Kaverin toiminta tuntuu pahalta

Tämä voisi olla minun kaverin kirjoittama, niin että minä olen tuo etäisyyden ottaja. Kaveria häiritsi kun minulla on uusi mies ja hän on vastahakoisesti sinkkuna. Tuppasi sitten itseään meidän suhteeseen, yrittäen koko ajan heikentää meidän välejä milloin milläkin tempulla. Sain tarpeekseni ja olen ottanut etäisyyttä reippaasti. Nyt olen sitten kuulemma hylännyt hänet. Kaverilla on mt-ongelmaa ja hän on aivan rajaton, ei ymmärrä paljon voi toisen suhteeseen ja elämään sekaantua, ilman että menee aivan överiksi. Myös kaverisuhteessa tilanpuute voi johtaa pahaan ahdistumiseen,

Kiitoksia tähän astisista kommenteista. Totta on, että täällä on esillä vain minun näkökulmani asiaan ja sen myötä tulleita tuntojani olen purkanut. Suurin ongelma, luottamuspula, tuli silloin kun kaveri kertoi minun kertomiani itseäni koskevia luottamuksellisia asioita muille. Niistä oli vielä erikseen sovittu että jäävät meidän välisiksi. Hän kertoi kuitenkin ja sen seurauksena en ole pystynyt häneen enää luottamaan. Itse hän ei ole mielestään tehnyt väärin vaikka asioita levittikin.

Ja noihin vaatimuksiin liittyen, en vaadi häntä tekemään mitään, se on vain oma toiveeni että saisimme sovittua ja haluaisin olla taas hyvissä väleissä, koska hän on minulle tärkeä. Mutta ketään en voi pakottaa tms joten itse taidan jättää tämän asian nyt taka-alalle ja jatkaa elämää niiinkuin hänkin on tehnyt. En todellakaan halua olla vaativa ja riippuvainen kaveri kellekään jos sellainen kuva minusta on tullut. Olen antanut tälle kaverille todella paljon ja tiivistä tukea pitkään kun hänellä oli vaikeaa ja hän on kertonut että ilman sitä ei olisi selvinnyt. Siksi ehkä myös oletin ja toivoin että molemmilla olisi halu korjata asiat. Mutta näin elämä menee. Tämä on satuttanut minua paljon ja varmasti olen ylianalysoinut asioita liikaa, reagoinut lapsellisellakin tavalla. Harkitsin, yritänkö vielä jutella hänen kanssaan mutta päätin että irrottaudun nyt eteenpäin, se varmaan parempi molemmille. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tämä voisi olla minun kaverin kirjoittama, niin että minä olen tuo etäisyyden ottaja. Kaveria häiritsi kun minulla on uusi mies ja hän on vastahakoisesti sinkkuna. Tuppasi sitten itseään meidän suhteeseen, yrittäen koko ajan heikentää meidän välejä milloin milläkin tempulla. Sain tarpeekseni ja olen ottanut etäisyyttä reippaasti. Nyt olen sitten kuulemma hylännyt hänet. Kaverilla on mt-ongelmaa ja hän on aivan rajaton, ei ymmärrä paljon voi toisen suhteeseen ja elämään sekaantua, ilman että menee aivan överiksi. Myös kaverisuhteessa tilanpuute voi johtaa pahaan ahdistumiseen,

Myös minulla on ollut nuorempana vastaavanlainen juttu. Kaverini, silloinen ystäväni, olisi halunnut elää muuttumatonta nuoruutta minun kanssani ja hän ei hyväksynyt millään tavoin, että olin löytänyt itselleni miehen ja myös, että olin muuttamassa opiskelujen perässä miehen kanssa isompaan kaupunkiin. Hänen mielestään olin pettänyt luottamuksen, sillä olimme joskus kännipäissämme vakuutelleet, että niin ei tapahdu ja pysyn siinä pikkukylällä, jossa ei ollut minulle mitään, vaan olisin jäänyt paikallisen marketin kassalle töihin.

Elämä kuitenkin saattaa kuljettaa ihmisiä eri suuntiin ja niin myös meitä. Opiskelujen ja mieheni takia minulla ei ollut enää aikaa ja kiinnostusta jatkaa sitä alkoholinhuuruista nuoruuselämää, vaan muut asiat tulivat tärkeämmiksi. Se oli hänen mielestään luottamuksen pettämistä ja sain kuulla asiasta usein. Hän soitteli myös miehelleni ja kertoili tälle nuoruuteni miesystävistä, mutta miestä jutut eivät juuri kiinnostaneet, olihan hänelläkin ollut nuoruus. Soitin kaverilleni, että hän voisi lopettaa riehumisensa ja hakea vaikka itsekin opiskelemaan.

