana. Tässä olisi hyvä kasvun paikka.

Minulla ei todellakaan ole ongelma se että kaverilla on perhe ym kuviot jotka tottakai ottavat paikkansa, ihan niin kuin meillä kaikilla. Näin on ollut aina enkä todella ole siitä koskaan ollut mustasukkainen. Se miksi täällä puran, liittyy näihin välisiimme ongelmiin ja siihen että ne eivät näytä haittaavan kaveria. Jos luit aloituksen, kirjoitin siinä mm luottamuspulasta. Se tuli kun kaveri räikeästi petti luottamukseni. Minulle nämä asiat merkitsevät paljon ja sen vuoksi toivoisin että näkisin kaverilta edes jotakin eforttia parantaakseen välejämme. Miten voin olla kaveri jos emme saa asioita selvitettyä? Yksikseni en siihen pysty, yrittänyt olen, mutta hän vaikuttaa hyvin välinpitämättömältä. Mutta totta, mun täytyy kai vaan hyväksyä tosiasiat tässä kohtaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei ap.

Elämän kulkuun vaikuttaa kuuluvan, että lapsuudessa /nuoruudessa läheisiin ihmisiin joskus alkaa kasvaa etääntymistä ja jopa välirikkoa.  Ihmiset ja elämäntilanteet muuttuvat. Tämä aiheuttaa samalla tietenkin surua, koska toisen on oppinut tuntemaan ja hänestä tullut läheinen. Kerrot sinulle ja ystävällesi käyneen näin. Ymmärsinkö oikein, että koet ikään kuin sinut olisi kevyesti heitetty syrjään ja korvattu uusilla kavereilla. Somessa kuitenkin asiat näytetään usein hyvin eri tavalla kuin mitä todellisuus on. Somen perusteella et voi tietää, onko repaleiseksi käynyt ystävyytenne ystävällesikin kipeä asia, kaipaako hän sinua ja läheisiä välejänne. Sen selvittää ainoastaan asiasta puhuminen. Se vain usein on kovin vaikeaa. Voisitko silti vielä yrittää? Minä-viestillä ilmaista, että ikävöit entisiä läheisiä aikojanne ja toivoisit sen vielä olevan jossain määrin mahdollista? Voisiko tällaisesta puheeksiotosta seurata jotain hyvää? Ainakin sinulle itsellesi.

Ap ja kaveri (niin, vain kaveri, ei ystävä) ovat aikuisia perheellisiä ihmisiä. Ap kuulostaa nyt ihan joltakin yläkouluikäiseltä kaverilleen mustasukkaiselta tytöltä, joka ei suostu uskomaan, että kaverin perhe ja nykyinen elämä on kaverille tärkeämpää ja lähempänä kuin hän on. Niin se vain menee ja pitääkin mennä. Kaveri on aikuistunut, ap ei ilmeisesti. Kaverin ei siis tarvitse kuulla ap:lta mitään itkuvirttä menneistä. Ap:n tulee vain hyväksyä asia ja olla kaveri tai sitten päättää olla olematta.

Ehkä joskus tulee muutos, mutta se on sen ajan murhe ja asiaa ei tarvitse alkaa vatkaamaan nyt. En kannata polttaa siltoja takanaan, mutta voi mennä eri tietä ja muistella vanhoja aikoja hymyssä suin eikä katkerana. Tässä olisi hyvä kasvun paikka.

Minulla ei todellakaan ole ongelma se että kaverilla on perhe ym kuviot jotka tottakai ottavat paikkansa, ihan niin kuin meillä kaikilla. Näin on ollut aina enkä todella ole siitä koskaan ollut mustasukkainen. Se miksi täällä puran, liittyy näihin välisiimme ongelmiin ja siihen että ne eivät näytä haittaavan kaveria. Jos luit aloituksen, kirjoitin siinä mm luottamuspulasta. Se tuli kun kaveri räikeästi petti luottamukseni. Minulle nämä asiat merkitsevät paljon ja sen vuoksi toivoisin että näkisin kaverilta edes jotakin eforttia parantaakseen välejämme. Miten voin olla kaveri jos emme saa asioita selvitettyä? Yksikseni en siihen pysty, yrittänyt olen, mutta hän vaikuttaa hyvin välinpitämättömältä. Mutta totta, mun täytyy kai vaan hyväksyä tosiasiat tässä kohtaa. Ap

Aloituksestasi: " en luota häneen enkä koe enää aitoa kaveruutta".  Eikö tuo jo kerro tarpeeksi? Mene eteenpäin elämässäsi, niin hänkin on mennyt. 

- eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis täh? Sinunko mielestä kaverisi ei voi olla onnellinen, koska teillä kahdella on kärhämää? Oikeasti?

Luet hänen postauksiaan, itket siellä omaa kurjuuttasi ja valitat kaikille muille kuinka tunteeton kaveri on... Tsiisus. Ap, hanki elämä. Sinun ei tarvitse seurata toisen kirjoittelua, vaan voit olla seuraamatta ja elää ihan ikiomaa elämääsi.

Ja muille, jos somessa on jollakin onnellista oloa, niin hänen elämä voi olla onnellista. Ei se mene aina toisinpäin. :D Ja ei, minä en ole somessa, enkä ole ap:n kaveri, vaan vain ap:n itkuja ihmettelevä aikuinen nainen.

Tottakai hän saa olla onnellinen ja sitä ilman muuta hänelle toivonkin,ei mun välittäminen häntä kohtaan ole kadonnut. Ehkä juuri sen takia tuntuukin niin pahalta. Mutta totta, ehkä olen itse lähtenyt miettimään tätä liian syvältä (joka on mulle niin tyypillistä!) ja jäänyt tähän liikaa jumiin. Ehkä nyt olisi todellakin aika keskittyä itseeni ja omaan elämääni. Ap

Tuommoinen takertuja kuin sinä on kaverina kauhea.

Tällaiset täydellistä omistautumista, luottamusta ja lojaalisuutta vaativat ihmiset ovat helvetin raskasta seuraa. Kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä etkä välttämättä ymmärrä, että vaatimuksesi muille ovat epäinhimillisiä.

Jos olette aikuisia ihmisiä (ja vaikkette olisikaan) niin

A) puhukaa jos on jotain mikä vaivaa

B) lopeta se kaverin somejuttujen seuraaminen ja ainakin tuo ylianalysointi

Itsekin yritän somessa keskittyä kivoihin, valoisiin ja positiivisiin juttuihin, vaikka tottakai elämässä on paljon p*skaakin.  Haluan ylipäänsä nähdä asioissa valoisat puolet ja siksi en myöskään yleensä ruikuta kaikkea kurjuutta someen. Toki en nyt kannata mitään päälle liimattua yltiöhehkutustakaan jos ihan kaikki elämässä on oikeasti v*turallaan. Sitten saatan vaan vaikka todeta että nyt on asia näin (ero tms.) mutta en jää sitä sinne rypemään. Kaverillasi voi olla siis monta syytä siihen miksi hän postailee mitä postailee. Älä sinä niiden anna mielenrauhaasi horjuttaa. 

Mene töihin.

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset täydellistä omistautumista, luottamusta ja lojaalisuutta vaativat ihmiset ovat helvetin raskasta seuraa. Kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä etkä välttämättä ymmärrä, että vaatimuksesi muille ovat epäinhimillisiä.

Voitko avata mitä nämä epäinhimilliset vaatimukset ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset täydellistä omistautumista, luottamusta ja lojaalisuutta vaativat ihmiset ovat helvetin raskasta seuraa. Kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä etkä välttämättä ymmärrä, että vaatimuksesi muille ovat epäinhimillisiä.

Voitko avata mitä nämä epäinhimilliset vaatimukset ovat?

Aloituksesta lainattua: "Olen ottanut asioita puheeksi mutta tuntuu ettei hän tee asioiden paranemiseksi mitään.". Ts ap haluaa, että tämä toinen henkilö tekisi jotain, mitä ei halua tehdä. 

- eri - 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset täydellistä omistautumista, luottamusta ja lojaalisuutta vaativat ihmiset ovat helvetin raskasta seuraa. Kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä etkä välttämättä ymmärrä, että vaatimuksesi muille ovat epäinhimillisiä.

Voitko avata mitä nämä epäinhimilliset vaatimukset ovat?