Ehkä petin hänet, mutta minä olin omaan elämääni tyytyväinen. Olen yhä vieläkin saman miehen kanssa onnellinen, mutta kaverin kanssa ei yhteyksiä oikeastaan ole enää.

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia tähän astisista kommenteista. Totta on, että täällä on esillä vain minun näkökulmani asiaan ja sen myötä tulleita tuntojani olen purkanut. Suurin ongelma, luottamuspula, tuli silloin kun kaveri kertoi minun kertomiani itseäni koskevia luottamuksellisia asioita muille. Niistä oli vielä erikseen sovittu että jäävät meidän välisiksi. Hän kertoi kuitenkin ja sen seurauksena en ole pystynyt häneen enää luottamaan. Itse hän ei ole mielestään tehnyt väärin vaikka asioita levittikin.

Ja noihin vaatimuksiin liittyen, en vaadi häntä tekemään mitään, se on vain oma toiveeni että saisimme sovittua ja haluaisin olla taas hyvissä väleissä, koska hän on minulle tärkeä. Mutta ketään en voi pakottaa tms joten itse taidan jättää tämän asian nyt taka-alalle ja jatkaa elämää niiinkuin hänkin on tehnyt. En todellakaan halua olla vaativa ja riippuvainen kaveri kellekään jos sellainen kuva minusta on tullut. Olen antanut tälle kaverille todella paljon ja tiivistä tukea pitkään kun hänellä oli vaikeaa ja hän on kertonut että ilman sitä ei olisi selvinnyt. Siksi ehkä myös oletin ja toivoin että molemmilla olisi halu korjata asiat. Mutta näin elämä menee. Tämä on satuttanut minua paljon ja varmasti olen ylianalysoinut asioita liikaa, reagoinut lapsellisellakin tavalla. Harkitsin, yritänkö vielä jutella hänen kanssaan mutta päätin että irrottaudun nyt eteenpäin, se varmaan parempi molemmille. Ap

Hänen puolisonsa vai joku muu? Yllättävän monet ovat sitä mieltä, että puolisolle voi kertoa myös luottamuksellisia asioita. Eivätkä siis koe tehneensä mitään väärin. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia tähän astisista kommenteista. Totta on, että täällä on esillä vain minun näkökulmani asiaan ja sen myötä tulleita tuntojani olen purkanut. Suurin ongelma, luottamuspula, tuli silloin kun kaveri kertoi minun kertomiani itseäni koskevia luottamuksellisia asioita muille. Niistä oli vielä erikseen sovittu että jäävät meidän välisiksi. Hän kertoi kuitenkin ja sen seurauksena en ole pystynyt häneen enää luottamaan. Itse hän ei ole mielestään tehnyt väärin vaikka asioita levittikin.

Ja noihin vaatimuksiin liittyen, en vaadi häntä tekemään mitään, se on vain oma toiveeni että saisimme sovittua ja haluaisin olla taas hyvissä väleissä, koska hän on minulle tärkeä. Mutta ketään en voi pakottaa tms joten itse taidan jättää tämän asian nyt taka-alalle ja jatkaa elämää niiinkuin hänkin on tehnyt. En todellakaan halua olla vaativa ja riippuvainen kaveri kellekään jos sellainen kuva minusta on tullut. Olen antanut tälle kaverille todella paljon ja tiivistä tukea pitkään kun hänellä oli vaikeaa ja hän on kertonut että ilman sitä ei olisi selvinnyt. Siksi ehkä myös oletin ja toivoin että molemmilla olisi halu korjata asiat. Mutta näin elämä menee. Tämä on satuttanut minua paljon ja varmasti olen ylianalysoinut asioita liikaa, reagoinut lapsellisellakin tavalla. Harkitsin, yritänkö vielä jutella hänen kanssaan mutta päätin että irrottaudun nyt eteenpäin, se varmaan parempi molemmille. Ap

Jos noin on niin turhaan haikailet enää tuon ystävyyden perään. Kaikkea ei valitettavasti voi korjata ja selvittää. Se tietenkin harmittaa jos kyseessä on ollut hyvä ystävyys, mutta tosiaan yksipuolisesti sitä ei voi tehdä. Irti ja eteenpäin vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia tähän astisista kommenteista. Totta on, että täällä on esillä vain minun näkökulmani asiaan ja sen myötä tulleita tuntojani olen purkanut. Suurin ongelma, luottamuspula, tuli silloin kun kaveri kertoi minun kertomiani itseäni koskevia luottamuksellisia asioita muille. Niistä oli vielä erikseen sovittu että jäävät meidän välisiksi. Hän kertoi kuitenkin ja sen seurauksena en ole pystynyt häneen enää luottamaan. Itse hän ei ole mielestään tehnyt väärin vaikka asioita levittikin.