Aloituksesta lainattua: "Olen ottanut asioita puheeksi mutta tuntuu ettei hän tee asioiden paranemiseksi mitään.". Ts ap haluaa, että tämä toinen henkilö tekisi jotain, mitä ei halua tehdä. 

- eri - 

Niinhän ap on sanonut, että toivoisi myös kaverilta jotain eforttia suhteen paranemiseksi. Mielestäni tuo nyt ei kuulosta miltään epäinhimilliseltä vaatimukselta etenkin jos kaveri on vielä rikkonut luottamuksen...

Ei auta kuin siirtyä eteenpäin jos olet jo yrittänyt jutellakin. Unohda kaveri somejuttuineen, älä jää riipaksi. Et voi yksipuolisesti ylläpitää kaveruutta. Eteenpäin vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset täydellistä omistautumista, luottamusta ja lojaalisuutta vaativat ihmiset ovat helvetin raskasta seuraa. Kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä etkä välttämättä ymmärrä, että vaatimuksesi muille ovat epäinhimillisiä.

Voitko avata mitä nämä epäinhimilliset vaatimukset ovat?

Aloituksesta lainattua: "Olen ottanut asioita puheeksi mutta tuntuu ettei hän tee asioiden paranemiseksi mitään.". Ts ap haluaa, että tämä toinen henkilö tekisi jotain, mitä ei halua tehdä. 

- eri - 

Niinhän ap on sanonut, että toivoisi myös kaverilta jotain eforttia suhteen paranemiseksi. Mielestäni tuo nyt ei kuulosta miltään epäinhimilliseltä vaatimukselta etenkin jos kaveri on vielä rikkonut luottamuksen...

Meillähän on tässä vain ap:n versio,  kuka on pettänyt ja kenen luottamuksen. Meillä ei ole tietoa, haluaako kaveri parantaa enää suhdetta ap:hen vai ei. Todennäköisesti ei, koska ap on jo puhunut kaverilleen.  Ja tosiaan ap vaatii nyt jotain sellaista vaivannäköä kaveriltaan, mitä tämä ei halua tehdä, ja ap:tä harmittaa, kun kaveri menee elämässään eteenpäin. Joten kuten muutkin ovat jo suositelleet: ap:nkin kannattaa mennä elämässään eteenpäin. 

Nyt meni vähän ohi, että mistä teille on joku riita tullut? Vai onko niin että sinä vain olet mustasukkainen tyhjästä, ja loukkaantunut kun omien kuvitelmiesi perusteella hän ei välitä sinusta yhtä paljon kuin sinä hänestä, koska kirjoittelee someen positiivisia juttuja ja hänellä on muita kavereita?

Vierailija kirjoitti:

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei ap.

Elämän kulkuun vaikuttaa kuuluvan, että lapsuudessa /nuoruudessa läheisiin ihmisiin joskus alkaa kasvaa etääntymistä ja jopa välirikkoa.  Ihmiset ja elämäntilanteet muuttuvat. Tämä aiheuttaa samalla tietenkin surua, koska toisen on oppinut tuntemaan ja hänestä tullut läheinen. Kerrot sinulle ja ystävällesi käyneen näin. Ymmärsinkö oikein, että koet ikään kuin sinut olisi kevyesti heitetty syrjään ja korvattu uusilla kavereilla. Somessa kuitenkin asiat näytetään usein hyvin eri tavalla kuin mitä todellisuus on. Somen perusteella et voi tietää, onko repaleiseksi käynyt ystävyytenne ystävällesikin kipeä asia, kaipaako hän sinua ja läheisiä välejänne. Sen selvittää ainoastaan asiasta puhuminen. Se vain usein on kovin vaikeaa. Voisitko silti vielä yrittää? Minä-viestillä ilmaista, että ikävöit entisiä läheisiä aikojanne ja toivoisit sen vielä olevan jossain määrin mahdollista? Voisiko tällaisesta puheeksiotosta seurata jotain hyvää? Ainakin sinulle itsellesi.