Ja noihin vaatimuksiin liittyen, en vaadi häntä tekemään mitään, se on vain oma toiveeni että saisimme sovittua ja haluaisin olla taas hyvissä väleissä, koska hän on minulle tärkeä. Mutta ketään en voi pakottaa tms joten itse taidan jättää tämän asian nyt taka-alalle ja jatkaa elämää niiinkuin hänkin on tehnyt. En todellakaan halua olla vaativa ja riippuvainen kaveri kellekään jos sellainen kuva minusta on tullut. Olen antanut tälle kaverille todella paljon ja tiivistä tukea pitkään kun hänellä oli vaikeaa ja hän on kertonut että ilman sitä ei olisi selvinnyt. Siksi ehkä myös oletin ja toivoin että molemmilla olisi halu korjata asiat. Mutta näin elämä menee. Tämä on satuttanut minua paljon ja varmasti olen ylianalysoinut asioita liikaa, reagoinut lapsellisellakin tavalla. Harkitsin, yritänkö vielä jutella hänen kanssaan mutta päätin että irrottaudun nyt eteenpäin, se varmaan parempi molemmille. Ap

Hänen puolisonsa vai joku muu? Yllättävän monet ovat sitä mieltä, että puolisolle voi kertoa myös luottamuksellisia asioita. Eivätkä siis koe tehneensä mitään väärin. 

Puolisolle ja eräälle toiselle. Molempien kautta juttu levisi sitten eteenpäin. Ja olimme sopineet että siitä ei puhuta kenellekään, ei edes puolisolle. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia tähän astisista kommenteista. Totta on, että täällä on esillä vain minun näkökulmani asiaan ja sen myötä tulleita tuntojani olen purkanut. Suurin ongelma, luottamuspula, tuli silloin kun kaveri kertoi minun kertomiani itseäni koskevia luottamuksellisia asioita muille. Niistä oli vielä erikseen sovittu että jäävät meidän välisiksi. Hän kertoi kuitenkin ja sen seurauksena en ole pystynyt häneen enää luottamaan. Itse hän ei ole mielestään tehnyt väärin vaikka asioita levittikin.

Ja noihin vaatimuksiin liittyen, en vaadi häntä tekemään mitään, se on vain oma toiveeni että saisimme sovittua ja haluaisin olla taas hyvissä väleissä, koska hän on minulle tärkeä. Mutta ketään en voi pakottaa tms joten itse taidan jättää tämän asian nyt taka-alalle ja jatkaa elämää niiinkuin hänkin on tehnyt. En todellakaan halua olla vaativa ja riippuvainen kaveri kellekään jos sellainen kuva minusta on tullut. Olen antanut tälle kaverille todella paljon ja tiivistä tukea pitkään kun hänellä oli vaikeaa ja hän on kertonut että ilman sitä ei olisi selvinnyt. Siksi ehkä myös oletin ja toivoin että molemmilla olisi halu korjata asiat. Mutta näin elämä menee. Tämä on satuttanut minua paljon ja varmasti olen ylianalysoinut asioita liikaa, reagoinut lapsellisellakin tavalla. Harkitsin, yritänkö vielä jutella hänen kanssaan mutta päätin että irrottaudun nyt eteenpäin, se varmaan parempi molemmille. Ap

Hänen puolisonsa vai joku muu? Yllättävän monet ovat sitä mieltä, että puolisolle voi kertoa myös luottamuksellisia asioita. Eivätkä siis koe tehneensä mitään väärin. 

Puolisolle ja eräälle toiselle. Molempien kautta juttu levisi sitten eteenpäin. Ja olimme sopineet että siitä ei puhuta kenellekään, ei edes puolisolle. Ap

Valitettavasti on ihmisiä, jotka kertovat puolisoilleen ihan kaiken ja pitävät sitä jopa oikeana. Siis siitäkin huolimatta, että on sovittu, ettei edes puolisoille kerrota. Toinen henkilö on sitten asia erikseen. Vaikea kuvitella, miten saisit luottamuksesi enää takaisin. Tuskin auttaisi enää, että sopisitte, ettei edes puolisolle kerrota. 

Oletpa typerä ja lapsellinen ap.

Uskon kavverisi olevan tyytyväinen jos irtisanot ystävyyden välittömästi. Sähän oot hirvittävän raskas ihminen. Kuka tollasta vänisevää kivirekeä jaksaa mukanaan raahata.

Byebye.

Toi on kyllä hävytöntä, että toisen henkilökohtaisia asioita levitellään edes puolisolle, jos kerran on selvää että kyse on millään lailla arasta asiasta. Itse erehdyin myös luottamaan erääseen sukulaiseeni jota olen pitänyt läheisenäni, hän olikin kertoillut asioitani puolelle suvulle "kun tässähän ollaan samaa perhettä.." Enpä tuon jälkeen ole mitään kovin kummoista kertoillut. 

Vierailija kirjoitti:

Kaverisi tietää, että sinuun kolahtaa tuo somekaverien kanssa kuherruskuukauden esittäminen. Jostain syystä kaverisi ei ole sinuun tyytyväinen eikä halua asiaa selvittää. Anna hänen mennä.

Tai sitten kaverilla on muuten vaan mukavaa muiden kavereiden kanssa, eikä tuhlaa ajatustakaan kaveriin jonka kanssa on alkanut etääntymään ja jonka kanssa on ristiriitoja eikä oikein tunnu edes ystävyydeltä enää. Jos minä olisin jonkun (entisen) ystäväni kanssa niin riidoissa että emme luottaisi toisiimme emmekä kokisi aitoa kaveruutta - tai vielä enemmän jos kyseinen kaveri olisi julistanut itse tuntevansa näin - en todellakaan edes kuvittelisi, että hän silti stalkkaisi minua somessa vetistellen katkerana omaa osaansa. Ylipäätään AP:n koko tarina saa lähinnä miettimään, mikä mahtaa olla tämän ystävän näkökulma tilanteeseen. AP kirjoittaa kuin joku katkera, petetty ja hieman epätasapainoinen ex-puoliso, ei ystävä.

Oletko 12v?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia tähän astisista kommenteista. Totta on, että täällä on esillä vain minun näkökulmani asiaan ja sen myötä tulleita tuntojani olen purkanut. Suurin ongelma, luottamuspula, tuli silloin kun kaveri kertoi minun kertomiani itseäni koskevia luottamuksellisia asioita muille. Niistä oli vielä erikseen sovittu että jäävät meidän välisiksi. Hän kertoi kuitenkin ja sen seurauksena en ole pystynyt häneen enää luottamaan. Itse hän ei ole mielestään tehnyt väärin vaikka asioita levittikin.

Ja noihin vaatimuksiin liittyen, en vaadi häntä tekemään mitään, se on vain oma toiveeni että saisimme sovittua ja haluaisin olla taas hyvissä väleissä, koska hän on minulle tärkeä. Mutta ketään en voi pakottaa tms joten itse taidan jättää tämän asian nyt taka-alalle ja jatkaa elämää niiinkuin hänkin on tehnyt. En todellakaan halua olla vaativa ja riippuvainen kaveri kellekään jos sellainen kuva minusta on tullut. Olen antanut tälle kaverille todella paljon ja tiivistä tukea pitkään kun hänellä oli vaikeaa ja hän on kertonut että ilman sitä ei olisi selvinnyt. Siksi ehkä myös oletin ja toivoin että molemmilla olisi halu korjata asiat. Mutta näin elämä menee. Tämä on satuttanut minua paljon ja varmasti olen ylianalysoinut asioita liikaa, reagoinut lapsellisellakin tavalla. Harkitsin, yritänkö vielä jutella hänen kanssaan mutta päätin että irrottaudun nyt eteenpäin, se varmaan parempi molemmille. Ap

Hänen puolisonsa vai joku muu? Yllättävän monet ovat sitä mieltä, että puolisolle voi kertoa myös luottamuksellisia asioita. Eivätkä siis koe tehneensä mitään väärin. 

Puolisolle ja eräälle toiselle. Molempien kautta juttu levisi sitten eteenpäin. Ja olimme sopineet että siitä ei puhuta kenellekään, ei edes puolisolle. Ap

Jos kyseessä on aikuiset ihmiset, kannattaa miettiä onko hän enää luottamuksesi arvoinen. Eli jos jonkinlainen yhteydenpito jatkuu, niin voi olla että kannattaa mieltää se enemmäksin sellaiseksi kaveri- tai tuttava-suhteeksi, jossa ei jaeta/kerrota samalla tavalla luottamuksellisia asioita kuin ystävän kanssa.