Kiitos viestistä. Kyllä tavallaan tuntuu.. Ennen välimme huononemista <strong>olin hänelle todella isona tukena eräässä asiassa, jopa niin että se tuntui jo omassakin jaksamisessa. Nyt hän on päässyt ongelmastaan eteenpäin ja koen ettei minua enää tarvita. Uusi elämä, uudet kujeet ja ihmiset.</strong> Olemme jutelleet näistä asioista mutta en ole nähnyt sen vievän asioita hirveesti eteenpäin meidän kahden osalta. En tiedä harmittaako häntä vai onko muuten kaikki niin hyvin ettei hänellä ole aikaa tai halua meidän tilannetta selvittää. Itse olen ollut keskusteluissa aina aloitteentekijä ja keskustelu on mennyt niin että saan lopulta syyllisyyden tunteita että edes otin asian esille, vaikka tiedän sen olevan ainoa oikea tapa. Hyvä olisi varmaan jossain vaiheessa yrittää taas kuitenkin vaikka pelkään pettyväni taas. Ja totta, tuo some maailma mun täytyy yrittää ohittaa. Ap

...

Minulla ei todellakaan ole ongelma se että kaverilla on perhe ym kuviot jotka tottakai ottavat paikkansa, ihan niin kuin meillä kaikilla. Näin on ollut aina enkä todella ole siitä koskaan ollut mustasukkainen. Se miksi täällä puran, liittyy näihin välisiimme ongelmiin ja siihen että ne eivät näytä haittaavan kaveria. Jos luit aloituksen, kirjoitin siinä mm <strong>luottamuspulasta. Se tuli kun kaveri räikeästi petti luottamukseni. Minulle nämä asiat merkitsevät paljon ja sen vuoksi toivoisin että näkisin kaverilta edes jotakin eforttia parantaakseen välejämme. Miten voin olla kaveri jos emme saa asioita selvitettyä? </strong>Yksikseni en siihen pysty, yrittänyt olen, mutta hän vaikuttaa hyvin välinpitämättömältä.

Jos hän petti luottamuksesi ja suhtautuu siihen välinpitämättömästi ja ei-anteeksipyytävästi, niin miksi haluat jatkaa kaveruutta/ystävyyttä? Ei kuulosta ystävältä, jos sinulla ei ole merkitystä hänelle.

Jos olet ollut hänelle tukena jossain "negatiivisessa" asiassa kuten parisuhde ero, työpaikan menetys tms. niin hän voi liittää sinut, tiedostamattaan tai tiedostetusti, niihin tapahtumiin ja silloin koettuihin sisäisiin tunteisiin/tuntemuksiin. Näin ollen halutessaan irtiottoa tilanteesta/ vanhoista tunnetiloista, hän voi tehdä pesäeroa myös sinuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset täydellistä omistautumista, luottamusta ja lojaalisuutta vaativat ihmiset ovat helvetin raskasta seuraa. Kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä etkä välttämättä ymmärrä, että vaatimuksesi muille ovat epäinhimillisiä.

Voitko avata mitä nämä epäinhimilliset vaatimukset ovat?

Aloituksesta lainattua: "Olen ottanut asioita puheeksi mutta tuntuu ettei hän tee asioiden paranemiseksi mitään.". Ts ap haluaa, että tämä toinen henkilö tekisi jotain, mitä ei halua tehdä. 

- eri - 

Niinhän ap on sanonut, että toivoisi myös kaverilta jotain eforttia suhteen paranemiseksi. Mielestäni tuo nyt ei kuulosta miltään epäinhimilliseltä vaatimukselta etenkin jos kaveri on vielä rikkonut luottamuksen...

Ehkä kaverin mielestä ei ole mitään ongelmia? Ehkä vain ap:lla on ongelma tai useita ongelmia, siltä se ainakin tuntuu. Koska emme tiedä mitä on tapahtunut ja kaveri ei ole kertomassa omaa versiotaan, niin tuntuu siltä, että kaveri osaa elää ja olla, ap taas roikkuu ja riippuu jossakin menneessä. Ap:lla on liikaa aikaa ajatella typeryyksiä ja hän velloo suossaan syvällä. Se ei ole kaverin vika, ei todellakaan, vaan hänen oma vikansa ja hän joutuu ihan itse etsimään askelmat, joita pitkin pääsee suustaan pois. Kaverin ongelma se ei ole.